Mulla junnaa paino ja tän viikon osalta en ees tiedä miksi. Viime viikolla oli tullut plussaa ja se oli odotettavissa, mutta nyt oon yrittänyt syödä hyvin ja ei mitään taas tapahtunut. Ihan sama kuin silloin viime talvena, paino vaan jymähti, vaikka kaikkien mittareidn mukaan mun pitäis syödä "oikein". Alkaa vituttaa niin suunnattomasti. Siks en täälläkään jaksa hirveesti kirjotella. On supermasentavaa katsella, kun muilla paino ja sentit tippuu ja ite oon läski kai ikuisesti.

mömmömaaria koitahan jaksaa! Kyllä se siitä vielä notkahtaa alaspäin Mullakin kesän aikana junnasi paino moonta viikkoa samassa, kunnes sitten notkahti. Kyllä se vielä sieltä kun jaksat vaan tsempata.

Jollakin täällä oli kokemusta kynsivallintulehduksista? Nyt jotain toimivia parannuskikkoja tänne heti! Lääkäri kun ei operoi tuota näin ensimmäisellä kerralla ja tulehdus pitäisi rauhoitella kuitenkin sitä ennen. Mutta kun tuntuu taas pahempaan menevän! Ei näköjään auta kunnon puhdistus ja basibact Liekkö mätäkuu hidastanut paranemista?

Hirveö hinku olisi jo lenkkipolulle ja aloittelemaan juoksemista rattaiden lisäpainolla. Eikä tuo tytöllekään pahaa tekisi päästä enemmän ulos

perjantaina, 21. elokuuta 2015 klo 07:21 mömmömaaria kirjoitti::
Ihan sama kuin silloin viime talvena, paino vaan jymähti, vaikka kaikkien mittareidn mukaan mun pitäis syödä "oikein".

Mömmömaaria, välillä on jumituksen aika Ei ihmisen kroppa käyttäydy matemaattisen kaavan mukaan. Paino vaan möllöttää samassa, mutta sitten se voi tulla kerralla enemmänkin alas. Mulla on tyypillisesti noin kolmesta neljään viikkoa paino sama tai lievästi noususuhdanteinenkin ja sit yhden viikon ajan se laskee, mutta ennen kuin tajusin sen kaavan niin avauduin säännöllisesti siitä, kuinka en nyt varmaan enää koskaan laihdu yhtään . Sä syöt "oikein", mut syöks myös niin että siitä tulee hyvä mieli? Saatko nukuttua tarpeeks? Kaikki tuollainen vaikuttaa. Tsemppiä!

mömmömaaria, älä anna periksi! Usko itseesi, usko muutokseen. Mutta toki omia tekemisiään pitää välistä tarkastella vähän kriittisesti, jos tuntuu että homma junnaa paikallaan. Kuten Pieni karhu sanoikin, niin tuollaiset asiat kuten hyvä mieli, nukkuminen, stressi, ym. vaikuttavat. Voisin myös lisätä, että veden juonti ja riittävä rasvan saanti on tärkeää laihtumisen kannalta.

Itselläkin paino on jäänyt monesti junnaamaan ja siinä kohdassa tulee se fuck this shit -fiilis ja repsahduksen mahdollisuus on suuri. Kuitenkin, jossain vaiheessa kroppa taas huomaa että tässä pitäis keventyä - kun vaan ei luovuta!

Omalla kohdalla olen huomannut myös liikunnan suhteen sellaisen, että kroppa tarvitsee välillä uudenlaista ärsykettä eli esimerkiksi toisenlaisen liikuntamuodon, liikeratojen muutoksia, kovempi/hidas tempoista liikunta, tjsp.


Blaija, mulla on kokemusta kynsivallintulehduksesta. Hoitokeinoja siinä on ainakin seuraavasti..
- Puhdistus desinfiointiaineella/vetyperoksidilla ja basibact, hydrokortisoni tai vastaava (kai vähän tapauskohtainen?)
- Antibioottikuuri
- Kynnen V-leikkaus
- Kynnen kavennus ja juuriaihion poltto

Sanotaanko vaikka näin, että mie olen kokeillut kaikki. Minulla oli about 10 vuotta krooninen kynsivallintulehdus molemmissa ukkovarpaissa. En älynnyt vaatia oikeaa hoitoa ja lopulta siitä tilasta tuli uusi normi. Kipeät vuodet.

Ylin keino on se hellin, mutta jos tulehdus on mennyt pahaksi se on yhtä tyhjän kanssa. Lääkäri kirjoittaa siihen perinteisesti sitten AB-kuurin ja sitten toivotaan, että tulehdus hellittää. Jos kynsi on rikkonut kynsivallin ja purrut ihon läpi, myös AB-kuuri on yhtä tyhjän kanssa.

Sitten tullaan kynnen V-leikkaukseen eli kavennetaan kynttä niin että kynsi ei paina sillä hetkellä kynsivallia vasten. Sitten on vaan tärkeätä pitää kynsi ja varvas puhtaana, ja toivoa että tulehdus hellittää ennen kuin kynsi kasvaa takaisin. Joskus tähän kylkeen pultataan vielä AB-kuuri parantamaan tulehdusta.

Viimeinen keino on pienimuotoinen paikallispuudutuksessa tehtävä leikkaus jossa kynttä kavennetaan ja juuriaihio poltetaan (jollain hapolla?) niin että kynsi kapenee, kynsivallilla on aikaa parantua ja kynsi ei enää paina entiseen tapaan vallia vasten. Tähänkin pultataan usein kylkeen AB-kuuri.

V-leikkaus on periaatteessa mahdollista tehdä kotona (siis siinä vaan leikataan kynsi niin ettei se paina kynsivallia vasten), mutta terkkari tai jalkahoitaja voi olla paras henkilö tekemään sen ekalla kertaa.

ps. I feel for you. Tiedän miten kivulias kynsivallintulehdus voi olla, joten toivottavasti se parantuu pian!

Voi nyt rähmänen.
Ihan hirveä gradustressi, palautus häämöttää ja hommat ei vaan näytä loppuvan. En yleensä oo mikään erityinen mielialasyöjä, mutta nyt tää pingotus ja lyhyet yöt on johtanut siihen, että melkein kaikki ruoka vaan ällöttää. Kuljin pitsapaikan ohi, tuntui vastenmieliseltä. Jääkaapissa on kaalikeittoa – yleensä tykkään, mutta nyt iljettää. Ruisleipää olis, ite tehtyä ja maukasta, no ei kyllä uppoa. Ei kiinnosta hedelmät eikä suosikkiherkkuni kirsikkatomaatit. Ihan hölmö tilanne. Haluaisin jotenkin uskoa siihen, että kroppa on viisas ja haluaa asioita, jotka on sille hyväksi, mutta jos tekee mieli vaan nachoja ja Pepsi Maxia koko ajan, niin ei se voi olla niin

Puolipakolla borschkeittoa naamaan. Eipä ainakaan tule syötyä yli kulutuksen

mömmömaaria: Joo toi painon junnaaminen on niiiin syvältä, mut kyllä se siitä tipahtaa sit jossain vaihees kun vaan jaksat uskoo itsees ja sun projektiin. Ei välttämättä päivän tai edes viikon sisällä mut kyl se tipahtaa.

Blaija: Hoidappa rauhassa se tulehdus ja sit vasta lenkkipolulle. Luulisin et selviää vaan helpommalla kun hoitaa eka vaivat pois

arawr:in kanssa oon samaa mieltä tosta et vedenjuonti ja rasvansaanti ihan huipputärkeetä. Muuten ei oikein onnistu
..

Pieni karhu: Tsemppiä gradun kanssa. Kyllä se siitä!

-----
Tänään käytiin Keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa. Mä huolestuin heti kun seuralaiset halus etsiä mahdollisimman epäterveellistä ja rasvaista ruokaa. Jotain riistamakkaraihraa ja rasvassa paistettuja perunoita. Vähän oli liian laardista mun makuun ja ne ällötti niin et skippasin sen ruokapaikan. Katselin siinä sit ku muut söi ihransa ja porukan syömisen jälkeen etsittiin mulle sit toinen ruokapaikka. Onneks löysin sieltä markkina-alueelta paikan mistä sai ostaa normaalin lounaan. Eli lihapullia, haudutettuja kasviksia ja ihan normi vihersalaattia. Huh. Kyllä tuli parempi olo kuin et olisin syöny sitä makkaraihraa... Tommoset markkinajutut on aina tosi vaikeita syömisen kannalta mut nyt kävi tuuri et oli noinkin laadukasta safkaa tarjolla Muut litki siellä myös olutta, mut ei mua kiinnostanu sekään. Skippasin siis senkin houkutuksen...

On ollu kyl hurjan kuuma päivä, kun oisin kyl läkähtyny sinne markkinoille, jollei ois ollu omaa vesipulloa mukana

Kohta avokki vääntää vissiin parit cuba libret veljensä kanssa. Saa nähdä skippaanko nekin juomat... Ei kyl huvittas juoda, ... ehkä oon vaan vesilinjalla.

Kiitos tsempeistä. On tää vertaistuki aika ihana asia!

En mä tässä luovuttamassa oo, vaikka välillä ottaakin pannuun. Liikunta onneksi edelleen maistuu ja ruuatkin on pääosin olleet ihan kuosissa. Viikonloppuna tuli kyllä herkuteltuakin, muttei nyt mitenkään ihan älyttömästi. Iltarientoihinkin lähin autolla, seuranani pullollinen kivennäisvettä. Muutamat sitä ihmetteli, mutta enpä mä nyt muutenkaan oikein kännäämisestä enää välitä. Oikeassa seurassa on ihan kiva tissutella, joskus vähän reippaamminkin, mutta ei nyt aina viiti.

Viikonloppu oli oikea kruunaus höpöhöpö viikolle! Tein sen juustokakun (oli tarkoitus appiukolle sukupäivällisille jälkkäriksi viedä, mutta ne peruuntui) ja lisäksi siihen vielä väsäsin mansikkapiirakkaa. Ja tulihan niitä syötyä! Vaikka kahvivieraitakin kävi useampikin, taisi suurin osa mennä omaan suuhun

Tänä aamuna sitten puoli kiloa turvotusta, mutta onneksi vasta keskiviikkona on punnistuspäivä

Tällä viikolla onkin sitten superturvotuksen poisto käynnissä. Perjantaina lähdetäänkin siskojen kanssa rimpsalle, joten turvotusta silloinkin tiedossa.
Onpas kyllä jännä lähteä! Kahteen kuukauteen en taas ole käynyt hyvä että vessassakaan ilman pikkuneitiä

Jooh. Gradun ääreltä päivää taas ja kiitos tsempistä, NeitiJ!

Ruoka on taas maistunut melkein normaalisti, eikä nachoja ole tehnyt enää mieli. Sen sijaan käynnissä on ihmiskoe: jos Pepsi Maxin ylettömästä nauttimisesta on jotain haittaa ihmiselle, niin se tulee selviämään kyllä. Ainakaan hampaita mulla ei välttämättä tämän projektin jälkeen enää ole

Jotenkin terveellistä kuulla, että muu maailma pyörii normaalisti, siellä nautitaan elämästä ja pidetään hauskaa. Syödään kakkuja, tavataan ihmisiä. Ihan kohta saan tämän loputtoman työmaan riittävän valmiiksi, ja sitten tuollaiset asiat ovat taas osa minunkin elämään

Huh huh! Kuten varmaan mun fb-kaverit mun päivityksen eilen lukikin niin melkoista sekoilua tuolta mun polvileikkaustaholta. Ja leikkaus siirty siis kolmella viikolla eteenpäin niiden sekoilun seurauksena. No mut onpahan ainakin hyvää aikaa keventää kroppaa siihen leikkaukseen

Vaaka oli ihana tänään. Paino oli 77.8! Eli näin kevyt oon ollu viimeks vuonna 2010. Huh huh. Mullakin toi paino junnas viikon paikoillaan mut kyl se taas tipahti ku ei vaan luovuttanu.

Välitavoite 75 kg häämöttää 2.8 kg:n päässä.