Voi apua! 😃 Eilen tuli kutsu entisen kouluni WhatsApp-ryhmään riemuylioppilasjuhlan merkeissä. Siis jo 50 vuotta yo-keväästä. Keskustelu oli jo vilkasta ja paljon suunnitelmia tuolle päättäjäisviikonlopulle. Jännittävää! En ole montakaan henkilöä tavannut siis 50 vuoteen!
En edes muista kaikkien luokkatoverieni nimiä enää ja joutuikin pinnistelemään muistia kun sukunimetkin oli eilaisia. Luokallani oli kaikki muut tyttöjä paitsi kolme poikaa. Olimme kielilinjalla. 🙂 Täytyy kaivaa jostain ryhmäkuva esille ja yrittää muistella kuka kukin on.
No, on tässä vielä aikaa palauttaa mieleen nimiä ennen tapaamista. 

Kivikasa, miten hauska tilaisuus sinulle on tulossa! Mä kirjoitin ylioppilaaksi jo 53 vuotta sitten, mutta meille ei kukaan järjestänyt riemujuhlaa.

Lunta on nyt sitten saatu. Ihan liikaa. Eilen vaan ihmeteltiin, kun tuuli viuhui ja lumi pöllysi vaakasuoraan. Ja kun sunnuntaiksi on luvattu uutta myräkkää, lähdemme kaupunkiin jo tänään. Täytyy hakea varastosta matkalaukku, jossa on kesäkengät ja vaihtaa siihen talvikengät. Ja tietenkin matkaan otettavat laukut.

Vaan vielä ennen reissuunlähtöä on kuntosalit ja vesijumpat, lymfat, jalka- ja kynsihoito. Tilasin fyssarin neuvosta kentälle pyörätuolikuljetuksen, hän sanoi, että jos kävelen pitkät matkat koneeseen ja istun siellä sitten 4,5 tuntia, polvi turpoaa. Hassua jotenkin se pyörätuoliin turvautuminen.

Hyvää lauantaita ja sunnuntaita kaikille!

IL Hyvä tuo pyörätuolin varaaminen. Odotan mielenkiinnolla piippaako
polvesi turvatarkastuksessa. 

Itselle etsin takaisin tuloon lauseen missä ilmoitan kun piippaa että 
vasemmassa polvessa tekonivel, niin osaavat sen sitten tutkia. 
Nykyään ei saa mitään lappua sairaalasta että tekonivel. Koska turva 
kuitenkin tutkii piippauksen aiheen. 

Jostain luin että olikohan Israelissa tarkistavat vielä leikkaushaavan, 
ettei ole liian tuore. Mikähän on liian tuore, että olisi ompeleet tai 
hakaset vielä paikallaan tai ettei haava umpeutunut. Todenperäisyydestä 
en tiedä. 

Meillä päivät menee haipakkaa niin kuin aina. Koko ajan tekemistä. 
Näin keväällä muksujen asiakassuunnitelmat, lomasuunnitelmat ,
 hoitosuunnitelmat, koulutapaamiset. Tuntuu, että pää kolmanteja 
jalkana saa mennä palaverista toiseen. Lisäksi miehen lääkärit, 
tyttären syöpähoidot. Tiedättekö olen aika väsynyt kaikkeen.

No ei auta kun purra hammasta yhteen ja kahlata hommat läpi. 
Päivä kerrallaan kohti eläkettä. 
Meinasin jo että kesän alussa lopetetaan. Nyt kuitenkin muutama 
asia ilmennyt, että taitaa mennä ensi vuoteen. Ei tätä niin vaan lopeteta.

IL, kyllähän se pyörätuoli oudoksuttaa, mutta olet sitten paremmassa kunnossa perillä. 
Japena, eiköhän ne piippaa mutta ainakin kaverini kanssa reissatessa polvi on vain tutkittu sillä skannerilla ihan nopsaan. 
Minä olen kyllästynyt tähän tylsyyteen. Turvotuksesta johtuen tuntuu, että käveleminen on vaikeampaa sen jälkeen kun heitin kepit pois. Tulin äsken kaupasta kassien kanssa ulko-ovelle. Mies oli komentamassa että pyyhi kengät kunnolla ettei tule lunta sisään. Itkuhan siinä pääsi. Tarpeeksi harmittaa tämä tilanne muutenkin. 
Varsinkin kun talvi kestää 8 kuukautta, 

Niin olen ymmärtänyt, että skannaavat vain. Sitä ne tekevät minulle 
melkein aina kun joudun melkein joka kerta satunnaisotantaan ja vielä 
skannaavat huumeetkin. 
Minua se ei haittaa koen sen vaan turvalliseksi. Kieltämättä mietin, että 
kuulunko ulkonäöllisesti johonkin ryhmään. Pojalta kysyin, naureskellen 
katsoi minua ja sanoi voi olla. Mummot on kyllä aika pahoja. 🙄

Miehellä on metalliverkkoa varsassa johtuen useasta vatsan alueen
leikkauksesta. Hän piippaa välillä ei aina. Munchenin kentällä vuosi 
sitten joutui tarkempaan syyniin. Veivät koppiin ja piti housut vetää 
puoli kinttuun ja vatsa paljaaksi. Pahoittelivat tilannetta ja kyseli että 
ymmärtääkö miksi niin. Mies vain kohautteli olkiaan, että työtänne teet.

Minullekin aina Oulussa tehdään se huumeiden pyyhkäisytesti.

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Yritän kirjoittaa lyhyesti.

Pääsiäinen oli ihana, kun tytär, vävy ja hauvavauva olivat täällä. Hauvavauva sai taas epilepsiakohtauksen - edellinen oli jouluna. Se on aina pelottavaa. Nyt ei jatkunut kouristelu, niin ei tarvinnut antaa lääkettä ruiskulla. Olisikohan ikää tullut jo 12 vuotta joulukuussa. Miten voi aika mennä niin nopeasti.

Täällä oli jo melko keväistä - kunnes alkuviikon lumimyräkkä tuli tänne. Saimme 30 cm uutta lunta - en olisi kyllä enää välittänyt. Ja toissayönä tuli taas viitisen senttiä lisää. Nyt luulisi toistaiseksi lumisateiden olevan ohi. Saimme aurauksenkin niin myöhään torstaille, että siirsimme kauppareissun perjantaille. Ruokaostosten lisäksi ostin tämän uuden läppärin. On ihanan pienikokoinen ja kevyt. Vasta ihan vähän olen kokeillut. Lisäksi tilasimme kaupunkikotiin uuden jääkaappipakastinyhdistelmän. Tytär menee ovenavaajaksi, kun toimitus pitäisi olla ennen meidän seuraavaa kaupunkireissua. 

Vähän polviasiaa....  IL, varmasti fiksu juttu toi pyörätuolikuljetus kentällä. Tulirumpu, musta tuntuu, että polven paraneminen on pysähtynyt. Sain IL:ltä uusia jumppaohjeitakin, mutta en ole menneellä viikolla mitään jumppia pystynyt tekemään. Kolautin leikatun polveni pääsiäismaanantaina sohvapöydän kulmaan ja kivun tyyppi povessa on mielestäni muuttunut sen jälkeen. Mietin jo, että onko siellä voinut jotain mennä rikki....  mutta ei varmaan niin heikkoa tekoa ole. Ja edelleen tuo saman jalan lonkkakipu vaikeuttaa kuntoutusta. Nyt olen kaksi vrk yrittänyt olla ilman Arcoxiaa (tulehduskipulääke), jota olen käyttänyt yhtäjaksoisesti vuosikausia. Aloin jo miettiä, jos ainakin osittain vatsaoireet johtuisivat tuosta lääkkeestä. Olen nyt ottanut sekä aamulla että illalla 1000 millisen Panadolin, mutta ei se kyllä polven kanssa auta. Olisi pitänyt jo puolen yön aikaa ottaa kylmägeelipussi polven päälle, mutta väsytti niiiiin kauheasti, että en jaksanut. Lopulta viiden aikoihin hain ja se onneksi vähän helpotti kipua. Oon nyt kahden vaiheilla, yritänkö vielä jatkaa ilman Arcoxiaa.... Ehkä, että näkisin, onko sillä mitään vaikutusta näihin vatsaongelmiin. 

Siipallani on tekonivel nilkassa. Joskus aikanaan oli paperiset röntgenkuvat mukana, jos lensimme. Aina on siitä lähtien mielestäni piipannut turvatarkastuksessa. Sen muistan, kun viime toukokuussa lensimme isäni kanssa Roomaan, niin isän "polvi" piippasi. Taisivat heti kysyäkin, että onko tekoniveliä.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä tänne. Taitaa nyt toisen kerran lumet sulaa meidän tontilta. Nyt saatamme jäädä jumiin sen vuoksi, että tiet tulevat liian märiksi ja mutaisiksi... Ei me ihan äkkiä nälkään näännytä, hätävaraa on sen verran. 

IL:lle ja Justukselle iloisia matkaodotuksia. Japenalle paljon voimia rankassa tilanteessa. Polvipotilaille ja muillekin paranemisia. Mukavaa kevään odotusta sekä terveyttä itsellenne ja läheisillenne. 

Japena, espanjaksi "Tengo un reemplazo de la articulacion" ja englanniksi " I have join replacement".

Mua on selvästi auttanut lymfa. Kävelen jo ontumatta, paitsi jos oikein väsyttää. Huomenna palautan kaikki apuvälineet ja otan matkalle vain ostamani teleskooppikepin.

Täytyy pakata monta mekkoa, kun polvi turvonneena ei tahdo mahtua capreihin. Huomenna on jalkahoito, laitatan kirkkaanpunaiset kynnet.

IL eikö keinonivel ole articulacion artificial. Tietty riippuu mitä haluaa
sanoa, että on leikattu nivel vai tekonivel polvessa. 
Sinänsä tällä ei ole isoa merkitystä. Kunhan opettelen kieltä ja 
mietin sanontoja.

Huomenet!
 
Pääsiäisen aika tuli ja meni, livahti ohi sillai sujuvasti kuten juhlapyhät tuppaavat meidän huushollissa sujumaan. Kireäpipoinen ortodoksiystäväni tosin väittää, että pääsiäisaikaa eletään vasta nyt: hänen mukaansa se alkaa ekasta pääsiäispäivästä ja sitä riittää helluntaihin.
 
Ajanlaskusta viis, tärkeintä on tämä KEVÄT. Pienen takatalven jälkeen se tuntuu taas olevan tulossa, ja varmoja merkkejä ovat ainakin se että UK lähti tänä aamuna renkaanvaihtoon ja mä aloin koulia tomaatintaimia eli istuttaa niitä pikkuruukuista toisiin, vähän isompiin. En ole aiemmin kasvattanut tomaatteja siemenestä saakka, mutta nyt kokeilen Puutarhamarttojen (tai siis mun tapauksessa Parvekemarttojen) ohjeilla.
 
Helpointa olisi tietysti ostaa tomaatit valmiina ratikkamatkan takana olevalta Hakaniemen torilta tai vielä vaivattomammin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevasta supermarketista. Mutta se kasvun ihme!
 
Voi olla, että tekin pääsette/joudutte seuraamaan tomaattieni ja ties minkä kasvien kehitystä kevään ja kesän mittaan. Homma lähtee lapasesta heti, kun tulee tarpeeksi lämmintä ja pääsee istuttamaan pelargoneja. Niitä noutaessa kun kukkatalosta tarttuu hihaan myös muita tarpeellisia ja kosolti tarpeettomiakin taimia. Oiskohan meidän (siis UK:n ja mun) pitänytkin silloin noin kolme vuosikymmentä sitten ostaa pienviljelystila maaseudulta eikä kerrostalokämppää ratikkareitin varrelta?🤔
 
Toivotan voimia ja kivunlievitystä polvipotilaille ja muille sairauksien ja vaivojen, omien tai läheisten, kanssa kamppaileville. IL:lle ja Justukselle mukavaa matkaa!

Nautitaan kevätpäivistä kuka missäkin!