Uusi ketju, nyt ei tarvitse pelätä, että mikään poksahtaa, hienoa! kiitos!
Laitoin myös kalenteriin tapaamise17.10. En jäisi pois siitä mistään hinnasta, tapaamisesta on aina jäänyt niin hyvä mieli pitkäksi aikaa. Jaksan aina ihmetellä millainen onnenpotku minulle on käynyt, kun olen tavannut ison joukon mukavia ja fiksuja naisia. Kaikkien muiden ihanaisten lisäksi olisi mukava tavata taas Moottorisahaakin, kun et viestejään enää kirjoita Espanjan lomaa lukuunottamatta.

Viimeaikoina elämä on ollut yhtä hullunmyllyä, pää punaisena riennetään paikasta toiseen.

Tulin toissapäivänä yhdeksän päivää kestäneeltä Itä-Suomi retkeltä. Joka paikka huutaa vettä. Että kirjoita tässä nyt sitten!

Parikkalan asunto oli sähköttömässä mökissä sadan hyttysen seurana. Muutaman alkupäivän lämpötila oli kolmentoista paikkeilla. Sitten bestis sai luvan kokeilla tulta hellassa. Hänen taidoillaan savut menivät ulos piipusta, mutta tarvittiin siinä taitoa ja kärsivällisyyttä.

Lämpötila nousi lopulta kahteenkymmeneen seitsemään ja virkisti hyttyset entistä piikikkäimmiksi! Nukuimme moskittoverkon alla, mutta jostain jokunen ilmavoimien jäsen pääsi sinnekin nipistelemään.

Kävelimme monta ihanaa luontopolkua, söimme kylmiä eväitä, kun tulenteko ei onnistunut. Näimme rakkaita ystäviämme ja vietimme mielenkiintoisia hetkiä siellä ja täällä.

Viimeisenä iltana ystäviemme naapurissa olleet navetta- ja aittarakennus paloivat ilmiliekeissä. Palokunta esti tulen leviämisen taloon. Tilalla asuu kolmilapsinen perhe. Perheen kaksi koiraa oli uudistetussa navetassa. Pienimmäinen, alle kouluikäinen, itki hysteerisesti paloa katsellessaan ja koiria surressaan.

Tilan edellinen jo edesmennyt asukas oli ollut alkoholiongelmainen panostaja, joka oli kätkenyt dynamiittia navettaan. Voitte vain kuvitella sodan pauketta, kun ammukset räjähtelivät kuumuudessa.

Soittelin äsken ystävälleni ja kuulin iloisia uutisia. Savusukeltajat olivat kuin ihmeen kaupalla onnistuneet pelastamaan koirat, jotka olivat suojautuneet johonkin kivinurkkaukseen!

Viimeisenä yönä saatoin olla aika levoton, kun ajattelin niitä pieniä. Muistan, miltä tuntui, kun oma peruskorjauksen alla ollut talomme paloi.

Heräsin yöllä siihen, että olin tipahtanut kahden paksun joustinpatjan päältä lattialle, vaurioitumattomana. Juopon tuuria sikäli, että täydessä unessa olin ihan rento. Seuraavana päivänä sain useamman Kipa-kohtauksen, kun mietin tippumistani. Pylväspyhimyksillä on jysähtävä loppu.

Miksi sängyssä oli kaksi patjaa päällekkäin? Luulen, että olivat vanhoja patjoja, joissa oli osittain jouset poikki. Hyviä mökkipatjoja silti.

Nyt taas kiireisessä arjessa, kun ensi viikolla uudet seikkailut odottavat. On pakko mennä konttaamaan vattupuskiin, kun en ole ennen ehtinyt. Jospa saisin sieltä muutaman kuolleen viimekesäisen marjantuottajan katkaistua pois. Jos en saa, olkoot siellä.

Parikkalassa tein pari jouspyssyä pihlajasta ja äsken kävin vuolemassa kymmenkunta pajunoksaa irti maasta, teroitin, kuorin ja kaiversin toiseen päähän paalinarun mentävän kolon. Kokeilin aseita ja totesin, että lentää kyllä. Niillä tulee olemaan erikoinen käyttötarkoitus juhannuksena.

Lueskelen aina joskus, mutta muuten tuntuu olevan vilpitön juoksuaika. Terveiset kaikille, on kesä!

Nyt on tämä mökkilomalta saapunut bongannut tämän ketjun.

Laitoin allakkaan tuon päivän.

Loma oli työntäyteinen ja riitojen ratkojaa tarvittiin vähän väliä. Sisarukset panivat parastaan ja milloin tappelivat, vänkäsivät, löivät tai raapivat toisiaan Junnu siinä välissä itki sitä sun tätä.

Mutta juu kyllä se silti oli antoisa reissu. Ahtärin eläintarha tuli pandoineen nähdyksi. Oli kyllä oikein viihtyisä paikka ja eläimet virkeinä touhusivat. Karhut kirmailivat ja kiipeilivät, pandat juoksentelivat, sudet paistattelivat päivää.

Keskisen valtavassa kyläkaupassa tuli pariinkin otteeseen käytyä. Minä nyt mitään löytänyt mutta tuo teinineiti kyllä senkin edestä. Hän oli suorastaan tavarataivaassa

Pikkuneidin tasku tänään pullotti oudosti ja kaivoin sieltä seitsemän sellaista naisten "nailon"nilkkasukkaa. Ensin sanoi ettei tiennyt mistä ne olivat taskuun joutuneet. Tovi kovisteltuani oli ne Keskiseltä eilen kenkäkaupasta ottanut. Ei kyllä tiennyt mitä olivat, selitin että ovat sellaisia sukkia mitä voi lainata kun kokeillaan kenkiä. Pidin saarnan varastamisesta ja laitoin roskikseen kun en nyt muutakaan keksinyt.
En ole koskaan ajatellut että pitää silleen kaupassa vahtia Toivottavasti oli eka ja vika kerta.

Nyt voin huokasta, kesän lomamatka takana.

Sunnuntaina tulevat kiinalaiset Uudet lapsukaiset menevät isovanhemmalleen la-su, niin saadaan hieman omaa aikaa lastenlasten kanssa.
Vesseliltä tulee viestiä joka päivä, taitaa olla jo sielläkin kova odotus. Minäkään en malttaisi millään sinne asti.

Kiva kun tulossa on mukava tapaaminen ja uusiakin kasvoja odotettavissa.

Huvitti kun meille tuli meno Helsinkiin myös 22.10., kun OP:n elohopeakerho menee tutustumaan uudistettuun eduskuntataloon sekä Mannerheim-museoon. Ko. retki oli ohjelmistossa myös keväällä, mutta sen kaksi eri päivää buukattiin täyteen 10 minuutissa ja vaikka olin olevinani niin nopea, me jäimme jonoon. Eihän kukaan tietenkään peruuttanut osallistumistaan ja minua harmitti, kun en ole koskaan käynyt eduskuntatalossa. Toinen kohde silloin olisi ollut Tamminiemi, joka niin ikään on velä käymättä. Yritimme sinne viime kuussa samalla kun kävimme Seurasaaressa, mutta sillä on niin oudot aukioloajat ja se oli kiinni.

Eilen sitten sain sähköpostia Matkapojilta ja siinä kerrottiin, että retki otettiin suuren suosion vuoksi ohjelmaan myös syksyllä ja päivät ovat 22.10. sekä 3.12. Kaikki jonoon jääneet saivat ilmoituksen jo nyt, kun varsinaisesti retki tulee myyntiin elokuussa. No, minähän soitin sinne heti ja nyt on mielenkiintoinen käynti odottamassa. Se huvittava puoli oli se, kun mietimme päivää ja päädyimme lokakuulle. En ollut silloin vielä merkinnyt kk-tapaamista ylös, joten nyt sitten mennään vajaan viikon välein Helsinkiin. Sama tilannehan oli myös viime kuussa, kun ensin oli 16. pvä Mamma Mia! ja sitten 20. pvä päivä piti olla se peruuntunut miesbaletti ja menimme sinne muuten vain. No, ei haittaa mitään ja ainahan Helsingissä on mukava piipahtaa. En siellä ole viime vuosina liian usein käynyt!

Olipa kiva kuulla Motskustakin. Jatkatte siis bestiksen kanssa kotimaanmatkailua ja mikäs siinä, kyllä täällä kelpaa reissata, kun on ollut suotuisat säätkin. Ilmeisesti isäntä pärjäilee hyvin kotona ilman ehtoista emäntääkin

Tuli on ollut kovin herkässä viime aikoina ja varmaan tuollainen navettapalokin on syttynyt helpommin, kun on niin rutikuivaa. Kangasallakin paloi maastoa niin, että meilläkin tuntui välillä savunhajua. En ole ihan varma palon sijaintipaikasta, mutta kaipa savu kulkee tuollaisen lyhyemmän matkan, kun Venäjän metsäpalotkin ovat aikoinaan haisseet tänne asti. Onneksi koirat pelastuivat ja vahingot jäivät aineellisiksi, joka on sentään aina korvattavissa.

Eilinen päivä meni kirjaimellisesti istuskellessa Nousin ylös vähän ennen kymmentä ja aamupalan jälkeen minun oli tarkoitus jatkaa paikkojen järjestelyä, mutta ensin täytyi tietenkin lukea sähköpostit, vastata tärkeimpiin, selata hieman facebookia sekä lukea iltapäivälehtiä jne. Kun nousee myöhään, niin päiväkin kuluu melkein itsestään, joten eipä aikaakaan, kun meirämmiäs alkoi puhua sapuskasta ja hämmästyin nähdessäni, että iltapäivä oli jo lopuillaan. Paukutin sitten salaattitarpeet pieniksi ja tein meille ruokaisan broilerisalaatin. Heti syönnin päällehän ei voi alkaa rehkiä, joten katselimme ensin jonkun tallennuksen boxilta, sitten alkoikin Doc Martin ja sitä rataa meni loppupäivä telkuttaessa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun saattaa olla odotettavissa vieras Australiasta ensi viikolla ja hänelle täytyy varmuuden vuoksi raivata vapaa nukkumatila vierashuoneen sohvalle. Sohva on notkunut kaikenlaista kamaa, kun tarkoitukseni on ollut tutkia erilaisten vaatteiden kutistumisastetta. Sen lisäksi siinä on ollut mm. meirämmiähen toppatakki, jossa oli todella huono vetoketju, mutta sitä ei kannata korjauttaa, kun takki oli niin halpa. Minä haluaisin heittää sen pois, mutta meirämmiäs on vielä käynyt henkistä taistoa, jotta jos sille kuitenkin keksisi jotain käyttöä Kaiken tuollaisen pienen lisäksi pitäisi oikeastikin siivota, joten jättäydyin tänään pois kuntosalilta ja ryhdyin työhön. Sohva alkaa jo olla vapaa ja heti kun tästä vapaudun, menen pesemään vessat

Huomiseksi luvattiin kovastikin lämmintä, joten saas nähdä kuinka kuuma kesäteatterissa tulee. Siinä on pleksikatos, joka suojaa sateelta, mutta kokemuksesta tiedän, että auringonpaisteessa alle tulee hyvinkin kuuma. Onneksi esitys alkaa vasta klo 18, joten ei ihan niin paha kuin päivänäytöksissä.

Toivottelen teille kaikille leppoisaa perjantaipäivän jatkoa sekä mukavaa viikonloppua

Moi!

Terveiset ulapalta - eilen irrotimme köydet kesän toista venereissua varten. Tänään talviturkkini jäi kellumaan Suomenlahden aalloille +13-asteiseen veteen. Suorituksen urhoollisuutta korostaa se, etten mennyt uimaan saunasta, vaan ennen saunaa.

Paitsi auringonpaistetta, myös punkkeja tuntuu tänä kesänä riittävän. Koirasta (spanieli on meillä laivakoirana kun perheensä juoksee Jukolan Viestiä) on niitä poistettu vajaan puolentoista vuorokauden aikana seitsemän, minusta yksi. En ole huolestunut kun mulla on rokotus (toki tiedän, ettei se suojaa borrelioosilta vaan ainoastaan aivokalvontulehdukselta).

Jukolan Viestin naisten osuutta eli Venlojen Viestiä on taas seurattu suurella kiinnostuksella. Tänä vuonna siellä juoksi vain tytär, tyttärentytär on huuto- ja huoltojoukoissa. Parasta ovat taas joukkueiden nimet: Kukahakeepoismetsästä, Kartalla Ollaan, Kohti Tuntematonta, Yritetään yhdessä ym ym. Vävy aloittelee osuuttaan lähitunteina, illan pimetessä. Voi olla etten ihan loppuun asti jaksa jännittää, vaan torkahdan tuonne etuhyttiin, pieneen keinuntaan (vene nimittäin keinuu aina, vaikka olisi kuinka tyyntä).

Alkukesän iltojen sininen hämärä on kiehtova. Mutta ehkä parasta kesässä on elokuu; kuu joka nousee merestä kolme kertaa kokoaan isompana. Ja avara luonto, joka tässäkin retkisaaressa on läsnä lähes hätkähdyttävällä tavalla. Haahkaemo nimittäin on rakentanut pesänsä ruohotuppaaseen aivan laiturin viereen. Siinä se hautoo eikä piittaa siitä, että laiturissa on puolen tusinaa venettä ja laituria pitkin kulkee jatkuvasti edestakaisin pitkälti toistakymmentä ihmistä (onhan meidän veneilijöiden pakko maihin päästä eikä lentääkään osata ) plus satunnaiset onkimiehet ja -naiset.

Jokohan juhannuksena olisi pieniä untuvaisia? Laitan raporttia jos on.

(Ja muuten: spanielimme ei todellakaan ole mikään lintukoira. Tai sitten se tarttee silmälasit. Pieneläin ei ole edes älynnyt hautovaa haahkaa )

Nauttikaa tekin alkukesän ihanuudesta! Ensi viikolla on jo juhannus ja sen jälkeen illat alkavat pimentyä, sanovat pessimistit. Minä en heihin lukeudu, en!

PS. Onpa kiva kun niin monelle näyttää sopivan tuo 17.10. Kaikki mukaan vaan - myös te jotka pähkäilette uskaltaako sinne tapaamiseen tulla! Voin vakuuttaa että kaikki ovat tulleet kavereiksi keskimäärin kahdessa minuutissa, useimmat jopa alle sen

Heippa,

ihanaa, että pääsitte vihdoin "kunnolla" veneilemään Tiinuliinu. Kauhea määrä punkkeja koirulista löytynyt. Täällä on ehkä tähän asti ollut tavallista vähemmän niitä, kun on ollut niiiiin rutikuivaa. Viime yönä tuli pari tippaa vettä - niin, että oli upeaa nuuhkaista aamusta raikasta ilmaa. Vesimittarissa ei kyllä ollut edes lähelle yhtä milliä vettä. Pari pisaraa... Juhannukseksi sitä on sitten luvattukin ihan kunnolla. Minä toivon, että sateet tulisivat ennen jussia tai sen jälkeen. Meitä on iso porukka täällä plus kaksi hyvänkokoista koiraa.... eli jos saisi valita sateiden ajankohdan, niin mieluita alkaisi tänään ja loppuisi torstaina aamupäivällä

Menna, kiva että sullekin käy tuo 17.10. Minulle käy kyllä usein niin, että hämmästelen, miten ihmeessä kello voi olla jo niin paljon. Aika vähän niin kuin katoaa käsistä.

Japena, olin jo unohtanut tuon lasten kinastelun.... palasi mieleeni, kun luin kirjoituksesi. Meillä se ei ollut pahinta laatua, kun ikäeroa on sen verran paljon. Osamme siitä saimme kuitenkin. Ihanaa, että saatte Vesselin sinne <3

Meillä oli viikonloppuna ystäväpariskunta kylässä. Huippuseuraa, ilmat eivät parempia olisi voineet olla, herrrkullista ruokaa..... Paino oli tänä aamuna sellaisissa lukemissa, että pitäisi alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa. Joskus ehkä ennen pääsiäistä tai heti sen jälkeen aloitin uudestaan ruokapäiväkirjan täytön - jaksoin ehkä 3 - 5 päivää Nyt ois pakko tai muuten pitää lähteä vaateostoksille.....

Kalaa ei ole tullut, paitsi paikallisesta K-marketista. Verkot ovat nyt lilluneet noin viikon verran järvessä. Tänään taidamme ottaa pois ja laittaa vasta sitten jussin jälkeen uudestaan.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Huomenta päivää

IL:n sanoja lainatakseni, missä mimmit luuraa ?

Me lähdemme kohta kaupoille. Rakas siippani on sitä mieltä, että pärjäämme ilman peräkärryä. Minä vähän epäilen Sen verran meitä on porukkaa täällä juhannuksena, että aika paljon ruokaa tarvitaan.

Mukavaa juhannuksen odotusta.

Moi!

Ehkäpä heitän tänne hentoiset juhannustoivotukset? Ja vastaan Kipan kysymykseen luurauspaikoista että täällähän mä, työpöydän takana. En nimittäin ole oppinut ymmärtämään, miksi joka ikinen vuosi maailma on saatava valmiiksi ennen joulua/juhannusta/pääsiäisen pyhiä/koulujen hiihtolomaviikkoa (tarpeeton ylipyyhitään).

Siitä huolimatta olen omalta vaatimattomalta osaltani taas alkuviikon ajan edesauttanut maailman valmistumista.

Eilen melkein kilahdin (teininuorisolta opittu ilmaus) kun aamun radiouutisissa toimittaja alkoi puhua vanhusväestöstä eli yli 65-vuotiaista. He ovat kuulemma syrjäytyneet digimaailmasta ja taisivat muutenkin olla säälittäviä reppanoita (en kiukultani kuullut ihan selvästi). Melkein meinasin kysyä Yleltä että kenen onnettoman kakskymppisen kesätoimittajan ovat päästäneet ääneen, vaikutti niin asiantuntevalta, etenkin näissä vanhusasioissa. Kiireiltäni en ennättänyt.

Tänä aamuna kiukku laantui, kun luin Hesarista USA:n uuden Suomen-suurlähettilään haastattelun. Robert Frank Pence on 73-vuotias ja diplomaatintoimensa ohella väsää väikkäriä Yalen yliopistoon. Ukko ei vaikuttanut yhtään syrjäytyneeltä.

(Oma ukkokultani, 75, muistutti jo eilen mieleeni, että suuri laulajasuosikkini Leonard Cohen keikkaili aktiivisesti 82-vuotiaaksi. Ja keikkailisi varmaan vieläkin ellei olisi toissavuonna lyönyt päätään pahasti johonkin huonekalun kulmaan, jolloin sai aivoverenvuodon ja kuoli.)

No nyt pitää putsata pöytä. Hyvä olis jotain leipastakin (raparperipiirakka harkinnassa, samoin kinkku- tai lohi-) ja tehdä jotain kivaa sillintapaista veneen jääkaappiin juhannusta varten. Meidän juhannus kun kulkee tänäkin vuonna teemalla Vanhukset ja meri.

Iloista/aurinkoista/kesänmakuista/saunantuoksuista/tunnelmientäyteistä (tarpeeton ylipyyhitään) juhannusta kaikille!

Minä olen kyllä ollut täällä ja siivonnut hikihatussa. Päätin tehdä kunnon siivouksen tällä kertaa, kun yleensä meirämmiäs vain imuroi ja minä vähän huiskaisen pölyjä. Nyt on sitten vessatkin kuurattu perusteellisesti ja tiskipöytä kiltää kuin uutena! Jotenkin on vaikea olla, kun pelkää sotkevansa paikat

Pikkuserkkuni Australiasta on tämän viikon Suomessa ja tulee tänään meille. Lähtee sitten varhain sunnuntaiaamuna takaisin down under. Lähdemme kohta häntä junalle vastaan ja hieman naureskelimme puhelimessa, jotta kuinka mahdamme toisemme löytää, kun muistelen nähneeni hänet viimeksi jotain 50 vuotta sitten! No, hän oli ihan äitinsä näköinen ja ellei ole kovasti muuttunut, niin kyllä sitten todennäköisesti tunnistan.

Vanhusväestö taidetaan laskea siitä, kun tulevat ns. kansaneläkeikään eli 65 vuotiaasta. Onhan se ärsyttävää, kun ei tunne itseään mitenkään vanhaksi saati sitten vallan vanhukseksi! Yllättävää kyllä reilusti alle 70 vuotiaat ovat aikalailla hukassa digijuttujen suhteen. Kälyni on oiva esimerkki, vaikka hänkin on työssään joutunut tietokonetta käyttämään. Ellei ole joutunut koneita käyttämään, niin varmaankin ihmisillä esiintyy pelosta johtuvaa muutosvastarintaa ja monet ajattelevat, että miksei nykyään voi toimia niin kuin ennen, kun kaikki sujui niin hyvin. No, kehitys kehittyy ja mukana on yritettävä räpeltää. Ruotsalainen Dagny Carlsson, joka lienee nyt 106 vuotias ja jonka blogia seuraan, osti ensimmäisen tietokoneensa 99 vuotiaana, kävi vanhoille tarkoitetun kurssin ja pystyy nyt opettamaan nuorempiaankin. Hän lienee maailman vanhin bloggari ja hänen juttujaan on mukava lukea, kun hän ensinnäkin kertoilee mihin kaikkialle hän pääsee mukaan vain sen vuoksi, että hän on "ikivanha", kuten hän itseään kutsuu ja toisaalta muistelee sadan vuoden takaisia asioita. Ja hän on ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki EI ollut ennen paremmin!

Eilen satoi 18 mm ja kaikki vihreä pihalla on noussut pystysuoraan. Ihanaa! Mutta nyt täytyy lähteä asemalle, joten oikein hauskaa juhannusta teille kaikille

Menna,
kiitos oivallisesta blogivinkistä. Taidan ryhtyä seuraamaan Dagnya.

No joo, oma appiukkoni lopetti valokuvauspuuhat 85-vuotiaana. Oli jäänyt kuusvitosena eläkkeelle ja sen jälkeen kehittänyt harrastuksestaan uuden ammatin. Ehti vielä melkein seitsemän vuotta olla ihan "oikeasti eläkkeellä".

Ja hauskaa juhannusta, sitäpä! Australian serkulle kans!