Mielialaosastolta, moi!
 
Jumbojetille kiitokset pääsiäisviestistä vielä näin pyhien mentyäkin. Sä osaat kauniisti ja sattuvasti sanoittaa asioita, jotka ehkä monella muulla kiertävät mielen pohjalla mutta joita ei saa sieltä kaivetuksi esiin. Ja mitä taas leivontaan tulee, se on käsitykseni mukaan oivallista mielialan (myöhemmin myös makuhermojen) hoitoa.

Tosin hyvin vähäiseltä tuntuu mukä tahansa toiminta Mustikkaposken touhujen rinnalla – ja toipilaskin olet vielä! Mutta näinpä se taitaa olla, että pienemmillä paikkakunnilla ihmiset puhaltavat helpommin yhteen hiileen – tähän johtopäätökseen olen tullut savolaisen syntymäkuntani sattumuksia seuratessa.

Mä en ole oikein keksinyt mitään konkreettista ukrainalaisten auttamiseksi. Paitsi luotettaviin kanaviin tehdyt rahalahjoitukset.

Ja kaipa siitäkin jotain apua on että yritän omalta osaltani levittää oikeita tietoja ja asiallisia analyyseja esim. Facebookissa ja Twitterissä sekä torjua vastaavasti väärää informaatiota. Valeuutisia kun on some sakeanaan, ja luultavaa on, että keskustelu vain kuumenee kun kevät etenee ja maailmanpolitiikan arkipäivä tuo eteen uusia haasteita.

Koska meikämurmeli ei voi vaikuttaa mihinkään isoihin asioihin, on parasta keskittyä pieniin eli pitämään oma lähipiiri iloisella mielellä ja mielellään myös hyvissä syömisissä. Molempia toimintoja harjoitin pääsiäisenä, joka olikin varsinainen vipinäviikonloppu. Kiirastorstaina kirkkoon ja hautausmaille, pitkänäperjantaina konserttiin. Lauantaina vieraili UK:n veli vaimonsa kanssa, sunnuntaina teekkarineitonen ja eilen UK:n tytär. Kaikki kävijät saivat aterian, lähinnä lammasta tai kanaa asiaankuuluvine alku- ja jälkipaloineen. Juustokakun ja rahkapiirakan leipasin torstai-illan ratoksi, sämpylöitä olin paistellut pari pellillistä jo aamulla. Ruokaa olikin siis varattu sen verran, että tämä viikko vierähtää tähteitä lämmitellen.

Vierailijoita kävi siis niin, että eilistä Ukraina-mielenosoitusta, johon ehkä muutoin olisi lähdetty, tyydyttiin seuraamaan hetken verran telkkarista. Kaikkein pienin pääsiäisvieras, kaksivuotias kääpiösnautseri, tuli meille sunnuntaina ja lähtee vasta viikon kuluttua kun isäntäväkensä kotiutuu Espanjasta. Pieneläimen parissa riittää puuhaa, mutta tuleepahan ulkoiltua useamman kerran päivässä.

Mielialaosastolta ei nyt tällä kertaa ole muuta annettavaa kuin Twitter-kuplaani kuuluvan positiivisuuspropagandistin eilinen mietelause: ”Remember that there is never a shortage of beautiful reasons to be happy” eli vapaasti suomennettuna: ”Muista että ihanista ilonaiheista ei ole ikinä puutetta!”

Näissä merkeissä: hyvää kevätviikkoa kaikille! Aurinko paistaa ja silleen.

Olin tulossa kommentoimaan Merellen kasvisviestiä, mutta kevättuuli taitaakin olla pyyhkäissut sen mennessään 🙃.  Nasun kasvisruokavinkki-ketjuun  voisin kuitenkin kommentoida, että äkkiäkös sitä makua saa, kun kumauttaa sekaan reilun annoksen suolaa, mutta keksiikös joku vinkkejä makuun, kun pitäisi taistella verenpaineen kanssa ja vähentää suolankäyttöä.  

Nuorempana ja etenkin pienten lasten äitinä kauhistelin isomummun, äitini ja anoppini suolankäyttöä.  Hyvä että sai syötyä ja laspillekin sai miettiä, uskaltaako edes antaa maistaa, mutta kohteliaisuuden nimissä ei voinut ollasyömättäkään.   Nyt pahoin pelkään, että olen itse se kauhu-suolankäyttäjä.    Lähdenkin tästä lapiomaan lunta lipstikkaviljelmän päältä!  Lipstikka kun alkaa versoa, niin siitä saisi vähän suolankorviketta.

Ja kiitos lukemisista, Tiinuliinun mielialaosasto tulee tarpeeseen ja kaikkien kuulumisia on hauska lukea.  Mustikkaposken panos avustustehtävissä on myös huikea 🧡

Asics Gel, hyvä kun muistutit Lipstikasta. Viime kesänä en edes saanut aikaiseksi kuivata sitä, vaikka minulla on valtaisa kasvi. Nyt tosin ei näy vielä mitään lumihangen alta.
Sehän antaa vähän lihaliemen makua ruokiin. 

Minäkin kannattaisin Merellen kasvis-vihannes lisäys tai mikä olikaan- ketjua. 

Annettavaa ei minulla siihen olisi paljonkaan mutta kuuliaisena oppilaana voisin olla.😄
Ihan liikaa rasvaista ja suolaista ja sokerista mennyt pääsiäisenä. Nyt tekisi mieli vain salaattia ja smoothieita.
Markkinoille muistaakseni tullut jotain uusia smoothieita, voisi niihinkin perehtyä.
Tehosekoitin tosin on toisessa paikassa, eli valmiita sekoituksia vois testata.

Nyt ainakin tuntuu siltä. Tosin miehen tekisi mieli tänään pizzaa, minulla ei yhtään semmoinen olo. Kattoo nyt miten käy.

Aurinkoista keskiviikkoa 🌞

Asics Gel mekin käytämme meirämmiähen kanssa aika paljon suolaa. Tosin eduksemme on laskettava, ettemme koskaan lisää ruokaan suolaa maistamatta ensin 😉  Useampia vuosia sitten löysimme sellaisen mausteen kuin Lime-pippuri. Se on Santa Marian valmiste ja löytyy myllymallisena. Sen pääasialliset maut ovat siis lime ja mustapippuri, mutta siinä on muutakin esim. korianteria. Siinä on myös merisuolaa prosentuaalisesti aika paljon. Mauste sopii erinomaisesti kalalle ja kasviksille ja käytämme sitä niin, ettemme lisää erikseen suolaa. Esimerkiksi kun teen ruokaisan salaatin broilerista tai savukalasta (+ jääsalaatti, tomaatti, paprika, purjo, kurkku sekä pieni salaattijuustopakkaus, jossa on kokonaisia valkosipulinkynsiä ja oliiveja), niin lisäämme lautasella salaattiin lime-pippuria, joka kivasti piristää makua ja antaa samalla hieman suolaisuutta. Uunikalaan vastaavasti myllytän päälle kohtalaisen paljon lime-pippuria ennen uuniin laittamista ja voin vakuuttaa, että lopputulos on maukasta.

Yleensähän "asiantuntijat" selittävät, että suolaa vain pitää vähentää radikaalisti ja että kyllä siihen aikaa myöten tottuu. EI TOTU 😣 ja kanssani on asiasta ihan turha väitellä! Vaikka kalaruokaan lisäisi roppakaupalla mitä tahansa maustetta, niin kala ei maistu miltään ilman suolaa. Onhan sitten suolan korvikkeita kuten Pan-suola, mutta suolaa siinäkin on ja kun vähän ei riitä, sitä on pantava paljon ja onko sekään sitten enää terveellistä?! Me siirryimme jossain vaiheessa merisuolaan, jota sitäkin täytyy laittaa melko paljon verrattuna tavalliseen vuorisuolaan, koska se ei ole yhtä suolaista, mutta sitten tulimme ajatelleeksi jodia ja palasimme takaisin jodioituun vuorisuolaan. Perunoiden ja pastan keitinveteen kyllä laitan karkeaa merisuolaa.

Pääsiäinen tuli ja meni sen kummemmitta huomioitta, vaikka toivotinhan minä täällä hyvää pääsiäistä 🤗  Meillä olisi ollut pakkasessa karitsan sisäfileetä, mutta päätimmekin laittaa piknikpaistin, kun sitä ei ollut ollut aikoihin ja siitä söi useampana päivänä erilaisilla lisukkeilla. Mämmiä kyllä söimme ja yksi on vielä jääkaapissa, joten täytyy syödä se pois ennen kuin se homehtuu. Pakkasessa on viisi!

Kävin eilen silmätutkimuksissa, kun silmänpaineet ovat olleet vähän yläkantissa, vaikka ovatkin pysyneet alle 30:ssa, joka lienee raja, jolloin diagnosoidaan glaukooma. Minulle tehtiin näkökenttä tutkimus ja kuvattiin silmähermot ja jotain muutakin, josta en mitään ymmärrä. Kauniin värikkäitä tulosteita siitä kyllä tuli! Tutkimuksen jälkeen päätimme mennä syömään, joka oli syy siihen, että meirämmiäs lähti mukaan. Päädyimme Tillikan pyttipannuun pitkästä aikaa, mutta vaikka olin katsovinani netistä sen aukeavan klo 16, niin kiinni oli, pahus! No, menimme sitten Tammerkosken partaalla olevaan Puisto-ravintolaan, jossa söimme suussasulavan maukkaat kuha-annokset (+ puikulaperunapyree, porkkanakastike ja parsaa) valkoviinilasillisen kera. Jälkiruoaksi meirämmiäs nautti kahvin ja konjakin ja minä tavoilleni uskollisena amarettokahvin. Sää oli todella lämmin, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja minä kirosin, kun olin laittanut liian lämpimän takin. Hikihän siinä tuli, kun nyssessä ja ratikassa ei edes ollut viilennystä päällä. Ellei katujen varsilla olisi vielä ollut pieni hiekkaisia lumikasoja, olisi voinut erehtyä luulemaan kesän tulleen!

Kesästä puheenollen, ilahduin suunnattomasti, kun Tamperen Teatteri ilmoitti järjestävänsä vappubrunssin 🤩  Minä heti ryntäsin soittamaan meille pöytävarausta, kun edellinen kerta oli jo vuonna 2019, joten onpa taasen kiva päästä. Se sopii tällaisille vanhoille, jotka eivät niin välitä rötjätä eikä vappua varten mitään erityistä kotonakaan viitsi laittaa. Nyt saamme herkulliselta kuulostavan buffee-menun ja kuohuviiniä läpi ruokailun eikä tarvitse kärsiä juopuneista eikä huutavista lapsista. On siellä aina muutama rauhallisesti käyttäytyvä lapsikin ollut, muttei ihan pieniä.

Tulevana lauantaina meillä on sitten ensimmäinen siivouspäivä. Odotan mielenkiinnolla. Ensi viikolla puolestaan menemme vihdoinkin katsomaan Kotiopettajattaren romaanin Tampereen Teatteriin. Siellä vieläkin toivotaan käytettävän maskia, muttei se haittaa, kun harjoiteltu on!

Meirämmiäs ilmoitti olevansa nälkäinen ja kyllä minullakin alkaa jo vähän vatsa kurista, joten lähdenpä lämmittämään keittoa. Mukavaa aurinkoista viikon jatkoa kaikille 🙂

Korona ehkä selätetty? Lievä oli, mutta maku ja hajuaisti meni molemmilta. Ruoka ei maistunut ja väsymys oli ihan hirvittävä.
Öisin nukuin yhdeksän tuntia ja siihen vielä muutaman tunnin aamutorkut plus iltapäivän päikkärit.

Taidettiin mutta jo mökille? Poitsu porukoineen oli pääsiäisenä. Ilmat on niin hienot, että en hennonut kotiin lähteäkään takaisin. 

Ulkona 16 lämmintä ja tuntuu todella kuumalta. Enempää en kaipaakaan.
Syötiin just ja vatsa on niin täynnä. Suurimmaksi osaksi heviä ja vähän pihvejä grillasin.
Kohta lähden lapioimaan, mikäli kykenen, mullat istutuslaatikoista. Pitää myyräverkot laittaa.
Viimesyksynä oli puoliksi syötyjä porkkanoita ja punajuuria.

Nauttikaahan ilmoista!

Menna, kiitos maustevinkistä. Ja kala tarvii kyllä suolaa, minä käytän aina merisuolaa. 
Teillä on hienosti kulttuuriharrastuksia. 

Kiitos taas kirjoituksianne!

Luitte varmaan, että Perkkaan kappeli, yksi seurakuntamme kirkoista ja Espoon toiseksi vanhin kirkkorakennus, paloi vajaa viikko sitten. Sitä oli joskus aiemminkin yritetty polttaa, mutta silloin vain ovi tuhoutui. Nyt tuho oli totaalinen, ja suru suuri seurakunnassa. Meidän kirkkokuoromme oli vasta viikkoa aikaisemmin esiintynyt siellä. Miten älytöntä pahuutta sytyttää kirkko!

Kiirastorstaina minun kuoroharjoituksen ja miehen hammaslääkärin jälkeen meidsät oli kutsuttu mieheni opiskelukaverin luo syömään. (Totesin taas kerran, että punaviini ei enää sovi minulle ja valkoviini vielä vähemmän.) Isäntäväellä oli ylivilkas ystävällinen 10-kuinen dreeverityttö, jolta saimme perusteelliset pusut, pesut ja korvaimut. Tämän tästä se syöksyi syliimme sohvalle. Koira ei välitä herkuista, joten sitä on vaikea kouluttaa. Isäntä uhkasi viedä sen uudelleen koirakouluun. Tämä on heillä nyt kolmas dreeveri ja vilkkain. Toivottavasti tasaantuu iän myötä. Kotona oli liimaharjalle käyttöä ja lisäksi miehen housunpolveen oli ilmestynyt pieni reikä. 

Pitkäperjantain vietimme miehen kanssa kaksistaan kotona ja lauantaina sitten siivosin vähän perusteellisemmin. Kumpanakin pääsiäispäivänä lapset olivat perheineen meillä syömässä. Mies on perinteisesti paistanut lampaan ja minä olen huolehtinut muista lisukkeista, lapset jälkiruoista. Tänä vuonna kunnon kotimaista lammasta ei löytynyt Cittarista eikä Prismasta, joten mies osti kaksi uusiseelantilaista valmiiksi maustettua verkkopaistia. En olisi missään nimessä halunnut valmiiksi maustettuja, sillä en pidä niissä käytetyistä yrteistä - valkosipuli, suola ja mustapippuri, ehkä vielä pieni rosmariinin oksa riittävät minusta. Yhtä kaikki, lammaspaistit katosivat nälkäisiin suihin. Ensi vuonna lammas hankitaan kauppahallista tai lampurilta, maksoi mitä maksoi!

Kirkkokuoromme osallistui toisen Pääsiäispäivän messuun Leppävaaran kirkossa. Oli aika juhlallista esiintyä liilanvärisissä kasukoissa. Tällä kertaa onnistuin löytämään juuri sopivan koon, kun ennen joulua jouduin hätäisesti harsimalla lyhentämään vaatteen hihoja ja helmaa. Nyt kanssani lauloi kaksi kokenutta alttoa, niin ettei tarvinnut jännittää. Torstain kenraaliharjoituksissa oli joku ollut ehkä tietämättään koronassa, sillä maanantaina osa kuorolaisista oli sairastunut.

Mieheni lähtee kai huomenna maalle, joten saan vähän hengähtää omissa oloissani. Ensi töikseni laitan kotona paikat taas kuntoon, niin sitten voin rentoutua. Luen nyt Eve Hietamiehen uusinta kirjaa Numeroruuhka, joka jatkaa yksinhuoltaja Antti Pasasen arjessa suoriutumista Paavo poikansa kanssa. Tällä kertaa huumorin ohella kertomus liikkuu tummemmissa vesissä.

Merelle, jos ja kun aloitat ketjun, voisiko siinä myös vinkata hyvistä löydöistä vaikkapa pakastealtaasta?