Kiitos kysymästä Merelle! Miten kaikesta onkin niin kamalan kauan?

Mä olin ekassa kauppaopiston jälkeisessä työpaikassani Teknillisellä Korkeakoululla. Nimike taisi olla kanslisti, vai olisiko ollut vain apulaiskanslisti?

Jotain keskellä päivää tullutta lähetystä muistan tuijotelleeni työpaikalla. Jostain löytyi telkkari; proffat ja apulaisproffat, laboratorioinsinöörit ja koko kanslian väki keskeyttivät työnsä (ei niitä tietysti paljon keskellä kesää ollutkaan kun luentoja ym. ei ollut, eikä opiskelijoitakaan näkynyt juuri lainkaan) istuivat sulassa sovussa luentosalissa missä lie ja kuuntelivat Pertti Jotunia, Börje Hjelmiä ja muita tekniikan ja ties minkä alan miehiä.

Kyllä kai sitä kuukävelyä tuli vielä illallakin telkkarista? Katsojat saivat esittää kysymyksiä. Mieleen jäi erityisesti Teppo J. Suonperän tokaisu, kun joku katsoja tiedusteli, millaisen komennus/päivärahan USA:n astronautit mahtoivat saada. Eversti ei tiennyt, mutta totesi lakonisesti: "aina se huonokin komennus kotiolot voittaa."

Miten kaikesta onkin niin kamalan kauan

Ai niin,

munhan pitikin kertoa kalajuttu ja tehdä ruokapäivitys.

Viikonvaihteessa, kun oltiin lomareissun viimeisessä etapissa, pantiin verkot yöksi veteen. Saatiin saalista: 10 kookasta särkeä ja kaksi samansukuista otusta, joiden arveltiin olevan sorvia (ei löytynyt eläinkirjaa siihen hätään).

Tavallisesti venekerholaiset heittävät moiset roskakalat lokeille. Minäpä tein kokeen: suomustin ja fileroin särjet, pistin jääkaappiin ja kotiintultua pakastimeen. Tänään kaivoin rasian esiin ja jauhoin kalat tätä tarkoitusta varten hankitulla lihamyllyllä. Kalamassaan korppujauhoja, kananmunaa, kermaa, sipulia ja suolaa, pikkuisen pippuria ynnä yrttimaustetta ja ei kun pannulle. Tuli erinomaista evästä!

(Noh, ilmaista lounastahan ei ole. Se lihamylly maksoi Clas Ohlsonilla 34,95. Mutta kun se ei ole mikään kertakäyttökapine, niin ehkäpä hiljalleen hintansa tienaa. Taidetaan kalastella jatkossakin.)

Onpas täällä ollut pari päivää hiljaista!

Merelle kyseli missä tuli seurattua ensimmäistä kuulentoa. No, olin Espoon Kauklahdessa sijaitsevassa kesäpaikassamme, jonne aina raahasimme telkkarin mukaan. Olin aloittamassa viimeistä vuottani lukiossa, joten koulujen kesäloma oli parhaimmillaan. Tuohon aikaanhan se kesti vielä kolme kuukautta, kesäkuun alusta elokuun loppuun

Olihan se erittäin mielenkiintoinen tapahtuma ja siitä otettiin kiitettävällä tavalla kaikki irti televisiossa. Muistan elävästi Pertti Jotunin verkkaisen puhetyylin, joka oli tullut jo aiemmin tutuksi monista tieteisohjelmista. Pasi Rutanen selosti tapausta Houstonissa ja muistaakseni töppäsi jotenkin Armstrongin kuuluisat sanat! Kyllähän koko tapaus oli aika uskomaton enkä yhtään ihmettele niitä ihmisiä, jotka pitävät koko juttua suurena huijauksena! Olemme nyt meirämmiähen kanssa katselleet telkkarista erilaisia kuulentoihin liittyviä ohjelmia sekä YLE:ltä että National Geographiciltä.

Maanantaina jouduimme "hauskaan" tilanteeseen, kun meirämmiäs kulki kaupassa hälyttimien läpi ja pillit alkoivat soida Hänellä oli ensimmäistä kertaa päällään uudet, juuri ompelijalla lyhennetyt housut ja uusi paita. Heti epäilimme, että hälytys johtui niistä ja kassakin uskoi meitä. Tarkoitus oli illalla kotona tarkistaa tilanne, mutta tietenkin se unohtui. Niinpä eilen jouduimme samaan tilanteeseen. Kassarouva ehdotti, että hän kutsuu vartijan tarkistamaan sellaisella laitteella, mistä kohtaa hälytys tuli ja tietenkin suostuimme. Vartija paikallisti hälyn vasempaan sivuun ja kun kotona tutkimme asiaa, niin sekä housuissa että paidassa oli pesumerkintälapun alla sellainen paksu lappu, jossa luki "Poista ennen käyttöä". Kassarouva sanoi, että etenkin Tokmannilta ostetuissa vaatteissa on hälyttimiä ja nämähän nimenomaan olivat sieltä. Muistan hämärästi Tokmannin kassan sanoneen, että poistakaa sitten vaatteista hälyttimet, muttemme olleet koskaan ennen törmänneet samanlaisiin, emmekä niin ollen osanneet juuri tuollaisia edes etsiä No, nyt homma on hoidettu ja meirämmiäs voi rauhassa käydä kaupassa

Tiinuliinu, me olemme joskus ostaneet jostain savustettua särkeä säilykkeenä ja se on ollut todella maukasta. Sorva sitä vastoin on sellainen pohjamudissa liikkuva kala, joka haisee jotenkin pahalta ja maistuu mudalta, joten sitä ei auta syödä. Enhän minä mikään iktyologi ole, mutta meirämmiäs on kertonut!

Eilen oli jo varsin lämmintä ja sama kuuluu jatkuvan ilmeisesti pitkälle ensi viikkoon, joten pian saamme (ehkä) testata pumppuamme tositoimissa. Olemme viimeyöt pitäneet perinteisesti makuuhuoneen ikkunaa auki ja ovea kiinni, kun ulkona on ollut suht viileää, mutta viime yönä minä kyllä heräsin kuumissani enkä ainakaan muista nähneeni mitään "kuumaa" unta, jota voisi syyttää

IL, ikävä tuo sisaresi tilanne. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole dementiasta tai Alzheimerista, vaan siihen löytyisi jokin hoidettava syy. Onhan hän kai vielä turhan nuorikin dementiaan, vaikka sellaista esiintyykin.

Japena, eipä sinunkaan sisaresi tilanne mukava ole. Toisaalta turhahan sitä on kärvistellä huonossa suhteessa, vaikka pitkää sellaista ei haluaisikaan eroon päättää. Elämän nyt kuitenkin kuuluisi olla niin nautittavaa kuin mahdollista ja jos varmuudella tietää, ettei tilanne enää korjaannu, niin ero on sitten paras vaihtoehto. Ja hyvähän se on, että kumpikin osapuoli ajattelee asiasta samoin, sillä siten ero varmaan sujuu sopuisammin.

Taisi olla jonkinlainen kuunpimennyskin, vaan me emme siitä jaksaneet innostua. Illalla uutistenlukija pimennyksestä kertoessaan kehotti katsojia ottamaan kuvia ja lähettämään heillekin. Minä siihen tokaisin, jotta ottakaa itse omat kuvanne, älkääkä vaivatko muita! Sitä me sitten meirämmiähen kanssa nauroimme makeasti

Mukavaa ja kaunista loppuviikkoa kaikille

Tervehdys pitkästä aikaa

Viikko mennyt taas hujauksessa. Nyt pukkaa sitten kunnolla lämmintä - Mennakin pääsee toden teolla testaamaan ilmalämpöpumppua

Pääosa viime viikon lauantaina pinnalla lilluvasta aineesta oli bensaa, joka onneksi pikkuhiljaa haihtui. Lautta oli kyllä suuri. Jos joku idiootti on siihen Fairya laittanut, niin sittenhän se on mennyt järven pohjaan ja sillä on omat seurauksensa. Pärryyttivät veneellään vielä sunnuntaina ja eihän se kunnossa ole, kun siitä tulee sellainen bensan katku Tänä viikonloppuna eivät onneksi ole olleet mökillään.

Rakas siippani on yrittänyt saada yhteyttä paikalliseen ely-keskukseen, mutta heinäkuu ja kaikki lomalla. Olemme ajatelleet sellaista, että moottorin kokoa rajoitettaisiin ja vesijetit kiellettäisiin kokonaan. Saa nähdä, saammeko ensi viikolla jotain tietoa asiasta. Yksi naapuri tosin ehdotti, että laittaisimme mökin omistajalle ensin ystävällisen kirjeen, jossa kerrotaan jo 50 vuotta jatkuneista perinteistä tällä järvellä. Sinänsä hyvä idea, mutta en kyllä äkkiseltään usko sen tuottavan minkäänlaisia tuloksia. Näyttää, että sieltä puuttuu edes perus maalaisjärki kokonaan. Samaisena lauantaina myöhään illalla sytyttivät vielä rannassa olleen risukasan tuleen. Kasalla oli korkeutta 2,5 - 3 m ja laajuuttakin aika lailla. Vasemmalla oleva lahti oli aivan savun peitossa. Meidän onneksemme ei silloin tuullut suoraan tänne päin. Yksi vastapäinen naapuri soitti silloin myöhään illalla ja kertoi "pienestä nuotiosta". Täällä ei ollut enää metsäpalovaroitusta voimassa, mutta paikallisestihan täällä oli aiiivan rutikuivaa. Tuhkaa oli lentänyt useamman sadan metrin päässä olevan mökin pihaan.

Järvellämme on monella akkumoottorit. Me taisimme olla ensimmäiset, jotka sellaisen hommasivat, mutta nyt niitä on jo paljon. Muutamilla on bensalla käyvä moottorivene, mutta moottorit ovat pieniä ja ehjiä ja niitä käytetään pääosin, kun mennään kalaan järven toiseen päähän. Kauhulla odotan jo ensi viikonloppua, jolloin on luvattu kovia helteitä. Eipä ole kivaa, jos 60-heppainen bensaa vuotava ja tosi äänekäs moottori jyllää puolesta päivästä myöhään iltaan (tai näköjään yölläkin). Monet nukkuvat noilla säillä vielä ikkunat auki, kun päivisin ei oikein voi tuulettaa.

Edelleen täällä surkuttelen sateiden vähyyttä. Viime viikolle oli alunperin luvattu kunnolla sateita, mutta ei täällä satanut. Toissa yönä tuli kokonaista 1 milli sademittariin. Meillä kastellaan letkulla ja kannuilla. Osa kukkapenkeistä on kokonaan kuivuneet - en ehdi enkä jaksa kaikkea kastella. Siippani osallistuu kyllä myös hommaan.

Tuskailin aiemmin jossain vaiheessa, että rannassa oleva tyrnipensaskin olisi vailla marjoja. Onneksi olin väärässä. Vaikka osa oksista on kuivunut ja tiputtanut lehtensä, niin on sinne jonkin verran marjaakin tulossa. Mustia viinimarjoja näyttää onneksi tulevan kohtuudella - kunhan vaan jaksamme antaa vettä.

Menneellä viikolla siippani oli entisten työkavereidensa kanssa yhdellä mökillä. Oli ihan nautinnollista olla hetken yksin - ei ollut hauvavauvaakaan ruokittavana. Kävin yhtenä iltana päivällisellä naapurissa, joten sain lintsattua ruuanlaitostakin. Serkkuni ja miehensä vierailivat luonamme tällä viikolla. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Verkkoja uitimme järvessä kahtena peräkkäisenä yönä - ei saalista - paitsi, että selkäni valitti soutamisesta.....

Olemme saunoneet joka ilta. Vaikka on kuivaa, pysähdyn johonkin kohtaan useamman kerran päivässä ihailemaan maisemaa ja kiittämään onneani, kun saan olla täällä.

Huomenna lähdemme ystävien mökille ja sieltä sitten seuraavana aamuna kohti kotia. Siippani menee vielä siksi päiväksi tyttären ja vävyn uudelle talolle viimeistelemään muutaman homman. Minä käyn ihailemassa paikkoja pyykinpesun ja mansikoiden pakastamisen lomassa. Keskiviikkona olisi sitten tarkoitus tulla takaisin tänne, niin että käymme ensin vanhempieni luona. Kammolla ajattelen jo etukäteen, miten pystyn nukkumaan kuumassa kivitalossa - ikkunoita kolmeen suuntaan, joten lämpenee kyllä kunnolla. Ei täältä kauempaa voisi näillä keleillä ollakaan pois, jos haluaa, että kasvit ja kukat olisivat vielä hengissä.

Onhan se hyvä, että ihmiset, jotka aloittivat lomansa heinäkuun puolella, saisivat edes vähän nauttia lämpöisistä keleistä.

Jospa tämän hellejakson jälkeen tulisi sade. Saisivat metsän sienet ja puolukat vettä, että tulisi edes jonkinmoinen sato.

Olen tässä nyt pylrinyt oman napani ympärillä. Toivotan itse kullekin voimia arkeen, mukavia kesäpäiviä ja hyviä hetkiä läheisten kanssa.

Kipa, ikävää, että järvellenne on tullut tuollaisia häiriköitä. Toivottavasti heidät saadaan ruotuun. Mikä muuten on sinilevätilanne rannallanne?

IL, huolestuttava tuo sisaresi sairaus.

Poika ja miniä hakivat J-suusta tullessaan pahasti polvivaivaisen tätinsä M-harjulta. Poika ajoi tädin auton tänne Espooseen. Käly ei ollut kertonutkaan, että oli joutunut tapaturmaan kotonaan. Olkapää oli irronnut kuopastaan, mutta hän oli itse työntänyt sen sinne takaisin ja tilannut itselleen ambulanssin. Päivän olivat pitäneet sairaalassa. Olkavarsi on aivan musta ja kauhean näköinen. Hän oli viikon hoivissamme täällä Espoossa, mutta tänään mieheni ajoi hänet autoineen I-kyröön ja katsoo pari päivää sisarensa pärjäämistä. Lähin naapuri lupasi myös käydä katsomassa ja käyttää kaupassa ym.

Minusta tuntuu, että mieheni huolet kahden vanhemman sisarensa avuttomuudesta alkavat olla liikaa hänen voimilleen. Hän kun ei ole oikein koskaan osannut levätä.

Minulla on nyt pari päivää ihan omaa aikaa yksin kotona. Pojan perhekin naapurista lähtee huomenna J-suuhun.

Nautitaan nyt näistä kauniista kesäpäivistä!

Hei huomenta,

tassunjälki tänne vaikkei erityisempiä kuulumisia ole. Mitä nyt vattuhillokausi on avattu eilen: kävin jopa FB:ssä elvistelemässä ensimmäisellä hillotölkilläni. Jätin mainitsematta koon: noin 2 dl. (Saman verran kului kuohuviiniä kun päätin juhlistaa tapausta myöhemmin illalla.)

Jopas Kipalle riesan lykkäsi niistä mökkinaapureista! Muistelen lukeneeni joskus jostain, että järville on mahdollista saada jos nyt ei ihan perämoottorikieltoa niin ainakin viranomaisen vahva suositus siitä, millaisilla vehkeillä saa ajella vesillä. Se teidän järvi taitaa olla sen verran pieni, ettei kukaan ole hankkinut vesiskootteria. Niitähän näkee merialueilla, ja käsittääkseni ovat runsastumaan päin.

Ei kai teillä sentään sinileviä ole? Vasta-alkaneiden helteiden seurauksena ne nousivat pintaan viikonloppumaisemissamme lauantaina, joten verkkoja ei laskettu. Siispä särkiäkään ei ollut eilen käytettävissä. Pihveiksi piti paistella kesäkurpitsa-ricottaraastetta kananmunilla ja vähäisellä vehnäjauhomäärällä täydennettynä. Hyviä olivat.

(Alkuperäisohjeessa oli juustona halloumi, mutta kun ei sitä jääkaapista löytynyt niin hyvinpä tuo toimi ricottakin. Mä olen ruoanlaittajana vähän sellainen otetaan mitä on -tyylinen. Etenkin veneolosuhteissa, joissa valikoimat ovat vaatimattomat.)

Menna, mihin se teidän ilmastointilaitteen koneisto olikaan sijoitettu? Meillä parvekkeelle, jossa pelargonit kai luulevat muuttaneensa tropiikkiin kun kuuma tuuli puhaltaa puusäleikön väleistä (koneisto siis naamioitu säleikön taakse).

IL, teillä on varmaan mukavaa mökkielämää! Saisitte nyt vaan olla hetken kaksistaankin, ja sisaresi tilanne selkenisi.

Pikselin päivityksestä (suvun senioreista huolehtiminen) tuli mieleen kahdessakin kerhosaaressa nähty veneilijöiden veljeys. Tutun porukan vanhimmilla alkaa olla ikää sen verran, että heidän luulisi jo lopettavan merenkulun ja siirtyvän vaikka pelaamaan pasianssia. Vaan ei - pari kaveria liikkuu rollaattorin tukemana kallioillakin, ja se yksi jota lapset eivät enää päästä pitemmille reissuille, tuodaan miehissä kerhosaaren rantaan. Vene ankkuroidaan siihen ja kanssaveneilijät varmistavat pari kertaa päivässä, että kipparilla on kaikki kunnossa.

(Olen kyllä ilmoittanut painokkaasti Ukkokullalle, että sitten kun mä en enää pysty tasapainoilemaan parraslaudalla eikä UK jaksa käsivoimin nostaa isoapurjetta, veneily loppuu kuin veitsellä leikaten. Mies tyytyi tuumaan, mutta kesän kokemusten perusteella arveli, että tuohon saattaa vielä jokunen vuosi kulua. Toivottavasti näin!)

Mukavaa uutta kesäviikkoa kaikille!

PS. Tickerini on optimistisempi kuin minä. Se väittää että paino on pudonnut kilon. Oikea tulos on puoli eikä ihan sitäkään. Mutta kilvoittelu jatkuu!

Moi mimmit, lueskelin taas muutaman päivän tauon jälkeen kuulumisianne.

Minun mökilläni oli pari bonuslastenlasta kahden päivän minilomalla. Tyttö oli toivonut "mamman lettuja" ja minähän paistoin. Ulkosalla letut valmistuivat ja nuoret ahmivat. Istuimme pitkään yöhön juttelemassa heidän kanssaan, ihan kuin olisin taas itsekin nuortunut! Seuraavana päivänä imuroin Ikerin karvat autostani (aika paljon jäi kiinni vielä) ja nuoret pesivät autoni perin pohjin. Suihkuttelivat myös toisiaan ja minä nauroin iloisena heidän kisailustaan. Muistelivat myös mökkielämäämme silloin, kun olivat pieniä, hehän viettivät tosi paljon aikaa kanssani varsinkin niinä akoina, kun vanhempansa tekivät avioeroa.

Lauantaina meidät oli kutsuttu 50-vuotisjuhliin, jotka olivat samalla tupaantuliaiset. Pieni kivilinna lähellä kotiani on Eliel Saarisen suunnittelema ja valmistunut v. 1914. Se on remontoitu pieteetillä ja kalustettu osin huutokaupoista huudetuista Saarisen suunnittelemilla huonekaluilla. Vaeltelin talossa ihastuneena, tapetitkin ovat vanhoja malleja, keittiö upouusi mutta rustiikkinen. Pihalla oli juhlatelttoja ja paljon pöytiä, vieraita lähes sata. Me vanhukset istuimme serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa ihmettelemässä juhlijoita, kyseessähän oli varsinaiset poikkeavien bileet, serkkuni poika on asunut elämänkumppaninsa kanssa yhdessä jo yli 20 vuotta ja vaikka meitä sukulaisiakin oli kutsuttu, suurin osa oli heidän omia ystäviään.

Muutama julkisuuden henkilökin siellä oli kumppaneidensa kanssa, en tiennyt olevan ei-heteroita. Oli paljettiasuisia nuoria miehiä, oli pariskuntia, joiden toinen osapuoli oli Thaimaasta, olipa yksi ladyboykin. Olimme suunnitelleet viipymämme ehkä kolmisen tuntia, mutta tunnelma oli oikeasti niin hauska, että viivyimme kaksin verroin. Lähdimme siinä vaiheessa, kun ihmisiä alkoi hyppiä iltapuvuissaan paljuun!

Eilen ajelimme Orivedelle. Sisareni on heitetty pois sairaalasta, koskapa "on liian täyttä ja kaikki jotka suinkin pärjäävät, kotiutetaan". Kodinhoitaja käy päivittäin tarkitamassa, että hän ei ole kaatunut ja suurin piirtein järjissään. Tänään menee sossun ihminen arvioimaan muuta avun tarvetta. Tuntuu ihan älyttömältä, että hänet kotiutettiin, pian hän on uudelleen sairaalassa, kun juo eikä muista syödä eikä ottaa lääkkeitään. Taksikortilla saa ajaa kahdeksan ajoa kuukaudessa (ajokielto edelleen). Aikaa kaupassa käymiseen 10 minuuttia, muutoin menee kaksi taksimatkaa. Eihän hän ontuvana ja keppiä käyttävänä ehdi tehdä ostoksiaan tuossa ajassa. Olisin käynyt eilen hänelle kaupassa, mutta kielsi jyrkästi minua tulemasta.

Meillä on ollut ihana aamu! Pulahdin heti herättyäni järveen, Naapurinmies valmisti sillä aikaa aamiaisen, jonka nautimme terassilla. Ostin eilen langattoman kaiuttimen, jonka ihme kyllä osasin laittaa toimimaan, joten kuuntelimme syödessämme Saarenmaan valssia ja muita mukavia kesälauluja. Ja nyt lohi on graavattu ja lähdemme veneretkelle Längelmävedelle! Oi tätä elämän autuutta!

Noista senioriveneilijöistä tuli mieleen, kun kahdeksankymppinen yksin liikkunut isäni putosi veneestä jossain Lauttasaaren ja Suvisaariston välillä. Hän luuli jo lähtönsä tulleen, mutta vene kaartoikin kipparinsa luo ja moottori sammui. Ei ollut vielä hänen aikansa lähteä.

Olen jo lapsille ilmoittanut, että minut saa kyllä toimittaa johonkin hoivakotiin, jos itsenäinen elämä ei enää luonnistu.

Mukavaa viikkoa kaikille!

IL, olimme samaan aikaan kirjoittamassa, joten luin nyt sisarestasi. Vaikuttaa siltä, että ei vielä pärjäisi yksin. Onneksi hoitaja käy kotona arvioimassa tilannetta. Voimia teille!

Onpa pikselin isällä ollut tuuria ja varjelusta.

IL kivoja kestejä ja juhlia teillä. Toivottavasti siskon asiat selkiintyy.

Kipa toivottavasti rauha järvelle palautuu.

Tiinuliinu tickeriin saa puolikkaat ja sadat grammatkin kunhan muistaa laittaa pisteen ei pilkkua väliin.

Kesäsäät alkoivat ja se sopii minulle. Sisällä on kaksi ilmalämpöpumppua ja kolmas jaloillaan seisova viilennyslaite, joten sisälukemat oikein hyvät. Ulkona loikoilen terassilla varjossa ja kivasti siinä ilma vaihtuu, lapset pulikoivat ja itsekin voi välillä hyppää sekaan.

Olimme pe-la Lappeenrannassa hotellissa yötä. Poika asuu Lappeenrannassa ja siksi kaupunki valikoitui.
Mies oli hotelliin tilannut huoneeseen kuohuviinipullo ja kauniin kukkakimpun, liikutuin oikein hänen huomaavaisuudestaan. Oli syntymäpäiväni.

Kävimme pojan luona kahvilla ja siitä palasimme kolmistaan hotelliin päivälliselle. Pojan avokki oli töissä ja poikakin meni yövuoroon rajaa valvomaan.

Seuraavana aamuna kävelimme linnoituksella ja satamassa. Paljon oli katseltavaa, yhteen kauppakeskukseenkin eksyttiin.

Hotellin luovutettua menimme taasen pojan luo ja herätimme hänet yhden aikaan. Pojan avokin vanhemmat ja veli perheineen tuli kahden aikaan, miniä tuli töistä puoli kolmen aikaan.
Emme olleet tytön perhettä ennen tavanneetkaan vaikka nuoret ovat jo yli kaksi vuotta yhtä pitäneet.
Oikein mukavia olivat kaikki, mitä en epäillytkään koska miniä on aivan ihanan herttainen nuori nainen.
Kotona olimme iltasella.

Huomenna sitten lähden Ouluun miehen ja tyttärenpojan Vilperin kanssa hotelliin yöksi. Haemme sieltä toisilta isovanhemmilta Kiinan Vesselin,
Äitinsä tulee pikkusisarusten kanssa to aamuna meille. Kuudelta pitää olle kentällä vastassa. Näen sen pikkuprinsessan vihdoin viimein. Poika tulee vasta elokuun alussa.

Meillä näyttäisi perhe taas kasvavan ja 6v pikkupoika muuttaa meille. Pieniä nyt kovin tarjolla. Ikäviä kokemuksia hällä takana ja ollut jo sijoituksessa joka nyt purkautuu sijaisvanhempien henkilökohtaisista syistä. Lisää hylkäämiskokemuksia ja ne on haasteellisia, muutakin haastetta.
Sitten on talo täynnä pikkuporukkaa ja tuo yksi teini.

Ihanaa kun tytär on täällä työharjoittelussa, saadaan miehen kanssa yhdessä ja erikseen vapaita ja hieman helpotusta arkeen.

Ihania lämpimiä kesäpäiviä kaikille.

Ai kiitos Japena! Tickeri rupes toimimaan. Vaikka oishan se tietysti ollut vähän päheetä näyttää kilon pudotusta heti kärkeen.

Mukavia matkoja ja iloista yhdessäoloa pikkuprinsessan ja muiden vesseleiden kanssa!