Minäkin kuuntelen kirjat yleensä  1,5 kertaisella. En kestä lukioiden hidastempoisuutta. Olen itse nopea lukija, joten ilmeisesti myös kuuntelija. 
Tosin etsin kyllä sopivan lukunopeuden lukijan tyyliin sopivaksi, koskaan ei ykkösellä kuitenkaan ole. 

Minä en ole ollenkaan tutustunut äänikirjoihin. En edes tiennyt että nopeutta voi säätää. Minulla olisi  nyt kuukausi Storyteliä, kunhan saisin aikaiseksi kirjautua.

Minulle sopisi varmaan pykälän verran hidastettu nopeus... Olen hidas lukija, ja koko ajan pitää jäädä jahkailemaan ja ajattelemaan omia ajatuksia välissä.

Siinä mielessä äänikirja on kiva, että siitä ei tule painomusteen käryä, minua alkaa etenkin uudet kirjat aivastuttamaan ja nytkin on Lumi Karmitsan uusi neulekirja jäähyllä laimenemassa, että pystyisi sen verran ottamaan esille, että saisi skannattua muutaman ohjeen testattavaksi.  Pitäisi varmaan nekin ostaa E-kirjana, mutta kirjaa on toisaalta kiva katsella kädessäänkin.  Ehkä pitää ottaa hengityssuojaun käyttöön myös lukiessa, kun niihin on vihdoin tottunut.

Jokohan matkalaiset pääsivät Saksan puolelle?

Minä mokasin loppuviikolla tällä palstalla, olen pahoillani.
Yritin vastata muistaakseni Tulirummun viestiin, koskien kipeää pohjettani mutta puhelin meni jumiin kesken viestin ja samalla hävitin niin oman kuin viestin johon olin vastaamassa.
Asiani oli että minulla on ollut samankaltainen kokemus reilu kymmenen vuotta sitten pakerin kystasta, eli kysta puhkesi ja neste valui pohkeeseen. Poikkeuksena vaan että neste pohkeessa sai aikaan tulpan. Olin sairastanut muutama vuosi aikaisemmin keuhkoveritulpan joten nyt poden tulppakammoa enkä esimerkiksi lähde mielelläni pitkille lentomatkoille.

Nyt kipu pohkeessa on helpottanut ja tänään tehtiin reilun viiden kilometrin lenkki ja koipi oli lähes kivuton. Jospa se tästä helpottaisi pikkuhiljaa. Sää oli mitä mainioin eikä liukkauskaan haitannut.

Tänään purin joulun kun etämies oli avustamassa. Kuusi oli säilyttänyt harvinaisen hyvin piikkinsä joten sitä olisi voinut pitää kauemminkin, mutta lähipäivinä on sen verran kiireistä että katsoin parhaaksi hoitaa homman alta pois.
Tänään ilta on mennyt erään yhdistyksen työnhakijoiden hakupapereiden pisteytyksen merkeissä. Hakijoita oli 13 ja hakupaperit poikkesivat aika lailla toisistaan joten homma oli melkoisen haastava.
Kokoonnumme viikolla isommalla porukalla arvioimaan hakijoita ja päättämään haastateltavat.

Ihmettelen Suupaltin tavoin yksityiselämän aikatauluttamista. Elämästä jää puuttumaan yllätykset ja hetken mielijohteet jos kaiken tekee lukujärjestyksen mukaan. Ei sovi ainakaan minulle moinen elämäntapa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää alkavaa viikkoa.

 

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten, mutta kone mokoma kadotti viestin bittiavaruuteen.....

Kiva Muori ja Menna, kun annoitte kuulua itsestänne.

Suupaltti, sinullapa oli ihana hartain toive <3 On tämä foorumi kyllä monipuolinen ja ulotteinen palsta. Aivan mahtavaa, että on aikuisiässä saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin ja ihan aikuisten oikeesti saanut myös uusia ystäviä. Täällä puhutaan lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, painon pudotuksesta harvakseltaan 🤣 Minun kyllä pitäisi nyt asettaa joku realistinen tavoite ja ottaa ruokapäikky käyttöön. En vaan millään jaksaisi, mutta tätä menoa minulla ei kohta ole vaatteita, jotka mahtuvat päälle. Niin että vaihtoehtoja ei kauheasti ole. Uusiksi en meinaa vaatevarastoja laittaa - niitä on ihan liikaa sekä täällä että kaupunkikodissa, niin että riittävät minulle varmasti loppuiäksi. Nyt on tarpeeksi suuret toppahousutkin.... Jalkineita tarvinnee uusia aina silloin tällöin ja nyt lihomisen myötä ilmeisesti myös rintsikoita. Ei yhtään huvittaisi. 

Jos minä esittäisin hartaimman toiveeni, niin se olisi terveyttä läheisille ja itsellenikin. En mitään yltiöpäistä, mutta kun ikääkin on vasta 63 v, niin lähinnä sellaista, että kohtalainen toimintakyky säilyisi. Olen tässä lyhyen ajan sisällä pelännyt sen menettäväni ja nähnyt läheltä ja kuullut, kun se laskee lähelle 0:a. Meillä on täällä jo maastokin sen verran haastavaa, että ei ihan rapakunnossa paljon mökin ulkopuolella pysty liikkumaan. Enkä halua vielä edes ajatella aikaa, jolloin olemme niin raihnaisia, että emme täällä enää kykenisi olemaan. 

Meillä on ollut täällä rauhaiseloa, kuten kuvitella saattaa. Torstaina aloitin sen uuden solusalpaajalääkkeen ja kieltämättä hirvittää, mitä kaikkea myrkkyä sitä sisäänsä lappaa. Pitää huomenna vielä soittaa reumahoitajille, kun keskiviikkona kiireessä (ei kiirettä minun puoleltani) jäi useampi asia kysymättä ja jokunen kysyttykin vaille vastausta. 

Lenkkejä olemme tehneet päivittäin. Parisen päivää sitten kyllästyin jäällä talsimiseen, kun siellä oli niiiiin paksu lumikerros ja kävely oli tosi rankkaa. Ensin menin vielä epätasaista maastoa siippani lumikenkien jäljissä, niin että otti polviin ja selkään. Käännyin kyllä kohtalaisen pian takaisin ja jatkoin lenkkiäni auratulla tiellä. Tänään en pitänyt naamallani neoprenmaskia, mutta huomenna tulee varmaankin taas käyttöön, jos pakkasennusteet pitävät paikkansa. 

Isäni on käynyt äitiä päivittäin katsomassa ja minä olen soitellut joka ilta. Vointi, ymmärryksen taso ja muistin taso vaihtelevat ihan päivittäin. Tänään hän kertoi papastaan ja papan pyssystä. Huh 😍Onneksi äidin osasto on toistaiseksi säilynyt koronavapaana, niin että sinne on päässyt, vaikka pyysivätkin rajoittamaan vierailuja. Ensi viikolla poikamme olisi tarkoitus käydä siellä, samalla kun menee taas muutamiksi päiviksi isäni luokse seuraa pitämään ja etätöitä tekemään. Sai viime viikolla kolmannen rokotuksen eikä ole tavannut lähikontaktissa ihmisiä sen jälkeen. Saivat yhdeltä salilta avokkinsa kanssa sopimuksen, että pystyvät varaamaan perheajan salille. On järjestetty niin, että eivät kohtaa muita ja varaukset tehdään netin kautta. 

Tyttäremme täyttää huomenna 30 vuotta. Uskomatonta, miten aika menee. Hänellä oli tarkoitus järjestää yhteiset synttärikemut ensi lauantaina parhaan ystävätterensä kanssa. Heillä on vain 4 päivää eroa syntymäpäivissään. Tänään nyt sitten laittoivat viestit eteenpäin, että juhlat siirtyvät. Oli eilen asiasta pahoillaan, mutta hänelle oli järjestetty sitten ihan pienet yllärijuhlat, niin oli helpompi hyväksyä tuo toisten juhlien siirtyminen. 

Suupaltti, luin Hesarista ym. jutun otsikon ja siippani luki jutun kokonaan. Minä laitoin siihen kirjanmerkin, mutta en ole vielä ehtinyt käydä lukemassa. Kuulostaa kyllä erikoiselta tavalta jopa minulle, joka olen yleensä hyvin suunnitelmallinen. Tosin tämä korona-aika on pakostakin opettanut olemaan vähemmän suunnitelmallinen. Jotain hyvää siitäkin. 

Vähän kaksiajakautunein mielin ajattelen ensi ja seuraavaa viikkoa sekä sitä, että miten kauheasti omikron leviää koulujen alettua huomenna. Aika näyttää. Tosi kovia tartuntalukuja ja sairaanhoidossa olevien potilaiden määrässä kovastikin kasvua. Vielä kun tietää, että luvut eivät todellakaan näytä totuutta - vain pienen osan siitä. Toivottavasti tulee menemään kuitenkin niin, että ei valmiuslakiin tarvitse turvautua.

Asics Gel mietiskeli IL:n matkantekoa. Sen verran voin varmasti sanoa, että ovat päässeet Saksan puolelle myöhään illalla. IL kertonee sitten enemmän itse.

Seuraavat päivät olemme ennusteiden mukaan kovien pakkasten armoilla. Riistakameraan ei ole saatu ilvestä eikä kettua. Rakas siippani suunnittelee varmaan jo loppuviikon lämpöisille keleille itselleen uutta lumiveistoskohdetta. Minä yritän suunnitella seuraavan päivän ruokailuja. Torstaille on varattu seuraava noutoaika Cittariin. 

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa kaikille. Pysykäähän terveinä. PS. Suupaltti, kun oikea polveni leikattiin neljännen kerran, päätin, että en enää hiihdä kuin tasaisella järven jäällä. Onneksi ette loukanneet itseänne hiihtoreissulla. Muuten hieno saavutus hiihtokauden avaus. 🥰😇

Lyhyesti puhelimella. Ajettiin Ranskan läpi 12 tuntia suunnitellun 10 sijasta. Minä olin ratissa, kun ilta jo pimeni ja alkoi karmea lumimyrsky. Etulasi täynnä lumirämmäleitä, joihin pyyhkijät eivät tehonneet. Tietyöhommien takia kaistaviivoja ei näkyvissä. Kerran olin parin sentin päässä sementtiesteistä. Motarilla ei voinut pysähtyä kuskin vaihtoon, joten pakko oli ajaa, tosin kaikki ajoivat 50-70 km/h. Lumiauroja, kolareita, hälytysajoneuvoja. Mä oikeasti lähes itkin, kun pelkäsin, milloin rysähtää. Vihdoin päästiin levähdyspaikalle ja Justus rattiin. 
Saksan puolella sää parani ja lämpötila nousi nollasta neljään. Hotelli tuntui lähes taivaalta, saatiin valtava huone ja kun kysyin, voinko tilata huoneeseen ruokaa, receptionisti sanoi, että jos 10 minuutissa ehditte heidän ravintolaan, keittiö tekee teille ruokaa. Sanoin että ei haluttaisi jättää koiraa yksin. No problem, kyllä se voi olla ravintolassa. Ja niin me herkuteltiin kokonaiset Schwartzwaldin forellit, Iker sai vettä, kinkkua ja kehuja. Tarjoilija ei puhunut englantia, joten minä sokelsin saksaa ja tulimme mainiosti toimeen. Kerroin kamalasta päivästämme, kehuin ruokaa ja mainitsin, että voi kun heidän listallaan oli ihania jälkiruokia. ”No kyllä me jotain keksitään”, ja niin me saimme valtavat annokset suklaa- ja vaniljajädeä, kirsikoita Kirschwasserissa kermavaahdolla kuorrutettuna. Mä en ehkä lähde tästä hotellista ikinä pois. 
Huomenna olisi 850 km Traveen ja vihdoin laivaan. 

No hui kauhistus mikä seikkailu! Mutta loppu hyvin jne. Mäkin näin äsken sun FB-kuvat, mutta kyllä sä niissä olit ihan pirteä itsesi kaiken lumikamaluudenkin jälkeen.
Mukavaa kun pidät meitä ajan tasalla, ajatuksissaan kai moni tekee matkaa kanssasi.
Parempaa jatkoa ajomatkalle! Turvallista taivalta!

IL, eipä tosiaan olisi uskonut, että lumimyrskyyn joutuu.
Mutta onneksi te näytätte saavan hyvää ruokaa joka paikassa.
Minulle olisi varmaan tokaistu, että ei onnistu, keittiö menee kiinni juuri nyt!

Kyllähän Tulis teille olisi ruokaa löytynyt, kun teillä on koira!  Minusta me on saatu paljon parempaa palvelua niillä reissuilla kun on koira ollut mukana 😋.  

Istutaan autossa Travemundessa. Istuttu aamu yhdeksästä asti pieniä jaloitteluja lukuunottamatta. Tultiin ajoissa satamaan, jonotettiin, päästiin lippuluukulta ennen iltayhdeksää seisomaan sataman puolelle. Ja ollaan edelleen. Finnlinesin laivaan oli tullut vikaa ja se joutui ajamaan sähköllä (8km/H) loppumatkan. Nyt rekkoja puretaan. Emme tiedä, pääsemmekö edes lähtemään yön aikana. Kun nyt edes päästäis hyttiin nukkumaan. 
Ei tunnu kivalta, autoja ei saa tyhjäkäyttää ja lämpötila nollassa. Välillä pidetään palavereja toisten matkustajien kanssa ja ihmetellään.