Tuohon 30 kasvikseen lasketaan mukaan kaikki, myös esim. viljat ja mehut. Joten Menna, hapanjuurileivästä saitte ruista ja kanakeitossa näkyy olevan maissia ja porkkanaa. Yhdessä vegaaniryhmässä keskustelimme, että tällaiset, varmaankin hyvää tarkoittavat, haasteet ovat aika vaarallisiakin, jos ne johtavat jonkunlaiseen kilpailuun. Ennemminkin kannattaa ajatella sitä niin, että aika helposti niitä kasvikunnan tuotteita tulee jokaiselle.

Mukava pakkasaamu, noin - 24 astetta. Ulos ei näin astmaatikkona ole menemistä.

Kivikasa, ihana lukea vauvakuulumisiasi ja sinun ilostasi tuosta pienestä ihmeestä. Menna, hienoa ettei kaulapatti ollut sen vakavampi juttu. IL, sinun onnesi on niin iloisen valloittavaa, että tulee hyvä mieli joka kerta, kun tapahtumistanne lukee. Kipa, kurja tuo hammasjuttu. Olet uskomattoman sinnikäs kaikessa. Jaksat ja touhuat vaikka millaisia kipuja tiellesi sattuisi. Sinun huolenpitosi vanhemmistasi saa melkein kyyneleet silmiin. Niin välittävää ja rakastavaa se on.

En ala tässä luettelemaan vihanneksia, marjoja, kasviksia muuten kuin toteamalla, että niitä tulee viikon mittaan syödyksi tosi paljon. Mies on ahkera marjastaja, joten erilaisia  marjoja, joista osa on tehty mehuksi, on jo yksistään toistakymmentä. Erinomaisen hyvää ( ja terveellistä) mehua on mieheni tehnyt variksenmarjoista ja juolukoista, lisännyt siihen kai vielä jotain muitakin marjoja.  Puuron päälle joka aamu marjoja tai mustikkakeittoa- niin on hyvä aloittaa päivä.

Oulun seudulla rokotukset ovat alkaneet hitaasti, vasta nyt tulevana lauantaina aloitetaan yli 85 vuotiaiden rokotukset. Mieheni on yli 75 vuotias ja minä yli 70 + minulla on tuo keuhkoahtauma, joten pääsen varmaan rokotuksiin samaan aikaan mieheni kanssa.

Olen todella järkyttynyt ihan viisailtakin tuntuvien ihmisten rokotevastaisuudesta tai niin kuin on alettu sanoa  kulkutautimyönteisyydestä. Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän ihmiset ovat saaneet koulutusta ja tietoa maailmasta sitä hölmöimpiä valintoja tehdään. Kaikenlaiset vaihtoehtoiset hoitomuodot, henkien, noitien ja haltijoiden palvonta senkus lisääntyvät.

Luen parhaillani erittäin mielenkiintoista Mirkka Lappalaisen kirjaa "Pohjoisen noidat". Kirjassa käydään läpi Ruotsissa 1600-luvun loppupuolella levinneitä noitavainoja ja kerrotaan myös suomalaisten noitien, kummitusten, viinapirujen maailmasta.

Oikeusistuimissa kuultiin hurjia tarinoita noitasapatista, lehmillä lentämisestä, paholaisen pidoista. Naapuri todisti naapuria vastaan, lapset läheisiään vastaan. Syyttömiä tuomittiin kuolemaan ja vankilaan, joukkohysteria levisi talosta taloon ja paikkakunnalta toiseen. Järkyttävintä ehkä on se, että moni syytetyistä vilpittömästi ja aidosti tuntui uskovan, että oli maannut paholaisen kanssa, lentänyt lehmällä, vienyt lapsia paholaisen pitoihin jne. Unet ja todellisuus olivat sekoittuneet ihmisen mielessä. He kertoivat tosina asioita, jotka eivät ikinä olleet tapahtuneet.

Aina välillä luen ihan jotain muuta, hyviä dekkareita tai lämminhenkisiä tarinoita kuten Clare Pooleyn "Totuushaaste" .Minä en ole oppinut lukemaan e-kirjoja. Jotenkin on niin mukava ottaa kirja käteen, käpertyä tuoliin tai sängylle lukemaan, torkahdella välillä ja herättyä selailla sivuja taaksepäin, kun ei yhtään muista mitä edellisillä sivuilla kerrottiin.

Pikku ekaluokkalainen piipahti eilen aamulla ennen kouluun menoa täällä ja kysyi: - "Mummu, mikä on sielu? " - Hmm, tuota noin, miksi sitä kysyt? Poika katsoi totisena silmiini ja sanoi:- "Kun joku sanoi, että sitten kun kuolee sielu menee taivaaseen. Ja kun sinä ja pappa olette vanhoja ja kuolette varmaan pian, niin haluan tietää mikä on sielu."

Unohdin minäkin tosiasiat, teologian, koronan ja otin pikku kaverin käsieni suojaan, ihan lähelle ja sanoin:- "Sielu on tämmöinen halaus, jonka muistat aina. Sielu on papan kanssa tehdyt hiihtoretket, makkaran paistaminen nuotiolla. Sielu on se, joka antaa suukkoja, pörröttää tukkaa, kertoo satuja, opettaa sinua laskemaan ja lukemaan. Sielu on kaikki se mitä muistat, kun ajattelet meitä. Sielu on iloinen ja naurua täynnä. Sielu on se, joka pyyhkii kyyneleet, kun on ikävä, joka pitää lähellä kun pelottaa." - Aha, ok.", sanoi pikku kaveri ja minä mietin mitä sanoisivat minulle paikkakunnan papit, kun kuulisivat sielutulkintani. Taitaisin minäkin saada harhauskoisen leiman otsaani.

Mukavaa pakkaspäivää itse kullekin. 
P.S. Mahtavaa, kun Mestarien Liiga taas jatkuu. Eilinen matsi oli kerrassaan upea.

Pakkaspäivää.
Olipas kirpeä kävelysää kun aamulla piti tallustella terveyskeskukseen spirometritestiin. Se olikin sitten viimeinen kartoitus tämän hengityksen vinkumisen ym. tiimoilta. Hoitaja sanoi, että näyttää hyvältä eli luultavasti minulla ei ole mitään astmaa. Sydämen rastitustestikin viime viikolla meni ihan hyvin ja lääkäri sanoi, ettei  mitään erikoista tai vakavaa ilmennyt. Jokunen viaton lisälyönti vaan näkyi. Minä luulin, että koe meni huonosti kun olin lopussa ihan hengästynyt, mutta ihmeekseni hoitaja sanoi, että hän ei kyllä olisi jaksanut noin pitkälle. Eli kai meikäläinen sitten ihan ok kuntoinen vielä on. Luultavasti ne mun menneet tuntemukset olivat jotain stressiperäistä tms. Heti sitten meninkin hiihtelemään tutun latuni kokonaan kun olin vähän varonut menemästä mäkiin kiipeämään, jos vaikka pumppu ei tykkää... Mitään vaikeuksia ei ollut mäen nousuissa.

Verenpainetta seurailen nyt kuitenkin kun sekin silloin oli heittelemässä niiden muiden tuntemusten ohella. Nyt on kyllä ollut ihan kelpo lukemissa. Jopa syke on ollut alempi. 

Olin erittäin helpottunut noista kaikista testeistä. Tietysti lääkäri sanoi, että jos jotain ilkeitä tuntemuksia tulee niin sitten vaan uudestaan yhteyttä. Täytyy nyt toivoa, että sais pidettyä ittensä kunnossa vielä🙏

Tänään ei sitten muuta liikuntaa tulekaan tuon 4,5 km tallustelun lisäksi. Nyt on takka päällä ja piilottelen vaan lämpimässä, vaikka aurinko paistaa kauniisti. Jotenkin on taas saamaton olo, vaikka olisi kaikenlaista tekemistä ja suunnitelmaa. Ehkä luen vaan kirjaa odotellessani miestä kotiin.  

Minä en ole kasviksiani laskenut, mutta kyllä ainakin 10 saattaa mennä jopa päivittäin rikki. Mulla kun on noita marjoja niin paljon, että jo yhteen smoothieen saattaa mennä samalla kertaa mustikkaa, mansikkaa, tyrniä, puolukkaa, herukkaa ja vielä mandariinit ja avokado lisäksi. Joten en ala sen kummemmin laskemaan. 😄
Mukavaa keskiviikon jatkoa.

Voi Jumbojet❤️ Tuo kuvaus sielusta oli niin ihana, että ihan piti kopioida se muistiin. Miten osaatkin aina löytää sopivat sanat. Kumpa minäkin osaisin sitten vastata pienelle lapsenlapselleni viisaasti kun hänkin varmaan tulee joskus esittämään visaisia kysymyksiä mummulle. 🥰

Kivikasa, kiitos. Ihan varmasti löydät oikeat sanat. Juuri sinun kuuloiset ja pienen korville sopivat. Mummut ja papat löytävät, koska rakastavat.

JJ, sun sielujuttu kolahti niin, että kyyneleet tulivat silmiini. Olen joskus miettinyt, että kuoltuani haluaisin minua muistettavan niin, että se oli sitten mukava ihminen, tai paras mamma maailmassa. En ollenkaan, että se oli sitten kova tekemään töitä.

Justuksen kanssa ollaan oikeasti levollisen onnellisia. Nuorempana oli paljon stressitekijöitä, joita nyt ei ole. Oli työ, firma, vastuu työntekijöistä, perhe, rahahuolet (välillä kiinnitettiin koko omaisuus jonkun firman asian takia). Nyt eläke tulee tilille säännöllisesti, ei ole velkoja, on aikaa keskittyä tuohon rakkaimpaan ihmiseen sekä kaikkiin muihinkin lähellä oleviin (varsinkin kun korona-aika on ohi). 

Meille on Justuksen kanssa yksi tärkeimpiä samanlainen huumorintaju. Naurahdetaan arkipäivän komiikalle, minä hulluttelen ja hämäläisluonne opettelee iloitsemaan siitäkin. Meillä on parin viikon päästä kaksivuotispäivä ja nautimme edelleen joka hetkestä toistemme kanssa. Vaikka näin vanhoina mentiin yhteen, ei ole tullut minkäänlaista särmää toisen toisenlaisista tavoista. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä hänen kanssaan, on ihmeellistä, että tuollainen just niin minulle sopiva löytyi!

Eilen Justus lähti yksin ostoskierrokselle. Minä siivosin sillä aikaa talon, pesin vessat ja laitoin ruoan valmiiksi. Nyt jääkaappi pullistelee, kun poikien tulon varalta ostettiin jo kaikki muu paitsi tuore leipä. Listan ulkopuolelta oli ilmestynyt Sacher-kakku ja pipareita. En tiennyt, että Sacher-kakku on Justuksen mielestä maailman parasta.

Huomenna on mentävä kaupunkiin, Justuksen tytär on sairas (ei koronaa) ja luulen hänen tarvitsevan isänsä tukea enemmän kuin puhelimitse.

Mimmit, iloitaan auringonpaisteesta ja elämästä!

JJ, en olisi itse osannut paremmin sielua kuvailla eikä papit taatusti senkään vertaa. Miksi asioita pitäisi yrittää selittää jollain teologiakärjellä, kun kyse on ei sen enempää eikä vähempää kuin ihmisyydestä!

IL, arkipäivän huumori on parasta huumoria ja kun on kumppaninsa kanssa siunattu samanlaisella huumorintajulla, niin sillä jo pötkitään pitkälle! Olen muutaman kerran elämässäni törmännyt täysin huumorintajuttomaan henkilöön ja voi pojat, miten vaikeaa sellaisen kanssa on yrittää jutella, kun kaikki on joko umpitotta tai yhtä valhetta. Sellainen ikään kuin imee tyhjäksi ja voisin kuvitella siitä aiheutuvan jopa masennusoireita ainakin pitkän päälle!

JJ, juuri luin YLE:n sivuilta artikkelin, jossa kerrottiin, miten jotkut ihmiset ja yhteisöt saavat rahallista hyötyä rokotevastaisuudesta. Luonnollisesti se on lähtöisin USA:sta, mutta meilläkin sitä jo kuulemma harjoittavat jotkut bloggarit ja vloggarit. Siinä liikkuu tuhansia euroja ja tavalliset ihmiset ihan oikeasti maksavat noiden huijareiden tileille selvää rahaa sillä varjolla, että nämä levittävät "oikeaa tutkimustietoa" rokotteista! Mihin tämä maailma on oikein menossa 😟

Kivikasa, hieno uutinen, ettei sydämessäsi ole mitään vikaa!

TLH, olet oikeassa ja onneksi täällä meidän foorumillamme ei näitä asioita käsitellä kuolemanvakavasti. Totta kuitenkin on, että tällaisilla "kilpailuilla" voidaan aiheuttaa lisää ahdistusta sellaisissa, jotka ovat jo valmiiksi ahdistuneita syömisistään. Varmaan yhtä hyvää tarkoittavat myös ne lukuisat "asiantuntijat", jotka näissä syömisasioissa meitä "tyhmiä" yrittävät valistaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kukin syö omien, joko todellisten tai kuviteltujen, rajoitustensa mukaisesti. Terveellinen ruoka pitää sisällään erittäin laajan skaalan ravintoaineita ja uskon valtaosan tietävän, mitä ei pitäisi syödä. Tärkeintähän kuitenkin on, että pysymme terveinä -  liikakiloinemme tai ilman.

Facebookissa on nyt meneillään lapsuudenmuistot ja viime viikkoina, kun olemme saaneet nauttia upeasta säästä, olen miettinyt, että juuri tällaisena muistan helmikuut lapsuudestani. Kimaltavia hankia, sopivasti pakkasta ja auringonpaistetta siniseltä taivaalta. Silloin sitä telmittiin hangessa, laskettiin mäkeä ja hiihdeltiin hyvillä mielin, kuten lapsilla tapana on. Omalla kohdallani silloin ei luotu pohjaa koko iän kestävälle liikuntaharrastukselle, sillä mukavuudenhalu on kumonnut kaikki hyvät aikomukset, mutta eilenkin kun oli pakko lähteä ulos, niin olihan se kuivassa, aurinkoisessa pakkassäässä mukavampaa kuin kahlata loskassa vaakasuoraan lentävässä räntäsateessa 🙃

Nauttikaapa kauniista säästä hyvän sään aikaan ja voikaa hyvin 🙂

Kiitos toivotuksista IL – kyllä me iloitsemmekin! Elämästä ihan erityisesti, mutta myös auringonpaisteesta!

Meillä on normaali neljän kilometrin lenkki tehty, muuatta talkootyöhommaakin edistelty pätkänverran, lasagne hautuu uunissa ja maailma tuntuu olevan kaikilta osin kohdallaan.

Luulen kyllä, Jumbojet, ettei kukaan kirkonmies tai -nainen sinua sielumääritelmäsi vuoksi kerettiläisenä pitäisi. Pikemminkin saattaisivat olla salaa kateellisia, kun eivät ole itse keksineet läheskään yhtä hyvää. 🙂

Mukavana ihmisenä ja mainiona mamina minäkin toivoisin jälkeenjäävien mieleen jääväni, sitten mentyäni. Toki luulen kaivavani jonkinlaista koloa myös kirjoittamalla. ”Everybody knows you’ll live forever, when you’ve done a line or two”, sanoi suosikkilaulajani Leonard Cohen. Niinpä yritän auttaa asiaa siten, että olen kohta vuoden kirjoittanut koronapäiväkirjaa, jonka ajattelen ilahduttavan mahdollisia tulevia lapsenlapsenlapsiani ja heidän lapsiaan sitten joskus 50–100 vuoden kuluttua. Minäkin nimittäin kiljuisin riemusta, jos löytäisin jonkun savolaisen esiäitini muistiinpanot suurten nälkävuosien tai sisällissodan ajalta.

Nyt kun näyttää siltä, että tämä eräänlainen erakkoelämä on muuttunut ns. uudeksi normaaliksi, me on UK:n kanssa riehaannuttu keksimään suht turvallisia mutta silti virkistäviä pikkuretkiä ja elämyksiä. Huomiseksi on varattu liput Taidehalliin, jossa on ryijynäyttely. Sinne pääsee vain pieni määrä ihmisiä kerrallaan, varaus pitää tehdä ennakolta, antaa siinä henkilötiedot ja sitoutua tulemaan paikalle just silloin kun varauksessa on sanottu. Kun kävellään kotoa keskustaan, saadaan yhdistetyksi huvi ja hyöty. (Ellei sitten eksytä johonkin kaupungin lukuisista kahviloista, jolloin patikoinnista saatu hyöty häviää. 😊)

Mitä syömisiin tulee, niin en minäkään viitsi vihannes-, hedelmä- ja marjalajeja laskea. Reilusti niitä joka tapauksessa tulee, kun joka aterialla noudatetaan ns. lautasmallia eli puolet vihanneksia. Mä yleensä pilkon salaatit, kurkut ja tomaatit ja mitäpähän paprikaa sun muuta sattuu löytymään, lautasille valmiiksi. Jälkiruoka, joita ryhdyttiin harrastamaan ensin viikonloppuisin, sitten päivittäin, on aina hedelmä tai marjoja tai jotain näiden johdannaista. Lisäksi keittiön kulmapöydällä on kolmikerroksinen hedelmätarjotin, joka täytetään ylitsepursuavaksi aina kauppareissun jälkeen eli kerran viikossa. Kummasti ne banaanit, omenat, appelsiinit ja mitkä milloinkin siitä viikon varrella hupenevat.

Kivikasalle sanon sen, että pari vuotta sitten mullakin mittailtiin noita samoja juttuja. Epäilykset heräsivät, kun ylämäessä läähätin aina. Koska korona-aikana on liikuttu entistä enemmän, vaikuttaa siltä että kunto on pikkuhiljaa noussut eli en enää hengästy niin helposti. Verenpaine on toki mullakin jatkuvassa seurannassa, ja jonkinasteinen lääkityskin siihen on.

Kipalle toivottelen voimia äidin tilanteen ja omien kipujen kanssa, muille muuten vaan.

Lopuksi päivän mietelause. Se löytyi aamulla Twitteristä: ”Jos näet ärsyttävän twiitin, voit ohittaa sen ja jatkaa elämääsi ihan kuin et olisi sitä koskaan nähnytkään.” (Pätee kaiketi kaikkeen muuhunkin keljutusta herättävään kuin some-elämään?)

Satuimme olemaan Tiinuliinun kanssa samaan aikaan "langalla" ja pitää sen verran jatkaa, että minä olen suunnitellut käyntiä Iittalan Naivistinäyttelyssä. Sinne päästetään kerralla sisään vain 8 henkeä ja vaikka sisään pääsee viikonloppuisin ilman ajanvarausta, niin varauksia kuitenkin suositellaan, muuten joutuu pahimmassa tapauksessa jonottamaan eikä se näillä pakkasilla välttämättä ole kivaa! Näyttelyssä on monen muun ohella näytillä Martti Innasen loistavia töitä ja niitä olisi mukava nähdä. Innasen muistonäyttely parin vuoden takaa jäi näkemättä, mikä harmitti minua suuresti!

Ja Mennan päivitystä lukiessa mulle juolahti mieleen, että näistä rokotevastaisista ihmisistä on tehty kolmiosainen ohjelmasarja. Tekijiöinä kaksi ruotsalaista toimittajaa, jotka soluttautuivat mukaan rokotevastaiseen liikkeeseen. Sarja on nähtävissä Yle Areenalla suomeksi tekstitettynä. Alkuperäinen nimi on Vaccinkrigarna, suomeksi taisi olla Rokotevastaisuuden soturit. Jaksot ovat tunnin mittaisia; jahka tästä läppärin äärestä olohuoneen sohvalle ja keskeneräisen neuleen seuraan siirryn, taidan katsoa jokusen.

(Katsottavien listalla on lisäksi Lontoon suuri ruttoepidemia, kolme osaa siinäkin sarjassa. Ja justiinsa lopetin Jussi Halla-ahon elämäkerran - epävirallisen sellaisen - lukemisen. Mitähän tästäkin vois mun mieltymyksistä päätellä? 🤣)