Moi mimmit. Hyvin täällä yksi polvitoipuja periaatteessa voi. Silloin tällöin on sekä reisi-, pohje- että nilkkakipua, mutta kestettävähän ne on, kun ymmärtää syyn.. Siellä ne lihakset ja hermonpäät etsii omaa paikkaansa.

Menna, oravaongelma ei naurata. Ystäväni, taidemaalarin, ateljeerakennuksen vintille pesiytyi pari vuotta sitten näätäyhteisö. Asian tutkiminen monine eri vaiheineen on kestänyt kaksi vuotta, kunnes vihdoin vakuutusyhtiö päätti korvata vintin ja katon, n. 100.000 euroa.

Sain suruviestin viikolla ja olen ollut melko järkyttynyt. Entinen naapurini oli lähtenyt kavereidensa kanssa lounaalle. Ruokaa oli mennyt väärään kurkkuun ja hän oli tukehtunut. Kukaan ei osannut auttaa eikä paikalla sattunut olemaan lääkäreitä, joilta Heimlichin ote olisi onnistunut. Mies oli innokas tenniksenpelaaja ja antoi aina meidän koirille "väsyneitä" pallojaan, niitä on vieläkin pari putkiloa.

Mulla alkoi kaatua seinät päälle kaupungissä, joten tiistaina suunnattiin maalle. Polvi ärsyyntyi tunnin automatkasta, kotiin taidan matkustaa takapenkillä jalka oikosenaan. Mutta voi sitä autuutta, kun vihdoin lojuin sohvalla ja katselin liekkien leikkejä takassa, lintusten ahkerointia talipallojen kanssa. Joutsenpariskuntakin lensi pellon yli ihan kuin tervehtiäkseen. Melkein liikutuin kyyneliin asti.

Eilen käveltiin vakoilemassa uudisrakennusta parin mökin päähän, on tulossa melko muhkea rakennus pienelle tontille. Mökin pihalla terassi on jo avoin lumesta, mutta laiturille asti en vielä pääse lumen takia. Keräilin joulukoristeet laatikoihin, Justus vei vinttiin ja toi tullessaan pääsiäislaatikot alakertaan. Nyt mun pitäisi pyyhkiä pölyt, jotta voin ainakin vähän laittaa pääsiäistä. Joulun jälkeen kaipaan keltaista ja kirkkaita värejä. Justus oli ostanut 25 keltaista tulppaania, ne ilahduttavat.

Kohta lähden taas köpittelemään vähäksi aikaa ulos. Otan ehkä talvivaloja pois. Mun toinen kyynärsauva putosi mökin ovea aukaistessani kolme rappusta terassille ja siitä irtosi tappi, jolla säädetään kepin korkeutta. Tapin pitimenä oleva muovirengas hajosi, joten nyt on selvittävä yhdellä sauvalla. Viedään alkuviikosta keppi välinehuoltoon.

Justus kiipeilee näköjään tikapuilla ottamassa ränneistä jäätyneitä paloja pois, kun vesi valuu terassille. Millä tuon miehen saisi tajuamaan, ettei hän enää saa yksin tuollaisia hommia tehdä? On hän sentään turvannut tikkaat niin, etteivät ne lähde luistamaan. Siinä on tyyppi, joka ei suostu vanhenemaan tai ainakaan luopumaan "miesten töistä".

Hola
eli heipat Espanjasta! Andalusian aurinko paistelee, ainakin osan ajasta, ja lämmintä on saman verran kuin Suomen kesässä. Sateita huomattavasti vähemmän – paikalliset niitä kovin kaipaavat. Jollei vettä tule taivaalta, uima-altaat eivät aukea kesäksi. Näin talvella (täkäläisten mielestä nyt on talvi ja joka toisella yllään toppatakki) ne ovat muutenkin kiinni.

Saakos tähän kipukoipikeskusteluun osallistua myös ilman tekoniveliä?

Nimittäin: muutama viikko sitten mun lonkat alkoivat oudosti kipeytyä. Nojatuolista nouseminen sattui, kävely tuntui kamalalta. Yöllä kolotti ja jomotti ja joskus oli pakko päivisinkin napata särkylääke. Ristiselkään ja reisiin sattui. Erityisen kivuliasta oli portaiden nouseminen.

Koska perusterveydenhoito pääkaupunkiseudulla on hieman heikoissa kantimissa, tein vähän omaa tutkimusta ja totesin, että tämäntyyppisissä vaivoissa pitää mennä ensin fysioterapeutille ja jollei se auta, vasta sitten ortopedille. Terveyskeskuksesta olisi tosin saanut särkylääkereseptin, mutta mitäpä minä sillä, kun tabuja oli kaapissa ennestään. 

Ja koska liike on lääke, vedin nastakengät jalkaan ja painuin snautserin kanssa lenkille pari kertaa päivässä. Liukastahan kaduilla oli, lähimetsän kävelyteistä puhumattakaan, mutta pysyin pystyssä ajatuksen voimalla: ajatella, ihan kohta kävelen kesäisillä kaduilla…

Tässä loma-asuntomme läheisyydessä on hyvä fysioterapeutti. Suomalaisnainen, joka on tullut töihin Espanjaan ja jäänyt tänne. Nyt hänellä on oma vastaanotto, jossa olen käynyt jännitysniskaani hoidattamassa parina talvena.

Siellä mä olin eilenkin. Diagnoosiksi tuli rasitusvamma. Ei niin, että olisin liikkunut liikaa (kilometrilukemat ovat vaatimattomia kuten KK:n caminointiketjua seuraavat ovat ehkä huomanneet) vaan olen kävellessäni jännittänyt lihaksia kun olen pelännyt kaatumista. Eli siis kävellyt väärin.

Kaikenlaista väärää olen elämäni varrella tehnyt, mutta tätä ennen en ole tiennyt, että ihminen voi kävelläkin väärin.

Sain semmoisen käsittelyn että vedet silmistä sirisi. Ja ohjeistuksen laittaa tassua toisen eteen jotenkin entistä rennommin.

Huomenna hierotaan taas. Ehkä ensi viikollakin. Tänään tehtiin Lyytin kanssa kuuden kilsan lenkki. Mahdollisimman rennosti.

Voikaa hyvin kaikki!

Kipa, muistit aivan oikein. Meirämmiäs liukastui helmikuussa 2019 meidän pelastustiellämme ja kaatui suoraan vasemmalle lonkalleen. Siitä seurasi reisiluun pään murtuma ja kun hän oli (silloin) niin hyvässä fyysisessä kunnossa ja olimme juuri käyneet hammaslääkärilläkin, lääkäri ei katsonut olevan mitään estettä leikkaukselle ja lonkkaan leikattiin tekonivel.

Olemme viimepäivinä yskineet oikein kilpaa meirämmiähen kanssa. Hänen yskänsä alkoi jo viime viikon lopulla ja enää hän yskii satunnaisesti. Minulla yskä alkoi toissapäivänä ja yskän lisäksi varsinkin makuuasennossa kuuluu rohinaa ja vinkumista aivan samoin kuin Kivikasakin kertoi. Kuumetta ei ole ollut eikä mitään muitakaan oireita. Olen yrittänyt juoda lämmintä teetä, joka onkin hieman rauhoittanut, mutta mitään flunssalääkkeitä emme ole käyttäneet. Emme ole myöskään tehneet koronatestejä. Meirämmiäs ei tietenkään ole alentunut juomaan teetä, vaan on kitannut tapansa mukaan kaljaa 😒  Tänään jätimme kuntosalin väliin, kun ei ole varmuutta mitä tämä on emmekä viitsineet lähteä tartuttamaan muita. Kyllä se sitten aikanaan menee ohi.

IL, ikävä tuo sinun naapurisi kohtalo. Heimlichin otteeseen pitäisi kaikkien tutustua, kun siitä voi hyvinkin olla apua. Netistä löytyy ohjeita, ellei ole käynyt EA-kurssia. Olen lukenut, että jos on yksin kotona ja jotain menee kurkkuun, pitäisi yrittää heittäytyä pallea edellä nojatuolin tai sohvan selkänojaa vasten, jotta syntyisi painetta ylöspäin. Taitaa kylläkin olla helpommin sanottu kuin tehty!

Eilen oli tosi kaunis auringonpaiste ja mieleeni muistui naapuritaloyhtiössä asunut rouva, joka heti ensimmäisten aurinkoisten päivien tullessa alkoi istua lämpimästi pukeutuneena ja filtti jaloillaan ulkona naama aurinkoon päin. Hän rakasti aurinkoa ja käytti jokaisen säteen hyödyksi. Valitettavasti hän kuoli muutama vuosi sitten, mutta hänen kanssaan oli aina niin mukava rupatella auringonpaisteessa. Hänen miehensä asuu nyt yksinään ja yritämme aina hänet nähdessämme jutella hänen kanssaan, vaikka hän ei olekaan yhtä sosiaalinen kuin vaimonsa.

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille 🙂

Suupaltti, onpa kiva, että olet noin innostunut tanssista! Tanssi tosiaan kohottaa mielialaa. Nyt on sinun aikasi nauttia elämästä ja jättää suru taka-alalle!

Kivikasa, hyvä, että oireesi ovat viimein helpottumassa, ja olet saanut nauttia pienistä lapsenlapsistasi! Iloisin mielin kohti kevättä!

Japena, olen iloinen, että läheisillesi kuuluu nyt parempaa. Ihanaa, että saat pian noita bonus-lastenlapsia!

Kivuttomampaa toipumista teille, Kipa, IL ja Tulirumpu! 

Odotellaan kuulumisia Tiinuliinulta, että miten loma (työ?) Ukkokullan ja Lyytin kanssa siellä sujuu. Fb:ssa oli pari kuvaa - kiva toi sun uusi tukka!

Menna ja minä taidamme olla niitä harvoja, joiden polvet ja lonkat eivät pahemmin oirehdi. Nyt olen tosin liittynyt jalkavaisten joukkoon. Eilen aamulla vasen jalkaterä oli niin kipeä, ettei sille voinut astua. Ajattelin, että isovarpaan hiukan suurentunut tyvinivel on alkanut ärtyä jostakin, ehkä edellisen päivän liki 5 km:n lenkiltä jäänkovilla fatbike-poluilla. Kun kipu ei lakannut vaan levisi koko jalkapöytään, kävin tänään lääkärissä - toisessa jalassa mieheni talvisaapikas, koska omani ei mahtunut turvonneeseen jalkaan. CER-P arvoni oli niin korkea, että jalassa täytyy olla tulehdus ja sain penisilliini-kuurin. Maanantaina uudelleen laboratorioon ja lääkärille. Jos tila huononee viikonlopun aikana, niin sitten sairaalaan 😨. Mistä ihmeestä olen tuollaisen bakteerin saanut, kun en nyt ole flunssan takia käynyt edes kuntosalilla eikä jalassa ole ollut rikkoutunutta ihoa!

Nyt on taas kuntoilut kuntoiltu joksikin aikaa. ☹️ Ja ehkä laulutkin laulettu, ellei jalan turvotus laske. En kehtaa kulkea eriparisilla ja -kokoisilla kengillä joka askel sattuen. Tänäänkin jäi  keikka väliin.

Toivottavasti säät alkavat pian muuttua keväisemmiksi ☀️
Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Unohdin kertoa, että meidän vanhojen täytyy olla skarppeina lääkärikäynneillä. Omakannasta voi lukea yhtä ja toista omaa olemusta koskevaa. Minullahan luki kerran "siististi pukeutunut". Neurologi puolestaan huomioi, että "nousee ketterästi tuolilta". Miehen viime käynnistä oli maininta "kävelee itse, puhuu kokonaisia lauseita". 🤣😂 Tuolle olemme yhdessä naureskelleet! Ehkä nuoren
lääkärin mielestä perusterve 84-vuotias on ihme. Neuvoinkin, että mies muistaisi myös katsoa, ettei vaatteissa ole tahroja, jos joutuu seuraavan kerran asioimaan lääkärissä. Mahdollista dementiaa näin kai yritetään havannoida.

Jalassani on kai A-streptokokin aiheuttama tulehdus eli ruusu (ei pidä sekoittaa vyöruusuun!). Jalkapöytä on kuin sämpylä, mutta turvotus on alkanut pikku hiljaa laskea, vaikka kipua on yhä. Minulla on vahva peniisilliinikuuri ja huomenna kuulen, ovatko tulehdusarvot alkaneet laskea. Oma kenkä mahtui sentään juuri ja juuri jalkaan, kun menimme vävyn ja tyttärentyttären yhteisille syntymäpäiville. Siellä vaihdoin villasukkaan.

Toivottavasti  Tiinuliinun selkä on parempi. Kiva, että sieltäkin löytyy fysioterapeutti, vaikkakaan ei ilmeisesti kovin helläkätinen, mutta varmasti tehokas. 

Missä kaikki ovat?

Tervehdys,

Pikseli, hyvä että ab-kuuri on tehonnut ja turvotus jalassa laskenut. Äidilläni oli aikanaan tosi paha ruusu sääressä - kananmunan kokoinen patti. Todettiin ruusuksi, mutta ei ihan heti. Ehdittiin jo epäillä ns. tappajabakteeria, kun crp oli yli 300. Se tulehdus hoitui, mutta uusiutui jonkin ajan kuluttua ja tuli myös toiseen jalkaan. Lopulta tuli krooniseksi. Muistan varsinkin tuosta äitini neuvon varpaanvälien kuivaamisesta. Toivottavasti sulla crp myös laskenut. 

Täällä ei mitään ihmeellistä tapahdu. Parina edellisenä aamuna olen kuullut lintujen viserrystä, kun olen pääni ovesta ulos laittanut. Silloin kun tulimme helmikuussa takaisin tänne, täällä oli parempi kävellä liukkauden vuoksi kuin kaupungissa. Nyt taitaa olla toisin päin. Eilen olimme Mikkelissä - polvi kovilla - lähdimme noin klo 11. ja takaisin täällä olimme vasta puoli viiden aikoihin. Kyllä oli polvi kovilla, kun oli alaspäin noin kauan. Mikkelissä, vähät kävelyt, mitä askelsin, niin sujuivat ilman piikkejä. Täällä en nyt uskalla edes piikkien kanssa mennä lenkille. Pitää "lenkkeillä" sisätiloissa. Nyt on edelleen pakkasta noin 8 astetta, joten kylmää piisaa. 

Isäni kaatui perjantaina pahasti - piikki jäi jotenkin maahan kiinni, kun oli menossa postilaatikolle. Onneksi ei nyt näytä mitään radikaalia tapahtuneen - mitä nyt on naama mustana ja verijälkiä ja rupia paljon. Silmän yläpuolelle tuli jättipatti ja pää kuvattiin. Onneksi poikamme sattui olemaan niillä kulmilla ja pääsi pian lähtemään isän avuksi lääkäriin. Sai tosissaan tehdä töitä, että isä pääsi kuvaukseen. 

HUSissa isän naapurille oli ensin luvattu olkapään leikkausta, kun liukastui matkalla isän luota omaan kotiinsa. Leikkauspäiväkin oli jo selvä. Sitten sanottiinkin, että ei heillä enää leikata yli 60-vuotiaita tällaisissa tapauksissa. Kyllä on merkillistä. Mies on lähellä mun ikää ja vielä työelämässä. 

Mun olisi tarkoitus mennä ensi maanantaina isän mukana neurologille ja muistitesteihin. Isähän täyttää vuoden lopulla 90 vuotta. Saa nähdä, mitä omakantaan siitä kirjoitetaan. Omakantaa kannattaa kyllä lukea, koska siellä voi olla aikamoisia virheitäkin. Niiden oikaisu ei vaan ole helppoa. 

Mukavaa talvipäivää kaikille. 

No huh, 60-vuottako on nyt raja ettei enää hoideta? 
Onneksi isällesi ei käynyt pahemmin vaikka hurjalta tuokin kuulostaa. 
Varovaisia saadaan olla, ettei hankita lisää vammoja. 

Karulta kuulostaa, jos työikäinenkään ei saa hoitoa. Miten niitä työuria sitten pidennetään, jos ei edes terveenä pidetä.
Samantapainen huononnus on tekonivelleikkausten jälkitarkastus viiden vuoden jälkeen, josta kyselin kokemuksia jokin aika sitten. Kiitos Mennalle vastauksesta siihen. Kyselin sairaalan kirurgiselta osastolta miksi en ole viime vuonna saanut kutsua jälkitarkastukseen. Puhelua pyöritettiin kaksi päivää organisaatiossa ja lopputulos oli, että sellaisia ei enää tehdä, kukaan siellä ei muista käyneen jälkitarkastuspotilaita mutta he löysivät kyllä tiedot vuosilta -18 ja -19 joissa jälkitarkastus oli mainittu. Ratkaisematta jäi, oliko tieto jäänyt järjestelmämuutoksissa huomioimatta, vai oliko juustohöylä katsonut sen sopivaksi säästökohteeksi.

Olipa onni Kipan isän kaatumisessa, ettei luita särkynyt, vaikka eipä ne muutkaan vammat kivuttomia ole. Koitetaan nyt taiteilla pystyssä jäätiköillä, torstain vesisateiden ja yöpakkasten takia jäätanssit vaan pahenee. Kai se on taas lähdettävä metsästämään hiekoitushiekkaa, se on joka paikasta loppu.

Mulla nyt on 1. leikkauksen jälkitarkastus reilun viikon päästä. Aika on fysioterapeutille, joka mahdollisesti tarvittaessa laittaa sitten eteenpäin lääkärille. Ei siis ainuttakaan jälkitarkastusta - muuta kuin leikkauksen jälkeisenä päivänä - lääkärin toimesta. 

Minulla on huomenna se fyssarin tarkastus kun kuusi viikkoa tulee täyteen. En tiedä tuleeko sen jälkeen mitään. 
Oli se onni että ehdin työterveydestä saada lähetteet leikkaukseen.