Minulla yleensä juhlissa ongelma on se, että jossakin vaiheessa tulee nälkä, eikä mitään järkevää syömistä ole. Niinpä tulee naposteltua vähän sitä sun tätä, vaikkei niistä juuri edes tykkäisi. Toisaalta niin kuin arawr aiemmin sanoi, harva viikko menee täydellisesti. Enkä kyllä itsekään ole lihonut kavereiden tarjoiluista, kotona syön vieläkin enemmän kun muut eivät ole näkemässä.

Yritän alkaa syödä herkkuja pienempiä määriä, vaikka söisi useamminkin. Luulen, että ensimmäinen yritykseni pitää aiemmin tiputettuja kiloja kurissa epäonnistui osittain siksi, että olin liian ankara ja ehdoton itselleni. Niinpä heti kun tuli joku "sallittu" syy (oli vaikka kipeä tai söi jonkun seuraksi), niin piti syödä kaksin käsin kun kerrankin sai. Nyt vähän eri meiningillä tulee toivottavasti pysyvämpi tulos .

Sattuma suojelee minua itseltäni. Teki mieli jotain suolaista ja ajattelin syödä kuukausia kämpässä pyörineen pusillisen mikropopcorneja. Mutta en vahtinut mikroa kunnolla ja poltin ne Eipä sieltä sitten tullut napsittua kuin muutama vaaleampi yksilö.

Tämänpäiväiset poopcorn-aikeet oli kyllä poikkeuksellisia. Pääasiallisesti mulle ei oo mikään ongelma syödä fiksusti kun oon yksin tai olla vaikka syömättä. Mun mielestä kaikki syöminen on hauskempaa seurassa. Tarjolla olevia herkkuja on erityisen vaikea vastustaa, jos kaikki ympärillä syö. Ja hyvässä seurassa on mukavaa istua pitkään pöydässä, ja harvoin ne pöydät tyhjiä on Varsinainen ryhmäpaine kohdistuu kyllä enemmän juomiseen kuin syömiseen – en tiedä onko mulla poikkeuksellisen juoppoja kavereita, mutta kyllä alkoholin juomattomuus bileissä herättää ihan suoria kysymyksiä. Siksi pitää pystyä naamioitumaan

Yritän alkaa syödä herkkuja pienempiä määriä, vaikka söisi useamminkin. Luulen, että ensimmäinen yritykseni pitää aiemmin tiputettuja kiloja kurissa epäonnistui osittain siksi, että olin liian ankara ja ehdoton itselleni. Niinpä heti kun tuli joku "sallittu" syy (oli vaikka kipeä tai söi jonkun seuraksi), niin piti syödä kaksin käsin kun kerrankin sai. Nyt vähän eri meiningillä tulee toivottavasti pysyvämpi tulos .

Toi on Stam1na niin tuttua! Ihan kuin itse olisin kirjoittanut koko tekstin! Tällä kertaa molemmilla menee paremmin, eikös Sopivasti rentoutta ja mielitekojen karsimista, niin hyvä tulee!

Äääääääh. Nyt tarviin vertaistukea :---( lipsuu ja lipsuu tää mun touhu.

Siitä viikonlopusta ei edelleenkää oo morkkiksia, mut nyt eilinen ja tääkin pv on menny vähä niin ja näin annoskoot karkailee jonnekki ja en tiedä miten saisin ne taas sellasiks sopiviksi (lue: pienemmiksi) ja suklaataki tänää meni pikkusen töissä... Käytiin me tänään lenkille ja sen jälkeen kirjastossa ja kaupassa kävellen ja siinä meni tunti, mut en osaa iloita ku syön ja syön. Plääh.

Lohduttavaa kuulla, että sinäkin pahvinaamari olet joutunut kokeilemaan rajoitukset, repsahdukset ja sen jälkeisen itseruoskinnan ennen kuin huomasit, ettei se toimi painonhallintaan, laihdutukseen kyllä. Oikeastihan jokainen pysyvä muutos käyttäytymiseen vaatii yleensä useamman yrityskerran, ennen kuin oppii itselle sopivan tavan.

Minä aloitin jo eilen harjoittelun syömällä 100g jäätelöä istumalla pöydässä (normaalisti syön herkkuja aina sohvalla tv:n/kirjan ääressä) ja keskittyen jokaiseen suupalaan. Oli herkkua ja tuli oikeasti todella paljon tyytyväisempi olo kuin jos olisin syönyt sen puolihuolimattomasti ja sitten hakenut lisää kun ei vielä riittänyt. Eikä ole tänäänkään tehnyt sitä loppua mieli, vaikka se kummittelee pakastimessa.

Tänään on selvästi huomannut, että ylimääräistä on alkanut kadota, olo on ollut virkeä, kevyt ja iloinen. Kevätkin tulee ja se motivoi vielä lisää, odotan lämpimän sään lenkkeilyä niin paljon .

Tsemppiä last_flowers! Nyt ei anneta periksi. Yritän kuitenkin iloita niistä liikkumisista, ne kuitenkin tukee tätä elämäntapamuutosta. Huomenna menee paremmin, kun päätät niin. Täältä tulee sit hädän hetkellä vertaistukea!

Mitä sä muuten syöt päivän aikana? Syötkö tarpeeks kasviksia, kuituja ja proteiineja, että ne pitää nälän ja mieliteot poissa? Myös riittävän pieni (2,5-4h) ateriaväli auttaa todella paljon!
Oon huomannu myös sen, että vaikka ei olis nälkä vielä silloin, kun pitäisi syödä, syön jotakin silti, ihan vaan pitääkseni kiukuttelun ja nälän kurissa. Hyvin on toiminut.

Oikeaa, terveellistä ruokaa saakin syödä, välillä mä ihmettelen, miten paljon sitä oikeastaan saakin syödä kaloreitten rajoissa. Ne kuvat, missä on rinnakkain esim. 500kcal verrattuna vaikka suklaata ja oikeeta ruokaa, hämmentää aina.

Stam1na:Mä luin ehkä vähän puolihuolimattomasti ton sun viestin, mitä lainasin (samat silmät kevät talvet jne. ). Mutta pointti oli, että repsahdukset, yltiömäinen rajoittaminen ja kieltäminen sekä itsensä piinaaminen epäonnistumisten takia on hyvinkin tuttua. Liian tuttua! Eikä se johda mihinkään pidemmän päälle.

Eikä ne rajoitukset ym. aina toimi laihduttamisessakaan, jos laihduttaessa on itselleen todella ankara ja sit yhtäkkiä kaikki karkaa käsistä, kun ei ole opetellut sitä kohtuutta. Mä laihdutin toissa keväänä 8 kiloa ja kaikki tuli korkojen kera takasin. Liian paljon liian vähässä ajassa. Itseni kuunteleminen oli ihan hakusessa. On välillä edelleen.

Pahvinaamari, ihan oikein olit lukenut. Itsekin laihdutin pari vuotta sitten kymmenen kiloa ja viime kesän ja syksyn aikana hankin ne takaisin. On ollut kyllä rankka paikka myöntää itselleen, että metsään meni ensimmäisellä kerralla. Nyt aion laihduttaa maltillisemmin ja tehdä pikkuhiljaa muutoksia sen sijaan, että yrittäisin tehdä kaikkea kerralla liikaa.

Last_flowers, ei mitään hätää! Ensinnäkään koko projekti ei kaadu vaikka välillä tulisikin takapakkia. Itsekin ehkä tarkastelisin, onko ruokaa varmasti riittävästi. Lisäksi itselläni ainakin lisää herkkuhimoja se, jos yritän kieltää ne täysin. Toisaalta taas itselläni herkkuhimot tulevat joskus myös siitä, jos on tullut syötyä edellisinä päivinä herkkuja. Tuolloin ehkä ravitseva ruoka on jäänyt vähälle ja kroppa yrittää saada sitä himoitsemalla kaikkea. Silloin itselleni toimii yksi ravitsevan ruuan syöntipäivä, jossa ruokaa saa syödä reippaasti. Se jotenkin rauhoittaa kehoa. Jaksamista!

Sori, mutta tää on melkein vitsikästä.. tai ehkä tragikoomista, miten kaikki nyt lipsuu yhtäaikaa. Itsehän lipsuin ateriarytmistä ihan totaalisesti ja sen kyllä huomas sitten; illasta oli nälkä ja kaikki mitä sain käsiini meni luukusta alas. Suklaata, tuplasuklaaproteiinipatukka, pussi karkkia, mokkapaloja.. en viiti ees jatkaa.

No, tän viikon pohjanoteeraus on nyt otettu ja hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä. Jos viikon pluspuoliin pitää keksiä jotain, niin olen tässä treenaillut löysästi leuanvetoa jonkun tovin ja jotain pientä kehitystä alkaa tapahtua. Kohta menee ensimmäinen, niin vähästä se eilen jäi.

Ku karkit ja muut on jääny, hirvee himo on tullu kuivattuihin mangon palasiin.. Ja muihinki kuivattuihin hedelmiin.
En vieläkään syö kunnolla.. Harvemmin sitä kunnon lämmintä ateriaa yhenkään kerran päivässä.

Jospa siitä ravitsemusterapeutista olis apua :3
Onko kuka käyny? Missään vaiheessa ja oliko sillä mitään sanottavaa muuta ku syö kaurapuuros..

Ja näin alku viikosta liikuntaki on jääny vähiin, tietystä syystä, tiiän sen mut sille ei voi mitään.

Ainoastaan pitkäjänteinen itsepetos toimii Eli ekalla kerralla herkkuvatsa ei hyväksy, että totutut herkut korvataan jollain rypäleillä, eikä ehkä tokallakaan. Mutta kun sitä aikansa tekee, niin helpottuu. Kun en oo syönyt karkkia yli puoleen vuoteen, niiden suutuntuma alkaa olla ihan vieras ja outo. Eka kuukausi oli haastavin.

Last_ flowers, mul on niksipirkkatasoinen vinkki annoskokojen pienentämiseen. Ite oon niin yksinkertainen, että toimii: pienempi lautanen. Jotenkin sitä aina haluaa ottaa täyden lautasellisen, ja pikku kippo tulee tietty vähemmästä täyden näköiseksi. Ja jos tekee mieli kumminkin santsata, kaksi pikkulautasta on paljon, paljon vähemmän ku kaksi isoa. Tietty jossain laitosruokaloissa lautaset on sen kokoisia kuin on, mutta kotona kannattaa kokeilla.

Stam1na, toi keskittynyt jäätelönsyönti kuulostaa hyvältä. Vähempi riittää, kun sille antaa suuremman arvon. ( Mut joo, nyt taitaa olla tän kolmen pennin filosofin aika mennä nukkumaan...)