Hei Ihanaiset,

mihin nämä viikot ja kuukaudet oikein sujahtaa?? dosettiakin saa olla jatkuvasti täyttämässä ja siihen sentään mahtuu kahden viikon satsi.

muori hyvä, että menit "lähetteiden" kanssa sairaalaan niin tutkimukset nytkähtivät eteenpäin. Enpä ole moista tapausta ennen kuullut mutta todellisuus on aina tarua ihmeellisempää.

IL yritä nyt kuitenkin ottaa vähän rauhallisemmin ja anna Naapurin miehen hemmotella sinua. Luin viestistäsi, että Iker haluaa ihailla läheltä ja vahtia tytärtäsi mutta voihan se niinkin olla . Ihania kaikki sinun omat- ja bonus lapsenlapsesi.

Kipa oon kyllä vähän kade teidän kalakannastanne järvellä. Meillä ei ole kuin julmetun isoja haukia, ahvenia ( nami) ja särkikaloja, kaikki syödään mitä saadaan .... viimekesänä ei pahemmin saatu. Ainoa hauki oli joltain " urheilu kalastajalta" joka oli joutunut saaliinsa tappamaan, kun hauki oli nielaissut vieheensä syvälle nieluun. Souti meidän rantaan ja pyysi, että ottakaa kala, pliis! No mehän ahneuttamme otettiin . Me ollaan laitettu mökki jo muutama viikko sitten talviteloille, minua jo suoraan sanottuna kyllästytti siellä olo. Vielä pitää päiväseltään käydä, kun isäntä tahtoo putsata katon ka vesikourut lehdistä. Viimeksi käydessämme muutamassa isossa koivussa oli vielä paljon lehtiä.

Tiinuliinu, kyllä nauratti, että espanjaksi Happy halloween on Happy halloween . Miten ihmeessä sinä olet jaksanut käyskennellä kirjamessuilla neljänä päivänä peräkkäin ja monta tuntia kerrallaan . Minä olen ihan uupunut, kun Jumbossa käydään muutamassa kaupassa ja aikaa kuluu n. 3 tuntia. Mielenkiinto tietysti ratkaisee.

Karmale, ihanaa, kun saat miniäsi ehjänä kotiin, toivottavasti lapsenlapsen aivotärähdys on pian voitettu. Toivota laihdutuksesi sabotoijalle pitkät P....T ja kirjoita pälkyysi ja tänne ihan mitä haluat. Olen taas nukkunut vähän paremmin ja muistan mitä olen öisin touhunnut ... esim. mukana suurin pudottaja kisassa, sitä en vaan muista kuka voitti ja viimeyönä oli suuri aarteen metsästys jossa pääsin keinohedelmöittämään dinosauruksen ja huolehtimaan sen synnyttämistä 8:sta poikasesta kriittisten ensiviikkojen aikana, kun emo nukkui. Siihenkin uneen sisältyi syövyttävää kateutta, jota en millään ymmärtänyt. Ei ihme, että aamulla väsyttää .

Palkitsin itseni piccolo pullollisella kuohuviiniä, kun olen ollut muka niin ahkera ts. toinen koneellinen pyykkiä pyörimässä, kukat kasteltu ( kämmekkä tehnyt uuden kukkavanan lehtiruusukkeeseen, toinen vanhaan kukkavanaan ja joulukaktus tehnyt yhden nupun) olen niin iloinen, kun viherpeukaloksikaan minua ei voi sanoa lisäksi uunijuurekset muhivat missäs muualla kuin uunissa. Vielä pitäisi laitta potut kiehumaan ja tehdä salaatti. Viinipullo on jo dekantoitumassa .

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! Piti minun muitakin kirjoituksia kommentoida mutta kuohari sekoitti pääni . Onneksi olette olemassa .

Kiitos suupaltti.
Miniä tuli silloin aamulla kotiin. Poika oli vastassa kentällä. Poitsu ei ollut mennyt kouluun? Löytyi kotoa nukkumasta kun tulivat. Onneksi oli vain liikkatunnit aamulla. Isänsä sitten vei kouluun.
Aivotärähdys parantunut, huoh!

On kyllä huojentuneempi olo nyt.

Vähän vie terää pois kun ruvetaan syömisiä arvosteleen. Vaikka on ravintoterapeutin kanssa selvät suunnitelmat syömisistä.
Mutta....,,,

Isännällä huomenna joku konsertti, missä esiintyvät. Eilen soitettiin sairaalasta että varattu aika keuhkojen kuvantamiseen. Yskii edelleen verta silloin tällöin eikä mitään syytä tunnu löytyvän? Ilmeisesti jossain muualla kuin keuhkoissa. Vuosia tutkittu aina välillä ja keuhkoja kuvattu.
Selviäisköhän tällä kertaa?

Käytiin äsken hautuumaalla, kummankin äidin haudoilla, mun isäpuolen ja veljen. Isälle sytytin kynttilän muualle haudattujen paikalle.

Jätin kutimet hetkeksi rauhaan. Keskisormissa kulumaa/nivelrikkoa, joten tauko on paikoillaan. Sormia turvottaa ja kipuilevat.
Keskityn nyt tuohon kalligrafian kirjoitteluun.
Mutta onpas vaikea istua paikoillaan kun telkkua katselee? Ihan tyhjänpanttina kun jo nuorena on omaksunut asian että jotain pitää kaikenaikaa tehdä.

Meillä oli mökillä viikon kymmenisen senttiä lunta, mutta nyt vesisateet saaneet lunet sulamaan.
Pitäis vielä toimertua siivoamaan mökki joulua silmälläpitäen. Ollaan kuitenkin joulu siellä.

Mukavaa pyhäinpäivän iltaa kaikille

Suupaltti, aloin kikattaa niin kovin sun yöllisiä touhuja, että oli pakko lukea Naapurinmiehelle se kohta! Ei ihme, että olit aamulla väsynyt, on varmaan rasittavaa huolehtia kahdeksasta dinosauruksen poikasesta.

Pesukone ilmoitti eilen, ettei saa vettä. Kipan siippa on sen kerran korjannut, joten tiesin, mitä pitää tehdä. tyhjensin kaapin, jossa on putket ja Mies alkoi availla letkuja. Siivilä oli pian puhdistettu ja kone toimi. Laittaessani tavaroita takaisin inventoin niitä samalla. Naapurinmies auttoi. Nosti yhden hopeankiillotuspurkin, nosti toisen ja kolmannen. Neljäntenä hopeankiillotustahnaa. Katseli minua pää kallellaan, kun kummastelin purkkien määrää. Varsinkin, kun minulla ei ole mökillä yhtään ainutta hopeaesinettä? Löytyi kaikkea muutakin kaksin kappalein, puutarhakäsineitä viidet, oli vielä hintalaputkin. Mies totesi ilme vakavana, että on hyvä ostaa aina uutta, niin ei tarvitse tarkistaa, olisiko kaapeissa.

Me nauramme paljon. Saa nähdä, alkaako jossain vaiheessa toisen omituisuudet ärsyttää, kun vielä vaan naurattaa. Mä olen opetellut ottamaan Beceliä rasiasta nätisti vuolemalla, ennen koukkasin niin, että rasia näytti sotatantereelta. Mies tasoitti sen aina jäljiltäni.

Eilen laitoimme lyhtyjä ja roihuja ja juttelimme poisnukkuneista puolisoistamme. Uskomme lujasti, että he olisivat tyytyväisiä meihin ja toivovat meille kaikkea hyvää. Sitten katoin pöydän juhla-astioilla ja vaihdoin tomaatit toiseen astiaan, kun Mies toi ne pöytään vääränvärisessä kulhossa. Valmistin Pirkan ohjeiden mukaisia lohkoperunoita (hyviä), mies paistoi pihvit, liekitti ja teki kermakastikkeen. Kaloreita nolla!! Jälkiruoaksi olin tehnyt oman pensaan marjoista mustaherukkarahkaa, Miehen toivomuksesta.

Kiloklubissa kun ollaan, kerron, että huolimatta ihanista kermakastikkeista olen pystynyt säilyttämään painoni, no joo, alaspäin se ei ole pariin viikkoon mennyt, kun en pitkittyneen taudin takia voi liikoja kuntokävellä. Mulle sopii se, että syön tosi pieniä annoksia. Kun maltan odottaa, mahakin ymmärtää saaneensa ruokaa ja vaikenee. Eikös sitä sanota, että mahalaukku tottuu vähitellen pieniin annoksiin?

Hei Ihanaiset,

mukavan näköinen päivä, pitäisi mennä ulos puuhastelemaan mutta pakko kommentoida vähän .

IL, haluan kalorittoman kerma-pippurikastikkeen ohjeen . Jotain pienenemistä mahalaukussa ja/ tai ajattelussa tapahtuu, meille riittää puolet riisi- ja pasta annoksista mitä ennen. Pakettien annoskoon ovat aivan liian suuria mutta ei se puolittuminen ihan kaikkiin ruokiin päde,.Leipää voisin puputtaa vieläkin poskettomat määrät, karjalanpiirakoita ostan enää harvoin, eivät säily ..... siis joku syö ne alta aika yksikön.
Mekin nauretaan isännän kanssa joskus aivan hervottomasti, hän saa minut muutenkin nauramaan vaikka yrittäin nalkuttaa ja jämentää. Joskus kuitenkin isännässä ärsyttää juuri ne piirteet joihin aikojen alussa ihastuin. Niinä kertoina minulla on huono päivä ... yleensä . En ole mikään päivänpaiste vaan säännöllisesti tulee känkkäränkkä päiviä, isännällä ei juuri koskaan... ärsyttävää grrr!

Nyt toppahousut jalkaan ja ulos. Aurinkoista viikkoa kaikille.

Suupaltilla saman tyyppinen mies kuin minulla. Hän suuttuu tosi harvoin ja silloin kun suuttuu tiedän menneeni liian pitkälle.
Minä nyt suutun sata kertaa päivässä, mutta onneksi myös lepyn pikaisesti.

Huomasin aamulla, että ensi viikolla lähden Kiinaan.
Matkalaukku tulee pursuamaan. Pitää viedä pipari- ja torttutaikinaa, joulukalenterit, joululahjat, tuliaiset, joulunamut ja mitähän vielä. Olen ostanut vauvelille vaatteita ihan älyttömästi. Täällä kun oli alet kesävaatteissa ja siellä niitä tarvitaan. Pikkutyttöjen vaatteet ovat niin vastustamattomia.
Onneksi on iso laukku.

Suupaltti ja Japena, samanlaisia ollaan! Minä ärhentelen myös sata kertaa päivässä ja Naapurinmiehen mielenrauhaa ei hetkauta mikään. Mutta omituinen huumori hänellä on:

Olin tänään palaverissa keskustassa. Tulin kotiin bisness-vaatteissani, tukka kauniisti kammattuna ja täysmeikissä. Mies otti hartioista kiinni ja tuumi, että miten sä tänään näytät niin nuorelta ja kauniilta? Minä aloin kehrätä ja olin juuri painautumassa syliin, kun Mies jatkoi, että ai niin, mullahan ei ole silmälaseja.

Sitten ikävä ja järkyttävä uutinen eiliseltä. Alle 6-kymppinen mökkituttupariskunta, mies oli kiivennyt tikkaille korjatakseen ikkunaa. Tipahti alas, niska taittui ja kuoli siihen paikkaan. Kyllä veti hiljaiseksi.

Joka tapauksessa hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Ai kauhee IL mikä tapaturma

Muori hienoa että pääset nopeasti tutkimuksiin.

IL ihan kauhea tapaturma.

Minä pyörin tässä matkani ympärillä. Nyt on hiukset ja kynnet laitettu, huomenna ripset ja kulmat niin ei ihan väritön ole.

Mies meinasi tikahtua nauruun kun näki mitä pakkasin. Ihan kun olisi outoa ottaa piparimuotit mukaan, otan pakastetaikinankin mutta sitä en vielä pakannut.
Olen vesselin kanssa aina tehnyt piparit ja yksi Kiina perinnettä katkaise kun sinne näin sopivasti menen. Lapsille pakkasin tonttulakitkin matkaan. Me vietetään siellä pikkujouluja.

Äitini vointi on nyt aika ok, voipunut on ja ei mitään jaksa mutta kotihoito käy kolmasti päivässä.
Käyn lauantaina vielä moikkaamassa.

Hola otra vez
eli heippa taas

ja hittolainen, en paremmin sano, kun näissä turistitöissä on niin kiire ettei edes kerkiä kirjoittamaan!

Viikko on vilahtanut kutakuinkin huomaamatta mutta onhan tässä yhtä ja toista puuhattukin. On käyty paikallisella hautausmaalla. Sinne päästäkseen piti ensin ajaa paikallisbussilla päätepysäkille ja kävellä siitä tienreunaa hyvinkin pari kilometriä.

Paluumatkalla löytyi oikopolku, joka kulki barrancon reunaa mutta oli hieman liejuinen sadekuuron jäljiltä, ja toi meidät kahden autokorjaamon pihamaita pitkin paikallisen kauppakeskuksen takapihalle. Hautausmaalta puolestaan löytyi mitä upeimpia kukka-asetelmia ihailtavaksi ja kuvattavaksikin, ja portinpielestä pienoinen kahvila josta olisi saanut myös valikoituja tapaksia jos olisi kalmistossa nälkä yllättänyt. (Pitäisiköhän mun kirjoittaa piispa Laajasalolle että järjestäisi samantapaisen jonnekin Hietaniemeen?)

On myös patikoitu a) läheisessä vuoristokylässä b) Välimeren rannalla c) Malagan kaupungissa. Viimeksimainitussa kahteenkin kertaan, sillä maanantaina oltiin opastetulla arkkitehtuurikierroksella ja tänään tutustuttiin taiteeseen ja historiaan ihan omin nokin.

Ja kyllä kai keittotaiteenkin voi laskea taiteisiin kuuluvaksi? Kaupungin kauppahalli on nimittäin niin hulppea, että melkein meinaa Budapestinkin halli jäädä toiseksi. (Paitsi on siellä enemmän paprikatuotteita tarjolla, mutta kyllä Malagastakin voi ostaa milteipä mitä vaan kuten esim. mustia torvisieniä, suppilovahveroita, herkkutatteja ja kantarelleja. Näyttää täkäläisten vuorenrinteiden sienisato olleen suhteellisen runsas.)

No ei ostettu sieniä vaan mentiin Casa Abuelaan eli Isoäidin taloon syömään tapaksia. Hyvät oli mummolla eväät, mutta käsitykseni mukaan huonoa ruokaa ei täälläpäin saa edes pyytämällä. Nyt mussutetaan suklaata lomakodissa ja mietitään, mihin mentäis seuraavaksi. Nähtäväähän tässä rannikolla riittää, kun vain hyppää bussiin tai paikallisjunaan tai muuhun sopivaan kulkuneuvoon. Kävelemälläkin näkee kaikenlaista kivaa.

Jokos mä Japenalle hyvää matkaa toivotin? IL, mahtaa teillä koko naapurusto olla tuollaisen tapaturman takia allapäin. Elämä on arvaamatonta. Muoria melkein pitäisi onnitella kun niin hyvin hoitoon pääsit.

(Luin tuon äskeisen kappaleen ja ajattelin että onpa siinä rinnastukset. Mutta sellaista on elämä: tummaa raitaa, vaaleaa raitaa, iloa ja surua sekaisin.)

Mukavaa viikonloppua - kohtahan sekin jo on!

Tervehdys

Lyhyesti muutama kommentti:

Muori olipa suorastaan johdatus, että tuon Ritun tapasit ja sait häneltä tuon lähetteen Onneksi pääsit niin nopeasti tutkimuksiin. Ruotsiin ehtii myöhemminkin.

IL kauhean kurja tapahtuma teillä mökillä. On elämä niin arvaamatonta. Pitäisi olla jokaisesta päivästä kiitollinen.

Japena oikein ihanaa Kiinan matkaa rakkaittesi luokse. Voin kuvitella lasten ilon pienistä Suomen joulun perinnetuliaisista.

Tiinuliinu kiitoksia taas matkakertomuksista. Facebookissakaan en ole tainnut moneen päivään käydä. Sieltä varmaan löytyy runsaasti kuvia .

Suupaltti ei meillä oikein keskikesällä saa kalaa. Nyt jäi syskyllä kunnon kokoinen lohi saamatta. Oletko muuten tehnyt suurista särjistä graavikalaa. Tulee tosi herkullista

Tulimmekin lopulta jo sunnuntaina mökiltä kotiin. Sain puhuttua siippani ympäri, kun olo oli niin kurja äidin puolesta. Tässä on mentykin sitten aika haipakkaa koko viikko. Maanantaina sain hommattua salikortin ja olen ollut juoksumatolla kävelemässä ti, ke ja tänään. Eilen pikaiset kaupassakäynnit ja sitten lähdimme vanhempieni luokse. Siippani lähti isäni kanssa hakemaan äitiä kotiin. Tulimme vasta myöhään illasta omaan kotiin. Olin kyllä varautunut jäämään sinnekin, kun emme oikein tienneet, miten äidin liikkuminen sujuisi ja miten isäni pärjäisi. Siellä kävi sellainen hoidontarpeen arvioija. Onneksi olin paikalla, kun ei isäni olisi osannut pyytää mitään muuta apua kuin äidin pesemisessä ja rasvaamisessa. Pesevät vain kerran viikossa - äidillä on käynyt yksityiseltä puolelta tilattu pesijä kaksi kertaa viikossa. Nytkin otetaan sitten täydentävänä tuo toinen pesu. Ilmeisesti ainakin fysioterapeutti tulee käymään jossain vaiheessa, kun äidin on todella vaikea kävellä edes kahden kyynersauvan kanssa. Eilen illalla otimme sieltä mattoja pois, ettei äiti lipeä kepin kanssa mattoihin. Minusta oli tärkeää, että tulevat pari kertaa viikossa, niin että isäni pääsee vesijuoksuun ja saa vähän ladattua akkujaan. Isäkin täyttää joulukuussa jo 85 v ja on näillä näkymin menossa tammikuussa polven tekonivelleikkaukseen.

On se rankkaa katsella vanhempien voimien vähenevän. Nyt on päälimmäisenä mielessä sitten isän jaksaminen äidin omaishoitajana. Olemme siippani kanssa puhuneet, että heidän olisi kyllä pakko muuttaa kerrostaloon ja lähemmäs palveluita. Varmasti kova paikka luopua omasta kodista, joka alunperin hankittiin mökiksi. Myöhemmin sitä sitten laajennettiin ja saivat luvan muuttaa pysyvästi asumaan.

Olemme tosiaan olleet koko viikon menossa. Tänään olen ollut enemmän kotona ja mananut tuota naapurin hullua haukkuvaa koiraa . Ärsyttää, että se onnistuu kiukustuttamaan minut haukunnallaan, mutta ääntä ei kyllä pakoonkaan pääse.

Yhdellä ystävällämme on kolestrolimittari ja teimme mittauksen siellä käydessämme. Sitten vielä kotona uudestaan. Minulla oli ensimmäisen kerran kokonaiskolestroli reilusti päälle kuuden ja kauhistuin ajatuksesta. HDL oli kyllä onneksi kakkosella alkava, mutta LDL koholla. Tuo on tietty kotimittari, mutta arvot saatuani sain sentään terveyskeskuksesta lähetteen labraan kokeisiin. Saa nähdä, poikkeavatko paljon noista itsemittauksen arvoista. En kyllä helposti osaa parantaa syömisessäni muuta kuin vähentää juustoja ja pienentää annoskokoja. Kropan krempat eivät salli liikuntaakaan enempää kuin mitä jo teen. Ensi viikolla menen labraan ja seuraavalla viikolla on aika lääkärille. Kun on niin paljon jo ennestään kaikenlaisia nivel- ja muita kipuja, niin statiinien lisääminen lääkearsenaaliin ei tunnu kovin houkuttelevalta. IL kyllä lohdutteli, että ei kaikille tule mitään sivuoireita. No, katsotaan sitten, mitä ne arvot ovat, kun saa "viralliset" tiedot.

Käytin tässä toissapäivänä piiiitkästä aikaa KK:n kalorilaskuriakin. Pitäisi painoa ainakin saada hiukan tippumaan ja vatsanympärystä pienenemään.

Me emme nyt ole tilanneet mitään matkaa vielä talveksi, kun tuo vanhempieni tilanne on vähän epävakaa. Pakko olla jotenkin apuna, jos isäni pääsisi tammikuun alussa siihen tekonivelleikkaukseen eikä päivämäärääkään ole vielä varmistettu.

Tänään koti-ilta Ruuanlaittoa ja varmaan vähän viiniä

Menemme sitten isänpäivänä "lastemme" kanssa vanhempieni luokse. Ruuat viemme mennessämme.

Toivotan oikein mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille