Moi,

kokeillaanko tätä konstia? Mä avasin uuden keskusteluketjun niin voidaan taas vapautuneesti kirjoitella siihen seuraavan viisivuotiskauden kuulumiset eikä kenenkään tarvitse kaivella vanhoja viestejään poistettaviksi.

Tyydyttekö tuumaan?

Entäs tyydyttekö siihen, että syksyn lounastapaaminen olisi keskiviikkona 17.10. jossakin mukavassa paikassa (epämukaviin paikkoihinhan me ei mennä ensinkään ) Helsingissä. Kun noita viimeksi tulleita viestejä katsoin, niin tämä vaikutti sopivan monelle. Mutta palataan tähän - ja paikkaehdotuksia otan mieluusti vastaan!

Tiinuliinu, kiva kun perustit tämän! Merkkaan kalenteriin keskiviikon 17.10. Ja toivon, että mahdollisimman moni tekee myös niin.

Tänään on leivottu suklainen täytekakku. Käytännössä se tarkoittaa, että minä etsin tarvittavat astiat ja ainekset ja maestro sekoittelee. Tylsät hommat, kuten fariinisokerin ja voin sekoittamisen hän jättää minulle. Nuorempikin halusi osallistua, joten sain korjata myös lattialle pudonneen munan.

Vaan en voinut kuin ihailla, miten tottuneesti isompi poika teki valkosuklaasta ja voista päällystettä, käsitteli kiehuvaa vesihaudetta varovaisesti ja sekoitti sulaneen massan tomusokeriin. Oli tehnyt samanlaista koulun kokkikurssilla. Kokkausinnon on täytynyt periytyä hänen vanhemmiltaan, koska hän on halunnut auttaa keittiössä ihan pienestä asti. Nuorempi poika on sen sijaan perinyt minulta halun loikoilla sohvalla sillä aikaa, kun toiset raatavat keittiössä.

Mutta hauskaa oli ja huomenna on suunnitelmissa se kilon paistin taltutus. Tänään on taas harjoiteltu soutamista ja polskittu järvessä, vaikka vesi on vain 18-asteista. Nyt on sauna lämpiämässä ja sitten grillataan!

No hauskaa

kun ainakin yksi kirjoittaja löysi tänne! Sitäpaitsi IL:n kuvaus suklaakakusta oli niin herkullinen, että vesi kielelle herahti vaikka vielä iltapäivällä vannoin etten ikinä, en enää ikinä, pistä suuhuni yhtään mitään. Tai no en ainakaan tänään. Tai en ainakaan ennen iltapalaa jonka arvelin olevan aivan vaatimaton.

(Ja sekin lupaus tuli rikottua kun poikkeuksellisten pikku päikkäreitten jälkeen kiehautin kahvit ja veistelin palasen eilisestä raparperipiirakasta. Sokerikakkupohja siihen tuli.)

Tänään nimittäin juhlittiin Helsingin 569. syntymäpäivää. Ehkä kotikaupunki täytti just tämän verran? Jotain sinnepäin kuitenkin. Sellaisia mahtibileitä, mitkä Roomassa pari vuotta sitten nähtiin, ei näillä hoodeilla vietetty, mutta jotain pientä silti. Monissa museoissa oli ilmaispäivä, ja luvassa oli kierroksia paikoissa jotka eivät normaalisti ole auki.

Me yhdistimme Helsinki-päivään isoäiti/isoisä-iltapäivän ja menimme 13-vuotiaan tyttärenpojan ja hänen äitinsä kanssa Helsingin observatorioon tutkimaan sitä, miten tähtitaivaan ihmeitä tutkitaan.

Keskellä kirkasta kesäpäivää ei tietenkään tähtiä näkynyt, mutta näyttely oli muuten mielenkiintoinen. Siellä oli mm. vaaka, jossa näkyi kuinka paljon painaisin eri planeetoilla. Kuussa olisin aika olematon, sellainen kolmikiloinen korkeintaan. Kaikkien taivaankappaleitten nappuloita en edes painellut, koska tietokoneohjelma ilmoitti nuoren hoikan jalkapalloilijan painoksi jossain Jupiterissa noin neljännestonnin. Mitähän se olisi minusta sanonut?

No joka tapauksessa nuorukainen innostui niin, että lupasi jonakin synkkänä syysiltana tulla kanssamme tähtitorniin. (Tuo on ollut mullakin muutaman vuoden ajan tavoitteena, ei vaan ole ikinä tullut lähdetyksi.)

Ja miten tämä kaikki mun ähkyyni liittyy? Kas, nuorukainen sai valita lounaspaikan, ja hän valitsi keskustassa olevan pizzerian. Kukaan ei varoittanut ukkokultaa ja mua pesuvadin kokoisista pizzoista, joissa pohja oli rapea ja täytettä runsaasti. Pula-ajan lapsina pistelimme tietenkin melkein kaiken poskeemme, kieriskelimme ratikalle jonne mä meinasin nukahtaa, ja torkahdimme kotisohvalle.

Helsinki-päivän iltaohjelma, jota sitäkin olisi ollut tarjolla runsaasti, päätettiin jättää tällä kertaa väliin.

Josko nyt sitten sitä iltapalaa...

Voikaa hyvin! (ei paksusti kuten allekirjoittanut)

Voi, sinne Tähtitornille pimeänä yönä minäkin haluaisin!

Mua naurattaa vieläkin kuulemani poikien saunakeskustelu niin, että haluan jakaa sen kanssanne. Olin jo menossa saunaan, kun pysähdyinkin salakuuntelemaan:

Isompi: kun tullaan aikuisiksi, ostetaan yhteinen kartano.
Pienempi: hyvä idea, asutaan siellä vaimojen kanssa.
Isompi: mutta mitäs jos ne alkaa riitelemään keskenään?
Pienempi: lakataan vaan ostelemasta niille koruja. Naiset rupee heti olemaan kiltisti, jos korujen tulo loppuu.
Isompi: mutta mitäs jos niillä on koruja omasta takaa?
Pienempi: no sitten laitetaan ne arestiin, kunnes ovat kiltisti.

Tässä vaiheessa kiipesin lauteille ja selitin, että aikuisen paneminen arestiin on vapaudenriistoa. Itsekseni ihmetttelin myös koruasiaa, vävyni ei ainakaan lahjo tytärtä koruja ostelemalla eikä pane arestiinkaan sen paremmin vaimoa kuin poikiaankaan!

Hyvin tehty Tiinuliinu!

Huomenta päivää

Vielä kiitokset täälläkin Tiinuliinulle uuden ketjun avaamisesta
Hauskaa oli lukea Savon kuulumisista vanhassa ketjussa.

Kiitos IL ja Kiljukaulat taas hyvistä nauruista Pakko oli lukea kohta siipallenikin.

Minuakin kiinnostaisi tuo observatorio. Tiinuliinu, meilläkin voitiin paksusti eilen. Aamusta lähdimme aikaisin kohti kyläkeskusta ja Mikkeliä. Kauppoja kävimme läpi taas yli 10 Ensimmäinen oli paikallinen K-rauta, jossa jotenkin aina menee ihmeen paljon aikaa. Muut kaupat menimmekin sitten melkein "juosten" läpi, että ehtisimme klo 14.00 alkavaan ylimääräiseen kalastuskunnan kokoukseen. Lounaan kuittasimme autossa istuen ja syöden Cittarista ostettuja täytettyjä patonkeja. Vähän sottaista hommaa, mutta oikein kelvollisia, silloin kun ei ehdi muualle syömään.

Kokous venyi lähes parituntiseksi ja sitten todettiin, että ei ole lainvoimainen, koska kutsua ei ole toimitettu säännöissä mainitulla tavalla. Se liittyy kalastuskuntien yhdistymiseen ja sitä vetää oikeastaan metsähallitus "Vetovoimaa maaseudulle" -projektin yhteydessä. Todennäköisesti on sitten jossain vaiheessa uusi kokous. Kotiin tultuamme ehdin juuri ja juuri purkaa kaikki tavarat ja laittaa kukat ja tuliaiset kuljetettavaan kuntoon, kun kiiruhdimme iäkkään mökkinaapurimme luokse syömään. Siellä olivat läheiset sukulaiset käymässä, jotka halusivat kutsua meidät illalliselle. Siis söin elämäni parasta hirvipataa Olisi tehnyt mieli vielä nuolla koko pata puhtaaksi, kun tyhjensimme pöytää. Hetken vielä istuimme ja sitten lyllersimme täysine masuineen kotiin. Vieläkin tulee vesi kielelle, kun ajattelen eilistä ruokaa (ja tänään skippasin ihan tarkoituksella vaa´an, kun normaalisti käyn joka aamu )

Siippani jaksoi vielä vähän kastella. Edellisillan/yön vähäinen (mutta sitäkin arvokkaampi) sade ei juuri ehtinyt kastella mitään.

Illalla emme sitten jaksaneet juuri muuta tehdä, kun tuijottaa telkkaria. Huomennahan alkaa sitten fudiskisat, joten meillä on TV 2 joka ilta auki. Varoittelin eilen siippaani, että joutuu kyllä katsomaan ainakin alkumatsit kesäolohuoneen (terassin) telkkarista tai jos tulee vilu, niin joutuu siirtymään vanhaan mökkiin fudista katsomaan. Tähän suurimpaan tv:hen on kiinnitetty tallentava digiboxi ja minähän katson sen kautta lähes kaiken katsomani. Kyllä mielelläni seuraan sitten fudista, kun tunnelma tiivistyy. Kisathan kestävät kuukauden ajan, joten fudista tulee varmasti tarpeeksi.

Karmale, olit kirjoittanut tuohon "vanhaan" ketjuun. Kiva kuulla uutisia sinusta ja poitsusta. On se mukavaa, kun on niin ahkerasti mukana kaikessa touhussa siellä mökillä. Onneksi saatte kasteluvettä edes siitä joesta, vaikka ei niin puhdasta olisikaan. Kyllähän se kelpaa nurmien ja vastaavien kasteluun.

Toivotan oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille. Odotan innolla, mitä IL seuraavaksi kertoo Kiljukauloista ja Ikeristä.

Mitä teille muille kuuluu?? Olisi mukava tietää, miten menee.

Päivää taas täältä taustalta! Putosin kelkasta vuosi sitten keväällä, kun kaikenlaista muutosta ja mullistusta tapahtui, eikä ehtinyt seurata kuuskymppisiä ollenkaan ja taisi tämä laihdutusidea yleensäkin unohtua.

Nyt voisi taas uuden ketjun kunniaksi sanoa edes "Päivää kaikille!" niin tulisi tämänkin vuoden puolelle jokin tilastomerkintä. Eikä tekisi pahaa aloittaa joku tehostettu kuuri laihdutuksenkin osalta...sitä mietin puikotellessani uutta tekeillä olevaa pellavaneuletta. Jos olisin pienempi ja laihempi...neule olisi varmaan jo valmis, kun nyt kärvistelen vasta puolivälissä. Ja mikä rahansäästö siitä koituisi, alunperin neule piti toteuttaa Dropsin viime kuussa tarjouksessa olleista tosi edullisista langoista, mutta himoitsin kalliimpaa pellavasekoitelankaa ja sitä täytyikin sitten hakea paikallisesta kivijalkakaupasta. Laiha olisi päässyt paljon halvemmalla, tällainen tukeva täti joutuu ostamaan monta kerää enemmän

Mukavaa kesää kaikille ja Onnea uudelle ketjulle!

Löysinpäs minäkin tänne uuteen ketjuun. Hyvin toimittu, Tiinuliinu! Minä jo kopsasin kaikki vanhan ketjun kirjoitukseni wordille, mutten vielä ehtinyt poistaa foorumilta kuin muutaman. Totesin, että kirjoituksiani oli viime vuoden huhtikuun puolesta välistä 146 kpl Melkoinen romaani! Sitä vanhempia siellä ei olekaan, kun olen ne poistanut.

Laitoin kalenteriini 17.10. tapaamisen, joten ellen ole muuttanut pois maasta - tavalla tai toisella - niin olen tulossa.

IL, nauraeskelin kiljukaulojen tulevaisuudensuunnitelmille Mistä lie ovat tuon korujutun kuulleet, mutta luulisin sen ainakin minuun tepsivän! Todella ärtyneen naisen lepyttämiseksihän sitten pitää varovaisen kaukaa heittää hänelle suklaalevy, niin tuota pikaa hän on rauhoittunut!

Tänään oli taas todella tiukka jumppatunti ja söimme päivälliseksi broileria riisin kera, joten saimme hyvät palauttavat proteiinit. Huomenna teen kolmannesta koipi-reidestä runsaan ruokaisan salaatin, kun aina välillä pitää vähän yrittää keventää. Kroppa ei kuitenkaan osoita kevenemisen merkkejä

Menemme muuten lauantaina Komediateatteriin katsomaan Puhtaita valkeita lakanoita. Katsoin aikoinaan sarjaa telkkarista ja pidin siitä kovasti. Luin lehdestä blogimuotoisen arvostelun ensi-illan jälkeen eikä arvostelua ainakaan superlatiiveilla oltu kyllästetty. No, sehän oli vain yhden arvostelijan subjektiivinen mielipide.

Lienee aika siirtyä makuukamarin puolelle, joten hyvää yötä kaikille

Uusi ketju, nyt ei tarvitse pelätä, että mikään poksahtaa, hienoa! kiitos!
Laitoin myös kalenteriin tapaamise17.10. En jäisi pois siitä mistään hinnasta, tapaamisesta on aina jäänyt niin hyvä mieli pitkäksi aikaa. Jaksan aina ihmetellä millainen onnenpotku minulle on käynyt, kun olen tavannut ison joukon mukavia ja fiksuja naisia. Kaikkien muiden ihanaisten lisäksi olisi mukava tavata taas Moottorisahaakin, kun et viestejään enää kirjoita Espanjan lomaa lukuunottamatta.

Viimeaikoina elämä on ollut yhtä hullunmyllyä, pää punaisena riennetään paikasta toiseen.

Tulin toissapäivänä yhdeksän päivää kestäneeltä Itä-Suomi retkeltä. Joka paikka huutaa vettä. Että kirjoita tässä nyt sitten!

Parikkalan asunto oli sähköttömässä mökissä sadan hyttysen seurana. Muutaman alkupäivän lämpötila oli kolmentoista paikkeilla. Sitten bestis sai luvan kokeilla tulta hellassa. Hänen taidoillaan savut menivät ulos piipusta, mutta tarvittiin siinä taitoa ja kärsivällisyyttä.

Lämpötila nousi lopulta kahteenkymmeneen seitsemään ja virkisti hyttyset entistä piikikkäimmiksi! Nukuimme moskittoverkon alla, mutta jostain jokunen ilmavoimien jäsen pääsi sinnekin nipistelemään.

Kävelimme monta ihanaa luontopolkua, söimme kylmiä eväitä, kun tulenteko ei onnistunut. Näimme rakkaita ystäviämme ja vietimme mielenkiintoisia hetkiä siellä ja täällä.

Viimeisenä iltana ystäviemme naapurissa olleet navetta- ja aittarakennus paloivat ilmiliekeissä. Palokunta esti tulen leviämisen taloon. Tilalla asuu kolmilapsinen perhe. Perheen kaksi koiraa oli uudistetussa navetassa. Pienimmäinen, alle kouluikäinen, itki hysteerisesti paloa katsellessaan ja koiria surressaan.

Tilan edellinen jo edesmennyt asukas oli ollut alkoholiongelmainen panostaja, joka oli kätkenyt dynamiittia navettaan. Voitte vain kuvitella sodan pauketta, kun ammukset räjähtelivät kuumuudessa.

Soittelin äsken ystävälleni ja kuulin iloisia uutisia. Savusukeltajat olivat kuin ihmeen kaupalla onnistuneet pelastamaan koirat, jotka olivat suojautuneet johonkin kivinurkkaukseen!

Viimeisenä yönä saatoin olla aika levoton, kun ajattelin niitä pieniä. Muistan, miltä tuntui, kun oma peruskorjauksen alla ollut talomme paloi.

Heräsin yöllä siihen, että olin tipahtanut kahden paksun joustinpatjan päältä lattialle, vaurioitumattomana. Juopon tuuria sikäli, että täydessä unessa olin ihan rento. Seuraavana päivänä sain useamman Kipa-kohtauksen, kun mietin tippumistani. Pylväspyhimyksillä on jysähtävä loppu.

Miksi sängyssä oli kaksi patjaa päällekkäin? Luulen, että olivat vanhoja patjoja, joissa oli osittain jouset poikki. Hyviä mökkipatjoja silti.

Nyt taas kiireisessä arjessa, kun ensi viikolla uudet seikkailut odottavat. On pakko mennä konttaamaan vattupuskiin, kun en ole ennen ehtinyt. Jospa saisin sieltä muutaman kuolleen viimekesäisen marjantuottajan katkaistua pois. Jos en saa, olkoot siellä.

Parikkalassa tein pari jouspyssyä pihlajasta ja äsken kävin vuolemassa kymmenkunta pajunoksaa irti maasta, teroitin, kuorin ja kaiversin toiseen päähän paalinarun mentävän kolon. Kokeilin aseita ja totesin, että lentää kyllä. Niillä tulee olemaan erikoinen käyttötarkoitus juhannuksena.

Lueskelen aina joskus, mutta muuten tuntuu olevan vilpitön juoksuaika. Terveiset kaikille, on kesä!