Saatat hyvinnii Tulirumpu olla oikeassa. Kun itse olen itäsuomalaista, suhteellisen lyhytikäistä sukua niin olen miettinyt, mitä mahtoi edellisten sukupolvien eliniän pituuteen vaikuttaa a) raskas ruumiillinen työ b) sodat joita joidenkin kohdalle sattui kaksi tai kolmekin c) se, että koko ajan piti stressata, viekö halla viljan vai syövätkö sudet sen viimeisenkin lampaan, riittävätkö rahat kunnallisveroihin ja mistä saadaan riittävästi leipää lapsilaumalle.

Koshkoilla mitään mielipidettä, noin ammatti-ihmisenä ajatellen?

Kiitos Tiinuliinu lohduttavista tutkimustuloksista. Minä TAAS aloitin ruokapäiväkirjan pidon kun ei mistään tahdo tulla mitään. Paino hiipii salakavalasti vaan ylös, vaikka luulen syöväni terveellisesti. No, määrät tahtoo mennä överiksi, joten on otettava  lusikka kauniiseen käteen ja vahdittava itseään tarkemmin. Tässä sadetihkuisessa säässäkään ei meikäläistä huvita yhtään lähteä liikkumaan. Kyhjötän vaan sisällä... Hyi minä!

Mulla on kyllä yleensä aina ollut tää syksy vaikeaa aikaa syömisten kannalta. Kun vuosi on vaihtunut, olen saanut aina voimia tarkkailla syömisiä paremmin. Mutta ei kai tässä sitä kannata odottaa  
Hiilarit on mun heikkous. Leipä maistuis, samoin kahvileivät kaikenlaiset. Kuinkahan monta kertaa olen näistä täällä Klubissa maininnut enkä silti näytä oppivan mitään. Onko ihminen tosiaan näin heikko Ilmeisesti on.

Muuten ei sitten kummempia kuulu minullekaan. Hiljaista kotielämää. Ensi viikon lopussa sentään menen Ouluun hoitamaan pikku Murua kun äitinsä viettää vähän synttäreitään. Pikkuinen harjoittelee innoissaan kävelyä ja taputtaa itselleen. ❤️ Hän on minusta tietenkin maailman suloisin pikku olento. 😍

Ompeluhommat on olleet vähän tauolla kun en ole vielä saanut miniältä lisää kangasta tiipiitä varten  Leikkimatto sentään tuli valmiiksi ja sen pikkuinen sai mukaansa jo viime tapaamisella. 
En ole kuullut, tuleeko joulumyyjäisiä tänäkään vuonna, joten laukkujen ja pussukoiden ompelukin on pysähdyksissä. Mutta onhan niitä tuolla vaatehuoneessa laatikoissa jo ennestäänkin...

En muista, olenko maininnut, että nyt syksyllä rohkenin mennä kansalaisopiston piireihin ja aloitin asahin ja fysiopilateksen. Ryhmät on pieniä, joten tilaa on eikä niissä hirveesti hengästytä. Tuntuu siis turvalliselta ja on ollut tosi mukavaa pitkästä aikaa tehdä jotain erilaista. 

Eipä tässä sitten muuta kun mukavaa loppu viikkoa kaikille. 

Kiitoksia kirjoituksistanne 🥰 Oli  ilo lukea ja nyt niitä oli vähän enemmän. On ollut hiukan hiljaiseloa täällä viime aikoina. 

Pikkuhiljaa alkaa ilmeisesti tulla tietoisuuteen tuo diagnosi ja helpotus sen myötä, että parempaa on odotettavissa. Elin pitkään ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa ja olo oli kieltämättä melko toivoton - vaikka yleensä olenkin positiivisesti asioihin (paitsi sairaudet) ja varsinkin ihmisiin suhtautuva henkilö.

Eilen ajoimme autolla jonkin matkaa ja retkeilimme aivan uusissa maisemissa. Siinä hujahtikin äkkiä lähes kaksi tuntia. Illalla saunoimme ja olin ensi kertaa piiiiitkään aikaan saunassa niin, että olkapäillä tai polven päällä ei ollut kylmägeelipussia mukanani. Ihana saunanautinto, kun uittelin jo iltapäivästä lähtien kuivattuja koivunoksia löylyvesiämpärissä. Tulipa ihanat tuoksut. 

Olkapäät kyllä kapinoivat taas viime yönä ja tänä aamuna, vaikka illalla telkkarin ääressä pidin vielä kylmägeelipussia. Rasitin niitä illalla vielä salaatin teolla. Pitää malttaa mennä maltilla eteenpäin. 

Saimme taas tänään yhden siian verkoilla. Rakas siippani suunnittelu kanoottireissua. Saisipa vielä virvelillä lisää kalaa. Minä taidan sillä aikaa mennä lenkille. Muutamia paperiasioita vielä hoidettavana ennen sitä. 

Odotan innolla IL :n ja Justuksen matkapäiväkirjaa. Sinulle tosiaan aina sattuu ja tapahtuu.  Aikamoiseen seikkailuun ryhdytte. Hyvä, että rohkeutta riittää. 😍

Tiinuliinu, kiitos rohkaisevista tiedoista. Entisetkin kortisonikilot jämähtivät lujasti kiinni lähes kaikki ja todennäköisesti lisää on tulossa. Hoitaja kyllä sanoi, että nyt on keskityttävä vaan tulehduksen nujertamiseen ja muihin asioihin sitten myöhemmin. Ei kyllä olisi varaa enempää masua kasvattaa - se tietäisi uusien vaatteiden ostoa....

Kivikasa, minäkin olen jo muutaman kerran aloittanut ruokapäikyn pitoa. Tässä korostuu nyt tuo sana aloittanut..... Jossain vaiheessa siihen on ryhdyttävä. Jospa ensin saisi näitä kipuja vähemmäksi ja lisää puhtia peliin.

Asics Gel, Fazerin vierailuista minulle tulee mieleen lähinnä lasten koulun kanssa tekemät vierailut sinne ja jättipussit karkkia sieltä tullessaan.

Tulirumpu, juu - voisi kyllä kuvitella, että stressi ei ainakaan painoa pudota. Unen laatukin stressin myötä heikkenee ja unellahan sanotaan olevan suora suhde elopainoon. 

Toivotan mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille 😇🥰

Tiinuliinu, olitpa löytänyt ilahduttavia tutkimustuloksia! Kiitos linkistä! - Ja kyllä, toinen kuoroni on jo aloittanut joululaulujen harjoittelun. Tällä kertaa keskitymme vähemmän tunnettuihin lauluihin muutaman klassikon lisäksi. Kirkkokuorolla oli tänään toinen esitys, joka meni nyt oikein hyvin, kun alttoon tuli vahvistusta. Seuraavaksi kai aloitetaan jouluohjelmiston harjoittelu ja kanttori kaavaili jotain yhteistyötä tuon toisen kuoron kanssa.

Kipa, olipa hyvä, että nyt sait diagnoosin vaivoillesi. Toivottavasti lääkitys rupeaa auttamaan kipuihin. Halauksia sinulle!

IL, aika rankalta kuulostaa matka halki Euroopan Ikerin kanssa. Toisaalta, käsittääkseni te kummatkin tykkäätte ajaa autoa ja olette tottuneet ulkomailla ajoon, joten varmaan se teiltä onnistuu.

Pitäisi kai myös aloittaa ruokapäikyn pito. Kaksi kiloa oli tullut painoa lisää, kun ei ole enää huvittanut kävellä niin paljon. Ja kyllä minä olen syönyt ainakin vähän suklaata tai lakua lähes joka päivä koko lokakuun. Syksy ja pimeys ovat saaneet makeanhimon valloilleen. Tuntuu, että koko ajan on nälkä, mutta en ole keksinyt sopivaa vähäkalorista naposteltavaa. Porkkanaa ei tämä ikäisen hampailla oikein uskalla rouskuttaa. Eikä hedelmiäkään ihan hillittömästi saisi syödä hedelmäsokerin haitallisuuden  takia. Kivikasan tavoin aloitan ryhtiliikkeen sitten vuodenvaihteen jälkeen. Laskeudun nyt tähän kaamosaikaan näillä eväin.

Hyviä vointeja!

Hei Ihanaiset,

viikko on ollut aika haipakkaa, jos vertaa sitä viimeaikaisiin huopatossu viikkoihin ja kuukausiin. Tiistaina oltiin eläkeläisen retkellä pitkästä aikaa. Käytiin tutustumassa Reitzin säätiön taidekokoelmiin. Rakennusmestari Reitz oli keräilijä: hopeaa, posliinia, aseita, kelloja, huonekaluja ja tietenkin tauluja. Katsottavaa oli paljon vaikka tila ei ole suuren suuri, itseasiassa se on ollut Reitzin perheen koti. Opas oli tietysti ammattilainen ja kertoi mielenkiintoisia anekdootteja taiteilijoista, malleista ja taulujen tekemisen taustoista. Olisin kuunnellut tarinoita vaikka kuinka pitkään mutta piti siirtyä talon toiselle kulmalla taiteilijaravintola Eliteen syömään. Mukava oli rupatella pitkästä aikaa entisten kollegojen kanssa. Retki oli oikein onnistunut.

Kävimme myös Jorvissa tytärtä katsomassa, hänen lääkitystään yritetään muuttaa eikä ole niin helppo homma kuin vois luulla. Tytär on ollut aiemmin hoidossa Hesassa ja hänelle on kokeiltu joukko lääkkeitä huonolla menestyksellä eikä näistä löydy tietoa Espoon puolella 😲. Apotissa näkyy vain alku- ja loppuraportti mutta ei tietoa lääkityksistä. Tytär kävi vielä Kannasta tarkistamassa, että oli ruksannut kohdan jossa annetaan lupa tietojen jakeluun. Tytär on kuitenkin toivekkaalla mielellä.

Poikakin haettiin lentokentältä, oli Koronan takia viivästyneellä 40v matkalla. Alunperin matkan piti suuntautua Sinsabariin mutta muutui Dominikaaniseksi. Huh, onhan tässä jo eläkeläisille kiirettä pitänyt 😂🤣.

Kipa, mökki on lähes talviteloilla, kerran pitää vielä käydä siellä ennen lopullista talviteloille jäämistä. Toivottavasti kortisoni tehoaa ja pääset pahemmista kivuistasi. 

IL, kuulostaa mukavalta teidän suunnitelmanne ajella Ikerin kanssa Euroopan läpi. Etenkin jos ressaatte hissuksiin ja pysähtelette mielenkiintoisiin paikkoihin.

Mukavaa loppuviikkoa ☀️🌤.

Toisaalta jos Iker päättää kertoa mielipiteensä koppaan laittamisesta lentokentällä, on suuri mahdollisuus, ettei sitä huolita lennolle. Been there done that. Myös kaverille kävi näin just pari viikkoa sitten. Lentoyhtiöt ja koneiden kapteenit ovat nykyään melko tarkkoja asiasta, tietenkin jotta yhtiö ei joudu maksumieheksi, jos koiralle sattuu jotain tai se esim. saa hajotettua koppansa ja on vapaana vastassa, kun ruumatila avataan toisessa päässä. Siinä on sitten kiva alkaa miettiä vaihtoehtoisia matkustustapoja. Joten jos ennakkoon on tiedossa, että (isokokoinen) koira stressaa, niin en riskeeraisi.

Kiitos kaikille kommentoijille koskien Euroopan automatkaa. Kaikki mielipiteet otettu huomioon. Tässä vähän lisää taustatietoa, miksi aiomme ajella.
THL, mun sakemannityttö eka lennollaan oli pureskellut boxinsa muoviset ikkunaritilät säleiksi ja pää oli jo ulkona, kun ruuma avattiin. Minut haettiin koneesta, kun kukaan ei uskaltanut mennä karjuvan koiran luo. Ja kiire oli kova, kun koneilla on vain tietty aika olla "pysäkillä".

Iker on lentänyt useasti Alicanteen, mutta joutuu ottamaan niin paljon rauhoittavia, että on ihan tillin tallin. Sillä on isoin mahdollinen lentoboxi, mutta silti lentoyhtiöt joka kerta narskuttavat, että kun se istuu boxissaan, korvan huippu osuu kattoon eikä saisi. Aina jännittää, otetaanko se lennolle. Jos jostain netistä löytyisikin isompi boxi, Norski ei enää hyväksyisi lennolle niin suurta.

Matkaan otetaan vävyn auto, tosi iso Audi Q7. Anoppiboxiin mahtuu tavaroita, joten Ikerillä on ruhtinaalliset tilat autossa, se mahtuu seisomaan, istumaan ja nukkumaan miten päin haluaa. Se rakastaa autoilua. Minun pitää pysähtyä pissalle parin tunnin välein, joten Ikerkin saa liikuntaa silloin. Tarkoituksemme on pysähdellä mukavissa pikkukaupungeissa, kuljeskella siellä sun täällä. Esim. Heidelbergissa, jossa olemme aikoinaan yöpyneet jopa kahden sakemannin kanssa yhtäaikaa. Meillähän ei ole kiire mihinkään.

Vävy aikoo maalauttaa autonsa perillä, tytär hieman kolhi sitä, kun peruutti pihaan tuotua parimetristä klapikasaa päin. Oli kuulemma vävyn syy, koska kasa oli 20 senttiä toisessa paikassa kuin mihin ne yleensä jätetään. Tytär ei uskonut peruutuskameran piipittelyä.

Minulla on Espanjassa paljon tavaraa, jotka haluaisin Suomeen. Edesmenneeltä saksalaiselta ystävältäni perittyjä antiikkitavaroita, joita ei voi lentokoneessa tuoda. Vävy ja tytär suunnittelevat talonsa vuokrausta kulujen kattamiseksi, joten tuon turhat kamat pois.

Olen seurannut jo kauan facessa "Autolla Euroopassa " -ryhmää ja saanut sieltä paljon käytännön tietoa monenlaisista asioista. Tietenkin jännittää, jos korona vaikka sulkee maita tai muuttaa rajamuodollisuuksia tai tulivuori purkautuu ja kaikki pysähtyy tai roistot ryöstävät. Vaan jotenkin uskon, että kaikesta selvitään.

Ai niin, tytär ja vävy maksavat suurimman osan kustannuksista, joita meille paluumatkalla tulee. Ei vähäistä sekään! 

IL, minusta matkasuunnitelmanne on suurenmoinen. Ei muuta kuin matkaan vaan. Ihana ajatus pysähdellä siellä täällä. Olen varma, että selviätte reissusta hyvin.

Kipa, toivottavasti kipusi vähitellen alkavat hellittää. Ymmärrän niin hyvin tuon jatkuvan kivun aiheuttama tunnelmat. Ei ole kysymys vain kivusta vaan kaikesta. Turhautumisesta, kun ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Alakulosta, jota on vaikea toisille selittää.

Pikseli, minua huimasi jo pelkästään sen lukeminen, että kipusit tuonne katolle, huh.

Minäkin lauloin joskus kauan sitten kuorossa alttoa. En kyllä olisi ikinä pysynyt äänessä, jos olisin yksin joutunut alttona olemaan. Soittelin muinoin paljonkin kitaraa ja lauleskelin yksin ja yhdessä, kun tein nuorisotyötä ( 50 vuotta sitten). Nykyisin ääni on käheä eikä laulaminen enää suju, sormetkin ovat niin jäykät (paljolti harjoituksen puutteesta johtuen), ettei klassisen soittaminen kitaralla enää onnistu. Komppailla jotenkin sentään pystyn.

Kivikasa, onpa ikävää, että joudutte myymään veneenne suunniteltua aikaisemmin. Matkakertomuksiasi oli tosi kiva lukea.

Tiinuliinu, kiitos BMI tutkimuksen tiedoista. Minulla kyllä taitaa BMI huidella jo taas tuolla riskirajoilla. Paino on noussut ihan liikaa. Liikkuminen on ollut tosi vähäistä, mutta syöminen ei.

Tänään pystyin pitkästä aikaa kunnolla sauvakävelemään. Ajoimme meren rannalle Nallikariin, jossa on upeat kävelyreitit. Nautin meren hiljaisesta loiskeesta, pienestä tihkusateesta, aavasta ulapasta. Siitä, ettei juuri yhtään tuntunut kipua kävellessä. Siitä, että vierellä käveli rakas kumppani, jonka kanssa olemme pian 40 vuotta yhdessä elämää eläneet.

Nautin tuulesta, joka hellästi kosketti poskea. Ajatuksista, jotka olivat täynnä hyviä muistoja, tärkeitä hetkiä, mukavia ihmisiä. Yhtään ikävää muistoa ei tullut ajatuksiin. Ei ilkeitä ihmisiä, ei pahoja sanoja, ei katkeria tunnelmia. Oli vain ihan hyvä olla.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Eikun menoksi sitten vaan IL porukka! Kuvaile matkan varrelta, mitä Eurooppaan kuuluu. Gute reise alles! 

Heippa kaikille!

Ei ole paljoa tapahtunut, joten ei ole huvittanut kirjoittaakaan. On käyty hammaslääkärillä, joten tämän paliskunnan hampaat ovat jälleen kunnossa ja niin kiiltävät, että! Otimme myös  influenssarokotukset, kun ne tulivat täällä jo tarjolle. Eilen kävimme katsomassa Tampereen Teatterissa Pirkko Saision ja Marja Packalénin hienon Valehtelijan peruukin ja viikon päästä pääsemme nauttimaan työpaikkamme killan mukana Komediateatterissa uudesta Komisario Palmu-näytelmästä. Samainen kilta vie meidät myös tulevana tiistaina Vapriikkiin tutustumaan kehuttuun Ritarit-näyttelyyn. Joulukuussa on puolestaan vuorossa Tampereen Teatterin Kotiopettajattaren romaani. Helmikuulle varasimme liput Seela Sellan esitykseen Kauan on kukkineet omenapuut sekä marraskuulle Anastasia-musikaaliin. Näimme sen v. 2019 Teatteriklubin Amsterdamin-matkalla ja se oli todella hieno musikaali, joka perustuu samannimiseen animaatioelokuvaan. Teatteriversioon on sävelletty lisää musiikkia, mutta muuten se on samanlainen. Ehdotimme jo silloin, että musikaali tuotaisiin myös tänne meille ja nyt se sitten toteutuu. Onpahan taas hyvä syy jatkaa elämistä 😄

Kävimme muuten viime keskiviikkona kylässä kälyni luona Järvenpäässä ja matkustimme oikein junalla! Edellisestä kerrasta onkin jo reilu vuosi. Juna ei ollut läheskään täynnä ja aika hyvin matkustajat käyttivät maskeja, vaikka VR poistikin jo "maskipakon". Elämä alkaa jo hieman tuntua vapaammalta, mistä kertoi sekin, että teatterissa kaikki istumapaikat olivat käytössä, samoin kuin paikkanumerotkin ja esitys oli lähes loppuunmyyty.

Kuntosalille emme ole vielä lähteneet ja olemme yhä virallisesti tauolla. Ohjattuja senioritunteja on tällä hetkellä vain yksi viikossa, joten mielestäni ei kannata maksaa sen vuoksi täyttä kuukausimaksua. Tietenkin voimme käydä siellä myös ominpäin, mutta toisaalta kaipaisimme jo kunnollista ohjattua jumppatuntiakin. Onhan siellä erilaisia jooga- ja pilatestunteja, jotka varmaankaan eivät olisi meikäläisille liian raskaita, mutta kun jotenkin ne eivät vaan kiinnosta!

Meirämmiäs sai kutsun neurologisiin tutkimuksiin Hatanpään sairaalan geriatriselle osastolle 24.11. niinkin epäinhimilliseen aikaan kuin klo 8 😵  Kutsussa kehotettiin ottamaan mukaan joku läheinen henkilö, joten minunkin pitää sinne sitten lähteä. Tein jo päätöksen, että menemme sinne taksilla, ettei tarvitse lähteä kotoa jo ennen kukonlaulua! Kutsussa mainittiin myös, ettei ennen tutkimusta saa juoda alkoholia kuukauteen. No, ensinnäkin kutsu tuli vasta 25. päivä, joten ko. kuukausi oli jo alkanut ja huomasin meirämmiähen imaisseen alkuviikosta pullon punaviiniä sekä puolillaan olleen valkkaripullon. Pidin hänelle kunnon saarnan, että kyllä lääkärien määräystä täytyy noudattaa ja että mitä virkaa tutkimuksilla on, jos niistä ei saada oikeaa tulosta. Meillä on tällä hetkellä kaksi pulloa viiniä kaapissa ja sanoin, että niitä ei nyt sitten juoda, johon sain vastauksen, että juotavaksihan ne on ostettu 😠 Olen nyt piilottanut pullot ja toivon, että sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" pätee tässäkin tapauksessa. Tästä kaikesta tulee ihan mieleen Juice Leskisen viimeiset vuodet, jolloin hän oli jo käynyt läpi kaksi pahaa haimatulehdusta ja kävi säännöllisesti dialyysissä. Häneltä oli alkoholi tietenkin kokonaan kielletty ja noudattihan hän sitä toki, paitsi että otti kyllä viiniä, kun sehän ei ole alkoholia 🙄

Ostin itselleni peruukin! Hiukseni ovat harventuneet siinä määrin, etten enää saa kaikkia paikkoja piiloon ja päänahkani on rutikuiva. Kun yritän laittaa jonkinlaista säällistä kampausta, joudun käyttämään muotovaahtoa ja lakkaa, mikä tarkoittaa sitä, että pää kutisee seuraavana päivänä kuin siellä olisi kappa täitä. Joudun siis pesemään tukan peräkkäisinä päivinä, mikä ei tee hyvää kuivalle päänahalle, vaikka käytänkin siihen sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Peruukki oli ensi kertaa päässäni eilen teatterissa ja tunsin oloni hieman oudoksi, mutta kaipa siihen tottuu. Peruukkikauppias kehotti näin aluksi käyttämään peruukkia vähän aikaa joka päivä, jotta se ensinnäkin muotoutuu päähäni ja jotta itsekin siihen totun. Saas nähdä, kuinka käy 😊

Kipa, hienoa että vihdoinkin sait diagnoosin. Toivottavasti nyt löytyy sitten jonkinlaista hoitoakin.

IL, tuleva automatka läpi Euroopan kuulostaa upealta. Muistan kuinka aikoinaan kiertelimme autolla eri puolilla Eurooppaa joka kesä kuukauden verran ja olisin valmis sellaiseen vielä nytkin. Esim. voisin aivan hyvin lähteä Kristina Cruisesin jokiristeilylle Reinille, jonne matkataan meritse ja maitse eikä tarvitse uhmata koronaa lentokentillä ja -koneessa! Matkan kesto on muutaman päivän enemmän kuin lentämällä, muttei maksa paljoakaan enempää ja sitä paitsi näkisimme paljon enemmän. Odotan mielenkiinnolla matkakertomustasi!

Kellot on käännetty normaaliaikaan ja huomenna alkaa marraskuu, joten oikein mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille 😃