Mulla samoin kuin Barebellella, eli perjantai on ns. virallinen punnituspäivä, mutta käytännössä käyn kyllä puntarilla useamman kerran viikossa. Välillä yritän, että puntaroisin vain kerran viikossa, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan malta olla hyppäämättä vaakaan harva se aamu.

Olen katsellut youtubesta paljon videoita otsikolla "volume eating". Oli kyllä tuttu termi jo entuudestaan, mutta en ole koskaan onnistunut implementoimaan sitä omaan laihdutukseen. Aina tuntuu, että jos yrittää tiputtaa aterian kaloreita, niin annos jää pieneksi, en tule kylläiseksi ja kärsin nälästä taukoamatta. Kasvisten lisääminen ei ole juurikaan auttanut. Löysin kanadalaisen fitness-tubettajan, jonka opeilla olen nyt koostanut ruoka-annoksiani, ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että olo on kylläinen, vaikka kalorit jäävät maltillisiksi. Olen toki mennyt tällä systeemillä vasta muutamia päiviä, mutta nyt on jotenkin tosi toiveikas olo!   Olen nyt syönyt kolme tosi runsasta ja runsasproteiinista ateriaa (aamupala, lounas, päivällinen), sekä pienen iltapalan. Välipaloja en ole kaivannut, ja melkein tuntuu, että iltapalankin voisi jättää pois. Kokonaiskalorimäärä on ollut helppo pitää siinä 1500 kcal/päivä. Saa nähdä, toivottavasti paino jatkaa laskusuuntaa tällä mallilla. Kanavan nimi on Madelaine Rascan, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa.

Kiitos vinkistä Hilppi. Mä olen myös tuollainen volume eater. Tuntuu, että jos ruokamäärä on liian pieni, en tule kunnolla kylläiseksi ja jään himoitsemaan lisää ruokaa. Täytyypä tutustua tohon tubettajaan.

Hei, mittasin nyt tänään lauantaina painon. -1,7 kg lähtenyt (aloituspaino 81,5kg)   1vko ja 2 päivässä. Ihan hyvä mieli. Eilen oli kamala nälkä illalla, niin kaloritkin ylittyi. En halunnut mennä nukkumaan nälkäisenä, niin vähän söin extraa. Onhan tämä tälläistä ajatus ruuan ympärillä pyörimistä, mutta niin se oli ennenkin. Nyt vaan pitää vahtia syömistä. 😄

Heipähei, mitä tänne kuuluu? Mulla on ollut vähän vaikeuksia pitää syömiset niin alhaalla, että laihtuisin. Tänä aamuna paino oli 78,1. Ei siis ole noussut, mutta ei juuri laskenutkaan.
Olen alkanut pikku hiljaa tänä vuonna juosta. Olen tehnyt sellaisia kävely-juoksu-treenejä. Polvet tuntuu kestävän suht hyvin. Kun muistelen, millaista oli juosta 84-kiloisena, niin onhan tämä ihan erilaista. Vielä kun saisi viisi kiloa pois, niin luulen, että nivelten kolotukset helpottaisi vielä enemmän. Kymmenen kilsan juoksu on mulla tavoitteena.
Hilppi, tutustuin tuohon kanadalaiseen volume eateriin instassa, ja ihan kiinnostavia reseptejä hänellä. Mutta en ole vielä saanut kokeiltua, kun melkein kaikissa on jonkinlaisia kurpitsoja ainesosana. Oletko löytänyt niitä täällä kaupoista? Mä en ole suoraan sanoen edes etsinyt, mutta ne kuulostaa jotenkin oudoilta. Ehkä pitäis mennä etsimään, niin pääsis kokeilee reseptejä.

Mulle on kuulunut tähän mennessä ihan hyvää, tosin ihmettelen kyllä kun tämän kuluneen viikon aikana paino on seilannut eessuntaassun, välillä nousee kilon ja seuraavana päivänä taas laskee. En tiedä mahtaako tämä uusi syömistapani kerätä nestettä kroppaan hetkellisesti, vai mistä lie johtuu. Tai ehkä hormoneista..? Mutta heti tulee mieleen, että pitäisikö muuttaa taktiikkaa, vaikka sehän on mun helmasynti ollut aina, etten anna kropalle tarpeeksi aikaa tottua uuteen ruokavalioon, vaan rupean heti säätämään jos paino yhtään heittelee.

Tämän viikonlopun olen ollut kaverini luona ensin muuttosiivousapuna ja jäin sitten yöksi saunomaan ja iltaa istumaan. Tilattiin ruokaa, eli syömiset on nyt olleet mitä sattuu. 

Barebelle, olen löytänyt isommista marketeista myskikurpitsaa ja sitä olen nyt syönyt melko paljon. Alkuun mietin, että mitähän siitä tulen pitämään, kun yleensä en hirveemmin välitä makeista lisukkeista ja kurpitsahan on melko makeaa, mutta yllättävän hyvin se on maistunut, kun kuitenkin lautasella on muitakin makuja. Olen paahtanut myös paljon kukkakaalta ja ruusukaalta, ne on mulle aina maistuneet. Nyt löysin myös spagettikurpitsaa Prismasta, se on mulle uusi tuttavuus enkä ole sitä vielä valmistanut, odottaa tuossa sitä että myskikurpat on syöty. Täytyy toki myöntää, että tuskin mä ihan loputtomiin jaksan noita kurpitsoja pupeltaa, vaikka ne on kyllä siinä mielessä hyvää ruokaa, että mahan saa täyteen paljon pienemmillä kaloreilla ja hiilareilla, kuin perunaa, pastaa tai riisiä syödessä.

Nyt on uusi murheen aihe, sillä veljeni soitti juuri pari tuntia sitten, että  meidän 81-vuotias, yksin asuva isä on kaatunut ja maannut ilmeisesti lattialla aika pitkään, kun ei ollut päässyt itse ylös. Onneksi oli vihdoin päässyt konttaamaan sen verran, että oli yltänyt puhelimeen. Nyt on sairaalassa. Pitkään olen jo miettinyt, että hänen kävely on aika huonoa, ja pari kertaa aiemminkin on kaatuillut. Noh, mun ikäisillä tämä tietysti tulee jossain vaiheessa eteen, että vanhempien suhteen pitää ruveta miettimään, että miten he pärjää ja minkälaista apua pitää ruveta hommaamaan, ja paljonko on resursseja itse auttaa. Mitään muistisairautta isällä ei ole, ja on tähän mennessä pystynyt hoitamaan asiansa, mutta liikkuminen on ollut jo pidempään huonoa. Nyt yötä vasten en tietenkään voi mitään tehdä, mutta pahoin pelkään, että edessä on jälleen yksi uneton yö.

Tsemppiä Hilppi. Isäsi tilanne kuulostaa tosi ikävältä. Yritä jaksaa huolehtia omista syömisistä kuitenkin, vaikka onkin stressiä.
Löysin kaupasta myskikurpitsan, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta vedin juuri toisen somen volume eaterin reseptin mukaisia parsakaalikakkusia. Oli ihan hyviä, mutta en oikein osaa sanoa, kuinka paljon niissä oli lopulta kaloreita. Niiden valmistukseen käytettiin ravintohiivaa ja kikhernejauhoja. Ainakin tulin täyteen. Vähän pelkään, että ne ei itse asiassa ollutkaan niin kevyitä. Tämän Broccoli-mum nimisen tyypin reseptit on kyllä hyviä, mutta kun alkaa laskee niiden kaloreita, niin ei ne itse asiassa olekaan kovin kevyitä.

Kiitos Barebelle! ❤️ Syömisistäni olen kyllä jaksanut huolehtia kaikesta huolimatta, mutta liikunta on nyt jäänyt. Kävin eilen töiden jälkeen siivoamassa isän kotona, kun veljeni kertoi, että lattiat jäivät ihan verisiksi. Isällä on verenohennuslääke, joten pienestäkin naarmusta vuotaa paljon verta, ja nyt oli lattialla ryömiessä iho kuoriutunut koko kyynärvarresta, ja vuotanut runsaasti verta lattialle, matolle ja vuodevaatteille, kun isä  oli yrittänyt päästä sänkyyn. Tänään kävin hakemassa maton ja täkit, pesen ne huomenna oman taloyhtiöni pesutuvassa. En eilen saanut niitä mukaani, kun ei ollut tarpeeksi isoa kassia jolla niitä olisi voinut raahata bussissa, mulla kun ei ole autoa. Ja isää olen käynyt katsomassa sairaalassa tietysti, niin eipä tässä ole oikein jumppaan tai salille ehtinyt.

Voi Hilppi, kuulostaa rankalta. ❤️ Toivottavasti isäsi toipuu kaatumisesta. Menikö luita poikki? 
Mä join viiniä perjantaina sillä seurauksella, että paino nousi 79 kiloon tänä aamuna. Olin todella turvonnut myös naamasta. Se on jännä, että turvotus tulee päivän viiveellä. Lauantaina ei ollut vielä mitään, mutta sitten päivän aikana alkoi nestettä kertyä niin, että olin ihan tönkkönä tänä aamuna. Nyt on päivän aikana helpottanut. Epäilen, että huomisaamuna on kilo lähtenyt. Onkohan tällainen nesteen kertyminen ihan normaalia? Tuntuu, että mun kroppa imaisee kyllä heti pienimmästäkin syystä nestettä.
Syöminen on mennyt ihan kivasti. Ei ole tullut ylilyöntejä. Unta on sen sijaan tullut liian vähän joka yö tällä viikolla. Sekin varmaan aiheuttaa tota turvotusta.
Mulla ei ole tällä hetkellä mitään varsinaista dieettiä ja sen kyllä huomaa. Paino ei ole pudonnut moneen kuukauteen. Syön vaan perusterveellisesti ja kevyesti hiilareita vältellen. Se riittää mulla vain ylläpitoon, mutta ei laihtumiseen. Jos laihtua haluaa, niin kyllä sitä pitää vetää joku tiukempi dieetti vähäksi aikaa.

Barebelle, isän kaatumisen syyksi paljastui kaksi lyhistynyttä selkänikamaa, jotka ahtauttavat selkäydinkanavaa. Hän oli tehnyt kaatumispäivän aamuna lumitöitä, jonka seurauksena selkä oli kipeytynyt ja ilmeisesti hermojuuri joutunut niin ahtaalle, että jalat menivät hetkellisesti alta. Eilen hän kotiutui kuntoutusosastolta ja sai sieltä rollaattorin mukaansa. Vähän hirvittää että mitenhän hän pärjää yksin, mutta itse on sitä mieltä että pärjää, niin kai se on sitten uskottava, kun ukko on kuitenkin ihan skarppi päästään.

Mulla on vähän ote lipsunut syömisten kanssa, mutta ei onneksi niin pahasti, että paino olisi noussut. Olen nyt karvan alle 80 kiloa (79,6), mistä olen toki iloinen, mutta mun bmi:n mukainen normaalipainon yläraja on jossain tuolla 67 kg:ssa, joten matkaa kyllä on vielä rutkasti.

Kuntosali ei nyt oikein meinaa maistua, ja olenkin miettinyt, että onko 5-kymppisen ihan pakko käydä enää salilla? Eikö lihaskunnoksi riitä ryhmäliikunnat, joilla käytetään jotain painoja? Aina sanotaan, että ryhmäliikuntatunnit ei korvaa salia, mutta kun mä en nyt vaan saa itseäni sinne salille! Kai se on parempi, että tekee edes jotain?!
Tämmöisiä mietteitä tähän ihanan aurinkoiseen pakkaspäivään... Hyvää viikonloppua kaikille!

Hyvä, että isäsi ei tarvinnut leikkaukseen mennä, Hilppi. Toivotaan, että hän kuntoutuu pian entiselleen. 
Mä en myöskään ole kuntosalifani, mutta kyllähän sitä pitäisi nimenomaan yli 50-vuotiaana juuri siellä käydä. Kun lihasmassa luontaisesti vähenee, niin kuntosali on ihan ehdoton sen säilyttämiseksi. Mä kyllä itse käyn esimerkiksi bodypumpissa aika paljon. Ja vaikka sanotaan, ettei se ole lihastreeniä, vaan kardiota, en ihan usko sitä. Mulla on aika isot lihakset. Jos olisin hoikempi, ne olisivat varmaan aika näyttävät. Nyt jo rasvan alta piirtyy vähän esiin. Ja ne on kyllä bodypumpilla, muilla jumpilla ja pallopelejä pelaamalla rakentuneet. Salitreeniä olen tehnyt vuosien varrella aika vähän muihin liikuntoihin verrattuna. Musta tärkeintä on tehdä jotain, mistä nauttii ja mitä tulee tehtyä. Jos ei kerta kaikkiaan saa pakotettua itseään salille, niin ei siitä salitreenistä silloin ainakaan ole hyötyä.
Mulla oli tänään paino 78,5. Nyt otan viikon rypistyksen ruokavalioon. Yritän jättää kuivatut hedelmät kokonaan pois. Niihin olen viime aikoina kompastunut. Tavoitteena mulla on normaalipaino eli 71.