Oon miettinyt sitä lämpimän ruoan mukaan ottamista, mutta a) mulla on ruokanälkä jo ennen töihin lähtöä klo 19 aikoihin ja b) mun ei oikein tee mieli mitään kunnon ruokaa yöllä. Ehkä joku kanafile salaatin kera vois maistua, mutta sehän on melkeinpä sama asia kuin kanasalaatti. Voisin kokeilla syödä tuon aamuyön puurovälipalan tilalla rahkaa/turkkijogua hedelmien tai marjojen kanssa.

Ja minä en oikeasti ole kummoinen neuvoja tässä, kun en ole tehnyt yöllä töitä vuosikymmeniin. Tai siis en ainakaan koko yön yli. Muistan kyllä, ettei yöllä tehnyt mieli syödä, mutta söikö sitä parikymppinen juuri muutenkaan mitään...?

Moi! En ole aikoihin kirjoittanut, kun kiireitä meinaa olla. Meille kotiutui kolmas koira ja lapsia tosiaan neljä! Mulle 90 kilon alittaminen oli niin vaikeaa ja tuntui vaan niin kaukaiselta ajatukselta, että olisin oikeasti hoikempi. Nyt jotain kuitenkin on tapahtunut ja olen saanut itseäni niskasta kiinni! Paino tänä aamuna 85.8 kg eli pääsisin kohta jo siirtymään seuraavaan porukkaan. Viikon tai parinvälein olen pitänyt herkkupäiviä ja sokeriaddiktille se on sitten ihan hullua mättämistä, mutta silti painoa lähtenyt välillä jopa yli kilo viikossa. Syön hyvin, mutta herkkupäivien ulkopuolella en yhtään turhia hiilareita. Treenikin maistuu neljästi viikossa ja kummasti jaksaa koirien kanssa vielä paremmin juosta, kun paino tippunut 8,4 kg!

Niin ja Ansculee! Meillä myös nuorin 5 kk! Itse tiputin 20 kg kahden ekan muksun jälkeen n. 5 v sitten, mutta imetykset tuonut kahden viimeisen kohdalla 30 kg takaisin. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun olen saanut painon laskemaan imettäessä. Mulla lopullinen tavoite on 64 kg, mutta tyytyväinen alan olla, kun saisin painon alle 75 kiloon, mulla mittaa 177 cm

Jiidallahan menee hienosti! Onnea!

Tää on kyllä kummallista. Joskus laihtumisen moodi vain pompsahtaa päälle vaikka ensin tuntuu, ettö tuskinpa tämä nytkään onnistuu, kun tässä on kaikkea stressiä ja muuta. Joskus taas on niin iso tsemppi päällä heti alussa että, mutta ykskaks huomaat lipuneesi pois projektista. Yritän nyt itse pitää hyvin matalaa profiilia ja antaa motivaation kelliä ihan rauhassa. Sujuu se normiruokailu ja makeahötön välttäminen joskus ihan ilman motivaatiotakin. En vaan ojenna kättä kohti suklaalevyä, vaikka se on avonaisena pöydällä. Huomaan, että yritän arkena ajatella mahdollisimman vähän koko tätä projektia. Ja siinähän se arki soljuu ja kiloja kuluu.

Huomenta Untuvapilvi! Elämä on. Mutta jossain vaiheessa sitä kai lopulta oppii sen oikeanlaisen syömisen ja liikkumisen, että paino alkaa pysyä normaalissa. Joiltakin se vaatii useamman toiston. Joku sanoi, että kolmas kerta se tässäkin toden sanoo. Saas nähdä.

Heippa tänne taas! Kaksi viikkoa olen sairastellut, tänään vihdoin uskaltauduin pyöräilemään töihin kun ei enää kävely hengästyttänyt paino on koko kuukauden ollut 88,8-89,8kg. Menkat ovat loppusuoralla, joten toivon että paino lähtisi taas laskuun.

Onnea kaikille pudotuksista ja tsemppiä meille jumittelijoille

Moikka! Vihdoin siirryn tähän ryhmään tuolta ysikymppisistä. Projektia kestänyt 16 viikkoa tähän mennessä. Aloituspaino oli 102kg ja nyt 89,6kg. Neljän viikon hidaspolton kanssa tässä kärvistellyt - lähti vain 100-300g viikossa. Nyt lähti sitten huimat 500g niin pääsin "ampaisemaan" heheh tänne ryhmään. Vihdoin!!! Ruokailut on jo suht selkärangassa eikä tuota suurempaa pulmaa. Jopa pieni herkuttelu mahtuu kuvioihin mukaan. Liikuntaa en ole vieläkään saanut aloitettua vaikka salikortti on ja hienot maastot tässä ympärillä sekä kuntoilulaite kotona. Nyt kun on opiskelut taas alkaneet niin nämä ekat pari kuukautta ovat tosi hektisiä. Olen myös päiväkoti-ikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti niin kaikki tämä vähän rajoittaa omia menoja ja jaksuja lähteä liikkumaan. Sohva iltaisin kutsuu. Aika paljon kuitenkin tulee arkiliikuntaa koiran muodossa ja pienen lapsen. Opinnoissakin tulee kirmailtua jonkinverran pitkin päivää. Ei ole niin pysähtynyttä kun silloin joskus kun aloin näitä kiloja itselleni haalimaan (olin toimistotöissä). Iloisilla mielin olen siitä että paino on joka viikko kuitenkin pudonnut - joskus enemmän joskus vähemmän.

Onnea Esme! Sulla menee nyt hyvin.

Ite olen Naamiksen kanssa samassa junassa näköjään. Tauti on ollut minullakin kohta kaksi viikkoa. Kuume sahaa, välillä olen töissä, välillä ei voi mennä. Ruoka ei maita, uni pätkii rajun yskän vuoksi. Paino on samassa kuin viikko sitten. Elimistö yrittää kai säästää kaiken.

Moikka Maui! Joo, täällä ollaan...vihdoin! Kurja kuulla sairasteluista. Nyt on hirveesti jotain liikkeellä. Odotan vaan milloin on mun vuoro. Olinkin muutama viikko (oisko kuukaus?) sitten just sahaavasti kipeenä pariin otteeseen. Syysilmojakin tulossa ens viikolla. Noh, kyllä se siitä sitten, tsemppiä!