Terveisiä Amsterdamista, vaikka olemme olleetkin jo kotona viikon!

Matka meni todella hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Saavuttuamme perjantaina kymmenen kieppeissä perille ajoimme ensin hotelliin tavaramme ja lähdimme kanavaristeilylle. Olemme tehneet sellaisen jo parikin kertaa aikaisemmin, mutta ainahan se on hauska nähdä kaunista kaupunkia ja syödä maittava lounas.

Saatuamme huoneet meillä oli parisen tuntia aikaa ennen lähtöä Pasta e Basta-ravintolaan. Vaikka olimme syöneet risteilyllä, niin kyllä ruoka maistui, varsinkin kun se koostui monenlaisista pienistä herkuista eikä tullut edes ähky. Ravintolan erikoisuus ovat tarjoilijat, jotka ovat koulutettuja laulajia. Siinä tarjoilun ohessa he vuorotellen lauloivat meille niin klassista kuin viihdemusiikkiakin. Erinomainen konsepti ja pohdiskelimme miksei Suomessa kukaan ole keksinyt sellaista. No, ehkäpä meillä artistit ovat liian omanarvontuntevia, jotta he "alentuisivat" tarjoilemaan!

Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Haagia, jossa meille tarjottiin toinen kulttuuripläjäys eli Anastasia-musikaali. Matkalla bussissa laitettiin pyörimään Disneyn animaatioelokuva suomalaisin dubbauksin, jotta saimme hieman käsitystä siitä, mitä musikaali sisälsi. Kuten taisin jo aiemmin kertoa, esitys perustui DIsneyn elokuvan pohjalta tehtyyn Broadway-musikaaliin, jossa osa lauluista oli elokuvasta ja sen lisäksi siihen oli sävelletty lisää musiikkia. Esityskieli oli ihanasta krohahateleva hollanti, josta en tietenkään ymmärtänyt mitään lukuunottamatta jokusta saksankielestä tulevaa sanaa. Kaikki kuitenkin lauloivat todella hyvin, lavastus oli upea ja niin oli puvustuskin. Tarina sinänsä pohjasi historiallisiin tapahtumiin, joten siinä mielessä seuraaminen ei ihan mahdotonta ollut.

Päivään ei kuulunut ruokailua, muttemme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa, vaan kävimme lähimarketissa ostamassa potun punkkua, leipää, juustoa ja salamia, jotka pistelimme hyvällä ruokahalulla suihimme hotellihuoneessa. Illemmalla istuksimme muutamien matkalaistemme kanssa hotellin baarissa ja nautimme jokusen drinkin.

Sunnuntaina lähdimme hotellista puolen päivän aikaan vajaan tunnin ajomatkan päässä olevaan Zaanse Schansin kylään, jossa tutustuimme puukenkien, juuston sekä sinapin valmistukseen sekä kiertelimme kauniissa vanhoissa rakennuksissa, joissa oli kaikenlaista käsityöläistoimintaa sekä ihastelimme tuulimyllyjä. Alueella kuljeskeli vapaana monen näköisiä kanoja sekä aitauksissa vuohia ja lampaita. Meille jäi aikaa myös lounaalle ja minä valitsin kinkku-juusto paahtoleivän kahvin kera ja meirämmiäs nautti ohrapirtelön Ostimme pari pientä juustoa ja pikkiriikkisen purkin sinappia emmekä sortuneet puukenkiin tai Delftin posliiniin!

Loppujen lopuksi olimme kotona maanantain vastaisena yönä puoli kahden kieppeillä, pesimme hampaat, painuimme punkkaan ja uni maistuikin melkein puolille päivin. Sähköpostiin oli tullut ilmoitus, että matkan kunniaksi meillä olisi mahdollisuus nähdä ilmaiseksi tiistaina Riivaajat Frenckellin näyttämöllä ja olihan siihen tartuttava siitäkin huolimatta, että keskiviikkona meillä oli liput Notre Damen kellonsoittajaan! Muutama matkakaverimme oli jo aiemmin ostanut liput Riivaajiin, kun niitä myytiin klubilaisille 15 eurolla ja heitä luonnollisesti hieman harmitti. Meillä se ei ollut ollut lainkaan suunnitelmissa, mutta vaikken niin hirmuisen innostunut venäläisistä klassikoista olekaan, niin olihan se esityksenä hyvä. Markus Järvenpää, joka ei entuudesta ollut minulle tuttu, veti esityksen sujuvasti yksinään ja olihan siinä tavallaan joitakin yhtymäkohtia nykyaikaankin, kun jonkinlaista vallankumousta ollaan vähän joka puolella tekemässä!

Minä, joka aina kehun sillä, etten koskaan sairasta, aloin potea kurkkukipua keskiviikkona ja sitä seurasi hirveä hevosenyskä. Onneksi yskä alkoi vasta torstaina, etten ollut häiriöksi Notre Damessa. Olin varannut meille influenssarokotukset perjantaiksi ja minäkin saatoin sen ottaa, kun minulla ei ollut kuumetta. Yskin yhä melkoisesti, mutta hieman se on alkanut osoittaa rauhoittumisen merkkejä. Viime yö oli kyllä hankala ja laitoin itselleni korkeamman päänalusen, joka vähän helpotti hengittämistä.

IL, kauhea tuo naapurisi tapaturma! Meirämmiäs on jo pidemmän aikaa suunnitellut mökillä käyntiä, kun edellisesti on jo kai kolme vuotta, enkä millään haluaisi päästää häntä sinne yksin, kun koskaan ei ole takeita, mitä hän saa päähänsä. Olen kyllä ehdottomasti kieltänyt häntä kiipeämästä katolle tai tikkaille ylipäätään, mutta eihän noista miehistä koskaan tiedä!

Muori, sinulla on melkoiset pyöritykset käynnissä ja hyvä niin. Onneksi sait hyvät lähetteet ja sitä kautta myös pikaiset tutkimukset. Toivottavasti kaikki sujuu parhain päin.

Tiinuliinu, kiitos hauskoista matkakertomuksistasi. Sinulla on todella kirjoittamisen taito!

Toivotan kaikille poteville paranemista ja kaikille mukavaa viikonloppua, vaikka se harmaa onkin

Moi mimmit! Minä kävin Naapurinmiehen kanssa perjantaina Kotkassa. Ensin äitipuolellani, jota olen aina kutsunut Keinoemoksi. Hän on jo 89, hieman dementoitunut, mutta pystyy asumaan yksin. Papiljotit oli ollut päässä ja koti oli yhtä siisti kuin ennenkin. Jutteli virkeästi, mutta ei jaksa enää pitkälle kävellä edes rollaattorin kanssa.

Hautausmaakierros seuraavaksi, äitini ja isäpuoleni sekä mummoni ja vaijani on haudattu eri hautausmaalle kuin isäni, joten ajeltavaa tuli. Käytiin samalla Sunilassa, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi asti Alvar Aallon suunnittelemissa taloissa, joita siellä on toistakymmentä.

Ja lopuksi mentiin tervehtimään yhtä sukulaista, joka oli kahteen otteeseen pyytänyt minua käymään. Hänellä on syöpä molemmissa keuhkoissa ja nyt oli päästäkin löytynyt pesäke, siitä kohdin, missä on ihmisen mieli. Ei tiedä vielä, leikataanko ja jos, niin muuttuuko koko persoona. Juteltiin aika vaikeita ja surullisia asioita, mutta myös naurettiin vedet silmissä yhteisille muistoille. Haikeana lähdin pois, näenköhän häntä enää koskaan.

Tänään iloisempi tapahtuma,lähdemme kohta heviteinin 14-vuotissynttäreille.

Heipsan!

Kirjoittelin eilen pitkän tarinan, mutta kun piti lähettää, niin se vaan karkas jonnekin?

Poitsu oli viikolla ilmoittanut että lähtee mummolaan viikonlopuksi. Vanhemmat sitten soitteli ja kysyi tiedetäänkö asiasta jotain?
No ei tiedetty?

Vaari sitten eilen haki poitsun. Iloinen ja auttavainen 12v. Silitti pyykit ja leipoi pipareita.
Illalla saunassa vaari oli kaatanut loput löylyvedet päähänsä, johon poitsu oli sanonut että olet tosi ekologinen vanhus.
Vaari kysyi jälkeenpäin, että minkä ikäinen hänen mielestään on vanhus? Ei osannut sanoa, mutta vaari on kuulemma esivanhus.

Poika soitteli puoliltapäivin ja halus että lähdetään Tampereelle isänpäivälounaalle. En jaksanut lähteä, joten sovittiin treffit tuohon naapurikaupunkiin.
Syötiin siellä isänpäivälounas ja annettiin poitsu heidän mukaansa.

Ihan kivaa kun poitsu Jo itse päättää milloin tulee. Sanoi itsekin että hän nyt täällä käy joka viikonloppu. Yleensä tulee jos vanhemmilla jotain menoa.
Saa vielä ennen joulua tulla ja siivotaan yhdessä mökki. Joulu kuitenkin vietetään siellä, jos ei tuu mitään muutoksia.

Vettä sataa ja on pimeetä. Pimeyshän ei mua haittaa, olen marraskuun lapsi. Pitkittynyt vesisade kylläkään ei miellytä.

Hyvää isänpäivää kaikille

Salaam aleikum
tai jotain siihen suuntaan

sillä täällä huutelee Kiloklubin Pohjois-Afrikan-kirjeenvaihtaja Tiinuliinu joka toivottaa teidät tervetulleiksi Tangeriin jollette ole jo ihan kyllästyneet näihin meikäläisen matkajuttuihin.

FB:ssä on toki muutama kuva eiliseltä mutta ihan kaikkeahan niissä ei kerrota. Otetaanpa siis alle retkibussi, joka starttaa Aurinkorannikon täältäpäästä jo ennen aamukuutta, ja päätyy parin tunnin ajon jälkeen Tarifan satamaan. Merta ei ylitetä siitä mistä matka olisi lyhyin, vain 27 km, vaan vähän tuonnempaa, Gibraltarin länsipuolelta. Jos oikein tarkkoja ollaan niin ei tiedetä, ollaanko Atlantilla vai Välimerellä, sillä niiden rajana on vain veteen piirretty viiva.

Marokko on Pohjois-Afrikan arabimaista länsimaisin, ja maan isoista kaupungeista (pääkaupunki Rabat, maan suurin kaupunki ja tärkeä satama Casablanca, eksoottinen Marrakesh ja suomalaistenkin suosima rantalomakohde Agadir sekä tämä satamana ja turistikaupunkina tunnetuksi tullut Tanger) on Tanger epäilemättä lähinnä läntistä (= eurooppalaista) kulttuuripiiriä.

Se nyt ei ole mikään ihme, sillä nykyisen Marokon alue on vuosisatojen saatossa kuulunut vaikka kenelle. Sen on omistanut milloin Espanja, milloin taas Ranska tai Iso-Britannia. Ranska on edelleen yliopistojen ja virkamiesten kieli, espanjaa ja englantiakin mm. tarjoilijat tuntuvat ymmärtävän ainakin sen verran, että kahvia ja suuhunpantavaa saa.

Lauttamatka Tarifasta Tangeriin kestää tunnin, ja koska kyseessä on EU:n ulkoraja, on edessä tiukka passintarkastus ja maahantulokaavakkeiden täytteleminen. Reput, laukut ja muut rensselit läpivalaistiin jo satamaterminaalissa. Fiksua kyllä, Marokon poliisi on järjestänyt tarkastuspisteensä laivaan, ja kun passiin on saatu leima, voi siirtyä laivan kahvilaan tai tehdä edullisia tax free -ostoksia.

Kaupankäynti täällä osataan, sen huomaa viimeistään silloin kun kuljetaan Tangerin kujasilla ja perässä roikkuu puolenkymmentä miestä, jotka myyvät vöitä ja nahkalaukkuja, avaimenperiä ja rannerenkaita, huiveja, kelloja… kaikkea mitä nyt vaan mies pystyy mukanaan kantamaan. (Mä tein yhden suklaasilmäisen pikkupojan iloiseksi ostamalla jääkaappimagneetin. Enkä edes tinkinyt kuten olisi pitänyt, vaan maksoin muutaman lantin ylimääräistäkin. Koulussahan sen kersan olisi keskellä päivää pitänyt olla, mutta mikäs mä olen puuttumaan muiden ihmisten lastenkasvatukseen?)

Kuljetaan siis kujasilla, jotka mutkittelevat suuntaan jos toiseenkin ja sisältävät runsaasti ylä- ja alamäkiä ynnä marmorirappusia. Huonojalkaisin rouva saa käsikynkkäänsä saattajan paikallisoppaasta; kaftaaniin ja fetsiin sonnustautunut mies on sen verran komea ja huolehtiva, että ilmeisesti muutamien muidenkin matkalaisten mieleen juolahtaa ajatus pienestä liikuntarajoitteisuudesta. (No mä roikun Ukkokullan käsipuolessa ja ilahdun siitä, että fetsimies on noin parimetrinen - kun me jäädään kuvaamaan kivoja näkymiä ja muu ryhmä rymyää eteenpäin, on helppo tarkistaa, missä suunnassa punaisen fetsin tupsu heiluu.)

Ne vanhankaupungin eli medinan kapeat kujaset ovat tosiaan näkemisen arvoiset. Samoin tietysti kauppahalli, jossa myydään vihanneksia, naudansorkkia ja lampaanpäitä (sikaahan muslimit eivät syö, mutta muista eläimistä nähtävästi ihan kaiken mitä irti saadaan). Arviolta noin puolet ihmisten elämästä tapahtunee kadulla. Kadulle avautuu pikkuliikkeitä, joissa on tarjolla appelsiineja, bataatteja ynnä muita vihanneksia joita kaikkia en edes tunnista, oliiveja ties millaisiin liemiin säilöttyinä, kokonaisia runsasrasvaisia kanoja, leipää ja leivonnaisia. Vaatturit tekevät töitään siinä aivan mahdollisten asiakkaiden silmien edessä. Seinien vieressä istuu myyjiä tarjoten korianteria ja erivärisiä paprikoita, käsitöitä ja kaikenlaista rihkamaa.

Melkoinen osa heistä on naisia, joiden asema arabimaissakin alkaa vähitellen kohentua. Marokko on ottanut jopa perustuslakiinsa selkeän määräyksen naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta, eivätkä läheskään kaikki tangerilaisnaiset käytä huivia. Vuoristokylissä - etenkin niissä, joissa asuu toista maan valtakansallisuutta eli berbereitä - luku- ja kirjoitustaito on harvojen huvia. Arvioidaan, että maaseudulla vain noin 10 % naisista osaa lukea ja kirjoittaa. Mutta kovasti toimeliaita he ovat: yksi naisten homma on kerätä ainoastaan Marokon alueella kasvavan arganpuun hedelmiä ja puristaa niistä (tai oikeastaan niiden siemenistä) arganöljyä, jolla berberinaisten vuosituhantisen tietämyksen mukaan on kerrassaan hämmästyttäviä vaikutuksia.

Mulla piti olla Älä osta mitään -päivä, mutta jotenkin vain siellä argantuotteiden kaupassa tuli mieleen, että kasvorasvaa oikeastaan tarttis… ja UK:lle shampoota… ja teinineidolle väriään vaihtava huulipuna… ja kun osa rahasta menee hyvään tarkoitukseen eli niille arganmetsiköissä vaeltaville berberiemännille, niin pitäähän sitä meidän naisten puhaltaa yhteen hiileen eikös vaan?

Päätänkin raporttini Pohjois-Afrikasta tähän. Etenkin kun jo eilen illalla tultiin takaisin Eurooppaan ja tänään on luvattu keitellä pyhiinvaellussoppaa (keittokirjoissa tunnetaan nimellä Galician keitto) yksille lomaileville ystäville.

Adios, hasta luego!

Mä menin eilen lakkoon. Istahdin Sello-ostoskeskuksen penkille ja ilmoitin, etten kävele siitä enää kuin autoon. Naapurinmies oli ihan ymmällään; vastahan me on oltu täällä kolme tuntia ja välillä käytiin kahvillakin. Mä en kerta kaikkiaan jaksa ihailla Cittarissa kaikenmaailman purkkien tuoteselosteita, vaikka niitä ei ole edes tarkoitus ostaa. Ohlssonilla jaksoin ja ostin joulupapereita ja puhelimen laturilla ladattavan sytyttimen.

Tänään silitin Miehen paitoja ja esittelin niitä hänelle; eikö mentäisi ostamaan sinulle paitoja, kun tästä on kainalot kuluneet ja tästä hihansuut ja tästä ei lähde enää läntti pois. Tuli monta työpaitaa kerralla ja kohta lähdetään Vantaalle tutustumaan uuteen Outlet-maailmaan. Sovittiin, että mennään välillä syömään, ettei mun verensokerit pääse heittelemään ihan kamalasti.

Muutama päivä on ollut iso huoli sydämessä, kun tytär on saanut lähiaikoina kolme kamalaa kipukohtausta, oli sairaalassa tutkimuksissa. Toissapäivänä selvisi, että hänellä on kaksi kiveä sapessa ja leikkaus on tehtävä kiireellisenä. Tapasi eilen kirurgin ja leikkaus on maanantaina. Lääkäri pohti riskejä, kun vasta vajaa kaksi viikkoa sitten nukutettiin polvileikkauksen takia. Mutta sappikiviäkään ei voi jättää leikkaamatta ja peruskuntohan tyttärellä on tosi hyvä. Ensin yritetään tähystyksessä, mutta nukutuksessa, jos joudutaankin avoleikkaukseen.

Tässä on taas mamma tarpeellinen, kun vävyllä on reissuja viikko täynnä, joten olen karsinut alkuviikon menot kalenterista varmuuden vuoksi pois.

No nyt tuo hämäläinen alkaa vihdoin olla valmis lähtöön, meillä joutuu aina odottamaan miestä!

IL, luulin jo että postin tukilakkoon, mut ei sentäs.
Toivotaan että tyttären leikkaus menee hyvin.

Meillä isäntä kävi keuhkojen viipalekuvassa viikko sitten. Hoitsu oli sanonut että jos ei mitään kuulu, niin kaikki on hyvin.
No nyt soittivat sairaalasta että huomenna lääkärin juttusille.
Nyt tietty jänskättää ja pelottaa ihan sairaasti siis mua.
Taidan mennä mukaan.

Vettä tullut kaatamalla koko yön ja vieläkin jatkuu.
Kohta hierojalle ja illalla kalligrafiaan.

Hyviä vointeja kaikille.

Lauantaipäivää kaikille.
Luin taas pitkät pätkät kirjoituksianne. Toivon kaikille hyviä vointeja, hyviä hoitoja potilaille ja hauskoja matkoja matkustavaisille. Olen aina niin jälessä näissä jutuissa, että en sen enempää kykene kommentoimaan...

En ole päässyt alkuunkaan ruokapäiväkirjan kanssa ja se näkyy tuloksissa: paino sama edelleen. Onneksi ei sentään ole ylöspäinkään mennyt... Jotenkin tämä aika vuodesta on sellainen, että minulla on aina nälkä.

Viime sunnuntaina selkäni meni juntturaan ihan mitättömän liikkeen jälkeen: nousin vaan vessan pytyltä ylös. Siitä paikasta hivuttauduin ottamaan buranaa. Menin nukkumaan takaisin kun ajattelin, että jos selkä rentoutuisi siinä nukahtaessa. Mitä vielä, en meinannut päästä ylös sängystä eikä varsinkaan liikkumaan. Vasemman jalan liikuttaminen oli tuskaa. Ei meinännut henki kulkea kun hengittäminenkin sattui. Onneksi mies ja poika (sattui olemaan kotona) tukivat ja pääsin hivuttautumaan keittiön puolelle. Soitin päivystykseen ja käskivät soittaa 112. Ensihoitajat tulivat ja tutkivat, konsultoiden samalla keskussairaalan kirurgia. Pari piikkiä kankkuun ja kotiin jäin. Särkylääkkeitä käskettiin vaan syödä ja katsella pari päivää. Keskiviikkona sitten menin terveyskeskukseen ja lääkäri oli sitä mieltä, että joku lihasjuttu se on. Yritin kysellä, että voisko jotenkin kuvantaa, mutta ei lääkäri sitä noteerannut. Taas laitettiin pari piikkiä. Eilinen oli ensimmäinen päivä kun ei ollut kipuja. Tosin varoin visusti kumartelemasta ja kiertymästä. Kävelyllä kävin ja huomasin, että pystyin kävellä ihan normaalisti, lonkat vaan väsyi kauheesti ja yläselkä. Ehkä tuo johtui jännityksistä.
En tiedä, kuinka kauan tässä pitää varoa. Ensi viikolla jätän vielä jumpat väliin kun en uskalla oikein mennä kyykkyyn ja ylös jne. Mutta yritän käydä ainakin kävelyillä etten ihan jämähdä. Tää on kova paikka minulle kun olen tottunut liikkumaan!

Onneksi olin pari viikkoa sitten siivonnut vähän paremmin, joten ajattein, että en edes joulusta stressaa. Imurointi pystyasennossa sujui ok, mutta sängynalukset jäivät imuroimatta tänä perjantaina. Mies saa imuroida ne kunhan kotiutuu. Hän meni pääkaupunkiseudulle tutustumaan uuteen lastenlapseensa, suloiseen pikku tyttöön.

Täällä vähän yritän ommella välillä pikku hetken kerrallaan. En malta olla. Kankaita on niin kiva hypistellä ja suunnitella mitä tekis.
lunta on meillä vielä vähän jäljellä. Alkuviikosta näytti jo aivan talviselta, mutta sitten tuli vesisateet. Ja tiet on ihan jäätiköllä. Onneksi on nastakengät, että uskaltaa mennä ulos.

Mukavaa viikonloppua jokaiselle.

Heips!

Isännälle sanottiin ettei nyt miltään vakavalta näytä, mutta vaatii jatkotutkimuksia.
Viikon päästä menee sairaalaan kokeisiin ja tähystetään keuhkot vielä uudelleen. Vuosia sitten saman vaivan takia tähystetty. Nyt otetaan jotain koepaloja. Ovat vähän ihmeissään mistä noin runsas veri tulee?
Kuvissa näkyy jotain arpia...... ovat ehkä vanhoja, mutta...
Toivottavasti nyt saavat selvitettyä, niin vuosien epätietoisuus sais jonkun päätöksen.

Eilen oli ystävän synttärit ja tehtiin illalla toisien ystävien kanssa yllätysvierailu. Lahjat ja tarjottavat oli mukana.
Ystävä katsoi meitä ensin suu auki, mutta kun kajautettiin jo rappusilla onnittelulaulu, niin päästiin sisälle.
Toivottavasti eivät tee mulle tänään samaa yllätystä?

Vaari lähti poitsun peliä kattomaan. Soitin poitsulle etten nyt tule. Jalat joutui eilen koville sairaalan rapuissa. Polviin lähinnä otti.
Ajelen kuitenkin mökille katsastaan paikat.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Heippa

Kiitoksia kovasti taas kirjoituksistanne.

Muori toivottavasti kiukkusi on laantunut. Jos sinulla on sellainen aina voimassa oleva matkavakuutus, niin luulisi, että sen turvin olisi saanut hyvitystä menetetystä matkasta. Tuntuu, että täälläkin päin kuulee joka puolella olevan sairautta ja kaikennäköistä vaivaa Vetää kyllä aika ajoin vakavaksi.

IL kylläpä tytärtäsi nyt koetellaan. Onneksi on pohjalla hyvä peruskunto - varmasti auttaa toipumaan leikkauksesta pian . Harmi, että tuli näin nopeasti edellisen leikkauksen jälkeen.

Karmale ymmärrän, että olet huolissasi. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Hyvä kuitenkin, että tutkitaan perusteellisesti Niin ja myöhästyneet mutta sydämelliset synttärionnittelut sinulle

Kivikasa minäkin olen kipuillut aika lailla selkäni, polveni ja lonkkani kanssa Kurja tunne, kun on tekemiset niin rajoitettuja. Tuttu juttu mulle - valitettavasti. Onneksi selkä lähti sitten paranemaan. Toivon, että on edelleen edistynyt.

Menna muistan, kun aikanaan olin työmatkalla Amsterdamissa. Minulle jäi erityisesti mieleen, että siellä sai huippuhyvää ruokaa

Tiinuliinu kiitos matkakertomuksesta Afrikan puolelta. Kuvat Facebookissa kertoivat paljon. Olen tosiaan itse käynyt parikin kertaa tuollaisella retkellä Aurinkorannikon puolelta. Ensimmäisen kerran olin alle parikymppinen. Toisella kerralla olimme työkaverini kanssa reissussa niin, että molemmilla oli tyttäret mukana. Ei haitannut yhtään, että olin noin 20 v aiemmin tehnyt samantapaisen reissun. Edelleen tuntui siltä, että olisi kulkenut ajanlaskussa taakse päin.

Olimme viikolla herkuttelemassa tyttären ja vävykokelaan kanssa Ravintola Nokassa. Ruoka oli suorastaan hulppean herkullista. Minähän en ole niin kauheasti makean perään, mutta jälkkäriksi söimme paahdettua valkosuklaata, jonka päälle kaadettiin liekitettyjä lakkoja . Ihme, että on kieli vielä tallella - niin herkullista se oli - kuten kaikki muukin, mitä söimme. Ravintolan hintataso on sitä luokkaa, että ei siellä eläkeläinen kovin usein voisi käydä. Sain lahjakortin synttärilahjaksi lähes vuosi sitten.

Isänpäivänä olimme lapsiemme kanssa vanhempieni luona. Ruuan veimme mennessämme. Isäni oli ostanut kakun. Äidin liikkuminen oli vielä tosi vaikeaa. Täytin isäni kanssa äidin lääkedosettia ja harmittaa isäni puolesta, että tärkeistä lääkkeistä puuttui reseptejä. Isäni joutui lopulta käymään kahden lääkkeen vuoksi neljänä päivänä apteekissa. Muutenkin on kovilla äidin omaishoitajana, niin että kannan sitten huolta molmmista. Eilen laitoin sitten kirjallista palautetta lääkeasiasta.

Sainkin jo labratulokseni. Kolestroliarvoni olivatkin ihan hyvät . Meillä meni jokin pieleen kotimittauksen kanssa, kun niin paljon heittivät labrassa otettuihin arvoihin.

Tule-vaivojen kanssa olen ollut kovilla ja yöt ovat vaikeita kovien kipujen vuoksi. Olimme torstaina ystävien luona (ovat muuttaneet suuremmasta asunnosta pienempään) ja autoin rouvaa mittahommissa ja osan ajasta olin lattiatasolla. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä jokseenkin ok, mutta kun olimme tallustelleet Ikeassa noin kaksi tuntia ja koeistuneet noin 20 sohvaa (lähes kaikki aiiivan liian pehmeitä minulle), alkoi kipu jäytämään pikkuhiljaa. Kotiin tultuamme tuntui kuin toinen puoli kropastani vyötäröstä alaspäin oli kuin tulessa. Toivon vaan, että tämä vaikeampi kipuvaihe helpottaa pian.

Autossakin on tullut istuttua tavallista enemmän, kun olemme käyneet vanhempieni luona useamman kerran viikossa. Huomenna taas menemme sinne ja täytämme isäni kanssa äidin dosetin viikoksi eteenpäin. Nyt pitäisi olla kaikki lääkkeetkin.

Minusta oli upeaa, että Suomi pärjäsi vihdoin EM-karsinnoissa niin, että pääsee ensi kertaa fudiksen EM-turnaukseen .

Olen varannut meille ajan influenssarokotukseen. Mielestäni on tyhmää, että täällä kotikaupungissamme ei enää voi vain menne terveysasemalle rokotusjonoon, vaan aika pitää varata etukäteen. Kun Vantaalla otettiin käyttöön Apotti, niin puhelimessa on joutunut odottamaan tosi kauan ennen kuin pääsee ajanvaraukseen. Nyt vielä samaan numeroon jonottavat rokotukseen haluavat. Homma on tehty niin vaikeaksi, että olen varma siitä, että rokotuksen ottaa tänä vuonna paljon harvempi kuin edellisinä vuosina. Kumma, että hommaa hankaloitetaan, vaikka ymmärtääkseni tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman laaja rokotuskattavuus. Tarkoituksenani on vielä laittaa asiasta kirjallista palautetta, mutta tänään en taida enää jaksaa.

Jospa sitä pian siirtyisi tuonne telkkarin ääreen. Enpä ole tänään istunutkaan kuin nyt kirjoittaessani ja ruokapöydässä .

Oikein mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille. Toivon itsekullekin ja läheisille vähemmän kipuja ja vaivoja.

Vai on Vantaalla noin vaikeaa päästä rokotukseen, Kipa. Minä jätin äsken sanan meidän terveyskeskukseen, hoitaja soitti pian, selitin, että ollaan rokotuspäivinä Espanjassa ja saimme heti ajan ensi perjantaille.

Tytär on parhaillaan leikkaussalissa enkä oikein pysty keskittymään mihinkään. Jännitän, pystytäänkö tekemään tähystyksessä vai joutuvatko avaamaan. Aina kun omalle lapselle tapahtuu jotain tällaista, leijonaemo minussa nousee esiin ja haluaisin olla suurin piirtein leikkaussalissa kädestä pitämässä. Olkoonkin, että tytär on jo 41!

Mutta eilen oli hauska päivä! Naapurinmiehen lapsenlapset ja meidän pojathan tuntevat jo tosi hyvin toisensa, mutta lastemme taholta oli tullut viestejä, että "kun te kerran ootte noin vakavasti yhdessä, niin kyllä meidänkin pitäisi tuntea toisemme". Niin me sitten järjestimme glögijuhlat. Minä leivoin torttutaikinasta neljä eri suolaista täytetorttua ja kahdenlaisia makeita torttuja, taatelikakun (kiitos Kesäheinä reseptistä sekä Pirkan ohjeilla parmankinkulla päällystettyjä persimoniviipaleita. Pitkän pöydän koristelin mökiltä poimimillamme mustikan- ja puolukanvarvuilla, isoilla kävyillä ja kynttilöillä.

Pojat tyhjensivät ensin pöytää ja hävisivät sitten vierashuoneeseen Monopolia pelaamaan. Me myhäilimme Miehen kanssa tyytyväisinä, kun nuoremme (siis ne varhaiskeski-ikäiset lapsemme) rupattelivat iloisesti keskenään, samanikäiset pojat kaikilla, samantyyliset ammatit ja muut asiat unohtamatta huumorintajua loihti iloisen tunnelman. Pakkasin kaikille eväitä mukaan, miehen vävy naama vakavana selitti, että hänen onnensa olisi yksi ylimääräinen joulutorttu maanantaiaamuna ja sen hän tietenkin sai.

Illan ehkä koskettavin hetki liikutti sydäntäni, kun Miehen tytär oli perheineen lähdössä. Hän halasi minua pitkään ja tuumi sen jälkeen, että sun suvulla on näköjään tapana halata ja marssi halaamaan isäänsä. Koskettavaa tässä oli se, ettei Miehen suvussa ole ollut tapana halata ollenkaan, paitsi lapsia. Mies sanoi jälkeen päin, että tuntui se aika hyvältä pitää omaa tytärtään sylissä ja kiitteli minua tästä muutoksesta.

Me olemme tosiaan halaajaporukkaa, tyttären, vävyn ja poikien kanssa halitaan mennen tullen ja pojat saattavat piipahtaa kesken peliensä pipareita hakiessaan halia minua. Nuoret ilmoittivat, että tästä täytyy tehdä perinnejuhla, johon minä, että joo, mutta ensi kerralla saatte vaan riisipuuroa. He tuumivat keskenään, että unotaa se ensi jouluun mennessä, mikä vaivannäkö näissä leivonnaisissa oli ja söivät innokkaasti lisää.

Hyvää viikkoa kaikille!