Heippa

Harvoin täällä sentään näin hiljaista on ollut .

Nuoret vieraamme lähtivät eilen. Ihanaa yhdessäoloa, mutta pitää myöntää, että väsyttää, kun valvoimme niin myöhään. Nuo nuoret osaavat paremmin nukkua aamusta pitkään kuin meikeläinen. Rakas siippani siirtyi nukkumaan molempina iltoina aiemmin kuin me muut.

Säät eivät suosineet, joten ruokailut tapahtuivat kesäkeittiön sijasta sisällä mökissä. Sadetta ei (tietenkään) ollut, mutta tosi viileää. Siippani oli toissa-aamuna kannarilla melomassa ja joutui laittamaan hanskat käsiinsä, kun oli niin kylmä. Koronaa pelasimme sentään ulkosalla ja nuoret juoksivat tunnin lenkinkin. Yhdessäolon lisäksi tietty ruokailut ovat kohokohtia. Raaskin käyttää kuivattuja kanttarelleja ja tehdä niistä keiton (kummitytön ja ystävänsä herkkua). Loput kuivatuista kanttarelleista käytän kyllä todella pihdaten, kun ainakin vielä näyttää siltä, että tänä vuonna ei sieniä tule.

Eilen illalla olimme taas iäkkään mökkinaapurimme luona kylässä ja saimme todella herkullista illallista. Siskontyttönsä ja tämän mies ovat kyllä loistavia kokkeja. Kutsuvat meidät syömään lähes joka kerta, kun ovat tätiä katsomassa - me puolestamme autamme häntä useissa arjen askareissa täällä mökillä. Saimme jo kutsun 90-vuotis synttäreille ensi talvena.

Verkot ovat olleet muutaman päivän uimassa tuolla järvessä, mutta emme ole saaneet kalaa. Toivossa on hyvä elää.... Onneksi sentään kaupasta saa kalaa.

Rakas siippani on perustanut suljetun facebook-ryhmän järvellemme. Tämä on pieni järvi, mutta siitä huolimatta tässä on viisi erillistä kalastuskuntaa. Sen vuoksi on vaikea viedä yhteisiä asioita eteenpäin. Nyt on ryhmään liittynyt jo useita henkilöitä - ehkä jossain vaiheessa tuota yhtä aiemmin mainittua hankalaa asiaa voisi sielläkin käsitellä. Toivomme, että mukaan tulisi vielä lisää porukkaa tuolta järven toisesta päästä. Siellä on paljon ihmisiä, joita emme tunne ja kirkonkylältä tulevalta "isolta tieltä" aivan eri tietä kuin järven tämän puolen mökkiläiset, joten ei tiekokouksissakaan pysty tutustumaan. Katsotaan miten asia etenee.

IL, tuli ihan liikutuksesta kyynel silmäkulmaan tuosta jouluehdotuksesta. Kyllä sinua on nyt siunattu uusilla ihanilla perheenjäsenillä Naapurinmiehen myötä.

Hauskaa kuulla sitten, miten teidän poikaleiri on sujunut.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ehkä ensi viikon puolessa välissä kesä tulee takaisin (en siis tarkoita 30 asteen helteitä, vaan sellaisia normi 20 asteen lämpötiloja )

No nyt tulee poikaleiristä juttua! Oli niin hauskat kolme päivää, että vieläkin naurattaa viisikon toilailut ja touhuilut. Mentiin kahdella autolla ja tavaraa oli niin kamalasti, että kolmaskin auto olisi ollut tarpeen. Minun autossani vielä puhallettava suppilauta!

Veneen luo päästyämme olisin tarvinnut Japenan hermoja. Nurtsi täynnä kasseja, koreja ja kylmälaukkuja. Pojat sekunneissa irti vaatteistaan ja joessa, koira rantasavivedessä karjumassa. Juoksi välillä ravistelemaan turkkiaan tietenkin niiden tavaroiden päälle. Pienin pojista oli saada hermoromahduksen, kun hänen uusi laukkunsa tuli täyteen savipisaroita. (pesin myöhemmin) Mies lähti yhden pojan kanssa viemään tavarakasaa saareen, ei oltaisi millään kaikki kerralla mahduttu. Pojat uivat joen vastarannalle seikkailemaan veteen kaatuneissa puissa ja Iker ulvoi toisella rannalla.

Päivät olivat täynnä iloista touhua. Pojat päättivät olla serkuksia keskenään. Halusivat nukkuakin kaikki samassa huoneessa, jossa on kaksi kerrossänkyä. Pienin haki omasta huoneestaan patjan lattialle. Me vaan välillä katsoimme, että tuolla näkyy kolme päätä ja tuolla kaiksi, kaikki ovat siis tallella. Iker kyllästyi juoksemaan koko ajan vahtihommissa ja rupesi kulkemaan minun perässäni. Pari poikaa rakensi majaa, minä ehdotin pressun käyttöä ja annoin pyykkinarun, joka katkesi, kun vetivät pyyhkeensä pyykkipoikineen siitä. Sain sitten kutsun "asuntoesittelyyn" ja maininnan erinomaisena maja-asiantuntijana!

Mies opetti heviteiniä ajamaan venettä, koska tämä niin kovasti sitä halusi. On menossa joulukuussa venekurssille opettelemaan teknisiä taitoja, havittelee purjehduskerhon ohjaajaksi nuoremmille. Seurasin, kuinka kaasutteli niin, että keula nousi korkealle, mutta taitoa vaativissa kohdissa ajoi tarkalleen ohjeiden mukaan. Yhtenä päivänä kiljukaulojen isovanhemmat tulivat Tampereelta päivää viettämään ja heviteini sai ajaa mennen tullen heidät hakemaan ja viemään. Mies kyllä oli mukana veneessä.

Minä paistoin kahden maitolitran taikinan muurinpohjalettuja jälkiruoaksi. Pojat saivat mummulta kassillisen namia ja häipyivät eväineen Miehen pikkusaareen saarimökkiin. Soutivat takaisin, kun namit loppuivat. Heviteini opetti kaikkia tosi nätisti suppaamaan ja meidän isovanhempien tehtävä oli kuvata ja kehua. Ikerkin kävi suppilaudalla! Mies piti saunaa lämpimänä tuntikausia, että pojat pääsivät välillä lämmittelemään.

Hihitän itsekseni vieläkin sitä, kun istuimme iltapalalla. Pojat kikattivat jollekin ja kun kysyin aihetta, se oli Bang. ? Eivät halunneet millään selittää, mikä siinä sanassa on niin hauskaa, mutta vihdoin Juniori tokaisi, että se tarkoittaa seksiä,mutta ajattelin, ettet sinä siitä enää mitään muista! Ettäs nyt tiedätte tekin tällaisen uuden sanan, tai ehkä se muille tuttu!

Iltaisin keräsimme kaikkien kännykät vanhempien pyynnöstä kello kymmeneltä pois. Sen kummemmitta mutinoitta pojat keräsivät pelikortteja ja muita pelejä huoneeseensa ja viettivät metelistä päätellen mukavan tunnin. Me kuuntelimme omassa makkarissamme, kun joku alkoi kertoa sarjamurhaajista. Toisille tuli pissahätä, mutta eivät uskaltaneet lähteä huoneesta pois. Heviteini lupasi lähteä mukaan suojelemaan. Mies lähti siinä vaiheessa toppuuttelemaan, ettei saaressa ole ikinä nähty minkäänlaisia murhaajia. Pojat avasivat juuri ovea ja säikähtivät kuollakseen vaariaan.

Toisena yönä annoimme yhden kännykän ajan tarkistamista varten luottopojalle. Edellisenä yönä kaksi poikaa oli nimittäin mennyt vähän vaille neljä syömään aamiaista. Ruokahalu tämänikäisillä pojilla on täysin käsittämätön. Olin joutunut pyytämään vieraitamme tuomaan lisää leipää, sillä yölliset aamiaisennauttijat olivat popsineet kokonaisen paahtoleivän.

Eilen huomasin, että iso pullapitko oli jäänyt tarjoamatta. Leikkasin viipaleiksi, laitoin vattuhillopurkin viereen ja huusin, että täällä olisi pullaa. Kamala töminä, kuin elefanttilauma ryntäsi paikalle, pitko hävisi kahdessa minuutissa! Emme ehtineet Miehen kanssa saada palaakaan.

Pojat äänestivät poikaleirien jatkon puolesta ja halasivat minua erotessamme. Ja kyllä minäkin nautin ja virkistyin, on niin kiva, kun Mies auttaa kaikessa ja on tasapuolinen kaikkien poikien kesken, ei meillä ole mitään eroa sun ja mun lastenlasten kesken. Se pienin kuiskasi minua halatessaan tykkäävänsä minusta ihan kauhean paljon ja minä tunnustin tykkääväni samoin hänestä.

Kiva, että Mustikkaposki voi viimein siirtyä vapaalle. On sinulla ollut urakka tapahtumajärjestäjänä!

Japena, ilmeisesti perheesi flunssa on jo parantunut. Ehditkö vielä nähdä pikkuruista pojantytärtäsi? Toivottavasti hän säästyi flunssalta!

Kipa, Kylläpä mökillänne käy vieraita! Eikä ihme, on niin upea miljöö, kauniit maisemat ja kiva isäntäväki. Mukavaa, että pääsit naapurisi mökille valmiiseen pöytään!

IL, kyllä oli hauska lukea poikaleiristänne! Olen niin iloinen puolestasi, että monen vuoden jälkeen olet löytänyt rinnallesi tuon kivalta vaikuttavan Naapurinmiehen!

Maanantaina hain Keijulin Helsingin rautatieasemalta meille. Peijuli oli edelleen J-suussa, joten koetin keksiä tytölle jotain kivaa tekemistä. Kävelimme metsäpolkuja pitkin, välillä navigaattoria käyttäen seikkailupuisto Huippuun. Katselimme siellä kiipeilijöitä ja tulin siihen tulokseen, että en uskalla päästää Keijulia yksin radalle, enkä enää luota omiin kykyihini siellä selviytymiseen. Oman pihan trampoliini sai riittää.

J-suun lomailijat tulivat ennen aikojaan kotiin, koska Itä-Suomessa oli todella kylmä. Peijuli vietti aikaa serkkunsa kanssa vain ensimmäisen illan. Nyt on ikäero alkanut vaikuttaa. Parin viikon päästä 13 v. täyttävä ei leiki enää samoja leikkejä 10-vuotiaan kanssa, vaan kaverit ovat tässä vaiheessa kaikki kaikessa.

Leppävaaran uimahalli oli yhä suljettu. Maauimala oli auki, mutta oli niin kylmä, että olin koko ajan kaulaani myöten lämpimässä vedessä. Keijuli laski liukumäkiä ja tuli kertomaan, että hyppyallas sisällä on auki. Hän varmisti vielä asian uimavalvojalta. Sinne siis! Katsoin kauhistuneena, kuinka Keijuli hyppi 3 metristä kerran toisensa jälkeen.

Tietysti piti käydä Burger Kingissä ja shoppailemassa. Ostin Keijulille adidas-trikoot, koska edellisissä oli iso reikä polvessa. Emme sovittaneet niitä kaupassa, ja myöhemmin kävi ilmi, että iän ja pituuden mukaan ostetut trikoot jättivät 10 cm nilkkoja paljaaksi.

Olin lähdössä viemään Keijulia kotiin. Olin aamulla ottanut kaapista ensimmäisen t-paidan, joka käsiin sattui. Mies sanoi (ihme kyllä), että tuo napapaita ei todellakaan imartele vartaloasi. Tiesin sen itsekin. Paita oli liian lyhyt ja pieni enkä todellakaan aikonut lähteä sillä ihmisten ilmoille.

Isoveli vietti koko viikonlopun kavereiden kanssa Assembly tapahtumassa. Ensimmäisen yön pojat nukkuivatkin siellä (sen minkä nukkuivat), mutta toiseksi yöksi tultiin kotiin nukkumaan ja syömään. Ja taas jatkamaan! Tällä kertaa eivät osallistuneet kilpailuun, koska yksi joukkueesta oli sairaana.

Ensi sunnuntaina on Isoveljen konfiirmaatio. Pojalle ostettiin hänen elämänsä ensimmäinen puku kaikkine tykötarpeineen. Nykyään pojat ovat alkaneet käyttää pukuja juhlatilaisuuksissa. Isällänsä aikoinaan oli vaalea siisti collegepaita ja saman sävyiset vaaleat housut. Miniällä on laaja suku, joten vieraita on tulossa paljon.

Meillä ei todellakaan olla parannuttu. Lapset ovat aina kolmen päivän välein sairastuneet. Ja heitä on seitsemästä viisi sairastunut. Vauva ja pikkulikka eivät sairastuneet, ainakaan vielä.
Miniähän lähti lastensa kanssa viikko sitten vanhemmilleen ja eivätkä nyt palaa tähän sairastupaan.

Tänä aamuna Junnu tuli herättyään sanomaan, että on huono olo ja heikottaa. Mittari näytti 40,2 ja oli sentään jo neljäs kuumepäivä. No keräsin kaikki kolme kotona olevaa muksua ja lähdimme päivystykseen. Mies oli lähtenyt tyttären ja vilperin kanssa anomaan Kiinan viisumeita, jonne lähtevät kuukauden päästä.
Virusvika sanoi lääkäri. Jos kuumetta vielä keskiviikkona niin uudestaan.

Poika tuli tänään. Hongkongin kentällä kaaos ja yli sata lentoa peruttu, mutta ei onneksi hänen lentoaan.

He ovat Helsingistä vuokranneet asunnon huomisesta ja toivon pääseväni käymään viikonloppuna jotta näen vielä lapset.

Näyttää isovanhemmilla olevan vipinää koulujen loman viimeisinä päivinä. Vanhemmat lienevät jo palanneet töihin. No, kaikesta huolimatta hauskaa vaikuttaa olleen puolin ja toisin, mutta veikkaanpa, että jossain määrin taitaa olla kiva, kun koulut alkavat

Pikseli, olen ollut huomaavinani, että pojat ovat taas kiinnostuneita paremmasta pukeutumisesta juhlatilaisuuksiin, mikä on hyvä juttu. Voi olla, että "hienot" rikkirevityt farkut ovat kalliita ja muodikkaita, mutten siltikään ole oikein ymmärtänyt, miksi kaikilla - aikuisillakin - täytyy olla rikkinäiset vaatteet. Minun nuoruudessani sanottiin, että köyhällä paikattu vaate ei ole häpeä, kunhan se on puhdas tai jotain sinne päin. Nyt on sitten varaa ostaa kalliilla rahalla valmiiksi revittyjä vaatteita

Ne teistä, jotka ovat facebookissa, lienevät huomanneet, että teimme kolmen päivän Itä-Suomen reissun. Lappeenrannassa kävimme katsomassa Kari Tapiosta kertovan musiikkinäytelmän Olen suomalainen. Alun alkaen en olisi voinut olla siitä vähempää kiinnostunut, mutta rehellisesti täytyy sanoa, että pidin siitä todella. En siksi, että se kertoi Kari Tapiosta, vaan koska se oli niin hyvin kirjoitettu (Mika Räinä) ja esiintyjät olivat erinomaisen hyviä. Pääosassa oli Antti Paavilainen, joka on tullut tunnetuksi Jean S-yhtyeen laulusolistina. Hänen äänialansa on sama kuin Kari Tapiolla ja ulkoisesti hän oli kampauksineen, viiksineen ja oikeastaan koko olemuksineen ilmetty Kari Tapio. Vaimo Piaa esitti Miia Nuuttila, joka on oikeasti naimisissa Paavilaisen kanssa, joten he saivat hyvin esiin keskinäisen läheisyyden. Miian kohdalla helposti unohtuu, että hän on oikeasti koulutettu näyttelijä, hän kun on niin kauan "vain" juontanut erilaisia tv-ohjelmia. Hän jopa osaa laulaa! Mika Räinä ja Tatu Siivonen esittivät oivan kavalkadin Suomen tunnetuimmista musiikkialan henkilöistä (mm. Toivo Kärki, Juha ja Ilkka Vainio, Reijo Taipale, Jaakko Salo, Nylon Beat (!) ja Irwin).

Seuraavana päivänä vuorossa oli 1,5 tunnin Saimaan-risteily pienellä Punkaharju-höyrylaivalla. Sää oli todella kolea, mutta onneksi ei satanut. Pääsimme meirämmiähen kanssa pieneen sisätilaan, jossa meitä oli tusinan verran matkalaisia ja risteily sujui hilpeissä tunnelmissa rommitotia siemaillen! Maisemia emme hirveästi nähneet/ehtineet katsella, mutta kyllähän ne olivat tuttuja jo ennestään (vettä ja saaria ). Kiertelimme myös hetken Savonlinnan torilla ja söimme meirämmiähen kanssa pieneen ropeen ihanan makeita mansikoita.

Iltapäivällä oli vuorossa Johanna Oraksen Taidekartano Punkaharjulla. Se oli erittäin mielenkiintoinen kohde ja pääsimme vapaasti juttelemaan taiteilijan itsensä sekä hänen miehensä Reijon kanssa. Molemmat olivat sangen mutkattomia ja mukavia. Olen aina pitänyt Johanna Oraksen tauluista, varsinkin niistä, jotka on maalattu pikkutarkasti voimakkain värein vahvalla viivalla. Esillä oli kaksi melkein samanlaista kukkataulua, jotka hän oli maalannut tänä vuonna Lontoossa Chelsean Kukkanäyttelyssä livenä. Se tarkoitti sitä, että hänelle oli tehty näyttelyyn oma maalausnurkkaus, jossa hän maalasi ensimmäisestä viivasta lähtien taulut valmiiksi ja yleisö sai seurata hänen työtään lähietäisyydeltä. Toinen kyseisistä tauluista on kuulemma menossa lahjaksi kuningatar Elisabethille, mutta hän ei voinut kertoa kumpi.

Matkamme pääkohde oli Olavinlinnassa esitetty Johann Strauss nuoremman operetti Lepakko. Jotkut mukana olleista olivat pahoillaan, kun emme päässeet näkemään oopperaa, mutta Lepakko oli todella upea esitys. Sen esittivät Wienin Volksoperin solistit ja kuoro, ryhmä Wienin kansallisbaletin tanssijoita sekä Volksoperin orkesteri Alfred Eschwén johdolla. Kaikki oli muuten hienoa eikä kylmyyskään haitannut, kun istuimme niin tiiviisti, mutta istuimet kyllä ovat sairaan epämukavat! Edellinen oopperajuhlien kokemukseni oli jostain 1980-luvun puolesta välistä, joten olin jo ehtinyt unohtaa sen eikä tilanne ole näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana yhtään parantunut. Kolmannen näytöksen aikana takapuoleni ja varsinkin vasen reiteni olivat jo täysin puutuneet ja istuminen oli todella haasteellista. Yleensähän en mieluisissa ja mielenkiintoisissa esityksissä puudu, mutta kun esitys kesti yli kolme tuntia, niin liika oli liikaa.

Kotiutumispäivänä kävimme vielä Mikkelin Kenkäverossa erittäin maukkaalla lounaalla sekä sortumassa turhiin hiilihydraatteihin Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä Olimme Punkaharjulla majoittuneina hotelli Kruunupuistossa, joka alunperin on ollut parantola ja harjoittaa nykyisin hotellin ohella kuntoutusta. Rakennus on mielenkiintoisen sokkeloinen uusine ja vanhoine osineen. Piti olla tarkka, minkä hissin valitsi, jotta pääsi oikeaan kerrokseen oikeassa osassa rakennusta. Meillä oli suuri, jugend-tyylinen huone, jonka ainoa heikko kohta oli turhan pieni kylpyhuone. Vessanpytty oli osittain lavuaaritason alla, mutta kyllähän siinä nyt pari yötä meni ihan hyvin, kun sängyt olivat sentään mukavat.

Tässäpä tällä kertaa tärkeimmät. Päivä on jo vierähtänyt pitkälle ja pitäisi alkaa siivota, kun serkkuni tulee viikonloppukylään kesäteatteriin (ja juhlimaan synttäreitäni ). Muutenhan tässä olisi hyvää aikaa, mutta lähdemme torstaina Helsinkiin meirämmiähen vuotuiseen opiskelijakaveritapaamiseen. Olen tainnut siitä jo kertoakin ja valitella epäinhimillistä aloitusaikaa. Lähetin järjestäjälle hieman noottia ja nyt meidän pitää olla Kauppatorin rannassa klo 10 sijasta "vasta" kello 12 eli meidän ei tarvitse lähteä Tampereelta ihan kukonlaulun aikaan! Siinä menee kuitenkin koko päivä, joten siivoamiselle jäisi vain perjantai, niinpä nyt on hommaan ryhdyttävä.

Oikein mukavaa ja kaiken aikaa lämpenevää viikkoa teille kaikille

Heippa,

kyllä on IL:llä ja Miehellä riittänyt puuhaa. Hyvä, että valvovia silmiä oli välillä 4:n sijasta 8, kun toiset isovanhemmat kävivät luonanne. Ruokamäärästä tuli mieleen oma poikamme kavereineen, kun olivat kasvuiässä. Tosin - vielä aikauisenakin vatsansa tuntuu olevan pohjaton Hattua täytyy teille nostaa, kun jaksoitte pitää viittä poikaa luonanne jo toiseen otteeseen tänä kesänä.

Pikseli metsäpolut ja seikkailupuisto Keijulin kanssa kuulostivat hauskoilta. Uskomatonta, miten lapset kasvavat. Teilläkin nyt jo rippijuhlat Meillä on kyllä yleensä ollut paljon ystäviä ja sukulaisia käymässä mökillä, mutta tänä kesänä tavallista vähemmän. Kesä on ollut vähän pirstaleinen, kun siippani on ollut tyttären remonttia tekemässä eikä alunperin tiedetty oikein aikatauluakaan. Minäkin olen normaalia enemmän käväissyt kaupunkikodissa. Alkukesästähän yhden ystäväporukan tulo peruuntui, kun kuski loukkasi itsensä Siitä tulikin mieleeni IL, että oletko jo toipunut kaatumisesta?

Japena kyllä on kurjaa, että olette sairastaneet niin paljon. Toivottavasti näet kaukomatkalaiset ja suvun nuorimman vielä Helsingissä

Menna luin Facebookista Savon kierroksestanne. Ajattelin, että Mikkelistähän olisi ollut vain 50 km pistäytyä meillä kahvilla - huomasin kyllä sitten, että olitte yhteiskyydityksellä.

Olemme käymässä kaupunkikodissa. Tulimme eilen tämänpäiväisen sijaan, kun tajusin, että emme muuten ehdi millään kaikkia suunnitelmia toteuttaa. Tuli vielä yksi lisäjuttu, kun oli pakko eilen illasta lähteä lääkäriin - epäilin, että minulla olisi virtsarakon tulehdus. Niinhän se sitten olikin. Antibioottikuuri alkoi jo eilen illalla. Viljelyvastaus ei ehtinyt vielä täksi päiväksi, joten huomenna vasta varmistuu, tehoaako minulle määrätty antibiootti ko. bakteeriin. Elämäni ensimmäinen virtsatieinfektio enkä ole antibioottikuuriakaan syönyt moneen vuoteen. Nyt on sitten pakko. Toivottavasti paranee sillä eikä etene munuaisiin.

Huomenna sitten yhden siippani menon jälkeen lähdemme ajamaan takaisin kohti mökkiä. Pysähdymme välillä suurin piirtein puolessa välissä yksien ystävien mökillä nauttimaan hyvästä seurasta ja ruuasta.

Mukavaa viikon jatketta kaikille

Moi mimmit! Näyttää monilla olevan kaikenlaisia hauskoja kesämenoja, Menna harrastaa kulttuuria niin, että melkein hengästyn.

Me olimme eilisen päivän purjehtimassa Tiinuliinun ja Ukkokultansa kanssa. Aamulla vähän pohdittiin koko lähtemistä, kun säätiedotukset lupasivat rankkoja sadekuuroja. Vaan onneksemme kuitenkin irtauduimme satamasta, sadepilvet kiersivät meidän kaukaa ja aurinko alkoi helliä puolen päivän aikaan.

Naapurinmies ei ole ennen purjeveneessä ollutkaan ja kun pahin kyselykausi oli ohi, alkoi nauttia olostaan. Kiertelimme Hesan lähistöllä, päivittelimme Katajanokalle ilmaantunutta valtavaa huvialusta, joka oli jonkun sheikin omistama. Jätkäsaaren kohdalla ohitimme ison kerrostalon kokoisen risteilijän, jossa matkustajat laskivat yläkannella vesipuistokouruja pitkin!

Rantauduimme Suomenlinnaan, telakka-alueen puolelle ja herkuttelimme lohisopalla ulkoterassilla. Kuljeskelimme katselemassa veneiden korjausallasta, jossa yksinäinen paatti odotteli korjaamistaan. Minua viehätti alueen rouheisuus ja mietiskelin, miten upeita vaatemainoskuvia sieltä olisi saanut, liehuvista sifongeista rosoiset tiilimörskät taustalla. Veneessä nautiskelimme kahvit ja Tiinuliinun leipomaa omenapiirakkaa ja naureskelimme samalla viereisen veneen kahta erikokoista terrieriä, jotka vahtivat sekä liikennettä että omenatorttuamme tiiviisti.

Takaisin purjehtiessa tuuli suosi sen verran, että keulapurje nostettiin ja lilluttiin ilman moottorin putputusta. Ihmeteltiin foilausveneitä (?) ja mietin, olisiko sellainen meidän pojille kiva. Ainakin kivempi ja äänettömämpi kuin vesiskootterit. Satamassa meidät komennettiin sisätiloihin, kun Tiinuliinu ja Ukkokulta tottuneesti kiinnittivät purtensa, kieputtivat kaikki nuorat oikein ja valmistelivat hurmaavan venhonsa yöpuulle.

Mentiin meille, kun Ukkokulta oli luvannut katsoa printteriäni, joka ei halunnut tulostaa. Ei riittänyt katsominen, ei tulostuspäiden puhdistuskaan, vaikka säiiöt olivat mustetta täynnä. Ajettiin lähimpään puotiin ostamaan tarvikkeita, joita ei ollut, myyjätyttö yritti kylläkin ahkerasti myydä meille vääriä värikasetteja. Ajettiin kauemmaksi, jopa eri kaupunkiin, ja sieltä löytyi mustetta. Vähitellen ymmärsimme, että kun en ollut koko kesänä tulostanut mitään, värit olivat kuivuneet. Printterissäni ei ole vaihdettavia kasetteja, vaan pulloista täytetään musteet ja homma oli melkoisen hankala.

Ukkokulta ja Tiinuliinu tekivät pari tuntia töitä tulostimeni kanssa. Minä jo tuskastuin, varsinkin kun Naapurinmies asiaa ollenkaan osaamatta alkoi esittää omia neuvojaan. Tiuskaisin hänelle, että tämä on koko juttu sun syytä, kun mä olen vaan seukannut sun kanssa ja unohtanut tulostella säännöllisesti! Tiinuliinu purskahti nauruun ja Naapurinmies myönsi syyllisyytensä. Täytyy muistaa nyt tulostella tai kopioida useammin.

Kohta lähdemme minun mökilleni, aherramme huomiseen ja sitten siirrytään Miehen mökille ahertamaan. Putkimiehen pitäisi tulla tänään tai huomenna korjaamaan pari pikkujuttua. Ensimmäinen putkimies, jolle soitin, ilmoitti vikoja luetellessani, että hän ei kyllä viitsi noin pieniä juttuja alkaa hoitamaan. Että sellaista palvelua!

Huomenet!

Eipä tuohon IL:n matkakertomukseen ole juuri mitään lisäilemistä. Kivaa oli, kuten ko. rouvan ja hurmaavan kavaljeerinsa kanssa aina. Alun perinhän meidän piti mennä Espoon saaristomuseoon, mutta ennustettujen sade- ja ukkoskuurojen pelossa ei uskallettu siihen suuntaan lähteä.

Risteilyliikennettä meidän pikku paatilla on harrastettu parilla edelliselläkin viikolla; otettu mukaan pari matkustajaa ja suunnattu nimenomaan tuonne viime kesänä avattuun saaristomuseoon.

Se on vanha kalastajatila, jonka pihapiiriä kierrellessään saa kyllä käsityksen siitä, että Myrskyluodon Maijan tapainen elämä on ollut totta aivan pääkaupunginkin tuntumassa. Silakkaverkkojen lisäksi ansioita ovat tuoneet kesäasukkaat, joita varten kalastajaperhe rakennutti parikin taloa (ja ne ovat kyllä ihan kunnollisen kokoisia taloja keittiöineen pönttöuuneineen päivineen). No, ehkä ensi kesänä mennään eläytymään kalastajaemännän elämään?

Ja mitä tulostimeen tulee, niin kotonahan odotti uusi urakka. Lieneekö oma koneeni saanut jotenkin vaikutteita IL:n printteriltä (ehkä ne vaihtaa jotain tietoja keskenään? Olis kiva tietää mitä juoruavat emännistään!) vai oliko vika siinä ettei meidänkään laitetta kesällä juuri käytetty? Kun ryhdyin printtaamaan, tuloste oli raidallinen kuin seepran maha. No ajoin puhdistusohjelman läpi pari kertaa ja sen jälkeen laite taas toimi.

Ensi viikoksi meidän on siirrettävä veneemme normaalilaituristaan uivan venenäyttelyn tieltä; evakuoidumme erääseen Espoon saareen jossa touhuilen työhommiani. Niiden parissa viime viikot ovat kuluneetkin; vattumetsässä ja veneretkillä piipahdin muutaman kerran

Voikaapa kaikki hyvin!

Heips hyvät ystävät!
Kotona taas ja ihan kiva onkin pitkästä aikaa päästä saunaan, kierrellä pihaa ja ihmetellä vielä suht valoisaa iltaa. Englannissahan alkoi olla jo melko hämärää kymmenelta ja pimeää yöllä.
Kesä oli tosi kiva ja monenlaista ehti tapahtua ja monta kylää ja kaupunkia tuli koluttua. Säätkin olivat kivat parin ensimmäisen sateisen viikon jälkeen, ei paljoa sadetakkeja tarvinnut käyttää, joskus hetkonen ajeltiin sateenvarjon alla. Ja tänä kesänä ei ollut pitkiä ajopäiviä juuri ollenkaan, taukopäiviä ajosta sitäkin enemmän. Sulkujen määrää mies ei vielä ole ehtinyt laskea, mutta aikas paljon niitä tuli. Thamesilla sulut oli sentään sähkökäyttöisiä ja sulkumiehet hoiti paria lukuunottamatta. Viikko Thames-joella oli kyllä ihana. Oli kivaa kun oli väljemmät vedet ja ison joen virtaus oli olematonta kun sekin oli kärsinyt veden puutteesta. Vaikka kyllä siinä vettä silti riitti
En kirjoitellut tänne kun minulla oli vain kännykkä mukana ja sillä on niin viheliäinen yrittää mitään muutamaa lausetta kummempaa kirjoitella. Hyvä, että viitsi Instagramiin jotain kirjoittaa. Sinne sitten tuli päivitettyä suht ahkerasti kun samalla sai itselleen matkapäiväkirjan. Jos jotain sattuu kiinnostamaan, linkkiä voi pyytää yksityisviestillä.

Nyt on sitten syksy edessä kai. Marjat jäi saamatta, siis mansikat ja mustikat, mutta saahan noita kaupastakin. En ota stressiä. Ja pakkasessa on kyllä jonkin verran vielä viime kesän marjojakin, jotka pitää kiireellä syödä pois

Kankaita tuli hamstrattua aika paljon ja huippu oli kun pääsin elokuun eka päivä Birminghamin tilkkufestivaaleille. Hui mikä elämys! Pilvin pimein aivan uskomattoman ihania töitä ja kangasmyyntivalikoima oli runsas Onneksi olin päättänyt, että kortilla en osta, käteinen piti riittää ja sitäkin olin varannut tietyn (ihan riittävän...) summan. Nyt sitten on kiva kokoelma uusia hauskoja ja kauniita kankaita .

Yritän päästä kärryille teidän kuulumisistanne pikku hiljaa. Luen juttuja taakse päin
Mukavaa elokuun jatkoa jokaiselle. Kiva päästä taas arkirutiineihin.

Hei Ihanaiset,
tänään on ollut meikäläiselle ihanteellinen sää, kaunis ilma muttei liian kuuma. Eikä olla tehty mitään mitä nyt kaupassa käytiin, minä paistoin mustikkapiirakan ( kaupan mustikat ja piirakkapohja), suurimmat pölykoirat lakaisin ja isäntä kilkutti jotain pihalla. Loppuaika ollaan istuttu takapihalla terassilla ja vaan nautittu .

IL:n poikaleirin tapahtumat naurattivat, piti taas lukea koko viesti isännälle ja sitten ruvettiin muistelemaan meidän kahden pojan "leirejä". Vaatteet todella lensivät nurkkaan salaman nopeasti ja yleensä tilanteessa jolloin niiden olisi pitänyt pysyä päällä ja ruokaa sai tehdä ja tarjoilla alvariinsa.
Hellyttävää, kun pojat haluavat olla serkuksia ja viihtyvät keskoenään.

Menna on taas! nauttinut täysin rinnoin kulttuurista, hyvästä ruuasta ja matkaseurasta teidän miehen kanssa. Mukavaa, kun pääsee reissuun mukaan nostamatta pyllyään sohvalta. Niin ja onnea merkkipäivän johdosta

Kivikasan kuulumisia kanavaristeilyltä olenkin jo odotellut, toivottavasti jotain jaksat lomastasi tännekin kirjoitella.

Joka päivä täällä käyn kurkkimassa muiden mukavia juttuja mutta laiska kun olen, en saa aikaiseksi mitään kirjoitella . Nyt kuitenkin pyydän teiltä vinkkejä, olen menossa serkkulikan kanssa Tallinnaan Andrea Bocellin konserttiin ja mikä olisi hyvä ruokapaikka? Ei haluttaisi ihan pahimpiin turistirysiin mennä ja tiedän, että siellä on paljon hyviä ravintoloita katselta piilossa mutta missä

Pitää vielä kertoa yksi uni, oltiin Iloklubin kanssa retkellä Turussa. Meitä oli kokonainen bussillinen, näin siis paljon ennestään näkemättömiä klubilaisia en vaan muista ketä kaikkia . KIPA oli meillä oppaana ja kun seistiin, olisko ollut Aurakatu ( en enää muista missä mikin katu menee) mutta kuitenkin Puolalanpuiston edessä, huokaisin, että olen AINA halunnut asunnon sieltä ( en todellakaan) niin IL muikisti jännästi suutaan ja silmät loistivat, arvasin heti, että hänelläpä oli jo siellä asunto, ei mokoma myöntänyt. Mentiin sitten johonkin pubiin nauttimaan virvokkeita niin siellä istui oluttuopin kanssa hovimestari Carlson Downton Abbystä. Olin ihan , mitä ihmettä kuuluisa näyttelijä tekee Turussa Oli kuulemma kyllästynyt ympärillään olevaan hälinään ja kuuluisuuden kirjoihin ja päättänyt lähteä paikkaan jossa saa olla rauhassa. Oikeaan paikkaan oli kaveri päätynyt .

Tämä loppukesä on kyllä hauskaa aikaa, kun kesällä syntyneet eläinten poikaset lähtevät omille teilleen eivätkä vielä osaa ihmistä suuremmin pelätä. Viimeksi tehtiin mökillä tuttavuutta yksinäisen punatulkku uroksen kanssa. Oli muuten pulska ja punainen tulkku eikä ollut meistä moksiskaan. Popsi kaikessa rauhassa rikkaruohon siemeniä (hyvä, hyvä) pihatien pientareella, kun olin menossa huussiin. Pakko oli jäädä sen touhua seuraamaan, nauratti, kun tulkkua kiinnostivat eniten korsien päässä korkealla olevat siemenet. Ensin se kurotti kaulaansa ja jos ei yltänyt niin sitten vielä varpisti, oikeasti! Oli jotenkin taas sykähdyttävää nähdä punatulkku niin läheltä ja kesällä. Lintu liittyy talveen ja parveen, en tosin ole nähnyt punatulkkuja moneen vuoteen ja viimeksikin yksinäisen linnun varpusparvessa.

Varpaita paleltaa, pitää mennä sisälle ja laittaa villasukat jalkaan. Mukavaa viikonloppua kaikille.