😅 Ai niin. Enhän mä tuukkaan yli-ikäiseksi. Jotenki kuvittelin, että on olemassa ryhmä "yli 70-vuotiaat" 🤭 Mä oon tainnu olla täällä myös alaikäisenä kun olen pitkästi toista kymmentä vuotta täällä pyörinyt. Kirjaimellisesti, eli pyöreyttä piisaa edelleen...

Minäkin täällä alaikäisenä pyörinyt. Olin ensimmäisessäni  tapaamisessa alaikäisenä. Nyt kyllä jo ihan ikäinen.

Keskiviikkona olin kolmannella piikillä ja kummasti väsyttänyt sen jälkeen. 

Noiden lemmikkien kanssa sattuu kaikenlaista. Kerran meidän jo edesmennyt jätti kävi uhoamaan toiselle uroksille ja laitoin käden eteen kun se ärisi ja näykkäsii minua samalla käsivarteen. Verta ei tullut mutta hampaankuvat kuitenkin. Käsivarteen tuli jäätävän kokoinen verenpurkauma. Oma moka kun kätensä tunkee 80kg koiran hampaiden eteen. 

Huomenna Espooseen isäni asunnolle siskoni kanssa. Isäni tulee myös. Hän o n sairaalassa sellaisella osastolle jossa odottelee hoitokotiin pääsyä. Kaatuilee koko ajan kotona ja ei pärjää enää. Pää kyllä toimii. 
Katsomme huomenna mitä haluaa sinne tulevaan asuntoonsa mukaan. Ne viedään sitten varastoon odottelemaan.
Viikonpäästä viikonloppuna sitten me kaikki neljä sisarusta menemme tyhjään nykyisen kodin. Se onkin homma. Pitää olla viimeinen isä tyhjä ja siivottu. 
Meitä on kolme täyssisarusta ja pikkuveli eri äidistä. Hän onkin minun esikoista nuorempi. 

Mukavaa viikonloppua

Tervehdys 🥰 ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Täällä me edelleen olemme kuin Herran kukkarossa. Torstaina kävimme hakemassa Mikkelin Cittarista noutotilauksen ja samalla reissulla kävin vaihteeksi Terveystalossa saamassa uä-avustuksella otattamassa kortisonipiikin taannoin sijoiltaan menneeseen olkapäähän. 

Vähän keljuttaa uusin reumalääke - Trexan, josta edelleen tulee etoava olo ja mielestäni aiheuttaa myös päänsärkyä. Helmikuun alussa ns. turvalabrat ja seuraavalla viikolla soittoaika lääkärin kanssa. 
Onnittelut Tiinuliinulle , kun onnistuit lopettamaan suklaan syönnin joulun jälkeen. Meillä se vaihde on jäänyt "päälle".... ja kun lisänä nyt tämä kortisoni, niin voi vaan kuvitella, että vaa ´an lukemat eivät miellytä. Mutta ei voi muuta kuin katsoa peiliin.... Mistä sitä saisi puhtia aloittaa ruuan merkkaamisen. Teidän, että sillä konstilla taatusti paino putoaa. 

Täällä oli tosi kovia pakkasia. Kylmin lämpötila, josta kuvan otin mittarista, oli 25,7 pakkasta. Yhtenä päivänä jätin ulkolenkin väliin ja tallustelin sisällä jumppamaton päällä. Nyt on ollut muutaman päivän lämpöisempää ja torstaina oli ihan plussan puolella. Polut on kuin jäärännit. Osan poluista rakas siippani on hiekoittanut, mutta kun mm. saunapolku on mäessä, niin siinä hiekka ei oikein pysy. Siihen on rakas siippani laittanut köysiradan, josta saa tukea. Minä kyllä kuljen sellaisten piikkien kanssa, että niillä ei hevin pitäisi liukastua. 

Eilen siippani kaivoi lumikasan alta Saimaan norpan. Siitä tuli kyllä tosi hieno. Tänään taiteilija aloitteli puussa olevan pöllön kanssa. Se on vielä vähän vaiheessa. 

IL, nyt sitten vaan rentoa meininkiä ja lepoa mökillä. Voin hyvin ymmärtää, että ei tee mieli sieltä lähteä minnekään. 

Tuolla oli aiemmin puhetta äänikirjoista. Niitä harrastimme siippani kanssa etelän reissuilla ennen koronan tuloa. Oli kätevää vaikka altaan äärellä lekotellessa kuunnella kirjaa, kun lukeminen auringon paisteessa oli melkoisen haastavaa. Äänen nopeutta säädin sen mukaan, millä kielellä kirjaa kuuntelin. Mutta eihän siinä kyllä kiire minnekään ollut. Nyt kun nämä olkapäät vaivaavat ja luen pääasiassa sängyssä selälläni, niin että vatsan päällä on ensin tyyny ja sitten lukutyyny, niin olen välillä harkinnut äänikirjojen tilaamista. Olkapäät rasittuisivat vähemmän.

Nasu, minä tulin tähän ryhmään reilusti alle kuusikymmpisenä. Silloin täällä oli myös ryhmä "yli 50-vuotiaat" ja sieltä minut houkuteltiin tähän ryhmään. En ole siirtymistäni katunut. Tervetuloa vaan mukaan ja kestusteluihin osallistumaan. 🥰

Muori, onneksi miehellesi ei käynyt peurakolarissa pahemmin. Auton klommot on aina korjattavissa. Kiva, kun annoit taas kuulua itsestäsi. 

Kävimme muuten torstaina myös ennakkoäänestyksessä. Eipä ollut meidän kylällä tuntua. Voi olla, että olisi ollut hiukan erilainen fiilis pk-seudulla tehdä sama homma, kun omikron leviää kulovalkean tavoin. Tyttäremme kävi viime viikolla hakemassa kolmannen piikkinsä ja sai tosi rajut oireet. Aiemmista kahdesta ei tullut juuri muuta kuin pistoskohta kipeäksi. Nyt on koko lähipiiri saanut sitten kolme piikkiä, mutta eihän sekään välttämättä suojaa Omikronin aiheuttamalta tartunnalta. Pääasia tietty, että antaa suojan vakavaa tautimuotoa vastaan. 

Poikamme oli taas viikolla muutamia päiviä isäni luona ja kävi tietysti äitiä katsomassa. Toissapäivänä hänen lähtiessään äidin luota yhdisti puhelun minulle äidin kuulohärpäkkeineen. Äiti kuulosti niin pirteältä ja iloiselta. Poikamme oli pitkään ensimmäinen ja ainut lapsenlapsi ja äitini hoiti häntä paljon. Heille on kyllä syntynyt ihan ainutlaatuinen side. Kaikki lapsenlapset ovat tietysti yhtä rakkaita, mutta poikamme kanssa side on aivan omaa lajiaan. 

Siippani lähtee pian savustamaan lohta ja minä aioin lähteä piikkien turvin lenkille. 

Toivotan mukavaa viikonlopun jatketta. Pysykäähän terveinä. 😇🥰

Liukasta on täälläkin, mutta onneksi meidän huoltomies hiekoittaa pelastustietä huolella. Ei olisi kivaa tehdä samanlaista kuperkeikkaa kuin meirämmiäs v. 2019, vaikka tekonivel hyvin toimiikin!

IL, minulla on ihan päinvastaisia kokemuksia punaviinistä. Aina kun olen juonut lasillisen, paino on ollut seuraavana aamuna 200-300 grammaa korkeampi, vaikka sitä ennen on saattanut pysyä grammalleen samana viikon! Odotan jännityksellä, miten kauan kestää päästä eroon joulukiloista. Se  s a a t t a a  kestää hiukan, sillä ostimme (huom! meirämmiähen ehdotuksesta) suklaarasian ja se tunnetusti uppoaa meihin n. vartissa 🙄  Meirämmiäs halusi myös vihreitä kuulia, mutta ne hän saa syödä lähes kokonaan itse, kun minä en niin marmeladista välitä. Syömisten suhteen olemme olleet vähän maltillisempia ja palasimme taas vuoropäivien keittoihin, joten toiveissa olisi päästä suht pian jatkamaan "oikeaa" painonpudotusta siitä mihin jäin ennen joulua.

Me yritimme käydä äänestämässä eilen kaupassa käydessämme, mutta siellä oli sen verran jonoa, ettemme viitsineet jäädä odottamaan. Onhan ensi viikolla kuitenkin vielä pari päivää ja jos keli sallii, niin voimme kävellä kilometrin päässä olevaan cittariin, missä myös on äänestyspaikka. Tai sitten ajamme Hakametsän halliin, jossa varmaan on ainakin tilaa jonottaa 😁

Oli muuten vähällä, etten saanut tänään shokkia, kun meirämmiäs yritti katsella ikkunasta ulos, muttei nähnyt läpi, kun aurinko paistoi suoraan ikkunaan ja ehdotti sitten, että keväämmällä voisimme tilata jonkun pesemään ikkunat 😵  Meinasin kysyä, että kuka olet ja mitä olet tehnyt meirämmiähelle, sillä tähän asti hän on visusti vastustanut kaikkia vienoja ehdotuksiani siivoojasta! Ties vaikka tästä aukeaisi uusi mahdollisuus saada palkatuksi siivooja pysyvästi!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja yrittäkäähän pysytellä pystyssä 😃

Olipa taas kiva lukea kuulumisianne.

Elin hengessä mukana IL:n ja Justuksen metkassa kotiin Alteasta. Saksan baanan lumituiskuissa minäkin jännitin käsiä niskat jumissa ja jalat täristen. Lukiessani Ikerin nakkihimon rikkomasta IL:n kädestä muistin  vielä omien käsieni kohtalon kun nuorena ja tyhmänä yritin erottaa tappelevaa mäyräkoiraa ja kissaa. Huonostihan siinä kävi vain minulle. 

Kipan miehen lumitaideteokset kiinnostavat, saisiko niistä kuvia vaikka someen? Teillä on kyllä haastetta liukkauden kanssa, kun rinteessä ei saa millään hiekoitettua niin että olisi varma pito.
Onneksi nykyisin saa kenkiin nastoja. Äitisi virkeämpi olo ilahduttaa myös meitä lukijoita. Hienoa kun poikasi ottaa ison vastuun vanhemmistasi.

Menna nyt kannattaa pistää tuulemaan siivoojan tilaamisessa ennen kuin mies tulee toisiin aatoksiin.
Oletko saanut ujutettua ajatuksen miehesi huomaamatta hänen alitajuntaansa josta se pullahti tänään sanoina ulos.

Muorin kuulumisia oli myös mukava lukea. Kirjoittele vaan jatkossakin aina kun vaan jaksat.

Uudet ketjuun tulevat ovat tervetulleita, tykkään lukea niin elämän kohokohdista kuin tavallisesta arkielmämästä. Itse en ole kummoinenkaan kirjoittaja mutta siitä huolimatta kirjoittelen silloin tällöin. 
Äsken tuli tauko kirjoitukseen kun juttelin etämiehen kanssa pitkän puhelun. Soittelemme aina iltaisin jos olemme omissa kodeissamme.

Minua on vaivannut unettomuus viime aikoina. Nukahdan yleensä hyvin, mutta kolmen-neljän tienoilla herään vessaan ja sen jälkeen en useinkaan saa enää unta silmään. Etämies yritti äskenkin neuvoa hengitystekniikkaa joka rauhoittaisi uneen, mutta aikansa puhuttuaan totesi että olen niin hätäinen ihminen että voi olla että en pysty edes hitaasti hengittämään. Saattaa olla oikeassa
Kuuhulluuden piikkiin ei näitä valvomisia voi laitta kun täysikuu on vasta tiistaina. 

Olen ollut melko pitkiä päiviä töissä, mutta tänään tein vaan viiden tunnin työpäivän. Taitaa olla viisainta yrittää välttää ylitöitä kun keskittymiskyky ei ole parhaimmillaan väsyneenä. Sen huomasin myös tänään kun homma takkusi. Tällä viikolla on ollut vielä kahtenä iltana kokouksia töiden jälkeen, nekin väsyttävät ja tulevat uniin.

Lenkkeily on jäänyt vähiin kiireiden takia. Tosin eilen tein tunnin lenkin illalla ja tänään illansuussa hoitelin asioita kylällä kävellen. Lieneekö liukkauden syytä kun en nähnyt kuin yhden koiran ulkoiluttajan tänään ulkona. Olen ulkoilmaihminen joten sisällä pysyminenkin saattaa olla yksi syy huonoihin uniin.

Ruokailusta sen verran että olen kulkenut tämän työrupeaman ajan eväiden kanssa töissä.
Onhan siinä oma hommansa kun illalla varailee ruokaa seuraavaksi päiväksi. Normaaliaikana käyn päivisin syömässä toimiston viereisessä ravintolassa mutta viime ja tänä talvena en ole ravintolan palveluita käyttänyt vaikka ravintolatkin tarvitsevat asiakkaita pärjätäkseen.
Joulukuulta on jäänyt pari kiloa ylimääräistä vyötärölle ja taidan yrittää karistaa niitä pois vasta maaliskuulla kun jää aikaa ulkoiluun ja toivottavasti liikuntaryhmätkin sitten jo toimivat. Tänään tein kasviskeittoa josta riittää vielä huomiselle tai maanantaille. 

Huomenna yritän olla pidempään ulkona mikäli sää suinkin sallii. Pyykkihuoltoon ja muihin kotiaskareisiin menee kuitenkin iso osa päivästä. Äänestämässä suunnittelin käyväni huomenna. Meillä ei ole äänestyspaikalla tungosta koskaan kun pienellä paikkakunnalla asun.

Alokas ilmoitti että on karanteenissa, kun yksi alikersantti oli sairastunut. Taitaa siirtyä ensimmäinen loma pitkälle mikäli sairastunut ehti tartuttaa muita tuvassa.

Hyvää pyhää kaikille.



kävellen kylällä

Moi mimmit! Kiva oli lukea kuulumisianne, mutta ovatko kaikki nyt viikolla omissa touhuissaan, kun pariin päivään ei ole kenenkään juttuja?
Mä olin vielä torstain ja perjantain ihan toistaitoinen. Pakko myöntää, että se Euroopan läpi ajaminen väsytti enemmän kuin uskoinkaan. Parina yönä olin edelleen siinä kauheassa lumimyrskyssä ja päivisin en oikein saanut mitään tehdyksi.

Tultiin mökille perjantaina, auramies oli putsannut pihan hienoksi, ei tarvinnut kuin lakaista portaat. Lauantaina lueskelin ja hengittelin, saunottiin matkan pölyt pois. Sunnuntaina alkoi tuntua, että energia vähitellen palautuu. Olemme kävelleet joka päivä pienen lenkin Hesarin hakuun, jopa kamalassa viimassa, aina nastakengät jalassa. Justuksen lapsenlapsi oli kaatunut ja nyt on ranteessa uudenlainen kipsi, joku suomalainen innovaatio. Heviteinikin oli kaatunut, mutta kertoi, että judoharrastuksessa opittu kaatumistekniikka oli selkärangassa, ei työntänyt kättään eteen, vaan kaatui sykkyrässä sivuittain, eikä käynyt kuinkaan.

Tänään heräsin lopulta omana itsenäni ja aloin siivota vaatekaappeja. Justus sai oman kaapin roikkuvlle vaatteille, siitä seurasi ketjureaktio, kun piti tyhjentää vierashuoneesta tilaa mun vaatteille. Nyt on kaapit pesty, vaatteet lajiteltu, SPR:lle lähdössä kaikenlaista ja yksi säkki roskiin. Voi kun tämä into olisi huomennakin! Haluaisin putsata mökissä kaiken ennen kevättä, koska sitten mä en malta tehdä sisätöitä enää ollenkaan.

Olemme päättäneet pysytellä toistaiseksi mökillä. Helsingissä on niin paljon tartuntoja, ettei sinne mennä ilman Todella Tärkeää Asiaa. Olen hengitellyt Welloon, höyryhengityslaitteeseen, jollainen minulla on astmani takia. Mietin, että kun se vahvistaa keuhkoja, Omikron ei ehkä pääse jylläämään.

Pysytään terveinä!

Hei Ihanaiset,

hykerrellen ja hihitellen olen taas viestejäni lukenut, paitsi tietysti IL:n Saksan moottoritien osuutta.  Sitä lukiessa jännitin mahamakkarat tiukkina, onneksi selvisitte siitäkin kunnialla. Olikohan se Karmale joka sanoi minusta hyvin, ettei hän pahemmin kommentoi mutta nyökyttelee lukiessaan, samaa teen minäkin ☺️.

Kiitos Japena, Asics Gel ja kumppanit, kun avarsitte ajatteluni kuplaa. Minä olen niin hidas lukija, että en osannut ajatella, että joillekin nopea kuuntelu sopii hyvin. Jotkut katselee ja kuuntelee videoluentojakin tuplanopeudella😲, mulle ei taatusti jäis päähän mitään. Eipä ollut sekään ihmettely turhaa vaan sain siihen selvyyden.

Tänään otettiin muotit mun korvakäytävistäni ja runsaan kuukauden päästä saan kuulolaitteet. Korvalääkäri oli kirjoittanut lähetteeseen, että olen kiinnostunut induktiosilmukan käyttömahdollisuudesta niinkuin olenkin mutta alihankkija ei ollut siitä kovin innostunut, otan sen jos suinkin saan. Tarvitsen sitä taatusti myöhemmin jos en ihan heti.

Minua vaivaa saamattomuus. Koko viikon olen aloittanut kirjahyllyn imurointia mutta ei se ole aikomusta pidemmälle edennyt ☹️. Tunnin verran sentään olin tänään ulkona, tein vähän lumitöitä ja taputtelin jäätynyttä lunta pois tuijien oksilta. Kiva, kun saa talvellakin tehdä puutarhahommia 🤣. Kohta pääsee jo istuttamaan kesäkukkien siemeniä.  
Toisaalta kuitenkin harmittaa, kun ei pääse hiihtämään. Kaksi kertaa kerettiin käydä ennen kuin vesisateet alkoivat. Viimeisellä kerralla oltiin pellolla hiihtämässä, isäntä lopetti alkuunsa, kun lumi kerääntyi suksien pohjiin eikä hiihtämisestä tullut mitään. Minä jäin hiihtämään kun sukseni luistivat tosi hyvin. Myötätuuleen ei tarvinnut kuin vähän sauvoilla lykkiä ja matka taittui vauhdilla. Vastatuuleen hiihtäessä sai sitten tehdä töitä hartiavoimin, että pääsi eteenpäin. Onnistuin kuitenkin kaatumaan enkä tahtonut päästä ylös 😱. Ladulla pois tultaessa pitää mennä alikulkusiltaa pitkin. Sinne mentäessä on kuitenkin oja jonka pohjalle kupsahdin. Sukset sojottivat ylämäkeen ja luistavat kun olivat luistivat aina alta pois, kun yritin päästä pystyyn. Könysi siinä ojan penkalla edes takaisin jonkun aikaa kunnes sain hilattua itseäni eteenpäin. Olin aika raivoissani, siihen sitten pysähtyi pyöräilijä kysymään tarviinko apua. Hänellä oli neon vihreä urheilutakki ja saman värinen pyöräilykypärä jossa oli kiinteä otsalamppu ja minua alkoi naurattaa, kun mies oli ilmielävä teletappi 😂😄.  Kiitin avusta mutta ilmoitin, että sisua löytyy mummolta sen verran että tästäkin kuopasta noustaan omin avuin. Teletappi suhahti tiehensä ja minä pääsin kuin pääsinkin ojasta ylös eikä mikään mennyt rikki. Tilanne nauratti vielä illallakin, olin varmaan aikamoinen näky siellä ojanpohjalla.

Muori, mukava kuulla sinustakin, äläkä yhtään väheksy kirjoituksiasi niitä on kiva lukea ja sanoit naulan kantaan, että JJ osaa laittaa sanansa seesteisesti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Muori, kiva kuulla sinusta. Suupaltti, vai saat sinä kuulolaitteen. Mulla on todettu iän takia kuulon heikkenemistä, enkä mä oikein mitään kuulekaan, jos on paljon porukkaa saman pöydän ääressä ja taustahälyä. Tytär nauraakin, että kun ollaan ulkona syömässä, niin siinä vaiheessa kun äiti alkaa hymyillä tietyllä tavalla, se ei kuule mitään.

Mä olen jo ihan toipunut Espanjan reissusta ja hieman mieli halajaa jo jotain tapahtuvaksi. Mutta mökillä oleillaan edelleen. Nukutaan pitkään, syödään aamiaista ja luetaan kirjojamme, ulkoillaan, syödään, nukutaan päikkärit, saunotaan ja katsellaan joku leffa Netflixista. Valitaan vuorotellen.

Perjantaina tehtiin monta tuntia lumitöitä ja siltä päivältä jäi kävelylenkki tekemättä. Mä kai touhusin pihalla liikaa, kun yhtäkkiä aloin oksentaa. Meni ohi parissa tunnissa, joten ei voinut mikään vatsatautikaan olla. Mulle on käynyt ennenkin niin, johtuneeko rasitusastmasta.

Kaikki henkilökohtaisessa elämässä hyvin, mutta maailmantilanne jännittää. Kipa tuumi mielestäni hyvin, kun sanoi, että kai se nyt jännittää, kun on niin monia erilaisia asioita tapahtumassa, joihin ei voi itse vaikuttaa. Mehän ollaan Kipan kanssa sihteeriluonteita, joilla pitää olla kaikki asiat järjestyksessä (paitsi mä en ole niin siivousfriikki kuin hän), suunnitelmat selvät ja vararahaston vararahasto olemassa kaiken varalta. No suunnitelmia ei voi tänä päivänä tehdä ja se onkin ollut mulle aika vaikeaa.

Hyvää ja tervettä alkavaa viikkoa kaikille!

Rimpati-rei,

ja kiitoksia kuulumisista! Maailmantilanne kai tässä on meikäläiselläkin ainoa jännitettävä asia kun aluevaalitkin on ohi. Helsinkiläisenähän mä en päässyt äänestämään, mutta vaalivalvojaisia piti tottakai seurata telkkarista. Välillä tarkistin Twitteristä, mitä mieltä siellä ollaan, ja kaikenlaista hauskaahan kyseiseltä somekanavalta haaviin jäi.

Erityisesti nauratti nuo salaliittoteoriat: jollakin paikkakunnalla on kuulemma tarjottu äänestäjille pelkkiä lyijykyniä, jotta numeroita voidaan jälkeenpäin kumittamalla korjailla. Toisella taas äänestyslippuja on jemmattu lämpöpatterin taakse aikamoinen kasa. Mutta kun paikkakunnasta ei ole tietoa niin ei niitä kukaan pysty sieltä patterin takaa pelastamaankaan 🤣

No tottapuhuen mua ihanvähän jännittää ylihuomenna tapahtuva implanttiruuvien asennus. Mulla puuttuu oikeasta yläleuasta kaksi hammasta (takaa, ei näy vaikka leveämminkin hymyilisi) sillä ammoin asennettu pieni silta sortui tuossa myöhäissyksyllä. Hammaslääkäri ehdotti tilalle implantteja ja mä ajattelin että ammatti-ihminenpä nämä asiat tietää. Lasku tulee tietysti olemaan aikamoinen mutta mihin sitä muuhun tässä tilanteessa tuhlaisi, kun matkustamista ja shoppailua ei suositella.

Muuten menee mukavasti. Liukasta on, mutta ei se estä päivittäiskävelyä kun on kunnon nastat alla.

Pysytäänpä pystyssä - ja terveinä!

Harmaata maanantaita. Ainakin täällä on pilvistä, mutta plussalla on mittari.
Juuri tulin terveyskeskuksen ihanalta fysioterapeutilta saamasta ohjeita selkäni kuntoutukseen. Hän teki testejä ja tutki joka puolelta huolellisesti ja suurin tulos oli, että selkälihakseni ovat ihan jämpissä. Hän oikein ihmetteli, että miten voi olla noin jumissa. No, ei se sitten ihme ole, että kipua piisaa. 
Ja on se jännä miten ammatti-ihminen huomaa kaikenlaista kun vaan katsoo, miten potilas toimii. Varon kuulemma aivan liikaa liikkeissäni. Istumaankin menen niinku ois seiväs sidottu selkään kiinni  Pelkäsin ennalta, että mitä, jos ottaa liian kipeää kun hän vääntelee ja painelee. Mutta turhaan pelkäsin, hän osasi hommansa.
Nyt sitten olisi vaan tärkeää, että liikun, rentoudun, teen tiettyjä liikkeitä pumpatakseni aineenvaihduntaan vauhtia selän eri osissa. Lempeään hierontaankin suositteli menemistä, mutta ei mihinkään runnovaan käsittelyyn. Pitäis siis saada nuo jumit laukaistua. 

Muuten on ollut hiljaiseloa kotosalla vaan. Nyt innostuin vihdoin tekemään valokuvakirjaa mummun ja tämän ihanan pikku ihmisen ensimmäisestä vuodesta. Se onkin melkein jo valmis, muutamaa kuvaa vielä odottelen miniältä. Pikkuisesta on otettu joka kuukausi "numerokuva" ja haluaisin niillä jäsentää kirjaa kuukauden pätkiin ja katselijatkin tietävät sitten missä milloinkin ollaan. Olihan minulla niitä jo itselläkin, mutta muutama puuttui. 
Kirjaa tehdessä on saanut tavallaan elää uudelleen niitä tunteita ja tunnelmia mitä hänen kanssaan on ollut. Nytkin silmät kostuu kun ajattelenkaan. 
Kirjaan tulee 60 sivua. Juuri ja juuri riitti. Tosin voin vielä lisätä, jos tarvii. Tyttäret ovat lähettämässä minulle vielä muutamia kuvia, joita on otettu kun ollaan oltu yhdessä täällä. 

Kumpa tämä korona alkais hiipua! Aina vaan on paljon tartuntoja ja luulen, ettei luvuissa ole kaikkia kun vissiin testaustakaan ei enää kaikille edes tehdä. Siskokin (77v) soitti juuri ja sanoi olevansa karanteenissa kunnes testitulos tulee. Oli kovassa nuhassa ja yskässä. Yritin lohduttaa, että tuskin hänelle kovaa tautia tulis kun on kolmesti piikitetty. Täytyy silti toivoa, että on vaan tavallinen flunssa. 🙏 Sanoinkin hänelle, että olipa tuuria, ettemme tulleet viikonloppuna käymään. Mies nimittäin vähän ehdotteli käyntiä heille,  mutta minä en nyt tän selkäni kanssakaan ollut oikein innostunut. No, ei me ilman puhelinsoittoa olisi menneet, joten flunssa olisi kyllä tullut tietoon.

Nyt mietin, että uskaltaiskohan sitä mennä tänä iltana asahiin vähä heiluttelemaan jäseniään... ja keskiviikkona olis pilates. Fysioterapeutti kyllä kehotti menemään ja tekemään omien tuntemusten rajoissa. Tää koronatilannekin kyllä arveluttaa.

Kirjoista puheenollen, minä en ole kuunnellut ensimmäistäkään äänikirjaa. Jotenkin tykkään vaan oikeista kirjoista. Pari-kolme kirjaa olen lukenut tabletilta, mutta sekään ei oikein ollut mun juttu. Pitäis kai joskus kokeilla kuunnella joku kirja, ehkäpä innostuisikin. Tyttärellä vaan oli tässä kerran tapahtunut niin, että oli nukkumaan mennessä kuunnellut ja nukahtanut. Hän kyllä sanoi, että ajastin sammuttaa sen tietyn ajan kuluttua, mutta kun kuulokkeet oli jääny korviin hän oli nähnyt jotenkin unta, että yritti saada niitä irti korvista, mutta eivät lähteneet. Oli ollut ahdistava uni. Sanoin, että minusta jo sekin on pelottavaa, jos nukahtaa ja se juttu vaan tulee unissa korvien kautta päähän, mistä sen tietää, onko se kovin terveellistä. Kehotin lopettamaan kuuntelun ennen ku ehtii nukahtaa.... 😃

No, tässä tuli taas jaariteltua. Pitää alkaa keitteleen nakkisoppaa.