Minäkin olen huolissani mieheni nestetasapainosta, sillä myös hän juo aivan liian vähän ja, samoin kuin Mennan mies, ottaa lääkkeet pienen vesitilkan kanssa. Iltajuomista hän myös välttelee, ettei tarvitsisi ravata yöllä vessassa. Alkoholia meillä ei sentään kulu. 

Myös kömpelyys on tullut kuvioihin. Kolme kertaa hän on nyt kompastunut portaissa pankkiin tms. mennessään. Kerran sen seurauksena ranne kipeytyi muutamaksi päiväksi ja muulloin tuli asfaltti-ihottumaa. Minä muistutan tuon tuostakin, että nostaisi jalkojaan eikä hiihtele. Kahdet painavat, laadukkaat nahkakengät on pitänyt jättää pois käytöstä, koska ne ovat hänestä liian raskaat kävellä. Nyt mies on sentään itsekin herännyt tähän jalkojen toimimattomuuteen ja on alkanut käydä silloin tällöin kolmen kilometrin kävelylenkillä. Jokin kipu jalkapöydässä haittaa välillä liikkumista. Kuntopyörän hän antoi pojantyttärelle, koska aina oli jokin syy, ettei sitä voinut polkea. Olen koettanut houkutella häntä kanssani kuntosalille, mutta en ole onnistunut.

En minäkään halua lähteä mieheni kanssa matkoille, ainakaan jos siellä joutuu kävelemään. Jokin etelän loma täysihoidolla monipuolisella hotellialueella onnistuisi, mutta kun aurinkoa ei enää viitsi ottaa, kun muutenkin tulee uusia maksaläiskiä ja saa pelätä ihosyöpää. - Ja sitten on vielä nuo sairaat +/- yhdeksänkymppiset kälyt, joiden takia joutuu olemaan jatkuvassa hälytystilassa (eilenkin toinen joutui sairaalaan), mikä sekin stressaa erityisesti miestäni. Eikä mies haluakaan erityisesti matkustaa, nyt vielä vähemmän kuin ennen.

Mieheni on terve, hyväryhtinen ja vauhtia riittää kyllä kaupoissa, kun haluaisin edetä hitaasti ja tutkia hyllyjä. Käymme aina yhdessä ruokaostoksilla marketissa, mutta emme muualla kaupoissa. Olen kiitollinen miehestäni ja 54 aviovuodesta, mutta yhteiselomme ei ole enää samanlaista kuin ennen, jolloin saattoi yhdessä harrastaa kaikkea. Nyt vietämme hiljaiseloa, mutta lapset ja lastenlapset tuovat iloa (joskus myös huolia) päiviimme. Minulle tärkeitä ovat myös harrastukset. Miehelläkin niitä on, mutta kovin erilaisia liittyen vanhoihin, kesken jääneisiin tutkimusaiheisiin.

Menna, älä pahoittele "valitusvirttäsi". Kyllä täällä voi mielestäni joskus vähän purkaa sydäntään. Olemme liki samaa ikäpolvea ja voimme samaistua toisen tilanteeseen.

Sadetta ja myrskyä odotellessa. Olipa sentään kaunis ja helteinen päivä!

 

Pikseli, kiitos ❤️

Menna ja Pikseli, oli hyvä saada vertaistukea. Justus ei tosin paljon juo, joskus saattaa samaa oluttölkkiä siemailla pitkin päivää silloin tällöin. Minä otan viinilasillisen vain viikonloppuna ruoan kanssa, joten hän ei viitsi yksinään pulloa avata.

Tien toisella puolella oleva kuntosali on suljettu. Saatiin uusi fyssari ja kuntosali Ortonista, ei sinnekään ole kuin reilu kilometri. Minä käyn siellä vesijumpassa ja mietin, että taidan lunastaa kuntosalikortin ja ruveta käymään Justuksen kaverina. Pitää jutella ensin fyssarin kanssa, jos voisin ostaa pari tuntia hänen opastustaan. Täytyy saada oikeat systeemit, kun mulla on noita nivelrikkoja vähän joka paikassa.

Ollaan kumpikin vielä ihan flunssaisia ja veto poissa. Justus haki eilen tuosta viereisestä ravintolasta valmisruoat, joista olisi riittänyt vaikka neljälle. Katsotaan, jos jaksetaan siirtyä mun mökille, siellä on raikkaampi ilma ja kun ollaan huomaamatta tekemättömiä töitä, voidaan toipua. Olen kieltäytynyt lähtemästä Justuksen saareen tässä kunnossa. Tuuli on liian kova, mies ei pääse veneestä laiturille, kun kumpikin heiluu eri tahtiin ja sitten on vielä tavaroiden kantaminen.

Kävin viime sunnuntaina syömässä Kappelissa bonuslapsenlapsi Sallin kanssa. Hän on Suomessa kesälomalla ja lähtee parin viikon päästä Fuengirolaan Telian hommiin. Voi kun oli kiva rupatella kaksin "tyttöjen juttuja", vaikkakin hänellä on kaikenlaisia huolia, joita mietiskeltiin. Vanhin lapsenlapsi lähetti nätin hääkuvan, menivät maistraatissa vihille vain vanhempien läsnäollessa. Hän oli asian jo minulle paljastanut ja sen takia järjestivät koko suvulle vauvan nimiäiset.

Me pohdimme tyttären kanssa Juniorin rippijuhlia, jotka ovat syyskuussa. Juniori oli pyytänyt kutsumaan "kaikki", jotta "massia mahdollisimman paljon". No nyt on tulossa isot juhlat ja järjesteltävää paljon. Tytär nakitti minulle syyskukkien istuttamisen ulkoruukkuihin. Olen leiponut jo kuivakakkuja pakkaseen. Minusta on valtavan hauskaa järjestellä juhlia porukalla. Ym. Salli lupasi tulla kahvinkeittoon ja täyttämään/tyhjentämään tiskikonetta, minä nimittäin unohdan emännänhommat heti, kun vieraat ovat saapuneet ja juutun rupattelemaan.

Lueskelin ylläpitämääni Juniorin vauvakirjaa ja kyselin, voinko kertoa juhlassa hänen esikouluikäisenä kertomansa: "mamma, pääsiäisen tarina on ihmeellinen! Jeesus kuoli, mutta sen ruumis muuttuikin leiväksi ja sen verestä tuli jukurttia!" Pojan mielestä voisin olla kertomatta.

Hyviä päiviä teille kaikille!

Yllätyin tänään hammaslääkärissä. kun ei yksikään vanha paikka kaivannut korjaamista. Etuhampaideni alareunat tosin ovat alkaneet harsuuntua, joten ne täytyy korjata, ettei kiille ala lohkeilla. Olen jo pitkään kielellä huomannut, että reunat ovat karheat, mutten ole tullut ajatelleeksi syytä siihen. Tänään korjattiin tarkastuksen jälkeen toinen hammas ja seuraavalla kerralla korjataan toinen sekä tehdään puhdistus. Hintaa kyllä taas tulee, sillä tämä kerta maksoi 144 euroa ja toinen käynti on varmaan saman moinen. No, kaipa talous sen kestää kerran vuodessa ja onpahan taas hampaat kunnossa, mikä on tärkeää koko terveyttä silmälläpitäen.

Kävimme samalla reissulla Kauppahallissa, muttemme pettymykseksemme saaneet Kivikylän Tuhtipaistia emmekä Nygrenin aurajuusto-lohipateeta, joita varten sinne menimme. Lohduttauduimme sitten ostamalla graavisiikaa ja pippuroitua savulohta sekä hyviä paikallisia kaalikäärylöitä päivälliseksi 😋

Olemme tänään taas nauttineet puhtaasta huushollista, kun eilen oli siivouspäivä. Tytöt tekivät kyllä jälleen hyvää työtä, mutta olen ihmetellyt, kun pian puolentoista vuoden asiakkuuden jälkeen emme vieläkään ole saaneet edes yhtä vakiosiivoojaa. Luulen, että meillä on kohta käyneet kaikki heidän siivoojansa, joten ehkä kohta alkaa enemmän näkyä tuttuja naamoja 🙄 Eihän siitä sinällään ole mitään haittaa, mutta aina on aluksi esiteltävä kämppä ja näytettävä, mistä löytyy mitäkin, joten varsinaisesta työajasta jää aina kymmenisen minuuttia pois. Asuntomme on iso ja joiltakin osin hieman hidas siivottava, joten 2,5 tunnissa (miinus 10-15 min) he joutuvat työskentelemään melko intensiivisesti, jotta koko ylläpitosiivous ehditään tehdä. Olen ajatellut soittaa firman aspaan ja kysyä, miksei vakiosiivoojaa löydy ja mahtaako meillä olla jotain sellaista, miksi kukaan ei halua tulla toista kertaa. Me kuitenkin annamme heille täydellisen työrauhan ja pysyttelemme huolella poissa jaloista.

Nyt kun on ollut sateisia päiviä, pihanurmi on venähtänyt todella pitkäksi ja seassa on kaikenlaisia rikkakasveja, joita en edes tunnista. Sanoin meirämmiähelle, että mikäli loppuviikosta ei sada, niin hän saa luvan mennä ajamaan nurmikon ennen kuin sinne alkaa pesiä punkkeja, tappajaetanoita ja käärmeitä 😨

IL, naureskelin tuolle Juniorin toiveelle saada suuret rippijuhlat, jotta tulee mahdollisimman paljon massia 😄  Onhan se vähän proosallista antaa lahjaksi rahaa, mutta toisaalta tarvitsevathan nuoret rahaa ja vaikea heille on mitään lahja-lahjaa nykyään ostaakaan. Niin ne lapset kasvavat. Muistan elävästi tarinasi kiljukaulojen toilailuista ja nyt he ovat jo melkein aikuisia. Saattaa tuntua jopa hieman haikealta vai mitä?

Toivottelen teille kaikille mukavaa loppuviikkoa 🙂

Menna, olet ihan oikeassa, haikeaa on, kun kiljukaulat ovat jo lähes aikuisia. Näen facesta muistoja entisiltä ajoilta ja hymysuin muistelen heidän touhujaan. Nyt Juniorikin on jo lähes Heviteinin pituinen (185) ja omat kaverit ovat maailman tärkeimmät. Juniori oli ollut tunnin koulussa, kun lähetti jo viestejä, että "ihan kamalaa", "muutetaan Espanjaan" jne. Siis sama kaveri, joka muutama viikko sitten olisi halunnut lentää Espanjasta etukäteen Suomeen, koska "siellä on ihan kaamean tylsää".

Flunssa viihtyy meissä. Tänään yritettiin tehdä vähän pihatöitä, mutta hengitys ei tahdo kulkea ja kurkkuun sattuu. Eilisen jättipalsamikitkemisen takia takareidet valittaa ja sormet ovat kipeinä puutarhasaksien käytöstä. Luin jostain, että sellaisia saksia saisi akkukäyttöisinäkin, täytyy tutkia.

Onko kenellekään tuttu Lucinda Raileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarja? Siihen kuuluu seitsemän kirjaa, joista luen nyt viidettä. Kertoo adoptoiduista sisaruksista, jotka lähtevät etsimään alkuperäänsä. Olen ihan koukussa ja lukisin vaan koko ajan. Tytär neuvoi, kun oli itse ihan lumoutunut ja yhdessä jutellaan puhelimessa kirjojen tapahtumia.

Nyt on leivottava vielä yksi kuivakakku pakkaseen Juniorin rippijuhlia varten. Siinä voi seista paikallaan, ei käy henkeen. Justus valmistelee täytettyjä paprikoita. Meistä on hauskaa työskennellä keittiössä yhtäaikaa, tönitään toisiamme ja jutellaan samalla.

Mutta voi tätä hitsin väsymystä. Täytyy puolipakolla saada itsensä tekemään jotain ennen päikkäreitä.

Minä olen lukenut ko sarjan, paitsi nyt sen viimeisen papa Saltin tarinan. Pidin sarjasta ja yleensäkin Rileyn kirjoista. 
Tuntuu vaan nyt hassulta kun kirjailija kuoli ja uusia kirjoja tulee siltikin. 

Maanantaina minulla verisuonikirurgille aika suonikohjuista, siitä viikon päästä Ortonissa ortopedin polven tekonivelleikkauksen tiimoilta. Saas nähdä mitä ensin leikataan vaiko mitään. 

Kiitos IL kirjavinkistä.  Maanantaina siis kirjastoon!

  Menna, onnea vielä tätäkin kautta synttäriesi johdosta.

Teki jo aikaisemmin mieleni sanoa jotain tuosta miehesi juomisesta, mutta en sitten oikein tiennyt mitä sanoa. Kun läheinen ihminen juo on aika vaikea sanoa miten siinä pitäisi toimia.

Mielestäni olet tehnyt juuri niin kuin on tarkoituksenmukaista. Et voi kontrolloida miehesi juomista. Et voi kaataa juomia pois etkä piilotella pulloja. On kysymys nimenomaan hänen ongelmastaan vaikka se tietysti vaikuttaa myös sinuun. Hänen on tilanne ratkaistava. Voit tukea häntä heti, jos hän sitä pyytää. Voit kertoa suoraan miltä hänen juomisensa sinusta tuntuu ja miten se vaikuttaa teidän yhteiseen elämäänne. Voit palauttaa hänen mieleensä mitä lääkäri hänen juomisestaan on sanonut. ( niin kuin olet tehnykin) Voit kysyä miten hän itse arvioi juomisen vaikuttavan omaan terveyteensä. Voit kysyä mitä hän tekisi sinun paikallasi, kun näkisi miten tahallisesti tuhoaisit terveyttäsi. Voit kysyä miltä elämä ilman alkoholia hänestä tuntuisi, mikä auttaisi häntä jättämään juomisen, mitkä asiat saavat häntä jatkamaan juomista...Kaikenlaista voi kysyä, mutta siinäpä melkein onkin kaikki mitä voi tehdä. Tärkeintä on, ettei millään lailla helpota hänen mahdollisuuksiaan hankkia juomia, ja sitähän sinä et ole tehnyt. Mutta vastuu on hänen. Hänen elämänsä, hänen juomisensa, hänen ratkaisunsa.

IL, minä olen lukenut kaikki Seitsemän sisarta- sarjan kirjat. Myös tämän viimeisen Papa Saltin tarinan, jonka Lucinda Rileyn poika viimeisteli äitinsä kuoleman jälkeen. Olen lukenut myös useita muita Rileyn kirjoja ja pitänyt kaikista.

Meille kuuluu juuri nyt hyvää. En olisi muutama kuukausi sitten uskonut, että elämämme voisi vielä joskus olla näin hyvää. Mieheni ei ole ollut sairaalassa toukokuussa tapahtuneen eturauhasen ”höyläyksen” jälkeen. Eiväthän perussairaudet (munuaisten paha vajaatoiminta ja sydämen vajaatoiminta) ole mihinkään kadonneet, mutta olemme saaneet aikaa hengähtää, aikaa nauttia elämän pienistä ja isoista asioista.

Palasimme eilen Saariselältä, jonne teimme vajaan viikon reissun. Pelkäsin etukäteen miten mieheni jaksaa reissun tehdä, mutta lähdimme rohkeasti matkaan. Miehenihän ei aja, joten minä ajoin näiden kuuden päivän aikana lähes 2000 km. Ei hirveän paljon, mutta ihan riittävästi minulle.

Saariselältä ajelimme Norjaan ( lintuinfluenssakaan ei meitä pelottanut, varovaisia toki olimme). Finnmarkin alue on meille hyvin rakasta ja tuttua seutua. Ajelimme pitkin rannikkoa, jätimme hyvästit tutuille paikoille, yövyimme Vesisaaressa, mennen tullen joimme pullakahvit Utsjoen kirkkotuvilla ja palasimme vielä kahdeksi yöksi takaisin Saariselälle.

Kun emme enää jaksa tuntureille kavuta ajoimme autolla Kiilopäälle ja Kaunispäälle, ihailimme upeita maisemia ja jätimme niillekin hyvästit. Tiedän, ettemme enää ensi kesänä jaksa sinne asti lähteä. Mutta voi miten ihanaa oli vielä kerran siellä käydä.

Katsellessani tuntureita ajattelin omaa elämääni, joka on ollut ja on täynnä monia hyviä asioita. Ajattelin vanhempiani ja veljiäni, jotka ovat kuolleet, mutta joiden läsnäolon yhä vahvasti tunnen. Ajattelin tytärtäni, lapsenlapsiani, miestäni, ystäviäni ja kiitin elämää siitä, että he ovat olemassa.

Seisoimme käsi kädessä Kaunispään laella. Lämmin tuuli vei murheet mennessään. Mieheni kietoi kätensä hartioitteni ympärille. Emme puhuneet. Seisoimme vain siinä ja meillä oli hyvä olla. Juuri nyt olemme kumpikin aika väsyneitä, mutta edelleen meillä on tosi hyvä olla.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin.

Voi miten ihanaa, että Jumbojet ja miehensä jaksoivat tehdä yhdessä matkan rakkaille seuduille. ❤️ Niin kauniisti kuvailitkin taas matkaa, että ihan silmissään näki maisemat ja tunsi tunnelmat. 

Tervehdys piiitkästä aikaa.

Kiitoksia kirjoituksistanne. Olen niitä lukenut, mutta edellisestä omasta "päivityksestäni" taitaa olla reilusti yli kuukausi, niin en tässä sen kummemmin kommentoi. 

Mennan viestiin on pakko jotain laittaa. Kyllä on kurja tilanne sinulla teirän miehen kanssa. Mielestäni JJ kirjoitti asiasta hyvin. Niin pitkään kuin muistan ja olen aiheesta lukenut, niin aina ovat asiantuntijat sanoneet, että juomisen lopettamista ei onnistu kukaan toinen tekemään toisen puolesta. Se halu pitäisi lähteä siltä, joka juo. Tuo kyllä kuulostaa ikävältä, että vaikuttaa niin paljon jo jokapäiväiseen elämään ja matkojenkin suunnitteluun. Voimia sinulle ja tahtoa miehellesi juomisen lopettamiseen. 

Olen ollut vähän allapäin, mikä ei kyllä ole minulle mikään tyypillinen olotila. Mutta suurin osa kesästä on mennyt sellaisen kipuhelvetin keskellä, että toivo meinaa välillä loppua. Huolettaa, kun syön lääkkeitäkin niin paljon, että pelkään jo sisuskalujen kestävyyden vuoksi. Juuri tällä hetkellä tilanne on vähän valoisampi, kun lisäsin kortisoniannosta, jonka pienentämisen kanssa olen taistellut viime talvesta asti. Suo siellä, vetelä täällä... Vähän sellainen tilanne. 

Olemme käyneet muutaman kerran ystävien mökillä, meillä on käynyt muutamia ystäviä täällä ja juuri viime viikonloppuna tytär, vävy ja hauvavauva olivat täällä. Kaupungissa olemme käväisseet pikaisesti ja vanhempiani samalla tapaamassa. 

Nyt olen käynyt sentään kolme kertaa kanttarellijahdissa. Jotain normaalia kesään kuuluvaa toimintaa. Rakas siippani on kerännyt ja siivonnut mustikoita ja ollut kanssani kanttarellimetsässä. Sienet olen vielä pystynyt siivoamaan - urakka on useimmiten jakautunut kahdelle päivälle. Olen liian tarkka niiden kanssa, mutta vaikea päästä tavasta irti. 

Oikea polvi (joka on tekonivelleikkausjonossa) on ajoittain aivan mahdoton saada kivuttomaksi. Odotan yhteydenottoa sairaalasta, johon olen itse ollut yhteydessä, että kiireellisyysluokkaani muutettaisiin. Vielä en ole saanut vastausta. 

Yritän vähän opetella päivä kerrallaan menoa, mikä ei ole minulle helppoa, kun aina suunnittelen etukäteen asioita. Oppia ikä kaikki.

IL:n kanssa päivitämme tilanteita puhelimitse. Muuten olen soitellutkin tavallista vähemmän, kun ei viitsisi puhelimessa valittaa. Ja kun kuulumisia kysytään, niin en viitsi valehdellakaan.... Kyllä tämä tästä vielä ajan kanssa iloksi muuttuu. 

Toivotan kaikille mukavaa kesän jatkoa. 🥰