Nyt on löytynyt ihan uusi motivaatio painonhallintaan: pitää mahtua ryömimään ulkomaisissa naistenhuoneissa puomien tai ovien alta, jotta pääsisi tarpeilleen. 🤣

Olisi kyllä noloa juuttua siihen väliin sätkimään. Eikä tiedä, kuinka lupsakkaa pelastushenkilökuntaa mistäkin maasta löytyy. 😆

Nasu, hauskaa jos Pikselin ja mun vessakokemukset ulkomailla antaa lisämotivaatiota laihduttamiseen. Kiva kun kirjoitat tänne, olisi hauska kuulla sinusta hieman lisääkin. Asutko jossain niin, että haluaisit osallistua seuraavaan tapaamiseemme, milloin se nyt sitten onkin.

Uskaltauduin eilen puntarille. Lukemat ihan samat kuin ennen matkaa. Kun söin suurin piirtein samoja määriä kuin normaalistikin, mutta join muutaman punaviinilasillisen joka päivä (yleensä lähes absolutisti, vaikka suuret puheet), niin eikö silloin voisi päätellä, että punkussa ei ole kaloreita eikä se niin ollen lihota?

Justuksen ja mun alitajunta kelaa edelleen niitä moottoriteitä, Justus viilettää nelikaistaisia ylös vuorille ja alas laaksoihin ja minä taistelen lumimyrskyssä. Yöllä herään, enkä heti tiedä, missä nukun. Ja tänään siirrytään mökille, menenköhän mä lopullisesti sekaisin vai alanko kotiutua?

Iker muuten on varma, että muut ovat leikkineet sen leluilla sen poissaollessa. Se oli kasannut eilen suuren osan leluistaan, varsinkin röhkivät siat, ja käynyt makaamaan niiden päälle tyyliin "lelujani ette vie". Ikerin vahingossa aiheuttamat vammat käsissäni alkavat parantua, rystysen ruhjeet ovat samanväriset kuin eilen laitettu kynsilakka, tyyli pitää säilyttää! Vasemmassa kädessä on kynsinauhat verillä, ihan omaa tyhmyyttäni. Leikin nimittäin hytin lattialla Ikerin kanssa niin, että piilottelin kuppien alle pieniä nakinpaloja, koiran oli tarkoitus etsiä ne. Vasemmassa nyrkissäni oli kasa lisänakkeja ja sitten sanon tarkkaavaisena tuijottavalle koiralle, että etsi. No tietenkin se etsi sen paikan, missä oli eniten herkkuja, pian koko nyrkkini oli sen kidassa ja minä kiljumassa. Koira päästi heti irti, nakinpalaset lentelivät ympäri hyttiä. Ja Iker iloisena etsimässä niitä, olipa kiva leikki! Ei ollut laastareita, mutta imeskelin sormiani jonkin aikaa. 

Ai niin, mähän olen täällä omalla puolellani pakkaamassa mökkikamoja!

Moi,

vilkaisin ketjua vähän taaksepäin ja löysin sieltä tämän Tulirummun kommentin: " - - täältä huokuu positiivisuus. Koskaan ei ilkeillä ja todellakin pääsee kurkistamaan aivan eri maailmoihin." Joku muukin (Suupaltti?) siinä ketjuamme kehaisi. Mukavaa kun olette tuota mieltä - minustakin tämä on yksi niitä harvoja someryhmiä, jossa ei ikinä ilkeillä.

Ajattelin toivottaa uudehkot kirjoittelijat (Karmale, Nasu, Tulirumpu. Oliko muita. ja jos niin ketä?) tervetulleiksi. Pysykää palstalla, ja jos teille sopii, niin voisitte kirjoittaa muutaman sanasen itsestänne. 

Tapaamisia on pyritty järjestelemään säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeksi lokakuussa taisi olla sellainen. Pääasiassa pääkaupunkiseudulla, jossa osa meistä asuu ainakin osittain. Muistaakseni kaavailtiin kevääksi jotain terassitapaamista tai piknikkiä, mutta kun terassikelejä ei vielä ole, niin tyydyn toivottamaan

kaikille mukavaa viikonloppua talvisten harrastusten parissa!

Kiitos kutsusta! Asun ihan sopivassa paikassa tapaamisen kannalta. On kuitenkin tunnustettava sydän pamppaillen, että olen ALAIKÄINEN! Tulen tuohon K-61 -ikään vasta vajaan kahden vuoden kuluttua. No, liiallinen nuoruus on onneksi sellainen vika, jonka aika parantaa... 😜

Samaa mieltä täälläkin: tämä on paikka, jossa saa olla oma itsensä ja on niin kiva lukea erilaisista näkökulmista asioita ja monenlaisista elämäntilanteista yms. Ja parasta tosiaan on, että täällä ei ilkeillä eikä mollata ketään, eikä riidellä.
 Mun mies on parilla foorumilla (englanninkielisillä) ja tuntuu, että niissä molemmissa riidellään ja haukutaan koko ajan. Olen monta kertaa hänelle ihmetellyt, että kuinka viitsii siellä edes olla. Minä en kestäis. 

Ja vaikka tämä onkin kiloklubi, ei täällä tarvi koko ajan kiloista puhua 😃, se olisikin aika tylsää. 

Jos kuitenkin mainitsisi varsinaisesta aiheesta, olen taas kerran alkanut merkkailla ruokia. Näyttää siltä, ettei tästä muuten mitään tuu, jos sittenkään... Jouluna tuli herkuteltua ja muutama lisäkilo hiipi kuin varkain. Selkäongelma on vähentänyt liikunnat melko minimiin, joten siitäkään ei nyt ole tukea tullut. Tällä hetkellä selkä on rauhallinen ja ehkä teen pienen kävelyn kuullostellakseni, mitä se tykkää. Soitin tänään samalle fysioterapeutille, jolta sain polvijumppaohjeet ja pääsen häne juttusilleen runsaan viikon päästä. Hän sitten taas kartoittaa mun jummpaohjeet, jotta saisin selänkin järjestykseen. 😃 Puhelimessakin sain jo ohjeita alkuun ja hän oli samaa mieltä, että nyt en saa niitä polviohjeita kaikilta osin noudattaa, koska jotkut niistä ärsyttävät ehkä liikaa kipeää alaselkää. Ja näin olin onneksi itsekin päätellyt. Ja kun kerroin, mitä olen yrittänyt tehdä, olin ihmeekseni tehnyt ihan oikeita liikkeitä. 

Täällä on nyt kauhean liukasta. Mies jo eilen kaksi kertaa kaatui omalla pihalla. Nyt se on hiekoitettu, mutta minä en ilman piikkikenkiä uskaltais mennä minnekään. Niillä voi onneksi kävelylle lähteä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Pysytään terveinä🙏

Nasu Ei täällä tietääkseni olla ikää kyselty keltään. Jos tuntuu omalta ryhmältä niin siitä vaan jutusteluihin ja mahdolliseen tapaamiseen mukaan. Minä tulen runsaan parin vuoden päästä "yli-ikäiseksi" enkä ole ajatellut siirtyä mihinkään 😄

Kivikasa, kuinka voi tulla yli-ikäiseksi tähän ryhmään, jos ketjun nimi on "yli 60-vuotiaat"? Eivätkö kaikki yli 60-vuotiaat pysy yli 60-vuotiaina? 🤔

Ja on tänne ennenkin otettu jo ennen vuosipäivää kuunteluoppilaaksi *viheltelee* 😇

IL:n käsivamma, toivottavasti ei ole vakava, on kyllä niin tyypillinen koirakommellus kun vaan voi olla. Kuka hullu sinne sängyn alle konttaa, jos nenän edessä on kourallinen herkullisia nakkeja, jotka ihan luvattiin etsittäväksi 🤣

Kiitos Tiinuliinu,
Enimmäkseen asustelen Verkkiksen ketjussa, täälläkin  välillä kuikuilin jo alaikäisenä.  Nyt olen jo 63.
Ja on minulla omakin päikky, Tulis tahtoo.
Asun Pohjois-Pohjanmaalla mutta pääkaupunkiin on mahdollista tulla jossain vaiheessa.
Noron avustuksella aloitin vuoden reilut kolme kiloa keventyneenä ja kilot näyttivät pysyvänkin pois, mutta nyt näyttää suunta muuttuneen. Osasyy on ylipitkät työpäivät istuen. Niitä jatkuu ainakin tammikuun.