Huippua Muskatelli! Onpa kiva lukea, että noin hienosti sujuu. Ja kun olo on hyvä, jaksaa kaikkea paremmin.

Kävin lukaisemassa tuon linkin ja järkytyin. Tuommoisia vesimääriä ei kyllä mene minulla alas. Juon kyllä päivän mittaan, mutta veikkaisin että n. pari litraa on keskimäärin määrä. Tuon perusteella pitäisi vielä melkein puolitoista litraa pistää päälle. Hui! Miten ihmeessä onnistut? Ilmeisesti vesilasi viereen ja hörppyjä pitkin matkaa? Täytyy kai ottaa tämäkin tarkkailuun

Tuo suklaasääntö on kyllä ihan hyvä. Se on minullekin se suurin haaste. Muut ruuat ja esim. tortut on ok, mutta niiden kanssa pysyn kyllä kohtuudessa. Mutta se suklaa... Juuri samaa olen pohtinut, että jos joulun pyhät antaisi itselleen vapauden syödä rauhassa (ja lukea samalla jotain oletettavasti pukin kontista tulevaa hyvää kirjaa ) , niin se ei ehkä maailmaa kaataisi. Mutta pelkään omaa tahdonvoimaani, tässä jo silloin toissa viikonloppuna taas huomasin, että se on edelleen heikko. Mutta pitää vain psyykata!

On siinä ollut harjoittelemista, etenkin kun mun on imetyksen myötä juotava vielä enemmän, ja aina jos liikkuu yhtään, niin lisää heti puoli litraa ainakin. Siksi asiaa eksyin tutkimaankin, kun tuntui, että mulla on koko ajan jano. Että mikä kauhea diabetes on iskenyt. Olinkin kuivunut! Nyt janontunne on vähän tasaantunut, olo on energinen, eikä makeanhimo vaivaa. Sen olen jollain tasolla tiennytkin, että osa mielitekoja on janoa, mutta signaalit ovat sekoittuneet.

Ensin piti hyväksyä, että vessassa saa ravata "koko ajan". Kuulemma 6-8 kertaa päivässä on vielä normaali määrä. Olenkin aavistellut, että kerran aamulla ja illalla kielii ongelmista.. Sori liiallinen informaatio.

Olen juonut välillä vissyä vaihteluksi, ja teetä myös, etenkin yrttiteetä, ei tule vähääkään kofeiinia. Sitten vaan aamusta alkaen juo, ja vaikka tunnin välein lasillisen. Laitoin jopa kellon muistuttamaan välillä. Joka aterialla kun juo vähän enemmän, tuo jo melkein koko päivän tarpeen. Ihanaa, jos tässä vielä laihtuisin, pärjäisi vähemmällä vedelläkin!

Moi, mikäköhän Murphyn laki tässä on, että kirjoittelu tänne on nyt täysin mahdotonta? Tämä on varmasti viides yritys.

Kiva kuulla, että meille kaikille menee hyvin.
Itselleni melkein liian hyvin, eli vajeet ovat viime päivinä jääneet n 300 kcal suuremmaksi kuin mitä ohjelma suosittelee. En ole kuitenkaan hirveän huolestunut, koska "tärkeät pallurat ovat olleet vihreällä (herkku-, vihannes-, kuitu- ja ruoan koostumus-pallerot).

Tuleva joulu jännittää myös minua. Itse joulupäivä en niinkään jännitä; muutamassa päivässä ei ehdi mitään isoa tuhoa tulla. Mutta se joulukuu... Tiedossa on jo pari pikkujoulujuhlaa (turvaetäisyyksin). Yleensä se on menoa heti kun joululeipomiskausi alkaa, eli 1. adventin tienoilla.
Koitan ainakin säästää suklaan syönti jouluun. Ja suunnittelen pitäväni kiinni siitä, että suklaata saa syödä vain heti ruoan jälkeen. Ettei nälkään tulee syötyä karkkia.

Ai niin, vielä siitä veden juonnista. Tuon mukaan minun pitäisi juoda n. 3 litraa päivässä. Sanoisin, että toteutuu lähestulkoon, vaikka veden juonti ei ole vahvuuksiani.

Minulla on kuitenkin siihen temppu; juon vettä puolen litran oluttuopista. Ei tarvitse siis juoda kuin 6 lasillista vettä päivässä.

Oluttuopissa on kuitenkin omat riskinsä; kuulin kautta rantain, että poikani kaverit kuvitteli minulla olevan alkoholiongelma, kun pöydässä oli aina oluttuoppi.

Ihan huippua! Mahtavaa naiset . Kyllä tämä tästä selätetään. Itsellä eilen tuli kyllä ruisleipätankkaus, joten pelottaa vähän tuo huominen. Mutta jos on plussaa, niin en usko että on pysyvää. Eli henkisesti olen varautunut

Minulla on Muksuliina, myös tuollainen tuoppi käytössä. Juon tosin vain aamulla aina sen tyhjäksi yön yli seisoneesta vedestä. Eli ensimmäinen puoli litraa tulee kyllä siinä. Mutta myöhemmin ei kyllä tule samaa harrastettua. Mutta ehkäpä otan tuosta vinkistäsi vaarin ja pistän tuopin seisomaan pöydälle ja hörpin pitkin päivää.

Ja Muksuliina, tuo pohdintasi on aika samaa kuin mullakin. Suklaa on mun heikkous, mutta toki tulee muutakin syötyä, kun leipoo jouluherkkuja pitkin kuuta. Ja kun se tuo sitä joulun tuntua ja fiilistä, niin ei siitäkään tahtoisi luopua. Mutta jos nyt tuosta suklaasta edes pitäisi kiinni, muiden herkkujen kanssa (ehkä) pärjää.

Vielä piti kommenoimani, että älä kuitenkaan niitä vajeita päästä liian pitkään liian pieneksi. Olemmehan jo moneen kertaan keskustelleet siitä riskistä, että kostautuu sitten myöhemmin. Varmaan jokunen päivä kerrallaan ei kuitenkaan haittaa

Okei, eli huolimatta kohtuullisen hyvin menneestä viikosta, plussaa tuli silti. Olin periaatteessa sinut asian kanssa, mutta vaikeaa oli tuonne tickeriin ja edistymisosioon päivittää Ihan kamalaa, kun tavoite karkaa kauemmas.

Mutta pysyi kuitenkin alle sadan!! Ja nyt pitää lopettaa alkuunsa tämä leivän iltasyönti. Se on nyt kahtena iltana jo tullut sallituksi itselleni ja varmasti yksi iso syy tähän plussaan. Eli paino nousi tosiaan +200 g viime viikosta. Nyt pois tämä iltapupuputus taas ja vaikka rahka + hedelmä illan ohjelmaan. Se korjausliike auttaa varmasti jo tähän. Muuten kun olen tosiaan ollut mielestäni ihan kohtuudessa ja liikunnat toimii. Josko jo ensi viikolla se kymppikilon pudotus rikkoutuisi!!

Tsemppiä kaikille viikonloppuun!

Tutka, leipähän myös turvottaa, eli tuskin on varsinaisesti kyse lihomisesta. +200 g on kyllä niin vähän, että sitä ei kannata miettiä yhtään! -200 g on sitten jo paljon suurempi luku. Hyvin sulla menee!

Mulla on nyt vähän outo viikko ollut kyllä. Otin kokeeksi "laihdutuspillerin", ja se toimi. Nyt olen ikään kuin eri ihminen kuin viime viikolla. Paino alkoi putoamaan niin vauhdilla, että mietin jo, onko se terveellistä. Tarkkailen tilannetta vielä pidempään, ennen kuin tästä uskaltaa sen enempää sanoa. Tuleeko hirveä takapakko kohta, ja olen kaksinkertainen entiseen verrattuna taas. Erona entiseen painonpudotukseen se, etten sinnittele yhtään, en vastusta nälkää tai mielitekoja. Ne katosivat. Tai nälkä tuntuu, mutta ruokahalu ei. Nälkään sitten dyön, ja kylläisyys iskee viidessä minuutissa. Eikä häviä.

Koin, etten voi täysin hiljaa olla tästä, kun vaaka näytti tämä aamuna 110,7. Ei saisi hypätä punnitsemassa joka päivä, munhan piti käydä.vaan kerran kuussa.

Paino keikkuu miten sattuu, mutta tänään kuitenkin 104,5 kg. Huomenna jo varmaan jotain muuta. Tarkoitus nyt kuitenkin että pysyis hetken alle sadanviiden. Ja sitten kiltisti siitä alaspäin, mieluusti.

Tsemppiä kaikille!

Onnea Muskatelli! Hienolta vaikuttaa. Tuo pilleri kuulostaa mielenkiintoiselta, avaa asiaa joskus ja jos siltä tuntuu.

Ja karmale; eikö ole mahtavaa, kun pääsee jonkun tasaluvun alle. Nuo vitoset on kyllä sellaisia. Ja se satanen vasinkin sitten, kun siihen pääsee. Mutta upea tunne on kun on jo noin lähelläkin! Nyt siinä tosiaan tasapainoilua ja suunta alaspäin.

Niin tässä tavoitteena on itselläkin. Käsittämätön päivä oli kyllä eilen, En tajua, miten pääyin kyllä taas herkuttelemaan. Tai tiedän oikeastaan, meillä jäi päivällinen ruokana väliin, niin illalla kostautui. Oli sellainen olo, että teki mieli vaan syödä. Taas näkee, että järkevä, säännöllinen ajoitus on tärkeää. Siitähän meillä taisi olla tässä puhettakin vasta. Nyt on tänään vain muistettava, ehdittävä ja saatava kunnon ruoka aikaan. Jotenkin vaan nyt on kokkailu niin tylsää, eikä yhtään kiinnosta. Mutta ei auta.

Ihanaa sunnuntaita tästä huolimatta!

Käykää tuolta Omalla vastuulla -osiosta lukemassa. Punnitsin riskejä, ja ajattelin, ettei siinä mitään menetäkään. En olisi hurjimmissa unelmissanikaan osannut arvata lopputulosta. Kaikki syömiseen liittyvät ongelmat vaan katosivat. Pää ei meinaa pysyä mukana, muutos on niin radikaali. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi, on oikein pitänyt pysähtyä pohtimaan mikä muu minua määrittää kuin syöminen ja paino. Nyt vain käytännössä odottelen, mihin asti paino putoaa tällä määrällä ruokaa, jonka pystyn syömään. Sitä odotellessa voin keskittyä muihin asioihin. Ruuaänlaittokin on niin helppoa, kun voi vaan kylmänviileästi pohdiskella, mikä olisi hyvää ja terveellistä.

Sain perjantaina lahjaksi suklaalevyn, söin siitä pari riviä, ja se odottaa avattuna kaapissa edelleen.