Huomenta tähänkin ketjuun.
Kivikasa, kyllä nyt on hyvä aika lähteä Lappiin kunhan itse on terve. Sekä käyttää siellä palveluja, että yritykset olisivat hengissä ensi vuonnakin.

Mökkejä vuokrataan ja hotelleja ja ravintoloita avataan 1.6 hallituksen ohjeiden mukaan. Ehkä niihin tulee vielä alueellisia lievennyksiä, toivottavasti.

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kaikki sujui kotona hyvin kunnes haavan ympäristö alkoi punoittaa ja se oli kovin lämmin. Ystävä lääkäri komensi päivystykseen. Nyt olen osastolla. Haava avataan. Tutkitaan ja kaikki alkaa alusta. Olen surullinen vaikka tiedän että huonomminkin asiat voisivat olla. Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Voi että! Kovasti paranemisia toivottelen, Jumbojet! Osastolla olet hyvissä käsissä, ja tuo sun positiivinen asenne on jo puolet parantumisesta!

Mukavaa päivää myös muille, ja kiitokset onnitteluista!

Voi JJ, toivottavasti haava saadaan paranemisen alkuun ja pääset pian kotiin. Tämä on vain pieni välivaihe, jota et kohta enää muistakaan, kun tanssahtelet päivänkakkaroiden seassa.

Mulla meni kesä 2015 ihan ilman uimista, kun rinnat pienennettiin, haavat tulehtui ja diabeteksen takia eivät tahtoneet millään parantua. Koko kesän kävi kerran viikossa haavahoitajalla. Kyllä silloin keljutti.

Mä luin muuten äsken Iltalehdestä, että on paha paha, jos korona-aikana on liian positiivinen, koska silloin patoaa sisäänsä negatiiviset tunteet. Ruvettiin Justuksen kanssa miettimään, miten meidän nyt käy, jos ne negatiiviset tunteet yhtäkkiä pompahtaa jostain esille? Kyllä mä huolta tunnen, varsinkin läheisistä, mutta kun muutoin elämä on ihan mukavaa.

Tänään siirrytään kaupunkiin, kun huomenna pitää mennä labraan ja illalla vävyn 45-vuotiskahville.

En ole Iltalehteä lukenut, mutta IL:n päivitys pisti pohtimaan, mistä sun ja mun (ja Justuksen ja UK:n) kaltaiset peruspositiiviset ihmiset ne negatiiviset tunteet tempaisevat? Kun elämä koronankin varjossa on kuitenkin kokolailla kivaa, ja jollei ole niin keksitään jotain kivaa.

Pitäiskö sitä negatiivista suhtautumista jotenkin opetella jottei asiat jäisi kaivelemaan? Tietääkö kukaan mitään kirjekurssia tai webinaaria?

Merelle, sun siteeraamallasi pässillä on selkeästi resilienssiä eli kykyä sopeutua olemassaoleviin olosuhteisiin. Tunnistan saman itsessäni ja monessa teissä KK60+ -kavereissa.

Ja Jumbojetiä lohdutan vielä että silloin kun takavuosina jalkani katkesi, jouduin käymään sairaalassa ja terveyskeskuksessa tosi monesti kun haava ei meinannut millään parantua. Yhden ruuvinkin kirurgi taisi sieltä kaivaa. Lopulta se sitten kuitenkin tokeni eivätkä ne antaneet mulle edes kanta-asiakaskorttia vaikka luulin niillä käyntikerroilla sellaisen saavani.

Lonkka on tietysti isompi juttu, mutta ajan kanssa sekin hoituu kuten näytät uskovankin. Sulla kun on sitä resilienssiä ihan hatunnoston arvoisesti!

Mä lähden nyt kylille (Stadin keskustaan, jossa en ole aikoihin käynytkään). Juurileivän kohotuskoreja ei löydy juuri mistään muualta kuin kaupungin komeimmasta (ja ehkä myös kalleimmasta?) keittiötarvikeliikkeestä. Sinnepä siis. Sen jälkeen jauhotan peukaloni.

Aurinkoista viikkoa!

Jumbojet: Pikaista toipumista sinulle. Hyvä, että pääsit heti saamaan apua.

Tulirumpu: Joo, kotimaan matkailua tässä varmaan harrastetaan tänä kesänä pieninä paloina kun ei seilaamaan päästä. Minä vaan ajattelin, että jos ihmiset esim. siellä Lapissa ei tykkää vieraista...Me ollaan kyllä oltu melkolailla karanteeninomaisissa olosuhteissa jo maaliskuun alusta lähtien ja meidän seuduilla koronan esiintyvyys on pienimpiä maassa, tuskin tässä kylässä edes mitään on. Silti elämme ikään kuin täälläkin tautia olisi, koska eihän sitä kuitenkaan voi ihan varmasti tietää... Ja nyt kun ravintoloitakin avataan, ajattelin, että haluaisi ainakin jossain ulkosalla käydä syömässäkin tai ainakin takeawayta hakemassa niin tulisi tuettua paikallisia yrityksiä.

Tänään on taas niin ihana sää. Istuttelin kukkia ruukkuun ja meinaan tehdä pyöräretken taas meren rantaan. Tällä kertaa otan kahvit mukaan ja viivyn kalliolla vähän pitempään. On tää eläkeläisen elämä vaan aika ihanaa kun saa tehdä mitä lystää.

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne.

Tällä kertaa ei muuta kuin JJ:lle paranemistoivotuksia. Onneksi olet hyvässä hoidossa. Olet ajatuksissa

Oikein ihanaa kesäpäivää kaikille

JJ pikaista paranemista. Ikävää moinen takapakki paranemisessa, mutta kyllä se hoidossa paranee. .

Ihanat on kelit. Kukkia olen piharuukkuihin ostellut. Ihan en vielä ole saanut niitä kaikkia istutettua.
Kurkuntaimia etsinyt. Soitin plantageniin, mutta ilmoittivat etteivät ota saatavuus kyselyjä vastaan. Ärsyttää kun matkaa suuntaansa 36 km, jotta ei viitsisi turhaa mennä.

Illalla olen bonusmumatettavia menossa katsomaan joten ehkä sitten poikkean katsomassa ennen sitä tuon plantageniin tarjonnan, on siinä bauhauskin vieressä.

Eilen aloitin uinnit altaassa. Viime viikolla kaverin mökillä heitin talviturkin järveen.

Aurinkoisia päiviä kaikille.

Samperi, JJ, että piti noin käydä No, kyllähän haavat välillä tulehtuvat ja sitten paranevat. Tsemppiä!

Negatiivisia ajatuksia ei minullakaan juuri ole, mutta kun tähän ikään asti olen jo selvinnyt ilman pahoja patoutumia, niin ei niitä varmaan enää myöhemminkään tule. Mielestäni on paljon helpompaa olla tällainen peruspositiivinen, sillä mitä olen seurannut negatiivisempia henkilöitä, niin he eivät järin onnellisilta ja tyytyväisiltä vaikuta. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kun päästelee ikäviä ajatuksia pois, niin mieli siitä paranisi, mutta ei se ilmeisesti niin olekaan. Tai voihan se olla, että negatiivinenkin ihminen on oloonsa ihan tyytyväinen, kun hän ei paremmasta tiedä

Ilahduin suuresti, kun kuntosalimme ilmoitti aloittavansa 1.6. alkaen ryhmäliikunnat asteittain. Sitten tajusin, etei se meitä koskekaan, sillä ikäihmistenhän pitäisi yhä pysytellä "karanteeninomaisissa oloissa". No, minä aion kyllä esittää meirämmiähelle, että jos kuitenkin alkaisimme käydä siellä rautaa kolisuttelemassa omin päin. Ja olihan ennen tilanteen kärjistymistä senioritunneillakin 10 hengen rajoitus, joten jospa se käytäntö kuitenkin palaisi ja pääsisimme jumppaamaan. Toivotaan parasta.

Olen nyt sitten mukana Islawislan yhdistyksen koronavirus-kilpailussa. Lähetin hänelle sanani sähköpostin liitetiedostona ja menivät kuulemma onnistuneesti perille. Nyt sitten on kiva jänskätä, jotta 1) kelpasivatko kaikki sanani ja 2) löytyykö joku, joka on keksinyt enemmän kuin 267 hyväksyttyä sanaa

Kohta on toukokuukin takana ja täytyy kyllä ihmetellä Tiinuliinun tavoin, että mihin ihmeeseen aika oikein kuluu No, mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille ja nautitaan auringosta niin kauan kuin sitä riittää

Jumbojet, voi harmi, että haava nyt tuolla lailla ärtyi! Olet hyvässä hoidossa, ja uskon, että kyllä se siitä asettuu. Kaikkea hyvää!

Miksi pitäisi hautoa negatiivisia ajatuksia? Kyllä niitä on menneinä vuosikymmeninä ollut tarpeeksi, joten nyt on aika nauttia - kävi miten kävi! Olen elänyt vanhemmaksi kuin äitini ja hänen puoleisensa sukulaiset, joten olen ihan onnellinen tästä jatkoajasta.

No, on myönnettävä, että kiukku iski, kun huomasin mieheni valloittaneen kaikki makuuhuoneen yläkomerot ja vähän muutakin tilaa. Sota-aikana syntyneenä hänellä on tapana säästää kaikki vanhat vaatteensa siinä uskossa, että niille tulee vielä käyttöä. Onneksi hän on yhä maalla, joten kiukkuni ehti laantua. En raatsi vihoitella hänelle, sitä olen tehnyt kyllä nuorempana, mutta tiedän että olen saanut elää hyvän ja turvallisen elämän hänen rinnallaan, mistä olen kiitollinen.

Olen siivoillut kotia, vaihtanut sänkyihin uudet lakanat ja kesäpeitot, ostanut kukkia sekä nauttinut siisteyden estetiikasta. Myös omalla terassilla on ollut ihanaa istua, syödä ja lueskella. Välillä olen kaivanut voikukkia nurmikosta, mutta se tuntuu toivottomalta, koska yhden rajanaapurin nurmikko on pikemminkin voikukkaviljelmä. En muista tällaisia säitä kuin viime päivinä on ollut. Tänäänkin oli +25 varjossa, eikä moneen päivään ole edes tuullut.

Helluntaipäivä on samalla Suvivirren sunnuntai. Seurakunnalta tuli ehdotus, että ihmiset kokoontuisivat klo 18 pihoille ja parvekkeille laulamaan Suvivirttä. En taida kuitenkaan ainakaan omalle pihalleni mennä. Naapurit pitäisivät varmaan outona (elleivät jo pidä ).

Ai niin, facebookissa olevat tietävät jo, että olen piilotellut metsään lenkkipolun varteen pienille kiville maalattuja kannustavia runoja ja laulun pätkiä. Löysin ensin itse kolme sellaista ja päätin jatkaa ketjua, koska ne ilahduttivat ainakin minua kovasti.