Kiitos kirjoituksistanne ja tsemppiviesteistä!

Rukoukseni on kuultu, ei tosin siinä muodossa kuin sen esitin, eli nyt mieheni on sairastunut koronaan. Suuri huolemme oli, että hän lähtee puolikuntoisena matkaan ja levittää siellä taudin vanhuksiin. Täytyy nyt vain uskoa hautajaiset seuraavan sukupolven käsiin. Olen helpottunut, mutta tietysti pahoillani miehen sairastumisesta. En olisi voinut pidellä tätä vanhaa jäärää kotona, jos hän olisi päättänyt lähteä. Tavarat oli jo pakattu valmiiksi, mutta korkealle noussut kuume ja yskä veivät paapan petiin.

No voi! Pikaista paranemista Pikselille ja miehelleen! Älköön tauti tarttuko muuhun sukuun!

Viikko meni tautia potiessa. En tiedä, tuliko siihen joku angiina vielä päälle, koska kurkkukipu alkoi vasta pari päivää myöhemmin kuin muut oireet ja kurkussa on vieläkin pari valkeaa pilkkua. En olisi oikein vielä jaksanut astua remmiin, kun mies sairastui. 

Poika joutui ottamaan vastuun tätinsä hautajaisista, eikä hän tiennyt mitä isänsä oli sopinut kenenkin kanssa, eikä kuumehoureisen puheista saanut tolkkua. Otin yhteyttä siellä maalla asuvaan mieheni ystävään ja pyysin häntä auttamaan poikaamme mahdollisissa ongelmissa ja annoin hautaustoimiston numeron. Hyvin kaikki oli mennyt. Olin valinnut kukat (arkun päälle ja muistotilaisuuteen) ja hautajaismusiikin. Vieraat saivat kukin valkoisen ruusun vainajan arkulle laskettavaksi.

Tänään olen suunnitellut kahteen lehteen kuolinilmoitukset. Niihin on valmis formaatti, joten ei ollut vaikeaa. Paitsi lasku OP:n kautta (maaseutulehti ei hyväksynyt muuta pankkia). Pankki rupesi kyselemään kuukausituloja ja mahdollisia velkoja (). Voiko epähienompaa olla, kun toinen itku kurkussa on juuri laatinut kuolinilmoituksen! Kuolinpesähän sen laskun maksaa, mutta joku oli pantava vastuuhenkilöksi ja oli tehtävä ikään kuin lainasopimus, joka sentään hyväksyttiin, vaikka pankin verkko ensimmäisellä kerralla kaatui. Hesari hyväksyi laskun Nordean kautta ilman ongelmia.

Kälyn kuoleman todellisuus vasta iski nyt kunnolla tajuntaani. Meillä oli viime vuosina surkuhupaisia hetkiä - kiitos Alzheimerin, mutta myös hirvittävän hauskaa. Aiempina vuosina reissasimme yhdessä Berliinit ja Münchenit, ja hän oli aina tervetullut vieras kotiimme. Lapset ja lastenlapset menettivät heille todella tärkeän ihmisen.

Tänään nyt vähän apeissa tunnelmissa, ymmärrätte varmaan. En nyt kommentoi kirjoituksianne, vaikka niitä on aina niin kiva lukea. Foorumimme on vain kovasti hiljentynyt menneisiin vuosiin verrattuna. Mihin kaikki ovat kadonneet? Kohtahan meillä on tapaaminenkin (12.12.). 

Pysykää terveinä!

Heippa Tampereelta!

Pikseli, kävipä kurja tuuri, mutta onneksi hautajaiset kuitenkin sujuivat hyvin. Toivottavasti miehesi alkaa olla jo paranemaan päin. Tämän syksyinen korona nostaa todellakin korkean kuumeen, vaikka muuten oireita ei kovin paljoa ole. Juttelin jokin aika sitten naapuritaloyhtiössä asuvan rouvan kanssa, joka on vielä alle 60-vuotias ja hän kertoi saaneensa lomamatkalla koronan. Kuume oli noussut yli 39 asteen, joka kuulemma on hänellä hyvin harvinaista, mutta muuten ei ollut ollut kuin vähän nuhaa. Tärkeintä on kuitenkin potea tauti rauhassa pois, ettei tulisi mitään jälkitauteja. Ja hyvin on ymmärrettävää, että olo on nyt apea.

Me kävimme piikillä 6.11.. Saimme kerralla molemmat rokotukset. THL kyllä myöntää, että koronarokotukset aloitettiin myöhässä, mutta toisaalta ymmärrän miljoonan rokotuksen antamisen kahdessa erässä olevan aika työlästä. Influenssarokotushan olisi ollut parempi saada vasta joulukuussa, jotta sen teho riittäisi vuodenvaihteen yli, jonne influenssakausikin kestää. Tällä Pirkanmaalla rokotukset aloitettiin 6.11. ja aikoja alettiin antaa jo lokakuun puolesssa välissä. Seurasin Tampereen kaupungin sivuilta rokotusten aloittamista ja oletettavasti asiasta tiedotettiin myös Aamulehdessä. Siitä en muuten tiedä sen enempää, kun meille ei tule Aamulehteä. Ajanvarauspuolella meitä oli vain kourallinen, kun ilman aikaa jonottavia oli melkoinen joukko. Kaikille ei riittänyt istumapaikkojakaan, joten oli se varmaan raskasta jonottaa pahimmillaan tunti pari. Mietin, että oliko ajan varaaminen todella mahdotonta kaikkien kohdalla. Rokotuksiahan kuitenkin annetaan 65 ikävuodesta lähtien ja sen ikäisillä nyt luulisi olevan tarvittavat laitteet ja osaamistakin ajanvarauksen tekemiseen sähköisesti, kun se ei loppujen lopuksi mahdottoman vaikeaa ole. Tämän tapaisissa asioissa aina vähän ihmettelen ihmisten suhtautumista asioihin, kun itse ei tehdä mitään, mutta jälkikäteen kyllä sitten valitetaan.

Järvenpääläinen kälynikään ei sähköisesti tee mitään, kuten olen kertonutkin ja hänen ainoa perustelunsa on se, ettei hän halua tulla riippuvaiseksi kaiken maailman laitteista! Hän maksaa 70 euroa kuukaudessa Mehiläiselle, jotta hän pääsee sinne milloin haluaa. Summa kattaa kaikki labrakokeet, joissa hän tuntuu juoksevan monta kertaa vuodessa sekä yleislääkärin vastaanotot. Hän kävi siellä myös koronarokotuksessa, mutten ole ihan varma, sisältyikö rokotus kuukausimaksuun. Kuullessani ensimmäisen kerran tuosta kuukausimaksusta ihmettelin ääneen, jota käykö hän todella niin usein lääkärillä, että hän saa palvelua koko rahan edestä. Siis hänellä ei ole mitään sairauksia. Hän vastasi siihen, että se on hänelle samantekevää, mutta tärkeintä on se turvallisuuden tunne, että hän pääsee varmuudella lääkäriin silloin, kun kokee sen tarpeelliseksi. Olen kyllä yrittänyt selittää, että yksityiselle lääkärille saa ilman kuukausimaksujakin aikoja melkein samalle päivällekin, jos tarvetta on, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. No, omia rahojaanhan hän käyttää ja mikäli hän kokee tarvitsevansa tuollaista turvallisuuden tunnetta, niin pahahan siihen on mitään vastaankaan sanoa!

Tiinuliinu toivotteli minulle jokin aika sitten terveisiä lumikinosten keskelle. Silloin todella olikin täällä melkoiset kinokset ja lumi kesti yllättävän pitkään, kunnes sitten tuli lämmintä sekä vesisadetta ja kaikki suli pois. Eilen satoi koko päivän hentoisesti lunta ja lämpötila oli himpun verran nollan alapuolella, joten nyt taas on oikein talvisen näköistä. Meirämmiäs jo mietti, pitääkö kaivaa sukset esiin, mutta totesimme sitten, että varmaan lumi taas kohta sulaa, joten kun hän ei mutenkaan hiihtämässä käy, niin turha suksia tässä vaiheessa on esiin ottaa.

Kävimme viime torstaina katsomassa Komediateatterissa Pokka pitää ja olihan se melko hauska sekä tehty oivallisesti tv-sarjan hengessä. Hyacinthin esittäjä muistutti ulkoisestikin esikuvaansa ja kaikki muutkin, varsinkin Onslow, Daisy ja Rose, olivat hyviä. En niinkään nauranut Hyacinthin toilauksille, mutta Onslown ja Daisyn kohtaukset kutkuttivat nauruhermoja ja Daisyn esittäjä osasi värisyttää itseään intohimoisesti aivan kuten tv-sarjassakin. Katsomo oli viimeistä sijaa myöten täynnä ja kaikki syksyn esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä jo jonkin aikaa, joten tälle on hyvinkin tilausta näinä ankeina aikoina.

Meillä on huomenna siivouspäivä ja totesin, että kyllä viidessä viikossa tulee selvästi enemmän pölykissoja kuin neljässä. Minähän järjestelin loppuvuoden käyntejä niin, että saamme joulusiivouksen jouluviikolle ja se tarkoitti sitten muutamaa viiden viikon väliä. Ensi vuonna palataan sitten jälleen normaaliin aikatauluun.

Olemme miettineet, että emme enää lähetä joulukortteja kuin muutamalle ulkomailla asuvalle ystävälle. Ajattelin laskea korteista ja merkeistä tulevan summan ja laittaa sen reippaahkosti ylöspäin pyöristettynä Roosa-nauha keräykseen. Sain idean kummilapseltani, joka on tehnyt niin jo muutamana jouluna. Saan aika monille ilmoitettua asiasta facebookin välityksellä, mutta niille, jotka eivät ole facebookissa, täytynee lähettää tekstiviesti. Johan minä tavallaan harjoittelin sitä viime vuonna, kun unohdin ihan totaalisti joulukortit ja heräsin vasta, kun varsinainen lähetyspäivä oli mennyt enkä sitten viitsinyt lähettää niitä viime tipassa kalliimmalla hinnalla!

Pikseli, olen itsekin huomannut, ettei foorumi enää täyty yhtä vilkkaasti uusista kirjoituksista ja täytyy myöntää, että minullakin kirjoittamisen välit ovat selvästi pidentyneet. Kaipa se johtuu siitä, ettei ole niin paljon kerrottavaa ja sekin mitä on, vaikuttaa ainakin omasta mielestä tylsästi siltä samalta. Monilla tuntuu olevan varsin runsaasti kaikenlaista puuhattavaa jälkikasvun kanssa ja muutenkin, kuten mökkeilyä, matkailua ja jopa työhommia. Terveysongelmiakin esiintyy, joten ei siinä sitten aina ehdi/voi foorumille kirjoitella. Aina kirjoituksia on kuitenkin kiva lukea eikä niiden tarvitse olla kovinkaan pitkiä, kunhan saamme edes vähän elonmerkkejä. Ajattelin tässä eräänä päivänä Lulluraa, josta ei ole kuulunut todella pitkään aikaan mitään enkä ole sattunut törmäämään häneen myöskään läheisessä marketissa. Olisi mukava saada kuulla, mitä hänelle kuuluu ja vieläkö hän lueskelee kirjoituksia. Luulikasta sentään kuulee joskus facebookissa, mutta Muoria ei ole sielläkään näkynyt aikoihin. Motskuakin on ikävä!
Toivottelen kaikille teille, jotka podette, paranemista ja kaikille muille mukavia syystalven päiviä. Vielä pimenee vähän aikaa, mutta sitten päivät alkavat taas pidentyä ja ennen kuin arvaammekaan, on taas kevät. Vältelkääpä suuria ihmisjoukkoja ja käyttäkää tarvittaessa maskeja. Tapaaminen lähestyy ja minä ostin jo junalipunkin 😃

Olen kyllä lukenut ja myötäelänyt täällä hiljaisesti. 

Pyörin nyt vaan oman napani ympärillä ja tuntojani purkanut omaan päikkyyni, etten tätä niin kuormita. 

Lapsenlapset Mallorcalta ovat sulostuttaneet elämäämme ja pitäneet kiireisinä. Jäivät la tänne hoitoon kun vanhemmat lähtivät Texasiin miniän työmatkalle. Palautamme lapset huomenna lentokentälle josta poika vie heidät kotiinsa.
Mies vei heidät ja haki vielä tyttären pojan eilen  ja menivät syömään ja sisäleikkipaikkaan. Saivat serkukset olla keskenään ja kivaa oli. 
Meidän nuorin 10 v on kuumeessa ja toivottavasti lapsenlapset eivät sitä saa. Tosin taitaa olla toiveajattelua. 

Minun jalkani kuntoutuu pikkuhiljaa. Välillä ollut epätoivonen kun niin hitaasti edistyy, tai enemmin siihen että välillä parempi ja taas huonompi, yhtä vuoristorataa koko homma. 
Luulin että kuntoutuminen olisi suoraviivaisempaa. 

Sitä tahtia kuitenkin edistyn, että uskoakseni pääsen tapaamiseen.

Mukavaa päivää. 

Hola Espanjasta!
Taidan olla yksi niistä, joiden päivittelytahti täällä forumilla on harventunut. Mutta kuten ent. työkaveri totesi, niin ”kyllä susi syitä löytää kun lampaan syö”. Voisin siis vedota työhommiin (joita nyt en juurikaan kantanut tänne) tai matkusteluun, jota siis on lokakuun alun jälkeen harrastettu jokseenkin koko ajan.

Koska melkoinen osa teistä on myös mun Facebook-kavereita, niin ne meidän täkäläiset touhut ovat jo tiedossa. Eikä me tottapuhuen ihan joka päivä olla menossa; joskus päiväohjelmaksi riittää että kävellään rantapaseolle (missä viikonloppuisin käyskentelevät paikalliset, yleensä koko perheen voimin ja äänekkäästi kuulumisiaan kertoillen, tuttavia tapaillen ja jalkakäytävälle seisahdellen jolloin turistit kiertävät ajoradan kautta kun eivät kehtaa karjua että perdone…) Tai sitten lähdetään talsimaan maaseudulle eli vuoristoon päin. Ja koska Los Pacos on melkein maaseutua, vajaan kilometrin päässä nähdään ensimmäinen lihakarjafarmi. Etenkin snautseria sarvipäät viehättävät, ja kiinnostus näyttää olevan molemminpuolista joten turvat ja kuono kohtaavat siinä aidanraossa.

Eilen käytiin Tarifassa, joka on ”koko Euroopan Hanko” kuten muuan FB-kaverini osuvasti totesi. Kyseessä siis Euroopan eteläisin kärki; kurottaa vielä Gibraltariakin hiukan pitemmälle, ja justiinsa tässä on se paikka jossa Atlantin valtameri (jonka aalloilla IL ilmeisesti vielä risteilee) ja Välimeri kohtaavat. Afrikan Atlas-vuoristo on miltei kädenkantaman päässä; paremmin se näkyy kuin Tallinnan valot Suomenlahden ulkosaarille. 

Piti mennä luonnonsuojelualueellekin korppikotkia katsomaan, mutta ei löydetty risteystä josta sinne olisi käännytty, joten ajettiin läheiseen Algecirasin kaupunkiin syömään. Tarjoilija, jolla itsellään oli kuulemma suursnautseri (näytti puhelimestaan kuvan) ihastui meidän Lyytiin niin että kysyi, voisiko koira jäädä hänelle joksikin aikaa hoitoon. (Ei jätetty.)

Sinne ihailemaani puutarhamyymälään pääsin toissaviikolla, mutta koska joulunäyttely oli vasta rakenteilla, UK lupasi kuskata minut sinne toistamiseenkin. Malagan jouluvalot on nähty useamman kerran, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tässä kotinurkillakin riittää välkettä ja kimallusta.

Ällistyin itsekin, kun näin kuinka paljon olen tällä lomalla ehtinyt lukea! Iltaisin pyörittelen läppärillä (jonka nyt sitten kuitenkin pakkasin reppuuni vaikka ajattelin että ei) espanjankurssia tai luen e-kirjaa (kännykästä, kun käyttämäni lukuaikapalvelu ei läppärissä toimi). Reilussa kuukaudessa 17 kirjaa, taitaa olla henkilökohtainen ennätys. Puolet romskuja, puolet elämäkertoja ja semmosta. Nimittäin paikkakunnan iltamenojen runsaudesta huolimatta mitään hauskaa harrastusta ei löytynyt - vajaan kahden kuukauden takia ei esim. kuoroon tai näytelmäseurueeseen viitsi liittyä. Eikä sitä mieleistä musiikkiakaan ihan joka illaksi riitä, vaikka tarjontaa tosiaan on.

Kahden viikon kuluttua kuono on jo kohti kotia – itse asiassa olisi ihan virkistävää nähdä lunta näiden helteiden (tälläkin viikolla joka päivä varjossa +26) jälkeen.

Iloista mieltä ja terveyttä teille kaikille!

Jo on kumma kun en pääse lähettämään tälle foorumille viestiä sitten millään konstilla. Kaksi kertaa olen kirjoittanut mutta ei vaan lähde.

Tilasin tänään junaliput 12.12. tapaamiseen kun sain vielä melko edullisesti. Paluulipun otin seuraavalle aamulle joten hotelli pitää vielä varata.
Ennen ei tuntunut yhtään raskaalta kun käväisi päivän kokousreissulla pääkaupunkiseudulla tai Länsi-Suomessa vaikka eläimet oli hoidettava aamulla ennen lähtöä ja iltamyöhällä kotiin palattua mutta mikään ei ole kuin ennen.

Nyt yritän laittaa viestiä pätkissä jotta edes jotain jorinoista lähtisi eteenpäin.
Tämä on osa 1.

Mustikkaposki yksi viestisi on minun päikyssä. Aiheesta päättelin että tänne tarkoitettu.

Minäkin mietin yöpymistä kun ma lääkäri ja ti tapaaminen. Päätin kuitenkin että päiväseltään. Mies tuo lääkäriin edestakaisin. Tiistaina jätän auton tänne päähän juna-asemalle ja tulen junalla edestakaisin. Keskustaan kurja tulla autolla. Näin voin ottaa vaikka lasillisen. 

osa 2.
Sain viimein pimeät hommat tehtyä, eli tyttärelle neulomani ohuet mustat sukat ovat valmiit. Nyt yritän muistaa että neulon jatkossa vain paksusta langasta ja vaaleilla tai kirkkailla väreillä.

Tänään lähdin heti aamuhämärissä laittamaan vanhan talon tavaroita talvisäilöön ja pihasaunaa talvikuntoon. Saunassa oli vielä vedet padassa ja muissa astioissa.
Lämmitin saunan padallisen vettä jolla pesin ulkona ja saunassa olleita saaveja ja muita tavaroita ja vein ne varastoihin odottamaan kevättä. Myös vanhan tuvan puuliedessä poltin pari pesällistä puita jotta sain siirrettyä sähköpattereiden päälle laittamista.
Puolen päivän aikaan sain hyvinvointiasemalla piikit molempiin olkavarsiin. Nyt olen loppupäivän laiskotellut hoitajan määräyksellä. Edellinen koronapiikki teki käsivarren kipeäksi, toivottavasti selviän tästä kivuitta.

Huomisen päivän ajankäyttö mietityttää. Minulla on naapurikunnan fysioterapiaan aika klo 12 ja klo 14 pitää olla oman kylän kirkossa sukulaisen siunaustilaisuudessa. Pitänee lähteä fyssarin luo hautajaisvaatteissa jotta ehdin kirkkoon ajoissa. Hautajaisten piti alun perin olla lauantaina mutta joutuivat vaihtamaan päivän viime viikolla.

Lauantaina on loppuunmyydyn harrastajateatterin kahvitusta ja kaverin 60-vuotispäivät. Silloinkin on vähän ajankäytön kanssa sovittelemista kun useat  kahvittavat, näyttelevät ja ovat kutsuvieraita synttäreillä. 

Sunnuntaiksi en ole sopinut mitään vapaaehtoistöitä. Pitänee aloittaa laiskottelun harjoitteleminen. 😄

Uutisista olen seurannut itäräjalla lisääntynyttä polkupyöräilyä Suomen suuntaan.
Onneksi saivat rajan kiinni, vaikka mietin että mitä sitten on tehtävissä jos naapuri päästää pyöräilijöitä raja-alueelle. Eletään erikoisia aikoja.

 Pysytään terveinä, sairaille pikaista parantumista ja reissaajille mukavaa lomaa.  Hyvää viikonloppua teille kaikille.

Kiitos Japena tiedosta. Taas nolottaa.
Ihmettelinkin kun toinen yritys näytti lähteneen mutta en nähnyt sitä missään.