nyyti91 vetoremmit on sellaset hihnat mitkä tulee ranteen ympärille ja vapaa pää kiedotaan kahvan/tangon ympäri. Katso esim. googlesta sieltä löytyy tietoa vetoremmeistä.

nyyti, taljojen vetelyssä täytyy ainakin mulla olla vahva keskivartalon tuki, että edes voi kohdistua selkään. Lisäksi on neuvottu huolehtimaan siitä, että kyynerpäitä ei vedetä liian taakse, vaan vedon loppuvaihe tehdään lapoja lähentämällä. Luonnostaan hyväryhtisellä lavat varmaan toimii ihan itsestäänkin oikein, luulisin. Mutta mulle se piti neuvoa

Pääsispä tekemään kunnon treenejä salille. Harmittaa, kun yläkropan treenit jää kevyihin taljoihin ja vastaaviin. Aina ei oikein edes viitsi lähteä salille, kun tuntuu, että nuo kevyet pidot löytyy yhtä hyvin kotona FlexiBarilla.

Kiitoksia neuvoista.

Zardi, se on kyllä ärsyttävää kun ei pääse treenaamaan kunnolla. Itsekin oon tässä flunssassa, mutta mulle terkkari sanoi että kevyt liikunta on kuitenkin hyvästä heti kun tuntuu että pystyy. Toivottavasti tuut parempaan kuntoon pian!

Tervehdys! Laiska olen kirjoittelemaan näihin, MOT. Arki on tietysti myös kiireistä, mutta seuraillut olen välillä taustalta juttujanne.

Joku kommentoi, miten paljon on kropassa tapahtunut vuodessa muutosta. Ja tässäpä minun ongelmani; mitään ei tapahdu. Olen yli kolme vuotta ollut samankokoinen, ja harrastanut tavoitteellisesti (kehonmuokkaus) liikuntaa - olkoonkin, että ensimmäiset kaksi vuotta meni liikaa aerobisen liikunnan parissa ja lihaskunto tuli kunnolla mukaan vasta viime kesäkuussa. Turhauttaahan se. Tilanne on sama kuin niillä opiskelijoilla, joita välillä näen työssäni - tekee hirveästi duunia, opiskelee, yrittää, tekee kaikkensa - ja tulokset eivät millään tasolla vastaa sitä työmäärää. Jokin on pielessä ja tällaiset opiskelijat ohjaan aina ensimmäisenä erityisopettajan puheille. Niinpä minäkin otin yhteyttä personal traineriin. Ensimmäinen pt:n tekemä ohjelma on nyt taskussa ja tänään menen tekemään ensimmäisen treenin ohjelman mukaisesti.

Kävinpä myös sellaisessa hormonitoimintaan perustuvassa pihtimittauksessa. Tai siis menetelmä on perinteinen pihtimittaus, poimut mitataan 12 pisteestä, mutta sen perusteella, miten rasva on jakautunut, annetaan arvio hormonitoiminnasta. En nyt ollut ihan kaikesta täysin vakuuttunut, mutta kyllä sieltä sellaista informaatiota tuli, mitä olin itsekin epäillyt. Insuliini olisi sen mukaan ongelma. Ei yllättänyt, minulla oli raskausdiabetes ainakin toisessa raskaudessa. Hiilareita mun kannattaa jatkossakin rajoittaa. Nyt jätin ruisleivänkin pois, sekä maitotuotteet. Hiilareita tulee päivässä enää n. 60-70g. Katsotaan, miten se vaikuttaa jaksamiseen.

Tein myös mittaukseen kuuluvan vatsahappotestin...En läpäissyt. Itse asiassa sen testin perusteella mulla ei varmaan ole vatsahappoja ollenkaan...mikä selittäisi tietysti sen, että mitään ei kropassa tapahdu (kun ravintoaineet ei vaikuttaisi) mutta käsittääkseni hapoton vatsa aiheuttaisi kyllä muitakin oireita. No, kuten sanoin, ihan kaikesta en ollut täysin vakuuttunut.

Treeni-iloa kaikille! Mulla menee tänäänkin melkein koko päivä töiden merkeissä, mutta salille meinasin silti jossain vaiheessa ehtiä. Olen tietoisesti opetellut olemaan tässä asiassa itsekäs ja ottamaan sen ajan itselleni, enkä aio siitä potea huonoa omatuntoa.

Heippa,

Ilmoittaudunpa minäkin tänne kehari-ryhmään.. Tavoitteena on siis kehonmuokkaus ja voiman kasvatus laihdutusprojektin tuoksinnassa, ainakin parhaani teen. Joko niin, että vuorottelen ylä- ja alakroppaa joka-toinen-kerta -menetelmällä, tai vaihtoehtoisesti paristi viikossa koko kroppa ja paristi ala- ja yläkroppa erikseen. Ensimmäistä olen nyt tähän mennessä tehnyt enemmän, tällä viikolla jälkimmäistä ensimmäistä kertaa. Vähän on ollut voimat vähissä dieetillä, siksi oon siirtynyt tekemään koko kroppaa myös väliin että tulee tasaisesti tehtyä edes jotain kunnollista.

Tällä hetkellä tavoitteena on tehdä 4 treeniä viikossa, aerobisia vähän jaksamisen mukaan. PT:ni mukaan syön tällä hetkellä liian vähän hiiliä voidakseni parantaa kestävyyttä hirveästi, ja se on kyllä tullut huomattua spinningeissä niinä harvoina kertoina kun sinne on eksynyt. Sen sijaan peruskestävyystreeniä sopisi tehdä enemmän, tällä hetkellä se jää todella vähäiseksi. Eikä huonon nälänsietokyky helpota asiaa yhtään.. Oon entisenä hiilaripelkoisena yrittänyt maltillisesti lisätä hiiliä ruokavalioon ainakin niinä päivinä, kun teen treenin. Välipäivinä jätän sitten vähemmälle.

Ärsyttävin asia tällä hetkellä on se, että voimat on vähissä. Hyvää on se, että treenaamaan lähtee kuitenkin suht mielellään edelleen ja painojakin on silti saanut nostella. Välillä kyllä menee reenissä hermo jos ei meinaa jaksaa oikein mitään etenkin jos sykkeet pääsee kohoamaan ja tuloo paha olo..

lauantaina, 25. tammikuuta 2014 klo 16:39 Pilkkune kirjoitti::

Ilmoittaudunpa minäkin tänne kehari-ryhmään..

Repesin.
Mutta joo tervetuloa vaan. Se on totta että ei jaksa treenata jos ei syö tarpeeksi, sitä itsekin oon joutunut osin kantapään kautta opettelemaan. Vaikka haluaisi samalla laihduttaa niin miinukset kannattaa pitää varsin kohtuullisina ja ruokavalio monipuolisena. Toisaalta kuitenkin ymmärtääkseni lihaskuntoharjottelu laihduttamisen aikana on siitä tosi hyvä, että se estää muuten syntyvää lihaskatoa. Hyvä että sulla on PT neuvomassa.

Mua muuten yleensäkin kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksia personal trainereista, jos kerran ainakin pink pantherilla ja Pilkkusella on sellaset? Mitä teette pt:n kanssa, paljonko maksaa, ootteko ollut tyytyväisiä ts. onko siitä oikeesti hyötyä?

Mä kävin tänään vähän shoppailemassa "lohdutukseks" siitä etten pääse edelleenkään kunnolla salille. Satanen uppos kaksiin uusiin urheilurintsikoihin, mutta eipähän tarvii enää sinnitellä vanhoilla ja venyneillä. Onneksi tänään tää räkäsyyskin tuntuu jo vähän helpottavan, että jospa taas lähipäivinä pääsis puntteja nostelemaan...

Katselin netistä voisinko monipuolistaa nykyistä ojennuksille ja hauiskäännöille pohjaavaa harjoitusta. Hammerejä ja ranskalaisia voi tietenkin tehdä. Kaksi käsipainoa saisin aikaiseksi, mutta joutuisin tyytymään 9 kiloon per tanko. Täytyisi kaivaa taas kuvetta ja hankkia kaksi sopivan painoista käsipainoa. Toisaalta kun yhdessä minitangossa on 18 kiloa, se riittää rasitukseksi, vaikka toinen käsi lepäisikin. Vaihdan kättä kun väsyttää, ja harjoitus loppuu, kun voimat loppuu, tänään puolessa tunnissa. Jos kävisin kuntosalilla, asiat olisi toisin, tekisin monipuolisemmin, kilometrin päässä olisi sellainen. Löydän kyllä syitä laistamiselle, mutta syyt ovat hyviäkin syitä. Mukavampi kotona, aina kun huvittaa, ei tarvitse matkustaa, odotella mestojen vapautumista. Ja siellä, missä paljon porukkaa kokoontuu, tulee aina jotain ongelmia. Joskus voimisteluleireillä oli aikoinaan hyvä henki, nyt joku saattaisi kommentoida, terve fattso (moi läski). Nykyisellä kunnolla ja olemuksella katson parhaaksi harjoitella kotona.

Mun mielestä on hienoa ja itseänikin motivoivaa, kun salilla käy erilaisia ihmisiä. On upeaa nähdä lihaksikkaita, sporttisia vartaloita samoin kuin niitä jotka vasta ovat uskaltautuneet salille, vaikka olisikin ylipainoa. Kyllä siellä kaikille tilaa on.

Toki ymmärrän, jos salille on hankalaa mennä ja sen takia treenataan kotona. Käsipainoilla voi tehdä vaikka mitä: kyykkyjä, maastavetoa, vipunostoja, pystysoutua, pystypunnerruksia mm. Eli rohkeasti vaan kokeilemaan!

Ja sitten tuohon kehitykseen, mistä oli aiemmin ollut puhetta: mulla kehitystä on tapahtunut paljon, koska ennen kävin vain jumppailemassa ja salitreeni tuli kuvioihin vuosi sitten. Salitreeni on ollut säännöllistä ja olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota ruokailuun. Kehitys ei ole enää niin vauhdikasta kuin aiemmin, mutta sitä tapahtuu silti koko ajan. Aluksi ympärysmitat pieneni tosi paljon, vaikka painoa ei kovin paljoa ole lähtenytkään. Voima kasvoi aluksi tosi nopeasti. En ole käyttänyt mitään personal trainer-palvelua ja ihan vaan siitä syystä, etten ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Olen ottanjt asioista itse selvää ja se on toistaiseksi tuottanut tulosta. Näillä mennään niin kauan kuin kehitystä tulee.

Just tänään näytti olevan lehdessä juttua siitä, että personal trainerin ammattinimike haluttaisiin vahvistaa. Itse toivon tuota sikäli, että ala on kasvanut vahvasti ja kun ammattinimike ei ole vahvistettu, niin mukaan mahtuu jos jonkinlaista toheloa, jotka ovat päättäneet antaa itse itselleen pt:n tittelin. Ala on toki sellainen, jota ei opita koulussa vaan kokemuksella, mutta jos sitä kokemusta ei ole ja pt:n koulutus halutaan, niin ammattitaidon saaminen nykyisten pikakurssien aikana on aika haasteellista. Tietyt firmat tuntuvat vielä rahastavan noilla pt-kurssituksilla ensin rahat pois ja käyttävän kurssilaisia lähinnä flyereiden jakelijoina ostoskeskuksissa ja tuollaisen toiminnan haluaisin kuriin. Jos ihmisiä koulutetaan, niin niiden ammattitaitoa tulisi pyrkiä todella kohentamaan siinä työssä, mihin he ovat kouluttautumassa eikä pitää niitä tyyppejä salin vastaanotossa jakamassa pelkkiä pukukaappien avaimia.

Asiassa on toki myös se puoli, että ketkä sitten ovat valmiita maksamaan hyvästä ohjaajasta? Mun käsitykseni personal trainerista on se, että se on tyyppi, joka perehtyy asiakkaan treenitaustaan ja tavoitteisiin ja siinä sivussa joutuu perehtymään myös yleensä johonkin vieraampaan urheilulajiin, omituiseen ruokarajoitteeseen, vanhaan urheiluvammaan tai sairauteen ja kehittää kaikki nämä asiat huomioivan ohjelman ja opettaa sitä asiakkaalle. Sit se palkattu ihminen tekee säännöllistä seurantaa, viilaa ohjelmaa, vastailee kysymyksiin ja kenties hoitaa saman huolenpidon myös ruokavalion osalta. Personal trainerin työ ei siis ole sitä, että annetaan Arnoldin G6 koiraan, sanotaan että syö paljon protskua, hyviä rasvoja ja katso hiilareiden laatu ja soittele kuukauden päästä uudestaan. Hyvällä personal trainerilla tulee olla aika huikea tieto, taito, kokemus ja sit vielä pedagogisia kykyjä ja taitoa lukea myös niitä pt:n todellisia asiakkaita, jotka eivät ole urheilijoita tai aktiivikuntoilijoita, joilla hommaan on urheilijan tai aktiivikuntoilijan asenne. Todelliset pt:n asiakkaat ovat ihan tuikitavallisia tallaajia ja sitä jengiä, jotka tulevat tapaamisiin kertomaan, että en mä nyt voi tehdä noita leuanvetoja, kun ne ovat aina ennenkin olleet niin hankalia ja oon syönyt kuusi päivää pakastepitsaa, koska serkulla oli nimipäivä toissaviikon torstaina ja se pääsiäinenkin on kuukauden päästä.

Ja sit tässä on vielä sekin seikka, että mistä kaikesta on järkevää maksaa? Jos on halua ja mahdollisuus maksaa hyvälle pt:lle, niin onhan se varmasti motivoivaa ja varsinkin aloitteleville treenaajille on hyväkin, että mukana on joku joka tsekkaa tekniikoita, mutta noin yleisesti ottaen olen kyllä sitä mieltä, että perustreenissä ja kuntoilussa ei mun mielestä yleensä tarvita koko elämän kattavaa valmennusta. Suurimmalle osalle riittää, että tietää perusteet ja sen jälkeen voi tehdä perusjuttuja tai alkaa soveltamaan sitä mukaa kun oppii uutta. Jos vaan viitsii toteuttaa niitä kokeneempien treenaajien kertomia perusjuttuja, opetella tekniikat, kehittää liikkuvuutta ja syö fiksusti niin tulosta alkaa kyllä tulemaan ihan salimaksun hinnalla. Ongelma-asiakkaat ovat sit tietenkin asia erikseen ja silloin kyse ei ole edes pelkästä pt:n ammattitaidosta, vaan tilanne saattaa vaatia jos jonkinlaista fyssaria tai labrakokeita.

Morjens, liittyisin joukkoon!

Tavoitteenani siis kiinteytyä ja kohottaa kuntoa noin puolen vuoden liikkumattomuuden jälkeen. Reenaan monipuolisehkosti: viikossa yksi lenkki/aerobinen tunti, yksi 1,5h tanssitunti, yksi venyttelytunti/pilates ja yksi lihaskuntotreeni (sali/kahvakuula/pumppi).

Syömisissä noudatan löyhästi GFG-dieetin ohjetta. En ole dieetillä, vaan muutan elämäntapaa. Olen normaalipainoinen, mutta muutama kilo läskiä saisi lähteä. Haaveilen myös lihaksikkaista käsistä

No, se esittelystä. Kysyisin, josko joku osaisi neuvoa: mitä kannattaisi vetää salitreenin jälkeen? Kaivoin prodejauhepussin kaapista vanhaan malliin, mutta.. se maistuu aivan karseelta Liekö enää tuoretta, mutta ennenkin on saanut taistella, ettei tule ylös. Mitään kylmässä säilytettävää ei voi kuskata. Ylipäänsä, onko näillä tavoitteilla palkkari tarpeen, ja mitä se vois olla? Neuvokaas newbieta