Tervehdys kamut. Nyt en kirjoita pitkään kun maanantaina vastailin viesteihin ja kirjoittelin kuulumisiani niin katosivat lähettäessäni taivaan tuuliin. Minäkin luen kirjoituksianne säännöllisesti mutta en vaan saa aikaiseksi kirjoittaa itse.

Il:n kertomus lääkärin ohjeitten noudattamisesta nosti hymyn huulille. Tärkeää itsestään huolehtimistahan on kampaaja, kynsihoito sekä jalkahoito!!! Toivottavasti Tia kohtaukset loppuvat ja saat vähän hiljennettyä vauhtia.
Mökkeillessäkään ei aina tarvitse tehdä mitään, kunpa itsekin muistaisin tuon.

Kipan tilanne harmittaa minuakin. Toivottavasti saat edes jotain helpotusta kipukierteeseen ja jaksat nauttia tulevasta pikkuisesta. Teilläkin on varmaan metsät täynnä sieniä ja marjoja kuten etämiehen luona.

Pikselin kälyn tilanne on tätä päivää koko suomessa. Kotiutetaan huonokuntoisia yksin asuvia potilaita sairaalasta kotiin kun ei ole tarpeeksi kuntoutuksen paikkoja. Sukulaisten vastuulle jää usein kotihoidon järjestäminen mikäli sukulaisia edes on.
Hyvä kun käytit tilaisuuden hyväksi ystävien tapaamiseen ja kulttuuritapahtumissa käymiseen.

Tiinuliinu, korvamadot ovat minullekin tuttuja. Varsinkin metsässä yksin ollessa soi jokin sävel koko ajan päässä. Myös runoja ja muita loruja pyörii mielessä vähän väliä. Tsemppiä paperien raivaukseen, se on haastavaa hommaa kun joka paperi on tarkastettava jottei hävitä vahingossa jotain korvaamatonta.

Nyt vähän omia uutisia.

Kädestä vapautettiin hermo tiistaina. Jännitin miten leikkauksen käy kun poltin sormen lauantaina.
Heti maanantaina soitin leiko-osastolle ja kyselin onnistuuko leikkaus palovamman vuoksi.
Onneksi kirurgi lupasi leikata kun kuvailin vamman laadun. Olipa nopea toimenpide, sillä olin salissa korkeintaan 20 minuuttia kaikkine puheineen ja valmisteluineen. Puutuminen ja hermosärky jäi leikkauspöydälle, tietysti leikkausjälki on kipeä mutta sekin kipu alkaa helpottaa.
Tikit saan pois kahden viikon jälkeen ja sitten alkaa käsijumppa. Käden pitäisi olla kunnossa neljän viikon jälkeen.

Viikko sitten olin etämiehen mökillä melkein kolme päivää. Torstaina vietimme lomapäivän kalastelemalla uistellen ja onkien. Sain elämäni ensimmäisen hauen uistimella. Sieniä täytyi vielä perjantaina kotiin lähtiessä haalia mukaan tontilta. Kanttarelleja oli niin paljon että ei tiennyt mihin jalkansa laittaisi ja lisäksi löysin viitisen litraa mustatorvisieniä tontin laidalta.

Omilla tiluksilla on omenoita niin tolkuttomasti että en millään saa niistä kuin pienen osan hyötykäyttöön. Olen kantanut niitä eri paikkoihin tarjolle ja omaan suuhunkin uppoaa useampi omena päivässä. Harmi kun omenien pilkkominen ei onnistu yhdellä kädellä, tulee tauko säilömiseen. Kesäkurpitsaa ja avomaakurkkua on tullut myös yli oman tarpeen. Tomaatteja on kypsynyt pikku hiljaa ja raakileita on runsaasti. On ne itse kasvatetut tomaatit vaan niiin hyviä.

Nyt yritän keksiä jotain järkevää tekemistä kättä parannellessa. Tänään lähdin kävellen kirjastoon kun aloitin kahlata uudelleen Laila Hietamiehen kirjasarjoja. Minulta puuttui sarjasta kaksi kirjaa jotka aioin hakea kirjastosta. En kuitenkaan tarkastanut aukioloaikoja ja niinhän siinä kävi että kirjaston iltaaukiolo oli muuttunut torstaista keskiviikoksi joten huomenna on tehtävä uusi reissu kirjojen hakuun. Voisihan ne lukea läppäriltäkin mutta jotenkin pidän enemmän oikeasta kirjasta.

Huomenna olisi kansallisteatterissa meidän alueen nuorten tatteriesitys jossa on mukana myös lapsenlapseni. Harkistsin lähteväni sitä katsomaan ja samalla aioin käydä Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeltin näyttelyn mutta taidan kuitenkin jättää reissun väliin kun en tiedä miten selviän yhdellä kädellä päivän reissusta.

Tulipa pitkä sepustus vaikka aioin lyhyesti kirjoittaa.

Heipparallaa.
Minäkin kirjoitin muistaakseni alkuviikosta tai viikonloppuna pitkän tarinan ja kun piti lähettää, se hävisi. Kyllä otti kupoliin. En jaksanut alkaa uudelleen.
Yritän lyhyesti muistaa,  mitä oikein kirjoitin. 
Tietysti ainakin meidän Päijänteen viikosta, joka oli aivan ihana. Sää sillä viikolla oli vaihteleva, mutta ainakin minulle sopivan lämmin ja järvivesi oli lämmintä. Pystyin jopa vesijuoksemaan siellä puolen tunnin pätkiä. Uida tietysti piti aamua iltaa. Etenkin aamu-uinti oli minusta niin ihanaa kun sitten heräsi kunnolla ja oli valmis päivän leikkeihin. Minähän vain leikin, uin, söin ja seurustelin koko viikon. Minulle eikä miehellekään mun siivellä ollut laitettu ollenkaan kokkausvuoroja. Pienten  kanssa sitten touhasin ilolla kun sai vaan mennä valmiiseen pöytään. 
Synttärinä sitten yllätykseksi olivat lapset tilanneet majoitusyrityksen ravintolasta  päivällisen, jota nautimme monta tuntia. Ruokaa oli niin paljon, että saatiin syödä vielä pari  päivää lounaaksikin. Eihän sitä roskiin raaskinut heittää hyvää ruokaa. 
Pari pikku retkeä tehtiin lähistölle. Yhtenä päivänä käytiin Vääksyssä ja toisena Pulkkilanharjulla. 
Nyt sitten vaan selailen kuvia ja muistelen tuota ikimuistoista viikkoa kaikkien rakkaitteni kanssa. 

Seuraavana viikonloppuna matkasimme jälleen etelä-Suomeen, serkkuni hautajaisiin. Surullisesta päivästä huolimatta oli kiva tavata pitkästä aikaa sukulaisia, joita muuten ei juuri tapaa. Menomatkalla oltiin Lahdessa veljelläni yötä ja hautajaisten jälkeen pari yötä pääkaupunkiseudulla lapsia tapaamassa. Sitten vielä mutkiteltiin kotiin ja yksi yö oltiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueen mökissä.

Ensi viikolla olisi sitten matka pohjoiseen. Ensin nuorimmaisen publiikkiin kun sai opintonsa lopulta päätökseen. Siitä olen iloinen. Nyt heidänkin elämänsä arki alkaa  tai on alkanut kun kumpikin alkoi uuden työn heti 5. elokuuta kun tulivat meidän Päijänteen viikolta. Onneksi lapsilla on mennyt ihan mukavasti hoidossa. Sisarukset ovat samassa perhepäivähoidosssa, joten helpottaa pienemmän sopeutumista. Minulla on jo  taas niin ikävä heitä. Onneksi viikon päästä tavataan.
Me jatkamme sitten Oulusta parin yön jälkeen pohjoisemmaksi muutaman päivän retkelle. Nuoremmalla veljellä on kesäpaikka Raajärvellä Kemijärvellä ja poiketaan sielläkin, jos sattuvat olemaan paikalla. 

Viime sunnuntaista asti on meihin iskenyt siivousvimma. Mies se on pitkään puhunut, että vintti tai paremminkin käyttöullakko pitäisi siivota. No siitä aloitettiin ja minä olen sitten jatkanut varastosta, joka on ollut niin täynnä tavaraa, että keskellä on ollut vain väylä peräseinällä olevalle pakastimelle 😄 Kaksi kertaa ollaan viety roinaa lajittelupisteelle. Onneksi sellainen on ja loppujen lopuksi aika edullinen tapa  päästä roinasta eroon. 
Homma jatkuu  pikkuhiljaa ja autotallissa ja vaatehuoneissa riitää penkomista pitkäksi aikaa. Kun ei vaan innostus laantuisi. 
Jaa, eipä tästä niin lyhyt tarinointi tullutkaan.

Mukavaa tulevaa viikonloppua teille jokaiselle.

Huijasin äsken. Lähden sittenkin aamulla Helsinkiin. 
Sain vielä junalipun ja pääsen asemalle kaverin kyydissä joka lähtee samaan tapahtumaan. Enhän minä vielä pysty ajamaan itse käden tikkien takia. Tulee pitkä päivä isolla kirkolla kun meidän nuorten esiintymisvuoro on klo 19. Pääsen henkilöauton kyydissä kotiin joten ei tarvitse kiirehtiä viimeiselle junalle esityksen jälkeen. Minä en istu katsomassa kaikkia esityksiä vaan käyn ainakin Ateneumissa ja mahdollisesti jossain muussakin näyttelyssä. Mitä lounaspaikkaa suosittelette keskustasta?

Ensiksi haluan minäkin sanoa IL:lle, että pääasioissa ei saa olla kuin ne olisivat jokapäiväistä kauraa! Jos minä näkisin kaiken kahtena, tarttuisin oitis puhelimeen (silloin täytyy kai valita kahdesta se oikea!) ja soittaisin piipaa-auton paikalle ja jos vallan menen pimeäksi, täytyy vain toivoa, että meirämmiäs älyää soittaa! Onneksi kohdallasi oli "vain" TIA-kohtaus, mutta kuten lääkäri sanoi, se voi olla kaksi yhdellä kertaa eli se ainoa ikinä tai sitten yksi monista, joten siihen pitää suhtautua vakavasti! Lienee myös syytä miettiä, kuinka paljon teidän kahden mökin systeeminne aiheuttaa stressiä, varsinkin kun Justus ei enää jaksa tehdä niin paljon hommia. Olen puhunut, ugh 😤

Meillä oli tänään mielenkiintoinen päivä, kun taloyhtiössämme suoritettiin viemärien pesu ja kuvaus. Työt alkoivat (tietenkin!) klo 8 aamulla, joten meillä oli kello soimassa seitsemältä. Ohjeiden mukaan tyhjensimme allaskaapit, asetimme märät pyyhkeet lattiakaivojen päälle, suljimme WC-kannet ja laitoimme tulpat pesualtaisiin. Ehdimme hyvin syödä aamupalankin, kun tyypit aloittivat c-talosta. Noin kolmevarttia kului kahdelta mieheltä per asunto ja siinä ajassa he huuhtelivat kaikki viemärit sekä kuvasivat putket todella syvältä. Kuulemma kaikki näytti hyvältä ja kun olemme nyt asuneet tässä 22 vuotta, niin todennäköisesti meidän elinaikanamme ei tule toista kertaa. Hieman tuntuu siltä kuin viemärit vetäisivät paremmin, vaikkei se ole varsinainen ongelma ollutkaan. Päätimme kokeilla pesua, kun asuntojen kosteissa tiloissa alkoi vilistä normaalia enemmän sokeritoukkia. Saa sitten nähdä, oliko tästä apua.

Hieman minua huvitti puolilta päivin, kun alkoi olla pieni näläntunne, joka on poikkeuksellista, kun nousen normaalisti ylös niin myöhään. Totesin sitten kellon olevan vasta 12, joten paljon sitä ehtii, kun nousee aikaisin. En kuitenkaan aio vastaisuudessakaan nousta aikaisemmin, ellei ole jokin aivan pakottava syy! Tosin harvoin nukun nykyään kymmeneen saakka, vaan heräilen siinä yhdeksän kieppeillä. Katsotaan sitten, kun tulee pimeämpää 😄

Ilmoitin meidät taas kuntosalille ja sen lisäksi vielä tunnin venyttelyynkin. Olen itse alkanut huomata vähäistä lihasten jäykkyyttä ja kun meirämmiäskin on köpötellyt jo pitkään, mikä saattaa hyvinkin johtua kireistä lihaksista, niin ajattelin, ettei venyttelystä ainakaan haittaa ole. Nyt meillä sitten on ohjelmaa sekä maanantaille että keskiviikolle. Vielä kun saisimme itsemme vaikka yhtenä päivänä viikossa kävelemään, niin eiköpähän sitten ainakin minimitavoitteet liikunnan suhteen ole saavutettu!

Tiinuliinun koiranymmärtämiskurssi kuulostaa hauskalta. Kun kerroit sen käsittävän vain tekstien lukemista, niin näin elävästi sieluni silmin sinut istumassa sohvalla Lyyti sylissä ja sinä luet teille ääneen kurssitekstejä 😂 

Nuo nasujaiset ovat kyllä ihan älyttömyyden huippu! Armeijassa on sentään valtaosin päästy eroon simputuksesta, mutta nasujaiset ovat kyllä simputusta pahimmasta päästä. Onko se sitten mikään ihme, että nuorilla on mielenterveysongelmia!

Laitoin juuri riisit kiehumaan ja kohta syömme broilerin koipi-reisiä riisin kera. Huomenna teen jämistä sitten kunnon salaatin.

Ensi viikko onkin sitten elokuun viimeinen ja me lähdemme torstaina muutaman päivän risteilylle Visbyhyn! Toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua 🙂

Isälläni oli muutama vuosi sitten aivoinfarkti. Hän ei ihmetellyt kahta naspurinrouvaa, vaan sitä että näillä oli samanlaiset mekot!

Nauruhymiö on kai huonossa huudossa, mutta väkisinkin nauratti.  Soittiko kumpikaan rouvista apua?
Kyllä nämä on vakavia asioita ja kai potilas itse aina koittaa vähätellä asiaa, mutta se turhakin soitto on pienempi paha kuin soittamattomuus.

Meillä on nyt torjuttu korkeaa verenpainetta ja muita kansantauteja istuttamalla aitaa kadunvarteen. Vanha pensasaita on kantoineen kaikkineen kaivettu ylös ja nyt aroniapensaat on rivissä aidalla. Kunnes jänikset ne löytävät. Aronian pitäisi olla superfoodia ja kaikki entiset vaivat ilmeisesti kaikkoavat, kunhan niitä marjoja alkaa tulla. 

Mukavaa loppuviikkoa 🌻

Hänellä oli oma rouva sisällä, joka soitti apua. Täysin on kyllä toipunut. 

Tervehdys 🥰
Onpa ollut kiva lukea kirjoituksia, kun niitä nyt oli niin paljon. En tässä paljoa kommentoi, kun kädet ovat kipeinä.
Kiitos Tiinuliinu ehdotuksista osallistua erilaisiin aktiviteetteihin unohtaakseni kivun. Meillä on kyllä tässä ihan omalla tontilla ja lähimetsissä (varsinkin tähän aikaan vuodesta) mielekästä tekemistä vaikka kuinka paljon, jos vaan pystyisi. Mutta, kun ei pysty. Mihinkään "yleiseen" jumppaan en olisi pystynyt enää vuosiin osallistua. Tehtävä itsenäisesti sellaista jumppaa, johon keho taipuu. Kanttarelleja olen käynyt hakemassa metsästä, mutta niiden putsaus ottaa kovasti käsien päälle. Olen kyllä ne putsannut, kun tuota asiaa en siipalleni lykkää. Olisi liian suurpiirteistä sienien putsaus. 
Täältähän on pitkä matka ja aika hankala tie "ihmisten ilmmoille", joten vaikka kykenisi, niin sekin olisi yksi rajoittava tekijä. Lisäksi talvisinhan emme mitenkään pääse täältä edes joka päivä lähtemään, jos lunta on tullut. Kauppareissut on yleensä yksi/viikko ja siihen samaan ujutetaan kaikki muu mahdollinen (lääkäri, labrat jne.) Mullahan on jo joitakin vuosia sitten todettu myös tuo rannekavan ahtauma (joka Mustikkaposkelta juuri leikattiin). Luulen, että nyt on äitynyt niin pahaksi, että esim. ruuanlaittokin tuottaa ongelmia. Sinänsä, kun selkä prakasi noin 25 vuotta sitten, niin olen sopeutunut jollain lailla tekemisten rajallisuuteen. Nykyinen tilanne on kyllä sekä henkisesti että fyysisesti uuvuttava. 
Mustikat täältä meiltä päin näyttää olevan "loppu". Rakas siippani on niitä kerännyt ja putsannut ja viime kaupunkireissulla vein mustikoita sinnekin pakkaseen, kun nyt todennäköisesti tulemme tulevana talvena pelkästään jo loppusyksystä syntyvän vauvan vuoksi olemaan enemmän kaupungissa. Puolukkaa näyttää tulevan hyvin ja sieniä myös. 
Tytär kärsii edelleen raskauspahoinvoinnista eli ei todennäköisesti helpota ennen kuin vauva on syntynyt. Vasta reilu vuosi sitten kuulin tällaisesta raskauspahoinvoinnista ensi kertaa, kun yhden ystäväpariskunnan tytär kärsi koko raskausajan tästä. Sen jälkeen on kyllä sattunut silmiini jotain artikkeleita asiasta. 
Kipuja on kuitenkin helpompi kestää täällä kuin kerrostaloasunnossa kaupungissa. Joka päivä (paitsi sieni- ja kauppapäivinä) vähintään pakotan itseni (jos ei muuten lähtisi) kävelylenkille. Pelkästään ikkunasta ulos katsominen ja järven ihaileminen rauhoittaa mieltä. Tällä hetkellä tuuli on kovaa ja aika lailla laineet lyövät rantaan. 
Siinä mielessä asiat ovat ihanasti, että saan olla paikassa, joka on minulle (meille molemmille) maailman rakkain ja saan olla yhdessä rakastamani miehen kanssa. Meille tulee ensi kuussa 40-vuotishääpäivä ja 46 vuotta siitä, kun tapasimme ja aloimme olla yhdessä. Ja kirsikkana kakun päällä odotamme innokkaana ensimmäistä lastenlastamme. Siinä paljon syytä kiitollisuuteen kipujenkin keskellä. 
Mietin, että viitsinkö tänne mitään laittaa, kun ei niin kovasti uusia iloisia asioita ole jaettavana. Usein on täällä kuitenkin kirjoitettu, että täällä saa purkaa tunteitaan. Kovasti toivon, että osalle oireistani saataisiin selvyys - ehkä niitä sitten pystyttäisiin vähentämäänkin. Kokonaan kivuttomasta ajasta en edes uneksi - kunhan pysyisivät kohtuudessa, niin että saisi nukuttua ja puuhasteltua jonkin verran. Onneksi en ole ihan kokonaan toivoa menettänyt, vaikka rankkaa välillä onkin. 
Toivotan mukavaa viikonloppua teille kaikille. 

No voi harmi 
kun vasta tänään tiistaina tänne forumille palasin! Jäi siis vastaamatta Mustikkaposken lounaspaikkakyselyyn, mutta varmaan löysit kivaa evästä, Helsingin keskustassahan paikoista ei ole puutetta. Tosin mulla itsellä on nykyisin paljon harvemmin asiaa siihen suuntaan. Pari vuotta sitten tuohon ihan naapuriin nousi Pohjoismaiden suurin ostoskeskus - kyllä sieltäkin saa kaikkea tarpeellista tavaraa (ja rahansa kulumaan 🙂)

Toivottavasti ehdit myös käväistä Ateneumin Eero Järnefelt -näyttelyssä. Iso ja hieno, mä näin sen kahdesti (ensin UK:n, sitten tyttärentyttären seurassa) enkä olisi kauheasti vastustanut kolmattakaan käyntikertaa. Ei nyt vaan jotenkin osunut tähän loppukesän ohjelmistoon. 

Joo, koiranymmärtämiskurssi on ollut tosi kiva. Tosin joudun suorittamaan sen melko nopeassa aikataulussa. Ilmoittauduin jo keväällä enkä tullut katsoneeksi, että kurssin sivut sulkeutuvat elokuun lopussa. Tehtäviä on siis tehty, palautetta saatu. Tekoälyhän sen antaa, eli sijoittaa minut ja koirani janalle, jossa näkyy missä on meidän Lyyti, missä kääpiösnautseri keskimäärin ja missä kohtaa koirat noin yleisesti ottaen. Näissä siis mitataan mm. koiran sosiaalisuutta, aggressiivisuutta, rohkeutta ym. karvakuonojen tarpeellisia ja tyypillisiä taitoja. Ja omistajalta suunnilleen samoja.

Siirrynkin tästä taas koulunpenkille. Siis sen koirakoulun. Seuraavaksi sitten sitä tietoturvallisuutta. Ja ehkä espanjaakin ennen kuin marraskuussa on pakko puhua. 

Hyvää alkanutta viikkoa!

Yritin taas eilen kirjoittaa suoraan tänne foorumille, mutta niin vain teksti edelleen katosi. Turhauttavaa. Sitten muistin, että Applen koneella on Pages tekstinkäsittelyohjelma. Word oli miehellä yliopiston lisenssillä ja se loppui yhteistyön myötä.

Tiinuliinu ja Mustikkaposki, kyllä minullekin tupsahtaa jostain aivojen sopukoista mieleen lapsuuden runoja ja lauluja, varsinkin luonnossa liikkuminen kirvoittaa niitä.

IL, sinä se jaksat pysyä aina niin positiivisena sairauksista huolimatta! Onnittelut Heviteinille uudesta autosta! Hienoa, että olet osaltasi pystynyt auttamaan sen hankinnassa. - Miten Juniorin nasujaiset olivat menneet?

Pikaista paranemista leikatulle ranteellesi, Mustikkaposki! Kyllä ne puolukat siellä odottavat.

Menna, olette reippaita, kun taas ilmoittauduitte kuntosalille! Saisinpa minäkin mieheni suostutelluksi mukaan, että liikuntakyky ja lihaskunto säilyisivät! Mutta kun ei!

Kipalle voimia kipujen kanssa kamppailuun. Toivon niin, että löydät jostain apua!

Kivikasalla on ollut mukavia kesäreissuja kotimaassa ja sukulaisiakin olette tavanneet.

Tiinuliinun Lyyti ei sitten enää olekaan sylikoira, vaan joutuu matkustamaan ruumassa. Toivottavasti ei ole kovin traumaattinen kokemus! Miten koulutus on sujunut?

Sitten omiin asioihin:
Sairaalasta oikea käsi kipsissä kotiutettu käly oli vahingossa lukinnut itsensä sisään, ts. tuulikaapin ja eteisen välinen oven lukko oli jotenkin jumissa. Käly soitti hädissään miehelleni tänne 450 km:n päähän. Maksulliset sukulaiset/apulaiset eivät olleet vastanneet sunnuntai-iltana puhelimeen. Mieheni soitti naapurikuntaan hyvälle ystävälleen ja vielä lähinaapurilleen, jolla oli miehen lapsuudenkodin avain - kälyn vara-avain oli nimittäin siellä lipaston laatikossa. Tämä pelastuspartio sai lukon avattua ja teipattua lukon vielä kiinni, ettei samaa pääsisi tapahtumaan.

Viime viikolla alkoivat helpomman kuoron harjoitukset harmonikan säestyksellä ja heti sen jälkeen oli vielä keikka palvelutaloon. Saimme hyvän vastaanoton, joten tuli itsellekin hyvä mieli siitä, että pystyimme tuottamaan iloa näille muistisairaille vanhuksille. Yksi erityisen eläväinen mummo lauloi mukana ja tanssi yksin monta kappaletta. Kun toinen vanhus halusi poistua kesken esityksen, tämä mummo sai kauhean raivarin ja hoitajat tulivat väliin rauhoittelemaan. - Kirkkokuoro alkaa vasta syyskuussa.

Nyt on minullakin jotain odotettavaa, sillä lähden syyslomalla tyttären ja teinin mukana Lontooseen. Huolivat minut sentään vielä mukaan! Vaikka olemme useita kertoja käyneet siellä, niin aina vain tuo kaupunki jaksaa kiinnostaa, nyt jo kolmannessa polvessa. Lennot ja hotellikin on jo varattu. (Hotellin valinta onkin työlästä, kun täytyy eri lähteistä etsiä mahdollisia ludehavaintoja. Lontoossakin, kuten Pariisissa, luteet ovat vallanneet hotelleja luokituksesta riippumatta). Kunpa kaikki pysyisimme terveinä, että matka toteutuisi!

Yo:n kesätyö uimarantavalvojana loppui ja sen kunniaksi hän käväisi kaverinsa kanssa muutaman päivän lomalla Kroatian Splitissä. Kotona sitten iski kurkkukipu, joka tarttui abi-siskoonkin. Covid-testit olivat negatiiviset ja flunssa parani parissa päivässä. Rantakausi loppui ja Yo sai taas tuntitöitä uimahallivalvojana. Hän on ilmoittautunut avoimeen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä, jotta näkee sitten tykkääkö alasta.

Vaikka olen liikkunut metsissä, marjoja ja sieniä ei ole polkujen varsille osunut. Sunnuntaina naapuri toi meille kulhollisen perattuja herkkutatteja, joista sitten tein kerman kanssa kastikkeen spagetille. Olihan se hyvää, muttei ihan herkkuruoaksi yltänyt. Ilmeisesti meidän kummankin elimistöstä puuttuu jokin sieniä sulattava entsyymi.

Huomenna seurakunta tarjoaa pyöreitä ja puolipyöreitä vuosia täyttäville iäkkäille (70+?) jäsenilleen kakkukahvit. Nyt juhlistetaan miestäni ja vuoden päästä minua.

Pysykää terveinä ja nauttikaa ihanista alkusyksyn päivistä!