Tervehdys, täälläkin syntinen. Viime viikonloppuna söin karkkia, joulutorttuja ja piparkakkuja. Onneksi karkit loppui viikonlopun aikana, enkä nyt ihan kamalasti niitä vetänyt. Joulutorttuja tuli syötyä varmaan 4 kpl ja piparkakkuja viikonlopun ja viikon aikana varmaan parisen kymmentä. Kävin suonikohjuleikkauksessa maanantaina, joten oli syytä lohdutteluun... Olen kyllä syönyt myös liikaa ruokaa, parina iltana vetänyt myöhään illalla vielä leipää.

Kiitos kysymästä Tutka kivut hellitti kun jätin hevi-osaston vähemmälle. En ole enään syönyt muuta siltä osastolta kuin marjoja ja joitain vihanneksia keiton joukossa.

Paino poukkoilee eestaas muutamia satoja grammoja. Tänään kuitenkin satagrammaa alempana kuin aiemmin.
Eli 103,6 kg

Isäntä kaatui kyljelleen kivikasaan. Siis isoja kivanlohkareita mökillä. Oli jotain risuja sinne vienyt ja risujen alla kivenmurikka, joka tietty lipes jalan alta. Kylkiluun murtuma. Hiukan paremmin jo pääsee sängystä ylös, mutta yöllä katselin kun yritti kääntää kylkeä, auts!

Isännän vaiva nyt teki sen, että mun piti käydä mökillä lämmittääs. Puukopan nosto ilm sai lonkan taas oirehtimaan.
Ei voi mitään, ollaan vanhoja ja vaivaisia.

Joulun eteen en oo mitään vielä tehnyt.
Syynä epävarmuus voidaanko nähdä pojan porukan kanssa? Miniä tulee perjantaina jemenistä kotiin työkeikalta. Noin kolme kuukautta siellä.
Nyt sitten karanteenia pari viikkoa edessä. Joten täpärälle menee meen joulun vietto.

Ehkä teen laatikoita pakkaseen tänään?

Hyviä vointeja kaikille

Meillä on huomenna jouluateria ystävien kanssa, kun eivät pääse aaton tuntumassa, ja meilläkin saattaa sukujoulu peruuntua.

Hienoa, Karmale! Selkeästi alle 104!

Mulla on ollut vähän omituinen kierre tässä, syön yhtenä päivänä liian vähän ja seuraavana sen johdosta vähän liikaa ja ennen kaikkea huonolaatuisesti. Sitten taas ei seuraavana päivänä maistu mikään jne. Parempi olisi syödä päivittäin sopivasti, siihen ehkä pääsin tänään.

Tänään sain kokea senkin ihmeen, että nälkä näkyi vain kiukkuisuutena, eli verensokerin laskuna, mutta mitään fyysistä tuntemusta ei tullut. Sitten kun sain syödyksi, olin taas hyväntuulinen. Tähän mennessä olen vain kuuliut tästä ilmiöstä kerrottavan, en muista koskaan aikaisemmin itselleni käyneen niin.

Harkitsen piilottavani vaa'an kokonaan ja kaivavani sen esiin helmikuussa. Typerät ajatukset nopeasta painonpudotuksesta eivät saisi nyt tulla tätä häiritsemään. Ekan viikon jälkeen painonlasku tosiaan hidastui ja hetkeksi pysähtyikin. Mutta tänään huomasin saunassa, että pyyhe kietoutui istuvammin päälle! Eli pienenen kyllä, vaikka ei niin vaa'alla taas näy.

Joulun läheisyys asettanee haasteita kaikille. Toisaalta lohduttavaa, kun itsellä ainakin on näköjään ote hellittänyt. Ajattelin nyt lähinnä, että jos saisi suurin piirtein painon tässä loppuvuoden pysymään, olen tosi tyytyväinen. Pudotusta on näillä syönneillä aivan turha toivoa! Viikonloppu meni aivan höpöksi, ei siitä sen enempää. Mutta hyvää ruokaa syötiin! Tosin aivan liian paljon. Ja itsenäisyyspäin kunniaksi Suomi-suklaata, ei hyvä painon suhteen. Muuten kylläkin olí hyvää

Hienosti karmale sinulla on paino laskusuunassa. Hatunnosto näinä aikoina!!

Maanantaina kirjoittamani vielä enemmän tässä nyt vahvistuu. Ei taida olla tälle kuulle toiveita järisyttävistä painonpudotuksista - kunhan ei nouse. Mikä lie tässä nyt saa syömään aivan liikaa.

Ja sain maanantaina vielä tiedon altistuneeni koronalle, joten tässä sitä ollaan kotona karanteenissa. Eli salille ei pääse nyt hetkeen . Mitään oireita ei ole ilmennyt ja altistuksesta on sen verran jo aikaa, että todennäköistä on, että olisi jo iskenyt jos on iskeäkseen. Mutta loppuun asti nyt sitten kotona odotellaan. Toivottavasti tämä on nyt sitten syvällisin kosketukseni tähän tautiin.

Toivotaan parasta, Tutka! Nyt on hyvä hetki tutkia netistä joku kiva kotitreeni! Nimimerkillä Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon. Joogat, kävely ja hulailu ovat tauolla kaikki, ovat olleet jo viikon päivät. Toisaalta eilen kannoin tyttöä noin tunnin selässä, ja se jo tuntui olevan liikaa. Meillä on perheessä ihan tavallinen nuha, mutta näköjään sekin vie voimia. Ehkä on ihan hyvä kuunnella itseään.

Tutka, voi olla kyse ihan vaan pidemmän energiavajeen tuomasta uupumuksesta. On hyväkin nyt syödä muutama viikko nollavajeilla, ja vuoden alusta sitten taas uudella innolla. Aikanaan laihdutin muka terveellisesti, vaikka oikeasti liikuin niin paljon, että söin ihan liian vähän. Paino putosi kilonkin viikossa, ja olin siihen niin tyytyväinen, etten kuunnellut nälkää, tuijotin vain taulukoita. 5 kk jaksoin, ja juuri joulun seutuun tunsin oloni laihaksi ja riutuneeksi. Tammikuussa olikin sitten jo viisi kiloa tullut takaisin, koska sitten kun aloin syödä, ei loppua meinannut tulla.

Sunnuntaina tuli vähän syötyä mitä sattuu, juhlavalmisteluiden lomassa meni liikaa suklaatakin. Maanantaina sitten ei juuri muu olisi maistunutkaan. Pakotin itseni syömään kunnolla kaikkea terveellistä, ja iltaa kohden helpotti. Tiistaina pystyin avaamaan konvehtirasian, antamaan perheenjäsenille kaksi ja ottamaan itsekin, enkä ole palannut rasialle. Nyrkkisääntönä siis, että kun suklaata tekee valtavasti mieli, sitä EI syödä. Saan voimia ajatuksesta, että ruokin masussa olevia suklaamonstereita, ja ne kasvavat isommiksi, jos niille antaa liikaa makeaa. Motivaationa toimii myös tämä ihana olotila, jossa ei oikein tee mieli mitään. Tasapaino on näemmä aika herkkä, pienen herkuttelun se kestää, mutta yhtään enemmän vie raiteilta. Vähän kuin alkoholi, lasillisen, jopa kaksi, voi ottaa, mutta kolmesta tulee hiprakka ja seuraavana päivänä krapula. Tämän kun olisi sisäistänyt jo vuosia sitten.

Korona ei ole iskenyt, mikä on tietysti hyvä. Sunnuntaina sitten salille!

Mutta ruokailut aivan sekaisin. Tulee syötyä aivan mitä vain ja suklaata aivan älyttömästi. Nyt tosiaan tavoite on vain torjuntavoitto, ei tuo paino nyt enää saisi ylöspäin laukkoa, jos ei putoakaan.

Ei minusta Muskatelli oikein ole noihin kotitreeneihin. Joskus olen koittanut, mutta en saa itsestäni irti. Eli karanteeni ei sovi minulle...

Kiitos kokemuksen jakamisesta.Tuo on hyvä opetus, että liian nopeasti ei tosiaan kannata ahnehtia painonkaan pudotusta. Ja hienosti sait nyt itseäsi kiinni niskasta suklaan suhteen. Ei ole täällä vielä onnistunut...

Ja painohan oli noussut hurjat 800 g viikossa . Mutta tässä on siis aivan varmasti sitä edellisenkin viikon huonojen syömisten seurauksia.

Tiistaina söin sitten taas varmaan 100 g, nyt olen ollut kohtuuden tiellä pari päivää. Ei sillä, kyllä haluan herkutellakin suklailla, mutta nyt nuo olivat selkeästi liian vähäisestä syömisestä johtuvia hairahduksia harkitun herkuttelun sijaan. En ole oikein nyt löytänyt hyvää tasapainoa energiamäärän kanssa, syön välillä liian vähän. Välillä sitten taas liikaa.

Ihanaa, että pääsit salille! Kyllä se taas siitä alkaa sujumaan, välillä on huonompia viikkoja. Mulla ne aina liittyvät kiertoon, nyt pystyy jo ennustamaan.

Minusta on ihanaa, että Muskatelli sinä tunnut pääsevän kohtuuteen piakkoin aina huonojenkin päivien jälkeen. Mistä kummasta se itsehillintä löytyy? Minä olen kyllä syönyt suklaata joka päivä, eikä loppua näy Olen niin vihainen itselleni, mutta ei näköjään pysty lopettamaan. Joulun suklaiden jälkeen on varmaan pakko pitää totaalitammikuu tämän suhteen, muuten tästä ei pääse irti. En ole vielä oppinut hillittyyn herkutteluun. Ja valitettavasti tämän kyllä huomaa. Minulla on nyt koko ajan semmoinen ähky olo ja raskas fiilis. Eli ei ollenkaan kiva.

Ainoa positiivinen juttu, että liikuttua on tullut edelleen. Koitan nyt sen pitää tässä kuussa kunnossa. Ja syömiset/herkut ottaa haltuun tässä joskus...

Paino oli 400 g viime viikkoista alempana, mutta kyllä tämä nyt sahaa edes takaisin. Ens viikko on kyllä varmasti plussaa, onhan torstaina jouluaatto. Ja koko viikko joulun laittoa. Mutta näillä mennään nyt. Edelleen linja ja tavoite on nyt se, että vuoden loppuun asti koitan tasapainoilla näillä luvuilla, tavoite on että pysyy koko ajan alle 99 kg, sitten on helpompi lähteä taas 1.1 uudella innolla. Onhan tämä ollut ihan kohtuullisen hyvä syksy. Mutta pakko tuota vaakaa on seurata (ja syömisiä), muuten tämä NIIN helposti lipeää käsistä ja ihan kohta ollaan taas siinä mistä lähdettiin.