Heipsan ystävät. Täällähän on oikein polvenvaihtoviikot meneillään. Japena sen taisi aloitaa, Kipa jatkoi ja nyt vielä IL:llä jaTuliksellakin on sama edessä. Taisi olla vielä joku muukin saanut uuden polven lähiaikoina mutta en nyt muista kuka. 

Kipalle 👍 kipujen ajoittaisesta helpottumisesta. Kyllä se siitä paranee ja kesällä pääset viilettämään mökin jyrkkiä polkuja ilman kipua. Onneksi sinulla on mies passaamassa, käytä tilannetta hyväksi ja nauti olostasi sen minkä pystyt.

IL on valmistautunut hyvin ja vielä teitte Justuksen asuntoon uudelleen sisustamisenkin. Mikä siellä on loikoillessa kun Justus auttaa vastavuoroisesti varpaita kuivaillen ja herkkuja kokaten . Hän hoitaa sinut nopsasti kuntoon ennen Espanjaan lähtöä. Onnea leikkaukseen, hyvä kun pääsit  pian operoitavaksi kun polven tilanne oli päässyt niin pahaksi. Hintaahan sille tulee mutta kyllä omaan hyvinvointiin kannattaa satsata jos on mahdollista. Mitä sitä säästämään tällä iällä sillä kuolinpaidassa ei ole taskuja. Ei sillä että sinulle vielä pitkään aikaan viimeistä paitaa puettaisiin.

Tulikselle myös onnentoivotukset leikkaukseen. Äidiltäni leikattiin aikoinaan molemmat polvet samaan aikaan palvelusetelillä Ortonissa. Hän kehui palvelua ensiluokkaiseksi. Leikkauksen jälkeen kävi jumppari kotona useita viikkoja kuntouttamassa. Hän kuntoutuikin leikkauksesta hyvin vaikka polvet olivat jo ihan lopussa ennen leikkausta kun lääkärin kiireelliseksi tarkoitettu lähete oli unohtunut potilaskansioon kahdeksi vuodeksi eikä äiti kehdannut kysellä lähetteen perään aikaisemmin. Tämä tapahtui yli 20 vuotta sitten kun lähetteet eivät vielä kulkeneet sähköisesti.

Täällä oli maanantaina ja eilen ihan kamala keli. Maanantaina tuli lunta vaakatasossa ja eilen se muuttui vedeksi. Lumitöitä tehtiin vielä kun olisi pitänyt olla jo hiekoittamassa. Tässä pienessä kunnassakin oli autoja hangessa joka puolella, jopa hiekoittamassa ollut kuorma-auto oli ojassa ja hinausautoja sekä ambulansseja kulki tiellä tiheään. Minun olisi pitänyt lähteä kaupunkiin asioille mutta delegoin osan asioista toisille ja osan hoidin etänä.

Aloitin pari viikkoa sitten villapaidan neulomisen. En malttaisi millään keskeyttää työtä vaikka niskat ei yhtään tykkää jatkuvasta aherruksesta. Nyt on hihat ja alaosa tehty ja kaarrokkeen kuviot eli haastavin osuus menossa. Saa nähdä ehtiikö valmistua näille lumille.
Minusta on tullut aamu-uninen ja siksi en saa nykyisin paljoa aikaiseksi päivässä.
Herään kyllä neljän jälkeen mutta nukahdan uudelleen ja vetkuttelen ylös nousemista lehteä lukien. Mutta olen ajatellut että ei ole pakko aina raataa jos ei taho. 
Toivottavasti lopputalven sää pysyisi poutaisena ja pikkupakkasella. En tykkää yhtään kovista pakkasista. Ulkona ei tarkene liikkua ja sähkön myyjä vie eläkkeestä ison siivun. Katsoin myyjän sivuilta huippuhinnan päivän sähkömenojani ja vaikka minulta ei mennyt silloin sähköä kuin lämmitykseen niin yhden päivän pörssisähkö maksoi pienessä asunnossa 34,50€. Minulle on tullut tavaksi käydä kurkkaamassa sähkön tuntihinnat ja suunnitella sen perusteella päivän kotihommat. Eilen leivoin ja pesin pyykkiä kun hinta oli alhaalla.

Sain viime viikolla kutsun silmäpolille. Aika on tosin vasta 24.2. mutta hyvä tietää että edes silloin. Minulle tehtiin diagnoosi lasiaisen irtautumasta elokuussa mutta silmä ei ole vieläkään kunnossa. Yleislääkäri teki lähetteen kolme viikkoa sitten ja yllätyin miten pian siihen reagoitiin. Kuulopolille on myös lähete mutta siellä on kuulemma tosi pitkät jonot. Kaiken sorttista vaivaa tuo ikä tuokin tullessaan, ei kiva.

Tässä tärkeimmät (tai mitä muistin) tällä kertaa. Yritetään pysyä pystyssä ja muutenkin terveinä.

Kiitos Mustikkaposki. Kiinnostavaa, että niin kauan sitten on jo leikattu tuplapolvia. 
Polvien vaihdon lisäksi näyttää olevan neuloosia liikkeellä. Minulla oli 30 vuoden tauko, mutta tilasin langat ialantilaisneuleeseen, että on puuhaa leikkauksen jälkeen. No nyt olen tehnyt hihat ja 20 cm vartaloa. Pitää tilata kohta uudet langat. 

Neuloosia on tosiaan liikkeellä. Minäkin olen ostellut sukkalankoja, jospa saisin Justukselle harmaat sukat tehtyä sairaslomallani.

Jaksatteko vielä kuulla polviasioista? Kerron silti.
Eilen olin monta tuntia Ortonissa ns. valmistelupalaverissa. Ensin labrassa otettiin monta putkiloa verta (kaikki arvot hyviä), sitten sydänfilmi (sydän toimii hienosti), sitten röntgenissä tarkkaakin tarkempi polvikuva, että osaavat suunnitella leikkauksen ja uuden niveleni.

Sitten nivelhoitajan luo, jossa aikaa menikin parisen tuntia. Hän kävi perusteellisesti läpi kaiken ennen leikkausta, mitä sen aikana tapahtuu ja mitä leikkauksen jälkeen. Myös täyttämäni paperit käytiin rivi riviltä läpi. Olin tehnyt lukuisista lääkkeistäni listan, johon olin merkinnyt myös annosmäärät ja paperiset e-reseptitkin minulla oli. Hoitaja sanoi, että ihanaa saada näin tarkkaan tehdyt paperit. Kyselin joitakin mieltäni askarruttaneita asioita. Hoitaja kirjasi ylös myös haluamani aamiaiset ja illalliset sekä sen, että röyhtäilen savustettua ruokaa pari päivää.

Välillä anestesialääkäri tuli paikalle, hieman erikoinen pystytukka punaisissa linsseissään. Minulla on ollut vain kaksi nukutusta vaativaa leikkausta elämässäni, enkä ole voinut mitenkään pahoin enkä saanut päänsärkyä. Lääkäri haluaa hoitaa homman epiduraalipuudutuksella, kertoi valvovansa oloani koko ajan ja jos huomaa minun olevan hereillä, kysyy miten voin ja tuppaa sitten rauhoittavaa lisää. Puhuttiin myös kivunlievityksestä ja lääkäri sanoi, että kipua ei sairaalassa tarvitse tuntea, kipulääkkeitä ei voi liikaa saada ja niitä pitää pyytää jo ennen kuin kipu suurenee liikaa.

Nivelhoitajan kanssa jatkettiin, sain antibioottivoidetta, jota pitää viikon ajan ennen leikkausta hieroa sieraimiin. Minulle ihan uusi juttu. Sain myös kahden desin pullon jotain juomaa, joka pitää juoda leikkauspäivän aamuna. Pitää kuulemma nälän loitolla paremmin kuin kahvi tai tee. Käytiin läpi, mitä lääkkeitä pitää tauottaa päivää ennen ja mitä saa ottaa leikkausaamuna. Lopuksi hän kysyi, pelottaako leikkaus, johon sanoin, että ei, kaiken tämän selvityksen jälkeen minulla on ihan turvallinen olo.

Lopuksi tapasin fyssarin, joka neuvoi harjoitukset ennen leikkausta (olen jo tehnyt niitä) ja mitä pitää ruveta tekemään jo leikkausiltana ja mitä seuraavina päivinä tehdään. Harjoittelin kainalosauvoilla kävelyä.

Tänään käydään aputarvikkeita hakemassa ja apteekistakin on jotain ostettava. Saan sairaalasta mukaani erityisen tarroilla kiinnitettävän kylmäjutun polveen.

Justuksen olohuone on nyt sisustettu uudelleen niin, että voin katsella telkkaria koipi suorana sohvalta. Justuksen mielestä uudistus olikin mainio, sillä hän torkahteli pää sylissäni, kun rapsuttelin hänen niskaansa.

Mieliala on hyvä, vaikka yöunet huonot tuon jatkuvan jomotuksen takia. Nivelhoitaja totesi iloisesti, että SE kipu jää leikkauspöydälle ja tilalle tulee paljon muita kipuja, kun polvessa on niin paljon hermoja ja sekä sääri- että reisiluuta mouritaan. Heh heh.

On mulla silti pieni jännitys mahanpohjassa.

IL  kuulostaapa niin tutulta. Minulle ei sitä kylmäjuttua tarjottu etukäteen vasta kun oli jo leikattu ja olin jo kotiin hankkinut. Tuo sairaalan olisi ollut parempi, olisi sekin maksanut. 
Aloin miettimään, että annettiinko minulle epiduraalipuudutus vai nukutettiinko. Tarkistin ja tehtiin spinaalipuudutus ja humautus etten mistään mitään tiennyt.

Pojan perhe lähti eilen kotiinsa. Nyt on niin hiljaista. Oli kyllä kiva kun kävivät. Puuhaa kyllä riitti varsinkin ei sisäsiististä pennusta. 

Nyt pitäisi siivota vaan enpä ole saanut aikaiseksi. 

Polvenvaihtoviikot? Siltä tuo tosiaan vaikuttaa, kun foorumia lueskelee. Japenan tomera toipuminen antaa varmaan toivoa muillekin, Kipan yksityiskohtainen selostus valotti myös mulle leikkaussalin ym. sairaalatilojen toimintaa (omasta jalankatkeamisreissustanihan en juuri mitään muista, kun nukahdin leikkauspöydälle ja heräsin kolmen neljän tunnin kuluttua kyselemään että missäs me ollaan ja oonko mäkin siellä). IL:lle ja Tulirummulle, joilla operaatio on vielä edessä, toivotan jaksamista.
 
Mulle ei kuulu kummempia. Kodinraivaus etenee, joskin hieman hitaanlaisesti. Vaalitenttejä seurataan edelleen silmät soikeina, joskin kummankin oma valinta taitaa olla jo tehtynä. Mutta nuo väittelyt ovat juuri sellaista tv-ohjelmaa, jota voi seurata virkatessaan. 

Sain näet päähäni tehdä toisellekin lapsenlapselle päiväpeiton – toinen on jo valmiina odottamassa, että teekkarineidosta kuoriutuisi ihkaoikea inssi. Valmistujaislahjaksi ajattelin. Kun tämä nuorempi on vasta tämän kevään abi, mamilla on runsain mitoin aikaa vietettäväksi kuusisäikeisen kalastajalangan parissa. (Kaksikon vauvavuosina virkkasin kummallekin sellaisen häkkisänkykokoisen päiväpeiton – nämä ovat huomattavasti suurempia.)
 
Neuloosi saattaa siis ilmetä myös virkkoosina.
 
Polvipotilaiden lisäksi tsemppiä myös Mustikkaposkelle ja muille, joilla on mahdollisesti joitakin vaivoja. Ja Mennalle tietty kärsivällisyyttä haastavassa tilanteessa! Pikselin lumiurakasta lukiessa kävi mielessä, että kerrostaloasumisessa on kyllä puolensa (jos kohta myös varjopuolensa). 

Hyvää viikonloppua - kohtahan sekin taas on! 

PS. Mä taisin selvitä koronastani nopeasti ja kivuttomasti, ja kuuden viikon kuluttua olen jo matkalla valohoitoon Espanjan Aurinkorannikolle (toki pk-seudullakin on ollut tammikuussa muutamia oikein aurinkoisia talvipäiviä).

PS2. Ai juu, jonkinsortin uutinen on se, että tyttären perhe on ostanut vapaa-ajan asunnon Hangosta. Siellä on oma soppi myös isovanhemmille (kuinka huomaavaista!) Nyt kasataan lautasia ja lakanoita ja muuta tarpeellista tavaraa. Keväämmällä kuulemma päästään myös huonekalukauppaan (pankkikortti vingutusvalmiina!)

Tervehdys,

Menna oli mukava lukea, että sait "tukea" miehesi liialliseen alkoholin käyttöön. Toivottavasti hän nyt itsekin huomaisi tuossa ajassa jotain postiviisia vaikutuksia, niin siitä saisi motivaatiota jatkaa samalla uudella linjalla. Sun pitää oikein paljon kehua, miten kivaa on olla yhdessä ja lähellä, kun toinen ei haise kaljalle tai viinille ja yrittää tuoda kaikkea postiviisista esiin. Jotenkin niin, että teirän mies luulee itse hoksanneensa ne postitiiviset muutokset. Kyllä sä jotain keksit. 

IL ymmärrän siivouskyselyäsi. Meillä on rakas siippani imuroinnut suurinpiirtein kerran viikossa, eilen kyllä pyynnöstäni imuroi erikseen eteisestä sisääntuloalueen. Pesee veskin ja kylppärin. Tosin itse pesen lavuaarit molemmista useammankin kerran päivässä (ihan saatavilla, piilossa pienet palat taikasientä). Lavuaareihin tulee näkyviin pölyä ja kylppäriin hammastahnan jämiä. Tässä valkoisessa, joka laitettiin putkirempan yhteydessä, ei tosin onneksi näy yhtä selvästi kuin entisessä vaaleansinisessä. Mulle ei riittäisi siivooja kerran viikossa, kun on vähän sellainen neuroosi, että kaiken pitää olla paikoillaan. Olkkarin sohvaan olen rakentanut sellaisen pesän tyynyistä, että olen puolimakuu asennossa ja jalkopuolella on sopivan kokoinesti tehty korotus leikatulle jalalle. Siinä on hyvä siippanikin pari kertaa päivässä istua ja hieroa leikatus jalan jalkapöytää, varpaita ja nilkkaa. Ne ovat niin turvoksissa ja niitä särkee polven ja reiden lisäksi. Mä oon nyt pakottanut itseni sietämään, että en iltaisin enää laita kaikkia tyynyjä paikoilleen (nyt siinä on ylimääräisiäkin muista huoneista. Yöksi kyllä jotenkin "puran" toisen kasan ja levitän sen tyynyt niin, että jäävät piiloon päälle levitetyn torkkupöydän alle. Pöytätason alla on lehtihylly. Aluksi mulla oli pöydällä luku- ja kaukolasit sekä digiboxin ja TV:n kaket ja vielä lasinalusta vesilasia varten sekä tietty nenäliinoja. Yöksi jätin vähintään ne kaket pöydälle ja yleensä vielä ne parit rillit. Nyt sitten joitakin päiviä sitten tajusin ottaa pienen korin, johon saan nuo kaikki aseteltua ja kori on käden ulottuvilla lehtihyllyllä. Ei häiritse siinä niin paljoa. Kukkamaljakko ja kynttilät ovat nätisti paikoillaan. 

En ole ennen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon kaikkea kädestä tippuukin lattialle - paitsi nyt, kun ei ole pystynyt niitä nostamaan. Oon vielä kankea kuin rautakanki, eli en ole koskaan taipunut hyvin niin, että polvet suorina käsillä kurkoitetaan kohti lattiaa - en edes silloin nuorena, kun harrastin kilpaurheilua. Nyt jo saan jotain nostettuakin ja eilen huomasin käveleväni hetkiä vain yhdellä kepillä. 

Keittiön tasot on pakko pyyhkiä siippani jäljiltä, kun hän ei yksinkertaisesti näe niissä samaa, mitä minä näen. Ihanasti on auttanut eikä ole tullut kuin pari kertaa vähän jotain "hermostuneisuutta" hänen taholtaan minun toiveitteni ja pyyntöjeni kanssa. Eilen aamulla heräsin siihen, kun ulko-ovi kävi. Siippani lähti pelaamaan bilistä hyvän ystävänsä kanssa heti aamusta. Olin valvonut yöllä, niin en sitten aamulla ollut herännyt hänen touhuihinsa. Oli ihana, kun oli laittanut keittöön valmiiksi kahvinkeittimen viereen vesikannut, kahvipurkin ja suodatinpussi oli jo paikoillaan. Lisäksi jääkaapissa oli vielä leipälautanen, johon oli valmiiksi leikannut leipiäni varten kurkkua ja paprikaa. Laitoin kyllä heti kiitosviestin sydämien kera. 

IL , minun neljästä aiemmasta polvileikkauksesta kaksi ensimmäistä on tehty Ortonissa. Ensimmäinen oli iso, kun korjattiin se eturistiside ja toipuminen sekä kuntoutus vievät noin vuoden. Sieltä sain silloin kyllä tarkat jumppaohjeet ja kävin fysioterapeutin vastaanotolla useamman kerran. Minulla oli tapaturmavakuutus, joten sen kautta kaikki sujui mutkattomasti. Tosi hyvät ohjeet ja eväät leikkausta varten tunnut saaneen. Tuo humaus, josta Japena puhui, oli se, jota minullekin spinaalipuudutuksessa tarjottiin, mutta siitä kieltäydyin. Ehkä mulla oli joku pakonomainen kontrollipakko, että piti pysyä mahdollisimman tolkuissani ja valvoa, että mikään ei mene vikaan. 😂 Kaksi viimeistä ennen tätä tekonivelleikkausta oli myös yksityisellä Bulevardilla, jossa Krister Lybäck korjasi kierukkaa pikkutapaturmien jälkeen. 

Pitää kyllä kehua myös julkista puolta. Leikkaavilla lääkäreillä on varmasti (ellei ole erikoistuva, joka ei ole vielä valmistunut loppuun) paljon kokemusta. Ja pari päivää sitten nettipankkiin oli tullut lasku - kokonaista 109,20 euroa. Minusta olisi hyvä asia, että kaikille julkisen puolen laskun saajille olisi laskussa jotenkin suluissa näkyvissä toimenpiteen todellinen hinta. Ehkä se saisi meitä arvostamaan enemmän maamme terveydenhoitoa, vaikka siinä soten jäljiltä (ja ennen sotea) valuvikoja onkin ja rahaa aivan liian vähän. Mutta, että aina ei valitettaisi. Tietty jonot ovat pitkiä eikä kukaan osaa sanoa, milloin tilanne muuttuu. Tämän leikkauksen jäljiltä (ja ajatttelin jossain vaiheessa antaa palautetta) minua jäi askarruttamaan kuntoutukseen saadut ohjeet. Itse olisin kaivannut täsmällisempiä ohjeita... mm. kuinka monta päivää leikkauksen jälkeen (suunnilleen, koska kaikki ovat yksilöitä) mitäkin liikettä voi tehdä. 

Hienoa, että sait esittää ruokatoiveitakin - vai ymmärsinkö jotain väärin. Kylmägeelipusseja kannattaa ostaa apteekista lisää, jos sulla ei ennestään ole. Mulla on aika monta kappaletta ja ovat kyllä kaikki tarpeen, että käytetyt saavat taas kylmentyä. 

Japena joku tuossa jo aiemmin kehui pudottamaasi kilojen määrää. Onnittelut myös täältä. Olet tehnyt upean työn ja vielä kaikki aika rankan arjen keskellä teidän ammatinvalinnasta johtuen. 

Mustikkaposki olipa kiva lukea kirjoituksestasi kohta "ei ole pakko raataa, jos ei taho". Alat pikkuhiljaa oppia. 🤣

Kivikasa joko olet saanut ne EKG-tulokset? Onko kaikki siinä todettu kunnossa olevaksi?

Tiinuliinu täälläkin seurataan ahkerasti vaalikeskusteluja, vaikka olemmekin käyneet jo äänestämässä. Tuossa jossain aikaisemmassa kirjoituksessani puhuin HS:n vaalitentistä, joka "mukamas" tulisi sinä iltana. Tulikin sitten seuraavana. Ruotsin kielinen tentti on vielä boxissa tallella. Sitä en ole ehtinyt katsoa. Tänään sitten vielä Ylen viimeinen tentti. Eipä noissa enää paljoa uutta tule esiin, kun kaikki mahdollinen ja mahdotonkin on jo luultavasti kysytty. Mutta, mielestämme niitä on kiva katsoa. Me myös yleensä katsomme kaikki a-studiot ja a-talkin, joka tähän asti on tullut torstaisin. 

Eilen olin sitten tuossa terkkarissa hakasten/niittien poistossa. Yritin kysellä, että eikö siihen pintaan saisi sellaista pintapuudutusainetta, jota lapsille välillä annetaan. Hoitaja sanoi, että ei tällaisissa tapauksissa ole yleensä annettu. Olisin ehkä jatkanut suostuttelua, mutta sitten vielä lisäsi, että ei sitä voisikaan laittaa senkään vuoksi, että riski tulehdukselle kasvaisi. No siinä istuin ja välillä kiljuin kuin pieni teuraalle vietävä possu - huom. en sentään niin kuin iso karju. Mielestäni kuvan perusteella, kun olin laskenut, niittejä oli yhteensä 25. Osa oli niin, että ei sattunut juuri lainkaan, mutta kyllä joidenkin kohdalla sattui ihan kunnolla. Olivathan olleet siinä kaksi viikkoa ja syvällä kudoksessa. Mutta kaikki meni nopeasti ja hyvillä mielin sieltä lähdin. Sain vielä verrata hoitajan happisaturaatiomittaria omaani, jonka olin juuri ostanut Lidlistä, kun mielestäni se näytti liian alhaisia happisaturaatioita. Pulssi tulee täsmälleen oikein, kun olen verrannut verenpainemittarin lukemaan. Siellä terkkarissa ne nyt näyttivät lähes samaa - omakin korkeampaa kuin koskaan aiemmin (tosin en vielä montaa kertaa ollut sitä käyttänyt). Eli en nyt palauta laitetta. Se on pieni ja kätevä mukanakin kuljetettavaksi verrattuna verenpainemittariin. 

Tänään olimmekin sitten jo äitiäni katsomassa. Kyllä oli ihana nähdä häntä. Alunperin olin ajatellut, että perjantai olisi polvelle parempi, mutta useimmiten perjantai on äidin pesupäivä ja on silloin aika väsynyt. Siinä syy, miksi sitten menimmekin tänään. Tosin kävi nyt niin, että äidin pesu olikin tällä viikolla jo tänään. Isäni oli siellä kun menimme, niin tapasimme samalla hänet. Ensi viikolla käymme varmaan äidin vierailun yhteydessä isäni luona. Äiti oli yllättävän pirteä. Siippani leikkasi tulppaaneihin uudet imupinnat ja laittoi ne maljakkoon. Minä rasvasin äidin kasvot Bella Vitalla ja taas ihmettelin, kuinka hyvä iho hänellä onkaan. On varmaan koko ikänsä käyttänyt Bella Vitaa, kun sen tuoksustakin tulee minulle heti äiti mieleen. Sitäkin ihmettelimme siippani kanssa (taas kerran), että äidilläni ei juuri ryppyjä ole kasvoissa. Täyttää kohta 84 vuotta. Katselimme valokuvia - paperisia ja mun kännykästä ja kaikenlaista juttelimme, kunnes näytti siltä, että äidin silmät painuvat väkisinkin kiinni. Olin pitänyt häntä kädestä kiinni pitkään peiton alla ja äidin ote minun kolmesta sormestani oli luja. Kun lähdimme ja takit olivat jo päällä, lähetimme lentosuukkoja ja vilkutimme. Huomasin sitten, että äidin käsi liikkui hieman peiton alla, kun yritti vilkuttaa takaisin.

Automatkalla olin nyt takapenkillä, niin että leikattu kinttu oli suorana penkin päällä. En olisi muuten pystynyt olla. Onneksi meillä on autossa kaksi tyynyä, että sain ne selkäni taakse, muuten selkä ei olisi tuollaista asentoa kestänyt. Lounas oli melkein valmiina kotoa odottamassa, niin että ehdin juuri käydä suihkussa ensi kertaa ilman tikkejä. Piti odottaa noin vrk ennen kuin menee suihkuun. Nyt oli haavasiteeseen tullut vähän verta tikkien poiston jälkeen, mikä on tietty aivan luonnollista. Halusin siihen kuitenkin vielä huomiseksi haavasiteen päälle, että en ihan heti telo jotenkin haavaa auki. 

Toissayönä hakiessani kylmägeelipussia pakastimesta vilkaisin samalla puhelinta. Siinä oli etusivulla jokin lyhyt maininta meidän ilmalämpöpumppu sovelluksesta. Aamupäivällä siippani ei sitten saanut yhteyttä mihinkään kameraan eikä myöskään ilmalämpöpumppuun. Meillä on lisäksi varalla sellainen ystävämme rakentama (ikivanha , mutta tähän asti hyvin toimiva) vekotin, joka on yhdistetty kahteen irtopatteriin. Sen sisällä on Nokian vanha puhelin ja ajattelimme, että jos on sähköt mökissä päällä, niin sen ainakin pitäisi toimia, kun ei ole yhdistetty samaan reitittimeen muiden härpäkkeiden kanssa. No, nyt ei saatu sitäkään kautta yhteyttä. Henkilö, (jotkut olette vilaukselta hänet tavanneetkin - koiramies) jonka kanssa olemme eniten tekemisissä (tarvitsee usein siippani apua), ei hänkään ollut nyt mökillä. Soitin sitten läheiselle vakituisesti siellä asuvalle miehelle, joka lupasi hämärän tullen käydä pihallamme, niin näkisi jo siitä, jos liiketunnistevalot syttyvät, että sähköt eivät ole poissa. Se siinä huoletti, että meillä on siellä kaksi pakastinta lähes täynnä ja siippani oli hiukan jo valmistautunut lähtemään eilen ajamaan sinne. Lopulta siippani puhui toisen naapurin kanssa puhelimessa, joka meni meillä käymään. Näki heti terassilta, että jääkaapissa oli valot. Muistin sitten, että meillä on joskus ilman sähkökatkoakin mennyt reititin pois päältä eikä mikään muu, kun sen buuttaus ole auttanut. Siippani sitten kertoi avaimen piilopaikan ja niinhän se oli, että kun hän kävi buuttaamassa reitittimen, etäyhteydet alkoivat toimia. Suuri helpotus. Tuolla korvessa pitää olla valmis itse antamaan ja tarjoamaan aina apua, kun koskaan ei tiedä, milloin itse sitä tarvii. Hienosti on ainakin tähän asti kaikki sujunut. 

Nyt taas syömään ja sitten uutiset ja ylen vaalitentti. 

Voikaa hyvin ja pysykää pystyssä. Saattaa olla, että huomenna luistimet olisivat kätevin kulkupeli, jos ei ole kumirenkaita alla. 

Kipa Joo, ekg:ssä normaali rytmi, vasen haarakatkos (joka on todettu jo aiemmin rasituskokeessa, jonka tulos oli kuitenkin muuten ok.) Kolme vuotta sitten lääkäri ensin meinasi laittaa lähetteen sydämen ultraan, mutta ei sitten laittanutkaan. Olin silloin vähän pettynyt. Ehkä pyydän tällä kertaa semmoistakin lähetettä. 

Viime yö oli kamala tuon yskimisen takia. Oli pakko nousta istumaan pariksi tunniksi kun makuulla alkoi hengitys vinkua ja piti yskiä kylkiluunsa kipeiksi. Täytyy hakea lisää sitä avaavaa lääkettä kun näytti, että on kirjoitettu useampi satsi. Sehän oli vain tuohon puhalluskokeisiin, mutta haitanneeko tuo, vaikka henkäilisin sitä tarvittaessa?

Meidän olis tarkoitus ensi sunnuntaina lähteä pikku tutustumisreissulle Alicanteen. Vähän pelottaa, jos alkaa lennolla yskittää hirveesti😕 Täytyy kysellä vähän  keskiviikkona kun menen sinne spirometriaan. Ja samalla käydä äänestämässä 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

Kivikasa, Alicante on kaupunki, jossa löytyy tekemistä ja näkemistä. Sinne me aina lennämme ja sitten ajelemme 45 min. Valeciaan päin Altean pikkukaupunkiin, jossa on lomakotimme.

Minua pyydettiin kertomaan täälläkin Zappasta, kun kaikki eivät ole facessa. No nyt tulee koirajuttuja! Olimme viikonlopun Heviteinin ja Juniorin sekä Zappan seurana, kun vanhempansa olivat Tallinnassa. Taas ei ollut koiran riemulla rajoja, kun tulimme. Olin viisaasti jättänyt korvakorut kotiin, kun en halunnut metsästää niitä koiran kidasta.
Heviteini roikotti frakkiaan heti, kun päällysvaatteistamme kuoriuduimme ja ilmoitti sovittavansa sitä. No eihän hän siitä yksin selviytynyt, joten sain auttaa. Voi miten nautin hetkestä ja samalla ihmettelin, että vastahan mä kiskoin hänelle kurahousuja! Kerroin frakkietiketistä niin paljon kuin osasin, neuvokoon isänsä lisää, lauloi Kauppakorkean kuorossa ja on tottunut frakin käyttäjä.

Poika epäili näyttävänsä pahvilaatikolta, joten otettiin monta kuvaa, joita lähetettiin lähipiirille ja sain luvan laittaa faceenkin. Hän sitten myöhemmin kysyi, onko tullut tykkäyksiä eikä enää puhunut mitään pahvilaatikoista. Ja kyllähän frakki ja pitkä poika hyvältä näyttikin!

Zappalla oli luja usko siihen, että olimme siellä vain sitä varten. Se kantoi leluja vuoronperään Justukselle ja minulle, hyppäsi sohvalle viereeni (annoin olla, sohva on jo vanha ja kulunut), laski päänsä syliini ja heti, kun lakkasin silittelemästä, läppäsi tassullaan, että jatka.

Justus valmisti Flygande Jakob -nimistä broileripataa kuuden hengen annoksen, jonka me neljä söimme viimeistä murua myöten. Paitsi että säästin Zappalle vähän ja riisiä, hyvä kun ei syönyt lautastakin. Sitten vetäydyimme päikkäreille tyttären ja vävyn makkariin. (emme nuku vierashuoneessa, koska Heviteini kuorsaa seinän takana liian lujaa) Suljin makkarin oven, ettei Zappa rojahda päällemme kesken unien. Vaan ovela koira oli hiipinyt vävyn työhuoneen kautta ja huoneita yhdistävän kylpyhuoneen läpi makkariin, ottanut sisätossuni ja ruvennut järsimään sitä. Suurin osa tossusta löytyi säpäleinä.

Pojat ulkoiluttivat Zappan. Istuttiin kahvipöydässä ja juteltiin Juniorin kanssa vaihtoehtoisista lukioista. Hän on käynyt tutustumassa jo muutamaan ja pohtii nyt toivejärjestystä. Heviteinin kanssa tutkittiin käytettyjä autoja netistä, koska poikaa polttelee nyt oman kärryn hankinta. Minä olen säästänyt rahastoon poikien syntymästä asti pienen summan kuukausittain ja tuotto on ollut niin hyvä, että Heviteinin ajokortti sekä jonkinlainen kottero maksetaan sieltä.

Zappa yritti ihan muina koirina istua ruokatuolilla ja ylettyä pullaviipaleeseen ja oli hurjan loukkaantunut, kun komensin sen pois. Se haki leivinuunin läheltä klapin ja eikun olohuoneen matolle järsimään. Samalla se tuijotti minua tiiviisti, että huomaanhan ja reagoinhan. Ei halunnut irrottaa, komensin tiukemmin, koira murisi minulle. No sitähän minä en suvaitse ja annoin sen kuulla kunniansa. Sen ottelun minä voitin eikä mitään murinoita kuultu sen jälkeen.

Sen sijaan upeaa ulvomista kuultiin. Kun soitan netistä haulla Dog howling pientä pätkää, Zappa alkaa aina ulvoa pitkään ja hartaasti kaula ketkolla. Zappa on nyt puolitoista vuotta ja jonkinlaista järjen lisääntymistä on havaittavissa. Itse asiassa se tottelee sisätiloissa tosi hyvin ja ymmärtää mielestäni paljon puhettakin.

Kun pesin hampaitani kylppärissä, Zappa kiipesi saunan lauteille ja alkoi ulista, ettei uskalla tulla pois. Haki huomiota, mutta Juniori kuitenkin meni sen viereen istumaan ja yritti saada koiraa pois lauteilta. Koira vikisi ja ulisi ja näytti katselevan lauteita kovin pelokkaasti. Minä hain namia, näytin ne avokämmenelläni ja käännyin lähteäkseni pois saunasta. Koira oli sekunnissa lattialla!

Nukkumaan käydessämme se yritti kerran ihan huomaamattomasti tulla jalkopäähän nukkumaan, mutta kun yli 40-kiloinen sakemanni hyppää sänkyyn, se jäi heti kiinni ja komennettiin lattialle omalle patjalleen. Totteli heti silmissään ilme, että ei yrittänyttä laiteta.

Eilen menimme iltapäivällä Justuksen nuorimman lapsenlapsen 14-vuotissynttäreille. Siellä oli mukana myös hänen poikansa Suomen lapinkoira Sysi ja minä soittamaan Sysillekin ulvomisvideota. Mutta Sysi luimistikin korvansa ja käänsi minulle selkänsä eikä ollut aikeissakaan ruveta ulvomaan. Heti kun suljin videon, se hyppäsi viereeni sohvalle ja nuoli nenääni, joten se ei tainnut siitä videosta tykätä.

Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun Zappa veti Justuksen kumoon kamalin seurauksin. Mutta Justus on toipunut tosi hyvin ja katselin tyytyväisenä, kun hän riehui Zappan kanssa. Zappa jumaloi Justusta, minä olen selkeästi ruoanantaja ja rapsuttelija, jolta haetaan hellyyttä ja jaellaan isolla, vaaleanpunaisella kielellä karheita suukkoja.

Sua mä, Merelle, erityisesti ajattelinkin!

IL ja Tulirumpu, onnea polvileikkauksiinne. Auringon valon lisääntyessä sujuu kuntoutuminenkin varmasti mukavasti.

Kipa, hieno kuvaus sairaalareissustasi ja kuntoutumisestasi. Varmaan olosi päivä päivältä paranee.

Kivikasa, toivottavasti olosi on helpottunut. On tosi raskasta, kun ei yöllä yskimiseltään saa nukutuksi. Joko kävit spirometriassa?

Japena, kyllä ihan päätä huimaa tuo painonpudotuksesi. Tosi hieno homma, että leikkauksen jälkeen olet pystynyt pitämään pintasi.

Tiinuliinu, sinä se jaksat tehdä vaikka mitä. Kirjoitat paljon muutakin kuin päivityksiä tänne kuusikymppisiin, leivot ihania leivonnaisia, raivaat kotia, käyt taidenäyttelyissä, laulat kuorossa ja nyt sitten vielä aloit virkata suuri töistä päiväpeittoa ja kohtahan jo alkaa veneen kesäkuntoon valmistelu. Ja ihana koiranne pitää huolen siitä, että käyt päivittäin ulkona lenkillä. Huh, huh, respectiä täältä sinne.

Mustikkaposki, onneksi sait jo melko pian sen ajan silmäpolille.  On varmasti tosi ikävää, kun silmät eivät ole kunnossa.

Pikseli, hurja suoritus sinulta tuo lumen kolaus. Märkä lumi on kyllä niin raskasta, etten minä jaksa sitä kolata juuri yhtään ja miestäni en päästä sitä tekemään. Pahimpaan aikaan naapuri ja tytär auttavat. Kevyttä lunta mieheni lapioi ihan mielellään ja sydänkin sellaisen kolaamisen kestää. Minkähänlainen sellainen akkulumilapio on? Onko kellään kokemuksia?

Menna, olen ihan varma, että sinä osaat toimia juuri oikein miehesi kanssa. Olet tiukka, mutta samalla lämmin. Et pelkää sanoa asioista suoraan, mutta et turhaan jankuta, jos siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä. Niin kuin olet todennut: et voi miehesi puolesta olla juomatta. Hänen on itse oma päätöksensä tehtävä. Se minusta on erinomaista, että teillä on elämässä monia mukavia asioita, joita teette yhdessä. Sekin tukee raittiina olemista.

Minäkin muuten sain tiedon sairaalasta, että minulle on tehty hoidonvaraus polven tekonivelleikkaukseen. Laki edellyttää, että minut hoidetaan kuuden kuukauden kuluessa. Saapa nähdä.  Juuri nyt pärjään kyllä ihan hyvin. Melkein tuntuu turhalta koko leikkausjonossa oleminen, mutta eiväthän ne kulumat sieltä toisaalta minnekään häivy itsestään. (kulumisaste on 3-4 välillä, mitä se sitten tarkoittaneekin)

Eilen kävimme lapsenlapsen 10 v kanssa oman vaalikeskustelumme. - Ketä sinä mummu äänestit? - Enpä taida kertoa. - Miksi et? - Meillä on täällä Suomessa vaalisalaisuus ja se tarkoittaa sitä, että vain minä tiedän ketä äänestin. - Ja pappa. - Ei välttämättä edes pappa, jos en kerro. - Mutta mä olen lapsenlapsi, joten mulle voit kertoa. - Miksi haluaisit tietää? - No sitten kun mä äänestän, niin taidan äänestää samaa kuin sinä. Sä olet niin viisas ja osaat pelata fuskuakin tosi hyvin.( pientä imartelua siis heitettiin keskusteluun mukaan).

Keskustelua käytiin samaan sävyyn pitkään ja hartaasti. Ja lopulta vakuutin pojalle, että aikoinaan hän tulee äänestämään ihan juuri sitä ihmistä, ketä haluaa ja hän voi huoletta unohtaa minun äänestykseni. Jokainen löytää oman puolueensa tai ihmisen, joka tuntuu itselle oikealta vaihtoehdolta. Tärkeintä on, että käy äänestämässä. - okei, sanoi poika ja jatkoimme korttipeliämme.

Juuri nyt elämämme on hieman alakuloista. Toissa viikonloppuna mies joutui käymään sydänoireiden vuoksi sairaalan päivystyksessä. Ei mitään vakavaa onneksi, mutta jonkinlainen kuoleman pelko, yleinen ahdistus tunkeutui mieheni elämään. Yritän saada hänet unohtamaan pelon, mutta masennus on kurja kaveri. Sitä on välillä vaikea voittaa.

Nyt onneksi kovat pakkaset ovat hellittäneet ja hän pääsee ulos pitkille kävelylenkeille. Aurinko valaisee jo aamut. Linnut aloittavat varovasti viserryksiään. Lapsenlapsi piipahtaa koulusta kotiin mennessä ja huutaa: Pappa, askarrellaan.

Istumme takkatulen ääressä lukemassa. Juttelemme. Olemme hiljaa.  Katsomme hyviä futismatseja. Nauramme mainiolle ranskalaiselle TV sarjalle: Agentit. Valo karkottaa pimeyden. Aurinko sulattaa jossain vaiheessa lumen. Hipaisen hellästi mieheni kättä. Sanoittakin hän tietää miten rakas hän on minulle. Se riittää. 

Hyvää tätä päivää itse kullekin.