Moro kaikille!

Japenalle onnittelut isoäitiyden kasvusta ja Mallikselle lämpimiä ajatuksia, jotka eivät ehkä paranna, mutta toivon mukaan hieman auttavat!

Minä syön Metforemia heikentyneeseen sokerin sietokykyyn, kuten reseptissä lukee. Mielestäni siedän sokeria mainiosti kaikissa muodoissaan, mutta hovilääkärini oli siis eri mieltä. V. 2001 aloittamani kirjanpidon mukaan sokeriarvoni olivat vuoteen 2009 saakka välillä 5.2 - 6.9. V. 2009 lääkäri lähetti minut sokerirasituskokeeseen (meni vielä työnantajan piikkiin!), jossa kahden tunnin jälkeen arvo oli 7.1. Terveyskirjaston mukaan "Normaalisti kahden tunnin plasman glukoosin arvo on alle 7.8 mmol/l. Jos sokerirasituskokeen kahden tunnin arvo on yli 7.8 mmol/l, on kyseessä heikentynyt glukoosin sieto." Arvoni oli siis reilusti alle rajan, joten en ihan ymmärrä, miksi minä jouduin lääkitykselle. Vuodesta 2010 arvo on ollut välillä 5.6 - 6.6 eikä lääkäri ole ollut yhtään huolestunut. Viimeksi kerroin hänelle lukeneeni Valituista Paloista artikkelin, jonka mukaan ihmisiä pidetään Metforem-lääkityksellä vuosikausia ja arvot ovat suht normaaleja, mutta takana kuitenkin lymyää diabetes, jota ei näin ollen hoideta oikein. Hän vain totesi arvon olevan alle 7, joten mitään huolta ei ole. Ota tästä nyt sitten selvää

Kävimme viime viikolla katsomassa Tampereen Työväenteatterissa Billy Elliot-musikaalin. Sitä on kovasti kehuttu ja kyllä se hyvä olikin. Kolmesta pääosaa näyttelevästä pojasta minulla oli ehdoton suosikki. Pojat esiintyivät Puoli seitsemässä ja yksi heistä oli esiintymiseltään selkeästi ammattimaisin, jos nyt tuollaista termiä voi lapsesta käyttää. Hän oli liikunnallisesti erittäin luonnollinen ja lisäksi hänellä oli veikeitä ilmeitä ja hän vaikutti muutenkin aidosti showmaiselta.

No, tietenkään hän ei ollut meidän esityksessämme, vaan pääosaa näytteli minusta se kaikkein sopimattomin tyyppi. Ensinnäkin hän ei oikein istunut pohjoisenglantilaisen kaivosmiehen pojan rooliin ulkonäkönsä puolesta ja vaikka jalat tekivät oikeanlaisia liikkeitä, hän oli ylävartalon ja käsien suhteen sangen jäykkä. Lisäksi hänelle on selvästi tulossa äänenmurros, sillä vaikkei hänelle sattunutkaan "kukkoja", niin vaikutti siltä, että hänen oli vaikea pysyä oikeassa sävelessä. Luulisin myös, että lauluosuuksien sävelkorkeutta oli jouduttu laskemaan. Mutta kuten jo sanoin, kokonaisuudessaan esitys oli erittäin hyvä ja vaikka pari tuttuani moittikin runsasta kiroilemista, niin ei se minua häirinnyt. Sali oli melkein täynnä ja mukana oli runsaasti nuoria poikia, jotka ainakin osaksi saattoivat olla baletinharrastajiakin. Yleensä balettiesityksissä on paljon pieniä tyttöjä hiukset balettinutturoilla ja pukeutuneina jopa prinsessamekkoihin eli siis selkeästi pikku ballerinoja!

Tulevana lauantaina menemme katsomaan Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen Showhat-dragesitystä. En osaa sanoa montako kertaa sen olemme jo nähneet, ehkä 8 - 9, mutta ainakin tähän asti se ei ole kertaakaan pettänyt. Ohjelmassa on joka kerta uusia "artisteja", mutta klassikot, kuten Paula Koivuniemi, Dolly Parton ja Whitney Houston, ovat mukana joka kerta. En seuraa kovinkaan ahkerasti kotimaista iskelmää, joten uusien osalta joutuu aina hieman arvuuttelemaan ja olen minä joskus väliajalla kysynytkin joltain nuoremmalta, kun en todellakaan ole tiennyt jotain esiintyjää. Pojilla on nyt jo 20 vuotisjuhlakiertue, joten Jarkko on joutunut yhden jos toisenkin puvun ompelemaan

Huomenna aiomme piipahtaa taas sukulaiseni lammastilalla Viialassa, kun siellä on Adventtimarkkinat ja meillä ei ole enää yhtään karitsaa pakkasessa. Ostettavien lista on melko pitkä, kun ajattelimme laittaa jouluna perinteisen paistin sijasta joko karitsan sisäfileetä tai sisäpaistia. Niistä tulee paljon mureampia ja maukkaampia kuin naudanpaistista. Sieltä saa myös erinomaista karitsanbalkania, -chorisonmakkaraa, -bratvurstia ja -ryynimakkaraa ja tällä kertaa päätimme ottaa kokeeksi myös maksaa. Onneksi pakkasessa on tilaa!

Olen lempeästi hymyillen seurannut facebookissa Tiinuliinun jouluintoilua. Voisihan sitä hullummastakin innostua ja Espanjassa näyttää todella olevan hienoja joulukoristeita ja muuta rekvisiittaa. Me emme ole vieläkään saaneet vaihdetuksi ulkovalosarjaa ehjään, mutta joulukortit ja -merkit on sentään jo ostettu ja tänään laitettiin tipusille komea talipötkylä roikkumaan kuistin katoksen reunaan sekä täytettiin ruokinta-säiliö kuorituilla auringonkukan siemenillä. Ei mennyt kauaa, kun ensimmäinen tipu hoksasi herkut ja kohta siellä kävi sellainenkin kuhina että

Maltillista joskin iloista joulunodotusta teille kaikille

Kiitos

Lääkäreiden tiet ovat tutkimattomia mutta minä olen maallikko joten mitään ymmärrä, tai on hoitoalankoulutus mutta en sitä työtä tehnyt vuosiin.

Minulle on iskenyt haahuilu. Kuljeskelen kylillä joulua katselemassa ja ihanassa sisustuskahviloissa istuen. Hieman omaa aikaa muuallakin kuin kotona.
Tosin olen asioitakin hoidellut, tänäänkin kolme kertaan ajellut yhteensä 200 km. Kotona käynyt vain kääntymässä, nyt tulin tunti sitten.
Huomisellekin menoa riittää mutta illalla on pikkujoulut. Ollaan parikymmentä vuotta kolme pariskuntaa niitä pidetty vuorovuosina toistemme luona. Syöden ja seurustellen.
Kotiin me ajamme yöllä.

Kohta ollaan joulukuussa, ihan paras kuukausi, no tykkään kyllä toukokuustakin.

Eräs ystäväni päätti eilen opettaa minua valmistamaan poronpaistia. Ymmärsin kyllä suurin piirtein, mitä pitää tehdä, paitsi se elektroninen paistomittari jäi vielä hieman hämäräksi. Autoin tekemään salaattiakin ja rupattelimme iloisesti hänen keittiössään.

En ole ikinä saanut päiväsaikaan pahaa astmakohtausta, jotka iskevät yleensä nukkuessani, mutta nyt ihan varoittamatta henki lakkasi kulkemasta. Lähellä olijoille on pelottavaa kuulla sitä kamalaa ääntä, kun yritän saada ilman kulkemaan, nämäkin tarjosivat vettä ja hakkasivat selkään. En pystynyt puhumaan, mutta löysin onneksi käsilaukkuni ja akuuttikohtauksia varten piipun. Muutama suihke auttoi. Kertoilin sitten, että lääkärini sanoo minun astmaani rasitusastmaksi ja yleensä kohtaus tulee yöllä sellaisen päivän jälkeen, kun olen tehnyt jotain liian raskasta työtä.

Ystäväni mies tuijotti silmät selällään ja loihe lausumaan:"Juku, enpä oo ikinä tiennyt, että kahden avocadon kuoriminen on noin raskasta!"

Jostain syystä minulle tarjoiltiin pöytään paistit ja salaatit? Hauskaa oli, vaan jäin miettimään, mistä se kohtaus oikein tuli. Ei siellä ollut mitään erikoista tuoksua tai mitään, mikä olisi laukaissut. Joskus olen joutunut lähtemään konsertista kesken pois jonkun liian vahvan hajuveden takia, mutta nyt syy jäi hämärään.

Ja tänään on Musiikkitalossa konsertti, onneksi minulla on sellainen paikka, josta pääsen luikkimaan vähällä häiriöllä karkuun, jos alkaa yskittää.

Voi japena, haahuilu on ihanaa Minäkin pidän silloin tällöin haahuilupäiviä!
Mutta kyllä aika lailla poikki on sen jälkeen Minulla on noita tuki- ja liikuntaelinvikoja niin paljon, etten voi esim. kävelylenkkejä tehdä, niin haahuilu on varsin haastavaa. Kun saa ostoskärryistä tukea, niin sitten on helpompi.

Menna, kuulostaapa erikoiselta tuo sinun Metforemin "syönti". Auttaako lääke, jos paastoarvo on kuitenkin yli 6.0? Heikentynyt sokerinsietokyky tai esidiabeteshän enteilee diabeteksen puhkeamista, ja sinun arvothan on juurikin tuolla tasolla edelleen.
Kunhan mietin. Kaikki meistä ovat yksilöitä ja omalääkäri varmasti tuntee potilaansa ja määrittää hoidon sen mukaan

Viikonloppu olis taas käsillä ja mies saakin laittaa jouluvalot sisään ja ulos.
Meillä on ollut tapana itsenäisyyspäivän aattona laittaa, mutta mies on silloin työmatkalla, niin ollaan vähän etuajassa.

Synttäreitäkin pitäis lähteä juhlimaan sunnuntaina. Pojan perheessä on tuplasynttärit

Jouluksi lähdetään etelän lämpöön , eikä siis päästä jouluherkuista nauttimaan. Olen suuri lanttulaatikon ystävä ja teenkin huomenna muutaman laatikon pakkaseen ja yhden maisteltavaksi.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille

Tervehdys

Paljon on tullut kirjoituksia sen jälkeen, kun itse viimeksi kirjoittelin. Kiitos kaikille ahkerille kirjoittajille ja ilon tuottajille.

Motsku, jospa saisit isännän ylipuhuttua edes lainakissaan, jos joltain sellainen heltiäisi. Olisin varmaan seonnut, jos hiiret pomppisivat päälläni ja yöpöydän laatikossa Muuten, meillä on siippani leikannut niihin kissanluukkuihin - vai miksi niitä nimititkään - sellaiset sopivan kokoiset "laatat" polyuretaanilevystä. Terassin alla olevat luukut jäävät talveksikin kokonaan auki, että ilma pääsee vaihtumaan alapohjassa. Seuraavan kerran mökille mennessämme varmaan pääsevät taas paikoilleen. Onnittelut viiden tunnin lenkistä - ei ihme, että nukutti.

Karmalelle onnittelut noin pitkästä sokerittomuudesta. Voit kyllä röyhistellä rintaa Minun on melko helppo kieltäytyä makeasta, paitsi jos otan palankin suklaata, helposti menee sitten saman tien vaikka kuinka paljon. Jouluna annan itselleni luvan syödä suklaata.

Japena, lämpimät onnittelut ihanista vauvanodotusuutisista

KlotPois, mitä maksoit niistä sokerimittaukseen tarvittavista kamppeista? Pitäisi hommata - ajattelin antaa siipalleni joululahjaksi ja joskus sitten lainata itsekin Hänellä on joku joltain saatu ikivanha mittari, joka ei ole mielestäni lainkaan luotettava. On kyllä sitten vaarallista, jos kuvittelee niiden arvojen olevan kunnossa viallisen mittarin vuoksi.

Mimsella, tuntuu erikoiselta tuo sinun palelusi nukkumaan mennessä. Minulla taas on ennemmin kuuma, vaikka nytkin täällä kaupunkikodissa pidän usein makkarin ikkunaa auki ja sitten illalla ovea vielä kiinni, että pysyisi viileänä. Patterin olen laittanut sieltä pois päältä. Ennen olin vilukissa, mutta luulen tämän kuumuuden tunteen vielä johtuvan vaihdevuosioireista. Saisi kyllä jo loppua....

Tiinuliinun taannoiselle hiirikokemukselle oli pakko nauraa. Taidan olla tällä havaa jo kotimaassa.

Mustikkaposki, sukat ovat ihana lahja. Minä en osaa kutoa, eikä kädet eikä myöskään olkapäät edes kestäisikään moista. Olen ylen onnellinen, että on ystäviä, jotka ovat kutoneet minulle ja siipalleni villasukkia

Muori, sitä rotanmyrkkyä ei enää myydä yksityishenkilöille. Yksi mökkinaapuri juuri syksyllä harmitteli asiaa.

IL, kauhean pelottava tuo astmakohtaus, kuten puhuttiinkin. Onneksi olet niin tarkka, että sinulla on se piippu aina mukana.

Menna, tuo lammastilavierailu kuulostaa houkuttavalta.

Mallis, toivottavasti olosi tokenee ja selviäisi pian, mikä tytärtänne vaivaa. Onneksi pikkuprinsessa tuo iloa elämään.

Takana on melko rankka ja kiireinen viikko. En edes muista, mitä ja milloin viimeksi kirjoitin. Olen nukkunut kerrassaan surrrkeasti jo useamman viikon.... Jotenkin kannan niin kauheasti huolta äidin kunnosta ja isän jaksamisesta. Ihan kun olisi jämähtänyt päälle tämä uneton kausi. Monena yönä nukun max 4 tuntia eikä se todellakaan riitä minulle. Nyt on ollut niin jo useamman kerran, että puolikas nukahtamislääkekään ei auta. Muisti pätkiin ja välilllä tuntuu, että alan olla ihan sekopää.

Olimme siippani kanssa kaksi päivää ja yhden yön äitini kanssa, että isäni pääsi hetkeksi irti arjesta. Kävi Tallinan risteilyllä äidin serkun kanssa. Enhän minä sielläkään tietysti osannut nukkua, vaan kuuntelin herkeämättä (korvatulpat korvissa ) äidin liikkeitä yöllä, kun nousi ja kävi yksin vessassa. Muuten noihin päiviin mahtui ihaniakin hetkiä. Åitini on kerännyt paljon erilaisia runoja ja värssyjä sekä sananalaskuja ja kaikenkarvaisia viisauksia, joita halusi lukea minulle.

Olin tässä yhtenä iltana rakkaan nuoruuden ystäväni kanssa kaupungilla syömässä. Vähän niin kuin varaslähtö ensi viikolla oleviin synttäreihin.

Tänään olin pitkästä aikaa kuntosalin juoksumatolla kävelemässä. Minulla on ollut poikkeuksellisesti korkea verenpaine ja syke (ei niin poikkeuksellista) noin viikon ajan. En olisi uskaltanut oikein mennä kovin rehkimäänkään enkä kyllä olisi ehtinytkään. Varmaan johtuu univelasta ja stressistä. Kun olimme syömässä ja otin vähän viiniä, verenpaine ja syke olivat illalla normaalit.

Huomenna tulee poikamme tyttöystävänsä kanssa syömään tänne. Tiistaina menemme stadiin lasten ja "puolisoiden" kanssa syömään, mutta pojan tyttöystävällä on silloin juuri työpaikan pikkujoulut. Tiistaina nappaamme sitten samalla reissulla hauvavauvan meille, kun tytär ja avokkinsa lähtevät pariksi viikoksi Meksikoon. Keskiviikkona tulee sitten kotiimme kolme pariskuntaa läheisiä ystäviä synttäreitä ja itsenäisyyspäivää (päivän etuajassa) juhlimaan. Samalla porukalla kokoonnumme yleensä samana päivänä joka vuosi. Maanantaina meneekin sitten aika lailla aikaa kaupoilla. Olen jo "varannut" siippani mukaani avuksi. Täällä kaupunkikodissa käyn yleensä yksin kaupassa ja rakas siippani tulee sitten autotalliin minua ja ostoksia vastaan. En pysty selän ja käsien vuoksi kovin paljoa itse kantamaan.

Jouluvalmisteluita olen tehnyt jo aika lailla. Yleensä laitan viimeistään ensimmäistä adventtia edeltävänä perjantaina joulukoristeita ja valoja aika ronskisti. Nyt aloitin jo viikkoa aiemmin - eilen lisäsin hieman. Jotkut pienet valot ja kyntteliköt ovat jo lokakuun pimeistä illoista lähtien tuomassa valoa ja iloa. Minähän olen vähän joulufriikki. Mielestäni on ihanaa, kun aattoillalla kokoonnumme meille isomalla porukalla. Ensi vuonna tytär on sitten ilmeisesti avokkinsa vanhempien luona ja tänä jouluna taitaa olla jo niin, että vanhempani eivät pääse tulemaan äidin voinnin vuoksi. Käymme varmaan sitten toisena joulupäivänä siellä.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille

Tilasin Diabeteskajupasta. Mittari maksoi n15€, lansetit (200kpl) 15€ ja mittaliuskat (50 kpl) n 30€.
Mittari on perusmalli, käy hyvin kun ei tule jokapäiväiseen käyttöön. Töissä oli ihan samanlainen ja hyvin pelasi. Mittaliuskat on kalliita, mutta riittäähän tuo 50 kpl melko pitkään, kun satunnaisesti mittaa. Liuskoissa on vanhenemispäivä, mutta pitkästi oli käyttöaikaa kuitenkin.

Kipa2, tiedän mistä puhut! Minullakin on ajoittain uniongelmia, varsinkin täyden kuun aikaan. Olen kuuhullu. Muistan, kun isäni valitteli samaa aikoinaan ja minä en uskonut moiseen. No, uskottava se on.
Kun tulee tarpeeks monta huonosti nukuttua yötä putkeen, niin tulee jonkinlainen kierre, jota ei tahdo saada poikki. Illalla jo tuskastuttaa ja pelottaa unettomuus ja sitten ainakaan ei saa unta. Olen saanut nukahtamislääkkeitä juurikin tuon kierteen katkaisemiseksi. Otan silloin suosiolla ja kun saa yhdet kunnon yöunet, niin yleensä kierre katkeaa.

Minäkin nukun korvatulpat korvissa Mies kuorsaa. Pidän tulppia silloinkin, kun mies on työmatkalla, etten kuulostele joka risausta. Muutenkin vähän pelottaa, varsinkin näin pimeään aikaan.

Toivottavasti saisit nukuttua!

Huomenta

Japenalle onnittelut vauvauutisista!

Huh, hurja astma sinulla, Iloinen leski! On takuulla pelottavaa sekä seurata vierestä, että olla itse kohtauksen kourissa. Onneksi on sentään hyvät lääkkeet!

Kipa minäkin olen ajatellut, että varmaan tuo palelu jotenkin liittyy vaihdevuosiin. Toiset vaan hikoilee, minä jäädyn

Toivottavasti olet jo saanut nukuttua paremmin. Ihan kauheaa tuollainen, vain muutaman tunnin nukkuminen.

Meillä ei joulua vielä paljonkaan ole laitettu. Jouluvalot ulos ja kynttilöitä kuistille, mutta ei muuta. Joulun käsityöt ovat vieneet oikeastaan kaiken ylimääräisen ajan. Vielä pitäisi virkata lahjatoiveena matonkuteesta yksi kori, ja kasata pari karkkikuusta viemisiksi. Sitten muistaakseni olen tehnyt kaiken, mitä olen suunnitellut. No kortit sitten tietysti vielä.

Näin eilen lenkillä suloisen havannankoiran. Sellaista olen vähän haaveillut meillekin, ja kyllähän tuo mukavalle vaikutti ihan livenäkin. Ehkä sitten sellainen, kun sopiva kohdalle osuu.

Tänään on tiedossa kulttuurielämys teatterissa. Oikein kiva lähteä teatteriin pitkästä aikaa. Ei ainakaan vuoteen olla käyty katsomassa yhtään mitään. Tarkemmin kun mietin, niin taisi olla toissakesänä kesäteatteri viimeisin. Ajoittaista tuokin innostus.

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!

IL tosi hurjaa tuollaiset kohtaukset Tosin meinasin tukehtua nauruun lukiessani noista avokadoista

Minä nukuin viime yön kuin tukki. Innostuin syömään teinilikan kanssa perunalastuja. Ole ennenkin huomannut että kunnollinen hiilaripläjäys ennen unta vie tajun kankaalle. Ei edes pissattanut kun oli suolaa.

Tänään pihalle muutama valo, listat siitä mitä milloinkin teen esim. laatikot, leivonnaiset jne.
Pakastimet siivoan myös tänään. Kinkut pitäisi ostaa. Juu kaksin kappalein tänä vuonna kun jouluaattona ruokapöydässä 20-22 henkeä, eikä pahemmin vähenny päivänä. Meillä joulupäivänä tarjotaan sama ruoka kuin aattona, kinkut paistan toisen aattoa vastaisena yönä, toisen joulupäivää vastaisena.

Oikein mukavaa 1. adventtia.

Hoosianna
Joulunpyhien ihanin ja itkettävin päivä. Senverran tuli pikkulikkana laulettua tuota ylistystä, joka vieläkin menee ytimiin.
Mallikselle lämpöhalaukset.
Joulukoristeet on tuotu esiin. Nukenvaunut saavat jouluisia asukkaita. Vanhat romut perkaantuvat samoin tein konmarille.
Liikunta tekee hyvää, vaikka ikääntyminen tekee vallan muuta. Sokerit sun muut ei kiusaa, kun pitää kiinni arkitassutuksesta koirulin kanssa. Mennään metsässä päivittäin 4-5 km. Koiruli saa olla vapaana osan reitistä ja sille kertyy vähän enemmänkin.
Lenkin jälkeen askeleita onkin turha mitata
Muut jumpat pumpat on lisukkeena ja kalenterin täytteenä. Marraskuu on selätetty. Siksi tämä päivä on minulle uuden alku enemmän kuin vuoden ensimmäinen aamu.

Kaikki tuntuvat valmistelevan joulua, niin minäkin. Perjantai-iltana olin konsertissa, mutta kiireesti lauantaiaamuna suuntasin maalle. Siivousinto oli pakko löytyä, koska joulukoristeita ei viitsi pölyiseen kotiin laittaa.

Mieheni eläessä meillä oli kaupungissa elegantti kuusi, mutta jo silloin aloitimme mökillä rennomman perinteen. Kuusi on tekoainetta, mutta aidonoloinen. Olen kerännyt matkoiltani muistoja, jotka viettävät aikansa laatikoissa, paperipusseissa ja jokaisen päälle olen kirjoittanut, mistä, milloin ja kenen seurassa olen kunkin koristeen ostanut. No nythän en ole vuosiin laittanut kuusta, kun olemme olleet Espanjassa. Ihan kuin olisin joululahjoja availlut, kun paperikääröistä paljastui esineitä, joita en muistanutkaan. Samalla muistelin niitä matkoja: tuo kameli Egyptistä, joka oli äitini viimeinen matka, tuo bobby Lontoosta äiti-tytär -reissusta, tuo raitiovaunu San Franciscosta, tuo lunnitaulu Alaskasta... Vei koko illan, mutta oli niin hauskaa muistella niitä monia matkoja.

Tänään tein asetelmia. Joka huoneessa (vessoissakin) on jouluista ja silti vintissä on vielä monta laatikollista. Mutta mitään en voi heittää pois, mitäs jos ensi jouluna minulla onkin sininen kausi?

Muistin, että ajoleikkurin akku pitää irrottaa talveksi. Voi sitä ähinää ja puhinaa ja valitusta. Asento pahin selälleni, joka kirkui kipuaan. Ja ne mutterit olivat niin tiukassa ja kädet vähissä, kun toiselta puolelta piti pitää yhtä mutteria kiinni ja toiselta puolelta avata. Ja tietenkin yksi mutteri tipahti johonkin koneen uumeniin, toivottavasti ei ollut tonttuja lähellä kuuntelemassa vähemmän kaunista kielenkäyttöäni. Mutta sainhan minä sen akun irti,kannoin lämpimään.

Espoon kaupunginjohtaja on kutsunut kaikki kuudesluokkalaiset vastaanotolle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Heviteini on innoissaan. Lokakuisissa häissä hänellä oli vuokrapuku, jota nytkin ehdotettiin, mutta poika ilmoitti, että itsenäisyyspäivän juhlaan hän haluaa oman puvun. No se on hankittu, vaikkakin kasvaa siitä ulos viimeistään puolessa vuodessa. Meidän pojat ovat varmaankin perineet minulta innostuksen juhliin - mitä isommat pirskeet, sitä parempi!

Kohta on lähdettävä kaupunkiin. Huomenna tulee rakkaita ystäviä käymään, tiistaina menoa ja keskiviikkona mieheni keskimmäinen poika pitää perinteiset puurojuhlat. Minä järjestin ne aikaisemmin koko suvulle, mutta kun väsyin, poika jatkoi perinnettä. On ihanaa tavata kaikki mieheni pojat perheineen, kuulla bonuslastenlasten tapahtumat ja nauttia läheisistäni.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!