Hei kaikille,

varovasti ilmoittautuisin mukaan.... taas kerran samaisen urakan alussa . Eli aloitus paino olis hetki sitten mitattu ja se näyttää 123,9 kg. Tavoite nyt alkuun olis tuossa 85 kg:ssä. mut 60 kilosenakaan en vielä alipainoinen olisi.

Jotenkin on jo valmiiksi epätoivoinen fiilis, kun niin useasti olen tätä jo yrittänyt, mutta josko kaikesta huolimatta nyt tällä kertaa onnistuis. Terveyden vuoksi olen tähän kyllästynyt, vielä ei mitään sairauksia ole todettu, mutta selkä ajoittain juilii ikävästi ja niin kömpelö olen, että kun jotain putoaa lattialle tai maahan, niin en sitä meinaa saada ylös nostettua. Eli tarkoitus olis myös aloitella liikuntaa. Kunto on nollissa ja pari kerrosta kun nousee portaita niin olen ihan kuollut.

Joskus aikoinaan Atkins-tyylisellä ruokavaliolla painoa pudotin ja se onnistui melko vaivatta, eli hiilihydraatteja ja tietty rasvan määrää pyrin nyt vähentämään.

Tuo tickerikin mulla o, mutta en edes muista mitä siinä on. Eli kun ehdin, niin koetan päivitellä sitäkin. Toivottavasti täällä "vierailu" nyt sais "päänkin" mukaan hommaan...

Tervetuloa mukaan uudet! Kiva jos saadaan kasaan iso ryhmä, niin keskustelu pysyy aktiivisena ja meitä on paljon tukemassa toisiamme

Kaloriamääristä on ollut puhetta. Itse olen syönyt nyt suosituksen mukaisesti n 1750 päivässä. Varmaan kestää jonkin aikaa ennen kuin löytää sen oman kultaisen keskitien.

Pienienkeli oli myös miettinyt ateriarytmiä, niin olen minäkin. Voisiko olla niin, että päivällä syömistä suositellan juuri siksi, ett silloin ollaan liikkeellä, kulutetaan energiaa ja myös täten helpomi tullaan nälkäisksi? Jostain muistan, että sillä ei periaatteessa ole mitään väliä milloin syöt, kunhan määrä on pienempi kuin mitä kulutat. Tämäkin on varmasti yksilöllistä, mutta tärkeää on varmasti löytää sellainen rytmi, mikä pitää itsekurin kasassa ja verensokeri tasaisena...

Ja kyllä muuten huomaa, miten hyvä tällainen ryhmä on. Heti sain energia pallon vihreäksi, kun täältä vinkkejä sain Eli jaetaan ja kysellään vaan paljon, niin löytyy varmaa yhtä sun toista niksiä.

Itse olen mietiskellyt tässä sitä, että kun kaikki meistä varmaan tietää yhtä sun toista laihduttamisesta ja on kokeillut monia eri keinoja. Miten se voi olla niin vaikeeta?!? Tai ainakin minulle se on...

Onhan se niin, että kalorit ne kaiken määräävät lihooko vai laihtuuko... Mutta sitten se iso mutta. Miksi tämä on niin vaikeaa? Yksinkertaista teoriassa, mutta käytännössä NIIN vaikeaa. Tässä astuu kuvioihin se mainittu verensokeri. Ja muut kehon keinot saada ihminen tankkaamaan. Tätä ei painonhallinnan luonnostaan osaava, normaalipainoinen ihminen voi koskaan ymmärtää. Me isommat emme ole tyhmiä, väärällä tapaa (=syömistä vain rajoittamalla) tämä vaan ei onnistu. Ehkä jonkin aikaa, muttei pidemmän päälle. Jos syö tasaisesti ja oikein, kunnolla kasviksia ja niin edelleen, tähän pystyy eikä illalla tule suuria mielitekoja. Annetaan opetteluun kuitenkin aikaa, ei tämä yhdellä aamupalalla korjaannu. Mutta viikossa kahdessa voi jotakin jo huomatakin. Suuret tsempit kaikille!

Tervetuloa liianpaksuäidiksi. Hienoa sipulisilli mahtava pudotus; antaa se vaan kunnolla tsemppiä eteenpäin kun paino hurahtaa kunnolla alaspäin. Itsekin kaipailen että tapahtuisi nuita painon alaspäin hurahtamisia kun jotenkin on niin kauheaa sitkutella painoa alapäin kun se hitaammin lähtee....toivonkin nyt kunnon pudotuksia itselleni tuleville viikoille ; jotta pysyisin tavoitteissani. Eli tavoittelen 95kg;n painoa 30.1.2014 mennessä; mutta epäilen onnistuneeko tuo ? Aika lyhyt on aika tuonne päivämäärään; mutta tavoitteita on hyvä olla ja niitä kohden onkin hyvä ponnistella; tosin mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kaikille. Ihanaa saavutin alle 35 bmi;n tänään eli nyt sitten on seuraava tavoitteeni painaa 97.6kg ja sitten alittaa tuo 95kg. Toivon että saisin nyt pidettyä itseni ruodussa kun tuohon leikkauspäiväänkään ei ole enää pitkä matka ja haluan silloin olla turvallisessa leikkausrajassa tai sen alapuolella eli pysyä alle 100kiloisena.
.
Tänään on ollut sellainen päivä että on jotenkin nälkä; toivon kuitenkin että saan pidettyä itseni ruodussa ja toivon että huomenna vaaka näyttäisi jälleen vähemmänkuin tänään...torstain viikkopunnitusta odottelen jotta näkee paljonko viikossa on painoa yhteensä karissut.
.
Tsemppiä kaikille.
.
.
.

Dodiih.. nyt on taas saavutettu pirteä mieli ja viikonlopun apeus on menneen talven lumia! Kävin itseäni rauhoittaakseni otattaan pienen verenkuvan, Hb oli kuitenkin 133, hitusen laskenut, mutta toisaalta olin juuri ennen näyttenottoa kiskonut 4 dl teetä kitusiini joten sekinhän laimentaa verta ja kahteen otteeseen on veri tullu nenästä, ilmeisesti siellä nyt verisuoni sitte on vähä herkillä...osaan tismalleen sanoa paikan mistä se veri tulee
Nyt muusipotut kiehumassa ja kunhan ruoka valmistuu ja syödään niin sitten suunnittelin kuutamokävelyä kera kahden karvaturrin! Mä rakastan kuutamokävelyä, täällä maalla kun ei ole katuvaloja niin se ihanuus oikein korostuu
Ihanaa elämää! Kyllä tää taas tästä

maanantaina, 13. tammikuuta 2014 klo 16:29 pienienkeli kirjoitti::
Tervetuloa liianpaksuäidiksi. Hienoa sipulisilli mahtava pudotus; antaa se vaan kunnolla tsemppiä eteenpäin kun paino hurahtaa kunnolla alaspäin. Itsekin kaipailen että tapahtuisi nuita painon alaspäin hurahtamisia kun jotenkin on niin kauheaa sitkutella painoa alapäin kun se hitaammin lähtee....toivonkin nyt kunnon pudotuksia itselleni tuleville viikoille ; jotta pysyisin tavoitteissani. Eli tavoittelen 95kg;n painoa 30.1.2014 mennessä; mutta epäilen onnistuneeko tuo ? Aika lyhyt on aika tuonne päivämäärään; mutta tavoitteita on hyvä olla ja niitä kohden onkin hyvä ponnistella; tosin mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kaikille. Ihanaa saavutin alle 35 bmi;n tänään eli nyt sitten on seuraava tavoitteeni painaa 97.6kg ja sitten alittaa tuo 95kg. Toivon että saisin nyt pidettyä itseni ruodussa kun tuohon leikkauspäiväänkään ei ole enää pitkä matka ja haluan silloin olla turvallisessa leikkausrajassa tai sen alapuolella eli pysyä alle 100kiloisena.
.
Tänään on ollut sellainen päivä että on jotenkin nälkä; toivon kuitenkin että saan pidettyä itseni ruodussa ja toivon että huomenna vaaka näyttäisi jälleen vähemmänkuin tänään...torstain viikkopunnitusta odottelen jotta näkee paljonko viikossa on painoa yhteensä karissut.
.
Tsemppiä kaikille.
.
.
.

Onnittelut mahtavasta suorituksesta! Upeaa!

Täällä on nii tsemppaava käydä lukemassa juttujanne, kun aina löytyy yksi uusi onnistuja.

Mulle on nyt tapahtunu jotain ihmeellistä. Olen aina sanonut että en laihduta vaan teen elämäntapamuutoksen jne. Mutta koskaan se ei ole ollut totta, olen vaan halunnut laihtua, en oppia uutta syömistapaa ja suurin motiivi on ollut ulkonäkö. Mutta nyt oikeasti olen oppinut tekemään järkeviä päätöksiä ja voittamaan mielihalut! Osaan keskellä herkkuhimoa oikeasti miettimään mikä on järkevää ja ohjaamaan itseäni muun tekemisen pariin, syön pähkinöitä, juon lasin vettä jne. Ohitan pulla tiskit hienosti ja olen alkanut liikkumaankin, ihan vaan ajan vuoksi. Jotenkin osaa ajatella hetkeä pidemmälle jo ruuan kanssa ja siihen ei oo enää nii tunnepitonen suhtautuminen. Kuulostaa ehkä tyhmälle mutta mulle tä on hienoa, että osaa suhtautua ruokaan oikein ja tehdä automaattisemmin terveellisiä valintoja.

Mietin asioita joita olen miettinyt ja pohtinut matkanivarrella ja jäkleen törmään tähän samaan. Olen nyt syönyt iltapalan ja ei ole enää nälkä; tästä huolimatta tekee mieleni syödä leipää juuston kera; söin iltapalaksi jälkiuunileipää eli ruisleipää. Ongelmana tuntuukin olevan minulla leipä ja ei ole ensimmäinen kerta kun tähän mielihaluun törmään ja olenkin joskus langennut ja syönyt useamman siivun kun olen aikonut eli aivan hölmöä. Miten oppisin hillitsemään paremmin mielihalujani ja suhtautumaan ruokaan niin että en söisi sen takia kun maistuu niin hyvälle vaan söisin siihen että on nälkä ja osaisin lopettaa ajoissa enkä söisi niinkuin ennen vanhaan eli paljon enemmän ? Juttelin siskoni kanssa siitä miten hän syö; siskoni on normaalipainoinen ja hänen ruokavalioonsa kuuluu päivässä 4-5viipaletta leipää eli lounaalla ja päivällisellä ei monesti nauti leipää ollenkaan mutta välipalana syö viipaleen leipää tai sitten saattaa syödä esim.keksin eli hoikilla leivän syönti näyttäisi olevan vähäistä siihen mitä itse olen tottunut ennen vanhaan syömään ja olenkin jo aikaisemmin pohtinut leivänsyöntiä ja muutakin ruokamäärää syöttämällä tietoja ruokapäiväkirjaan. Kalorilaskurin mukaan ikäiseni 168.5cm pitkä ja 60kg painava jonka liikunta on vähäistä voi syödä vähän alle 1600kcal;ria jotta ei liho eikä laihdu eli määrä on yllättävän vähän Tästä olenkin päätellyt että liikunnan avulla saa nostettua jonkin verran kalorimäärää minkä normaalipainoisena voi syödä mutta saa olla todella tarkka mitä suuhunsa pistää jos haluaa hoikkana pysyä. Tällä tavalla työstän itselleni tietoja tulevaisuutta varten ja mietin jopa ruokailutapoja. Itse myös käsittäisin asian niin että jos söisin sen verran mitä 60kiloinen kuluttaa niin laihtuisin vähitellen sen painoiseksi tosin se veisi aikalailla pitkän ajan. Nyt kun olen ollut pienillä kaloreilla ja tutkin hieman eri ruoka-aineita mitä ne sisältävät kaloreita niin ymmärrän että olen syönyt todella väärin. Ei minulle tuottanut enne vaikeuksia syödä esim. vastaleivottuja pullia vaikka kuinka paljon tai suklaata ja karkkia; perunoitakin meni paljon ; samoin leipää ja juustoa, roskaruoat olivat suurta herkkua ja kävinkin usein ulkona syömässä, puhumattakaan kekseistä tai muista vastaavista. Toki minulle maistuivat myös hedelmät ja salaatti mutta vähäisessä määrin ja olin liian laiska tekemään salaattia. Nykyään ruokavaliooni kuuluu olennaisena osana salaatti ja hedelmät ovat suurta herkkuani. Salaattia pystyy jatkossakin syömään sen verran kuin haluaa ;koska kaloreita siinä on vähän...miltei kaikkea muuta joudunkin rajoittamaan loppuelämäni ajan toki herkuttelu kuuluu silloinkin välillä asiaan; mutta miten tasaan nämä herkkuhetket niin että ei kilot nouse niin siinä onkin pohtiminen ? Joskus mietin mikä olisi oikea taho missä voisi työstää näitä ruokailuun liittyviä ongelmia , koska epäilen että ravitsemusterapeutti ei enää hyvin pitkään kulje rinnallani; vaikka sitä toivoisinkin; en tiedä minkä puoleen sen jälkeen kääntyisin ? Ellen sitten ota yhteyttä terveyskeskukseen ja pyydä pääsyä terveydenhoitajan vastaanotolle; mutta mietin onko siitäkään apua Haluaisin kuitenkin että minulla olisi jonkinlainen tukihenkilö rinnalla kulkemassa vielä pitkän matkan ajan ; koska se lisää tahtoani jatkaa painonpudotusta ja pysymistä siinä painossa minkä olen saavuttanut. En ole nytkään usein kontaktissa ravitsemusterapeutin kanssa mutta sekin pieni kontakti missä olen hänen kanssaan on auttanut ja kannustanut minua eteenpäin. Mietin tässä mitähän yksityisellä kyseiset palvelut maksaisivat ? Onko kukaan käyttänyt ravitsemusterapeutin palveluita yksityisellä puolella. Eli tässäpä mietteitäni nyt tältä illalta.
.
Ei tule olemaan helppoa tämä tieni; mutta toivon onnistuvani tässä.
.
.
.

Kyllä sinä pienienkeli onnistutki, niinkuin me kaikki
Mä olin pettynyt kun tänään soitin työterveyshuoltoon (uuteen sellaiseen, työpaikkani tth vaihtui vuoden alusta) ja pyysin että olisiko mahdollista saada vaikka käydä puntarilla edes kuukausittain niin saisi vähän ulkopuolista kontrollia tähän hommaan. Vastaus oli tyly: ei siitä kerran kuukaudessa punnituksesta ole yhtään mitään hyötyä! Ja voithan sinä kotonaki käydä puntarilla! No just joo, henkilöä koskaan näkemättä voisin melkein lyödä vetoa että puhuin jonkun 50 kiloisen koikkanan kanssa joka ei koskaan ole ollut grammaakaan ylipainoinen. ARGH! Lopuksi tämä tätyli sanoi että noh, katsotaan kun saadaan teidän työpaikan henkilöistä tiedot ja vähän kartoitetaan että saataisko jonkinlainen painonhallintaryhmä aikaiseksi. Tässä vaiheessa mua jo kiukutti niin että ajattelin että kuule pidä ryhmäs, minä hoikistun kyllä ilman sinuakin! Niin kerta!

Liitympä minäkin tähän ryhmään, tänään aloittaneena. 163 senttiseen runkooni oon saanut painoa kerättyä tällä erää 135 kg, ja päätin vielä viimeisen kerran aloittaa elämäntapamuutoksen ja uudella tyylillä jatkaa loppuun asti! Miksi juuri nyt. - olen ny ollu liikkumatta yli 7 kk rikkinäisrn selän vuoksi enkä ole uskaltautunut apua hakemaan, kun pelkään lääkärin sanovan että laihdutapa ensin ja palaa asiaan. Olen ollut koko ajan sairauslomalla toisesta syystä, joten on onnistunut. Mutta järjetöntä touhua minulta... Varsinkin kun ei auta tropit kipuun yhtään.

Nyt päätän onnistua teidän avullanne!

Välineinä näin alkuun terveellinen kiloklubin suosittelema ruokavalio ja crosstrainer + pilates sekä vertaistuki,