Hola, amigas!

Jumbojet sanoitti taas niin kauniisti noita vanhenevan pariskunnan yhteisiä käsi kädessä kulkemisia. Niitä mekin harrastamme, vaikka polkujen kapeudesta johtuen kädestäpitäminen on usein enemmänkin henkistä laatua.

No onpas harmi, että Pikselin Rooman-lomalla oli tolkutonta tungosta ja muuta ei-niin-kivaa-kokemusta. Meidän kolme Rooman-matkaamme ajoittuivat kolmeen perättäiseen kevääseen (2015, 2016 ja 2017 jolloin asuimme huhtikuun ajan Suomen kulttuuri-instituutissa Villa Lantessa). Viimeisimmällä matkalla käytiin videokuvaamassa kirkkoja sekä sisältä että ulkoa, ja yleensä mahduttiin mukavasti. Pietarinkirkko on tietysti luku sinänsä, mutta sinnekin sopi jopa messujen aikana. 
Vatikaanin museokierroksesta mullakin on se kokemus, ettei mitään voi jäädä pitemmäksi aikaa katselemaan vaan pitää vain kävellä eteenpäin. (No toki tuo tungos lisää taidekirjojen menekkiä museon myymälässä mukavasti, kun niissä maalauksissa on kuitenkin niin monta mielenkiintoista yksityiskohtaa.) Mutta huikean paljonhan te olette lomallanne liikkuneet!

Mukava kuulla, että Japena alkaa toipua, varmaan pikkuhiljaa myös Mustikkaposken mies.

Mitäs mun muuta pitikään sanoa? No ainakin IL:lle ihanaa risteilyä, ja Mennalle terveisiä hankien keskelle (kuultiin eilen uutisista että Tampereelle on satanut 20 cm lunta. Toivottavasti stadiinkin saadaan, ainakin siihen mennessä kun me tullaan täältä takaisin.)

Tänään on Espanjassa El Dia de Los Todos Santos eli pyhäinpäivä. Siispä suuntasimme päiväkävelyn hautausmaalle, joka Fuengirolassa on hieman keskustan ulkopuolella. Samanlaiselle reissulle olivat lähteneet lukuisat espanjalaisperheet ja suoranaiset suvutkin – kolumbaarioiden välisillä käytävillä kuljeskeli pienempiä ja suurempia seurueita, joissa oli väkeä vauvasta vaariin. 

Porukat pysähtelivät käytävien kulmiin ja hautausmaan laitamille juttelemaan, ja muutamilla taisi olla eväätkin mukana. (Viisasta sinänsä, hautausmaan portin sisäpuolella oleva baari jossa on aiemmilla käynneillä kahviteltu, oli kiinni. Eikä limuautomaattikaan toiminut, vaikka muutamat teini-ikäiset potkivat sitä oikein tarmokkaasti.)

Eilinen Halloween jäi meiltä juhlimatta; kotikulmilla kuljeskeli joitakin noitia ja muita pikkuhirviöitä (vaikuttaa siltä, että juhla kiinnostaa lähinnä lapsia ja esiteinejä). Koiramme Lyytin kunniaksi on sanottava, että se ei sanottavasti haukkunut noita hullunkurisia kulkijoita. Pikkupiski on kyllä ihan käsittämättömän kiva reissukaveri: lähtee iloisesti häntäänsä heiluttaen lenkille eikä kapinoi ennen kuin jossakin kymmenen kilometrin kohdalla (jossa emäntänsäkin alkaa olla aika väsynyt).

Joulu alkaa näkyä etenkin sisustus- ja kodinkoristelukauppojen tarjonnassa, ja mä jouluhullu saan pitää itsestäni kaksin käsin kiinni etten ryntää ostamaan kaikenlaista kivaa. Mutta muutaman kymmenen kilometrin päässä olevaan puutarha- ja joulumyymälään kyllä haluan – muuten en suostu maasta poistumaan!

Mukavaa marraskuuta!

Moi mimmit! Matka- ja lentolaukku eteisessä valmiina lähtöön. Mutta ennen kuin sain ne siististi odottamaan, oli melkoinen show karsia kenkiä, vaatteita ym., koska Finnairin painorajoitukset ovat nykyään tosi tarkkoja. Lentolaukkuni painaa jo itsessään ja kun se ja käsilaukku saavat yhteensä painaa vain kahdeksan kiloa, vaati paljon miettimistä. Lentolaukussa on oltava lääkearsenaalini alkuperäispakkauksissaan, siitä täyttyy jo puoli laukkua. Koruja otan vain muutaman mukaan, mutta nekin painavat.

Eilen istuin kolme tuntia kampaajalla! Minulta oli etukäteen kysytty, suostuisinko koulutusmalliksi ja niinpä päähäni hierottiin jos jonkinlaista molekyylihoitoa, foliopapereita raitoja varten, värihuuhteluja himmentämään juurikasvun ja värjätyn rajaa jne. Kampaajia nyppi ja tarkasteli hiuksiani ja arvosteli keskenään tuloksia ja mietin, että tällaistako on olla aivoton malli. Mutta lopputulos oli kerrassaan kiva ja hintakin tällä kertaa naurettavan edullinen.

Tänään taistelin Finnairin lähtöselvityksen kanssa. Paljon jäykempi systeemi, kuin Norwegianilla tai sitten en vaan ole tottunut käyttämään. Jouduimme Justuksen kanssa eri puolille konetta. Ja kun yritin ostaa toiselle vierekkäisen paikan, kone ilmoitti, ettei lähtöselvityksen jälkeen voi enää vaihtaa.

Pari tuntia yhteensä on mennyt puhelimessa. Tytär, veljet, tyttären anoppi ja muutama ystävä halusi toivotella hyvää matkaa ja samalla päivitettiin veljien kuulumisia. Soitin myös dementoituneelle Keinoemolleni ja yritin toistella olevani poissa pari viikkoa ja etten soittelisi. Ei hän taida muistaa, mutta voi ihmetellä, miksen soita. Kukaan ei kuulemma käy, vaikka tiedän, että kotisairaanhoito käy kolmesti päivässä, siivooja kerran viikossa ja veljeni melkein joka viikko. Kertoilen hänelle kuulumisia ja joka kerta hän ihmettelee, onko tyttäreni jo naimisissa (ollut 19 v.) Hän muistaa tyttösen pikkuisena eikä ollenkaan usko, kun kysyy minulta ikääni. Mutta hän ilahtuu joka kerran soitostani ja kiittelee,vaikka unohtaa sen saman tien. Viihtyy kotonaan eikä yritäkään mennä ulos tai karkailla.

Huomenna sitten aamusta kentälle. Lento Lissaboniin, josta laiva lähtee. Se on amerikkalaisvarustamon Norwegian Jade, jos joku haluaa googlailla. Meripäivän jälkeen Madeira, meripäivä, Azoreilla kaksi päivää, neljä vuorokautta Atlantin ylitystä, kaksi päivää Bermudalla, meripäiviä New Yorkiin, josta lento kotiin. Hieman jännittynyt olo, vaikka aika monta pitkää risteilyä olen tehnyt. Mutta eikö matkaanlähtö aina hieman jännitä?

En ota läppäriä mukaan. Päivitän faceen kuvia satamissa.

Voikaa kaikki hyvin ja toivokaa kanssani, että Atlantti pysyisi rauhallisena.

Oikein ihanaa matkaa IL 

Hyvää matkaa, IL!

Hei pitkästä aikaa! Oli kiva lukea teidän juttuja, monta tuttua ihmistä löytyi porukasta, vaikka on useampi vuosi viimeisestä käynnistä näillä sivuilla.
Aloitin täällä kun yritän taas saada kiloja pois. Vaikeaahan se on kun olen sairastanut tosi monta aivoinfarktia. Tänä vuonna pari kertaa olen opetellut kävelemään. Nyt kävelen rollaattorin tai kepin kanssa kotona sisätiloissa ilmankin keppiä.
Painoa on tullut kesästä noin 5kg lisää. En jaksa nyt enempää kirjoittaa tällä kertaa. Kaikkea hyvää teille kaikille.

Voi itku! Korona iski minuun Pyhäinpäivän iltana. Ensin oli vain vähän lämpöä, pientä nuhaa ja yskää. Sunnuntaista lähtien on ollut kuumetta 38.7 astetta, jäytävää pää- ja selkäsärkyjä, yskä ja nuha pahentuneet, kurkku kipeä, ja nyt on vielä vatsakin kipeä ja ajoittain etova olo. Olen ollut eristyksissä vierashuoneessa, ettei mieheni vain saisi tartuntaa. Meillähän on lauantaina hautajaiset Etelä-Pohjanmaalla. Lähimpinä sukulaisia olemme ne järjestäneet, ja niihin on tulossa ikääntynyttä väkeä. Sairastumiseni ei olisi voinut osua pahempaan aikaan! Ja niin kuin minä olen viime aikoina vältellyt kaikkea väentungosta, mutta ilmeisesti tauti on peräisin ihan vain ruokakaupasta. Harmittaa niin! Panen kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että mieheni säästyisi taudilta 🙏🏻.

Poikani ja pojantytär olivat kanssani hautausmaalla, joten heilläkin on pieni riski sairastua.

Sain viimeisimmän koronarokotuksen joulukuun alussa ja nyt minulla oli varattu aika marraskuun loppuun. Väli oli liian pitkä suojatakseen taudilta. Miksi koronarokotus piti kytkeä influenssarokotuksen yhteyteen, ainakin meidän sote-alueella!

Tervehdys🥰

Olen aikonut jo useana päivänä kirjoittaa tänne, mutta en ole ehtinyt. Yritän huomenna ehtiä enemmän. 

Nyt vaan oli pakko laittaa lyhyt viesti Pikselin sairastumisen johdosta. Kyllä vaan voin kuvitella, että sinua harmittaa. Toivon ja varmaan kaikki yhtyvät toiveeseeni, että miehesi ei sairastuisi, kun on ne hautajaiset tulossa. 

Olen ihan viimeisen viikon aikana kuullut todella monesta tartunnasta. Ja onhan siitä ollut julkisuudessakin puhetta. Tänään oli isoin otsikoin, että THL myönsi, että koronarokotukset aloitettiin liian myöhään. Täällä meidän alueella alkavat vasta 13.11. ja eilen tuli paikallisradiosta lähetys (en kuullut itse, naapuri soitti), jossa kerrottiin, että Mikkelin sairaalassa olisi yli 50 koronapotilasta - enemmän kuin pahimpaan pandemia-aikaan. Teho-osastollakin useita ja hoivakodeissa koronaan kuolleita vanhuksia. Todella ikävää luettavaa ja kuultavaa. Täällä alkoi ajanvarauskin vasta marraskuun alussa ja tosiaan rokotukset vasta 13.11. 

Kun kävimme viime torstaina kaupoilla, niin minulla oli kyllä FFP2 naamalla jokaisessa kaupassa. Samoin kuin sitä edeltävänä lauantaina tulimme "etelästä" tänne takaisin. 

Olen myös kuullut monelta, että tauti on raju ja nostaa korkean kuumeen. Meilläkin on rokotukset vasta silloin viikolla 46. Viime vuonna saimme rokotukset lokakuun viimeinen päivä. 

Pikseli toivottavasti toivut pian. Voimathan tuossa menevät, kun usean päivän on noin kovassa kuumeessa ja voin vielä kuvitella henkisen stressisi siitä, että miehesi säilyisi terveenä. Yritän palata huomenna asiaan. 

Mukavaa iltaa kaikille, niin ja mukava Marlutta , että olet taas linjoilla mukana. 
😊

Pikseli, tosi kurja tilanne sinulla. Kunpa paranisit pian ja olosi olisi edes kohtuullisen siedettävä. Toivottavasti ei miehesi sairastu. Sinulla on varmasti hirveän avuton olo, kun juuri nyt tuo pahuksen korona iski. Sairaudelle ei voi mitään, joten koeta olla stressaantumatta siitä.

Me kävimme juuri äsken mieheni kanssa influenssa/ koronarokotuksessa. Hoitaja siellä kehotti meitä kaikkia odotustilassa olevia laittamaan maskit kasvoille, koska koronaa on niin paljon nyt liikkeellä. Hänen mielestään olisi syytä antaa taas tiukat ohjeet siitä, että maskia on käytettävä, kun on muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

Kun olimme saaneet rokotuksen tämä samainen hoitaja sanoi meille, ettei 3-5 vuorokauteen saa tehdä mitään sellaista mikä nostaisi sykkeen korkealle. Olin hieman hämmästynyt, kun en muista edellis kerroilta näin tiukkaa ohjetta saaneeni. No, eipä minulla enää syke kovin korkealle nouse, kun hissukseen kävelen tai poljen kuntopyörää.

Maanantaina menen polvien röngtenkuvaukseen ja joulukuun alussa ortopedille. Saapa nähdä mitä hän polvista tuumii. Röngtenajan sain yllättävän kätevästi. Olin lähettänyt hyvinvointikeskukseen viestin, jossa selitin millaisia oireita polvissa on ja totesin, että minusta on ihan turha tässä asiassa vaivata täystyöllistettyjä terveyskeskuslääkäreitä, varmaan riittää, että joku heistä antaa lähetteen röngteniin (lähete on pakollinen) ja ortopedi sitten tutkii röngtenkuvat ja minut ja sovin jatkohoidosta hänen kanssaan.

Sain ensin vastauksen, että lääkärissäkäynti lähetettä varten on pakollinen ja että minut laitetaan ajanvarauskirjalle odottamaan lääkäriaikaa. Sitten kuitenkin yllättäen  sairaanhoitaja soitti joitakin päiviä myöhemmin. Lääkäri oli kuulemma tehnyt lähetteen röngteniin ja siinä puhelimessa varasimme sinne ajan saman tien. Tosi sujuvaa.

Isänpäivä lähestyy. Monet muistot tulvivat mieleeni. Olimme isän kanssa hyvin läheisiä. Hän opetti minulle monia tärkeitä asioita. Hän oli aina heikomman puolella. Hänestä huumorilla selvisi pahoistakin tilanteista paremmin kuin vihaisilla sanoilla. Hän ei koskaan vaatinut minulta suorituksia tunteakseni, että olin hyväksytty ja rakastettu.

Kun 18- vuotiaana lähdin Lontooseen au-pairiksi, isä sanoi minulle halatessaan minua satamassa, josta venäläinen rahtilaiva Lontooseen lähti: -" Jos sinulle tulee siellä vaikeuksia, kova ikävä tai muuten paha olla, niin muista, että kotiin voit aina tulla. Laitan saman tien lentolipun hinnan tilillesi, käytä raha paluulippuun heti jos siltä tuntuu." Sellaista tilannetta ei ihan tullut, että olisin lähtenyt kesken sopimuksen Lontoosta pois, mutta tunne siitä, että voisin milloin vain lähteä, auttoi monen melko vaikeankin tilanteen yli.

Ilma on harmaa. Lumet ovat sulaneet. Tiet ovat vielä osin liukkaita. Elämä on juuri nyt rauhallista ja lähes huoletonta. Eilen katselimme myöhään mieheni kanssa Mestarien liigan matseja. Voi olla, että tänään myöhäisottelu jää katsomatta vaikka ManU pelaakin.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Hei, tänään käytiin metsässä hommissa tai olin vain autossa ja soitin ystävälle ja luin romaania sillä aikaa kun mieheni kaatoi polttopuita. Metsäautotie olisi ollut niin sula, että olisi voinut käydä lenkillä, mutta kun olin aamulla tehnyt useamman jumpan niin ajattelin että eiköhän ne riitä tämän päivän liikunnoiksi.
Tyttärellä oli korona aika lievillä oireilla, vähän nuhaa ei kuumetta eikä muita oireita. Ystävällä oli sitten vähän rajumpi päänsärkyä kurkkukipua ja korkea kuume tänään soitti ja ääni oli vieläkin aika surkean kuuloinen ja yski aika paljon.
Hyvää jatkoa kaikille.

Nyt on niin syksyistä että. Lehdet alkavat olla varisseet puista lukuun ottamatta tammia. Suunniteltiin ensi viikolle pihan siivoustalkoita, saa nähdä onko vielä kelejä siihen hommaan. Ahkerimmat ovat jo lakaisseet lehtiä moneen otteeseen mutta niitä on vaan riittänyt ja riittänyt.

Kiitos etämiehelle lähetetyistä paranemistoivotuksista. On toipunut melko hyvin. Sanoi että normaalit kotihommat ja kävelylenkit hoituvat lähes kivutta. Syvään hengittäessä tuntuu vielä keuhkoissa.
Menin viikko sitten savoon auttamaan häntä renkaitten vaihdossa. Saatiin kahden vaivaisen yhteistyöllä talvikumit alle melko kivuttomasti. Heti sen jälkeen lähti lumet ja tuli lämpimät kelit. 

Pikselille toivotan pikaista toipumista. Pitipä sairastuminen sattua hankalaan aikaan, toivottavasti toiset perheenjäsenet ovat pysyneet terveinä.

Japena on toipunut hienosti polvileikkauksesta, onnea siitä ja hyvää jatkoa kuntoutukselle.

Toivottavasti Kipa pääsee pian samaan tilanteeseen kun Japena on nyt.

Tiinuliinun ja IL:n matkoilla olen ollut mukana FB:n kuvia ja juttuja lukien. Kiitos teille matkaertomuksista. 

Muidenkin kuulumisiin kommentoitavaa olisi ollut mutta täällä räpsivät sähköt niin en arvaa käydä kurkkimassa taaksepäin juttujanne jottei jo kirjoittamani katoa taivaan tuuliin.

Täytyy tunnustaa tällä foorumilla että olen tehnyt pimeää työtä viime aikoina.
Kysymys on joululahjatoiveesta. Tytär toivoi joululahjaksi ohuesta mustasta langasta tehtyjä villasukkia. Minä tietysti sutena lankakauppaan ostamaan ohutta lankaa enkä tietenkään neuloosin uhrina muistanut että musta lanka ja pimeät päivät on melkein mahdoton yhtälö. Toinen sukka on valmis ja toinen kantapäässä menossa mutta on vaatinut suunnitelmien muutosta helpoimpaan mahdolliseen malliin, valkoista pyyhettä syliin ja otsalamppua päähän.

Muuten olen ollut tosi saamaton viime aikoina. Aamut tahtoo mennä lorviessa.
To do lista sen kun pitenee. Nyt olen varaillut kampaamo, labra ym. aikoja heti aamuun jotta on pakko nousta ajoissa. Tänään oli kampaamoaika. Lääkärissä kävin kipujen ja muiden vaivojen takia maanantaina. Määräsi labrakokeita mm. reuma, tulehdus ja mitä kaikkea lienee ollutkaan. Taas sattui venäläinen lääkäri ja vähän jäi epäselväksi ymmärsimmekö varmasti oikein toisiamme. Fysioterapiaan sain lähetteen. Lääkäri myönsi että fyssari osaa paremmin kuin hän arvioida mistä vaivani voivat johtua ja miten niitä voisi helpottaa. Ottaa sitten minuun yhteyttä kun olen käynyt fyssarilla ja sen jälkeen päättää mahdollisista jatkotutkimuksista ja lääkkeistä. Fysioterapiaan sain ajan ensi viikon perjantaille. 

Nyt on viisainta lopettaa höpinät ja kaivaa imuri esille. Jospa saisin siivottua huushollin vielä tänään.

Mukavia syksyisiä päiviä teille. Reilun kahden kuukauden päästä päivät jo pitenevät, eiköhän me tästäkin kaamoksesta selvitä.