No kiitos Suupaltti. 

Juhannus meni kotosalla 11 hengen voimin. Grillailtiin, keräiltiin kukkia, uitiin altaassa kun aatto oli kaunis ja lämmin. Käytiin miehen kanssa kaksin jopa kirkonkylän kioskilla nauttimassa haitarinsoitosta.
Vävyt grillaili, minä laitoin perunat ja soosit. Oikein mukavaa yhdessä oloa.
Juhannuspäivä olikin sitten kylmä ja sateinen, oltiin vaan. 
On noi kolme vuotiaat niin hauskoja, juttua riitti ja nyt tietty vessajutut kiinnostavia. Niistä keksivät kaikkea ja nauraa hekottavat päälle ja kyllä se nauru saa aikuisetkin nauramaan.
Poika 3v. on kova laulamaan eikä mitään lastenlauluja. Euroviisuista bara bada bastu ja mi amore ( Viron). Minunkin piti etsiä tuo Viron kipale netistä, en ollut kuullut sitä. Sitten laulettiin kimpassa. 
Tyttö 3v taas kertoo satutarinoita. Voi tuota mielikuvitusta. Prinsessat tietty on ja kun toisella sankarit niin leikit sen mukaisia. 
Sadepäivänä onnistuivat karkaamaan pihalle. Olivat löytäneen kumpikin varmaan viisi numeroa liian isot kumpparit ja menneet lätäköihin hyppimääm muuten sisävaatteilla, hauskaa oli, tosin toisen kumpparit jäi matkalle ja sit sukkasilla. 
Sunnuntaina jo parempi vaikka viileä keli.

Asuntoautoilemaan tehnyt mieli vaan ei olla viitsitty lähteä sateeseen värjöttelemään. Nyt yksi bonustytär tulee tänään perheineen ja vievät auton sunnuntaihin. Silloin tuleekin poika naisystävänsä kanssa ja lähtevät sillä maanantaina. Ehkä mekin vielä tänä kesänä päästään. 

Toivottavasti tulee vielä kesäkelejä. 

Tiinuliinu, kiitos kysymästä Juhannus meni minultakin savonmuolla vaikka en yhtään savolaista tavannutkaan viikonlopun aikana.

Tapaaminen Lappeenrannassa oli mukava ja tuntui että taaskin aika loppui kesken, varsinkin kun jouduin jättämään keskiviikon lounaan väliin ja lähtemään hommiin.
Tosi kiva kun Suupaltti oli huonetoverina sillä hän tuntui heti tutulta vaikka ei oltu ennen tavattukaan. Meille oli tapahtunut monta samanlaista asiaa menneisyydessä joista juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon.
Olette koko porukka kyllä tosi mukavaa seuraa ja kun sää suosi niin pääsitte tutustumaan myös kaupungin historiaan ja nähtävyyksiin. Vähän yllätyin Japenan spontaania tempausta kun yllättäen halasi vastaan kävelevää nuorta komeaa miestä. Esittelyn jälkeen selvisi että olikin hänen poikansa.
Kiitos kirjasta jonka annoitte. Luin sen viime viikolla ja oli mielenkiintoinen kuvaus sota-ajan suomalaisten asenteesta Saksaan ja natseihin sekä siitä miltä samat asiat näyttävät nykyihmisen silmin.

Olimme juhannuksen etämiehen mökillä jonne minä ehdin vasta aattona iltapäivällä kun täytyi selvitellä aattoaamuna kotimaisemissa tulvavahinkoja yhdistyksen taloissa torstain kaatosateiden jälkeen. Sata milliä tuli torstaina vettä vuorokaudessa ja siitä aiheutui monenlaista harmia. 
Ehdin käydä savoon lähtiessä oman kylän kaupassa ja torilla. Koko keskusta olikin tupaten täynnä autoja ja ihmisiä. Kaupan kassajonot ulottuivat ihan marketin perälle.
Suurin osa asiakkaista oli kesäasukkaita joten taisi mökit olla taynnä juhannuksena.

Vietimme juhannusta kolmen hengen voimin. Etämiehen poika oli kolmantena. 
Aika kului jutustellen, syöden, musiikkia kuunnellen ja saunoen. Kokko kasattiin aattona ja poltettiin puolenyön tietämissä. Saimme juhannuspäivänä verkoista kuusi isohkoa ahventa ja kaksi siikaa jotka savustettiin. Niistä riitti syömistä juhannuspäiväksi ja sunnuntaiksi. Maistuivat hyvin uusien perunoiden ja muiden höysteiden kanssa. Sunnuntaina olimme suunnitelleet menevämme läheiselle lavalle tanssimaan, mutta kun innostuimme päivällä punnertamaan paksuja pätkittyjä koivupöllejä pinoon odottamaan pilkkomista tulimme siihen tulokseen että sen päivän liikuntasuoritus on tehty eikä jakseta enää tanssiakaan.

Tänään täällä on sadellut vettä ja huonosti nukutun yön jälkeen en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Yhden asunnon lähtötarkastuksen tein ja selvittelin tulevia talkoita sekä remontteja.
Aikeissa oli lähteä vanhaa tupaa siivoamaan mutta laiskuus iski. Tällaisena sadepäivänä en yleensäkään saa mitään aikaiseksi. Tulipa nyt sentään avattua läppäri ja kirjoiteltua tänne.
Huomenna täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä vanhan talon kimppuun.
Minulla on ollut sitkeää yskää jo yli kuukauden, helpotti tosin sillä viikolla kun tavattiin mutta nyt on taas yskittänyt päivittäin. Kun kävin lääkärissä kuun vaihteessa sain kortisonikuurin josta olen tainnut jo kirjoittaakin tänne. Kuuri kesti viisi päivää ja yskä pysyi poissa sen jälkeen vähän aikaa.
Nivelkivut joista olen kärsinyt vuositolkulla hävisivät kuurin aikana eivätkä ole palanneet vieläkään yhtä kovina. Tuli mieleen olisiko sittenkin reumaperäisiä kipuja vaikka kokeissa ei ole reumaa varmistettukaan.

Kirjoitin pitkät tarinat suoraan tänne ja tallennusvaiheessa kaikki katosi, vihreä ukko vaan pyöri. Ehkä opin muistamaan wordin. Ja ehkä huomenna yritän uudelleen.

Moi mimmit! Istuskelen uuden lomakotini sohvalla, josta näen kirkontornin. Jostain syystä se tekee mulle hurjan hyvän mielen. Toisista ikkunoista näkyy meri ja parhaillaan rannan tuntumassa uiskentelee joutsenpariskunta.

Vanhin serkkuni kuoli viime yönä ja mieleni on ollut apea koko päivän. Hänellä oli syöpä sekä keuhkoahtaumatauti ja lähtö oli odotettavissa. Viime kesän serkkutapaamisessa juttelimme kahden kesken pitkään ja hän kertoi olevansa valmis, on elänyt hyvän elämän miehensä (lähes 60 vuotta aviossa) ja lastensa kanssa.
Lappeenrannan muistot säilyvät mielessä, oli niin hauskaa tavata ja rupatella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Kiitos vielä Tiinuliinulle junalippujen ja hotellin hoitamisesta ja Mustikkaposkelle muista järjestelyistä. En tiennyt, että Lappeenranta on niin viehättävä kaupunki täynnä kaikkea mielenkiintoista.

Juhannus oli erilainen kuin mikään ennen. Kuljeskelimme naapuriystäviemme kanssa Raatihuoneen torilla (meiltä n. puoli kilsaa), haimme leipomosta herkkuja. Pääsimme eka kertaa kokeilemaan taloyhtiömme saunaa, joka valmistui edellisenä päivänä. Ja hyväthän ne löylyt olivat, lauteiltakin voi ihailla merta. Kylmävesiallas valmistuu myöhemmin, mutta enpä ole käynyt meressäkään, vaikka siellä päivittäin näkyy uimareita olevan. Aterioimme naapurilla nyyttäriperiaatteella, joten pöytä notkui herkkuja. Oloa tasaannutettiin pihalla tikanheittokisassa ja sitten siirryttiin meidän puolelle kahveelle. No joo, vajutettiin myös Soberano-pulloa (espanjalainen brandy) ja muisteltiin monia hauskoja juttujamme Alteassa, jossa ystävillämmekin oli koti, joskin ovat nyttemmin sen myyneet.

Juhannuspäivänä ystävämme ajeluttivat ympäri Tammisaarta ja sitten mentiin lounaalle Hankoon päin Kosthållin tilalle. Sitä pitävät suomalainen emäntä ja vietnamilainen miniä, menussa on sikin sokin kummankin maan ruokia. Söin jotain Panang-ruokaa, joka oli tosi hyvää ja emännän paistamia lettuja jälkiruoaksi.

Muutoin kaikki aika on mennyt muuttojärjestelyissä. Sähkömies kävi poraamassa reiän 30 cm paksuun hirsiseinään makuuhuoneen ja olohuoneen välille, koska halusin antennipiuhan tiettyyn paikkaan olohuoneeseen, en sinne mihin se oli laitettu. Ajettiin Giganttiin kysymään mökissäni seinällä olleelle telkulle jalkoja ja kuultiin, että kapine on niin vanha, ettei paljon toimi enää ensi kuussa. Justus osti tupaantuliaislahjaksi sitten uuden, mutta ei antanut jättää vanhaa Giganttiin. Haluaa viedä sen saareensa, eikä suostu ymmärtämään, ettei ne kanavat näyt siellä sen paremmin. Tehköön miten haluaa, seuraan tilannetta mielenkiinnolla. Putkimies kävi asentamassa pesukoneen käyttökuntoon ja opasti käytössä, kun siinä laitetaan hana päälle kaukosäätimellä. Täällähän on kaikista uusinta talotekniikka ja siinä meillä on opettelemista. Esim. kun olin aikani temponut ulko-ovea ja karjunut, että tämä avain on viallinen, kuulin sen olevan elektroninen avain, jota vaan hipaistaan lukossa!

Vaatekaapit on jo pystytetty, täällä on mielettömän hyvä virolainen puuseppä Urmas, joka tekee kaiken ihan viimeisen päälle. Kaappi oli hieman liian iso sille ajatellulle paikalle ja olin miettinyt jo yhden illan itsekseni asiaa. No aamuvarhain Urmas oli ovella ja sanoi miettineensä kaapin paikkaa ja siirsi sen samaan, mitä minäkin olin ajatellut. Haimme Ikeasta tv-tasoksi Malm-lipaston, jota Justus kokosi kahden päivän ajan ja hyvä siitäkin tuli. Heinäkuun alussa on vielä pieni keittiöremppa, lähdemme silloin evakkoon Jussin saareen. Arkkitehti oli käsittämättömässä viisaudessaan asennuttanut laatikkojääkaapin, josta on vaikea penkoa tavaroita. Ja ikkunan vieressä on aamiaiskaappi, jonka tarkoitusta en tajua, joten sen tilalle vaihdetaan tavallinen jääkaappipakastin. Keittiön ikkunan edessä on niin leveä taso, etten yletä avaamaan ikkunaa, joten se otetaan pois. Puustellin ovien pitäisi tulla ensi viikolla, joten sitten remppa alkaa.

Pihahan täällä on vielä ihan myllättynä, kun vanhaa kylpylärakennusta kunnostetaan asunnoiksi ja tontille tulee vielä kokonaan uusi paritalo, johon tulee meille myös varastotila. Lohjansaaren mökilläni on vielä tavaroita, joita hiljalleen siirrellään, autotalli ja vaja vielä kokonaan tyhjentämättä. Lauantaina siellä on näyttö, toivottavasti pian tulee myös varteenotettavia tarjouksia. Huomenna menen kokeilemaan täkäläistä kynsihoitoa, 600 metrin päässä! Tässä kaupungissa kaikki on lähellä.

Oikeastaan me vietimme juhannusta jo reilu viikko ennen varsinaista juhannusaattoa. Ajelimme Äkäslompoloon, jossa tutut tunturit ja monet ystävät meitä odottivat. Sääskiä ei juurikaan ollut, aurinko paistoi läpi yön, yhtenä päivänä oli melkein hellepäivä ( +23 ), tosin useimpina päivinä vain +14 astetta. Ajelimme Norjan puolelle Koutokeinoon ( saamelainen ystäväni opetti minua sanomaan Koutokeino, ei Kautokeino). Edestakainen matka sinne on mökiltämme n. 500 km, ei siis mitenkään ylivoimainen juttu.

37 vuotta sitten ajelimme ensimmäisen kerran Äkäslompoloon ja tähän samaan majoituspaikkaan, joten tie sinne on tuttuakin tutumpi. Huvin vuoksi valitsemme aina välillä eri reittejä, hieman pidempiä, mutta kiirehän ei meillä koskaan ole. Ruotsin puolta ajellessa Tornionjokikin näyttää aina hieman erilaiselta.

Kolarin kunnassa asuu entinen opiskelukaverini, jota on aina yhtä mukava tavata. Hän jäi eläkkeelle Kolarin yläasteen ja lukion rehtorin virasta ja hän on muutenkin aina ollut aktiivinen niin seurakunnan kuin kunnankin luottamuselimissä, joten tuntuu siltä, että hän tuntee lähes jokaisen kolarilaisen ( ehkä nyt kuitenkin vähän liioittelen). Hänellä on mökki Tornionjoen rannalla ja siellä olemme viettäneet lukuisia juhannuksia ison porukan kanssa. Nyt pysähdyimme vain hetkeksi ohi ajaessamme ihailemaan joen kauneutta ja nauttimaan ystävän vieraanvaraisuudesta.

Äkäslompolossa tapasimme ihmisiä, joista vuosikymmenien aikana on tullut ystäviämme. Erityisen läheinen ystävä on mökkikylän ( 10 ihanaa mökkiä) vanhaisäntä Markku ( jonka vanhemmat olivat aikoinaan toiminnan aloittaneet, nyt toiminnasta vastaa Markun poika vaimoineen ) eli Markku ja hänen vaimonsa vastasivat toiminnasta silloin, kun ensimmäisen kerran sinne menimme. Vaimo on kuollut jo vuosia sitten ja kaikki me muutkin vanhentuneet rutkasti. Mutta keskustelu sujuu yhtä vaivattomasti kuin aina ennenkin. Erotessa vain todetaan: Pysytään hengissä seuraavaan tapaamiseen asti.

Juhannusaaton vietimme mieheni kanssa ihan kaksistaan. Ystävä pariskunta siirsi tuloaan juhannuspäivään ja se sopi meille ihan hyvin. Mieheni koristeli kuistin koivun oksilla ja toi pihalle ämpäriin sylillisen upeita kesäkukkia. Saunoimme ja tuore vihta tuoksui juhannukselta. Istuimme saunan jälkeen kuistilla. Minä join lasillisen punaviiniä, mieheni tölkillisen alkoholitonta olutta. Muistelimme menneitä juhannuksia. Ystäviä, jotka ovat kuolleet, ystäviä jotka yhä elävät.

Tytär lähetti kännykkäkuvan meren rannalta, jossa he olivat juhannusta viettämässä. Vanhin lapsenlapsi lähetti viestin: - ”Olette rakkaita mummu ja pappa”. Ilta vaihtui yöksi. Aurinko piiloutui hetkeksi jonnekin yön varjoihin. Istuimme ihan hiljaa. Sydän täynnä rakkautta. Onnellisina siitä, että saimme elää tämän hetken yhdessä. Mitäpä siitä muuta voisi toivoa, edes juhannuksena.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Hei Ihanaiset,
terveisiä Tallinnasta, käväistiin siellä torstaina ja melkein jäätiinkin sinne. Lähdettiin jostain syystä vanhasta kaupungista aivan väärään suuntaan. Käveltiin vamaan 2 kilsaa kunnes rupesimme ihmettelemään miksei jo tulla satamaan, JP kysyi  naiselta bussipysäkillä olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Nuorta naista nauratti, hän vetäisi taskustaan kännykän ja näytti meille suunnan satamaan, se oli selkämme takana . Onneksi ei tarvinnut kääntyillä ja saatiin puolihölkkää mennä suoraan. Olin ajatellut mennä yhteen kauppaan mutta sen jouduin jättämään seuraavaan kertaan. Kaiken kukkuraksi laiva lähti 10 min ennen ilmoitettua lähtöaikaa, ei ole koskaan ennen moista tapahtunut. Onneksi oltiin jo laittamassa tanssikenkiä jalkaan.

Suru-uutisen sain minäkin, ystäväni, jonka puoliso menehtyi muutama kuukausi ennen kuin Heikki. Tuimme toisiamme surussamme, itkettiin ja välillä naurettiin yhdessä, kun muisteltiin menneitä aikoja. Yritin saada häntä lähtemään isosta talostaan ihmisten ilmoille ja tanssimaan josta hän on aina pitänyt mutta vaikka hän aina lupasi niin ei hän koskaan kuitenkaan lähtenyt. Viimeksi, kun juteltiin hän myönsi olevansa yksinäinen ja vähän masentunutkin. Hänen kuolemansa oli kyllä aikamoinen shokki ja niin vaikea ymmärtää.
Vastapainoksi sain myös iloisia uutisia jota osasin kyllä jo odottaa. Siskon tyttö synnytti toisen lapsensa, Irmelin. Iloittiin, että oikeaan sukuun tuli, tuhti tyttö 4,600 kg ja lähes 10 päivää myöhässä. Esikoisesta oli hauskaa, kun äidin masussa oli vauva mutta, kun kuuli, että jonkun ajan päästä vauva tulee äidin masusta pois ja asumaan heidän kansaan niin sehän ei sopinut esikoiselle ollenkaan. Nyt vauva kuulemma saa asua heidän kanssaan, kun se vaan nukkuu ja syö. Sitä esikoinen kuitenkin pohtii, että missä on vauvan oma äiti, kun hänen äitinsä oli vauvan kanssa sairaalassa.

Huomenna mennään ekaa kertaa JP:n kanssa mökille, tytär vie ja vävy hakee pois. Minä ehdotin varovasti muutaman yön keikkaa mutta JP oli sitä mieltä, että hänhän viihtyy siellä ja ollaan pidenpään. Ans kattoo kuinka meidän käy. Hyvää ilmaa on onneksi luvattu paitsi kovaa tuulta on kylläkin luvassa. Kova tuuli on nytkin ja aamulla ukkosti oikein kunnolla. Tässä oli minun tärkeimmät kuulumiseni tai onhan minulla vielä yksi juttu jonka haluan jakaa kanssanne. Minun hienohemani kukkii musiikkihuoneessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tykkää ilmeisesti, kun hänelle lauletaan ja soitetaan.

Heippa kaikille!

Lueskelin teidän kirjoituksianne juhannukselta ja sen jälkeen, mutten  nyt kommentoi niitä sen enempää. Hauskaa vaikuttaa kuitenkin kaikilla olleen.

Meille juhannus ei ole koskaan ollut mitenkään erityinen juhla. Työssäollessakin se tarkoitti vain pidennettyä viikonloppua ja nyt, kun elämä on pelkkää lepoa ja lomaa, ei juhannuksesta ollut sitäkään hyötyä! Mämmiä söimme ja totesimme, että vaikka 10 mämmi olikin ihan syötävää, niin kyllä Mikon Leivän mämmi oli parempaa. Täytynee ensi pääsiäisenä testailla muiden valmistajien mämmiä, josko sieltä löytyisi parempaa ja jota voisi sitten laittaa muutaman roven pakkaseenkin.

Viime keskiviikkona kävin lääkärissä, joka oli erittäin tyytyväinen tuloksiini. Ainoa mitä minulla oli kysyttävää, oli outo vaiva oikeassa kyljessä, joka on tuntunut jo pitkähkön ajan. Olin itse jo miettinyt mahdollisia sappikiviä, kun sekä äidiltäni että isoäidiltäni oli sappikivet leikattu ja ne kuulemma  voivat olla perinnöllisiä. No, maksa-arvojen perusteella ei ole sen kummemmin sappikiviä kuin rasvamaksaakaan eikä tuntemuskaan ole niiden mukaisella paikalla. Lääkärin mielestä vaiva johtuu kylkiluiden välissä olevista pienistä lihaksista eikä siihen ole oikein mitään hoitokeinoa. Nettisivujen mukaan hoitona on lepo ja varovaiset venyttelyt sekä tulehduskipulääkettä, jos ne ovat oikein kipeät, mitä ne eivät ole. No, levon puutteestahan en kärsi eivätkä venyttelytkään ole auttaneet, niin kaiketi on vain odotettava, josko se menisi jossain vaiheessa itsestään pois.

Loppuajan me sitten keskustelimme meirämmiähestä ja lääkäri oli huolissaan minun jaksamisestani. Vielähän ei mitään jaksamisongelmia ole ollut, mitä nyt tietyt asiat ärsyttävät ja onneksi en ole mitenkään erityisen empaattinen luonteeltani, joten enköhän kestä sitten myöhemminkin. Toivottavasti vain löytyy jokin ratkaisu sitten, kun meirämmiäs ei enää pysty esim. käymään vessassa ja peseytymään itsellisesti. Täällä Tampereella julkisen puolen hoivapaikkoja on ajettu aika rajusti alas ja PIRHA:lla on saman suuntaisia suunnitelmia jatkossakin.  Yksityiset hoivapaikat ovat puolestaan todella kalliita, joten saa nähdä miten tulee käymään.

Nyt olen tilannut permanentin ensi torstaille ja perjantaina tulee sähkömies korjaamaan huonosti toimivia valokytkimiä keskitetysti koko taloyhtiöön. Meillä on kolme huonokuntoista kytkintä, joista makuuhuoneessa olevaa saa napsutella aika monta kertaa ennen kuin valot syttyvät. Seuraavalla viikolla on siivouspäivä ja sitten 17.7. lähdemme kolmeksi päiväksi Savonlinnan Oopperajuhlille, jolla reissulla käymme myös Lappeenrannan kesäteatterissa ja Puumalassa sekä perinteisesti Johanna Oraksen taidekartanossa. Ihan kuun lopulla on sitten vielä Komediateatterin kesäfarssi "Ilmasta rahaa", jossa pääosaa esittää Janne Kataja. En ole häntä ennen näyttelijänä nähnytkään, hän kun on ollut pääsääntöisesti juontotehtävissä, joten odotan mielenkiinnolla. "Vilkkaan" kesäohjelman lomassa voi sitten vielä miettiä jotain muuta kivaa tekemistä - tai sitten ei!

En nyt keksi mitään muuta kirjoitettavaa, joten toivotan lopuksi kaikille kaunista kesän jatkoa. Ilmeisesti sääkin lämpenee ainakin hetkeksi. Voidaan hyvin 😃

Heipat Hangosta,
jossa ihmettelen Kiloklubiforumin kesähiljaisuutta. Ehkä se vaan on niin, että näistä vähäisistä Suomen suvipäivistä on otettava kaikki irti. Ainakin me UK:n kanssa yritämme. 

Toissaviikolla käväistiin Turussa keskiaikamarkkinoilla, jossa muutama sukulainenkin esiintyi. 

Hommahan toimii niin (jos ette oo koskaan ollu) että Vanhan Raatihuoneen torille ja siitä Tuomiokirkolle toiseen suuntaan ja Aurajoen rantaan Aboa Vetus et Ars Novalle asti on viritetty kivoja kojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista ja melko mahdotontakin kokonaisena paistetusta porsaasta (ei sitä tartte kokonaan ostaa, erikokoisia paloja saa) puukauhoihin, hunajasta hopeakoruihin, villalangoista villiyrtteihin. Ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetontakin tältä väliltä.
 
Markkinarahvas kiertää kojuja, katselee ja ostelee. Vartin välein johonkin torin kulmaan pelmahtaa porukkaa jostakin noin vuodelta 1500–1600. Ajanmukaisiin asuihin puetut harrastajanäyttelijät kiistelevät nauriiden ja kaalien hinnoista ja laadusta, ottavat kunnioittavasti vastaan pormestarin ja hänen rouvansa tai jonkun muun mahtiaatelisen seurueineen, hämmästelevät kiertelevää sirkusseuruetta tai vain kälkättävät kaivolla keskenään. Ja kaiken keskellä kaikuu kaupunginkailottajan ääni: hän kehottaa arvon vieraita piipahtamaan oluttuvassa, muistuttaa kirkon markkinamessusta ja toivoo kaikkien muutenkin viihtyvän. 

Viihdyimmehän me. Keskiaikamarkkinat on ollut oleellinen osa UK:n ja mun kesänviettoa jo ainakin neljännesvuosisadan. Tuoreempi tulokas on Hanko, jonne ajeltiin eilen. Piti tulla jo aiemmin, mutta tyttärenpoika ja muutama kaverinsa valtasivat asunnon Regatan ajaksi. Kukaan ei purjehdi, mutta kuulemamme mukaan rannassa oli menoa ja meininkiä, hyviä bändejä jne. Meillä on nyt pari viikkoa aikaa kiireettömille kävelyretkille, museovierailuille (yksi tehtiin jo eilen) ja muille kesänautinnoille. Kahdet vieraatkin on luvassa. 

Kivaa kesää kaikille, jokaiselle makunsa mukaan! Me lähdetään tästä kävelemään rantapuiston jäätelökojulle. Pistaasitötteröä vähän mietin. Vai ottaisko sittenkin vain vaniljan? 

Eipä ole paljon kirjoittamista, kun emme käy missään eikä mitään tapahdu. Kaikki on sinänsä ihan hyvin, mutta minä kaipaan edes vähän jotain arjesta poikkeavaa menemistä. Kesä on ollut niin viileä, että vasta viime viikon kahtena lämpimänä päivänä tarkenin laittaa kesämekon päälleni. Kaksi uutta mekkoa odottaa vielä kaapissa. Alkaa jo masentaa, kun kesää ja aurinkoa on niin kauan odottanut.

Korkeakoulujen valintatulokset tulivat juhannuksen jälkeen. Meidän yo:lle ne tuottivat pettymyksen. Hän ei tullut valituksi Aalto yliopistoon kauppatieteitä opiskelemaan. Pettymys on suuri, varsinkin kun kaksi kaveria onnistui pääsemään sisään. Ahkerasti oli nuori mies lukenut koko kevään, uusinut kaksi yo-koetta, opiskellut kauppatieteitä avoimessa yliopistossa, käynyt nettivalmennuskurssin. Ruotsinkielisiin kauppakorkeakouluihin pisteet olisivat riittäneet. Ensi vuonna sitten uusi yritys, ellei jotain muuta tule eteen. Armeija on jo käyty.

Keskimmäinen abi-tyttö keskittyy syksyn ruotsin ja biologian kirjoituksiin, viimeisiin, sillä neljä ainetta on jo kirjoitettu.

Nuorin lapsenlapsi pääsi Steiner lukion esittävien taiteiden linjalle. Olisi myös päässyt Kallion ilmaisupainotteiseen lukioon, minkä äitinsä aikoinaan kävi, mutta valitsi nyt toisin.

Klaanin syyslomamatka syntymäpäiväni kunniaksi on vielä hakusessa ja pelkään, ettei siitä tule mitään, kun liikaa jahkaillaan. Kohde on vaihtunut Tirolista/Sveitsistä johonkin vähän etelämmäs, missä aurinko paistaisi enemmän. Mallorca tai Malaga/Aurinkorannikko ovat olleet ehdolla.  Aurinkorannikolla on juuri silloin Fugefest, joten siellä voi olla liikaa porukkaa. Viimeisin ehdotukseni on Nizza, mutta poikani vieroksuu ajatusta mennä maahan, jonka kieltä hän ei osaa. Tytär ja minä osaamme välttävästi ranskaa ja onhan puhelimessa käännösohjelma!
Lastemme mielestä miestäni ei voi ottaa mukaan, koska hän väsyy helposti eikä  jaksa kävellä kovin pitkälti, ja jo lentokentillä saa tarpoa pitkät matkat ja mahdollisesti vaihtaa konetta. En millään olisi raaskinut sanoa hänelle, ettei hän pärjää matkalla, mutta nyt hän itsekin ajatteli olevan parasta pysyä kotona, jos Etelä-Pohjanmaalla yksin asuvalle 96-vuotiaalle sisarelle tulee taas jokin hätätilanne, kuten kahtena edellisenä kesänä kävi.

Tämä olisi todennäköisesti viimeisiä (ellei peräti viimeinen)  ulkomaanmatkojani ja haluaisin näyttää lastenlapsilleni paikkoja, jotka minusta ovat olleet jotenkin vaikuttavia.

Hyvää kesää kaikille - ja toivottavasti se lämmin kesäsää vielä saapuu!

Tervehdys täältä Etelä-Savosta 😊

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. Niitä on aina niin mukava lukea. 

Vasta pari päivää sitten pääsin kunnolla Faceen katsomaan Lappeenrannan kuvia.
Naamakirjani tilille on ilmeisesti yritetty hakkeroida useampaan otteeseen, niin jouduin tekemään vaikka minkälaisia tunnistautumiskonsteja, että pääsin omalle tililleni. 

Kivoja ajatuksia tuli mieleen kuvia katsellessani. Kauhistuin vaan nähdessäni itseni niin vinossa ja huonoryhtisenä. En ollut tajunnutkaan, kuinka huonoksi ryhtini oli mennyt. Olin tilannut Japenan vinkistä ryhtiliivin, mutta vasta juhannuksen jälkeen aloin maltillisesti sitä käyttämään... kunnes yhtenä päivänä käytin liian pitkään ja oikea olkapää ja käsivarsi taas kipeytyivät. Onneksi pahin on mennyt käden osalta ohi, mutta en ole sen koommin ryhtiliiviä käyttänyt. 

Juhannuksesta mainitsin jo aatonaattona (tai oikeastaan aaton puolelle meni) eikä suunnitelmiin oikeastaan muutosta tullut. Meillä on niin mukavaa aina yhdessä. Nyt oli vaan erikoista laulaa kokon äärellä, kun ei ollut säestystä... enkä ehtinyt nähdä isoa kokkoa, kun olin lataamassa astianpesukonetta ja siivoamassa ruokailun jälkiä. Kaikki hoitui nopeasti, kun oli kuusi henkilö kantamassa ruokailutarvikkeita kesäkeittiöstä sisälle. 

Kiirettä on pitänyt. Meillä on ollut porukkaa lähes koko ajan siihen asti kunnes viime keskiviikkona suuntasimme Mikkelin kautta kohti pk-seutua. Oli taas aika erikoishammaslääkärille ja sain ne ostamani uniapneakiskot. Vähän niitä piti hioa ja muokata, mutta siitä lähtien ovat olleet suussa joka yö. Edelleen on kyllä usein aamun verenpainelukemat korkeita, vaikka muuten ovat ennemmin matalat kuin korkeat. Toivon, että pääsisin jossain vaiheessa uuteen testiin uudet kiskot suussani. Harmi, jos eivät sitten olekaan tuoneet apua uniapneaan. 

Olimmekin pikavisiitillä pk-seudulla. Keksiviikkoillan olimme kaupunkikodissa. Torstaina lähdimme aamusta isäni luokse. Siellä oli vähän hommia sekä minulle että siipalleni. Sieltä menimme sitten kauppojen kautta äitini luokse hoivakotiin. Meiltä sai jo etukäteen synttärikukat ja kortin, kun on ylihuomenna hänellä syntymäpäivät. Vielä kävimme isäni viemässä kotiin ja siippani jotain hommaa vielä siellä teki. 

Sieltä lähdimme suoraan tyttären perheen luokse. Kävivät ensin meidän autolla pikkumiehen kanssa lääkärissä (omansa oli huollossa) ja sitten lähtivät autollamme konserttiin ja jäimme hoitamaan pikkumiestä. On niin mahdottoman ihanaa seurata hänen kasvuaan. Joka päivä jotain uutta. Olen aivan otettu, kun on niin selvästi mummin perään. Ja niin ihana nauru, että sydän suorastaan sulaa. Tämä oli ensimmmäinen kerta, kun jotkut muut kuin jompi kumpi vanhemmista laittoi pienokaisen sitten unten maille. Hyvin onnistui, vähän venähti, kun oli ottanut "väärään aikaan" pikku torkut autossa. Söimme sitten pienokaisen nukahdettua tyttären laittamaa ruokaa. Välillä piti käydä oven takana kuuntelemassa, että onko siellä makkarissa oikeasti ihan hiljaista. Epäilin itkuhälyttimen olevan epäkunnossa, kun ei kuulunut pihaustakaan. Oli se kunnossa. Ehkä viisi minuuttia siitä, kun vanhemmat olivat tulleet kotiin, sieltä kuului sellaista ääntä, että tytär meni katsomaan, onko kaikki hyvin. Äkkiä tyyntyi ja jatkoi uniaan. Olimme sitten melko myöhään kotona ja lähes heti menimme nukkumaan. 

Seuraavana aamuna laitoimme kimpsut ja kampsut kasaan ja ajoimme tyttären luo. Odotimme tietoa, josko vävy olisi saannut autonsa huollosta, mutta tuli tieto, että voi venyä jopa maanantaille. Kävi sitten vielä meidän autolla kaupassa. 

Oli ihanaa vielä konttailla ja nauraa yhdessä pikkumiehen kanssa. Tosin polvet olivat koetuksella ja ajoittain kädetkin. Sieltä sitten tulimme suoraan tänne ja olemme olleet pikku flunssassa, jonka luultavasti saimme pikkumieheltä. Leppoisaa oloa. Eilen satoi vettä 58 milliä. Ei onneksi tullut kuitenkaan kovan tuulen kanssa. 

"Kirjallisia" hommia ja muita sisähommia paljon rästissä ja olin kuvitellut ehtiväni eilen tekemään ne kaikki. En kyllä ihan kaikkea saanut tehdyksi. 

Huomenna olisi taas kauppapäivä ja sunnuntaina illasta poikamme on tulossa tänne isäni kanssa. Lähtevät sitten keskiviikkoillasta. Joko torstaina tai perjantaina tulee varmaan sitten tyttären perhe ja siitä eteenpäin heidän ystäviään käy myös täällä. 

Eiköhän noita lämpöisiä säitäkin nyt ole tulossa, vaikka vaikealta tuntuu uskoa, että kesä on jo näin pitkällä, kun on ollut niin viileää. 

Mukavaa heinäkuun jatketta kaikille.