Kiitos kun ehditte ja jaksatte kirjoitella kuulumisistanne.

Lueskelin viimeisimpiä juttujanne kun viimein ehdin läppärin ääreen.
Olen kyllä silloin tällöin vilkaissut palstaa puhelimesta mutta en näillä silmillä en enää viitsi edes yrittää muutamaa sanaa pidempää tekstiä sillä kirjoittaa.

Tiinuliinulle ja Ukkokullalle myöhästyneet onnittelut. Ihana kertomus, näitä lisää, toivon!


Iloinen Lemmitty kirjoitti taas hauskasti nostalgisista hetkistään pulsaattoripesukoneen kanssa. Meillä oli kotona vielä 70-luvun alussa käytössä pulsaattorikone. Kun menin naimisiin pesin pyykit mieheni hankkimalla pulsaattorikoneella ainakin kaksi vuotta, kuunnes lapsiluvun lisääntyessä hankimme automaattikoneen luultavasti vuonna1974. Minä liotin ensin pyykit, sitten koneeseen pyörimään ja telojen läpi kiersin pesuvedet pois ja sitten laitoin isoon saaviin huuhteluveteen. Muistaakseni minulla oli kaksi saavia huuhtelun käytössä. Aina huuhteluiden välissä kiersin isoimmat vaatteet pyykkikoneen rullien läpi.
Pyykkiä pesin ainakin kerran viikossa ja veden lämmitin saunan padassa, jossa sai kerralla n. 100 litraa kuumaa vettä.
Likapyykkiä riitti kun oli maatilan työvatteet sekä lapsilla että vanhemmilla muiden siistimpien vaatteiden lisäksi.

Liian positiivisuuden vaaroista korona-aikoina peloitellaan. Minun täytyisi olla todella huolissaan sillä löydän yleensä kaikista asioista jotain positiivista. Etämies taas on sitä mieltä että pessimisti ei pety. Olen kuitenkin onnistunut istuttamaan häneenkin positiivisuuden siemeniä lähes kymmenen vuoden seurustelun aikana.
Minullakin oli entisessä elämässä niin raskaita kokemuksia että oli todella vaikea löytää ilonpisaroita elämään.

Tästä tulikin mieleen vanha juttu Kallesta joka sanoi aina että "olisi siinä voinut huonomminkin käydä", tapahtui mitä tahansa.
Kerran sitten sattui kylällä hurja juttu, kun naapurin mies tuli reissutöistä päivää aikaisemmin kun olisi pitänyt, niin hän tapasi vieraan miehen vaimonsa vierestä. Aviomies ampui kiukuspäissään rakastajan.
Kyläläiset ajattelivat että tästä asiasta ei Kalle ainakaan voisi sanoa että olisi siinä voinut huonomminkin käydä ja lähtivät kertomaan asiaa Kallelle.
Kun kauhea asia oli kerrottu niin Kalle tokaisi taas saman kuin aina ennenkin.
Kun toiset ihmettelivät että mikä voisi olla vielä huonompi asia, niin Kalle vastasi että jos talon isäntä olisi tullut kotiin päivää aikaisemmin hän ei olisi nyt elossa.

Minulta on viime ajat menneet matalalennossa.
Yritän saada kaikki kevättyöt tehdyksi ennen ensi maanantaita, jolloin pitäisi olla kaihilaikkaus.
Hurja laituriremontti saatiin eilen lähes valmiiksi, joten ajelin illalla kotiin valmistelemaan täällä päässä pihahommia kahdella pihalla. Nyt tuntuu olo kuin olisi jyrän alle jäänyt. Kolme päivää meni taas tällä reissulla järvessä kiviä käännellen, tolppia hakaten ja lautoja ruuvaten. Ranta on matala ja laituri on 20m pitkä. Tosin tällä hetkellä Saimaan vesi on n. 70cm korkeammalla kuin viime keväänä, ja vielä on ennustettu että pinta saattaa nousta vielä 20 senttiä. Jäät olivat rikkoneet rakenteet koko matkalta.
Etämiehelle jäi vielä laiturin viimeistelyhommia ja istutettujen taimien kastelua mökillä.
Kun tulin eilen kotiin olivat kotipihalle istutetut kukat ihan kuolemaisillaan veden puutteeseen. Ensimmäinen homma oli kantaa kannutolkulla vettä kasveille, sitten vasta kasseja purkamaan.

Tänään kävin aamulla kampaajalla joka leikkasi hiusten latvat ja värjäsi kulmat. Sitten menin kastelemaan haudat ja istuttamaan kurpat ja kurkut autiotilan puutarhaan. Tänään onnistui kasteluveden nosto kaivosta paremmin kuin viime viikolla. Silloin olin nostamassa vettä kaivosta ja itse tekemäni solmu sangon narussa petti joten sanko putosi takaisin kaivoon.
Siinä meni vähän aikaa pähkäillessä miten selvitän tilanteen.
Aikani paikkoja koluttuani löysin hiilivetimen jossa oli lenkki päässä. Sidoin sen köyteen ja nyt tarkistin solmujen pidon kahteen kertaan.
Viritelmän laskin kaivoon ja sain kuin sainkin sangon nostettua noin neljän metrin syvyydestä. Nyt on köydessä niin monta solmua että varmasti ei siitä ainakaan irtoa.

Olen nauttinut itseni rääkkäämisestä, joten minusta löytyy myös masokismin piirteitä.
Totesimme etämiehen kanssa että mökillä touhutessa ei korona käynyt edes mielessä ennen iltauutisia.

Jospa vielä kertoisin meidän kalajuttujammekin. Emme ole ehtineet käyttää verkkoja vedessä kovin montaa kertaa, mutta nyt oli kahtena yönä ja saatiin yhteensä kolme haukea ja yksi siika.

Tein tätä juttua monessa pätkässä, kun puhelin keskeytti neljä kertaa ja yhden kerran soi ovikello. Nyt en enää malta tarkastaa kirotusvirheitä, joten antakkee anteeks.

Ai niin, vielä toivotan JJ:lle helpotusta tulehdukseen, harmi kun toipuminen pitkittyy.

Hyvää loppuviikkoa








ensimmäinen

Heräsin sateen ropinaan. Ja eilen kun luulin jo kesän alkaneen. Pitkästä aikaa kaupungilla, tuntui oudolta, kun Espan puisto oli täynnä piknikillä olijoita, ihmisiä katukäytävillä ilman maskeja. Me tallustimme Korkeavuorenkadulle keittiötarvikepuotiin, koska unelmavävyni täytti eilen 45 vuotta ja tytär oli vihjannut lahjatoiveesta. Olin antanut edellisen laatuveitsisarjan heille lahjaksi 20 vuotta sitten ja nyt tarvittaisiin uusia veitsiä. Tytär oli vielä vihjannut, että älä vaan osta puunväristä tukkia, kun se ei sovi heidän keittiön työtasoille.

Justus oli tutkinut netissä etukäteen ja päätti, että hankitaan veitset samaa sarjaa kuin hänellä itsellään on. Musta tukki löytyi liikkeestä, ja se on kyllä aika hauska, siinä ei ole lokeroita, vaan kuminen pinta ja veitset voi työntää sisään mihin kohtaan tahansa. Justus innostui puodissa niin, että osti sampanjasapelin, joten hänen mökillään availlaan tästä lähin sellaisella skumppapullot.

Käytiin myös Stockan alakerrasta hakemassa valmisruoat, onhan tässä nyt kokkailtu kolme kuukautta itse. Ja minä hain vielä apteekista kolmen kuukauden lääkesatsini, mikä tarkoittaa isoa kassillista. Lääkekatto meni jo helmikuussa täyteen, joten ei ollut hintava satsi nyt.

Ja sitten kiireesti vävyn synttäreille. Ensin piti ihmetellä muutoksia, joita olivat tehneet puutarhassa, voi kun oli siistiä ja somaa. Tyttäreni on perfektionistiluonne, joten puutarhakin on hoidettu "apinan raivolla", eikä yksikään rikkaruoho uskalla päätään nostaa, mukulakivien välissä ei männynneulasiakaan näkynyt. Pojat eivät enää käytä trampoliinia, joten se kuulemma tulee minun mökilleni. No, siellä on nurmikossa peuransyömä iso ruma läntti, siihen sen vol asentaa. Sitten me Justuksen kanssa pompitaan ja kiljutaan. Trampa on vahvaa huvipuistotasoa, kun vävy on huvipuistomies.

Heviteini oli kiukkuinen, kun purjehdustuomarointikurssi ei ollut mennyt läpi ja joutuu uusimaan. Juniori esitteli peliä, jossa oli onnistunut ostamaan kaksi linnaa ja monta ferraria, lupasi minulle ostaa Bugatinkin!
Käytiin kesän aikatauluja läpi, mutta se on hieman vaikeaa, kun vielä ei tiedetä, voiko Espanjaan heinäkuussa mennä. Meillähän olisi Iker silloin hoidossa.

Sen sijaan poikaleirille saatiin kaikille sopiva aika juhannuksen jälkeen juuri ennen serkkkuviikonloppua. Nyt mun pitäisi alkaa suunnitella sitä valtavaa ruokamäärää ja vielä kun yksi pojista ei syö lihaa. . .

Tänään menen sairaalaan pieneen operaatioon ja sitten mun mökille, jossa on eilen asennettu uudet markiisit ja jossa ruoho on varmankin jo puolimetristä.

Vai oikein samppanjasapeli Tuli mieleen, että meillä on meirämmiähen upseerimiekka, josko sitä voisi käyttää siihen tarkoitukseen Tosin ei meillä samppanjaa kovinkaan usein nautita, korkeintaan italialaista kuohuviiniä ja sen avaaminen miekalla lienee pyhäinhäväistystä tai jotain!

Kohta koittaa kesäkuu ja alunperinhän ei pitänyt tulla mitään muuta uutta kuin tieliikennelaki! Nyt sitten kaikki varautuvat palaamaan normaaliin elämään, jos nyt ei ihan täysillä, niin ainakin varovaisen asteittain. Me päätimme meirämmiähen kanssa, että alamme käydä kaupassa ihan normaalisti ja heti kun kuntosalilla alkavat senioritunnit, lähdemme sinne. Eivät nämä päätökset johdu sen kummemmista syistä kuin että emmehän me loppuelämäämme voi kotonakaan maleksia. Kuka sitten pystyy sanomaan, milloin normaali elämä on turvallista? Käytännössä ei kukaan eikä elämä koskaan ole ollut eikä tule olemaankaan 100 % turvallista. Ainahan voi jäädä auton alle tai katolta voi tippua valtava jääkimpale (siis talvella ) päähän. Tauteja tulee ja menee ja tuurilla täällä seilataan, joten normaali elämä, täältä tullaan - tietenkin ottaen huomioon tarvittavat turvatoimet

Siinäkin mielessä normaalius alkaa palata, että saimme hammaslääkäriltä ilmoituksen tulla tarkastukseen. Seuraavaksi pitää sitten varata aika laboratoriosta ja mennä vuotuiseen lääkärintarkastukseen. Meirämmiäskin muisti tänä aamuna, että hänen pitää mennä mittauttamaan silmänpaineet, kun glaukooman vuoksi paineet pitää mitata puolivuosittain. Sikäli kun nämä rutiinit eivät vielä onnistu, niin varmaan saamme siitä sitten tietoa.

Minua on alkanut harmittaa, että käytyämme golfkurssin ja suoritettuamme green cardit homma jäi sikseen. Kävimme muutaman kerran tekemässä lyöntiharjoitteluja rangella ja treenasimme hiekkaesteessä ja puttiradalla, mutta maksettuamme turhaan vuosikaudet kallista jäsenmaksua peruutimme jäsenyydet ja veimme bägit ullakolle. Viimeksi kun ajoimme läheisen golfkentän ohi, siellä oli runsaasti pelaajia ja sehän olisi oivallista ulkoilua poikkeusoloissa. Yritin ehdottaa meirämmiähelle paluuta harrastuksen pariin, mutta hän ei järin innostuneelta vaikuttanut. Ehdotti vain, ties monennettako kertaa, että myytäisiin bägit pois pölyyntymästä ja tilaa viemästä. Ei teillä olisi kellään tarvetta puolibägeille käyt.kats. käyttämättömiä golfmailoja tai tiedossa ketään, jota kiinnostaisi?

Postia haukutaan joka puolella enkä ymmärrä miksi. TIlasin maanantaina illalla tuotteita Dermosililtä ja olisin saanut ne eilen, jos olisin herännyt ajoissa vastaamaan toimituskyselyyn. Niinpä sain paketin tänään. Luonnollisesti alkusyynä on se, että Dermosil toimittaa tilaukset 3-5 päivässä, mikä on minkä tahansa mittapuun mukaan nopeaa, mutta kun saa jatkuvasti lukea, miten jotain pakettia on joutunut odottamaan toista viikkoa tai jopa pidempäänkin, niin en minä ole sellaista kokenut. Toisaalta, ei minua haittaa, vaikkei tiistaisin jaeta postia enkä paheksu edes suunnitelmia jättää kesän ajaksi perjantain jakelukin pois. Meille ei tule postia kuin harvakseltaan eikä mikään kaadu siihen, jos jokin lähetys tulee kolmessa päivässä yhden sijaan. Nykyään vain kaikki pitäisi saada heti nyt tai vieläkin nopeammin

Katsoiko teistä kukaan viime lauantaina YLE Teemalta Mozartin Don Giovannin, joka oli taltiointi Kansallisoopperan esityksestä? Me katsoimme ja minun mielestäni ohjaus oli vähintäänkin kummallinen. Kyllähän oopperoita on jo pitkään modernisoitu, joskin mielestäni esim. kännykät ovat jo menettäneet vitsiarvonsa, mutta kun esitys poikkeaa libretosta niin, että teksti ja tapahtumat eivät enää vastaa toisiaan, voi jo puhua huonosta ohjauksesta. Päähenkilöstä oli tehty seksiaddikti ja irstaileva narkkari, joka veti vähän väliä kokaiinia nokkaansa, mikä on mielestäni suht arveluttavaa varsinkin, kun lehdet ovat pullollaan uutisia meilläkin vallitsevasta huumeongelmasta. Loppukohtauksessa hän ei suinkaan odottanut parhaimpiinsa pukeutuneena illalliselle kutsumaansa Komptuuria, vaan kekkuloitsi alushoususillaan pöllyssä eli kuten Hannu-Ilari Lampila sanoi HS:n arvostelussaan, otti suomalaiskansalliset kalsarikännit!

Laulajat olivat erinomaisia eikä heidän heittäytymistään tai näyttelijäntaitojaankaan voi moittia, mutta mikäli tarkoituksena oli saada katsomoon nuorempaa katsojakuntaa meidän vanhojen naisten sijaan, niin luulen tässä tapauksessa kirveen osuneen ainakin osittain kiveen. En tietenkään tiedä varmuudella, mutta luulisin useammankin uskollisen katsojan vähintäänkin kohottaneen kulmiaan esityksen (toki taitavalle) suuseksikohtaukselle tai Don Giovannin itsetyydytykselle! Mitä tulee mahdollisiin nuorempiin katsojiin, niin mikäli lähdetään näin kosiskelevalle linjalle, niin mitähän sitten seuraavalla kerralla onkaan odotettavissa

No niin, toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua ja normaalin kesäkuun alkua

Huomenta.
Minulla on koulunlopetusfiilis. Katson parhaillaan koko Suomen kevätjuhlaa netistä. Itkeä tirautin jo kun lapset lauloivat lintulaulua. Mietin, että mikä on lasten tulevaisuus tästä lähtien? Onko paluuta vielä entiseen ja tuttuihin kevät- ja joulujuhliin?
On niin koulunlopetusfiilis, että haluaisin oikeasti mennä illalla kuudelta pihalle ja laulaa Suvivirttä. Mutta ehkä rohkeus ei riitä, olisin varmaan ainoa meidän perällä

No, tänään on kaunis päivä ja ohjelmassa ensimmäinen ruohonleikkaus ja vielä yhden lavakauluksen viritys kehäkukille. Ehtinevätkö kukkimaan kun näin myöhään kylvän, mutta kiva ainakin saada jotain vihreää laatikoihin.

Huomenna tai maanantaina lähdemme sitten autoilemaan ja katselemaan vähän pohjoisempaan. Sen verran tuli muutosta suunnitelmiin, että sisko soitti ja tyrkytti meille Kuusamossa lomaosakeviikkoaan kun eivät itse pääse eikä kukaan nuorisostaankaan. Joten otimme tarjouksen vastaan ja menemmekin tutkimaan Kuusamon ympäristöjä. Ajattelimme, että voisimme tallustella Pienen karhunkierroksen, mutta saattaa olla, että tulvat estävät kierroksen. Meinataan kuitenkin tutkia polkua niin pitkälle kuin pääsemme. Ja onhan siellä suunnalla paljon muitakin polkuja.
Yritämme kuitenkin välttää tungoksia ja käydä kaupassakin mahdollisimman vähän. Eli luonnossa liikkumiseen keskitymme, jos vain säät ja olosuhteet sallii. No, eipä tarvitse teltassa yöpyä Paitsi ehkä ensimmäinen yö kun aiomme tutkia menomatkalla jo muutamia paikkoja ja ajella hissukseen.

Kaunista viikonloppua!

Elämän merkilliset kuviot jatkuvat. Olen vaihteeksi kotona eikä mitään leikkauksia tehty eikä haavaa avattu. Viikko on ollut kuin olisin elänyt jonkun toisen painajaisunessa.

Maanantai aamuna soitettuani osastolle, jossa minut oli leikattu, sain ohjeen mennä näyttämään punoittavaa ja kuumaa haavaa omaan terveyskeskukseen. Istuin odotushuoneessa ( huom! lonkkaleikkauksesta ei ollut vielä kulunut edes kahta viikkoa ) kolme ja puoli tuntia. Sitten pääsin lääkärin vastaanotolle, joka katsoi haavaa ja totesi: ”Täällä emme voi tehdä sille mitään- mene Ouluun yhteispäivystykseen.”

Yhteispäivystyksessä istuskelin pari tuntia kunnes nuori ortopedi otti minut vastaan ja totesi: Tulehtunut haava, todennäköisesti on leikattava, otetaan samantien osastolle ja arvioidaan tilanne aamulla.” Odotin vielä toista tuntia kunnes minulle löytyi osastolta peti paikka. Yhteensä noin seitsemän- kahdeksan tunnin istumista lonkka kipeänä syömättä ja juomatta eri odotushuoneissa.

Tiistaina otettiin kokeita. Ortopedi totesi, ettei vielä leikata. Otetaan hakaset pois ja katsotaan alkaako tulehdus vähentyä. Keskiviikko aamuna otettiin lonkasta bakteeriviljelmä ja ortopedi ilmoitti, että voin mennä kotiin pariksi päiväksi ja tulla takaisin perjantai aamuna, jolloin tsekataan tulehdusarvot ja bakteeriviljelmä on valmis. Silloin sitten päätetään lopullisesti avataanko haava vai ei.

Joka päivä mietin mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyyneleet tulivat silmiin milloin mistäkin syystä. Kädet menivät ristiin. Jokainen ystävällinen viesti, puhelu ja tervehdys tuntui hyvälle. Pari päivää kotona oli todella tärkeää aikaa. Mieheni käsi kädessäni lohdutti eikä sanoja tarvittu.

Perjantai aamuna ( eilen) menin takaisin osastolle. Sairaalavaatteet päälle, sänkyyn odottamaan. Verikokeet ja tulehdusarvot otettiin, lääkäri tuli parin tunnin kuluttua ja totesi: ” Voit lähteä kotiin. Bakteereja ei löytynyt, tulehdusarvot ovat laskeneet normaaleiksi, voit nyt aloittaa kunnolla lonkan kuntoutuksen. Ja jos haava alkaa uudestaan vuotaa ota yhteyttä osastoille. ”

Purskahdin itkuun helpotuksesta. Puin omat vaatteet ylleni, pyysin tilaamaan minulle kelakyydin kotiin. Soitin miehelleni, että laittaa minulle kunnon kahviaamiaisen. Kiitin ihania sairaanhoitajia ja lähdin kotiin.

Tämän tarinan opetus: Aina voi toivoa, että asiat menevät paremmin kuin miltä juuri sillä hetkellä näyttää. Etukäteen ei pitäisi liikaa murehtia sillä voihan olla, ettei loppujen lopuksi asiat menekään niin huonosti kuin kuvittelee. Ystävien viestit, puhelut, käden kosketus, kannustavat ajatukset, rukoukset – kaikilla niillä on iso merkitys silloin, kun oma ahdistus, pelko ja uupumus alkavat musertaa omaa uskoa ja toivoa.

Kiitos teille. Ihanaa viikonloppua itse kullekin.

Voi Jumbojet! Onhan sinulla ollut viikko! Mutta hyvä, että lopulta kaikki meni hyvin ja olet taas kotona. Toipumista edelleen ja kaunista suvea sinne!

JJ, huhhuh, tosi hienoa että kaikki nyt hyvin. Parempaa ensi viikkoa!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne. Jätän taas tällä kertaa kommentoinnit - paitsi JJ :lle. Kyllä oli hyviä uutisia. Voimia eteenpäin.

Meillä ei täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Menneellä viikolla tein vähän pihahommia - sen mitä kroppa kesti - ja välillä vähän enemmänkin. Kalaa olemme saaneet jonkin verran. Eilen oli kahden viikon jälkeen kauppapäivä. Nyt on kyllä valittamista ostosten tuoreudessa. Mm. luomu baby pinaatti oli vanhalla päiväyksellä ja aivan pilaantunutta . Aion kyllä antaa palautetta. En viitsinyt eilen, että en olisi liian kiukkuinen.

Ostimme eilen myös muikkuja. Voi kuinka odotan jo vesi kielellä, että pääsemme herkuttelemaan muurinpohjamuikuilla

Tännekin oli luvattu kauniita ja lämpöisiä kelejä tulevalle viikolle, mutta eilen illalla ennusteet olivat taas muuttuneet. Säille nyt ei voi mitään, joten turha murehtia. Kävimme eilen myös ison K-raudan puutarhaosastolla, josta ostin aikamoisen määrän kesäkukkia, multaa, kuorikatetta jne...Eilen oli peräkärry matkassa mukana. Ostimme myös kaksi uutta verkkoa, jotka tilasimme etukäteen mieheltä, joka tekee niitä itse. Ovat osoittauteet hyviksi. Tänään ne on sitten saatava veteen. Nyt on verkot olleet pari päivää maissa, kun oli kaksi päivää peräkkäin niin, että saalista ei tullut.

Muutama sisäjuttu vielä ja sitten lähden istutushommiin.

Toivotan itse kullekin hyvää viikonloppua.

Kipa, lähettäisitkö minulle yv:nä yhteystiedon verkontekijästä.
Pitäisi ostaa uusia verkkoja ja kaupan tuotteista on huonoja kokemuksia.

Kylläpä JJ:llä on ollut rankkoja kokemuksia hoitopaikoissa. Onneksi tulehdusta ei löytynyt.

Voi Jumbojet, kylläpä sinua on koeteltu! Mutta lopuksi sait kuitenkin hyviä uutisia - sulla on varmaan ihan "koulunlopetusolo" kaikkien noiden koettelemusten jälkeen!

Mä nimittäin tulkitsin tuon Merellen "koulunlopetusolon" sellaiseksi mielenvaltaavaksi hyvänolonhyrinäksi, joka tulee siitä, kun jokin iso urakka on ohi, ja edessä ehkä jotain kivaa seikkailuntapaista. Tai muuten vaan hyvää kesäpöhinää.

Meillä on vene vedessä ja kesä edessä. Niin myös suvun tuoreella valkolakilla, joka on jo hyvin selvillä tulevista seikkailuistaan: syksyllä kohti Otaniemeä ja tupsulakki päähän! (Tosin sen saa oikeasti vasta ekan opiskeluvuoden vappuna, mutta noin kuvaannollisesti. Tyttöhän lähtee tietä isän astumaan, joskin opiskelusuunta on hieman eri.)

Kivikasa, hyvää Kuusamon-matkaa ja kerrothan Karhunkierroksesta! Se on ollut meilläkin suunnitelmissa mutta miten aina on matka suuntautunutkin enempi etelään.

Mikset kajauttaisi Suvivirttä, mekin meinataan tänään iltakuuden aikaan. Ainakin Espoon seurakunnat ovat siihen kovasti kehoitelleet. Ja kun muistaa, että virsi on syntynyt katovuosien ja nälänhädän puristuksessa, niin koronakevään poikkeusoloihin se sopii oivallisesti. Varsinkin kun rajoitukset alkavat nyt pikkuhiljaa purkautua. Luultavasti niillä esi-isilläkin oli just yhtä mukavaa kun näkivät että taas tultiin talven yli ja kaikki hengissä.

Nyt pitää valmistautua pieniin lähipiirin pihajuhliin jossa etähalataan aamun lakinsaajat. Kaksin kappalein, sillä mukana on myös yo-neidon tuoreenpuoleinen poikaystävä.

Heleätä helluntaita!