Pikseli, alkaa kovasti vaikuttaa siltä, ettei kälysi yksinasuminen enää oikein onnistu. Mielestäni sukulaiset, jotka laskuttavat avusta, ovat outoja. En ole koskaan kuullut vastaavaa muilta! Ymmärrän että tilanne stressaa miestäsi, kun matka on pitkä ja ikäkin on, mutta hän kuitenkin haluaisi sisartaan auttaa. Ymmärrän myös sinun huolesi miehesi jaksamisesta.

Tuo sienijuttu on mielenkiintoinen, sillä minäkään en erityisemmin sienistä välitä, paitsi kantarelleistä ja suppilovahveroista. Meirämmiähen mökillä oli aikoinaan runsaasti korvasieniä, joita hän oikein kasvatti hautaamalla maan alle vanhoja sanomalehtiä. Ottaen huomioon mikä työ korvasienten valmistamisessa on, kun ne pitää niin moneen kertaan ensin keittää, mieuiten ulkona, niin maku on aika mitäänsanomaton. Ihmiset hehkuttavat tateista, mutta jos olenkin syönyt tatteja jossain ravintolassa (itse en ole niitä valmistanut koskaan), niin ei niistä ainakaan mitään erityistä muistijälkeä ole jäänyt! Meillä ei koskaan kotona ollut suolasieniä, sillä äitini inhosi niitä. Kävimme kyllä sienessä, mutta kaikki mikä kerättiin valmistettiin tuoreeltaan. Kyllähän kangas-, karva-  ja haaparouskuista tulee makoisa metsäsienikastike tai -keitto, mutta kun en itse välitä sienessä käydä, niin eipä niitäkään meidän ruokapöydässämme ole liiemmältä näkynyt. Kaupasta ostan sekä tuoreita että purkkiherkkusieniä, joita laitan mm. munakkaisiin ja olen suunnitellut kokeilevani osterivinokkaita ja siitakesieniä, kun niitä on kehuttu.

Lontoo on mielenkiintoinen käydä montakin kertaa. Sinulla on kivaa odotettavaa!

Minäkin sain ensin onnittelukortin seurakunnalta ja olisivat tulleet onnittelukäynnillekin, mutta minähän en mitään juhlia pitänyt ja vaikka olisin pitänytkin, niin pappia en sinne olisi kaivannut 🙄 Seuraavalla viikolla tuli  sitten kutsu kahvitilaisuuteen. Näköjään mukaan lasketaan myös 75 vuotta täyttäneet ja onhan se hyvä, sillä kymmenen vuoden väli tässä iässä ei välttämättä enää onnistu! Jätin kylläkin väliin!

Me lähdemme huomenna puolilta päivin kohti Helsinkiä ja Viking Gabriellaa, jolla puksutamme Visbyhyn. Matka kestää vain kaksi yötä eli perillä ollaan päivä ja saadaan tulla samassa hytissä takaisin, joten ei käy edes rasittavaksi. Saa nähdä vieläkö ruusut kukkivat, Visbytähän kutsutaan ruusujen kaupungiksi.

Mukavaa keskiviikkopäivää ja loppuviikkoa teille kaikille. Tuskin kirjoittelen reissussa, mutta kerron sitten matkan jälkeen vaikutelmia 🙂

Mennalle hauskaa Visbyn matkaa. Se on paikka, jossa en ole koskaan ollut ja johon haluaisin mennä, joten kerropa sitten kokemuksiasi.

Pikseli, Juniori ei sitten halunnuntkaan mennä nasujaisiin. Meni tyttöystävänsä kanssa kyllä käymään Haukilahdessa, jonne lukiolaiset kokoontuivat nasujaisten jälkeen, mutta eivät viihtyneet sielläkään. Nuoripari ja Heviteini ovat tulossa mökilleni auttamaan syystöissä heti, kun löytyy sellainen viikonloppu, etteivät pojat ole töissä eikä tyttö ratsastusleirillä.

Me lähdemme huomenna Raaseporiin rapujuhliin. Muistuttelin kotona Justukselle monet kerrat, että etsi simmarisi, siellä on myös uima-allasbileet. Tänään olen kerännyt mökillä peitot, joihin laitoin valmiiksi pussilakanat, tyynyt, pyyhkeet yms. Koneessa pyörii Justuksen lempipaita. Kysyin, että annatko ne sun simmarit, pakkaan tähän pyyheliinakassiin. Mies tuijottaa ja sanoo, että poiketaan matkalla Tokmannille ostamaan. Sanoin ihan rauhallisesti, että sulla oli yksi ainoa tavara, joka piti muistaa. Näytti häpeilevältä.

Olen myös kerännyt mukaan kankaiset rapuliinat, jotka olen saanut Aulangolta, kun siellä tehtiin remontti ja vanhat jäivät yli. Ne ovat kauniit ja ihanan nostalgiset. Samoin ranskalaiset viinit on ostettu ja pakattu Huomenna vielä leipomosta hakemaan leivokset, emäntä on tilannut ravut ja tekee pääruoaksi haukimureketta.

Heidän huvilansa on upealla kalliolla meren rannalla ja me saamme yöpyä ateljeessa, jossa rouva maalaa, sielläkin on kaikki mukavuudet. Ja näkisittepä ne kattaukset, kun taiteilija yhdistelee erilaisia astioita! Pöytäkin on kuin taideteos.

Ensi viikolla onl lääkäri, etsitään uusia elämäntapoja minulle. Mua on alkanut huimata, jos nousen liian nopeasti ylös. Viime tiistaina olin ollut Stockan yläkerrassa kasvohoidossa ja nukahdin naamion aikana. Kun lähdin pois, menin hissiin ja horjahdin huimauksen takia yhtä naista päin. Selitin, että just heräilin kasvohoidosta. Jolloin kaikki kolme hississä ollutta naista alkoi kertoa omista ihanista tuntemuksistaan hoidoissa ja hissimatkasta tulikin oikein hauska.

Torstaina lähdemme Asikkalaan, jossa meitä odottaa lasiseinäinen mökki osittain Päijänteen päällä. Olemme saaneet lahjakortin sinne ja odotettavissa mielenkiintoinen elämyt. Tarkoitus on rentoutua Haasi-taloissa niin, että jopa yllätysillallinen tuodaan mökkiin ja sen voi nauttia kylpytakissa. Terassilla on oma poreallas, jossa voi ihailla järveä. Saa nähdä, millainen paikka se on. Yhden yön hinta 490,-, joten voipi odottaa hieman ylellisyyttä.

Rapujuhlat olivat niin hauskat, että tapahtui jotain, mitä minulle ei vuosikausiin. Kaksi tillivodkasnapsia ja nelisen valkoviinilasillista (luulisin). En mielestäni edes ollut hiprakassa, mutta yöllä närästi.
Aamulla ihmettelin oloani, ennen kuin ymmärsin, että mulla oli ihan tavallinen krapula. Päässä jyskytti ja vihloi, kroppa painoi kaksisataakiloa ja emännän lujahko ääni oli särkeä tärykalvoni. Isäntä antoi särkylääkettä ja emäntä limongelloa, huitaisin ne yhteenmenoon ja hetken päästä vihlova päänsärky muuttui tasaiseksi jyskytykseksi.
Kuulen tästä kyllä pitkään vinoilua, koska minulla ei ole ikinä krapulaa, kun en koskaan juo paria viinilasillista enempää. Syytän liian hyvää viiniä ja mukavaa seuraa!
Meidän piti mennä käymään kesätorilla, mutta minä taapersin hiljaa autoon ja halusin vaan kotiin. Eilinen päivä meni sitten sohvalla loikoiluun ja vakaan päätökseen: ei enää ikinä! Minua kyllä naurattaa, että minäkin tälla lailla erehdyin. Valitin tyttärelle, tällä oli hauskaa ja sanoi, että hyvä on joskus potea dagenefteriä, niin sitten taas muistaa, miten ihanalta selvä aamu tuntuu.

Emäntä antoi kassillisen kesäkurpitsoita mukaan ja kohta laitetaan Justuksen kanssa jauheliha-kesäkurpitsavuokaa. Luulen, että tältä kesältä on syöty rapuja nyt tarpeeksi.
Sunnuntaiterveisin melkein katuvainen Iloinen Lemmitty.

Tampereella sataa reippaasti! Onneksi katto pitää vettä 😏

Terveisiä Visbystä. Reissu oli ihan kiva, kuten nämä Elohopeakerhon matkat yleensäkin. Visby oli viehättävä ja varsinkin muurien ympäröimä vanha kaupunki oli nätti. Sitä ei vissiin kutsuta vanhaksi kaupungiksi, vaan muurien sisäiseksi kaupungiksi tai jotain sellaista, mutta näkemisen arvoinen se kylläkin oli. Muurien sisällä asuu noin 2000 ihmistä, mutta koko Visbyn taajama-alueella noin 23 000. Linkkaan tähän wikipediasta Visbyn artikkelin, kun se on sopivan lyhyt, mutta kertoo kaupungin historiasta tärkeimmät https://fi.wikipedia.org/wiki/Visby. 

Artikkelissa mainittu kasvitieteellinen puutarha oli kaunis vielä näin kesän lopullakin ja kuulemma ruusut, joista Visby on kuuluisa, kukkivat siellä aina marraskuullekin saakka. Muurien sisällä oli kyllä talojen ympärilläkin ruusuja ja vieläpä ihan seinustoilla ja kivijalkojen vieressä toisin kuin meillä, jossa kielletään aika tiukasti kaikki istutukset kiinni seinustoissa. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli erikoisia puita eri puolilta maailmaa ja kauniita kukkaistutuksia, porrastuksia, kivipenkkejä ja koristepylväitä.

Näimme myös meilläkin uutislähetyksistä tutun Almedalenin. Siellä oli keskiajalla tärkeä satama, mutta nykyisin se on tunnettu kesäisin järjestettävästä Almedalenin politiikkaviikosta. Se sai alkunsa silloisen opetusministerin Olof Palmen pitämästä puheesta v. 1968. Aluksi se oli sosiaalidemokraattien tapahtuma, mutta 1980-luvun alussa siihen alkoivat osallistua myös muut puolueet ja vuosien mittaan siitä on kehittynyt suuri keskustelufoorumi, jossa jokaisella puolueella on käytettävänään yksi oma päivä (siis ihan kuin Vain elämää!) ja lisäksi siellä on tuhansia keskustelijoita ja mediaväkeä. Porin Suomi-areena on varastanut ideansa juurikin Almedalenista.

Erikoista Gotlannissa ovat lukuisat kalkkikivimuodostelmat eli ns. raukit, jotka ovat kalkkikiveä ja korallia. Gotlanti oli miljoonia vuosia sitten koralliriutta, josta sitten ajan kanssa maan noustessa tuli saari. Eniten raukkeja on pohjoisessa olevalla Fårön saarella, mutta niitä on kyllä pitkin Gotlannin rannikkoa. Me näimme suurimman raukin eli Jungfrun raukin, joka on yli 20 metriä korkea.

Vierailimme tilalla, jossa kasvatetaan chiliä. Vahvimmat siellä kasvatetut chilit olivat luokkaa 250 000 🥵 (yksikkö ei minulle selvinnyt!), mutta valtaosa oli kyllä sellaisia, joita ihan tavallinen ihminenkin kykenee syömään! Kovasti väki teki ostoksia ja meidän suomalainen oppaamme Hillevi, joka oli jo pitkään haaveillut chiliviljelmästä, osti sieltä söpön pienen chilipensaan. Seuraavaksi kuulemma hän yrittää oppia tekemään sellaisia ruokia, joihin chiliä voi laittaa!

Söimme lounasta tilalla, jossa kasvatetaan yrttejä. Kurkkasin heidän myymäläänsä ja siellä oli todella myynnissä mitä ihmeellisimpiä pussukoita, joissa oli kaikenlaisia mausteyrttejä yksitellen tai sekoituksina, yrttiöljyjä, yrttisaippuoita sekä tietenkin myös kaikenlaista muutakin turistikrääsää. Me emme tapojemme mukaisesti ostaneet mitään. Lounas oli ihan perinneruokaa eli lihapullia ja perunamuusia. Gotlannissa kasvatetaan lampaita, joten oletan, että lihapullat oli tehty ainakin osin lampaanlihasta, mutta mitä ne sitten olivatkin, niin hyvältä maistuivat. Jälkiruoaksi oli gotlantilasta sahramipannukakkua, joka on tehty sahramilla maustetusta riisipuurosta ja se syötiin kermavaahdon ja sinivatukkahillon kanssa. Olen kyllä kuullut sinivatukasta, mutten ollut sitä koskaan maistanut, koska sitä ei kasva Suomessa muualla kuin Ahvenanmaalla ja paikoin etelä- ja lounaisrannikoilla. Kuulemma Suomen maaperä on sille liian hapanta. Ei siinä mielestäni vadelman makua ollut, mutta hillo oli niin makeaa, että se saattoi osaksi peittää maun.

Kävimme myös tutustumassa pieneen keskiaikaiseen kirkkoon, joka oli sangen viehättävä ja erittäin hyvin säilynyt. Ulkopuolta oli kyllä jouduttu restauroimaan. Gotlannissahan on ollut yli 90 kirkkoa ja muurien ympäröimässä Visbyn osassakin 17, mutta valtaosa on tuhoutunut erilaisissa hyökkäyksissä tai sitten vain hoidon puutteessa.

Meillä oli käytettävänä vain laivan maissaoloaika eli klo 9.00 - 17.00, joten emme tietenkään ehtineet nähdä Visbystä kuin murto-osan ja koko muukin Gotlanti jäi näkemättä. Esim. saaren pohjoispäässä on saari nimeltään Fårö, jonne pääsee lossilla. Se on tullut tunnetuksi siitä, että Ingmar Bergman asui siellä ja on sinne haudattukin. Olisihan Gotlannissa pidemmän aikaakin saanut kulumaan, mutta ehkäpä menemme sinne joskus toistekin. Sää suosi meitä sikäli, että siellä kyllä sateli ja tuli koviakin sadekuuroja, mutta onneksi vain silloin, kun istuimme bussissa!

Olimme eilen kotona n. klo 17 ja viisi minuuttia kotiintulon jälkeen taivas aukesi ja vettä tuli lyhyessä ajassa yli 20 mm! Tulimme keskustasta julkisilla, joten läheltä piti, ettemme kastuneet perusteellisesti 😅 Tänä aamuna meirämmiäs tyhjensi vesimittarin ja siinä oli 43 mm! Saattoihan siinä olla pohjalla jotain aiemmilta päiviltä, kun emme tiedä satoiko täällä poissaolomme aikana miten paljon, mutta harvoin on mittari noin täynnä ollut.

Tässä tärkeimmät tällä kertaa. Tänään on formulakisaa ja huomenna alkavat venytykset ja torstaina sitten taas kuntosalille. Mukavaa sunnuntainpäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille😃

Kiitos Menna matkakertomuksesta. Olen aina halunnut Gotlantiin ja kirjoituksesi jälkeen haluan vielä enemmän. Taitaa jäädä ensi kesään.
Mulle tuli ennen Elohopeakerhon lehtinen, ei tule enää. Näkeekö sen jostain netistä?

IL, Tampereen osuuspankin elohopeakerho on ollut enää ainoa toiminnassa oleva ja sekin loppuu nyt tänä syksynä. Syynä on se, että pankki ei voi toimia vastuullisena matkanjärjestäjänä, joten siksi matkoja on tehty yhteistyössä Matkapoikien kanssa ja pankin osuus on ollut vain omistajajäsenten osoitetietojen luovuttaminen esitteiden jakamiseen. Koko toimintansa ajan Elohopeakerhon matkaisäntänä on toiminut Markku Eklöf ja hän on nyt lyönyt hynttyyt yhteen Matkapoikien kanssa, joten matkat jatkuvat tästä eteenpäinkin otsikon "Markun matkassa" alla. Paperinen esite on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, mutta sekin loppuu nyt ja vastaisuudessa matkat löytyvät Matkapoikien nettisivuilta. Googlaamalla "Markun matkassa" pääsee suoraan oikeille sivuille ja mikäli Matkapoijille antaa sähköpostiosoitteensa, he toimittavat etukäteen suunnitellun matkakoosteen kaksi kertaa vuodessa sekä lähettävät siinä välissä tietoa lisämatkoista, jotka ovat lähinnä teatterimatkoja, joista ei kovin aikaisin saa tietoja eikä pääse lippuja varaamaan.

Aikaisemmin matkat oli tarkoitettu osuuspankin omistajajäsenille, mutta muutkin pääsivät mukaan maksamalla 10 euroa lisää. Jatkossa matkoille pääsee vapaasti kuka vaan. Ymmärrettävästi täällä Pirkanmaalla tapahtuville retkille ei juuri ole esim. Helsingistä kukaan tullut, mutta suosituille ja hyvin järjestetyille ulkomaanmatkoille, joille lähdetään Helsinki-Vantaalta, on useinkin ollut osallistujia pääkaupunkiseudultakin ja kaukaisimmat osallistujat ovat olleet Tukholmasta 😊  Myös viikon Lapinmatkat ovat olleet hyvin suosittuja ja minulla on sellainen käsitys, että Matkapoikien kautta saa edullisesti bussikuljetuksia Helsingistä tänne Tampereelle ja ainahan on mahdollista tulla junalla.

Laivalla tehtävillä matkoilla meillä on pääsääntöisesti ollut aina oma bussi mukana, jota on viime aikoina ajanut virolaissyntyinen Alar Kolga, joka on asunut Suomessa pitkälti toistakymmenetä vuotta. Hän puhuu sujuvasti suomea, on erittäin hyvä kuski sekä kaiken lisäksi vielä mukavakin. Meillä on myös ollut todella hyvät matkaoppaat kaikilla ulkomaanmatkoilla ja järjestelyt ovat aina toimineet moitteettomasti. Hotellit ovat olleet hyvätasoisia ja meistä on pidetty todella hyvää huolta.

Viking Line muuten tekee kesäisin risteilyjä Gotlantiin. Tämä meidän risteilymme oli tämän kesän viimeinen. Matka kestää kaksi yötä ja perillä ollaan päivä eli käytännössä tuo klo 9 - 17, jonka laiva satamassa viipyy. Jos ottaa oman auton mukaan, ehtii varmaan nähdä Gotlantia vähän enemmänkin, mutta laivalla myydään myös opastettuja retkiä.

Minuakin kiinnostaa järjestetyt matkat. Täältä saakka vain ei monestikaan ole liittymäkuljetuksia, mutta voihan sitä mennä junalla Helsinkiin tai Turkuun. 

Tervetuloa Tulis. Täältä löytyy petipaikka ja matkaseuraa.

Vanhempani olivat aikoinaan innokkaita elohopekerhon matkoilla kävijöitä. Mietinkin miksi matkat on lopetettu, mutta nyt syy siihen selvisi.

Tiinuliinu, en tosiaan nääntynyt nälkään Helsingin reissulla. Menin aamujunalla ja ehdimme yhden ikätoverini kanssa käydä monessa paikassa päivän aikana.
Ensin kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, sitten ensimmäistä näytelmää katsomaan kansallisteatterissa ja sen jälkeen kiertelimme Espan ja kauppatorin suunnalla ja hyvä ruokapaikkakin löytyi läheltä. Pitihän senaatintorillakin käydä ja huilia suurkirkon portailla. Ihan ylhäälle emme kuitenkaan kiivenneet. Seuraava näytelmä alkoi klo 15 ja sen jälkeen suuntasimme Ateneumiin jossa menikin aika siihen kun meidän omat nuoret pääsivät esiintymään klo 19. Hyvin hoitivat nuoret homman ja jo katselmukseen pääsykin oli heille iso asia kun sinne valikoitui koko maasta kuusi nuorisoteatteria. Askeleita kertyi päivän aikana yli 20000 ja kyllä oli jalat muusina. Kotona olin vähän ennen puolta yötä.

Rannekanava on parantunut hyvin. Kävin tänään poistattamassa tikit ja huomenna aloitan kotikuntoutuksen. Kun vaan maltti riittäisi että en innostuisi liikaa rasittamaan rannetta.
Etämies oli täällä vahtimassa minua kun ei luota että osaisin olla rasittamatta kättä, miksiköhän Menin hänen kyydissään mökille loppuviikolla. Illalla palasin ystävien kyydissä kotiin. Kävimme tanssimassakin eihän siinä hommassa ranne rasittunut. Kantapää on kuitenkin kipeytynyt kun olen hoitanut kaikki asiat kävellen ja tehnyt lenkitkin pääosin asfaltilla tai kiveyksillä. Yritin hoitaa kantapäätä hevosbalsamilla, aika näyttää onko siitä hyötyä.

Syksyn harrastuksetkin ovat pikkuhiljaa alkamassa. Kansalaisopisto tarjoaa paljon mielenkiintoista ja eri yhdistyksissä on myös houkuttavia kerhoja.
Omenoita täytyisi poimia ja heti kun käsi antaa myöten tehdä sosetta ja kuivata sipseiksi.
Puolukat saavat vielä odottaa ainakin viikon verran käden toipumista.

Tässähän näitä viimeisiä kuulumisia, nautitaan syksystä kukin tavallaan.

Kiitos Menna, täytyy lisätä meidät Matkapoikien listoille. Jos "jouduttais vaikka samalle matkalle"!

Mustikkaposki, olisipa ollut kiva tavata, mutta sulla taisi olla aika kiireinen päivä.