Viikko ilman sokereita, mitä nyt muutama karviainen. Pikkasen kohollaan olevien sokerien takia marjojakaan ei saa syödä ylettömästi.

Vireystaso alkaa selvästi nousemaan, jaksan paremmin tehdä kaikkea.
Suklaa saa jotenkin veteläksi ja haluttomaksi. Menee aika vaan meinaamiseksi, nyt taas saa jotain aikaiseksi.

Taidan nyt elää jonkin aikaa viikko kerrallaan. Toivottavasti ens perjantaina on jotain tuloksia tullut.

Huomenna on kamujen luona illanvietto. Vähän pähkäilen, kun makureita ovat, ottaisinko omat eväät mukaan? Ymmärtävät asian.

Mitäs muille kuuluu?

Karmale, mitä ovat makurit ? Hauskankuuloinen sana !

Muskatelli, sokeriton syyskuu taitaa olla yleisempi kuin tipaton tammikuu. Mitä lasket herkuiksi ? Mulla on yleensä työpaikalla pähkinäpussi, nyt ostin vahingossa jotain Nöttifruttia jossa on kuivattuja hedelmiä ja rypsiöljyä. Tuntuu aika sokeriselta. Pidän sitä hyllyssä niin ylhäällä että pitää nousta seisomaan ja kurkottaa jos aikoo ottaa.

Sain sitten kuitenkin mentyä toisen kerran samalla viikolla vesijuoksemaan. Sääennusteessa taidetaan sanoa, että etelässä kannattaa ulkoilla lauantaina ja siivota sunnuntaina, sillä silloin on tuulista ja vähän isommin sateen uhkaa. Pohjoisempana sitten päinvastoin.

Oletteko löytäneet jo sieniä ?

Jessie, nollatulos on hyvä tulos! Ja jos tietää tehneensä asioita "oikein", on melko varmaa, että seuraava viikko on miinusta. Mun tän hetkisestä liikkumattomuuden tilasta 5-4 kertaa liikuntaa viikossa kuulostaa tosi paljolta, siitä "harhakäsitykseni".

Päivät vaan lipuvat, eikä mulla oikein edelleenkään ole muuta kuin hyötyliikuntaa. Pääkin kaipais jo kävelylenkkiä. Onneksi kohta muutetaan, tän nykyisen asunnon ympäristö ei houkuttele oikein mihinkään. Jospa tänään tekis yhden sellaisen 15 minuutin jumpan, joihin ennen flunssaa tykästyin. Ja ajatelkaas, vielä viitisen vuotta sitten juoksin 10-15 kilsan lenkkejä.

Karmale, hyvin lähti sujumaan sulla, hienosti viikko mennyt! Mullakin liika sokeri nukuttaa, vaikka väitänkin kestäväni esim 100 g suklaata varsin hyvin pääkopan puolesta.

Tappis, jee vesijuoksulle! Tavallista herkkulakkoa täällä, muutama korvikeherkkukin sallittu, kuten proteiinipatukka. Kunhan on tarpeeksi halpa ja kuiva. Kauppareissu kolmen muksun kanssa vain mun kohdallani tarvitsee jotain pientä palkintoa, etenkin jos koko viikon ostokset haluan. Tykkäävät tulla mukaan ja minusta on hyvä, että oppivat käyttäytymään kunnolla, mutta jatkuvilta kertausharjoituksilta ei voi välttyä.

Yhden teelusikallisen päivässä laitan sokeriakin tuorepuurooni, ja kuivahedelmiä kohtuudella, kuten rusinoita. Normaalisti en niitä syö paljon, että määrät ei saisi olla sen kummempia kuin yleensäkään. Mun kasvatusfilosofiaani kuuluu jokapäiväinen jälkiruoka, joten makeat rahkat ja jogurtit ovat myös sallittuja. Usein aion ottaa jotain hedelmää jälkkäriksi.

Huomautetttakoon tähän väliin, että jos aina vaan pysyttelisin jälkiruuassa, herkut eivät juuri koskaan menisi överiksi. Pitäisi taas kurinpalautella siinäkin. Katsotaan nenänvalkaisun jälkeen.

Mites viikonloppu sujuu?

Voi, olis mulla aikaa! Pieninkin on jo kolme, niistä olisi vain hauska katsoa, kun äiti jumppaa. On vain niin vaikea viitsiä.

Mutta tänään viitsin! Pientä tapailua lihaskunnon puolelta ja venyttelyä 20 minuuttia. Se on taas yksi alku, ja jälleen muistin, miksi kaikki liikunta on musta ihanaa. Taidan huomenna viedä katraani aamukävelylle sen sijaan, että temmeltäisivät vaan pihassa. Jos vaikka otettaisiin auto ja ajettais pururadalle!

Hyvää yötä kaikille, kiitos inspiraatiosta!

Muskatelli, respektiä jos järjestät lapsikatraan aikatauluihin pururataretken !

Mulla ei ole omia lapsia, mutta lähipiirissäni käydään naisvoimistelijoiden järjestämällä aikuinen-lapsi afrotunnilla (olen siihen osallistunut työntelemällä liian pientä pikkuveljeä vaunuissa). Ja sitten on tietenkin Fröbelin palikat, josta voi jatkaa hurjempiin ilmakitarasessioihin...

Eilen pääsin pariksi tunniksi sienimetsään. Oli hirvikärpäsiä, yh. Nyt pitää siivota, pyykkikone pyörii.

Tappis, makurit on makeansyöjiä

Söin kesän ensimmäisen grillimakkaran ja ison salaatin. Sillä aikaa oli ilmestynyt jälkkäriksi jotain makeaa kun kävin eläimiä tervehtimässä. Isäntä ystävällisesti söi mun jälkkärin.
Ei nuo kamut oikein tajua mun hommiani vaikka selitin että sokerit liian korkealla.
Uimassa kuitenkin olin tosi pitkään.

Viikon sokerilakko jo näyttää että vireystaso alkaa nousemaan.

Nyt odottelen urheilun loppumista että saan isännän tempaistua puolukoille. Metsätie vähän paha mun ajettavakseni.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille

Täällä alkaa flunssa kiertää taas poppoota. Johan tässä oltiinkin viikko terveinä!
Eilen minua palelsi koko ajan ja nenä vuoti vähän. No, se meni ohi ja ajattelin johtuneen vaan siitä että kävin aamulla suihkussa ja hilluin liian kauan alusvaatteissa viileässä asunnossa.
Tänään alkoi sitten tyttö yskiä ja nenä vuotaa, oksensipa myös äsken. Tiedä sitten onko vatsatautia, vai aiheuttiko yskä sen.

Mutta niin, tässä sitten seuraavat viikko tai pari on tätä. Ensin sairastaa lapset. Ja se meinaa valvottuja öitä ja aikaansaamattomia päiviä.
Sitten sairastaa itse.
Ihanaa tää pikkulapsiarki

Tässä olen miettinyt sitä mikä tuossa BMI30ssä on vikana kun siitä ei tahdo
päästä ali millään. Jostain yli pitkälti yli BMI40 olen projektia lähtenyt tekemään. Ja nyt olen jo kohta puolivuotta yrittänyt päästä tuosta 30 rajasta ali. Kolmena päivänä keväällä jo pääsinkin, mutta sitten iski joku outo asia ja takaisin yli. Rajaan ei kumminkaan ole kun muutama kilo ja luulisi että tällä kokemuksella sen voisi puristaa helposti. Mutta ei sitten millään.

Onko teillä kokemuksia tästä, että tulee joku haamuraja vastaa, ja sitten siitä ei pääse "yli" millään. Itsellä aikoinaan oli 113kg, sitä vastaan taistelin monta vuotta, jokainen yritys tyssäsi siihen. Sitten tuli se iso 100kg raja josta pääsin onneksi muutaman kuukauden puristuksella. Mutta nyt tuntuu siltä että on tullut niin iso vuori vastaan, etten saa sitä kiivettyä yli. Pitäisiköhän kiertää, vois vaikka treenata lihaksia, ja sitten vaan lopettaa treenaaminen. Jolloin keho ei ymmärrä pitää kiinni tuosta rajasta.

Uskon kumminkin siihen, ettei tuo BMI30 ole mulle sopiva olotila.
Mutta ei nyt ihan ihanne painoonkaan tarvitse mennä.

Petri

Minulla se haamuraja oli aikaisemmin 72kg. Sen alle en vaan päässyt. Siinä painossa pysyin joskus vuosia sitten pitkään. Joku vilautti silloin sellaista teoriaa, että se olisi keholle tuttu paino, eikä siitä haluaisi luopua
Enkä siis tiedä mitä perusteita tälle teorialle olisi, mutta hyväksyin sen kun kävi silloiseen tilanteeseen

Nyt tällä hetkellä olisin tuohon painoon hyvin tyytyväinen
Jospa se sieltä vielä itseään vilauttaisi

Elämäntavat kuntoon! Jess! Hyvältä kuullostaa. Elelin vuoden päivät tarkkailemattomassaa tilassa ja paino pääsi nousemaan 7 kiloa. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että ennen samassa tilassa ollessani paino on noussut enemmän...
Ongelmani on makean syönti eli olen makuri. Tykkään vaan kauheasti makeasta. Makeanhimooni teen nykyään smoothieita marjoista ja lisäilen niihin rahkaa ja/tai kaurahiutaleita jne. Siten saan nuo pallot vihreiksi helposti. Ja olen ollut huomaavinani että se makeanhimo on vähän talttunut noiden kanssa.