Hola,
sitä ennustettua calimaa eli hirmuista hiekkamyrskyä ei sitten tullut, mutta nyt Andalusian kiirastorstain sää on juuri sellainen kuin katumuspäivänä kuuluu ollakin. Harmaa taivas, sataa, puuskittainen tuuli riepottelee parvekkeen kaktuksia (muut kasvit eivät ole näköjään selvinneet tästä Espanjan ennätyskuivasta talvesta). Koira torkkuu sohvalla, ja totta puhuen minäkin otin äsken ihan pienet aamupäiväunoset snautserin vieressä.

Alkuviikolla on oltu reippaampia: käyty Malagassa ostamassa kauppahallista oivallisia oliiveja, ihmetelty katedraalin pyhimyspatsaitten ja satamanvieruspuiston magnoliankukkien runsautta ja vanhankaupungin katujen kapeutta.

On ajeltu vuoristoteitä ja syöty tapaksia Marbellan keskusaukiolla, missä appelsiineja putoilee puista (ne ovat kylläkin hapanta, ainoastaan marmeladinvalmistukseen ja pomeranssinkuorijauheeksi eli siis piparkakkumausteeksi kelpaavaa lajiketta).

Käyty paikallisessa puutarhamyymälässä jossa olisi ollut vaikka mitä kivaa meidän parvekkeelle ja kälyn kukkapenkkiin, mutta matkalaukkujen koko ja tullimääräykset hankaloittivat hankintoja.

Mutta mikä hienointa, on nähty tiistai-iltana ihan tässä kotikaupungissa komea pääsiäiskulkue. Malagassa ne ovat maakunnan mahtavimpia, mutta myöhäinen ajankohta ja täpötäydet junat eivät houkutelleet. Käveltiin siis Fuengirolan pääkirkon aukiolle ja jäätiin eri-ikäisten espanjalaisten seuraan odottamaan, mitä tuleman piti.

Ja tulihan sitä: parin poliisiauton saattelemana aukiolle marssi viitisenkymmentä roomalaista soturia miekkoineen keihäineen kilvet kiiltäen. Torvet ja rummut soivat, töyhtökypärät etenivät täsmällisessä tahdissa. Nuorin rumpali oli arviolta viisivuotias, vanhimmat hyvinkin eläkeikäisiä.

Kirkon ovi aukeni ja sieltä tuli torille ensin puolen tusinaa valkoisiin kaapuihin puettua tyttöä ja poikaa suitsutusastioita heilutellen, sitten parinkymmenen tummapukuisen nuoren miehen kantama pyhimyksenkuva, joka kiersi kirkon ja lähti sitten jatkamaan matkaa pääkatua pitkin torvien ja rumpujen soidessa. Suuri puinen patsas, jota kannetaan isolla lavalla, painaa useita satoja kiloja. Kantajat etenevät yhtäjalkaa, arviolta kymmensenttisin askelin. En uskalla kuvitella, mitä tapahtuisi, jos joku kompastuisi.

Kulkueita on luvassa tällä viikolla jokseenkin jokaisessa Espanjan kaupungissa, edellyttäen että sää sallii. Tänään ei salli – vanhoja arvokkaita patsaita ei voi viedä sateeseen.

Mutta kuten aiemmin olen kertonut, vesi on täällä enemmän kuin tervetullutta. (Pitääkin mennä hakemaan juomavettä ennen kuin lähikauppa ja muutkin liikkeet sulkevat ovensa. Täällä pääsiäisen vietto alkaa tänään puoleltapäivin ja pääsiäistä riittää sunnuntai-iltaan saakka. No silloin me olemme jo kotona.)

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

PS. En ymmärrä, miksi KK:n järjestelmä tavuttaa sanoja oudosti. Muokkaustilassa näyttää normaalilta, mutta muuten ihan kummallinen. Ehkä saatte silti selvää?

Tervehdys. 

Kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt kommentoi enempää, kun on ihan aikuisten oikeesti tarkoitus kirjoittaa lyhyesti. Läppärini vetää viimeisiään. Saa nähdä, saanko tämän viestin lähtemään. Uusi - paljon pienemmällä näytöllä - on jo tilattu ja haemme sen ensi viikolla. 

Polven paraneminen on hidasta - lonkan kipu haittaa sen kuntoutusta. Tuli kyllä Tiinuliinu mieleen sun viestisi, jospa olisi osittain samasta vaivasta kiinni. Alkoi meinaan reilu vuosi sitten liukkaiden ja lumien tultua tänne joulukuussa -22. 

Tänään on ollut ihana aurinkoinen ja lämmin kevättalven päivä - sään suhteen paras tähän mennessä. Olen yrittänyt nauttia sen minkä pystyn. 

Huomenna tyttären perhe tulee vävyn vanhempien luota tänne ja heillä on tarkoitus olla sunnuntaihin asti. Juuri illan suussa kävin laittamassa pääsiäiskoristeita vanhaan mökkiin. 

Mieltäni ahdistaa omien terveyshuolien lisäksi isäni saamat tulokset Täll. Ne olivat aivan uskomattoman surkeat. Lääkärikin oli mielestäni ihmeissään, kun niistä soitti ensin minulle ja sitten isälleni. Isä tulee menettämään ajolupansa ja kauhuissani mietin koko hänen elämäänsä, miten tulee järjestymään, jos muutokset ovat noin suuria ja mielestämme tapahtuneet hyvin lyhyen ajan sisällä. Poikamme kanssa mietimme juuri, että jos kuitenkin tuo kaatuminen on jättänyt jotain jälkiä aivoihin. Otsan patti oli jättisuuri. 

Isä oli tänään kaihileikkauksessa ja ihana poikamme meni taas eilen illalla isän luokse ja kuskasi aamulla aikaisin leikkaukseen. Hänellä on tarkoitus olla siellä lauantaihin asti. Tämä kaikki tulee vaikuttamaan kovasti myös omaan elämäämme. 

Tällä hetkellä olen hädissäni ja ahdistunut. Tyttären perheen tulo tuo iloa, mutta taustalla monta, monta huolen aihetta. Jotenkin ryven niin syvällä, että en moista muista. Olen aina tähän asti ollut päämäärätietoinen ja tekevä - fyysisistä sairauksista huolimatta. Nyt olen jotenkin ihan hukassa. 

Toivotan kaikille hyvää pääsiäistä ja ihania hetkiä läheisten kanssa. 

Ikävä kuulla, Kipa. Voiko noissa testeissä "epäonnistua", oletteko itse huomannut noin suurta muutosta? Poikanne on kyllä ihana huolehtiessaan. 
Mukavia hetkiä silti pääsiäisen aikaan. 

Kipa, ymmärrän huolesi isästäsi. Ja nykyään on tosi vaikeaa löytää/saada hoitokotipaikkaa ainakin Vantaalta. Dementia kehittyy ei ihmisillä eri nopeudella, toivotaan, että isälläsi olisi hidasta lajia.

Polvivaivat jatkuvat, ei tämä niin helppoa ja yksinkertaista olekaan. Maanantaina hieman ehkä liioittelin kuntosalilla (ei ollut vielä uutta ohjelmaa) ja perään altaaseen jumppaamaan. No silmästä katkesi verisuoni ja valkuainen on vieläkin helakanpunainen.

Tiistaina aamusta diabeteslääkäri, käytiin läpi labaratoriotulokseni. Hemoglobiini aika alhainen, mutta sokerit ja kolesterolit hyviä, samoin kuin munuaisarvot. Lääkäri katsoi silmääni ja ehdotti, että ymmärtäisin nyt ottaa vähän rauhallisemmin kuntoutusta. Hänen polveensa oli vaihdettu nivel marraskuussa, lonkkiin aikaisemmin ja hämmästeli, miten paljon kinkkisempää polven paraneminen on.

Sitten fyssaria tapaamaan. Polvi oli turvonnut kuin pallo ja siinä on nestettä aika paljon. Sen takia jalka ei taivu ja mitä enemmän yritän, sitä enemmän jalka turpoaa. Sain lymfaa ja menen uudelleen ensi viikolla. Kävimme kuntosalilla tarkistamassa uuden ohjelmani ja älysin, että olin touhunnut jalkaprässillä, kun se on toistaiseksi jätettävä. 

Justuksen korvista otettiin valut ja neljän viikon päästä pitäisi kuulolaitteiden olla valmiit. Saa nähdä, miten opitaan käyttämään niiden kanssa puhelimen äppiä.

Eilen oli upea, lämmin aurinkoinen päivä. No enhän mä malttanut lepäillä. Tein kukkajuttuja terassin pöydälle, portaille ja portille. Justus pesi auton, imuroi sisältä ja touhuili kaikenlaista pihalla. No arvaatte, että illalla polvi jo valitti ja yö oli aika risainen.

Tänään ajamme Tapiolaan Justuksen pojan perheen luo. Hauskaa, kun sinne tulee muitakin sukulaisia. Mutta he asuvat neljännessä kerroksessa eikä hissiä ole. Huomenna valmistelen sunnuntain ruokia etukäteen, tyttären perhe tulee pariksi päiväksi. Odotan innolla Zappaa, sen lempiulkolelu. autonrengas, odottaa jo pihalla. Teen alkuruoaksi sampanjahernesosekeittoa ja jälkiruoaksi sitruunalimongellomoussea. Justus hoitaa pääruoan, karitsankaretta ja tekeepi valkosipuliperunatkin ihan alusta asti itse.

Toivotan kaikille teille mahdollisimman hyvää pääsiäistä! 

IL, minkälaista lymfahoitoa saat? 
Minulla ei ole silminnähtävää nestekertymää, mutta jalkeilla ollessa polven sivu ja yläpuoli turpoaa ja siitä seuraa inhottavaa kihelmöintiä. Nyt sitä on pohkeissakin. 
Kävin yhdessä lymfahieronnassa ja siellä laitettiin myös kinesioteippaus mutta en havainnut sen juuri auttavan. 
Sinulla on onneksi paljon ohjelmaa, minä olen aivan tylsistynyt kotona öllöttämiseen. Lasten perheetkin ovat omissa reissuissaan. 

Tervehdys Tampereelta!

Mitään en ole tehnyt enkä meinaa juuri mitään tehdäkään! Heräsin tänään "normaalisti" vähän ennen kymmentä ja sitten valkeni, että olemme siirtyneet kesäaikaan ja kello olikin vähän vaille yksitoista. Siis melkein puolet päivästä oli lusittu 😆

Suurin osa kelloista on väännetty kesäaikaan, mutta muutama on vielä jäljellä. Meillä on ihan liikaa kelloja ja kaksi niistä on oven yläpuolella (siis eri huoneissa tietenkin!) enkä minä ylety niihin. Saa nähdä, missä vaiheessa saan meirämmiähen hoitelemaan ne. Viimeksi toisen kanssa meni pari päivää ja muistin toisen olevan jo valmiiksi kesäajassa, mutta meirämmiäs olikin kääntänyt sen jossain vaiheessa, joten niin helpolla emme siis pääse! Muuten ei kesäajasta sen kummempia haittoja ole syntynyt, kun en ole koskaan miettinyt mitä kello oli ennen ja mitä se on nyt. Olenpahan vain heti alkanut elää kulloisessakin oikeassa ajassa ja kun nukun hyvin, ei tunnin siirtely puoleen tai toiseen haittaa nukkumistakaan mitenkään.

Mehän emme näitä erilaisia juhlapyhiä mitenkään erityisemmin vietä. Ei ole koristeita eikä pöytääkään kateta sen kummemmin. Facebookissa olen nähnyt toinen toistaan hienompia pääsiäisasetelmia ja -kattauksia ja ihailen niitä kovasti, mutta me nyt emme vaan ole mitään juhlapyhäihmisiä varsinkin, kun kaikissa on uskonnollinen tausta, joten sieltäkään ei viettämiseen synny aihetta. Eilen söimme mämmiä ja kävimme keskiviikkona Mikon Leivän myymälässä ostamassa vuoden mämmit eli viisi rovetta, jotka nyt odottavat pakkasessa.

Tampereen Kauppahallissa on Nygrenin kalamyymälä ja heillä on jo vuosia ollut nk. perjantaimyyssi, jonka voi tilata etukäteen ja hakea torstaina. Siellä on ollut erilaisia kalaherkkuja kuten madekeittoa sekä erilaisia savustettuja ja marinoituja kalajuttuja. En ole sellaista aiemmin tilannut, mutta nyt heillä oli pääsiäismyyssi, jossa on laakeassa astiassa lokeroihin pakattuna graavilohta, lämminsavulohta, mangorapumajoneesiherkkua, katkarapumajoneesiherkkua, valkosipulissa ja rosmariinissa marinoituja tiikerirapuja, heidän itse valmistamaansa perunasalaattia sekä punasikuri-parsasalaattia. Syötävää on yhteensä n. kilo, joten siitä riittänee hyvin kahdelle ja lisäksi keitän muutaman perunan. Mikäli tämä maistuu yhtä hyvältä kuin näyttää ja kuulostaa, niin saatan alkaa tilata myyssejä useamminkin.

Lumet alkavat olla ns. mennen talven juttua, joten ellei tule takatalvea, niin voimme alkaa valmistautua kevääseen. Pihalla on vielä vähän lunta, kun aurinko ei joka paikkaan osu, mutta haihtumalla lähtee iso osa ja kun päivät lämpenevät, niin ei kestä kauaa, kun kaikki on poissa. Tosin meirämmiäs ei "ehtinyt" syksyllä haravoida pudonneita lehtiä pois, joten nyt lumen alta paljastuu puolimädäntyneitä littaantuneita lehtiä, jotka eivät ole mikään pihan kaunistus. No, jahka ne kuivuvat, niin ehtiipähän ne vieläkin haravoida. Vastapäisen taloyhtiön ja meidän välissä oleva kuusiaita sen sijaan on melkoinen murheenkryyni, kun se on päässyt kasvamaan turhan korkeaksi. Aikaisemmin sen yletti siistimään pensasleikkurilla maasta käsin, mutta nyt se vaatii jo jonkinlaisen telineen ja pelkään pahoin, ettei pensasleikkuri enää riitä, vaan tarvitaan moottorisaha eikä homma taida hoitua omin voimin. Jonkinlainen ammattihenkilö siihen tarvittaneen ja kun aita on vastapäisen yhtiön istuttama ja se sijaitsee inaseen heidän puolellaan, niin saapas nähdä, minkälainen "rajariita" aidan leikkaamisesta saadaan aikaan. Ammattihenkilö saattaa hyvinkin löytyä jomman kumman kiinteistönhoitofirmasta, mutta leikkaus tuskin sisältyy sopimuksiin eli siitä siis tulee ylimääräisiä kuluja ja sehän ei tietenkään ketään ilahduta!

Tiinuliinu, huomasin itse saman sanojen tavutuksen suhteen. Aikaisemmin sanoja ei tavutettu, vaan tilan loppuessa koko seuraava sana siirtyi seuraavalle riville, mutta nyt sanat jakautuvat ihan vääristä paikoista eikä tavuviivojakaan ole, joten välillä lukeminen on hankalaa. Minä kirjoitan näitä yleensä pöytäkoneella ja mobiililaitteet puolestaan käyttäytyvät erilailla, joten on vaikea kuvitella, mistä tämä johtuu. Ellei tilanne korjaannu, lienee syytä mainita siitä ylläpitäjille.

Polvenvaihtajille edelleen toipumistoivotuksia ja ihan kaikille hyvää pääsiäisen jatkoa 😃

Tulirumpu, sain lymfaa jollain laitteella nivusista jalkapohjaan. Fyssari liikutteli ja laite "imi" ihoa. Polvessa oli sen jälkeen yksi osa normaali ja iso nestepussi toisessa paikassa. Keskiviikkona saan käsin tehtävää lymfaa.

Meillä on ollut hauska pääsiäinen. Perjantaina oli kiva tavata Justuksen lapsia perheineen. Kyselin pojilta kuulumiset, vanhin päässee kyllä ylioppilaaksi, mutta jännittää arvosanoja. Yksi on pyrkinyt ensisijaisesti kuvataidelukioon, sinne on vielä erikseen pääsykoe, mikäli hänen tekemänsä portfolio hyväksytään. Minä ajoin iltapimeässä mökille, ei näkynyt peuroja, kaksi jänistä hyppeli auton edessä aikansa.

Tytär ja vävy ovat olleet ahkeria, ulkokalusteet on kannettu varastosta, ajoleikkurin akku on hoidettu, uudella kompressorilla tehty sitä ja tätä, varsinkin Juniorin skootteriin saatu ilmaa ja hän sillä jo ajeli pitkän lenkin. Vehje oli mökillä talvisäilössä. Eilen illalla syötiin pitkän kaavan kanssa. Tein huvikseni menukortin, jossa kerrottiin viinit ym. ja pojat opettelivat innoissaan ymmärtämään lukea tietoja kortista.

Tytär ja vävy siivosivat keittiön ja tiskasivat hienot lasit. Sitten katsottiin Real Madridin matsia ja rupateltiin samalla. Juttuja riitti aamuyöhön asti! Tänään ollaan ihailtu Zappaa ja vävyä, kun he esittelivät tottiksessa ja puruharjoituksissa oppimiaan taitoja. Zappa sai välillä riehua lempilelunsa, autonrenkaan kanssa ja toisilla tauoilla salaojaputken kanssa. Sitten ne piti piilottaa leikkimökkiin, kun muutoin ei harjoittelusta ollut tulla mitään. Zappa hyppäsi vävyä vasten ja koirankoulutusliiviin tuli kynsistä iso repale. Parsin sen, tytär laittaa silitettävän paikan vielä päälle. Minulla oli paikka, jossa lukee "Museokamaa", mutta vävy ei oikein tykännyt siitä.

Päätimme lähteä kaupunkiin vasta huomenaamulla. Täällä on niin upea ilma, lähdenkin takaisin pihalle istuskelemaan ja miettimään, mitä voisin tehdä, jos voisin. Eräs mökkituttava pistäytyi eilen kuulumisia vaihtamassa ja sain häneltä "maksullisen miehen" numeron raskaampiin pihatöihin. Toinen mökkinaapuri pelmahti pihaan esittelemään mustavalkoista staffinpentuaan.

Kesä on tulossa, ystävät!

Mukavaa pääsiäisen loppua ja kiitos kuulumisistanne.

Ymmärrän Kipan huolen isän terveyden heikentyessä. Ajokortin mahdollinen menetys huolettaa luonnollisesti isää koska riippumattomuuden tunne häviää kun ei pääse liikkumaan mielensä mukaan. Muistan oman isäni kortin menetyksen aivoinfarktin jälkeen, se oli kova paikka. He asuivat maaseudulla jossa ei ollut julkista liikennettä eikä äidillä ollut korttia. Elinpiiri kapeni heiltä huomattavasti vaikka me nuoremmat kuskailimme milloin vaan ehdimme.

Tiinuliinu kyseli hieronnan mahdollisuutta. Olen käynyt harvakseltaan hierojalla ja on siitä apua aina vähäksi aikaa lonkkakipuun. Tällä hetkellä kipuilevat kädet ja olkapäät eniten, johtuen ilmeisesti polttopuusavotasta ja muusta riehumisesta. Suunnittelin tilaavani kuppausajan koska aikanaan kävin kuppaajalla ja sain sieltä avun. 
Vuosiin en ole voinut kuppauttaa Marevan-hoidon takia mutta nyt on toiset lääkkeet ja ne eivät ole esteenä toimenpiteelle. Taidan pyytää laittamaan muutaman sarven myös kankkuun ja takareisille niin näen onko siitä apua.
Rannekanavan ahtauman kortisonipiikin laittoon täytyy varata myös aika jolla saan siirrettyä kipuja yleensä yli puoleksi vuodeksi.

IL :n pääsiäinen kuulostaa yhtä vauhdikkaalta kuin meno ennen leikkausta.
Kiva kun saitte viettää pääsiäistä kummankin suvun kanssa. Onneksi tytär ja vävy auttoivat mökin töissä. Toivottavasti turvotus polvessa helpottaa ja maltat olla liiaksi rehkimättä.

Täällä tuntuu olevan kuulo-ongelmia muillakin kuin minulla. Tammikuussa sain lähetteen kuulopolille, sieltä ilmoitettiin helmikuussa että minut siirretään yksityiselle makusitoumuksella jotta pääsen nopeammin toimenpiteeseen mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Täytynee alkaa soittelemaan tutkimusajan perään kunhan vaan ehtisi ja muistaisi.

Pääsiäisen vietosta sen verran että meillä oli etämiehen kanssa rauhallinen pääsiäinen. Menin Savoon torstaina ja palasin tänään illansuussa. Kokkasimme, söimme hyvin ja ulkoilimme, siinä tärkeimmät. Ulkoilukelit olivat mainiot mutta tänään oli niin lämmintä että en osannut pukeutua sään mukaan vaan olin lenkin jälkeen litimärkä. Huomenna aikaisin on kuntosalivuoro joten liikunta jatkuu edelleen.

Hyvää kevään jatkoa ystävät kylmenevistä keleistä huolimatta.

Niin se hurahti pääsiäinen vauhdikkaasti.
Kaikki lapset puolisoineen ja pari pikkuista tulivat jo torstaina ja siitä se vilske alkoi. Sain ihailla siivottua kotia yhden päivän 😅 En piitannut tippaakaan vaikka hetkessä oli huusholli kuin pommin jäljiltä. Leluja ym oli joka puolella. Mutta oli niin ihanaa kun pienillä oli leikittäjiä, laulattajia ja lukijoita koko ajan. Yksivuotias on varsinainen syli-ihminen ja aina kädet ojossa tulemassa syliin. Kaikki kelpasivat ainakin silloin kun isää tai äitiä ei ollut näkyvissä😃 Hän on kyllä sellainen vekkuli pieni, kävelee haparoivin askelin ja tekee tahtonsa julki kiljumalla korkealta ja kovaa. Muutamia sanoja kyllä jo osaa, mutta tahto osoitetaan kiljunnalla. 
Isompi, kolmivuotias, alkaa olla jo vähän uhmakas ja hän komentaa kovalla äänellä ja testailee vanhempiensa rajojen asettamista😄 Mummukin saa välillä komentelua, mutta sitten taas hetkessä ollaan ihan eri äänessä. On he niin ihania. 

Kyselin tyttärilta etukäteen, että mitäs syötäisiin pääsiäisenä. Kumpikin sanoi, että jotain helppoa vaan, että saadaan olla enemmän yhdessä. Ja niinpä tehtiin. Tosin ruuat oli kuitenkin sellaisia, mitä en ollut itse ennen tehnyt. Sunnuntaina sentään syötiin vähän paremmin. Poika metsästelee ja hän toimitti kauriin paistin, josta teimme hänen kanssaan uuniin palapaistin. En luota omiin kokkaustaitoihin, joten halusin takuulla kypsää tulosta. Hyvää siitä tulikin, kaikki tykkäsivät. Vanhin tyttö ei syö lihaa, joten lohtakin sitten laitettiin uuniin tulemaan. 

Perjantaina oli askartelupäivä. Murusen kanssa maalattiin munankuoria ja tehtiin virpomisvitsoja, vaikka ei ollut ihan varmaa, uskaltaako hän lähteä virpomaan. Täällähän virpomispäivä on pääsiäislauantai. Komeat oksat tulikin. 
Lauantaina sitten tyttäret ja Murunen pukeutuivat noitakamppeisiin ja kyllä olivatkin hauska näky. Yksi naapuri oli oikein toivonut, että Murunen tulisi heille virpomaan, joten päättivät ainakin tässä  meidän tien viidessä talossa sitten käydä. Hienosti Murunen muisti virpomislorun ja isot noidatkin oli saaneet namuja😄Eihän pientä voinut yksin laittaa ensimmäiselle virpomisretkelle. Niin paljon innostui pannuunsa kertyneistä namuista, että halusi jatkaa kierrosta ja kävivät sitten seuraavallakin tiellä muutamassa talossa. Iltapäivällä menitiin sitten koko porukka leivoskahveille meidän kylän ihanaan kahvila Kissankelloon.
Lauantai-iltana miniä alkoi valittaa kurkkuaan ja sunnuntaina poika ja nuorempi tyttäreni. Sunnuntai menikin sitten vähän sairastupameiningillä ja kuullosteltiin kuka seuraavaksi. No, ei tähän mennessä vielä muilla mitään. 

Iltaisin pelailtiin tyttären tuomalla Dixit lautapelillä ja olikin hauskaa. Minäkin voitin yhden pelin.
Eilen kaikki lähtivät ja meille jäi vain hiljaisuus ja "loppusiivous" 😃
Nuorempi tytär ilmoitti, että hänellä on streptokokin aiheuttama kurkkutulehdus ja antibiootit määrätty. Miniä ilmoitti, että Muruselle on määrätty myös antibioottikuuri, tosin ihotulehdukseen, jota hänellä oli polvitaipeissa ja suun ympärillä. Luin, että streptokokki voi lapsilla aiheuttaa ihoinfektioitakin, joten uskon, että taisi Muruselta ehkä tulla pöpö muihinkin. Nyt sitten seuraillaan, sairastutaanko kaikki muutkin kun niin tässä touhattiin muutama päivä lähekkäin. Kumpa ei tulisi enää muille. 🙏

Nyt on aurinkoista, mutta aika kylmää. Pitäisi mennä kävelylle. 
Arki alkaa taas.

Kivikasalla on ollut vauhdikasta, toivottavasti olet säilynyt terveenä. Mennan kalajutut herauttivat veden kielelle.

Meidän vauhdikas elämä on jatkunut pääsiäisen jälkeenkin. Tiistaina yksi bonuslapsenlapsi tuli käymään. Muistatteko Pinkkipään? Tosin nykyään hänellä on ihan oma, aito kauniinvaalea tukkansa. Hän alkaa elää unelmaansa, muuttaa toukokuussa Tokioon ainakin vuodeksi. Hän on opiskellut japania 14-vuotiaasta, puhuu ja kirjoittaa sujuvasti. On ollut joka vuosi kaikki lomansa Japanissa ja kerran puoli vuotta yliopistossa suorittamassa kielen tasokokeita. Luulen, että hän jää Japaniin, toivoo löytävänsä hyvän työpaikan, joka hankkii pysyvän viisumin hänelle, elämänkumppani on myös haavelistalla. Ihanaa rohkeutta! Siirryimme syötyämme mun asunnon puolelle juttelemaan "tyttöjen juttuja", kun tämä nuori on hyvin introvertti eikä osaa tärkeitä asioitaan puhua kuin minulle.

Eilen olin lymfassa, fyssari käsitteli tällä kertaa käsin sekä vatsani että koko jalan. Terveen jalan polven ympärysmitta on 42 cm ja leikatun 47, joten on siinä vielä turvotusta. Sieltä vesijumppaan, hyvää teki.

Ja lisää bonuslastenlapsia vierailulle. Justus haki pitsat, ei ehditty ruokia laittelemaan. Vanhimman lapsenlapsen esikoinen on juuri täyttänyt 1 vuotta ja hänen osaamisiaan ihmeteltiin joukolla. Nuorin bonuslapsenlapsi ilmaantui myös paikalle pikkuvekkuliin tutustumaan. Ja poikahan esitteli taitojaan, rakensi torneja, näytti kirjasta autoja ja kissoja ja meidän kuului taputtaa ja tuulettaa. Hän halusi keittää Justuksen kanssa kahvia ja seisoi sitten tuolilla ja vahti keitintä silmä tarkkana. Minä lepertelin lapselle, mutta Justukselle hän kantoi lelunsa ja veikisteli.

Voi että mä olen kiitollinen ja iloinen noista bonuslastenlapsista. Vekkulin äiti kyseli, saisivatko he tulla Justuksen saaressakin käymään ja tottahan toki se käy. Hän tietää jonkin paikan, josta voi vuokrata pikkuiselle veneilyliivit. Toinen bonustyttö näytti kuvan poikaystävästään, joka on nyt niin tuore, että minä olin ensimmäinen, jolle kertoi ja haluaa tulla esittelemään kaverin.

Kyselin illalla Justukselta, rasittaako häntä, kun mulla on niin iso suku ja paljon ystäviä, että voinhan mä olla heidän kanssaan munkin asunnon puolella välillä. Mies naureskeli, että ei ehdi muumioitumaan, kun on touhua ja tohinaa.

Kohta lähdemme mökille rauhoittumaan sunnuntaihin, sitten pitääkin jo miettiä pakkaamiset ja muut matkaan liittyvät. Mä nyt tilasin äsken fyssarin neuvosta invakuljetuksen kentälle, vaikka pitkään sitä emmin.