Tervehdys 🥰

Kyllä nauroin ääneen IL sun kirjoitusta lukiessani. Pakko oli rakkaalle siipallenikin lukea ääneen muutama kohta. Iker ressu, kun on pakko mennä sateeseen... Erikoiselta tuntuu, että inhoaa huonoa säätä noin paljon. Meidän hauvavauvahan on samanlainen. Laittaa kyllä heti pakit, jos huonossa säässä liian pitkälle yrittää mennä. Mutta sillähän on ihan lyhyt karva peittonaan ja rotu on syntyjään lämpimästä kotoisin. Onneksi hauveli näyttää toipuneen mysteerisestä jalkavaivastaan..... 

Tuli tosiaan jo aiemmin mieleen maalarista tuo keävinen sinitiainen. Toivon teille rauhallisia kahdenkeskeisiä hetkiä tai kolminkeskeisiä siihen asti, kun Iker on teillä hoidossa.

Suupaltti, toivottavasti saatte siskonne pään käännettyä rokotuksen suhteen. Ei liene helppoa. 

Muori, kiitos tsempeistä. Jaksan yhä vaan ihmetellä sinun tahtiasi. Olet edelleen oikea Duracell-pupu. 

Täällä sataa veden ja rännän sekoitusta. Maa ei ole kuitenkaan valkoinen. Hyvällä omallatunnolla voi oleskella sisällä ja jättää lenkin tältä päivältä väliin. Eilen oli hieno sää, vaikka tuulisissa paikoissa olikin vilpoisaa. Lenkillä metsän suojassa ei kuitenkaan tuullut. Kävin vielä maanantaina hakemassa kortisonipiikin vasempaan olkapäähän, kun sain ylimääräisen ajan jo tutuksi tulleelle lääkärille. Toinen pistos vasempaan olkapäähän eikä nytkään osunut oikeaan paikkaan.... Jos vielä uutta tarvitsee, niin pakko varmaan tehdä se uä-ohjauksessa. Maksaa vaan niiiiiin kauhean paljon. Saa nähdä, joutuuko siippani renkaanvaihtohommiin sunnuntaina. Maanantaiaamusta on aikainen lähtö Mikkeliin reumalääkärin vastaanotolle. Kunpa jotain selviäisi, muuten en tiedä, miten enää itse selviän. Tramalia kuluu.... Olen kyllä aikanani selän vuoksi - varsinkin ajan, jolloin odotin leikkaukseen pääsyä - syönyt ko. lääkettä aikamoiset määrät eikä ole ikinä tullut mitään viitteitä siihen, että tulisin riippuvaiseksi lääkkeestä. Inhottaa kuitenkin tuollaista ainetta kroppaani tunkea, mutta en nyt tässä tilanteessa näe muutakaan ratkaisua. 

Täällä oli viime viikon lopulla aikamoinen tuuli ja myräkkä. Rakas siippani löysi tontin takamailta tuulessa katkenneen koivun ja sahasi sitten lähistöltä muutaman pienehkön koivun lisää. Nyt kaikki on jo klapeina siistissä pinossa. Löysi myös suppiksia uudesta paikasta, mutta säilyvät paremmin siellä maassa toistaiseksi, kun näillä käsillä ei minusta ole sienten siivoojaksi. 

Toissapäivänä katsoimme ikkunasta rannan suuntaan, kun isokokoinen supikoira oli maistelemassa lahnan paloja minkkiloukun ulkopuolella. Sain jonkinnäköisen kuvan ikkunan läpi otettua, mutta ei ollut kovin selvä, kun piti tsuumata sen verran paljon. Siippani mentyä aivan lähelle alkoi sitten pikkuhiljaa lönköttää naapurin puolelle. Yhdellä naapurilla on supiloukku, jota saa lainata. Siippani sanoi hakevansa sen jonain päivänä tänne. 

Viime viikonloppuna taisi olla takassa tuli ensi kertaa sitten viime kevään. Muutama päivä oli taukoa, mutta nyt olemme kahtena iltana ihailleet takkatulen loimua.

Mukavaa viikon jatketta kaikille sääoloista huolimatta 🥰😇

Hei Ihanaiset,
 mukava syyssää, isäntä on jo katolla säätämässä peltien ruuveja joista osa on löysällä. Katosta saankin mainion aasinsillan torstaihin jolloin vietettiin isännän päivää. Pistettiin elämä ihan ranttaliksi 🤩. Jätettiin jumpat väliin, minä vähän nikottelun, kun torstaisin on bailatinotunti mutta pidin suuni supussa, isännän toiveiden mukaan mentiin. Kaupasta ostettiin valmiit nuudeliannokset, pullat olivat -50% ja jo edellisenä päivänä isäntä oli ostanut lähikaupan mietoa kuoharia 😲. Kunnon shamppanjaan olisi ollut mutta mitä sitä nyt suotta korkkaamaan pelkän 70v synttäreiden takia 😂🤣. Miten se katto tähän sitten liittyy?  Kaupassa käynnin jälkeen isäntä vietti merkkipäiväänsä kattoja ja kouruja siistimässä, minä sohvailin sisällä. Me emme osta toisillemme lahjoja, mutta merkkipäivät vietetään aina siten, kuinka juhlakalu haluaa. Nyt poiketaan säännöstä sen verran, että ensi viikonvaihteessa mennään Turkuun juhlimaan synttäreitä minun sukulaisteni kanssa kustannuksellani ja seuraavana viikonloppuna isännän lähipiirin kanssa täällä. Hauskat viikonloput tulossa 🥳😋🥰.

IL, tuli teille riesa maalarista, mutta en voi nauramatta ajatella maalipytystä kiskovia miehiä. Tulee väkisin mieleen Buster Keatonin mykkäelökuvat, onneksi purkin kansi pysyi kiinni 🤣. Mitä tästä opimme, kun on hyvät, tässä tapauksessa erinomaiset, työolot työntekijä sitoutuu ja tekee hyvää jälkeä eikä lopeta pyytämälläkään 🤗. 

KIVIKASA, harmi, kun veneretkemme kanavilla loppuvat, nautin niistä suunnattomasti oli mukava olla mukana ⚓️⛴.  Mekään emme ole enää vuosikausiin käyty Englannissa, kun tytär muutti perheineen Suomeen. Kirjoituksesi toivat aina kivoja muistoja mieleen retkistämme läheisiin pikku kaupunkeihin.

Isäntä ilmehtii siihen malliin ikkunan takana, että pitänee lähteä haravan varteen 🍁🍂. Reipasta sunnuntaita ja ensiviikkoa kaikille!

Kattohommissa täälläkin on oltu. Lasiterassin räystäskourut olivat täynnä lehtiä, joten mies kävi ostamassa jatkettavat tikkaat ja minä - ainoa meistä, jolla ei ole korkean paikan kammoa - tarjouduin kiipeämään katolle. Lasikaton pitäisi kestää 300 kg:n painoa, joten uskalsin ryhtyä hommaan. Työnsin pitkällä riu'ulla lehtiä ja muuta moskaa ränniä kohti ja sieltä sitten heitin ne maahan. En ymmärrä, miksi siellä ylhäällä rännissä oli sihti. itse talon räystäskourut olivat puhtaat, sillä rankat sateet olivat tuoneet kaikki lehdet ränniä pitkin alas. Hyvä niin!

Tänään oli kirkkokuoron esiintyminen seurakunnan vanhusten kerholle. Kuoro oli koolla vajaalla joukolla, meitä alttojakin vain kolme, ja tietysti ne kaksi vahvinta laulajaa olivat poissa. Periaatteessa osaan stemmani, mutta jos aloituksen sävelkorkeus ontuu, peli on menetetty. Huomasin, että kanttori yritti opastaa minua katseellaan ja kädellään nostamaan korkeutta. Onneksi en sentään laulanut kovaa, joten tuskin kukaan huomasi. Ei ole ihan helppoa laulaa alttoa, kun ennen on laulanut sopraanoa. Torstaina on sama esitys toisessa paikassa ja totisesti toivon, että edes toinen noista kokeneista laulajista tulee paikalle tueksi.

Isoveli (kohta 17) on nyt kahtena viikonloppuna ollut Jyväskylässä ja Porissa pelaamassa vesipallon sarjamestaruudesta. Tähän mennessä ovat tainneet voittaa kaikki, mutta vielä on pelejä jäljellä.

Sisarensa (15) sai viimein TET harjoittelupaikan, mutta näillä näkyvin vain viikoksi. Hän on Sellon Pentikillä mm. käärimässä lahjapakkauksia sellofaaniin ja oli tyytyväinen, kun niitä oli jo mennyt kaupaksi. Täällä päin on koululaisilla ollut suuria vaikeuksia saada työpaikkoja, eivätkä kaikki varmaan ole niitä saaneetkaan. Tyttö alkoi jo masentua, kun kaikkialta tuli kielteinen vastaus. Ellei muuta ilmaannu, hän menee toiseksi viikoksi varhaiskasvattaja-äitinsä kanssa Vantaalle päiväkotiin tai kouluun.

Tyttären perhe vietti syyslomaviikon Kreetalla, kylässä ja hotellissa, jossa he ovat vuosien varrella usein vierailleet. Siitäpä suvun vanhimmat eivät tykänneet! En ymmärrä, miksi näiden eteläpohjalaisten mielestä mitään hauskaa ei saisi koskaan olla. Lienee körttiläistä perua.

Olisi nyt tyyntä ja poutaa jonain päivänä, että saisi kollmannen kerran haravoitua pihan naapurien puiden lehdistä. Tuuli oli pyörittänyt autokatokseenkin lehtiä melkein jätesäkillisen, ja taas on lakaistavaa. 

Hyviä vointeja teille kaikille!

Tervehdys täältä 🥰

Ulkona on pimeää, suorastaan sysimustaa. Pihalla hailakasti loistavat aurinkokennoilla toimivat valopylväät. Eivät enää paljoa virtaa auringosta saa. Terassilla valoa tuo kaamosvaloketju. Sisällä minulla on monta ledkynttilää, jotka toimivat ajastuksella. Nyt menevät viideltä päälle ja sammuvat klo 23. 

Viikonloppuna urakoimme ja siirsimme terassilla olevan jääkaapin taas sisätiloihin. Ruokapöydän kuudesta tuolista jää kaksi nyt niin, että niitä ei voi käyttää, mutta ei meitä talvisaikaan yleensä ole isompaa porukkaa ruokapöydän ääressä. Jos pöytää lisätilaa tarvitsisi, niin siihen on olemassa jatkokappale. Äkkiä silmä muutokseen tottuu. Sinänsä "keittiö" tuntuu avarammalta ja olkkari taas hiukan pienemmältä, mutta hyvin me tänne kahdestaan sovimme ja tarpeen tullen mahtuu enempikin porukkaa. 

Muori, edelleen tulee melkein hiki ja hengästyttää, kun luen päivistäsi🤣. Kyllä sinulla menoa ja meininkiä riittää. 

Suupaltille ja isännälle antoisia juhlaviikonloppuja. Katoilla on täälläkin oltu. Aika monta rakennusta, joiden rännit pitää puhdistaa. Tämän "päämökin" rakas siippani on varustanut turvaköysillä, johon saa itsensä tarvittaessa kiinni. Vahinkoja sattuu. Meillä täällä yksi mökkinaapuri tippui kesällä tikkailta katolle mennessään. Käsi meni poikki - onneksi ei vakavampaa - sillekin oli oiva tilaisuus. Joko teillä on mökki laitettu talviteloille? Olet saattanut siitä kirjoittaakin, mutta en nyt tarkkaan muista.

Pikseli, en tiennytkään, että olet noin rohkea - tarkoitan katon putsausta. On varmaan kuulijoille ollut ihanaa nautintoa kuoronne esitys. Itse sitä on tietty kriittinen, mutta tuskin kukaan kuulijoista mitään huomasi. Toivon, että sinulla on sitä tukea ensi kerralla. Mukavaa seurata teidän kaikkien nuorison kasvua. Siitä sitä oikeastaan vasta tajuaa ajan kulun. 

Meillä rakas siippani on haravoinnut lähes kaikki lehdet. Kyllä niitä on riittänyt, kun täällä metsän keskellä asustaa. Muutamassa pensaassa vielä hiukan lehtiä jäljellä. 

Sain sitten eilen lääkäriltä diagnosin: polyyalgia rheumatica. Isoilla kortisoniannoksilla jo eilen aloitin. Eilisen olin ilman Tramalia, ilta, yö ja tämä aamu aivan kauheaa. Suosiolla jatkoin vielä Tramalin käyttöä. Tein mukavan lenkin ja pystyin vähän heiluttelemaan imurin varttakin lääkkeen avulla. 

Söimme viime viikolla ja viikonloppuna paljon kalaa. Kaupasta oli ostettu lohifileitä - sekä graavia että uunia varten. Perjantaina saimme yhdeltä naapurilta isoja muikkuja. Rakas siippani perkasi ne ja otti mädin erilleen. Minä sitten näillä kipuisilla räpylöillä siivosin mädin. Liian arvokasta ois ollut pois heitettäväksi. Saimme myös verkoilla nyt pitkästä aikaa lahnojen lisäksi siian ja hauen. Lauantaina söimme muurinpohjapannulla paistettuja muikkuja ja sunnuntaina haukifileitä. Viimeiset "omat" perunat poimin laatikoista. Säilyivät siellä paremmin kuin kellarissamme (joka on suoraan sanottuna huono) tai jääkaapissa. 

Elän tässä nyt toivossa, että kortisoni alkaa auttamaan. Joskus tammi/helmikussa on sitten kontrollilabrat ja lääkäri. Olkapäista ja käsivarsien kovista kivuista en oikein tiedä, mikä on muna ja mikä on kana. Eli kuinka paljon kipu johtuu kahdesta liukastumisesta ja kuinka paljon tästä polymyalgiasta. Uskon, että viikon päästä elämä hymyilee leveämmin. Kyllä nytkin saimme hymyn aihetta, kun tytär ja vävy menivät "virallisesti" kihloihin. Mulla on täällä IL:ltä aikanaan 60-vuotislahjaksi saatu shampanjapullo. Ei ole vielä ollut tarpeeksi tärkeää tapahtumaa, että sen olisi raaskinut korkata. Nyt ehkä sitten on, kun nuoret seuraavan kerran tulevat tänne. 🥰 Tänään puhuimme vävyn äidin kanssa asiasta ja hän tokaisi, että nyt sitten odotamme vaan häitä. Ei sanonut perään ja lapsenlapsia, mutta uskon sen olevan yhteinen odotuksemme ja toiveemme. 

Mennan kuulumisia on ikävä. Mitenköhän Japenan porukan reissu sujuu? Enpä ole taas muutamaan päivään käynyt naamakirjassa. Lähtökuvianne siellä näin. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille 😇🥰

Voi Pikseli sun kanssa, kun kiipeilet katolle! 
Hyvä, että Kipalle löytyi diagnoosi ja sitä kautta oikea lääkitys, toivottavasti. Ja tässäkin vielä toivottelen onnea kihlaparille, tyttäresi elää ihanaa aikaa elämässään ja sinä ja siippasi siinä vierellä.

Meillä on ollut hauskoja kiireitä. Sunnuntaina juhlittiin Justuksen pojanpojan 13-vuotissynttäreitä saman kahvituspöydän ääressä, kun viime vuonna istuttiin pihalla ja jokainen sai syötävänsä paperipussissa. Me pidämme viisikolle lauantaina pikaleirin; viedään kaikki sushia syömään. Heviteini on aamupäivän purjehdusseuransa syystalkoissa, mutta heti sen jälkeen kootaan pojat ja ihmetellään heidän kuulumisiaan sekä syömisintoaan, toivottavasti.

Iker piti palauttaa sunnuntaina omalle perheelleen. On siinä ollut taas totuttelemista, kun kukaan ei ryntää päälleni heti, kun liikautan silmäluomiani aamuisin. Eikä keittiössä tarvitse loikkia ison koiran yli. Ikerin perheellä oli ollut siinä määrin koiraansa ikävä, että ehdottivat yhteistä joulua kaikille Espanjassa. Iker stressaantuu lentämisestä niin paljon, että päätettiin viedä se autolla niin, että tytär ja vävy lähtevät sen kanssa edeltä järjestelemään joulua ja me poikien kanssa lennetään perästä, kun koulu loppuu. Muut lentävät loppiaisena takaisin ja me omia aikojamme ajelemme vävyn autolla Ikerin kanssa Euroopan halki. Mitä mieltä tästä olette? Erään ystäväni mielestä olemme pähkähulluja, useimpien mielestä täysin kykeneviä reissusta selviämään. Pitkähän se matka on, mutta meillähän on aikaa pysähdellä hotelleihin lepäämään. Minua hieman jännittää, kun minulle aina sattuu kaikenlaisia kommelluksia. Justus on tottunut ajamaan Euroopassa, kun aikanaan kävi jalokivimessuja läpi ja minä olen autoillut Eurooppaa ristiin rastiin. 

Maanantaina vierailtiin veljeni uudessa talossa Kirkkonummella ja tavattiin samalla Keinoemoni, joka asustaa poikansa luona putkirempan ajan.  Sydäntä särkevää oli häntä nähdä, mieli on eksyksissä oudossa talossa eikä hän enää pysy keskusteluissa mukana. Nautti selvästi kuitenkin, kun sekä poikansa että minä istuttiin hänen lähellään ja silittelin käsiään ja selkäänsä.

Eilen puuhasteltiin mökin pihatöissä. Puhaltelin lehtipuhaltimella lehtiä kasaan ja ajelin ajoleikkurilla silpuksi. Justuksella oli omat hommansa ja minua odottaa nyt valtava pino ohuita puunrankoja haketettavaksi. Saisi tulla jo lunta, joka tekisi maiseman kauniiksi. Ollaan huomisesta poissa täältä pari viikkoa, ehkä sinä aikana talvi tulee. Huomenna Kirjamessuille, viikonloppuna asutaan kiljukaulojen kotona, kun tytär ja vävy menevät Hankoon lemmenlomaa viettämään. Ja ensi viikolla me risteilemme Tukholmaan. Se on ns. pakkoreissu, kun on paljon lahjakortteja, jotka pitää käyttää.

Jaaha, Justus kuuluu imuroivan koirankarvoja lattioilta. Eilen hän imuroi auton, kun ei kärsi yhtään irtokarvoja siellä leijailevan. Onhan minustakin supersiisti Musti kiva, kunhan mun ei tarvitse puunata sitä vähän väliä!

Voikaa hyvin, kaikki mimmit!

IL, Aivan ihanalta kuulostaa suunnitelma. Olisikin turvallinen kuski. Itse olen epävarma ajamaan Suomenkaan vieraissa kaupungeissa enkä enää luota miehenkään ajotaitoon.

Ovatkohan Espanjan hotellit yleensä koiraystävällisiä? 

Tulirumpu, kiitos kannustuksesta. Espanja on koiraystävällinen maa, Iker on aina tervetullut ravintoloihin ja saa keittiöstä kananpaloja ja oman vesikupin. Espanjassa tarvitaan poistullessamme vain yksi hotelli pohjoisesta, niitä kyllä löytyy koirillekin. Tytär on jo varannut Lyypekistä sellaisen heille, johon lemmikit ovat tervetulleita. Emäntä kertoi antavansa eka kerroksen huoneen, josta pääsee suoraan puistoon. Vävy ja tytär Espanjaan päin ajaessaan tarkistavat hotellit ja varaavat meille paluumatkaa varten.

Maalari hyppeli iloisena tänään pihalle, mutta kerroimme, että nyt hommat on tältä syksyltä tehty. Hieman pettyneen oloisena lähti sitten naapurimökille jotain tekemään.

Minä sain olohuoneen lukuisat ikkunat pestyä, niitä ei maalausurakan takia aikaisemmin ole voinut puhdistaa. Pesin myös kahdeksan ulkolyhtyä, näkyvät kynttilät kirkkaampina.

Moi,
kiitokset kuulumisista, mutta mullehan ei edelleenkään kuulu kummempia. En ole kiipeillyt katoilla enkä harrasta puutarhatöitä (no joo, pari viikkoa sitten istutin viime pääsiäisen parvekenarsissit tyttären perheen pihalle. Edelliskerralla ko. temppu tuotti suuren määrän suloisia noin 5-8 sentin korkuisia pikkunarsisseja, ja mitä olen puutarhamarttojen juttuja kuunnellut niin tuollaiset kerran kukkineet sipulikukat saattavat maahan pantuina vielä parina keväänä kukkia, sitten ne väsähtävät. Elleivät sitten myyrät syö sipuleita sitä ennen.)

Tulin oikeastaan vain kertomaan artikkelista, jonka luin amerikkalaisesta The Geriatric Dietitian-lehdestä. Vaikutti luotettavalta lähteeltä, etenkin kun artikkelin sanoma oli lohdullinen meille ikääntyville pikku pulskiaisille.

Jenkeissä on tehty meta-analyysi noin 30 eri tutkimuksesta, joissa seuranta-aika keskimäärin 12 vuotta ja mukana hiukan vajaat 200 000 yli 65-vuotiasta ihmistä. Pähkinäkuoressa tulokset olivat seuraavat: hyvä ja hyväksyttävä BMI on ikääntyneillä erilainen, ja terveys on tärkeämpää kuin taulukoiden mukainen BMI. Oleellista on painon pitäminen tasaisena, siis ei nousuja ja laskuja eli ns. jojoilua. Jos aikoo laihduttaa, se olisi hyvä tehdä asiantuntijan (lääkärin tai ravitsemusneuvojan) kanssa keskustellen. Ja proteiinia olisi saatava joka aterialla (aamiainen lounas päivällinen).

Kun meta-analyysissa katsottiin näiden yli kuusvitosten kuolleisuuslukuja, havaittiin että pienin kuolemanriski oli ihmisillä joiden BMI oli 27.0-27.9 ja tasolla 30.9 lukemat olivat edelleen hyviä. Merkittävästi kohonnutta riskiä ei ollut vielä vaikka BMI oli 33; riski kasvoi vasta kun BMI ylitti 37. Toisaalta taas riski kasvoi myös silloin, kun BMI putosi kahteenkymmeneen tai sen alle.

Liikunnan vaikutuksia tuossa ei tarkasteltu erikseen mutta kai ne ovat aika selviä. Jenkeillekin, joiden joukossa käsittääkseni on melko paljon pulskanpuoleista väkeä?

Luin siis jutun ensin verkossa, mutta tilasin ja sain siitä pdf-muotoisen kopion. Jos joku kiinnostuu, niin löytyy osoitteesta
 https://www.thegeriatricdietitian.com/bmi-in-the-elderly/

Eikä tällä kertaa tämän enempää. Huomenna alkavat kirjamessut, joilla aion kieriskellä kaikkina neljänä päivänä. Ja sittenhän se onkin jo marraskuu, jonka puolessavälissä lähdetään Costa del Solille ja patikoidaan niin penteleesti.

Loistokasta loppuviikkoa kaikille!

PS. Onpas hyvä että Kipan vaivoille on vihdoin löytynyt selkeä syy. Jospa hoidotkin alkais tehota?  IL:n autoilusuunnitelma kuulostaa vallan mainiolta. Pikseliltä pitää kysyä, joko teidän kuoro laulaa joululauluja? Me aloitettiin eilen ja aiotaan jatkaa ens viikolla.

Mikäs koiran kanssa on matkustellessa, meillä aikanaan koira oli kovin tervetullut joka paikkaan ja nyt ei ole kuumakaan ja Iker on varmasti tottunut reissaaja.  Eniten minua pelottaisi ja pelotti aikanaan, jos tarvitsee eläinlääkäriä. Itselle olisi asioiminen espanjaksi, ranskaksi tai saksaksi ollut aika vaikeaa ja mistä sen lääkärin edes saa.  Vieläkö ekinokokkiläääkäri on oltava ennen Suomeen palaamista?

Me kävimme tänään hoitamassa linjojamme Fazerin vierailukeskuksessa borskeitolla ja vegaanisella suklaakakulla.  Ja varauduttiin tuleviin isäinpäiviin ostamalla eri kokoisia kettukarkkipaitoja.

Tiinuliinu, kiitos ihanasta ja helpottavasta tutkimustuloksesta. 

Voi lisätä elinpäiviä siksikin, että lopettaa stressaamasta muutaman liikakilon takia.