Täällä myös yksi laiska kirjoittelija, mutta mutta luen päivittäin teidän elämästänne mielenkiinnolla.
Taitaa olla niin että muillakin kuin minulla on tunne että toisten elämä on paljon mielenkiintoisempaa kuin oma.

Vai Espaanjaan IL lähtikin ja jätti naapurinmiehen huolehtimaan kodista ja autosta. Onneksi nykyisin on hyvät yhteydenpitovälineet, joita olet Tiinuliinu mukaan ahkerasti käyttänyt.
Sieltä Espanjan suunnalta on tullut taas hauskoja ja tapahtumarikkaita kertomuksia.

Karmalen kirjoituksia lukiessa huolestuttaa terveydenhuollon taso, kun kohdallasi ei tutkittu ongelmia ajoissa ja tehtiin vääriä päätelmiä oireista.
Toivottavasti hoito tuottaa nyt tulosta ja kunto kohenee kesään mennessä.

Kipan kanssa ollaan pääosin vuorotellen savon maisemissa. Vappua edeltävän viikonlopun ja vapun olin laittamassa mökkiä kesäkuntoon etämiehen kanssa. Viikonloppuna oltiin mökillä vain päivisin ja yövyttiin etämiehen luona, mutta tiistaina yövyttiin ensimmäisen kerran mökillä. Kyllä täytyy sanoa että pienestä sähkösaunasta löylyineen ei voi puhua samana päivänäkään kuin hirsisen puulämmitteisen saunan löylyistä. Meillä oli mukana oikean ruoan lisäksi vävyn tekemää simaa munkkeineen ja tippaleipineen, niin hyvää simaa en ole ennen saanut. Me ei olla vielä ehditty viemään verkkoja järveen haravoinnilta ja muulta raatamiselta, mutta katiskaa olen uittanut vedessä. Muutama hauenpuikula siellä on ollut, mutta ovat päässeet takaisin järveen.
Tiistaina kaadettiin yksi konkelossa ollut koivu. Sen kaadossa oli monenlaisia mutkia. Koivu oli kallistunut kohti ruokailukatosta ja mittailtiin että saattaa ylettää katokseen kaatuessaan. Tehtiin erilaisia viritelmiä joilla yritettiin ohjata kaatumissuuntaa mökin ja katoksen väliin. Sitten ei lainasaha suostunut käynistymään. Kiskottiin vuorotellen ja viimein oli pakko soittaa pojalta neuvoja koneen sielunelämän ymmärtämiseen. Käynnistyihän se viimein ja puu kaatui eikä onneksi osunut rakennuksiin.
Kun ajelin kotiin torstaina vesisateessa ja tein vielä vähän kotisia pihahommia oli olo kuin jyrän alle jääneellä.
Kun on talvella istunut palavereissa ja erilaisten älylaitteiden parissa niin ruumiillista työtä ei ehkä kannattaisi aloittaa heti urakkatahdilla.

Tänään olen haravoinut taloyhtiön pihaa ja yrittänyt häätää myyriä kauemmas nurmikolta kaatamalla reikiin etikkaa. Kokeiltiin konstia viime kesänä, ja silloin tuntui toimivan.
Nyt täytyy tyytyä kotisaunaan enkä taida ehtiä mökille ensi viikollakaan.
Kipan ja miehensä kanssa olisi kiva tavata kun käytte kylällä. Luulen että äitienpäivän jälkeen ehdin olla enemmän savossa.

Hyvää viikonloppua ahertajille ja lomaileville.

Kesäheinä, miten ihanaa, että miehellesi tehty hoitotoimenpide onnistui! - Kyllä teidän pikkutyttöjenne kelpaa, kun mummi on noin taitava ompelija! Varmaan totut pian uuden peitetikkikoneen metkuihin.

En nyt ole kirjoittanut hetkeen, mutta olen elänyt mukana suruissanne ja iloissanne. Ei minullekaan ole mitään ihmeempää tapahtunut. Elämäni on hiljaista ja seesteistä, jossa päivät seuraavat toistaan.

Pääsiäisestä sen verran, että eräänä aamuna heräsin vinttikamarissa ihmetellen, mihin paitani oli kadonnut yltäni. Jälkikasvu puolestaan ihmetteli alakerrassa, että mikä trolli olohuoneessa oli riehunut yöllä, kun sohvan istuintyyny oli lattialla, samoin paitani. Olin päässyt jyrkkiä vintinportaita alas ja vielä takaisin ylös. Poika ehdotti jo, että täytyykö portaisiin laittaa lapsiportit. Enpä ole tietääkseni ennen kävellyt unissani.

Perinteinen "kynsipiirakka" onnistui nyt jopa yli odotusten . (Viime vuonna minulta oli jossakin vaiheessa katkennut kynsi, ja oli pieni pelko, että jos se löytyykin sitruuna-marenkipiirakan sisältä, mitä ei onneksi tapahtunut.) Vaikeuksia oli nytkin, sillä ensimmäinen erä sitruunakiisseliä epäonnistui, kun olin mitannut ainesosat väärin. Toinen kiisselierä oli sellainen kuin pitikin.

On hauska lukea IL:n, Tiinuliinun sekä Ukkokultansa seikkailuja Espanjassa, varsinkin, kun itsekin vietin niillä main (Santa Pola, Gran Alacant) lomaa toissa kesänä, mutta valitettavasti en päässyt tutustumaan lähikaupunkeihin.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Hei taas,

ja kiitos kun jaksatte lukea hullutteluistamme. Ei me oikeastaan voida (eikä halutakaan) mitään sille, että kaikenlaista hassua tapahtuu heti kun lähdetään liikkeelle. Tai vaikka oltaisiin ihan paikallaankin.

Tänään siis lähdettiin kaupungille ja mentiin laukkuliikkeeseen jossa näin ihan ihanan punaisen reilunkokoisen nahkakassin, made in Italy, eikä hintakaan ollut paha. Sormeilin sitä ja totesin että musta voisi olla monikäyttöisempi.

Mä (myyjälle): Oiskohan teillä tätä mallia mustana?
Myyjä (iloisesti): Kyllä tottakai. Montako otatte?

Ostoskierroksen jälkeen nälkä yllätti. Tavattiin rantakadulla Ukkokulta ja Frau, jotka olivat molemmat olleet omilla retkillään. Mentiin thaimaalaiseen vai siamilainenko se oli, ja tilattiin kanaa ja nuudeleita sekä asiaankuuluvat ruokajuomat (aqua con gas eli hiilihappovettä). Tarjoilija piti meistä hyvää huolta: kun huomasi että kuvasimme toisiamme, tarjoutui ikuistamaan koko pöytäseurueen. Ja kun ruoat tulivat (huomattavasti nopeammin kuin eilinen paella), kävi kerran pari varmistamassa että maistuihan ja olihan vettä varmaan tarpeeksi. Seurueemme keskustelu jatkui tähän tapaan:

Frau: - Kyllä mun varmaan pitää kohta lähteä. Otetaanko lasku?
IL: - Meilläkin ruokakauppareissu. Otetaan vaan.
UK ja mä: - Joo kyllä tästä pitää lähteä. Otetaan lasku.
Tarjoilija (lähestyy pöytäämme ilmeisesti tilanteen tajunneena): Saisiko olla jotain?
IL: - Ei, me ollaan kyllä ihan onnellisia näin.
Tarjoilija: - Mutta sehän on hyvä (poistuu).

Lopulta muistimme, että laskuahan ei tule jollei sitä tilata.

On kyllä ihan pakko lisätä, että ei me pelkästään täällä hihitellä päivät pääksytysten (luulen että voin kirjoittaa tämän myös IL:n puolesta. Sanoi menevänsä pyykkiä ripustamaan. Tiedä häntä.)

Olette kaikki mielessä, ja tosi on, että jos jostakusta vakiokirjoittajasta ei kuulu, alkaa väkisinkin miettiä onko kaikki ihan OK. Muoria tässä on jo muutamana aamuna kaipailtu, ja hienoa kuulla myös Pikselistä ja Mustikkaposkesta sekä Mennasta. Arkiset kuulumiset ja tapahtumat ovat tosi kivoja luettavia nekin. Puhumattakaan Kipan muhkeasta kalansaaliista. Mökillä kevään kehittymisen näkee paremmin kuin kaupungissa, jossa vain yhtenä aamuna herää siihen että se on sitten kesä.

On kai useamman kerran tälläkin foorumilla todettu, että vaikka elämäntilanteet ovat erilaisia, jokin yhdistää. Onko se sitten tämä ikä vai mikä? Ehkä sekin että meistä kukaan ei taida ottaa tätä KK:n perusideaa niin kovin vakavasti vaan paremminkin nauttii tämänikäisten elämästä kaikkine valo- ja joskus myös varjopuolineen.

Noihin viimeksimainittuihin kuuluvat tietenkin sairaudet ja kivut. Karmale, juuri tänä aamuna totesin IL:lle, että vuosia sitten kun mulla kilpirauhasen toiminnanvajaus todettiin, lääkitys osui kohdalleen varsin nopeasti ja ilman vakavia seurauksia. Tosi hienoa että sulla vaivojen syy löytyi!

Ja vaikka sairaus ei olisi omakaan, se painaa ja askarruttaa. Kesäheinän miehen tilanteesta iloitsemme varmaan isolla joukolla.

Japenalle olen monta kertaa aiemminkin nostanut hattua, nyt se suorastaan heiluu kaaressa. Ihan huikean arvokasta työtä teette, toivottavasti jatkossakin kaltaisianne jaksamisen ihmeitä löytyy.

Nytpä ryhdyn laskemaan, montako meistä on tulossa toukokuun lopun lounaalle. Siellä puhutaan taas kaikki kuulumiset!

No heippa taas,

nyt tulee lounasasiaa. Tavataan siis maanantaina 27.5. kello 13.00.

Olen varannut meille (Kiloklubi 60+) kantapaikastamme Belgestä (Kluuvikatu 5 Helsinki - tule suoraan ravintolan toiseen kerrokseen) kantapöytämme johon mahtuu mukavasti vaikka minkä verran väkeä.

Laskujeni mukaan (matikkapääni ei ole kovin hyvä) meitä olisi tulossa Menna, Pikseli, IL, Kivikasa, Japena, Mustikkaposki ja mä. Tein varauksen kahdeksalle mutta sitä on mahdollista suurentaa.

Mites Kipa, Kesäheinä, Muori, Motsku ja Suupaltti? Ja muut joita en ole tässä maininnut? Kuten sanottu, joukkoon mahtuu - vaikka olisit ensi kertaa tulossa niin voin vakuuttaa että meihin tutustuu alta kahden minuutin.

Tavataan siis toukokuun loppupuolella - tervetuloa!

Jeeeee, mimmit, voi miten ihanaa tavata! Mukaan kaikki tekin, joita emme vielä livenä tunne ja jotka lueskelette meidän juttuja. Minulla on muistikuva, että joku jo ilmoittelikin ehkä tulevansa, mutta en muista enää nimimerkkiä.

Juniorin kanssa juttelin äsken puhelimessa, pieni ääni kertoi olevansa kovin sairas ja että kurkku on kamalan kipeä. Luulen, että hänellä taitaa olla mammanikävä. Viisas äitinsä ymmärsi antaa jäätelöä, joka helpotti oloa.

TIINULIINU: ilmoittauduin aikoinaan kyllä jonkun viestin lopussa. Olen siis tulossa.

Tiinuliinu en ole vielä ilmoittautunut tapaamiseen, mutta harkitsen vakavasti, hihi, niikuin mikään tapamiseen liittyvä voisi olla vakavaa.
Minun täytyy vain järjestellä muita juttujani niin että pääsisin mukaan.

Melellelle Laitamme tavallista väkiviinaetikkaa koloihin ja sitten peitämme reiät mullalla. Eivät myyrät siihen kuole, mutta ilmeisesti katku käy nenään ja vaihtavat maisemaa (yleensä). Eilen laitoin etikkaa yli neljä litraa yhden vanhuksen pihapläntille ja olisi tarvittu vieläkin lisää kun koko pieni piha oli myllerretty, Harmitti ku en ostanut kerralla kymmenen litran kanisteria, mutta olin kävellen kaupassa ja sen raahaaminen tuntui liian raskaalta.

Meidän taloyhtiössä on tehty pihatyöt talkoilla. Nyt tosin alkavat asukkaat olla melko iäkkäitä tai muuten huonokuntoisia joten minä ja ikätoverini hoidamme suurimman osan kahdeksan asunnon rivitaloyhtiön pihatöistä.
Eilen sain kyllä haravointiapua kahdelta naapurilta kun vakitalkoolaisella oli terveydellinen este. Mukavahan pihalla on puuhastella, tosin tällä hetkellä minulla on hoidettavana kolme eri pihaa, kaikki talkoohengessä.
Onneksi olen päässyt eroon nuorena "vaivaneesta" pikkutarkkudesta. Nyt katselen tekemättömiä töitä vähän sormien läpi ja yritän olla itselleni armollinen.

Tänään kun heräsin piti oikein hieraista silmiään, maisema oli yön aikana muuttunut valkoiseksi.
Ei olisi ollut niin väliksi. No luonto antaa mitä antaa ja tyytyminen siihen.

Pitäisi callan mukulat laittaa purkkeihin, lumi ei sitä estä kun sisällä ne joka tapauksessa pitää vielä olla. Ne ostin viikko sitten pihamessuilta.

Eilen kukkakaupasta ostin sitruuna- ja oliivipuun sekä muutaman ruukun. Sormet niin syyhysi ostaa terassikukat ja kasvihuoneeseen sitä sun tätä. Onneksi en toteuttanut mielihalujani.

Minä taas eilen vannoin ryhtyväni laihdutuskuurille. Vähintään 20 kiloa pitää saada pois eli taas huomenna on se kuuluisa maanantai jolloin dieetit aloitetaan.

Nyt lähden vessojen pesuun. Eilinen siivouspäivä siirtyi tälle päivälle kun eilen ei ehditty. Inhoan siivota sunnuntaisin.

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä oli ihanan paljon

Siipallani on yksi pakollinen juttu kotosalla ke 29.5., joten on pieni mahdollisuus, että lähtisimme täältä sitten jo maanantaiaamuna ja tulisin sinne Belgeen. Todennäköisesti myöhästyisin, mutta ei haittaa. Olisi kauhean mukavaa tavata teitä, joita olen jo tavannut sekä nähdä sitten uusia kasvoja. Mutta tilanne on vielä hieman auki. Pakko katsoa, miten selkä kestää. On aika surkeassa kunnossa ja äitienpäiväksi tulemme tietysti taas kotiin.

Mustikkaposki juu olisi mukavaa tavata. Eiköhän se järjesty.

Heräsin yöllä ja säikähdin sanoinkuvaamattoman paljon. Kaikki ympärillä oli vain mustaa. Yövalon katkaisijaa painoin moneen otteeseen, mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki oli vain täysin mustaa . Herätin siippani ja sanoin, että nyt olen tullut sokeaksi, olin siis täydellisen kauhistunut. Siippani nosti päätään ja sanoi, että on sähkökatko.... Meillä on makkarissa katossa pieni valo palovaroittimessa, kun ne on kaikki kytketty jotenkin yhteen. Samoin tulee pieni valo digitaalisesta kellosta. Ja nyt oli vaan täysin mustaa. Ikkunassa on pimennysverho (muuten lumi ois varmaan vähän tuonut valoa) ja ovi on kiinni, että makkari pysyisi mahdollisimman viileänä. Yöpöydällä on fikkari, mutta kömmin eteiseen hakemaan toisen, että löysin yöpöydällä olevan kirja- ja lehtipinojen joukosta. Nyt melkein naurattaa , mutta oli niin totaalisen kauhistunut, että sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetilaani.

Kestihän siinä sitten aikansa ennen kuin sain uudelleen unen päästä kiinni. Tästä ruokapöydän ikkunasta, kun katsoo ulos, ei järvi enää kimmellä. Se on riitteessä. Kauempana on kyllä auki. Pihalla on ehkä sellainen 5 cm:n korkuinen lumikerros. Yksi pieni, mutta ihana koivu ihan makkarin ikkunan lähellä on mennyt nurin lumen painosta. Yksi naapuri soitti siipalleni, että tiellämme on puita sähkölinjan päällä. Siinä kohtaa sähkölinjat on onneksi muovitettu, mutta jos siellä jokin kohta olisi rikkoutunut, niin ei niihin varmaan kannata omin nokkineen lähteä koskemaan. Siippani lähtee kohta katsomaan paikkaa.

Minä olen nyt huolissani, miten jo alullaan olevat perennat kestävät tämän lumen. Luulisi tämän päivän aikana sulavan. Kesäkukkia en ole vielä ostanut - paitsi orvokkeja ja ruukkunarsisseja. Orvokit kestävät pientä pakkasta ja kukkineet ruukkunarsissit olin kuvitellut tänään kaivavani maahan eri paikkoihin. Niitä on aika monta Viime vuotiset jo kukkivat siellä sun täällä. En kyllä tuonne lumeen mene kaivamaan, taitaa jäädä huomiselle.

Pököttelimme pitkään, ei ole kiirettä minnekään. Autolla ei nyt edes pääsisi.... Pedit vielä petaamatta ja muuta aamuhommat tekemättä, joten nyt liikettä niveliin.

Mukavaa päivän jatketta kaikille