Moi mimmit! Sinitiainen sitkeästi käy esittelemässä ikkunan takana pesänrakennusaineita, joita se pitää nokassaan. Ikkuna on täynnä valkeita kakkaviiruja, mutta ei kai kannata pestä ennen kuin ihailija luovuttaa? Ja alkamassa on terassiremonttikin juuri sen ikkunan edessä.

Sain nojatuolini verhoilijalta ja se on kuin uusi! Kestää toiset 25 vuotta. Työn osuuden saa kotitalousvähennyksiin, eipä kannattaisi uutta ostaa.

Sunnuntaina teimme retken Tammisaareen ystäviemme huvilalle. Päivä oli upea, söimme ulkosalla. Sisällä ei tarvinnut käydä ollenkaan. Kyynelehdittiin heidän koiransa kuolemaa ja toivotaan, että tutun kennelin astutus onnistuu ja sieltä tulisi perheeseen pieni kääpiösnautseripoika.

Osallistuin eilen pankkini webinaariin ja osasin sen jälkeen asentaa puhelimeeni Apple Payn. Nyt pitäisi enää opetella käyttämään sitä ostoksilla. Pakko jotenkin yrittää pysytellä kehityksessä mukana.

Juniori käy kartingissa pari kertaa viikossa, on ystävystynyt samanikäisen pojan kanssa ja treenaavat keskenään. Eilen oli aikuisten kisat (yli 14-vuotiaat) ja Juniori sai luvan osallistua, vaikkei pisteitä voikaan isojen kisasta kerätä. Arvatkaa oliko rinta rottingilla, kun hän oli voittanut yhden lähdön! Hevyteinillä taas oli poski mustelmilla ja äitinsä tivasi, onko ollut tappelussa. Poika vakuutti, ettei takuulla ole tapellut, jolloin tytär huolestui, että nyt sillä on suussa varmaan joku kamala kasvain. Aikansa asiaa ihmettelivät, kunnes selvisi, että pojalla on tapana lukiessaan painaa vesipullonsa isoa korkkia poskea vasten ja vetää se pois, niin että se korkki tavallaan imee kuin fritsun poskeen!

Mä aloin muistella, kuinka me tyttöjen kanssa joskus 14-15 vuotiaina yritettiin tehdä imurilla fritsuja, kun ihailtiin isoja tyttöjä, jotka kulkivat ns. fritsuliina kaulalla. Muistatteko ne ohuet sifonkihuivit!

Nyt pitää mennä Justuksen perään puusouviin!

IL, minulla ei eläessäni ole ollut fritsua enkä olisi halunnutkaan! Tuo heviteinin tapa kuulostaa hassulta, mutta kyllähän itse kukin on tehnyt lukiessaan jotain tiedostamatonta oheistoimintaa, Tuskin hän nyt fritsujen toivossa sitä kuitenkaan tekee 😏 Minä olen myös sellainen riipustelija. Töissä kun puhuin puhelimessa, niin riipustelin kaikenlaista paperille ja aikoinaan koulussa riipustelin kirjojen marginaaleihin tai vihkon reunoille. Kaipa se jotenkin auttoi keskittymään.

Sinitiainen tuntuu olevan ihan vakavissaan. Onkohan se miettinyt, miten IL mahduttaa itsensä sen rakentamaan pesään tai miten munimishommat tehdään? Vaan rakkaus ei ole potaatti eikä koskaan voi tietää, mikä itsessä toista viehättää, joten sympatiani ovat sinitiaisen puolella 🥰

Huhtikuun 20. päivästä tasan kolme viikkoa on 13.7., joten Suupaltti sai viikon hyvää. Kysyminen siis kannattaa! Meillä ei meirämmiähen kanssa tullut minkäänlaisia vaivoja rokotuksesta, mitä nyt pistoskohta oli hieman arka pari päivää. Mikään rokotus ei ole koskaan aiheuttanut minulle mitään oireita. Pahin oli se, kun saimme samalla kertaa kausirokotuksen sekä pneumokokkirokotuksen ja jälkimmäisen pistoskäsi kipeytyi niin, että kättä ei pystynyt nostamaan suorana vaakatasoon. Ei sitäkään lopulta kestänyt kuin pari päivää eikä se muuten ollut kipeä kuin nostaessa. Ihmiset ovat kuitenkin eri tavalla herkkiä ja aika hyvin rokotusohjeissa on kerrottu yleisimmät oireet, jotteivät ihmiset turhaan hermostuisi.

Suupaltti, ei kosmeettisia(kaan) leikkauksia tarvitse hävetä ja sellainen on ihan ookoo, jos katsoo sellaista tarvitsevansa. Alaluomien leikkaus ei kuitenkaan välttämättä kannata. Kälyni kävi sellaisen teettämässä ja pussit olivat takaisin parin vuoden päästä. Tummia silmänalusia voi yrittää häivyttää valokynällä. Aikoinaan äidilleni tehtiin kaihileikkaus ja häneltä kysyttiin, haluaako hän yleislasit vai lukulasit. Yleensä ihmiset haluavat lukulasit, mutta äitipä halusikin yleislasit. Lääkäri ihmetteli miksi ja sai hyvin naisellisen vastauksen "yleislasit peittävät silmäpussit" 😄

Meirämmiähen selkä ei ole vieläkään ihan kunnossa. Lääkekuuri loppui maanantaina. Olen yrittänyt saada selville, kuinka kipeä se on ja että onko se yhtään parempi, mutta meirämmiäs ei ilmeisesti osaa erottaa jäykkyyttä kipeästä, sillä kyllähän hyvin jäykkä selkäkin tavallaan on kipeä, joten hän ei osaa kuvailla sanallisesti vaivan tasoa. Hän kuitenkin pääsee selkeästi helpommin ylös tuolilta ja olen vihdoinkin saanut hänet oppimaan, miten nousta sängystä ylös kylki edellä 🙄 Kun nyt vielä saisin hänet edes vähän venyttelemään ja voimisteluttamaan selkäänsä, niin kyllä siitä vielä hyvä tulee. Sikäli minulla on huono omatunto, etten ole saanut patistettua häntä/meitä kävelylle. Kai se johtuu siitä, kun en sitä itse tarvitse, niin ei tule sitten mieleenkään!

Alan huolestuttavassa (?) määrin tottua ruoan tilaamiseen verkosta. On niin kiva istua kotona ja kaikessa rauhassa laatia tilausta. Tilausta voi muokata toimituspäivään saakka, joten siihen on helppo lisäillä tuotteita sitä mukaan, kun puutteita ilmenee tai vaikkapa keksii jonkin uuden reseptin. Olen melko varma, että tulen jatkamaan tilaamista ainakin jossain määrin, vaikka kaikkinaiset rajoitukset poistuvatkin. Olen myös mielenkiinnolla seurannut erilaisten palveluiden syntymistä. Esim. viikoittaiset ruokareseptit ja ainekset niihin on todellakin kiinnostava tapa tehdä ruokaa kotona. Kassia ei ole mikään pakko tilata joka viikko, jos vaikka siinä sattuu olemaan sellaisia ruokalajeja, jotka eivät kiinnosta. Tiedä vaikka joskus vielä kokeilenkin!

Meillä kukkivat pihalla skillat ja jokunen sinivuokkokin on jo auennut. Vuokot vain ovat niin varjoisassa paikassa, että se varmaan hidastaa niiden kukintaa. Tulppaanitkin nousevat hyvää vauhtia. Totesin, että lumikellot ovat kivan näköisiä, mutta niitä oli liian vähän ja liian harvassa, joten syksyllä niitä täytyy ostaa lisää ja skillojakin voisi lisätä, kun niiden itsestään leviäminen ei kuitenkaan kovin nopeasti käy. Alan selvästi kiinnostua istutusten kehittämisestä, mutta vielä en ole tuntenut mitään halua/tarveta lähteä itse ropsuttamaan 😆

Kävimme eilen ensimmäisen kerran tänä keväänä jäätelöautolla ja ostimme kunnon valikoiman erilaisia puikkoja ja tuutteja, ettei ihan heti lopu. Tykkäämme kyllä yhä Kingis-puikoista, mutta vaihtelu virkistää. Sitä paitsi yksikköhinta tuli halvemmaksi kuin Kingiksillä, joten sehän oli kuin olisi laittanut rahaa pankkiin!

Mukavaa loppuviikon alkua kaikille. Aurinkoistakin toivottaisin, mutta se taitaa ainakin ennusteiden mukaan olla turha toivo. Totesin vain, että minulla on perjantaina kampaaja ja perinteisesti silloin aina sataa, joten en yhtään yllättynyt loppuviikon ennusteista. Voidaan kuitenkin hyvin 😃

Heippa 😊 ihan lyhyesti 😉 aikuisten oikeesti tällä kertaa. 

Olen nyt saanut uä-ohjauksella oikeaan olkapäähäni kahteen eri kohtaan piikit. Maanantaina olin ortopedillä ja olin jo etukäteen hyvissä ajoin varannut tämän ajan toimenpiteeseen (ois ehtinyt perua, jos ortopedi ois ollut eri mieltä).

Kättä ei nyt saisi rasittaa ja kun on pistettu syvälle nivelkapseliin ja johonkin toiseen paikkaan (en muista nimeä), niin rakas siippani juuri lähti tuosta yksinään saunaan. Huomenna sitten minäkin. 

Seuraamme jäiden lähtemistä oikein antaumuksella. Rakkaan siippani veikkaus ehkä 3 - 4 viikkoa sitten oli huominen päivä (näyttää nyt siltä, että voisi toteutuakin) ja minun veikkaukseni oli kaksi päivää myöhemmin. 

Rantavesissä on jo katiskat. Olleet monta päivää, paitsi uusin, jonka siippani innostui lähteä ostamaan yhtäkkiä viime torstaina. On siis sellainen (vähän parempi 😂) katiska, että pitää laittaa autoon kokonaisena. Ja jos minä olen kyydissä, niin muuta tavaraa ei mahdukaan, joten ihan fiksu päätös. Eilen siinä oli pieni särki ja tänään siinä oli ensimmäinen pieni hauki . Hauki oli niin pieni, että pääsi syötiksi minkkiloukkuun. Järvessämme on selvästi hauet lisääntyneet ja sehän tietää arvokalojen (lohi, siika) kohdalla huonoa.... Minä tässä jänskään, että päästäänkö huomenna laskemaan verkot - ensin jo jäiden lähdön vuoksi ja toiseksi olkapääni vuoksi..... Saattaa olla, että jos jäätilanne salllii eikä ole tuulista, niin siippani yrittää sitä hommaa ihan itsekseen.... Tietdän vaan kokemuksesta, että ensimmäinen lasku, kun verkot ovat "rutikuivat", niin aina jää johonkin juntturaan.... Katsotaan sitten huomenna.

Kommentoitavaa olisi tosi paljon, mutta nyt säästän oikeaa kättäni ja olkavarttani ja palaan langoille myöhemmin. 

Kiitos teille, että olette olemassa ja täällä 🥰

Jaoinkos mä tämän Eläketurvakeskuksen tutkimusreferaatin maaliskuussa? Vai mainitsinko vain?

Tuli nimittäin tänään yhden FB-kaverin seinällä vastaan. Kyseinen henkilö on valitellut pandemia-ajan ankeutta ja nyt se on kuulemma ihan tieteellisesti todistettu.

Onhan tää tietysti melko mielenkiintoinen artikkeli:

https://www.etk.fi/blogit/vuosi-pandemiaa-takana-puolet-elakelaisista-kokee-elamanlaatunsa-heikentyneen/?fbclid=IwAR1azAgLkHYcIa0-RPeYm3OxV3aJVMlDGLgN5Pox2vrgvNZaTDBzq866Ddc

En kyllä ole havainnut kovin suurta heikennystä omalla kohdallani. Paitsi mitä nyt muutama matka on jäänyt tekemättä. Museokorttikin lojuu lompakossa lähes turhanpanttina. Ystäviä olisi tavattu useammin, jos olisi ollut ns. normaaliaika. Mutta kaipa asiat ovat kuten ne koetaan (ilmaisu lainattu eräältä touhukkaalta poliitikolta).

Viikonjatkoja!

PS. Rapsakka savolaissukuni havaitsi, että sisarussarjamme isän syntymästä tulee vapunjälkeisellä viikolla kuluneeksi sata vuotta. Koska korona, bileet pidetään verkossa. Johan tuota tuli nuorimman veljen synttäreillä viime vuonna harjoiteltua.

Heipsan!

Nyt on ollut hienot ja lämpimät ilmat jo pitkään. Pöly vaan lentää ja tulee tuulen mukana pihaan.
Ulkona on tullut oltua tosi paljon. Odotan sateita, että vois sisälläkin siivota. Josko huomenna?
Naamakin on tosi ruskea ulkona olosta. Ja tänään tais käsivarretkin vähän punertaa.

Tänään jo kuopsuttelin vähän maata. Valkosipuleita nousee kasvimaalta sieltä sun täältä. Saatoin ne penkkiin tänään. Nyt on kolme isoa penkkiä, kun kaksi jo oli syksyllä istutettuja.
Vadelmien kuihtuneet oksatkin sain leikattua. Hienoa kun jotain jaksaa puuhastella.

Pojan anoppi ollut lonkkaleikkauksessa ja jälkeen avattu uudelleen kun oli tulehdusarvot noussu. Mätää oli ollut vaikka kuinka. Tosi ikävää. Nyt on tosi huonossa kunnossa. Tosi moni on nyt joutunut leikkauksien jälkeen antibiooteille jos minkä vaivan takia?

Huomenna kauppareissu. 

Hyviä vointeja Kipalle ja kaikille muillekin!

Kiitos Merelle, samoin sinulle! Tässähän elämä on ihan yhtä juhlaa: tänään kirjan ja ruusun päivä, huomenna kansallinen koiranpäivä, ensi viikolla veteraanipäivä ja vappu.

Kirjoja löytyy, samoin ruusuja. Koiraystäväni osallistuu ilmeisesti juhliinsa etänä ja suvun sotaveteraani siirtyi tuonilmaisiin jo kymmenen vuotta sitten. Vappua perheessämme vietetään perinteisesti haalareissa. Siis maalarinhaalareissa veneen vierellä. Tuskin tuohon tulee poikkeusta edes näin koronavuonna.

Pirteätä perjantaita ja virkeätä viikonloppua kaikille!

Heippa 😊

Kiitos kirjoituksistanne. Nyt jätän taas kommentoinnin, kun olisi niin paljon sanottavaa eikä käsi kestä....

Täällä on sadepäivä. Yritän nyt kirjoittaa niin, että oikea käsi tukeutuu sylissä pystyasennossa olevaan tyynyyn. Ajattelin jo eilen, että pahin särky olisi mennyt ohi, mutta olkapäästä johtuva hauislihaksen särky on tänään taas paljon keljumpi.... 

Viime päivät ovat olleet tosi viileitä. Sopii minulle, niin ei tule hinkua päästä pihalle puuhailemaan kipeän käden kanssa.... Kyllä sitä ehtii, kun kevät etenee ja käsi paranee. Sen muistan harvinaisen tarkasti, että kun aikanaan reilu vuosi sitten sain UÄ-ohjauksessa sen ensimmäisen piikin olkanivelen sisälle, niin fysioterapeutti sanoi, että kestää yleensä kaksi viikkoa ennen kuin alkaa kunnolla vaikuttaa. Tuo piti silloin lähes kirjaimellisesti paikkansa. Sen jälkeen on tullut pari kertaa lisää, mutta en tarkkaan muista, kuinka kauan on kestänyt ennen kuin vaikutus kunnolla alkaa. Tällä kertaa taisin muuten saada allergisen reaktion kortisonin mukana olevasta puuduteaineesta. Minulla on EpiPen-kynä täällä varmuuden vuoksi. Ilmoitin asiasta perjantaina sinne lääkärikeskukseenkin, että kirjaavat ylös, kun todennäköisesti joudun siellä aina "silloin tällöin" . Olen niiiiiin totaalisen kyllästynyt lääkärissä juoksemiseen. Niitä hammaslääkärikäyntejäkin oli niin monta. Ja tuntuu, että eläke menee kokonaan lääkäri- ja lääkekuluihin. 

Se reumalääkärihän minulla oli myös viikko sitten maanantaina - tällä kertaa Mikkelin keskussairaalassa, johon sain Vantaalta maksusitoumuksen. Täällä ei taida yksityisellä puolella löytyä reumalääkäreitä lainkaan. Lääkäri vaikutti tosi pätevältä ja asiansa osaavalta. Ikääkin oli sen verran, että varmasti on kokemusta kertynyt matkan varrella. Hän kyllä tuli lopulta siihen tulokseen, että kyseessä ei olisi polymyalgia, mikä tietysti on hyvä uutinen. Paras uutinen olisi kuitenkin sellainen, että saisi vaivalle oikean diagnosin ja kivut helpottaisivat. Nyt sitten alkoi kortisonin puolitus. Onneksi olin jo noin viikon verran vähentänyt annoksen viiteen milliin ja nyt yritän kuukauden mennä puolella siitä. Painon suhteen vaan on hiukan epätoivoinen olo. Nyt on jalkaan vielä mahtunut sellaiset siistit - vähän niin kuin kevyttoppahousut  kauppa- ja lääkärireissuille. Farkkuja kokeilin yhtenä päivänä ja sain ne kyllä ängettyä päälleni, kun ovat sellaista jotain joustavaa ainetta, mutta puristavat vatsan lisäksi reisistä niin, että en niitä kyllä tässä vaiheessa pysty pitämään. Eipä tässä onneksi kovin usein "ihmisten ilmoille" tarvitse lähteä. Ensi keskiviikoksi suunniteltu kauppareissukin on viileänä päivänä, joten housut sille reissulle löytyy. Ei taida paino itsekseen alkaa laskea, vaikka kortisoni jääkin sitten pois. En tiedä, mistä saisin voimia ja sisua siihen, että alkaisin merkata ja punnita taas syömisiäni. Olen suunnilleen siinä painossa, jossa olen ollut korkeimmillani, kun aikanaan aloitin KK:ssa. 

Jäät lähtivät torstaina. Ainoastaan meitä vastapäätä pohjoiseen avautuvalla rannalla on pieni kaistale - näin on joka vuosi. Toissapäivänä siippani laski verkot - oli aivan tyyntä, niin pärjäsi yksinään. Saimme eilen kaksi pienehköä haukea, joista tehdyt fileet pääsevät tänään pannulle. Tänään verkoista tuli sitten neljä haukea ja yksi ahven. Siitä jouti jo osa pakkaseen. Verkot on nyt otettu pois. Tästä meidän vakiopaikalta ei ole tullut koskaan aiemmin tällä tavoin haukea. Hyvä niitä on sieltä nyt nyhtää pois, että eivät popsi suihinsa kalastuskuntamme istuttamia siian- ja lohenpoikasia. Kunpa tarttuisi niitäkin verkkoihimme (ei poikasina , vaan ihan kunnolla kasvaneina😍).
Leppoisaa oloa - ei ole kiirettä minnekään. Vasta vähän aikaa sitten lopetin Hesarin lukemisen ja taas osui silmiin kuolinilmoituksista vanhempieni "nuoruuden ajan" ystävän kuolinilmoitus. Juuri juttelin isäni kanssa, että ei taida heidä ystävisäpariskunnista enää olla muita, joissa molemmat olisivat vielä hengissä. Äiti oli onneksi muutamana päivänä menneellä viikolla taas paljon pirteämpi puhelimessa ja sai sanottua muutaman lauseenkin. Selvästi tekee hyvää, kun siellä käy paikan päällä. Isäni käy lähes päivittäin. Tänään ei mene, kun veljeni ja kälyni menevät päivällä ja illasta sitten poikamme, joka taas on menossa isäni luokse joiksikin päiviksi. Vapuksi kyllä meinaa palata stadiin. 

Meillä on tarkoitus käydä äidin luona äitienpäiväviikonloppuna, jolloin olisi tarkoitus tulla seuraavan kerran käymään pk-seudulla. Meillä on silloin peräkärry mukana ja meinikinä tuoda tyttärelle ja vävylle vanhaan mökkiin parempi sänky sekä yhdeltä ystävältä saatavia parvekelaseja. Iloksi kuulin myös, että gynegologini ottaa vielä muutamana päivänä viikossa potilaita vastaan ja sain ajan heti maanantaiaamuksi äitienpäivän jälkeen. Olen käynyt samalla gynellä noin 40 vuotta ja olin jo aivan varma, että ei enää palaisi koronatilanteen vuoksi töihin.... Mietin jo gynelle menoa täällä, kun jäi tavallaan yksi vuositarkastus väliin. Rakas siippani sai vielä samaksi aamuksi hammaslääkärilleen ajan (implanttihomma kesken), niin pääsisimme sitten heti maanantaina toivottavasti takaisin tänne. Säästä riippuen olisi tarkoitus syödä äitienpäivä päivällinen tyttären luona ja toivottavasti joko lauantaina tai sunnuntaina olisi niin lämmintä, että voisi jo terassilla syödä. Vielä en kovin mielelläni sisätiloissa oleskelisi samanaikaisesti nuorten kanssa. Poikamme tulee myös sinne. Äitiä käymme sitten tervehtimässä jompana kumpana päivänä ja en tiedä, onnistuisiko siihen samaan syssyyn vielä änkeämään siippani homman kaataa isän ja äidin pihalta pari koivua ja pätkiä ne.... 

Kyllä nautin näystä, kun järvi on auki ja jäät lähteneet. Se taitaa olla minun mielestäni yksi maailman rentouttavimmista näkymistä, kun katselen järven pintaa - oli sitten peilityyntä, hiukan liplattelevaa laineikkoa tai kovempaakin tuulta. Kuikan olemme nähneet, mutta sen ääntä  ei ole vielä korviimme kantautunut. 

Juuri vilkaisin, onko kone "heittänyt" minut ulos netistä, kun on tupannut tänään niin tekemään kesken Hesarin lukemisen parisen kertaa.... Samalla näin otsikon, että kepu pitää tiedostustilaisuuden. Vaikka hallituksessa ei olekaan "omaa" puoluettani, en kyllä missään nimessä toivoisi tässä vaiheessa hallituksen kaatumista. Toivottavasti ovat pääseet sopuun ja löytäneet kompromisseja itse kukin. 

Koronan kanssa ja exit-strategian suhteen huolettaa eniten nuo rajat - ettei vaan niin kävisi, että neljännen kerran sitä kautta koronan joku uusi virusmuunnos saisi jalansijaa maassamme, kun näyttää taas suunta tällä hetkellä hyvältä. 

Nyt astianpesukoneen tyhjennykseen ja ilmeisesti, jos ei sade ole ihan kauheaksi yltynyt, niin pitäisi lähteä tekemään päivän lenkki. 

PS. Muori, jos sattuisimme saamaan kunnon lottovoiton, laitan infrapunasaunan listalle 😍🥰

Kevään jatketta kaikille ja hyvää mieltä vähän ankeasta kelistä huolimatta. 😊😇

Heips!

Meirämmiähelle tuli sitten eilen 75 vuotta matkamittariin! Heräsin vähän ennen kymmentä ja onneksi muistin päivän heti ja onnittelin häntä lämpimästi. Lahjaa en nyt antanut, mutta olin n. kuukausi takaperin tilannut postimyynnistä muiden "tarpeellisten" tavaroiden mukana värikkään kesäpaidan (edullisesti 😆) ja ilmoitin silloin, että se on synttärilahja. Kävimme juhlan kunniaksi saunassa ja päivänsankari paistoi meille päivälliseksi muhkeat naudan sisäfileepihvit, jotka syötiin paistetun sipulin sekä Lidlin DeLux-valikoimaan kuuluvien broccoliperunoiden kera ja palanpainikkeena oli tietenkin punaviiniä 😋 Pari vanhaa kaveria soitteli ja onnitteli häntä, mutta muuten ei päivä juuri tavallisesta poikennut!

Meirämmiähen selkä alkaa olla jo ihan kunnossa, mitä vähän jäykkä on vielä. Tosin hänhän on ollut ikänsä sangen jäykkä, mutta muita vaivoja ei siitä huolimatta ole ollut. Odotin mielenkiinnolla saunan vaikutusta, kun olen kokemuksesta oppinut, että lihasvaivoissa kylmä auttaa paremmin kuin kuuma, mutta ilmeisesti siitä ei haittaa ollut. Useinhan kysymyksessä on tulehdustila, johon kuuma ei sovi. Esim. äitini ei voinut lainkaan käydä saunassa, kun hänellä oli tulehdusreuma, joka paheni aina saunassa. Kesti vain aika kauan ennen kuin hän sen hoksasi, hän kun tykkäsi käydä saunassa.

Bongasin eilen facebookista UKK-instituutin eläkeläisille ja senioreille lanseeraaman neljän viikon maksuttoman Elokuntoon-ohjelman (Elokuntoon.fi). Se sisältää harjoitteita tasapainoon, liikkuvuuteen, työntöön, poimintaan sekä kyykkäykseen ja niihin liittyviä ohjevideoita, joissa annetaan myös helpotettuja vaihtoehtoja niille, joilla on liikunnallisia rajoituksia. Harjoitteet tehdään ma, ke sekä pe ja välipäivinä voi sitten suorittaa kestävyysliikuntaa esim. kävelemällä reippaasti (!) tai pyöräilemällä. No, me emme pyöräile, joten täytynee alkaa käydä kävelemässä. Reippaudesta en mene takuuseen 🙄 Liikkeille on tietty määrä toistoja, jotka lisääntyvät viikko viikolta. Juttu vaikutti sen verran kiinnostavalta, että rekisteröidyin mukaan ja tänään pitäisi aloittaa.

Koronahommelista sen verran, että mielestäni nyt ollaan tekemässä samaa virhettä kuin vuosi sitten. Tartunnat ovat selkeässä laskusuunnassa, vaikka esim. Pirkanmaalla on ollut aika korkeita päivittäisiä tartuntamääriä ja me olemmekin vielä leviämisvaiheessa. Myös rokotukset etenevät hyvää vauhtia, mutta siltikään ei pitäisi rajoituksia alkaa purkaa vauhdilla. Vuosi sittenhän kesäksi poistuivat kaikki rajoitukset ja sitten syyskesällä tartunnat alkoivat jälleen lisääntyä ja loppuvuosi sekä tämän vuoden alku ovatkin olleet sitten paljon pahempia kuin epidemian ensimmäisen aallon aika. Kommentoin facessa johonkin uutiseen, että kyllähän toinen koronajoulu menee jo rutiinilla, mutten totisesti toivoisi tämän ihan niin pitkään kestävän!

Kävimme molemmat perjantaina leikkauttamassa hiuksemme. Minä olin kuin mikäkin tarhapöllö ja meirämmiäs kompasteli etutukkaansa, joten oli jo aikakin. Samalla reissulla kävimme kaupassakin enkä tosiaan muista, milloin olisin viimeksi fyysisesti kaupassa käynyt! Meirämmiäs on käynyt tietty viikoittain kaljaansa hakemassa, mutta minä olen tehnyt kaikki ruokatilaukset verkossa. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta väkeä oli yllättävän vähän ja pääsääntöisesti kaikilla oli maskit. Koko tämän pandemian ajan olen desinfioinut marketissa kärryjen kädensijan ja olen huomannut, että siihen on tullut jo selkeä rutiini. Otettuani kärryt kurvaan suoraan sinne, mihin on laitettu desinfiointiainepulloja ja käsipyyhepaperia ja kädensijan jälkeen desinfioin vielä kädetkin. Luulen, että tulen jatkamaan sitä sitten taudin hellitettyäkin, mikäli siihen on vielä sitten mahdollisuus. Kotona en ole pintoja tai ovenkahvoja desinfioinut koko aikana ja muutenkin olemme olleet siivouksen suhteen yhtä leväperäisiä kuin ennenkin, mutta ulkoa tullessa kädet pitää tietenkin pestä heti kunnolla. Tosin olemme kumpikin tehneet niin pienestä pitäen, mikä varmaan osaltaan selittää sen, ettemme ole kausi-influenssojakaan sairastaneet.

Olen seurannut kuntosalimme nettisivuja ja vaikka se on ollut koko ajan auki,  ohjattuja ryhmätunteja on ollut vain pari päivässä ja nekin varausten perusteella kulloistenkin rajoitusmääräysten mukaisesti. Senioreiden ohjattuja tunteja ei ole ollut lainkaan, mutten tietenkään tiedä, missä määrin heitä on käynyt itsenäisesti laitteilla. Mehän olemme olleet virallisesti tauolla helmikuun alusta, mutta aiomme kyllä taas palata "hommiin" heti, kun tautitilanne sen sallii. Mitään riskejä emme aio kuitenkaan ottaa.

Sää on pilvinen ja viileä. Eilen illalla satoi lunta, joka pieneksi hetkeksi jopa teki maan valkeaksi, mutta aamulla se oli kyllä sulanut pois. Tosin ei pitäisi puhua aamusta, kun minä heräsin klo 10.54 ja huomasin yllätyksekseni, ettei meirämmiäskään ollut vielä noussut, vaikka hän yleensä nousee viimeistään yhdeksän kieppeillä. Ehkä sauna väsytti pitkästä aikaa ja minä katsoin sellaista uutta rikossarjaa kuin Verta Wienissä, joka olikin puolitoistatuntinen ja kun en osaa nukkua lukematta vähän aikaa, niin kello oli liki kaksi ennen kuin kävin nukkumaan 😲  Siis käytännössä nukuin normaalit 9 tuntia! Heräsin vain kerran, kun meirämmiäs oli onnistunut taas siirtämään maskiaan sivuun ja se vuosi äänekkäästi. On jotenkin huvittavaa, kun usein kohentelen hänen maskiaan yöllä eikä hän välttämättä edes herää siihen! Silloin jos maskin magneetilla kiinni oleva remmi sattuu irtoamaan, hän kyllä on herännyt siinä vaiheessa, kun yritän saada remmiä kiinni, sillä sitä joutuu yleensä kaivamaan jostain hänen päänsä alta. Hyvin hän on kuitenkin maskiin tottunut ja on taas pienen kapinavaiheen jälkeen käyttänyt sitä koko yön eli 7-8 tuntia. Välillä hän on valittanut, että iho kostuu ja alkaa kutista, joten hän on saattanut ottaa maskin pois jo parin tunnin jälkeen. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut usein.

Toivottelen kaikille mukavaa alkanutta uutta viikkoa 😃

Moi mimmit! Pari päivää on kulunut raataessa pihalla ja kohta lähden jatkamaan. Ostin perjantaina Stihlin akkuoksasahan, jonka ristin rakkaan ystäväni Moottorisahan mukaan Minimotskuksi. Se on niin mainio vehje, ettei sitä malta laskea käsistään ennen kuin akku on loppu ja pitää odotella latautumista. Olen raivannut yläpihalta kaikki halkaisijaltaan 10 senttiä pienemmät puut, roudannut ne silppurin lähelle, lajitellut paksut osat Justuksen pienittäviksi ja valmistellut muut haketettaviksi. Eilen vielä illalla innostuin "käymään vähän pihalla", josta Justus pakotti puolentoista tunnin jälkeen sisälle, oli tehnyt maukasta kaalipataa.

Justus on tehnyt klapeja ja me molemmat ähkitään sohvalta noustessa, hitaasti oiotaan varttamme kävelyasentoon. Jokaikistä lihasta särkee, mutta sehän on tervettä särkyä.

Sain suruviestin, lukionaikainen äidinkielen lehtorini oli lähtenyt tuonpuoleisiin. Mehän olimme tekemisissä kaikki nämä 50 vuotta, kyläiltiin, meilailtiin ja käytiin teatterissa pari kertaa vuodessa. Muutama vuosi sitten hän kertoi, että sanat häviävät päästä. Vuosi sitten oli teatteriliput tilattu, mutta koronan takia se reissu jäi tekemättä. Kesällä järjestetään muistelutilaisuus, johon aiomme osallistua Kesäheinän ja hänen miehensä (entinen luokkatoverini) kanssa.

Iker on ollut taas tutkimuksissa, kun se ei halua kävellä. Selkärangan loppupäässä selkärankaan ja nikamien väliin on kasvanut rustoa ja luupiikejä, joten pitkäaikainen kävely ei tunnu siitä hyvältä. Selvisi sekin, miksi se ei halua uida, kahlailee vaan. Nyt on uusi lääkitys ja ellei se tunnu auttavan, otetaan magneettikuvat, jos röntgenissä ei vaikka näkynyt jokin mahdollinen välilevyn pullistuma. Tällainen ei ole kuulemma harvinainen juttu isoilla roduilla, oikealla lääkityksellä kivut pysyvät poissa ja tehdään vain pieniä lenkkejä.

Jaa-a, nyt on mentävä jatkamaan puushowta!

Jättiroduilla nuo luupiikit on enemmin sääntö kuin poikkeus. Niiden takia jouduttiin meidän vanhempi jätti lopettaa.  Kipulääke ei oikein tehonnut ja tuli vieraille agressiiviseksi. Kun vieras tuli niin kroppa jännittyi ja silloin ilmeisesti sattui ja näin yhdisti kivun vieraisiin. Tämä on keittiöpsykologiaa mutta tosin eläinlääkäri li sanaa mieltä kanssani. 

Tosin nyt tällä nuoremmalla nätillä joka on jo yli kahdeksan ei ole luupiikit kiusanneet, ehkä se on se poikkeus.

Meillä oltiin viime viikko vatsataudissa ja tämä viikko sitten niiskutellaan.