Moikkelis Tampereelta!

JJ, kiitos kirjoituksestasi. Luettelit kaikki ne asiat, jotka olen käynyt läpi meirämmiähen kanssa kerta toisensa jälkeen. Olen kuin rikkinäinen äänilevy, joka on jumittunut yhteen kohtaan. Sehän on totta, ettei juominen lopu ennen kuin hän itse niin päättää tehdä, mutta kun kysyn, miksi ihmessä hänen pitää juoda niin paljon, saan vastaukseksi "juotavaksihan ne on ostettukin" ja "se maistuu hyvältä", joten siitä voi päätellä, että lopettaminen on viimeinen asia maailmassa mitä hän suunnittelee! No, se siitä.

Näin sieluni silmin teidät miehesi kanssa Kaunispään laella lähellä toisianne katsomassa kauniita maisemia, jotka varmaan ovat hitsautuneet sydämiinne vuosien saatossa. Ihanaa, että jaksoitte tehdä ikään kuin jäähyväiskierroksen noille tutuille paikoille.

IL, minäkin olen lukenut Rileyn sisarsarjaa. Luin niitä peräperään ja sain pienoisen ähkyn, joten nyt minulla on jo toista vuotta kesken se Norjasta lähtöisin olevan sisaren tarina. Auringon sisarta en ole vielä hankkinutkaan enkä Papa Saltin tarinaa enkä ole ihan varma, vaikka jokin muukin vielä puuttuisi. Ne ovat kyllä sujuvasti kirjoitettuja ja mielenkiintoisia käänteiltään, joten en yhtään ihmettele, että ne ovat olleet niin suosittuja kautta maailman.

Me olimme kolme päivää Kotkassa ja reissu oli ihan kiva. Keskiviikkona ajelimme kaikessa rauhassa sinne ja majoituimme hotelli Merikotkaan. Se oli aika jännä hotelliksi, sillä se sijaitsi yli satavuotiaan rakennuksen toisessa kerroksessa. Katutasossa oli muutama liikehuoneisto, joista yhdessä kuuluisa Kotkan Ruusu piti aikoinaan parturiliikettään ja ylempänä oli normaaleja asuinhuoneistoja. Kirjoittauduimme sisään hotellin baarissa, sillä varsinainen respa oli auki vain aamuisin klo 10 saakka. Huone oli melko pieni, mutta kyllä me siihen hyvin mahduimme ja kun yleensä meidän hotellihuoneemme sijaitsee kaikkein kauimmaisessa nurkassa hissiin nähden, niin nyt olimme aivan sisäänkäynnin vieressä (hissiä ei ollut) ja huoneemme ovelta oli viisi askelta aamiaiselle 😄

Kysyimme tapaamisen järjestäjältä kuuluiko merikeskus Vellamossa opastettuun kierrokseen myös Pako Pompeijista-näyttely, muttemme saaneet vastausta. Niinpä kävelimme viiden minuutin matkan hotellista Vellamoon ja kävimme katsomassa näyttelyn. Kaiken lisäksi keskiviikkoisin klo 17-20 kaikkiin näyttelyihin pääsi ilmaiseksi! Tapaamisen järjestäjä soitti sitten torstaina aamulla, kun heillä oli ollut  edellisen illan ja yön kestävä sähkökatko ja hän oli nähnyt viestimme vasta aamulla. Meirämmiäs selitti asiaa vähän epämääräisesti ja järjestäjä sai sen käsityksen, että me haluamme Pompeiji-näyttelyyn, joten hän oli ollut yhteydessä museon oppaaseen ja pyytänyt jakamaan tunnin kierroksen alunperin sovitun Ruotsinsalmen taistelusta kertovan näyttelyn ja Pompeijin kesken. No, kävihän se niinkin ja asiaa tuli ihan tarpeeksi. Olimme meirämmiähen kanssa kuitenkin tyytyväisiä, että olimme käyneet katsomassa näyttelyn ajan kanssa, sillä siellä oli paljon kiinnostavia tekstitauluja sekä muutama erilainen videoesityskin, joita ei luonnollisestikaan ehditty puolessa tunnissa kunnolla katsella.

Ennen merikeskusta meillä oli lounas lähellä Sapokkaa sijaitsevassa ravintola Meriniemessä. Rakennus oli viehättävä ja kauniilla paikalla ja henkilökunta oli miellyttävää. Ruoka oli kyllä vähän pettymys. Lista oli hyvin suppea, mutta eihän sen tarvitse kovin laaja ollakaan, jos se on tarpeeksi monipuolinen. Alkuruokina oli skagenleipä, jonka aika moni oli valinnut ja se oli kuulemma todella hyvä. Minä olin valinnut cesar-salaatin ilman kalaa tai lihaa ja kuvittelin sen olevan suht pienen kuten alkusalaatti yleensä on. Se oli kyllä hyvän makuinen, mutta todella iso, joten siihen meni sitten pahin nälkä. Olimme valinneet pääruoaksi pippuripihvin, joka sitten oli pettymys. Se oli tehty ulkofileestä eikä meiltä kysytty paistoastetta. Minun pihvini oli liian raaka ja kun ulkofileepihvi on raaka, se on yleensä myös sitkeä. Sisäfilee antaa paljon anteeksi, koska se on lähtökohtaisesti mureampaa, joten paistoasteen pienillä eroilla ei ole niin suurta merkitystä. En sitten jaksanut järsiä koko pihviä ja jätin vihanneksetkin, jotka olivat ihan raakoja. Perunat kyllä olivat hyviä 🙄  Kuulin muiltakin pihvin syöneiltä saman suuntaista palautetta. Jollekin se oli ollut myös liian pippurinen, kun taas minun mielestäni se oli liian mieto. Aika moni oli ottanut lohikeiton, joka oli siinä mielessä erikoinen, että lohi oli fileepalana ja varsinainen keitto, jossa ei ollut perunaa eikä mitään kasviksia, vaan jonkinlaista leipää, oli palan alla. Maku oli kuulemma kuitenkin hyvä. Kolmas pääruokavaihtoehto oli jonkinlainen kana-annos, mutten kuullut siitä minkäänlaisia kommentteja, joten en tiedä, söikö sitä edes kukaan. Jälkiruoaksi oli vain kahvia, joten kun sitten näyttelykierroksen jälkeen menimme museon kahvioon kahville, minä söin vain hyvän jäätelön.

Muuten reissu oli ihan mukava ja oli kiva taas vuoden tauon jälkeen tavata tuttuja. Siellä oli yksi pariskunta, joka ei ole osallistunut kovinkaan montaa kertaa viimeisinä kymmenenä vuotena, mutta kun he asuvat Pyhtäällä Kotkan naapurissa, niin nyt he päättivät tulla mukaan. He istuivat meidän kanssamme samassa pöydässä syömässä, joten saimme oikein kunnolla käytyä läpi monen vuoden kuulumiset. Opiskelukavereista on kymmenkunta jo siirtynyt tekemään taivaallisia kytkentöjä, mutta kaksi leskeä on jatkanut osallistumista, mikä on hieno juttu, sillä kyllähän he kuuluvat porukkaan, kun ovat osallistuneet miestensä rinnalla aina näiden valmistumisesta saakka!

Me nukuimme vielä toisenkin yön Merikotkassa ja lähdimme sitten ajelemaan kotiinpäin heti huoneen luovutuksen jälkeen. Menomatkan ajoimme Lahden ja Kouvolan kautta, mutta takaisin tulimme Porvoon ja Hyvinkään kautta, joista jälkimmäisessä kävimme nauttimassa hyvät leivoskahvit. Kukin opiskelukaveri järjestää tapaamisen vuorollaan ja nyt me sitten saimme järjestääksemme tapaamisen täällä Tampereella ensi vuonna. Olemme  järjestäneet aiemmin kaksi tapaamista, joista ensimmäinen oli v. 1995. Tapana on ollut, että aina kun täyttyy 10 vuotta valmistumisesta, lähdetään ulkomaille ja tuo oli nyt kaksikymmentä vuotta valmistumisesta ja me järjestimme Viking Linella Päivä Tukholmassa-risteilyn. Se oli minulle ihka ensimmäinen tapaaminen ja hyvin minut otettiin porukkaan mukaan. Toinen meidän järjestämämme tapaaminen oli täällä Tampereella 13.-14.1.2007. Kävimme katsomassa musikaalin Vuonna 85 ja sen jälkeen oli mahtavan maukas illallinen ravintola Tiiliholvissa. Porukka yöpyi Cumuluksessa ja seuraavana päivänä olimme järjestäneet opastetun kierroksen Villa Urpossa, joka on Hymy-lehden perustajan Urpo Lahtisen kotitalo ja jossa on hänen keräämänsä mittava taidekokoelma. Meillä oli sikäli hyvä tuuri, kun pääsimme sen näkemään, sillä ei mennyt kauaakaan, kun se suljettiin yleisöltä. Se oli kyllä todella mielenkiintoinen paikka.

Meillä on nyt sitten vuosi aikaa miettiä ohjelmaa. Varmaan me jotain keksimme, mutta sikäli kuin vanhat merkit pitävät paikkansa, väki ei halua yöpyä, joten kaikki pitää saada mahdutettua yhteen päivään!

Japena, kurjaa kun kipuilet polvesi kanssa. Toivottavasti pääset pian leikkaukseen. Kyllähän siitäkin toipuminen vie oman aikansa, mutta ainakin kivut jäävät pois.

Kipa, samaa toivon sinulle, jotta ainakin polven osalta pääsisit kivuistasi ja saisit mahdollisesti vähennettyä lääkkeitäkin.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille 😃

P.S. Piti vielä kertoa, huom! Tiinuliinu, että pelkään pahoin alkavani muuttua jonkinasteiseksi jouluihmiseksi, kun olen kohta viikon hyräillyt yhtä ulkomaalaista joululaulua ja mikä pahinta, en muista sen nimeä! Siinä on sellainen pitkä kohta, jossa lauletaan vain tra-la-la-la-laa-lal-lal-lal-laa. Ärsyttävää!

Voi että harmittaa, kun Elisa ei päästä lukemaan ennen ylihuomista ja kaksi Rileyn sisarussarjan kirjaa vielä lukematta. Olenko mukamas lukenut kuukaudessa 100 tuntia?

Tapasimme Japenan kanssa maanantaina Ortonilla ja ehdimme päivittää puolitoista tuntia. Sitten hän meni lääkäriin ja minä allasjumppaan. Mitä mieltä olette, pitäisikö syksymmällä järjestää iloklubilaisten tapaaminen johonkin ravinteliin?

Eilen tapasin eka kertaa Personal Trainerini, jonka kanssa vierähti aikaa kuntosalilla. Hän teki minulle ohjelman, jossa nivelrikkoni otetaan huomioon. Kävimme kaikki laitteet läpi ja opin säätämään niitä itse. Tuntui ihan mielenkiintoiselta. Tänään Justus tapasi oman PT:nsä, hänen ohjelmansa on aika lailla erilainen, koska kohdistuu lonkkaan ja jalan heikkouteen ym. Minä kävin polskimassa sillä aikaa ja sitten käveltiin kotiin. Ortonilla on niin vaikea saada parkkipaikkaa, että olen alkanut kävellä sinne, joten siitäkin tulee liikuntaa ja tunnen itseni kunnon ihmiseksi.

Eilen riemuitsin, kun Justuksen poika kävi hakemassa Cross Trainerin heille. Makuuhuone avartui mukavasti. Vaan nyt Justus ei tiedä, mihin kasaisi puolikäyttöisiä vaatteitaan!

Juniori sai jo rippilahjansa, moposkootterin. Vaan mopokortin saa vasta, kun täyttää 15 ja silloin ovat Espanjassa syyslomalla. Tytär miettii, millaisen lukon laittavat skootteriin, ettei poika lähtisi "koeajeluille" vanhempien töissä ollessa. Juniorin pyörä varastettiin viikonloppuna heidän autokatoksestaan. Heillä on valvontakamerat, mutta voro on osannut karttaa alueita ja napannut vain lukitun pyörän. Olisipa Zappa ollut kotona!

Zappa käy maanantaisin tottiksessa ja tiistaisin suojelukoulutuksessa. Tosin suojelu on tässä vaiheessa enempi leikkimistä ja tottelevaisuuden opettelua. Tähän asti koira on vaan kahlaillut vedessä, mutta viikonloppuna älysi uimisen ihanuuden, eikä sitä helpolla saatu vedestä pois. Alkoi myös vaistomaisesti "pelastaa" ihmisiään, jos sen mielestä uivat liian kauas. Ehkä pientä rauhoittumista penturötöstelyistä huomattavissa.

Minä valmistelen Jussin 80-vuotisjuhlia, jotka ovat reilun viikon päästä. Vielä on paikkakortit raapustettava ja tilattava kukka-asetelmat. Nakitin pojanpojalle paperijoutsenten teon, hän harrastaa origameja. Olen suunnitellut pöytäkoristeeksi Justuksen elämästä kertovia asioita ja joutsenet symboloivat hänen rakasta saartaan. Viime viikonloppuna muuten haikara viihtyi rantakalliolla, näin sen nyt eka kertaa, aikaisemmin olen vain kuullut sen ääntelevän.

Kirjoitelkaapa kuulumisia, ettei foorumi kuihdu kokonaan!

Oli kiva tavata IL, aika meni nopsaan. 
Olisi kyllä kiva tavata muutkin. Aikaa on jo vierähtänyt edellisestä. 
Tosin oma osallistumiseni riippuu milloin se on jos on. 

Sain ajan polventekonivelleikkaukseen 20.10. Tosin pitää saada maksusitoumus vakuutusyhtiöltä. Toivottavasti sen saan. Jännää. 

Koulut alkaneet lapsilla ja onpa taas kaikkea sen tiimoilta. Itselle hieman omaa aikaa enemmän, eikä tarvitse koko aikaa olla ruokaa laittamasta. Tosin tietää terapioita, neuvotteluja ja harrastuksia. 

Ollaan miehen kanssa paljon pyöräilty. Nyt kun molemmilla sähköpyörät niin se on mielekästä. Me kun asutaan Salpausselän harjujen välissä niin mäkiä piisaa, jos välillä suoraakin. 
Viime viikolla pyöräilin 72 km, tällä viikolla ei vielä yhtään. Johtuen menoista ja huonosta keleistä. 
Huomennakaan en ehdi kun ensin hammaslääkäri, sieltä äkkiä hakemaan yksi muksu jolla alkaa psykologiset tutkimukset. Ekalla kerralla aikuinen mukana. Tosin seuraavina kertoina pitää kuitenkin viedä ja jossain sitten tunnin verran aikaa kuluttaa. Olikohan niitä kuusi kaiken kaikkiaan. 

Tänään kävin ottamassa uudet geelilakat kynsiin. Kävin myös vanhemmalla tyttärellä. Pienin aloitti kuun alussa päiväkodin. Hyvin sopeutunut vaikka vielä monesti jää toviksi itkemään kun vanhempi poistuu. Muuten menee hyvin, kovin on innokas siellä lelut siivoamaan. Ulos kun mennään niin kiikuttaa toisille muksuille kengät ja tietää jo mikä on kenenkin. Ikää 1v4kk. On touhukas kaveri. Nyt on onneksi ollut terveenä. 
Isoveljensä kanssa lähden syyskuulla Mallorcalle viikoksi. 

Touhua riittää, mutta jospa sitten ei tämä vierivä kivi sammaloidu. 

Tervehdys täältä maanpäällisestä paratiisistamme 🥰

Lääkkeitä menee edelleen enemmän kuin vatsa kestäisi. Varmaan jo pääkin sekaisin lääkkeistä, kivuista ja huonoista unista. Toistaiseksi kuitenkin olen sitä mieltä, että pääni on vielä joten kuten kunnossa 🤣.

Siippani on laskenut ja nostanut verkkoja ihan yksinään, kun minusta ei ole oikeastaan veneeseen menijäksi. Olemme saaneet parin viime viikon aikana ihan mukavasti siikaa. Kanttarelleja olen kuivurilla kuivattanut aika lailla ja toivottavasti pääsen vielä metsään niitä haalimaan. Sateita on ilmeisesti vielä seuraaviksi päiviksi luvassa, joten kanttarelleja kasvaa. "Suolasienet" jätän suosiolla kuntoni vuoksi keräämättä. Joitakin herkkutatteja on tullut vastaan, mutta ovat kaikki olleet sellaisia, että madot ovat olleet minua vikkelämpiä. 

Kävin muutama päivä sitten hammaslääkärissä hakemassa todistuksen polven tekonivelleikkausta varten. Sairaalan kanssa oli puhetta, että leikkaus olisi mahdollisesti tammikuussa. Netin kautta olen tilannut uuden polvituen, jonka toivon tuovan hieman helpotusta tilanteeseen. Saa nähdä. 

Kyllä kuitenkin kärsin kivuista ennemmin täällä kuin kaupunkikodissa. Sitten kun  leikkaus tulee, niin voisin kuvitella, että vähintään kuukausi pitäisi olla varmaan kaupungissa. Mielenkiintoista kuulla, miten sinä Japena paranet sitten tulevasta polvileikkauksesta. Minulla ei ole vakuutusta eikä ole tässä tilanteessa (kaupunkikodin putki- ja energiaremppa) mitään mahdollisuutta ajatella sitä yksityisellä tehtäväksi. Polveani on kyllä aiemmin operoitu Ortonilla pariinkin kertaan hyvin tuloksin. Ensimmäinen leikkaus oli aikanaan iso ja silloin ja sanottiin, että siihen tulee myöhemmin nivelrikko tavallista aiemmin. Yhteensä polvea on operoitu 4 kertaa.... 

Reumalääkärille olen varannut ajan Kouvolasta asti. Otti ennen Mikkelissä vastaan, mutta ei enää. Pk-seudulla olisi tietty varmasti paljon hyviä ammattilaisia, mutta tämän lääkärin kanssa tunsin olevani osaavissa käsissä ja hän herätti luottamusta. Sen vuoksi teen nyt vähän pidemmän lääkärireissun.

Mielenkiintoista kuulla IL miten sinun nivelesi reagoivat harjoitteluun. Toivottavasti Justus innostuu kuntoutuksesta. 

Toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille ja tulevaa Venetsialais-viikonloppua. Juuri katsoin spostiani ja huomioin, että useat kaupatkin ovat alkaneet mainostaa "venetsialaisten" verukkeella joitankin tuotteita. Niinhän se yleensä käy. Tänne on näillä näkymin luvattu hyvää säätä, joten todennäköisesti poltamme ulkona paljon kynttilöitä. Syksyn tullessa (vaikka vielä on kesä) ja iltojen pimentyessä on ihanaa polttaa kynttilöitä. Minulla on nykyisin paljon led-kynttilöitä, kun on puhuttu niin paljon pienhiukkasten päästöistä huoneilmaan. 

Hei, en ole täällä paljon kirjoitellut, mutta ikä ja näköjään kuntokin ryhmään sopiva. Minulla on jo polvessa tekonivel😅Palaan asiaan kun kiireet helpottaa.

Moikkelis Tampereelta!

Missä mimmit luuraa, kun on niin hiljaista? Lienette sieni- ja marjametsässä, sikäli kuin vanhat merkit pitävät paikkansa! No, täytyyhän jonkun niitäkin poimia, jotta me ei-poimijat voimme nukkua yömme rauhassa 😏

IL, sinä olet kai Elisa Kirjan kuukausitilaaja, kun harmittelit, ettet pääse lukemaan. Minäkin kokeilin ilmaista tutustumistilausta, mutta se ei ole minun juttuni, kun en lue tarpeeksi paljon saadakseni rahalle vastinetta. Minä ostelen lempikirjailijoitani aina silloin, kun saan niitä melkein ilmaiseksi eli noin 4,90 e/kpl. Kallein hinta, jonka olen maksanut, on 6,90 e, kun en enää malttanut odottaa parempaa tarjousta. Lainaan myös jonkin verran kirjaston e-kirjoja, mutten muista milloin olisin viimeksi ostanut "oikean" kirjan. Olen oikein ylpeä itsestäni, kun en ole langenut edes Suomalaisen Kirjakaupan 3 kirjaa 15 eurolla tarjouksiin!

Ostelin viikonloppuna ahkerasti teatterilippuja alkavalle syyskaudelle. Painopiste on tällä hetkellä Tampereen Työväenteatterin suunnalla, mutta hyvä niin, sillä edellisellä kaudella siellä ei ollut oikein mitään kiinnostavaa. Ensimmäisenä tulee Juha Hurmeen kirjoittama Väinämöinen, johon ostin liput jo kauan aikaa sitten ja johon kälyni tulee myös. Muita esityksiä ovat musikaalikomedia Pyöreän pöydän ritarit, Sirkku Peltolan Suomen hevonen-sarjan viides osa Reikäleipä, Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen Showhat sekä Raskasta Joulua-konsertti Nokia Arenalla. Ennestään meillä oli jo varaus Tampereen Teatterin klubi-iltaan, jossa ensin syödään, sitten ratkotaan murhamysteeriä ja lopuksi katsotaan Idän pikajunan arvoitus. Vielä pitää tutustua Tampereen Teatterin ja Komediateatterin syksyn tarjontaan, joten rahaa palaa, mutta se kyllä kannattaa 😃  Jotenkin tuntuu siltä, että vihdoinkin olemme päässeet normaaliin elämään koronavuosien jälkeen, vaikka olen kyllä hämmästyksekseni huomannut, että kaupoissa on alkanut jälleen näkyä maskeja ja jopa nuorilla ihmisilläkin. Lienee lintuinfluenssan aikaansaannoksia!

Täällä sataa parastaikaa melko reippaasti, joten siltä osin sääennusteet osuivat oikeaan, vaikka Pekka Pouta varoittelikin uskomasta ketään tällä viikolla! Meirämmiäs leikkasi viime viikolla atsalean ja oksat makaavat nyt pitkin pihaa. Osan hän jo pilkkoi vähän pienemmäksi, jotta niitä saataisiin mahtumaan pienissä erissä biokeräyslaatikkoon. Nurmikolle hän ei ole saanut tehdyksi mitään, joten se kasvaa ja voi hyvin, mikä tässä tapauksessa ei ole kovinkaan positiivinen ilmaus!

Minä saattaisin jopa innostua tapaamisesta, sillä enhän ole teitä nähnyt tosi pitkään aikaan. Sanon aina niin helposti, ettei täältä tule hevin lähdetyksi Helsinkiin, mutta voisin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja jäädä yöksi serkulleni. Seuraan mielenkiinnolla, mitä porukka päättää.

Nuo venetsialaiset ovat minusta kyllä outo tapahtuma. Meille rantautuu ulkomailta kaikenlaisia "juhlia", jotka eivät käytännössä ole muuta kuin kauppiaiden juhlaa. Toisaalta, eipä se ole minulta pois, jos ihmiset haluavat juhlia, mutta luulisi sen onnistuvan ilman tekosyitäkin.

Me aloitamme tämän viikon torstaina kuntosalitreenit. Odotan mielenkiinnolla, miten se on järjestetty, kun vertailukohtana on vuosien treenit Fressi Sykkeellä, jossa viihdyimme todella hyvin. Tuleehan tämä vähän edullisemmaksikin, mutta luulen, että meidän pitää keksiä jotakin muutakin lisäksi, kun salitreeniä on vain kerran viikossa. Yritän kovasti piiskata itseäni aloittamaan kävelyn, sillä se tekisi hyvää eikä rasittaisi liiaksi. Meirämmiäskin ehkä sitten lopettaisi köpöttelyn ja alkaisi taas kävellä normaalimmin. No, askel kerrallaan ja aloitetaan nyt ensin salitreenit ennen kuin aletaan suunnitella utopistisia asioita!

Japena, ihailen aina suuresti kauniita geelikynsiäsi FB:ssä. Olen joskus itsekin suunnitellut sellaisia, mutta todennäköisesti en jaksa käydä uusimassa niitä niin tiheään kuin ne tarvitsisivat. Pidän kynteni ihan lyhyinä, sillä ne kasvavat niin ruman leveiksi enkä enää viitsi viilata ja hoitaa niitä samalla tavalla kuin nuorempana. Kyllähän kauniit kynnet tekevät huolitellun vaikutuksen ja olisihan se kiva asetella käsiään esille missä vain, mutten siltikään ole vakuuttunut siitä, että se on vaivan väärti!

Se on sitten elokuukin melkein taputeltu ja syyskuun myötä alkaa ainakin nimellisesti oikea syksy. Tulisipa siitä siedettävä sään suhteen. Toivotan teille kaikille mukavia elokuun viimeisiä päiviä 😃

Täällä on tosiaan ollut hiljaista. En minäkään ole jaksanut kirjoitella.

Menna, kiva, että teillä on noin paljon kulttuuriohjelmaa odotettavissa!  Ja että olet saanut miehesi kuntosalille!

IL, toivottavasti sinun ja Jussin kuntosaliharjoittelu ja -kuntoutus lähtee hyvään alkuun!

Kipa, tsemppiä kipujen kanssa taistelussa. Toivottavasti saat reumalääkäriltä jotain helpotusta!

Olisi tosiaan ihanaa tavata teidät kaikki pitkän tauon jälkeen 😍. Pitäisi kai sopia jokin aika, joka sopii mahdollisimman monelle. Minä olen 18.-21.10. matkoilla.

Seuraa oman mielen kevennystä, joten jätä väliin, jos et jaksa:
Kaksi viikkoa sitten olin mieheni ja poikani kanssa maalla Etelä-Pohjanmaalla. En ole kolmeen vuoteen käynyt, koska siellä asuu Alzheimerin tautia sairastava kälyni, jonka kanssa on vuosien varrella ollut pientä sksismaa. Käly sairastaa myös parantumatonta rintasyöpää. Rinta oli  poistettu viime tammikuussa, mutta rintakehään alkoi heti muodostua patteja, eikä käly halunnut uuteen leikkaukseen (muistisairaskin saa päättää hoidostaan). Nyt iho on tulipunainen ja solisluusta vyötärölle asti on valtavia syöpäpatteja, jotka puhkeavat aika ajoin ja vuotavat verta. Lisäksi liikkuminen on vaikeaa pahasti nivelrikkoisten polvien takia, joita hän ei ole halunnut leikkauttaa.

Eräänä yönä n. kuukausi sitten naapuri oli hälyttänyt ambulanssin, kun yksi pateista alkoi vuotaa verta. Ambulanssi ei ottanut kyytiin vaan piti tilata kela-taksi, joka vei potilaan Seinäjoen sairaalaan ja viikon päästä sieltä sitten kotikunnan hoiva-osastolle. Kävimme katsomassa kälyä, ja hän oli ylen tyytyväinen oloihinsa. Kun olimme lähteneet, tuli tieto, että hoiva-osasto menee remonttiin ja potilaat siirretään laitoksen jo valmistuneeseen osaan. Kälyä pidetään kuitenkin liian hyväkuntoisena (!) hoivaosastolle ja hänet haluttaisiin lähettää kotiin. Hoitajia käy kyllä siellä tarkistamassa voinnin, mutta he viipyvät n. 5 minuuttia, kyselevät syömisiä ja laittavat lääkelaastarin selkään. Kotihoitajilla on 24 paikkaa, joissa on päivän mittaan käytävä. 

Sote-ihmisten kanssa asiointi on vaikeaa. Joka elimellä on omat vastuuhenkilönsä joiden välillä ei tunnu olevan yhteistyötä. Lääkäri ei ole soittanut miehelleni (lähin omainen) ja hänen olisi pitänyt antaa määräys hoivaosastolle, että käly saisi jäädä. Hoitavien lääkäreiden nimiä (geriatri, onkologi, terveyskeskuslääkäri) emme tiedä. Kanta-palveluun pitäisi olla jokin valtakirja, mutta miten sen täältä Espoosta hankkii. Mieheni on aivan loppu; on kuin suossa kahlaisi sisaren terveysasioiden kanssa. Poikanikin yritti auttaa, mutta oli yhtä pöyristynyt saamastaan palautteesta-

Taloon tullessamme kylpyhuoneen sähköpatteri oli täysillä ja sen päällä roikkui verinen lakana, jota käly oli kai yrittänyt pestä. Jääkaapissa oli +16 astetta, hirveä mädän löyhkä ja kaikki ruoat olivat paksussa homeessa. Joka taholla oli enemmän tai vähemmän risaisia vaatteita ja riepuja. Poika imuroi ja pesi jääkaapin. Minä vein kaikki pilaantuneet ruoat kompostiin ja pesin kylpy- ja wc-tilat. Keräsin rikkinäiset vaatteet jätesäkkiin ja pesin monta koneellista pyykkiä. Ostin muovikoreja, jotka asetin yläkertaan vievien portaiden alle ja kirjoitin vaatelajin nimen kunkin korin kylkeen. Hain yläkerrasta ehjiä vaatteita ja ostin muutamia alusvaatteita pois heittämieni tilalle. Jos käly nyt joutuu palaamaan kotiin, hän varmaan taas suuttuu minulle, kun olen hävittänyt hänen vaatteitaan. 

Mielestämme noin sairaan ihmisen lähettäminen kotiin on laiminlyöntiä. Olkoonkin, että hän on mieleltään harhaanjohtavan vireä, käyttää läppäriä ja lukee saksalaisia lehtiä, muistelee vanhoja asioita (jotka nekin ovat hiukan väritettyjä). Ajankohtaiset arkiset asiat ja toimet putoavat kuitenkin heti mielestä ja kaikki tavarat katoavat. Mutta mikä tärkeintä: käly viihtyy hoivakodissa.

Ajelin pojan kanssa viikko sitten sunnuntaina Pohjanmaalta kotiin. Oli ihan mukavaa viettää viisi tuntia laatuaikaa keski-ikäistyvän lapsensa kanssa. Mies tuli heti tiistaina junalla, mutta olin niin henkisesti ja fyysisesti poikki, että olisin toivonut hänen viipyvän maalla vielä päivän. Tiedän kyllä, että siellä olo ahdistaa häntäkin lukemattomien hoidettavien perikunnan asioiden vuoksi. 

En jaksanut lähteä edes kuorokeikalle, kuntosalista puhumattakaan. Pakotin itseni perjantaina lenkille ja laitoin älykellon kävely-moodiin. Kesken lenkin jäin ihailemaan kartanon pelloille kylvettyjä kukkaniittyjä ja puutiaisia uhmaten kahlasin keskemmälle peltoa saadakseni parempia kuvia. Tunsin värähdyksen ranteessani ja huomasin, että kello oli itse vaihtanut liikuntani uintiin 😮. Korjasin loppumatkaksi moodin kävelyyn. Kotiin tultuani kello kysyi, tallennetaanko lyhyt treeni . Olin sentään ollut liikkeellä toista tuntia ja hiestä märkä. 🥵

Hei Ihanaiset,

minäkin kannatan tapaamista, milloin ja missä …. kas siinä pulma 🤔.

Jumpat alkoivat meillä tänään ja otin alun varovasti, ei vainskaan osallistuin 4 tunnille 🥵. Viimeinen tunti oli elämäni ensimmäinen balettitunti ja menen kyllä toistekin olimme niin hauskaa vaikka ei minusta balleriinaa tule. Olen odottanut jumppien alkamista ja sen tuomaa  säännöllisyyttä elämääni.

Menna on hankkinut teatterilippuja ja minä ostanut lippuja oopperaan ja balettiin. Ohjelmassa on Don Giovanni, Requiem ja Lepakko johon tulee 7 läheistä mukaan juhlimaan minun 70v päivääni🥳. Muutenkin rahaa on palanut, kun olen vähän piristynyt. Sain viimein hankittua uudet silmälasit, käynyt mammografiassa, ostanut uuden akkukäyttöinen ruohonleikkurin, kun en tahtonut enää saada vanhaa polttomootori konetta käyntiin. Vaatteitakin on pitänyt hankkia, kun reuma on näivettänyt muutenkin vähäiset lihakset. Monet housut lököttivät jo ennestään ja nyt alkoi tuntua siltä, että housut tippuvat jaloista, rintsikatkin olivat tyhjää täynnä🙄. 

Pikseli, kuulostaa niin tutulta tuo taistelu eri instanssien kanssa sairaan henkilön puolesta. Meillä kävi tilanteen kartoittajia jotka sitten tilasivat toisen kartoittajan tekemään uuden kartoituksen. Sillä välin tilanne oli jo huomattavasti huonontunut ja tarvittiin taas uusi kartoitus 😤😱. Lopulta saimme kyllä apua ja apuvälineitä mutta osaa Heikki ei enää pystynyt hyödyntämään. Meitä oli kolme hoitamassa asiaa mutta miten henkilö jolla ei ole läheisiä tai taitoja byrokratian rattaita pyörittämään.

Huomenna lähdetään siskojen kanssa taas mökille viettämään laatuaikaa. Jo toisen kerran tänä kesänä, ihanaa. Sää ei ole paras mahdollinen mutta onneksi mökissä on tiivis katto eikä sisälle sada 🤭. Tänään on tullut taivaan täydeltä vettä. Lähdin jumpalle fillarilla, menessä ei satanut mutta kotimatkalla kastuin kertakäyttösadetakista huolimatta 💨💦. Toivottavasti nousee kantarellejä.

Mukavaa alkanutta viikkoa.
Kaikenlaista muka kiirettä on ollut, ettei ole tullut kirjoiteltua. Metsässä en ole ollut, omalta pihalta olen herukat poiminut noin suurin piirtein. Linnut voi syödä loput. Tai jos jättäisivät karviaiset minulle. Niitä en säilö vaan syön ne suoraan puskasta. Nam. 

Edellisenä viikonloppuna (viikko sitten) käytiin Vantaalla tutkailemassa vanhemman tyttären uutta kotia. Se on ihan lähellä entistä ja heillä oli aika helppo muuttaa. Vaikka ainahan siinä hommaa riittää. Täytyy mennä myöhemmin syksyllä uudelleen kunhan saavat kaikki jutut paikalleen. Jos klubilaisten tapaaminen sattuis samoihin aikoihin, olisi kiva osallistua. 🙂

Nyt on pari päivää pakattu ja valmisteltu. Huomenna lähdemme junailemaan Helsinkiin ja ke aamuna lennämme Islantiin pariksi viikoksi. Toivottavasti rahat riittää... 😃On vissiin kallis maa. Vuokra-auto on jo varattu ja YKSI majoitus viimeiselle yölle. 😄 Luotetaan siihen, että nyt löytyy majoitusta tarvittaessa kun suurimmat turistilaumat on häipyneet. Ainakin netissä näyttää olevan tarjolla jos mitä. Mutta meillä on tarkoitus telttailla tai majoittua maaseudulla ns. makuupussimajoituksiin tai hostelleihin/leirintämökkeihin. Siis ollaan totuttu budjettireissailuun muuallakin. Odotan innolla tätä seikkailua, toivottavasti kaikki menis hyvin eikä hirveästi olisi järistyksiä tai pöllähtelis mitään vuorten uumenista. Onneksi mun hyönteisen purema tms on melkein parantunut, joten uskaltanen pulahtaa lämpimiin lähteisiin edes hetkeksi. 🙏🏻 Säähän siellä voi olla vaikka minkälainen, mutta kuten islantilaiset itse sanovat: Sää, sehän on vain pukeutumiskysymys. 
Ollaankin pakattu lämmintä mukaan eikä mitään kesähepeneitä uikkareita lukuun ottamatta. 

Luultavasti en kännykällä siellä ollessa kirjoittele, mutta Instagramiin varmaan tulee kuvia laitettua. 

Voi miten hauskaa lukea kuulumisianne! Suupaltti olet usein mielessäni ja olin iloinen lukiessani kuulumisistasi. Pikselin kälyn asiat eivät tuntuneet kivalta. Otitko kuvia homeisesta jääkaapista ym? Minä tein kerran niin sisareni kodista näyttääkseni ne kodinhoidolle hänen avuntarpeestaan. Mennan kulttuurisyksy on alkanut, kuullaan niistä sitä mukaa, kun käyt katsastelemassa.

Tapaaminen olisi valtavan hauskaa, mutta kuka ottaisi ohjat? Mä olen varattu lokakuun 6.-14. päivä ja 3.11. lähdemme Atlantin risteilylle. Lokakuun loppuviikoilla kävisi aikatauluun. paitsi ei silloin kun Pikseli ei pääse.

Me valmistelimme saarta talviunille niissä hommissa. mitä jaksoimme tehdä. Justus repi rautakangella lahoontuvan porraslaudan irti ja sahasi sekä naputteli uuden tilalle. Olin ällistynyt, kun innostui touhuamaan. Sunnuntaina kaatosateessa sitten pakattiin vene ja purettiin taas mantereella. Vedettiin peräkärry mukanamme tyttären luo, kun olivat siivoilleet kaatopaikalle vietäviä kamoja. Saatiin heillä ruoka ja päästiin koemaistelemaan pipareita, joita tytär oli leiponut rippijuhlia ajatellen.

Zappa on niin mainio, että sille ei voi olla vihainen pienistä riehumisista. Se käy vävyn kanssa maanantaisin tottiksessa ja kahdesti viikossa suojelukoulutuksessa. On aivan innoissaan ja haluaa kaikin tavoin miellyttää isäntäänsä. Muita ei sitten niinkään. Viimeisin saavutus oli tyttären huulipuna, jonka hylsyn se sai pureskeltua ja punattua tassunsa niin, että perhe ensin säikähti, miksi sillä on tassu ihan verinen. Se luulee edelleen olevansa ihminen, eikä voi käsittää, miksei saa nukkua isäntäväen sängyssä. Viime lauantaina se oli löytynyt peitoista silmät kiinni lutsuttaen valojen kaukosäädintä.

Me olimme eilen Justuksen kanssa kuntosalilla. Kumpikin teki omiaan ja sitten minä menin vielä vesijumppaan. Olisi pitänyt ymmärtää ottaa joku välipala, altaassa oli vähän heikko olo. Tästä se lähtee!

Kohta lähdetään ostoskierrokselle. Käydään tilaamassa lauantain pöytäkimput, on löydettävä katelautaset ja hankittava vielä monenmoista.