Ja tervetuloa niinuska!

No niin, ensimmäinen päivä laihdutusta ja paluuta Kiloklubiin on takana. Kalorit 1600. Ihan tyytyväinen olen, kävin kuitenkin illalla lapseni syntymäpäiväkahveilla ja söin palan kakkua. Ja ilmanhuonoa omaatuntoa, kerrankin. Jos jotain aion, niin olla lempeä itselleni enkä syyllistää itseäni lapsen synttärikakusta. Jo tässä kuntoutumisessa on oma haasteensa.

Olenkin vähän ajatellut, että tekisin siitä ehkä oman viestiketjun: Miten maratonhaaveet vaihtuivat siihen haaveeseen, että saan nostettua jalkaa ylös neljä kertaa. Tänään aamulla pystyin nostamaan jalkaa ylös kolme kertaa... oikeastaan 2 ja puoli, koska viimeinen kerta jäi puolitiehen. Jalka ei vain nouse ja olenkin pelännyt, menikö leikkauksessa jokin vikaan?

Neljä viikkoa olen kävellyt kepeillä enkä osannut odottaa sen mukanaan tuomia vaikeuksia. Kädet ja kämmenpohjat ovat kipeät, ranteisiin sattuu, selkää särkee ja toinen jalka on kovilla, kun yksin kantaa koko kehoa. Edessä on todella pitkä tie.

Armida: Armollisuus on mun mielestä se asian ydin kuitenkin. Näin sitä oppii kuuntelemaan itseään ja tekemään oikeita valintoja.

Olen itse alkanut nyt vaakakapinaan. En aio käyä puntarissa - en tiedä miten pitkään aikaan. Syön terveellisesti, yritän saada liikunnan osaksi säännöllistä arkea, sekä teen hyviä valintoja. Olematta kuitenkaan armoton. Pyrin hakemaan sen hyvän olon tekemisen kautta, en puntarin kautta.

Nyt olen kaksi kertaa tällä viikolla joogannut. Pitää aloittaa rauhallisesti, ferritiini on vielä niin matala, että pakko keskittyä sen nostoon. Leposyke huitelee vielä liian korkealla

Ihanaa, aurinko paistaa!

Ihan ei mennyt ensimmäinen kurinpalautusviikko suunnitelmien mukaan, mutta onneksi joka aamu on uusi mahdollisuus. Kaikenlaisia ikävyyksiä on ollut pitkin viikkoa ja mitenkä muuten sen ratkaisisi kuin syömällä?

Olen ollut aika yksinäinen, pitkä sairausloma kyllä eristää ihmistä. Vielä kun en ole ulos päässyt, niin pinna on ollut kireällä. Siinä on ollut vaikea vierestä katsoa, kun mies urheilee ja ulkoilee. On vaikea iloita toisen onnistuneesta treenistä, kun itse pääsee lähinnä keittiöön ja olohuoneeseen. Olen kateellinen kurja lurjus.

Viikon päästä alkaa vihdoin kuntoutus. Jotain odotettavaa siis on minullakin. Ja ensi viikolla yritän enemmän ajatella, että onnellisuus on asenne. Yritän valita onnellisen asenteen ensi viikolla.

Tasan 80kg olis, kohta siirryn tähän ryhmään kokonaan huomaa kun ikää tulee ja tupakoinnin olen lopettanut reilu vuosi sitten että painon pudottaminen on hitaampaa, tupakoinnin lopettamis kilot on tiukassa. Mutta jospa sitä pikkuhiljaa ? ainakin ruoka rytmi on tällä hetkellä toimiva

Tervetuloa Emmagramas sekä niinuska tähän ryhmään! Olisi mukava saada vertaistukea tähän matkaan.

Pientä pudotusta on tullut ja siitä olen kovin iloinen. Yritän tehdä muutoksia pienin askelin, en edes ajattele, että muuttaisin kaiken kerralla. Usein olen tehnyt sen ja huomannut, että sitä kestää viikon verran ja sen jälkeen tulee romahdus. Nyt olen samalla linjalla kuin JAsmin, enemmän armollisuutta itselleni.

Tosin liian armollinen ja salliva ei saa olla, muuten mitkään ei muutu ja silloin keikutaan täällä vielä parin vuoden päästä.

Heips mä voisin liittyä tähän ryhmään..aika hiljaisia ryhmiä monessa ketjussa. Tavoite olisi tuo 75kg. Nyt jotain 90kg. Pituutta on onneksi jonkin verran mutta kiloja riittää.. Aloitin tänään ja nyt opettelen sivujen käyttöö jne. Jos kesään mennessä jo jotain olisi tapahtunut ?

Kiva kun tulet mukaan Huiskis!

Olen huomannut saman, että aika hiljasta on monessa ryhmässä. Itse kuitenkin kaipaan vertaistukea ja monipuolista keskustelua painonpudottamisesta.

Hei te aktiiviset täällä? kauanko olette olleet ryhmässä mukana, tää kun on aloitettu jo 2010. Aika pitkä ketju. Voisko aloittaa ketjun uudestaan alusta, niin löytyisi viestit paremmin? Vai toimiiko näin hyvin? Onko tullut tuloksia ja paljonko kalorit päivässä ja miten liikuntaa? Miten määrittelette aktiivisuustason ja mites työpaikkaruokailut?

Heippa Huiskis!

Olen ollut Kiloklubin jäsen muutaman vuoden, onnistuin jo pääsemään normaalipainoon, mutta monen tekijän summana paino nousi jälleen. Nyt yritän tehdä asiat eri tavoin, jotta tulos olisi tällä kertaa pysyvä. Liikuin ihan liikaa ja söin liian vähän. Paino putosi kyllä tosi hienosti, mutta kun liikkuminen jäi loukkaantumisten takia pois, niin paino lähti nousuun.

Nyt yritän tätä elämänmuutosta enemmän lempeyden kautta. Enemmän sallivuutta, lepoa ja itsensä hyväksymistä.

Minun ongelmani on se, että en oikein rakasta itseäni ja luulen, että siitä syystä itse sabotoin kaikki laihdutusyritykset. Yritän siis opetella ensimmäisenä rakastamaan itseäni ja vaimentamaan oman sisäisen äänen, joka kertoo kuinka paska ihminen minä olen.

kalorit on noin 1600 päivässä ja loukaantumisen vuoksi liikunta on ihan nollissa. Akaisemmin liikuin noin 7-9 tuntia viikossa, juoksemassa kävin noin 50 km viikossa. Nyt olen toipumassa leikkauksesta ja liikuntaa ei ole yhtään. Ensi viikolla alkaa kuntoutus.