Oi ei IL, toivottavasti kaikki siellä jo hyvin ja Iker kunnossa!

Kiitos rakkaat ystävät! Iker on parantumassa ja täällä riemuitsee yksi mamma ihan valtavasti. Heräilin yöllä kuuntelemaan, kun se läähätyksen sijaan hengitti ihan hiljaa ja rauhallisesti. Aamulla sain kunnon pusut ja aamu-ulinat. Mentiin aamupissalle ja Iker karjui riemuissaan herätykset koko kylälle. Minua joskus ärsyttää, kun sen täytyy haukkua niin raikuvasti, mutta voi miten ihanalta se nyt kuulosti.

Sitten se vetäisi maksalaatikon ja ison osan lääkkeistä huomaamatta ja vaati purutikun jälkiruoaksi. Peitin antibioottipillerit voilla ja tungin sen kurkkuun, se sai makkaraa palkinnoksi.

Soitin lääkäriasemalle, että ei me nyt tullakaan, potilas määräilee ja on selvästi paranemassa. Lääkärillä oli vapaapäivä, mutta hoitaja kertoi heidän juuri puhuneen puhelimessa Ikeristä. Sanoi soittavansa heti lääkärille, kun tämä oli ollut kovin huolissaan myös.

Siinä nukutusaineessa on todennäköisesti ollut jotain, mikä ei sovi Ikerille. Tiedot on nyt kirjattu heidän systeemiin ja näkyvät eläinlääkäriketjun kaikissa paikoissa.

Taidan lähteä itsekin karjumaan pihalle riemuani ja helpotustani!

Voi miten ihana kuulla.
Kyllä täällä ollaan oltu hengessä mukana. Kauhea yö varmasti takana.
Onneksi kaikki on hyvin. Tyttären perhekin varmaan huokaisee helpotuksesta, vai oletko uskaltanut edes kaikkia käänteitä kertoa?

Ihanaa IL että Iker on jo oma itsensä. Kyllä lemmikit on perheenjäseniä ja huoli on kova kun jotain sattuu.

Minä taas nukuin huonosti, neljä tuntia unta. Kaikki asiat saa niin suuret mitat kun on väsynyt ja tuntuu ettei mikään suju.

Lenkille en viitsi lähteä kun kaikki tiet on niin jäisiä jotta nastoihinkaan ei voi luottaa.
Äsken satoi lunta, tuuli ulvoo, pari lämpöastetta ja pakkasta odotellaan tuohon päälle.

Onneksi kohta koittaa jo ensimmäinen kevätkuukausi.

Voi IL - ihana uutinen. Voin vaan kuvitella riemusi. Luin Ikerin leikkauksen jälkitilanteesta vasta äsken, ehdin jo melkein itkeä kunnes pääsin viestien loppuun ja näin iloisen viestisi Ikerin aamupususta ja aamukarjunnasta. Voi mikä helpotuksen tunne sinulla nyt onkaan.

Japena,on ihan totta että väsyneenä asiat saavat tosi suuret mitat, mutta kyllä sinulla kaikenlaista huolta on ihan riittämiin ollutkin. Toivottavasti tilanteesi helpottuu kevätauringon säteiden myötä.

Juuri nyt lunta tuiskuttaa ja pakkasta on taas luvassa reilusti. Lumihiutaleet tanssivat ilmassa ylös, alas ja sivulle. Taivas on pilvistä harmaa. Mutta jossain siellä pilvien takana on aurinko. siihen on hyvä uskoa tänäkin aamuna.

Mukavaa päivää itse kullekin.

#Onnittelut koirulin toipumisesta, IL! #

Upeaa IL kuulla että Iker on taas oma itsensä. Ihan alkoi. naurattaa kun kuvittelin sinua karjumassa pihalla kinosten keskellä! Vai onko siellä kinoksia, stadin keskustassa on sulat kadut vaikka pikkukengillä kävelis!

Kepeitä askelia ja keveää mieltä kaikille muillekin. Japenalla tuota taakkaa tuntuu olevan, toivotaan porukalla että se helpottaa.

Mites Menna teiränmies? Ja Kipan silmävaivat? Onko Motsku hukkunut hankeen?

Päivänjatkoja - ja viikonkin!

Ihanaa, että Iker on kunnossa! Ja ilmeisesti Japenan mieskin on jälleen toipunut. Mitenkäs, Kipa, sinun silmäsi voi?

Meirämmiäskin on olosuhteisiin nähden kunnossa. Hän kotiutui jo maanantaina, mikä hieman ihmetytti, kun hänet oli roudattu sentään Sastamalaan saakka. Epikriisissä mainittiin kuntouttamisjakso, muttei hänelle siellä oikeastaan mitään tehty. Kerran hän harjoitteli kyynärsauvoilla ja kun se oli sujunut melko hyvin, niin siihen se sitten jäikin. Loppujen lopuksi hän käveli siellä hissuksiin ihan ilman tukea, kuten nyt täällä kotonakin. Ruoka siellä oli kuulemma hyvää ja hoitajat ystävällisiä ja pääsihän hän Kela-taksilla kotiin, joten ei joutunut maksamaan kuin 25 euroa. Muuten olisi maksanut liki 56 euroa.

Ihmettelin myös sitä, kun häntä ei laitettu harjoittelemaan napapiikin antamista, vaan hoitajat tekivät sen joka kerta. Eihän se tietenkään ohjeiden avulla vaikeaa ole, mutta kyseessä on sentään mies! No, ensimmäisen piikin hän pisti itse maanantaina ja minä assisteerasin, mutta eilen pistoksen annoin minä. Kun ottaa huomioon, että sairaanhoitajan ammatti oli aikoinaan toiveammattini, niin nyt pääsen sitä hieman harrastamaan

Muuten ei mitään ongelmia ole, mutta häntä pitää vahtia kuin haukka, ettei hän tee mitään kiellettyjä liikkeitä. Arvatkaa vain kuinka monta kertaa olen estänyt häntä nostamasta vasenta jalkaa oikean polven päälle Toisaalta hän ei tee tarpeeksi treenausliikkeitä makuulla ollessaan. Tässä nyt taas tulee ilmi se, ettei vaimon sana paina mitään ja meirämmiäs on ihan kuin nykyteinit. Hän vastaa kaikkeen "joo, joo"!

Maanantaina kävelin jälleen kauppaan, kun piti käydä apteekista hakemassa tarvittavat lääkkeet. Kassi oli huomattavasti kevyempi, mutta siltikin olin melkoisen poikki, kun nastoista huolimatta oli oltava varovainen ja tarkka jäämyhkyräisellä kävelytiellä. No, kaipa minunkin kävelykuntoni alkaa pian kohentua.

Tänään on sitten odotettu oopperailta. Huolimatta siitä, että tapahtumat on sijoitettu 1950-luvun pariisilaiselle huoltoasemalle, uskon nauttivani esityksestä. Tarinahan on riipaiseva sisältäen kuitenkin aimo annoksen huumoriakin ja musiikki on iki-ihanaa. Puccini kyllä osasi säveltää, vaikka minun suosikkilistallani hän tuleekin vasta kolmanneksi Mozartin ja Verdin jälkeen.

Mitä ihmettä Motskulle on tapahtunut? IL, osaatko sinä kertoa? Häntä todella kaivataan!

Mukavaa keskiviikon jatkoa teille kaikille

Motskulla on kaikki hyvin, ollaan tekemisissä päivittäin. Nyt on vaan niin paljon hänellä muuta elämässä, ettei ehdi kirjoitella.

# Oltiin syömässä soppaa Anin kaverin kanssa. Juku, että Ani on minun silmääni vetävä, kun hän on ihmisten ilmoilla! Käyttäytyy hyvin, on pitkä, 186, ja omaa pitkät suorat jalat, kivan peffan, merkkifarkut, isot hartiat ja tummat voimakkaat piirteet ja tumman kiharan tukan. Voisin syödä koko paketin. Ihan olisi menoa, jos jollain lailla vaan tarjolle olisi tuotu. Tuotiin, ja oli menoa. Itse olen nykyisin vaalea tumppi 162 siinä vierellä ja hän ohjailee minua aina kaupoissa pitkillä käsillään. Kivaa.
Rakastuin häneen kyllä jo ennen tapaamistamme.
Merkkifarkut ovat tosi nätit hänellä. Onneksi raaskii ne ostaa, vaikka muuten säästäväinen onkin.
Tänään kaupassa pihtaili juuston kanssa ja melkein kiljuin, että en minä mikään kroisos ole, mutta sentään erikoislääkäri työelämässä ja minulla on varaa ostaa se parin euron juustonkikkare, jonka haluan. Niin ostinkin. Muuten tuhlattiin 17egeä. Se on normaali lasku ruokakauppaan nykyisin. #