Tervehdys täältä Etelä-Savosta.

En nyt sen kummemmin kommentoi edellä olevia. IL:n kanssa olemme keskustelleet puhelimessa, samoin Mustikkaposken, joten heidän osaltaan olemme "ajan tasalla".

JJ:lle kiitokset myös minun puolestani ihanista juhannusmuisteloista. 

Me olemme jo nuoresta pitäen viettäneet kaikki juhannukset täällä (kas kummaa). Aikanaan olimme muutaman juhannuksen Nummelan lähellä vanhempieni luona, kun siippani päivystykset osuivat juhannuksen tienoolle. 

Jo noin 10 vuoden ajan meillä on ollut täällä kaksi ystäväpariskuntaa, usein toinen lapsistamme ja heidänkin ystäviään. Nyt lapset ovat omilla tahoillaan ja odotan innolla kun ystävämme saapuvat puolen päivän aikoihin. Ruokailuihin palaan myöhemmin. Yksi ystävistämme on muusikko ja todennäköisesti taas ilahdutamme naapureitamme yhteislauluilla kitaran säestyksellä. Siippani arveli, että vaikka enää ei ole metsäpalovaroitusta, niin kovan tuulen vuoksi tuskin voimme polttaa kokkoa. Ilta näyttää. 

Eilen siippani kaatoi terassin suulle juhannuskoivun ja minä pyyhin kostealla kolmen mökin terassit. 

Kohta kaloja leikkaamaan. 

Oikein ihanaa juhannusta teille ja läheisillenne. 

Voi itku! Kirjoitin pitkähkön kirjoituksen, mutta yrittäessäni lähettää sen normaalisti, tuli näyttöön tyhjä neliö, jonka vasemmassa ylälaidassa pyöri tuo vihreä ukkeli. Yritin palata takaisin, mutta kaikki katosi. Argh! 😡

Hyvää juhannusta siis teille kaikille ihanille ystäville!

Heippa kaikille. 

Voi harmitus Pikseli, kun pitkä teksti katosi. Luin just Japenan päikystä, että siellä oli käynyt samalla tavoin. Jossain vaiheessa sitä tapahtui useimminkin ja monta kertaa teksti katosi. Nyt ei ole enää niin käynyt, paitsi just äsken🤣. Painoin väärää nappulaa, kun tän läppärin näppis on niin herkkä. Ei ollut onneksi pitkä teksti. 

Meillä oli taas niin mukavaa yhdessä saman porukan kanssa juhannuksena. Moni on varmaan nähnyt kuviakin, joita laitoin naamakirjaan ja yllätys, yllätys - näin pian. Huomasinpa kuvista, että mun vasemman silmän luomi on alkanut roikkua enemmän. Noin viikko sitten optikolla käydessäni mun piti oikein yrittää avata silmä mahdollisimman auki, kun luomi jo osittain mustuaisen päällä. Oikeasta silmästä se on leikattu monta, monta vuotta sitten silmäklinikalla ja silloin sanottiin, että sen leikkauksen johdosta, ilmeisesti sitten taas vasen luomi laskeutuu. 

Söimme kalaherkkuja monenlaista alkupaloiksi ja pääruuaksi sitten mereneläväisistä koostuvaa paellaa. Nauru ja laulu raikasi. Möllkyäkin pelasimme ja me tytöt voitimme. Maailmaa tietysti parannettiin, kuten aina ennenkin. Aika sujui kuin siivillä. Sää oli parempi kuin ennusteet. Illaksi tuulikin tyyntyi, että saatoimme polttaa pientä kokkoa. Yöaikaan alkoi kyllä olla aika viileää ja kokolla mulla oli jo toppatakki päälläni.

Tänään olen tehnyt juhannuskoivusta vihtoja. Nyt on sauna lämpiämässä ja menen vielä vähän kastelemaan ennen saunomista. 

Hyviä vointeja ja iloista mieltä kaikille. 🥰

Kirjoitin uuden, lyhennetyn viestin, mutta taas se katosi jonnekin ja vihreä ukkeli vain jäi pyörimään!  Harmi, etten kopioinut sitä itselleni ennen lähetysyritystä. 😞
Ei minulla mitään erityistä ollut, ihan arkipäiväisiä asioita, joten ette menettäneet mitään.

Minulla on joskus auttanut kun poistaa selaushistorian tai käyttää puhelinta kiinni. 

Juhannus tuli ja meni. Rauhallisesti kotona kaksistaan. Tarvittiin lepoa😃 Pari viikkoa reissattiin Norjan lounaisosissa ja kun tultiin kotiin toissa sunnuntaina, heti seuraavan päivän iltana tuli kaksi serkkua Kanadasta. Viipyivät meillä kolme yötä ja siinä sitten vierailtiin parilla siskolla yhtenä päivänä ja toisena päivänä tuli velipoika pohjoisesta serkkuja tapaamaan kun oli matkalla Porvooseen töihinsä. Yötä oli tietysti hänkin. Kun sitten torstaina veimme serkut äitinsä puolen sukulaisille jatkamaan vierailua naapuri pitäjässä, olimme kumpikin valmiita päikkäreille ja illalla aikaisin nukkumaan. 😄 
Pyykkiä sitten riitti pestäväksi kun oli reissukamppeita ja petivaatteita kasakaupalla. Kivaa tietysti on kun tapaa sukulaisia ja päivät kuluivat hujauksessa. Ei vaan ollut ehtinyt matkasta toipua...
Juhannus sitten tosiaan vain oltiin. 

Tällä viikolla tulee miehen tyttären tytär meille ja loppuviikolla lähdemme pikku reissulle itä-Suomen suuntaan. Hän tulee mukaan ja saa samalla pienen lomareissun kun viemme häntä takaisin kotiin Helsinkiin. Vähän hävettää mennä taas kysymään naapuria ulkoamppelien ja ruukkujen kastelijaksi kun just kaksi viikkoa kukkasia hoiti. No, ei hän koskaan sitä minään työnä pidä. Sanoi kerrankin, että on kiva illalla päästä vähän pois omista ympyröistä tien toiselle puolelle 😃
Aina kyllä jollakin tavalla kiitän vaivannäöstä. Tuon tuliaisiksi yleensä lapsille vaatteita, nyt vain pikku tytölle kun poika on jo iso, ettei hänelle osaa mitään ostaa. Joskus annan lahjakortin jonnekin jne. Meillä on kyllä niin ihanat naapurit tällä tiellä, että ei parempia voi toivoa. Ja rauhallinen paikka asua kun tie päättyy tähän meidän nurkille. 

Olen niin onnessani kun nuorimmaiseni eli tämä pikku Murusten isä on saanut työpaikan ja opintonsa viimein päätökseen. Gradu on lähettämistä vaille valmis. Toivottavasti se hyväksytäänkin. 🙏🏻 Ja miniäkin oli saanut uuden työpaikan. Hän on ollut äitiysloman jälkeen hoitovapaalla vielä. Kumpikin aloittavat elokuun alkupuolella. 
Heinäkuun lopulla menemme siis koko porukalla Päijänteelle viikoksi vuokramökille, joten jos nyt vielä pojan paperit hyväksytään, meillä on isot kekkerit. Ainakin britakakkua pitää saada.😅

Torstaina aamulla kävin hammaslääkärissä ja aloitettiin juurihoito. Päivällä kun kukkapenkillä kumarruin, alkoi nenästä valua jotakin. Säikähdin, että se on verta. No ei ollut vaan vesimäistä, vähän ruskehtavaa nestettä. Minulla oli asiaa apteekkiin ja samalla menin koputtelemaan terveysasemalle hammaslääkärin ovelle. Hän arveli, että juuressa on saattanut joku kysta puhjeta poskionteloon ja kirjoitti heti antibioottikuurin. Sanoi, että hoito voi nyt pitkittyä, jos ei sitä juurikanavaa saada kuivaksi. Sanoi, ettei nyt saisi niistää eikä aivastella vaan vain kuivailla sitä nestettä. No ei sitä enää tule, että ehkä se reikä sitten on mennyt umpeen. Mietin kyllä, että olisko parempi ottaa koko hammas pois, vaikka lääkäri oli eri mieltä. Eipä ole tuollaista ennen tapahtunut, vaikka on juurihoidettu ainakin kaksi hammasta aiemminkin. Seuraava käynti vasta elokuulla, joten toivottavasti mitään ongelmia ei tule sitä ennen. 

Mutta nyt nukkumaan. Olen viime päivinä mennyt aika aikaisin nukkumaan ja sitten herännyt kuudelta. Se on näin kesällä ihan kivaa. 
Hyvää yötä.

Mullakin teksti hävisi johonkin. Suututtaa.

Nyt ollaan vaihteeksi mun mökillä. Ruoho ei ole jaksanut kasvaa, rikkaruohot eivät lannistu millään. Tänään on niin kuuma, että valitsin hommani varjoisan paikan mukaan ja niin tuli saunan takainen jäteasema pestyä. Siellä on kolme isoa jäteastiaa, joissa tosin on haketta ja letkuja yms. Seinällä lumikolat ja -työntimet sekä lumenpudotushärpäke.

Pionit kukkivat upeasti ja raaskin tehdä terassille pienen kimpun. Olohuoneeseen ruusuja tuoksumaan.

Laituri pitäisi pestä, linnut ovat kakkineet tekokäärmeitten päälle. Mutta sinne on melkoisesti matkaa, joten sähköjen vetäminen painepesuria varten on jo sinänsä homma. Ostin sellaisia harjoja, joita voi kiinnittää akkuporaan, mutta siinä taas työasento on kumara, eikä sovi polvelleni. Ja laiturini on aika iso. Hommaa olisi myös vesiviikatteella, ulpukat levittäytyvät joka puolelle.

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin möisin mökin heti, jos joku tulisi pihalle tarjoamaan. Tuntuu, että kaikki ikätoverit älyävät myydä mökkejään ja ostaa Hangosta tai Tammisaaresta kaupunkivilloja. Minä vaan en saa mitään päätetyksi.

Lauantaina mennään Riihimäelle Justuksen sisaren hautajaisiin ja sitten taas Justuksen saareen. Tulee bonuslapsenlapsi miehensä ja pienen lapsenlapsenlapseni kanssa. Saa nähdä, miten juuri kävelemään oppinut, utelias tenava pärjää, kun mahtuu putoamaan terassien kaiteiden läpi, polut ovat kivikkoiset ja hyttysiä on 200 miljoonaa.

Heips kaikille!

Onhan niitä juhannuksia ehtinyt elämän varrella jo jokunen olla, kuten muitakin juhlia. Lapsuudenkodissani ei juhannusta kuitenkaan mitenkään vietetty ja aikuiselämässäni se on aina ollut viikonloppu muiden joukossa. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että meillä ei ollut rantamökkiä, jossa olisi voinut polttaa kokkoa. Meidän mökkimme oli Espoossa reilun puolentunnin matkan päässä kotoa Helsingistä. Isoisäni rakensi sen 1920-luvulla ja koska isoäidilläni oli paha nivelreuma, niin veden äärellä olisi ollut hänelle liian kosteaa. Taata siis rakensi kaksikeroksisen talon Espoon Kauklahteen Nissinmäen laelle ja kaikki muut mäella asuivat siellä ympäri vuoden. Kävimme siellä meirämmiähen kanssa vuosia sitten Espoon asuntomessujen yhteydessä ja kyllä oli paikka muuttunut. Itse mäki rakennuksineen oli ennallaan, mutta kaikki mäen ympärillä, joka oli ennen peltoa, oli nyt rakennettu täyteen omakotitaloja niin lähelle toisiaan, että kädet melkein olisivat yltäneet yhden talon seinästä toisen seinään! Huvinsa kullakin 🙄

Vietimme juhannuksen rauhallisesti kaksin. Olin tilannut Kauppahallin kalakaupasta nk. Juhannusmyyssin, joka sisälsi savulohipalan, kylmäsavulohta, sinappisilakkaa, maustesilliä, sekä kolmenlaista ”herkkua” eli majoneesipohjaisia, miksi niitä nyt kutsuisi, mössöjä. Siinä oli mangorapuherkku, savulohiherkku sekä graavilohiherkku. Keitin muutaman perunan oheen ja niillä sitten herkuttelimme. Jälkiruoaksi oli mansikoita. Kuumaa on ollut, vaikka ilmalämpöpumppu pöhisee täysillä. Onneksi kattotuuletin makuuhuoneessa ja tornituuletin viihdehuoneessa liikuttavat ilmaa, joten ei ihan tukahduttavaa ole ollut ja olemme saaneet nukutuksikin. Mutta ihan oikeasti olen jo alkanut kaivata pientä pakkasta!

Minä olen jo pitkään kirjoittanut kaikki tekstit wordillä, joten ne ovat tallessa, mikäli foorumi ei niitä vastaanota. Voin siten yrittää aina uudestaan. Vahingosta on aina paras viisastua, sillä mikään ei ole niin inhoittavaa kuin kirjoittaa puoli tuntia saadakseen aikaan kaikenkattavan pläjäyksen ja sitten se vilahtaa bittitaivaaseen!

Muuten, mikään ei ole myöskään kurjempaa, kun jatkuvasti vääntää alkoholin käytöstä. En vaivaa teitä sen enempää asialla, mutta kerronpahan vain, miten homma alkaa ryöstäytyä vallan käsistä. Meirämmiäs kävi maanantaina Lidlistä 12 tölkkiä olutta ja ne oli juotu tiistai aamuun mennessä. Viimeiset kaksi hän siis joi aamulla! Kävimme eilen iltapäivällä kaupassa ja hän osti jälleen 12 tölkkiä, jotka on nyt juotu! Katsoin yöllä ennen nukkumaan menoa, että kaapissa oli vielä 4 jäljellä, mutta ne olikin sitten juotu pois siihen mennessä, kun nousin varttia vaille kymmenen! Siis kopallisen verran olutta kahdessa vuorokaudessa ja kun kysyn, eikö hänen järkensä todellakaan sano mitään, niin vastaus on vain, että ”kun janotti”! Hän juoksee vessassa puolen tunnin välein eikä juo mitään muuta nestettä, joten nestehukan vaarakin alkaa jo olla olemassa. Piilotin nyt hänen lompakkonsa, jota hän ei ole vielä huomannut, ja odotan nyt mielenkiinnolla, minkälainen sota siitä syttyy! Alkaisikohan tässä jo olla käsillä huoli-ilmoituksen teon aika?!

Enää muutama päivä kesäkuuta jäljellä ja sitten alkaa heinäkuu. Joku oli kirjoittanut faceen heti juhannuksen jälkeen, että enää puoli vuotta jouluun. Tiinuliinu, oletko valmis 😆

Toivotan teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua. Muistakaa juoda ja pysytellä varjossa 🙂

Ajattelin kirjoittaa wordilla ja kopioida sitten, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista, koska minulla ei ole word-oikeuksia, vaan ne ovat mieheni nimissä.

Me olemme viettäneet hiljaiseloa kotosalla ja lähinnä seuranneet vierestä nuorten touhuja. Yo vapautui armeijasta juuri juhannukseksi. Muu perhe oli lähtenyt Joensuuhun, joten pojalla oli hyvä tilaisuus (ja lupa) juhlia, ensin armeijakaverin kanssa ja juhannusaatto-iltana muiden ystävien. Kiltisti nuo tuntuivat aikaa viettävän. Grilli oli kannettu meidän terassilta naapuriin ja sen äärellä siten istuskeltiin ja nautittiin hyvästä ruoasta. Luulen kyllä, että olutta ja viiniäkin oli tarjolla, olivathan kaikki jo 18 täyttäneitä. 

Tänään neljän pojan porukka lähti viikonlopuksi Västeråsiin, jossa yksi kavereista pelaa vesipallo-matsissa. Heinäkuun alkupäivinä yo aloittaa jälleen työt uimarantavalvojana, ja tulevaisuuden opiskelupaikkaakin pitäisi miettiä.

Yo:n sisko lukee kotona kemiaa syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Hän aikoo kai kirjoittaa myös englannin.

Tytär perheineen lähti tänään perinteiselle lomalle Kreikkaan.

Minä tein vuotuisen nostalgiamatkan lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Taka-Töölöön. Kävin jopa entisen kotitaloni takapihalla. Miten pieneltä se nyt näyttikään! Kävin kuvaamassa vanhan päiväkotini portaat, joille äitini minut aikoinaan jätti. Vanhempani olivat onnistuneet ostamaan oman kodin, jonne minä vihdoin 6-vuotiaana pääsin muuttamaan isovanhempieni hoivista maalta.

Kävelin rantoja seuraten Hietaniemen Uurnalehtoon, jonne äitini on haudattu. Vastoin sääennustetta siellä ollessani alkoi sataa, joten jätin käynnin isän haudalla Veteraanilehdossa väliin. Meitä oli iso joukko bussikatoksen alla odottamassa bussia, joka ajoi ohi! Kukaan ei ollut arvannut viittoa kädellä sitä pysähtymään, koska pysäkki oli vain tälle bussille. Taisi kuljettajalla olla huono päivä.

Paluumatka kotiinkaan ei sujunut entiseen tapaan, sillä ratatöiden vuoksi Leppävaaran suuntaan ei kulkenut yksikään juna. Niinpä ahtauduin täpötäyteen bussiin ja onnistuin saamaan istumapaikan. 

Vähän harmittaa tuo jokakesäinen elokapinallisten häirintä (tänäänkin piti Länsiväylä tukkia liikenteeltä)  ja nyt vielä pride-tapahtumat. Totta kai ympäristöä pitää suojella, mutta tuollainen niskoittelu yhteiskunnan infrastruktuuria vastaan ei ainakaan auta. Ja eikö nyt jo monenlainen sukupuolinen suuntautuminen ole ihan normaalia ja hyväksyttyä?

Eilen jaksoin kävellä pitkän metsälenkin, mutta lämmin yö on kai uuvuttanut, kun on vähän heikko olo. Olen pysytellyt sisällä ja nauttinut nesteitä. Viikon päästä meille asennetaan viilentävä ilmalämpöpumppu, mutta silloin nämä helteet ovat kyllä loppuneet.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Halitulijallaa, kotona ollaan!

On oltukin ihan koko viikko. Sunnuntai-iltana kiinnitimme pikku paattimme kotisatamaan, kun tiedossa oli kaikenlaista kaupunkiaskaretta. Käytiin sentään yhtenä iltapäivänä merellä yksien vähän kaukaisempien vieraiden kanssa: Ukkokullan muinainen unkarilainen yhteistyökumppani, joka nyttemmin asuu Meksikossa, vietiin katselemaan Helsinkiä mereltä. Mukana oli myös ko. rouvan kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kovasti tykkäsivät kokemuksesta (tai sitten olivat vaan kohteliaita).
 
Viikko on ollut sen verran helteinen, että muutamia vuosia sitten hankittu viilennyslaite eli ilmalämpöpumppu on osoittautunut tänäkin kesänä nimensä veroiseksi ja hintansa arvoiseksi. Meidän kämpän kaikki ikkunat osoittavat etelään tai lounaaseen, joten aurinkoa riittää. Siitä tykkäävät erityisesti parvekkeen amppelitomaatit, jotka ovat innostuneet kasvamaan niin että kohisee. Tomaattejakin on tulossa; ensimmäiset punertavat jo. (Joo, tiedän että tomaatteja saa torilta ja lähimmästä ruokakaupasta mutta se kasvun ihme!)
 
Menna kysyi, joko olen valmis joulunviettoon. No multahan se käy ihan koska vaan – leipomuksia en sentään ole vielä aloittanut ja lahjatkin hankin vasta kun on hiukan viileämpi kanniskella kirjakasseja (lähipiirini tietää, että mitään muuta on turha odottaa, oli sitten joulu tai synttärit tai mikä muu juhla tahansa).
 
Tuota tekstien katoamista josta useampi on maininnut, en ole havainnut. Mä kirjoitan Wordilla, jota muutenkin käytän paljon, ja siirrän sitten tekstin KK:n forumille. 

Pikseli – eikö miehesi nimissä olevaa Wordia voi jakaa useammalle käyttäjälle? Käsittääkseni ihan yksityishenkilönäkin ostetun Word-lisenssin voi jakaa; tavallisimmassa käyttöoikeuksia taitaa olla viisi. Ainakin mulla on.
 
Koira kävi eilen trimmaajalla ja on nyt vain puolet entisestään. Karva-artisti naureskeli että kesätukka se olla pitää!
 
Löysin muuten lähimetsästä eilen ensimmäiset kypsät mustikat. Metsämansikoita maistettiin jo juhannuksena. Sydänkesää siis.
 
Sydämelliset kesäterveiset siis, kaikki KK-kamut!