tiistaina, 4. syyskuuta 2012 klo 14:56 puLLero-85 kirjoitti::
Mitkä asiat teitä muita ajaa eteen päin?

Haluan vihdoinkin taas normaalipainoiseksi. Oon ollut jo 10 vuotta ylipainoinen ja viime vuosina paino ollut koko ajan pienessä nousussa. 90 kg:n raja kävi hyvin lähellä, ja olo oli tukala, kömpelö. Mieliala oli maassa ja itsetunto nollissa, ja se alkoi jo vaikuttamaan ihmissuhteisiinkin.
Kun paino on tippunut olo tuntuu kaikinpuolin paremmalta ja oleminen helpommalta.
Pieni turhamaisuuskin on mukana, haluan näyttää sporttisemmalta ja sutjakkaammalta.

Mähän olen siis jo kerran elämässäni laihduttanut ja nyt menossa jo toinen laihdutuskierros... Toivottavasti viimeinen. Viimeksi en oikein ajatellut muuta kun että olo tuntuis paremmalta ja näyttäis hyvältä. No näytinhän mä mutta se ei riittänyt sitten loppupeleissä syyksi että olisin pysytellyt normipainosena. Nyt kun on ollut ja vieläkin on paljon pudotettavaa niin oon oikeen tarkkaan funtsinut elämän "tärkeitä" asioita että kuinka sitten taas maaliin päästyä jatkuisi uudenlainen elämäntapa loppuelämän ajan.

Ehkä mun onneksi olikin kertynyt niin hirveä ylipaino ettei siitä päässyt vuodessa eroon ja on joutunut pitkään miettimään jokapäiväisiä valintoja. Varmasti ainakin kolmas vuosi ehtii tulla täyteen ennen kuin oon taas takasin normipainossa. Siitä oon kuitenkin itelle kiitollinen että oon pitkällä aikavälillä aina jaksanu jatkaa kohti parempaa vaikka välillä on ollu aika taistelua takasin lihomista vastaan.

Käyn jatkuvasti itseni kanssa kauppaa että mitä saan jos jätän herkut väliin jne. Joskus auttanut kampaamokäynti joskus joku muu. Ajauduin joku vuosi takaperin jätttämään rakkaan hevosharrastuksen monista syistä. Oli opiskelua, rahapulaa jne. Ja sitten kun alkoi muut asiat olla reilassa niin huomasin olevani niin lihava etten tohtinut hevosen selkään kiivetä. Kun ihan pikkulikasta asti hevoset oli vieneet 95% vapaa-ajasta ja tuoneet 95% hyvästä mielestä niin arvatenkin tässä sitten on joutunut miettimään mitä vapaa-ajalla tekisi.

Jos vielä pääsen hevosen selkään niin yritän kaikin keinoin pitää kiinni siitä että en joutuisi enää pitämään taukoa niin typerän syyn kuin ylipainon takia. Tällä hetkellä voisin toki jo aloittaa mutta koulutusmielesää näytän itselleni että mitä kivaa on pois elämästä jos en saa pidettyä syömisiäni kurisssa. 19 kiloa on vielä edessä ennen kuin otan ja varaan ratsastunnin. Jos mä sen jaksan odottaa ja vielä sen eteen taistella niin sillon toivon että olen voitonpuolella ylipainosta, lopullisesti.

saako puLLero-85 kysyä niinkin henkilökohtaisen kysymyksen, että oletko miettinyt mitkä oli niitä tekijöitä, että paino alkoi kivuta ylöspäin...?
Mua mietityttää ja huolettaakin, että miten pysyä sitten saavutetussa tilanteessa ja yritän jo nyt hahmottaa, että mitä sen eteen pitää tehdä. Aiemmin olen tiputtanut painoa muutamia kiloja, mutta se hallintavaihe on jäänyt huomioimatta.

Olen nyt onnellisesti päässyt takaisin arkirytmiin ja terveellisiin elämäntapoihin pienen retkahdus-vaiheen jälkeen. Englannissa ollessani tuli syötyä aivan liian paljon kaloreita (koska ruoka oli mitä oli, kaikki uppopaistettua tms), ja pari viikkoa sen katastrofin jälkeen sairastuin flunssaan.

Nyt olen kuitenkin taas mukana painonpudotuksessa, ja tähän mennessä olen pudottanut Englannin painostani jo melkein kaksi kiloa. Tavoitteena olisi päästä alle 80 kiloon tämän kuun lopussa! Pidetään peukkuja.

Hei taas!

Täällä sitä ollaan jälleen kerran... ja edelleen tavoitellaan tuota 80 kiloa, ikinä en oo siihen päässyt, motivaatio on loppunu joka kerta kesken, mutta jospa se tällä kerralla onnistuisi.

viime la paino oli 87,6 ja tänään 85,9.. paljon työtä on viikon aikaan siihen tehty, mutta viimeinki löyty ruokailurytmi joka sopii omaan elämäntyyliin. ja tällä kertaa aattelin ottaa tiukan alun, ei mitään ylimääräistä herkkua ekan kuukauden aikaan, sunnuntaisin tankkaan vähän enemmän hiilareita kun muuten viikolla. tarkotus olisi kesäkuun alkuun mennessä olla normaalipainossa eli tuolla 65-70 kg:n paikkeilla.

tsemppiä kaikille, helppoa tämä ei ole, mutta periks ei anneta, vai mitä?

Putoo, nyt 84,5. Kaks viikkoa Lapissa ei vaikuttanut kuin myönteisesti, tuli kyllä liikuttuakin aika paljon. Mutta ei se liikunta vaan syömiset, niinhän sitä sanotaan, mutta söin munkkeja ja muutaman pitsankin reissun aikana enkä ottanut niistä paiseita.
Ehkä se olikin hyväksi kun en vaakaa edes nähnyt

Napsula: Tullut joo mietittyä ja syitä on kun vuodessa päiviä... Syön kun olen väsynyt, syön kun on juhlan aihetta, syön kun on harmin aihetta, syön kun on tarjolla, syön kun saa ilmaiseksi, syön kun muutkin syövät, syön kun on jotain jotain hyvää, syön kun olen matkoilla, syön syön ja syön
Ja ennen kaikkea, syön epäsäännöllisesti niin kuin elänkin. Olen ikäni haaveillut tasaisesta elämästä ja kuinka asiat menisi samaa rataa. Mutta mun elämäpä se onkin sitten yhtä vuoristorataa. Muut asiat mulla on jollain lailla hallinnassa mutta tuo syöminen ei ole koskaan ollut. Syön mitä sattuu koska sattuu milloin kerkeän. Vihaan sitä etten pysty mokomaa kontrolloimaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana mulla on mennyt tolkuttomasti energiaa tämän syömiskäyttäytymisen selvittämiseen enkä vieläkään ole saanut käyttäytymistäni muokattua vastaamaan muuttunutta ajattelutapaa. Toki kotoa olen saanut huonon syömismallin mutta eipä siitä viitsi aikuisiällä enää vanhempiakaan syyttää. Kai mä olen syömäholisti sitten?

Noh, toiset tuhoaa itseään alkoholilla, toiset huonoilla ihmissuhteilla. Mä yritän oppia siihen etten tuhoaisi elämääni ylensyönnillä.

Heissan
Syysflunssan kourissa täällä kippuroidaan, mutta syömiset on aika hyvin ruodussa. Olen nyt aloittanut ruokavalion jossa on minimaalisesti sokeria ja vehnää. Lähinnä siis siksi että on tuo paha atooppinen ihottuma, ja ihan selkeästi oon huomannu että sokeri pahentaa. Sivutuotteena on nyt huomannu, että paino on lähteny yllättäen kipuamaan alaspäin ja vielä kohtalaisella vauhdillakin! Tällä hetkellä oma alin ennätys pitkään aikaan: 81,7
Kun vielä reilu viikko sitten puntari näytti 84 alkavaa lukua.

tässä on nyt mennykki pari kuukautta aika ei-kiloklubimaisesti Ennen sitä paino oli alimmillaan 82.3, ja siitä nousi sen pari kiloa, jotka siis nyt reilusti jo karistin! Jännää! Ja toivottavasti suunta jatkuu samana. Mulle taitaa sopia tämmönen ruokavalio jossa on tiukat rajat muttei kuitenkaan paljon rajoituksia. Siis tavallaan paljon, kyllähän nuo kaksikin jo rajaa aika monenlaiset ruuat pois ruokavaliosta, mutta toisaalta en ole yhtään laskenut kaloreita tai annoksia kun olen tehnyt sokeritonta ja vehnätöntä ruokaa.
Tykkään ruuanlaitosta ja kokeilla uusia juttuja, leivoin mm muffinsseja johon tuli käytännössä melkeen pelkästään suklaata ja kananmunaa. siihen kyllä laitoin 70% suklaata, joten oli siinä jonkin verran sokeria, mutta vähemmistönä.

Mie en oo koskaan oikeen ollu hyvä miettiin syitä miksi on lihonu tms.. No, varmaan johtuu siitä että en oo koskaan ollu normipainonen. Tai siis olen, yläasteella, mutta sen verran ylärajoilla ilmesesti että muistan vaan olleen pullea tyttö jo sillon. Yhdessä vaiheessa laihdutin n 10kg ja painoin 70kg, mutta se oli niin lyhyt aikainen ilo, että sitä ei lasketa... Nyt ois tavotteena ainaski tuo bmi 25, eli 69,6, ja kattoo sitten mihin päin jatkaa. Ja varsinainen tavoite tietenki ettei se paino sitten nouse.

Motivoivina asioina ois että löytäs vaatteita mistä vaan (ei pelkästään tietyistä paikoista, vaikka nytkään ei yleensä tarvi mennä "isojen tyttöjen" puolelle missään, vaikka omistan semmoisienki mallistojen vaatteita kyllä) ja varmaan sais tuosta urheiluharrastuksestaki enemmän irti, ku vois asettaa "suurempia" tavoitteita. Ehkä vois miettiä tosiaan jonku harrastuksen tms jonka alottaa kun on normaalipainoinen... No, se digijärkkärin hankkiminen on kyllä siirretty palkinnoksi normaalipainosta Että se vois tietenki olla yks, pitäski taas vähän lietsoa kamerakuumetta että sais lisäpontta laihuttelulle

Voi hemmetti, paino +400g ja vyötärö +2cm viime viikosta Vajeet on kuitenkion oleet kutakuinkin samalla tasolla, kuin ennenkin. No, lauantaina söin normaalia suolaisempaa ja mausteisempaaa ruokaa, liekö kerännyt nestettä elimistöön.

Ärsyttää niin suunnattomasti. Tähän mennessä ei näiden reilun kahden kuukauden aikana ole kertaakaan paino noussut. Aina on tippunut edellisviikosta ainakin muutaman sata grammaa.

Aiemmilla laihdutuskerroilla (niitä on monia) en ole kestänyt takapakkeja, vaan homma on aina lähtenyt käsistä. Nyt en aio antaa periksi. Haluan jatkaa ja yritän iloita siitä, mihin olen kuitenkin jo päässyt. Voi jestas, kyllä tämä kuitenkin ns. syö naista

jepulis. Vaaka on vihdoin heilahtanut alle 85, nyt näyttää 83.6 Enää kolme kiloa tavoitteeseen ja vielä hienonpaa olis jos sais painon alkamaan seiskalla.