Olipa ihana viikonloppu kun kävimme tapaamassa pikkuisia. Eilinen päivä meni Murusen kanssa leikkiessä ja välillä vauvaakin heijatessa. Kyllä minä niin nautin tästä mummuilusta. ❤️

Murunen on niin energinen, että ihan hengästyttää kun leikit vaihtuu lennosta. Hän tykkää katsella kirjoja ja etsiä niistä kaikenlaista. Viime reissulla vein hänelle sellaisen tarrakirjan, josta tarroja voi uudelleen ja uudelleen kiinnittää ja ne kestävät hyvin irroitusta. Aika monta tarroista oli jo hävinnyt, mutta vielä leikki onnistui ja huomasin hänen kehittyneen kovasti tunnistamaan kaikenlaista. Jopa numeroita ja värejä. Olin hämmästynyt. Keittiöleikit kiinnostivat kovasti ja aamulla tehtiin smuuthieta legopalikoista. 😄 Tänään olin jo ilmeisesti leikeissä ollut sellaisissa asennoissa, että selkä meinasi taas tehdä topin. Nappasin lihasrelaksantin ja menin sitten lattialle rentoutumaan jalat 90 asteen kulmassa. Murusen täytyi päästä myös rentoutumaan, joten siinä me sitten tovin makoiltiin vierekkäin, hänelläkin jalat tyynyn päällä. Ihanaa. 

Pikku vauva on aika rauhallinen. En kuullut yöllä mitään ääniä, vaikka äitinsä sanoi vauvan kyllä aterioineen muutaman kerran yöllä. Hän oli kasvanut jo paljon. Ensi viikolla tulee kuukauden. Kamalaa kun aika menee niin nopeasti. 

Ennen lähtöä laitoin Murusen päiväunille ja sanoin hänelle heippa. Lupasin laulaa hänelle vielä ja kysyin mitä lauletaan. Hän sanoi, että varsalaulu. Mietin ensin, että mikähän se on, mutta se olikin vanha tuutulaulu, mitä olen hänelle ennenkin laulanut: Pium paum papinkello jne... Meni siinä muutama muukin laulu. 🥰

Kun sitten tulimme kotiin, lähetti miniä niin ihanan viestin. Murunen oli herättyään tuumannut, että minä rakastan mummua ja R*****. Eikä hänelle kukaan ollut mitään "ohjaavaa" sanonut tai kysynyt. Itkuhan siinä meikäläiselle tuli. 

Nyt sitten taas paluu tähän meidän hiljaiseen arkeen. Huomenna piti olla hammaslääkärissä uniapneakiskon sovitus, mutta perjantaina soittivat, että joku osa puuttuu. Siispä odottelen uutta aikaa, jonka lupasivat ilmoittaa. 
Tiistaina on auton katsastus lähikaupungissa ja keskiviikkona tulee nuohooja. Keskiviikko onkin kiirus päivä kun olisi aamu-uinti, nuohooja, vesijumppa ja pilates 😄 Täytyy nyt kuullostella tuota selkää, että mihin kaikkeen uskaltaa taas mennä. 

Pikku vauvan nimiäiset on kuun lopussa ja lupasin leipoa avuksi sinne vähän suolaista ja makeaa. Miniältä tuli jo toiveita resepteineen, joten siitäpä on helppo tehdä, jos vaan onnistuvat. 😄 Yhtä piirakkaa on pakko harjoitella, oli niin oudon sorttinen minulle. 

Nyt on saunottu ja vähän jo väsyttääkin. Takassa on kuitenkin vielä tuli, joten pitää vartoa sitä.
Mukavaa tulevaa viikkoa ja kaikille potilaille toipumista ja läheisille voimia. ❤️

Kivikasa, mummuna onkin ihanaa olla! Ei ole enää niitä stressejä, mitä oli omien lasten kanssa, kun oli työelämä ja tuhat kiirettä. Mulla on kaksi ihan omaa ja 11 bonuslastenlasta, kaikki rakkaita, joiden elämässä saan olla mukana. Ja tässä kuussa pitäisi syntyä ensimmäinen bonuslapsenlapsenlapsi!

Eilen juhlistimme Justuksen 80-vuotispäivää. Kokoonnuimme sairaalaan hänen lastensa perheiden kanssa ja linnoittauduimme aulan ehkä kauneimpaan tilaan. Sohvia, kolme orkideaa isossa tinamaljassa sohvapöydällä, sähkötakka ja vielä suihkulähdekin solisemassa. Justus jaksaa olla reilun tunnin pyörätuolissa, sitten nilkka alkaa turvota ja mies väsyy ja haluaa pitkälleen. Meidän vieraidenhan piti käyttää koko ajan maskia, joten emme voineet nauttia mitään, mutta Justus sai kahvit ja sairaala tarjosi hänelle konjakinkin. Mies ilahtui silmin nähden.

Tyttären perhe lahjoitti melkoisen runsaan Woltin lahjakortin ja lapsenlapsi latasi sen arvon jo puhelimeen. Voimme sitten tilailla valmiita ruokia, kun Justus on kotona ja lisäksi lupasivat tulla muutamana sunnuntaina kokkaamaan meille. Se lapsenlapsi, jonka ainoa joululahjatoive oli imuri, sanoi minulle tulevansa mun avuksi siivoamaan vaarin kodin ennen kuin vaari kotiutuu!

Pojan perhe antoi ihmekuulokkeet, jollaisia en ole tiennyt olevan olemassakaan. Niihin tulee tekstiviestitkin puhuttuna, voi puhua puheluita mukavasti sängyssä maaten, kuunnella Hesaria, musiikkia, ymmärtääkseni ne tekevät kaiken muun kuin eivät ehkä pese pyykkiä. Sitten kun vielä opittaisiin käyttämään sitä!

Minä annoin lahjakortin italialaiseen vaatturinliikkeeseen. Justus tarvitsee kevyemmän kesäpuvun, vävy 60, poika 50, pojanpojan ylppärit, Juniorin rippijuhlat, paljon kesäajan juhlia!

Ja lopuksi koirajuttu! Tytär oli loikoillut lauantaiaamuna Juniorin kanssa sängyssä aamukahvia odotellen. Zappa oli hypännyt sekaan ja tyytyväisenä kiertynyt kerälle. Tytär tomerasti komentamaan, että mene omalle patjallesi. Koira hypähti sängyltä, tarttui isolla kidallaan patjaansa, raahasi sen sänkyyn Juniorin viereen ja kiertyi kerälle: mä tottelin! Mitähän tuosta pennusta vielä tulee, kun pystyy järkeilemään jo nyt tuollaisia!

Mä menin lauantaina sairaalasta tyttären luo syömään ja Zappa oli kuin iso pehmolelu, koko ajan selällään rapsutuksia toivoen. Huomasin, että sen rintakehä on alkanut kehittyä ja haukku oli mahtava, kun Juniori tuli kavereineen kotiin. Heviteini luki tenttiin ja  tuskaisena totesi minulle, että tää lukio vie kaiken mun yksityisajan. Hän ei edelleenkään ole innostunut lukuaineista eikä oikein ole sisäistänyt, että tentteihin kannattaa lukea joka päivä vähän, ettei ole koko kirjaa kahlattavana tenttiä edeltävänä iltana. Tarvitsee aika lailla vanhempiensa tukea tässä.

Vävy laittoi mun virustorjunnat kuntoon ja nyt kaikki salasanat ovat yhden salasanan takana ja ihmeekseni osasin kirjautua tänä aamuna läppärille.

Tulee kaunis päivä. Ensin allasjumppaan ja sitten Justusta katsomaan.

Likka47, olipas kiva lukea sinunkin kuulumisiasi pitkästä aikaa. Olen kyllä satunnaisesti nähnyt sinut facessa, mikä on hyvä juttu, kun "naama" pysyy kirjaimellisesti muistissa 😁

Kivikasa, sinä saatkin nauttia mummuilusta koko rahan edestä! Vaikka en itse välitä lapsista, niin on hauska lukea mummouden ihanuudesta. Muistan kun IL joskus selitti miten ihanalta vauvat tuoksuvat ja minä sitten proosallisesti sanoin, että mielestäni vauvat haisevat happamalle maidolle 🙄 Olen kyllä yhä samaa mieltä, mutta toisaalta on sanottava, että mitä vanhemmaksi tulen, sen suopeammin ympäristössä näkemiini lapsiin suhtaudun - siis silloin kun ne eivät häiritse minua! Saatan joskus jollekin taaperolle kaupassa hymyilläkin ja ilmeisesti hymy on sen verran uskottava, etä saan jopa hymyjä takaisinkin. En kuitenkaan saa ihan samanlaisia reaktioita kuin meirämmiäs pienten tyttöjen taholta. Se on todella erikoista, miten hän saa nimenomaan tyttölasten huomion ilman, että hän tekee itse mitään aloitetta. Hymyt ovat todella leveitä ja välillä he ojentelevat käsiäänkin. Ettei vaan kyseessä olisi ilmiö nimeltään "hauska mies, suorastaan naurettava" 😂

IL, olen iloinen, kun Justus alkaa kertomustesi perusteella selvästi vaikuttaa paremmalta, vaikka vielä helposti väsyykin. Sehän ei ole mikään ihme, kun leikkaus oli iso ja vertakin meni. Onko hän saanut verensiirtoa?
Zappa vaikuttaa todella tomeralta ja älykkäältä koiralta. On hyvä, että olette tottuneita kouluttamaan koiria, sillä muuten siitä saattaisi tulla melkoinen pirttihirmu! Viimeksi kun menimme bussilla, minulle tuli kummallinen tunne, että joku tuijottaa ja kun katsoin käytävän toiselle puolelle, näin penkkien jalkatilassa kassin takana pienen koiran, jonka kirkkaat silmät tuijottivat minua herkeämättä. Harmitti kun en ylettänyt rapsuttamaan.

Karmale, joko miehesi tulehdus alkaa osoittaa paranemisen merkkejä? Tuollainen harvinainen bakteeri tuntuu todella oudolta. Mistähän sekin on tullut, kun ettehän te kai ole missään eksoottisessa maassakaan käyneet! Tsemppiä teille molemmille.

Olimme perjantaina Helsingissä katsomassa Priscilla-musikaalia ja se oli todella mahtava esitys. Vauhtia, värejä ja kimallusta oli yllinkyllin ja teatterisali täyttyi vanhoista tutuista discohiteistä. Miehiä satoi, selviydyttiin eikä rakkaudella ollut mitään tekemistä asiassa eli "It's Raining Men", "I Will Survive" ja "What's Love Got To Do With It" sekä paljon, paljon muita. Katsomo oli ihan täynnä ja yleistö eli innokkaasti mukana. Kerrassaan nautittava kokemus, jota suosittelen kaikille.

Viime päivinä on ollut erityisen kaunis talvisää. Pakkasta muutama aste ja kirkas auringonpaiste. Ikkunatkin ovat vielä tarpeeksi puhtaan näköiset, joten paisteellakin näkyy hyvin läpi 😄 Säästä huolimatta emme ole pahemmin ulkoilleet, mitä nyt meirämmiäs käy hakemassa sanomalehden! Pitäis varmaan alkaa tehrä jotain 🙃

Aurinkoista uutta alkanutta viikkoa teille kaikille, paranemisia ja kaikkea hyvää 😃

Menna, kiitos kysymästä. Ei tiedetä mistä bakteeri on lähtöisin? Epäily että olis hammasperäinen? Eikä sekään ole ihan varmaa?

Nyt mies ollut kotona ja saa antibiootin joka aamu suoneensa. Kotisairaalan hoitsu käy täällä joka aamu.
Huomenna pitäis olla se verisuonikuvaus. Aamulla menee sairaalaan.

Eilen alkoi taas kuumeilu. Tulehdusarvot oli jo 7, mutta nyt nousseet yli 30neen. Huoh!
En tiedä mitä tästä kaikesta seuraa??

Mun voimavarat alkaa oleen lopussa. En voi tehdä mitään asian eteen. Kotisairaala hoitaa. Soittelee etälääkärin kanssa. 
Ainoastaan ruokaa yritän tehdä niin, että saa tarpeeksi syödäkseen. Ruokahalu on palannut, mutta paino hippasen laskenut.

Nyt pitää mennä, mutta palailen….

Kesäheinä, ilahduin kun ilmestyit taas tänne foorumille. Tällä kertaa asiasi oli huolestuttava, mutta toivottavasti miehesi on toipunut hyvin leikkauksestaan ja avanne toimii hyvin. Tsemppiä teille! 💕

Likka 47, kiva kuulla myös sinusta!

IL, vaikuttaa siltä, että Justus tuntuu toipuvan hyvin suuresta leikkauksestaan. Väsymys tietysti säilyy pitkään. Jonkinlainen syntymäpäivätapaaminenkin lähiomaisille pystyttiin järjestämään 🌹. Myöhemmin ehtii sitten juhlia paremmin!

Lääkitys aiheuttaa usein sekavuutta ja outoja näkyjä. Tiedän sen hyvin nyt, kun kälyltä on leikattu rintasyöpä pari viikkoa sitten. Epäonnekseen hän sairastui leikkauksen jälkeen heti koronaan, mutta toipui siitä. Myös hän puhuu välillä outoja puhelimessa tai lähettää sairaalasta omituisia viestejä. Enimmäkseen hän kuitenkin nukkuu, vaikkei sitä normaalioloissa tee. Lääkitys ja dementia! Etäpesäkkeitä on myös löytynyt, vaikka käly väittää, ettei häntä ole leikattu eikä mitään syöpää ole. Sisua ja kiukkuakin löytyy yhä. Mies matkustaa sinne tämän viikon lopulla. Oikeita henkilöitä on ollut vaikea saada kiinni puhelimitse, joten emme oikein tiedä, mikä on potilaan tilanne. Päätös jatkohoidosta tehdään näinä päivinä. Jostakin kumman syystä minusta tuntuu, ettei mies halua tosissaan oikein tietääkään. Yleensä aktiivisena ihmisenä hän on nyt ollut asiassa melko passiivinen, vaikka on lähiomainen.

Karmale, toivottavasti miestäsi vaivaava bakteeri saadaan lannistettua ja hän pääsee leikkaukseen. Voin vain kuvitella, millaisessa paineessa joudut elämään. Jaksamista teille! 💓

Kivikasa ja Japena, miten ihanaa, että teillä on vielä pieniä lastenlapsia! Olen hulluna noihin vauvoihin ja taaperoihin! Omat lastenlapseni ovat jo teinejä, ja ihania sellaisia, vanhin jo abi. Mummaa taitavat tulevat kirjoitukset jännittää enemmän kuin poikaa, joka uskoo, että kyllä se lakki  sieltä tulee.

Miten Jumbojetin mies jakselee tällä hetkellä. Toivottavasti on hyvä vaihe meneillään!💓

Menna, vuoroin vieraissa. Te kävitte viime viikonloppuna Helsingissä teatterissa, meidän perheen naiset taas Tampereella katsomassa musikaalia Anastasia. Tykkäsimme kovasti. Minua hiukan häiritsi leskikeisarinnaa esittävän Sinikka Sokan sinänsä puhdas laulu, mutta ääni toi mieleen Agit propin. Ostin vielä Stockmannin Relove osastolta aivan uuden näköisen Arketin mekon kevään juhliin. En yleensä löydä mitään kirpputoreilta, mutta tämän bongasin heti, ja koko oli 40, vaikka en ole laihtunut. Ennen iltajunan lähtöä kävimme syömässä Sokos hotel Tornin grillissä herkulliset blinilautaset ja poikkesimme vielä yläkerroksen (25.) baariin viinilasillisille ja maisemia ihailemaan. Oli ihanaa vaihtelua viettää päivä jossain muualla, kuin olisi ulkomailla käynyt. Myös junamatka omassa seurassa 6 hengen erikoisosastossa oli ihan luksusta. Kerrankin saattoi seurustella ja pelata korttipeliä (itsetuntemuspeli) teinien kanssa niin etteivät paenneet puhelimilleen. 

Perjantaina mokasin pahasti ja harhauduin antamaan google salasanani epäilyttävään linkkiin. Huomasin erehdyksen heti, vaihdoin salasanan välittömästi ja suljin tietsikan. Poika kävi viikonloppuna tyhjäämässä koneemme ja asentamassa kaiken uudelleen uusilla salasanoilla. Onneksi on alan ammattilainen perheessä! Oli nolo olo koko viikonlopun. 🥺

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta läheisistänne! Älkääkä liukastuko!🥰

Moi mimmit, nyt mäkin voin osallistua teatterikeskusteluun. Olin saanut ystävältäni 70-vuotislahjakortin mihin ikinä näytökseen, hän hankkisi liput, jotka ostettiin jo lokakuussa. Eilen sitten mentiin katsomaan Arena-teatteriin "Näytelmä joka menee pieleen". Tiinuliinu lähti Justuksen lipulla mukaan. Kappale oli hauska, paikoin jopa nauroin, joskin ehkä tämä mun alituinen väsymystila ei tykännyt liiasta melusta. Kiva oli myös olla "tyttöjen kesken", Tiinuliinu tarjosi meilla kuohuviinit ja macaronsit. 

Eilen olin pyytänyt Justuksen poikaa käymään visiitillä, kun en itse ehtinyt. Olin nimittäin microbladingissa. Suvi Tiilikainen (ent. missi) tussasi kulmiani kaksi tuntia ja olen tosi tyytyväinen tulokseen, jota vielä parannellaan kuukauden kuluttua. Tuli niin luonnollisen näköiset, etten usko monen edes huomaavan, varsinkin kun silmälasien pokat suurin piirtein peittävät koko kulmat. Mutta nyt on huolitellut eikä tarvitse ehostaa. Olen vuosien varrella nyppinyt niitä liikaa ja joissakin kohdin karvat eivät kasva enää ollenkaan.

Paljon asia turhuudesta, kun vakaviampiakin on ajatuksissa. Mutta minulle operointi teki hyvän mielen.

Justuksen kuntoutumisohjelma on nyt tehty. Toimii mielellään fyssarin kanssa, mutta ei viitsisi tehdä yksinään harjoituksia. En voi niistä koko ajan muistuttaa, ettei vaikuttaisi nalkutukselta. Eilen oli opetellut kävelyä puolapuilla. Iso riemu on myös katetrin poisto ja yksin selviäminen vessassa.

Veljeni, jolle uusittiin lonkkanivelet yhdellä kertaa vuosi sitten, lähtee perjantaina valloittamaan Kilimanjaroa. Kahdeksan päivän reissu. On kiipeillyt jo Mount Everestillä ja treenannut vaimonsa kanssa tämän talvea untuvatakeissa ja erikoishanskoissa nukkumista ulkona. Mä kyselemään, että miten te siellä syötte ja entä ne luonnolliset tarpeet? Kokki apulaisineen kulkee mukana ja menee edelle rakentamaan leirin ja valmistamaan ateriat. Ja yhden kantajan tehtävänä on raahata kemiallista vessaa. Kun vuori on valloitettu, lentävät Chey Chilleille sukeltelemaan. Kysyin, että ymmärrätkö sinä täyttäväsi ensi kuussa 61, mutta veli vaan naureskeli. Tämäntapainen lomailu ei kuulu edes mun sadannen lomaunelman joukkoon.

En edelleenkään osaa nukkua, herään aamuyöstä, vaikka otan nukahtamis- tai unilääkkeen. Veli sattui kysymään kertoiltuani Justuksen asioista, että mutta miten sinä itse jaksat. Ja minä onneton repesin itkemään. Ei ihan tyypillistä minulle, mutta johtuu varmaan tuosta jännityksestä ja hermoilusta.

Huomenet!
Piipahdus palstalle ennen kuin tartun työpöydälläni pyöriviin paperikasoihin.

Kiva kuulla Kesäheinästä, vaikka uutisesi eivät niin kivoja olleet. Miehen leikkaus on kuitenkin varmasti omiaan parantamaan elämänlaatua, kuten tuossa itsekin totesit. Ymmärrän myös hyvin, että omakotitalon jälkeen kerrostaloasuminen viehättää – tosin niitä lumitöitä ei tänä talvena ole tainnut missäänpäin Etelä-Suomea juuri olla.

Likka 47, tervetuloa taas foorumille ja kuuskymppisketjuun! Kuten ehkä havaitsit, niin täällä puhutaan kaikesta muusta paitsi ei laihduttamisesta.

Karmalelle ja Jumbojetille ja kaikille muillekin miestensä puolesta huolta kantaville toivottelen jaksamista. Ja tietysti myös kaikille teille, joilla on jokin oma vaiva tai muu kolotus.

Joo, tiistain teatteri-ilta oli tosiaan mukava – kiitokset vielä tässäkin IL:lle, joka kaiken sen nauramisen mahdollisti. Hyvä että sullakin oli edes hetkittäin hauskaa.

On nimittäin niin, että silloin kun elämässä on ikäviä asioita, tarvitaan vastapainoksi kosolti iloa. Ei ole suinkaan sattumaa, että suomalaisen elokuvan eskapistisimmat ja imelimmät filmit on tehty 1940-luvulla eli sota-aikana ja välittömästi sen jälkeen, jolloin koko kansalla oli vieraanaan vain puute ja kurjuus ja pelko. Tarkoitan siis sellaisia leffoja kuin Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Runon kuningas ja muuttolintu, Kulkurin valssi, Kaivopuiston kaunis Regina ja mitä näitä nyt on. Ilontuojia ovat myös ne sairaalaklovnit, jotka ainakin joitakin vuosia sitten (en tiedä mikä on nykytilanne) kiertelivät lastenosastoilla pikkupotilaita naurattamassa.

Myös kaikki kauniit asiat, kuten vaikkapa omat somat kulmakarvat, mahtuvat tuohon iloisten asioiden kategoriaan.

Itseäni ilahduttaa tieto siitä, että kolmen viikon päästä ollaan Ukkokullan ja pikku Lyytin kanssa Costa del Solilla. Neljän viikon tarmokas patikointi saattaa jopa nostaa talven kuihduttamaa kuntoa, vaikka päivittäin on lenkkeiltävä myös kotioloissa, koska koira. Koira on kasvanut ja ehkä jopa hivenen viisastunut, koska esimerkiksi kylpyhuoneen lattiakaivo ei ole enää epäilyttävä esine kuten viime syksynä, jolloin Lyyti tuli talouteemme. Alle metrin mittaiset lapset on kuitenkin aina tavattaessa haukuttava. Snautseri ei myöskään ymmärrä emännän tapaa tarttua neulepuikkoihin aina tv-uutisten ja A-studion aikaan, vaan rysähtää syliin ja haluaa rapsutuksia.

Hyvää helmikuuta! Hyvää vointia ja jaksamista kaikille!

Eilen pidin huolta itsestäni. Käytin yhden synttärilahjakorttini ja vietin neljä tuntia kauneushoitolassa. Hoidettiin jalat, niitä kuorittiin ja hierottiin ja tuloksena kauniit, lakatut varpaat ja silkinpehmeät kantapäät. Sitten kasvot, joita kuorittiin, annettiin happohoitoa ja kirkastettiin. Sen jälkeen teetauko ja lämmitettävälle hoitotasolle peitteiden alle puolentoista tunnin hierontaan. Voi kun olisi saanut jäädä siihen nukkumaan! Lahjakortista jäi vielä yhden hoidon verran käytettäväksi myöhemmin.

Tiinuliinu ja Ukkokultansa kävivät tervehtimässä Justusta, joka oli valmistautunut pyytämällä päästä suihkuun ja pukeutumalla puhtaaseen sairaalapukuun. Oli rullaillut aulassa odottamassa ja oli kovin iloinen saatuaan juttuseuraa.

Taivaalta putoilee räntää isoina rämmäleinä. Kohta kauppaan ostamaan ahvenanmaalaisia omenoita Justukselle ja sitten sairaalaan.

Heippa, meillä kaikki hyvin. Mies pääsi kotiin tiistaina, kaikki on mennyt kotona hyvin. Hän pistää itse napapiikin, niitä pitää pistää vielä puolitoista viikkoa. Avannepussit hän on myös opetellut alusta asti itse vaihtamaan. Vaihdetaan joka kolmas päivä. Leikkaushaava tietysti vielä tuntuu, tikit poistetaan ensi tiistaina. Muuten hän on tosi tyytyväinen, kun kipuja ei ole, ehti kärsiä niistä reilut kaksi vuotta. Nyt hän myös nukkuu yöllä useamman tunnin yhtä soittoon. Tosin vanhasta tottumuksesta herää vielä muutaman kerran yössä. On kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jaksoi torstaina lähteä katsomaan vanhimman lapsenlapsemme penkkariajelua, vaikka joutui istumaan autossa puolitoista tuntia suuntaansa.

Eilen illalla olin Krapihovissa Tuusulassa nauttimassa Viinitekijän illallisesta. Tosi hyvää ruokaa ja viinejä. Viinit olivat suomalaiselta viinitilalta, Chateau Puybarben valikoimista. Omistajapariskunnasta mies oli kertomassa viineistä ja niiden valmistamisesta, köynnösten kasvatuksesta ym. ja kuinka heistä tuli viinitilan omistajia. Tietoa tuli aivan valtavasti, kun vaan kaiken muistaisi.

Olen ennenkin kertonut, että miniällä on ihan valtavan mukava suku. Eilenkin paikalla oli viisi sukulaista ja kolmella puoliso mukana. Miniän sisko pyysi minut mukaan ja kun hän esitteli meitä kolleegalleen, minun kohdalla hän sanoi ” tässä on minun vara-anoppi”.  Miniän molemmat siskot käyttävät minusta tuota ilmaisua, kun esittelevät minua. Oikeat anopit ovat molemmilta kuolleet. Maailma on niin pieni, että tunsin toisen anopin jo ennen kuin tuli anopiksi.

IL tiedän tuon tunteen, kun joku kysyy ”miten sinä jaksat?” Kun minulle esitettiin tuo kysymys ensimmäisen kerran, minäkin puhkesin itkuun. Usein vaan kysytään ”miten miehesi voi?” 

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille sekä tietysti voimia.

Huomenet!
Ihana kuulla että Kesäheinän perheessä kaikki hyvin ja IL:n Justus tuntuu toipuvan hyvää vauhtia. Ainakin oli torstaina tosi pirteä.
 
Kun tässä palstalla on viime viikkoina jaettu huolia ja murheita niin sallinette, että jaan kanssanne pienen ilonhetken? Tai no oikeastaan se on sen kokoinen että voittaa kyllä Vuoden Parhaan Perjantain tittelin ihan ylivoimaisesti.

Olin nimittäin eilen illalla tyttärenpoikani kutsumana katsomassa hänen lukionsa Wanhojen Tansseja. FB-kaverit ovat jo nuo kaikki ihanuudet kuvina nähneetkin, mutta mamin sydän on edelleen onnea pullollaan. Koska tila oli rajallinen, meitä sankarin läheisiä oli paikalla vain neljä: tytär, vävy, isosisko eli teekkarineito ja mä. Ukkokultani katseli tilaisuutta striimattuna, samoin toiset isovanhemmat jotka asuvatkin Pohjanmaalla; sieltä ei kovin usein Isolle Kirkolle lähdetä.

Tanssijoita oli toistasataa, koska lukio on suurehko. Näyttää siltä, että tyttö/poika tasapaino oli saavutettu, koska parit olivat ns. perinteisiä. Vain pari tyttöparia – teekkarineitosen karkeloissa kolme vuotta sitten heitä oli paljon enemmän, koska Norssin ovien avauduttua naisille miesopiskelijat näyttävät jääneen rappusille eli siellä on kyllä tyttöenemmistö.

Puvut olivat tyylikkäitä: pojilla tietenkin frakit ja valkoiset hansikkaat, tytöillä pitkiä iltapukuja kaikissa sateenkaaren väreissä. Naruolkaimia, paljaita selkiä, hulmuavia helmoja. Illan juontaja loisti kirkkaanvihreässä paljettimekossa ja jokainen pari esiteltiin erikseen kun he saapuivat saliin lambeth walkin tahdissa.

Tansseja oli harjoiteltu huolellisesti pitkin lukuvuotta ja hyvin sujuivatkin perinteiset valssi, tango, poloneesi ja pas d’espagne (ilmeisesti viimeksi mainittu on tunnettu sata vuotta sitten myös savolaisissa nuorisoseurapiireissä koska muistan mummoni puhuneen patespaanista jota kylän nuorilla oli tapana tanssia). Lisäksi nuoret esittivät kansantansseja eri maista ja katsojille opetettiin cicapo, jota halukkaat saivat kokeilla ihan itse. Mä istuin kyllä tiiviisti paikallani koska tungos oli mitä melkoisin.
 
Väliajalla yleisö sai lasillisen kuohujuomaa (= Pommacia koska jokseenkin kaikki olivat autolla) ja pieni vapaaehtoinen pääsymaksu meni johonkin hyvään tarkoitukseen (oletan että ensi vuoden abiristeilyyn). Ilta päättyi ihanaan keinuvaan wienervalssiin, jonka jälkeen nuoret tai siis nää Granin Wanhat esittivät oman koreografian jonka musiikki oli yhdistelmä räppiä ja Abbaa. Taisi olla lähempänä tanssijoiden sydäntä kuin nuo muut tanssinumerot.

Sitten tytöt pakattiin limusiineihin ja pojat ahtautuivat tilatakseihin määränpäänään perinteinen Katajanokan Kasino ja useamman pk-seudun lukion yhteinen jatkopaikka Wanha Ylioppilastalo. Luulen että siellä on mennyt aamuun asti kuten tuossa iässä tietysti pitää silloin tällöin mennäkin.

Tyttärenpojan kanssa ehdittiin tanssien jälkeen vain hätäisesti halata, joten en ole päässyt haastattelemaan sankaria tanssitunnelmistaan, mutta ensi viikolla aion ottaa asioista täyden selon kun torstaina tapaan hänet ruokapatojen ja tuoreiden sämpylöiden ääressä. Tästä jatketaan kohti ensi vuotta ja penkinpainajaisia!

PS. Niin juu, tää on siis se sama tyyppi jota ihan hiljattain kävin hakemassa päiväkodista kun vanhemmilla oli pitkää työpäivää tai muuta menoa. Mihin nää vuodet vilahtavat
PS 2. Ilmeisesti jatkopaikkakin oli mainio, koska kuulin sankarin kotiutuneen aamuviideltä. Puoli neljältä iltapäivällä hän söi aamupalaa. Minkähänlainen aikataulu hänellä mahtaa olla penkinpainajaisten jälkeen?