Muori, toivottavasti saat pikaisesti avun silmääsi!

Japena, syvä osanottoni äitisi menehtymisestä! Ehditte sentään viettää itse joulun iloisesti isolla porukalla, vaikka mieltäsi varmasti painoi koko ajan äitisi tilanne. Ihmettelen,miten jaksoit, kun flunssakin vielä painoi päälle.

IL , elät niin ihanaa elämänvaihetta! On aina hauska lukea huumorilla väritettyjä päivityksiäsi.

Karmale, tuo lasten epäilys Joulupukin olemassa olosta on niin tuttua! Kuitenkin halutaan uskoa, vaikka järki sanoisi toisin. Viime vuonna nuorimman lapsen takia joulupukki soitti ja sanoi jättävänsä lahjat ovelle. Tänä vuonna ne kannettiin itse kuusen alle.

Tiinuliinu, Menna, Kipa, Suupaltti ja Merelle, olen nauttinut teidän kaikkien kirjoituksista, vaikken niitä nyt tässä erikseen kommentoi. Missähän Kivikasa viettää tätä joulunaikaa? Varmaankin jokiveneessä Englannin kanavilla?

Minäkään en tänä vuonna oikein löytänyt joulun tunnelmaa. Vettä satoi ja mieleni oli apea. Kaikki lääkkeeni olivat olleet jo kuukauden loppu, ja terveyskeskuksesta soitettiin aatonaattona, että varaamani lääkärinaika oli peruutettu. Verenpainelääkkeen sentään joku oli uusinut, joten hain sen apteekista. En myöskään päässyt hautausmaalle, koska mieheni oli kauheassa flunssassa enkä itse aja autoa. Nuorilla oli omat kiireensä.

Uusi naapuri tuli aattona ovelle toivottamaan hyvää joulua ja toi suklaarasian. Se oli iloinen yllätys. Lähdimme, myös pojan perhe, iltapäivällä viettämään joulua tyttären ja vävyn luo Kruununhakaan. Ensin näytti, että parkkipaikkaa ei löydy, sillä Tuomiokirkossa oli jokin tilaisuus, mutta onneksi se loppui ja kadunvarret alkoivat tyhjentyä autoista. Kyllä se joulutunnelma alkoi löytyä tyttären tekemän kauniin joulukoristelun, hyvän ruoan ja iloisen yhdessäolon ansiosta.

Joulupäivänä kokoonnuimme naapuriin pojan perheen luo ja Tapaninpäivänä sitten meille. Olin varautunut kalapöydän hupenemiseen ja valmistanut Lasimestarin silliä ja smetanasilliä. Miniä on erikoistunut ihaniin kakkuihin ja jälkiruokiin. Vähän nolona yritin kiillottaa kannuksiani muistuttamalla, että kyllä minäkin silloin yhtenä jouluna olin tehnyt tiramisukakun! Kukaan ei muistanut, vaikka muistutin panneeni ilokseni merkille, että vävy oli ottanut sitä lisääkin (ei sillä, että meillä laskettaisiin ). Katsellessamme vanhoja joulukuvia ja -videoita totuus paljastui. Siinä se kakku oli pöydässä kaikessa komeudessaan kaakaojauheella päällystettynä ja sabluunan avulla tomusokerista siroteltu lumihiutale koristeenaan! Tapauksesta oli kulunut jo 8 vuotta!

Vaakaa en ole nyt uskaltanut lähestyä, sillä jostakin syystä meille on kertynyt enemmän suklaata kuin vuosikausiin, ja marmeladikin täytyy syödä. Lastenlapsilla on ollut omasta takaa kylliksi herkkuja. Mies ei ole osallistunut mässäilyyn, koska hän oli mitannut maalla naapurinsa mittarilla sokeriarvonsa, jotka viittasivat 2-tyypin diabetekseen. Ikävää, mutta sukunsa tuntien se oli odotettavissa.

Pari päivää vuoden vaihtumiseen. Tuokoon uusi vuosi teille kaikille onnea, terveyttä ja muita hyviä asioita elämäänne!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne En nyt kaikkia kommentoi yksityiskohtaisesti. Pikselille sen verran, että varaa ihmeessa lääkäri yksityiseltä, jos vaan on varaa. Miten voi teillä olla asiat noin huonosti, että lääkkeet ovat loppuneet kuukausi sitten?? ja vielä lääkärinaika perutaan Reseptien uusinnat saa varmasti omakannan kautta menemään läpi, mutta jos on jotain lääkkeiden viilauksia.... Kummaa touhua. On kyllä huonolla tolalla terveyskeskusten palvelut myös meidän kunnassa Ehkä olenkin jo kertonut, että siippani varasi 14.11. aikaa lääkärille (samalla puhelulla, kun ensin olin varannut meille rokottusajat). Kun ei ollut kiireellinen tapaus, niin lääkärin aika on 14.1.2020 Siis tasan kaksi kuukautta....

Onnekseni sain päivystysajan hammastani varten perjantaiaamuna, vaikka miehitys olikin vähissä. Hampaassa, josta paikka oli lähtenyt, muhi paikan alla syvä reikä Tuossa tapauksessa oli onnea, että paikka irtosi ennen kuin ehti tulla mitään pahempaa tulehdusta.

Saimme perjantaina vielä kummityttömme töiden jälkeen meille illasta syömään kalaherkkuja. Eipä ollut moneen päivään syönytkään kunnolla. Ikävä on neitosella kova, kun arki on ihan nuoresta asti täyttynyt hepan hoidolla ja oikeastaan koko elämä aina suunniteltu sen mukaan. Tässä vaiheessa asian ollessa näin tuore, ei mitkään sanat, ei myöskään järkisyyt lohduta, kun tunteet ovat niin pinnalla. Ihanaa, että halusi tulla käymään.

Lauantaiaamuna suuntasimme sitten tänne mökille. Auto oli taas aivan täynnä Mietin, miten ihmeessä olemme aikanaan mahtuneet, kun lapset olivat pieniä ja oli neitosen vaunut ja vaipatkin mukana. Aika lailla meni aikaa siihen, että sain kaikki tavarat paikoilleen. Lunta oli vähän maassa ja järvi oli juuri edellisyönä saanut jääpeitteen. Nyt on muuten lähes kaikki lumet sulaneet - saa nähdä sulaako järvikin, kun on plusasteita sen verran luvattu. Ulkona on tällä hetkellä kauhean kova tuuli.

Oli niiiiin ihanaa saunoa tuloiltanamme. Kyllä nautimme. Samoin nautin takkatulen loisteesta ja kynttilöistä. Minulla on täällä myös monta pientä valoketjua ja kotoota toin joulukukkia, niin joulun tunnelma jatkuu vielä täälläkin jollain lailla, vaikka perjantaina kotoota joulun "korjasimmekin" pois.

Ei ole kiirettä minnekään. Ihanaa. Rakas siippani on edelleen eilisen aamupäivän puuhastellut uuden valvontakameran kimpussa. Vaikka näytti siltä, että kotona sai sen toimimaan, niin täällä ei toiminutkaan Mysteerimaailma - minun mielestäni. Meillä oli eilen yhdet naapurit sitten kahvilla ja mies on juuri jäänyt eläkkeelle - varsinainen it-guru. Hänellä oli mukanaan reititin, läppäri ja muutama piuha. Ei mennyt kauaakaan, kun kamera toimi Nyt se on jo korkealla talon takaosan seinässä.

Kiva kuulla IL, miten teillä sujui ison porukan kanssa. Vähän säälittää Iksu, kun ei saanut tyttöystävää seurakseen. Muistan, kun kerroit, miten hyvin tulivat kesällä keskenään toimeen.

Nyt voisin jo toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2020 Toivotan itse kullekin ja läheisillenne terveyttä, lisäksi toivotan rakkautta ja hyvää mieltä. Haluan myös kiittää teitä kuluneesta vuodesta. Tämä on ihana foorumi, jossa on fantastisia naisia kirjoittelemassa.

Saattaa kyllä olla, että vielä piipahdan täällä, nyt kun on aikaa .

Muistin, että kiljukauloilla oli avaruusmiehiä, joista ainakin yksi oli joku Bas Lightyear (kirjoitusasu ei välttämättä oikein) ja tv-sarjassa hän aina sanoi, että "kohti kaukaisuutta ja sen yli". Aika samantapainen sanonta.

Miehen lapset perheineen tulivat ja meillä oli rattoisat kaksi päivää. Tunsin suurta iloa, kun meitä istui yhdeksän ruokapöydän ääressä, iloista rupattelua ja nauttimista hyvästä ruoasta. Pojat hävisivät koiran kanssa seikkailemaan rannalle ja metsiin. Saimme hauskan joululahjan, matkikaa ideaa vapaasti: viisi viinipulloa, etiketit liotettu, korkit numeroitu, mukana kaavakkeet, jotka meidän pitää täyttää, kun maistelemme viinejä. Pojat olivat tehneet uudet etiketit, joista yksi oli varsin taitava. Tosin sen alalaitaan oli ihan pienellä kirjoitettu, että tässä kesti jonkun aikaa. Kuulemma sitten tarkistavat arviomme saadakseen selville, millaisia viiniasiantuntijoita olemme. No minä tiedän itsestäni sen, että Espanjassa mieliviinini on Liria, 1,85/plo.

Olin saanut lahjaksi Netflixin ja 14-vuotias asensi sen näppärästi. Pojat katselivat jonkun hupielokuvan ja juustojen syönnin jälkeen vaativat meidän aikuisten katsovan kanssaan jonkun kauhuleffan. Tyytyväisinä köllöttelivät kukan kenenkin kainalossa, leffa kesti yhteen yöllä eikä kukaan nähnyt yöllä painajaisia.

Eilen yhdeksänvuotias siirsi valokuvat kännykästäni läppärille ja vielä muistitikullekin! Pojat ja koira ehtivät uusiin seikkailuihin ja tulivat takaisin lenkkarit savisina, kun olivat kuljeksineet metsästäjien tornille savipellon kautta. Kenkiä putsattiin sitten porukalla, ennen kuin Miehen vävy salli kenenkään nousevan autoonsa.

Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että meidän molempien lapset puolisoineen, miesvainajani pojat perheineen, kaikki ystäväni ja läheiseni ovat niin iloisia meidän rakkaudestamme! Valmistaudumme uuden vuoden aloittamiseen ihan kahdestaan, mitä nyt mökkiystävien kanssa maljat nostellaan. Ja sitten jo pian saammekin rakkaat ystävämme kylään, tiedossa myös Ikerille oma koirakaveri!

Toivotan kaikille 60-plussalaisille hyvää uutta vuotta, terveyttä, rakkautta, laihtumista (ne jotka sitä toivovat), lastenlapsia (ne jotka niitä lisää halajavat), aurinkoa, lämpöä ja kaikkea hyvää.

Vuosi kanssanne on ollut mukava, nautin seurata kaikkien teidän elämänvaiheita, iloitsen ja suren tilanteen mukaan.

Iso virtuaalihalaus kaikille!

Kiitokset yhteisestä vuodesta! Kopioin Kotiliedestä kotimurteiset (en tiennyt, että lempilehtenikin heittäytyy joskus savolaisten äänenkannattajaksi) ohjeet tulevan vuosikymmenen varalle:

Elämän ohjeet uuvelle vuojelle
1. Anna kaekkee, vua elä periks.
2. Joka ihteesä luottaa, se kykynsä tuploo.
3. Naara itelles ennenku muut kerkijää.
4. Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
5. Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

Eiköhän näellä evväellä pärjee! Jos alakaa tuntuva ettei, niin suatanpa laettoo runnoelija Heli Laaksosen turunmurteiset ohjeet!

Oikein onnellista vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää kaikille tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle! Jatketaan samaan malliin, eikö joo?

Kun katselin illalla upeita revontulia olin sekä huimaavan onnellinen että syvästi surullinen. Onnellinen siitä, että seisoin siinä, käsi mieheni kädessä. Surullinen kun mietin miten on mahdollista, että kaiken kauniin ja ylevän keskellä ihmiset vihaavat toisia ihmisiä, joita eivät edes tunne.

Ajavat autolla ja jalkaisin takaa pieniä lapsia, lähettävät jahdistaan livestriimejä Youtube-kanavilleen, joita toiset ihmiset katsovat ja kirjoittavat halventavia kommentteja lapsista, jotka eivät edes voi ymmärtää mistä tässä on kysymys. Illan pimeydessä, tuhansien tähtien alla, ihmettelin mistä tämmöinen pelko ja viha syntyy enkä löytänyt vastausta.

Jos jotain toivon uudelta vuodelta niin suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Ymmärrystä silloin, kun epäilyttää ja pelottaa, rohkeutta ottaa selvää ennen kuin alkaa heitellä kiviä. Vihan sijaan toivon lempeyttä, pahansuopuuden sijaan uskoa, toivottomuuden sijaan toivoa.

Aina on hieman haikeaa päästää irti eletystä vuodesta. "Yksi vähemmän" toteamus kai kuvastaa tunnelmiani. Tai kyllä sittenkin: Ihanaa vielä ainakin tämä päivä!

"Onnellisuus on tapa matkustaa, ei määränpää". Tällä mielellä uuteen vuoteen. Hyvää uutta vuotta ystävät ympäri Suomen .

Siunattua uutta vuotta teille kaikille ihanille naisille. On suuri ilo lukea juttujanne.
Lämmin osanotto japenalle. Voimia ja terveyttä koko perheelle.

Täällä savossa jäähdyttelen saunan jälkeen ja odottelen etämiehen tekemän pitsan kypsymistä.

Kävimme paikallisen urheiluseuran järjestämässä tilaisuudessa jossa oli tarjolla lavista johon tietenkin osallistuin, kahvitarjoilu ja klo 18 alkoi ilotulitus, joka oli hieno. En kyllä erityisemmin innostu raketeista, sillä minä en haluaisi heittää rahaa taivaalle kun keksin sille parempaakin käyttöä.
Porukkaa oli paljon vauvasta vaariin

Mitään lupauksia en tee vaikka painorintamalla olisikin petrattavaa.
Näillä mennään tulevaan vuoteen.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille.

Meillä se vietetään rauhallisesti. Mies sai sen vatsataudin niin pahana, että kiikutin keskussairaalaan aamupäivällä. Otettiin osastolle nesteytykseen.
Olisi nämä sairastumiset jo riittäneet, mutta kun ei voi valita.

Poitsu oli jouluna kipeä ja nukkui vaarin kanssa. Nyt on vaarikin kipeä. Myös poika ja miniä saivat taudin. Minä olen vielä säästynyt, kop kop!

Eivät sitten tulleetkaan tänne uudeksivuodeksi. Käytiin kaksin pikaisesti kattomassa ilotulitus klo 18:30. Täällä aina ennenkuin uudenvuodenjuoksu käynnistyy. Juoksijat saa sitten startin siitä paukkeesta.
Komea oli.

Yleensä tehdään pizzaa, mutta nyt päätettiin ettei tehdä. Jouluruokiakin vielä jäljellä.
Ollaan vielä mökillä. Huomenna sitten kotiin. Joulu riisutaan pois aamulla.
Haikein mielin täältä toisaalta lähtee.

Tosin, hiiri oli hyyskässä yks aamu, yäks. Lupasin naapurin kissalle jättää oven raolleen

Lääkärin kanssa ikävä puhelu aamulla, mut en jaksa siitä nyt puhua.

Joulupainoa tuli vain puoli kiloa. En mitään lupauksia tee, mutta painoa on pakko pudottaa, että saan sokerit alemmas.

Terveyttä ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Hei Ihanaiset,
tämä vuosikin on pian loppuun kaluttu, lusittu ja taputeltu, todellakin näitä trendihokemia tulee ja menee, onneksi. Minua äärrsytää suunnattomasti joka paikassa toistetut pitkässä juoksussa ja isossa kuvassa hokemat! Kamalinta on etten enää tahdo muistaa miten nuo pitäisi sanoa Pitkän ajan kuluessa ja laajasti nähtynä?? Onneksi kohta tulee uutuus joka ärsyttää vieläkin enemmän .

Oltiin tänään Musiikkitalossa ilmaisissa päivätansseissa jossa oli väkeä tungokseen asti. Tanssit loppuivat klo 17:00 mutta me jäimme vielä kahville ja katsomaan lasten ja vanhusten ilotulitusta joka oli upea ja 5 min kestoltaan aivan riittävä. Kotona odotti hummeri, sitruunarisotto ja tietysti skumppa kylmässä.

Joulu oli epätavallisen kiireinen, aattona oltiin tyttären perheen luona Espoossa. Pienemmätkin pojat ovat jo niin isoja, että ilta sujui sopuisasti vaikka lahjat olivat kuusen alla ja ensin piti syödä ennenkuin lahjat avattiin. Tytär oli tehnyt laatikoista lähtien kaikki itse, me veimme isännän paistaman kinkun. Aikuiset eivät toisilleen lahjoja antaneet, nautimme lasten ja isompien poikien riemusta. Suurimman naurut saivat jo kotoa pois muuttaneiden poikien nuudeli- ja makaroonipaketit, ruokakaapit kun kummallakin huutavat usein tyhjyyttään. Kalsari ja sukkapaketitkin isot pojat ottivat ilolla vastaan, tiesihän se pyykkipäivän siirtoa hamaan tulevaisuuteen. Pienemmät pojat protestoivat moisista lahjoista mutta mieleisiäkin lahjoja tuli runsaasti.

Mustikkaposkea pitää kiittää, kun mainitsi kirjoituksessaan sienisalaatin teon. Siitä muistin, että minulla oli vielä sienet pakkasessa. Suolasieniä en viitsi enää tehdä ja koska olen lähes ainoa joka sieniä mukisematta syö tein suppiksista ja kanttarelleistä itselleni muhennosta jouluksi, nam .

Joulupäivänä tytär perheineen tuli meille kahville hautausmaalla käynnin jälkeen. Pappa paistoi lettuja, nuorimmainen söi niitä 6 tai 7 kappaletta ( siis isoja), isänsä oli tosi tyytyväinen, kun juuri aloitettu AHDH lääkitys on vienyt pojan ruokahalun. Poika on kylläkin huomattavasti rauhallisempi kuin ennen mutta onneksi yhtä iloinen veitikka kuin aiemminkin.

Tapanina poika perheineen tuli meille syömään. Ihmettelin samaa kuin Kipa, kaikki ruuat oli valmiina mutta minä hääräsin hiki päässä . Minähän vain tein vihreän salaatin, rosollin kastikkeen, hedelmäsalaatti, silitin pöytäliinan ja lautasliinat, kiillotin pöytähopeat ja katoin pöydän kauniisti. Isäntä laittoi varhaisperunat kiehumaan ja sytytti kynttilät ulkolyhtyihin . En valita, kyllä hän oli aiemmin osansa tehnyt ja taisi muuten vähän imuroidakin ennen porukoiden tuloa. Hauskaa meillä oli jopa minä osallistuin pelaamiseen ja se jos mikä on harvinaista.

Kun ne isovanhempien parhaat jouluvalot välähtivät niin lösähdettiin kumpikin sohvalle,ryystettiin viininloput ja minä mussutin kaikkea mahdollista lopun iltaa. Vuorokausirytmi on ihan poskellaan, ruokailu on suhteellisen ok mutta annoskoot tuplasti normaalit. Ulkoilu on pääsääntöisesti ollut kevyttä happihyppelyä. Ensi vuonna tulee muutos kumpaankin ja tietysti parempaan suuntaan .

Tiinuliinu, kokeilin nostaa leuan pystyyn mutta ei pysynyt suuvärkki kiinni . Muut oli kyllä hyviä neuvoja jos vaan muistais niitä noudattaa.

Kiitos Ihanaiset kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!