Innostuin heti Tiinuliinun mainitsemasta kirjasta (Paula Nivukoski, Nopeasti piirretyt pilvet). Onhan Isokyrö myös mieheni entinen ja osin myös nykyinen kotipaikkakunta. Teos sattui olemaan Adlibriksen alessa, joten tilasin sen itselleni. Laitan sitten kiertoon sikäläisille sukulaisille, kun olen lukenut. Aiheena maastamuutto rapakon taa kiinnostaa muutenkin.

Silloin, kun tämä valtava lumimäärä satoi tänne Espooseen ja pakkastakin oli 23 astetta, pieni citykani oli käynyt syömässä ulko-oven porrastasanteella olevat calluna-istutukseni. Harmitti, mutta toisaalta säälitti pientä otusta, jonka oli varmasti vaikea päästä käsiksi mihinkään syötävään. Niinpä suikaloin kolmena iltana porkkanaa pupun kulkureitille. Katsoin yhtenä yönä, miten se kävi hakemassa kasasta muutaman suikaleen ja siirtyi sitten puputtamaan niitä lähelle pensasaitaa, jonka juuristossa se ilmeisesti pesi. Pian oli portailla papanoita ja pihalla oransseja pissaläiskiä, jolloin minulle riitti! Hangetkin olivat jo hiukan laskeneet ja sää siirtynyt plussan puolelle, joten pupu saa nyt selvitä omin avuin.

Eilen olin kävelyllä loskasäässä. Metsälenkilleni en päässyt, sillä siihen oli tehty latu luisteluhiihtäjille. Täytyi tyytyä talsimaan omakotialueella. Tänään aloitin päiväni lumitöillä. Raivasin ajotieltä erkanevan kaistan postilaatikoille. Juuri kun olin saanut sen tehtyä, tuli lumiaura ja toi mukanaan tieltä auraamansa kokkareet. Nyt saa kyllä joku toinen puhdistaa ne! Selkä kipeytyi, kun äkistään lapioin raskasta suojalunta. Kolasin myös puolisen tuntia pihatietä.

Kipa, ei minulla ole "ruista ranteessa". Ranteet ja nilkat ovat heikko kohtani, samoin sorminivelet, varsinkin oikean käden paksuuntunut peukalonivel. Ennen kirjoitin työssäkin kaunokirjoitusta adresseihin ja onnittelukortteihin. Nyt ei onnistu, kun sattuu ja rutisee. ilmeisesti nivelrikkoa. Lihaskuntoni on kuitenkin hyvä ikäisekseni.

IL, ymmärrän hyvin vävysi huolen kiipeilykeskusten sulkemisesta.
Juuri tuollaisten uskonnollisten lahkojen kokouksista on moni korona lähtenyt leviämään.

Miten mahtaa ajanvaraus rokotuksiin sujua, kun normaalikin ajanvaraus terveyskeskukseen on hankalaa. Ja kuinka vaikeaa oli keväällä/kesällä saada aikaa covic-testaukseen! Eikö rokotusaikaa voisi lähettää vanhuksille (ja muillekin) rokotuskutsun mukana? Onhan julkisissa mammografia- ja papa-testauskutsuissakin aika valmiina. Saa nähdä, kuinka kauan rokotusta joutuu odottamaan.

Ja Kipa, olit aivan oikeilla jäljillä. Luin jokin aika sitten, että ainakin Saksa (muistaakseni), oli tilannut rokotteita huomattavasti yli EU-kiintiön. Eihän sellaista saisi tapahtua!

Tiedän ainakin yhden, joka ei ota rokotusta ihan periaatteesta. Arvata saattaa, että se on tämä vähän hankala kälyni (85 v.) siellä maalla.

Mukavaa viikon jatkoa!

Tiistaitervehdys!

Onkohan mulla kieroutunut huumorintaju vai ylikehittynyt empatian kyky, kun IL:n vävyn ajatus kiipeilykeskusten toimialamuutoksesta pisti nauramaan ääneen?

Mainoslausettakaan ei tarttis kaukaa hakea. Sehän olis tietysti "Harrasta kiipeilyä".

Älkää nyt kukaan mieltänne pahoittako, sillä mitä ankeampi aika, sitä kehnommat vitsit. Se on nähty monesti menneisyydessäkin: sota-aikana sekä rintama- että kotirintamahuumori oli ihan äärettömän huonoa ja ihmisiä naurattivat täysin käsittämättömät asiat.

Korsossa asuva ystävä epäili eilen puhelimessa, että epidemian aikana häneltä katoaa kyky liikkua Helsingin keskustassa kun ei ole vuoteen käynyt täällä päinkään (paitsi kerran joulun alla meidän pihalla). Kyseli, voisinko mä epidemian mentyä pitää hänelle oppitunnin aiheesta ”Näin liikutaan ratikalla” ja esitellä samalla joitakin nähtävyyksiä. Naurusuussa sovittiin, että näin tehdään – edellyttäen että mä silloin vielä muistan, kuinka kaupungin julkinen liikenne toimii.

Purjehdustuttava puolestaan tiedusteli Facebookissa, mitä jengi suunnittelee tekevänsä sitten kun elämä taas palaa normaaliksi. Laajan kaveripiirnsä ansiosta hän sai lähemmäs sata vastausta, joissa lueteltiin mitä erikoisimpia ideoita. Halaus ja pussaus, museovierailut ja matkustus näyttivät olevan suosituimpia pikaisen tarkasteluni perusteella.

Niinpä heitänkin pallon teille, arvoisat klubikamut: mitä teette ensi töiksenne, kun epidemia on ohi ja saadaan taas tehdä ihan mitä vaan?

Kaikesta huolimatta: kivaa päivää!

Komppaan Merelleä. Lähtisin Teneriffalle. Ja turistimatka Helsinkiim olisi myös kiva. Tapaisin lahden takana asuvia ystäviä. Lähipiiriä täällä olen tavannut nytkin.
Ja ihan ensiksi menisin uimahalliin heti kun ne aukeavat.

Tiinuliinun kyselyyn:
me lähdetään isännän kanssa tanssimaan ja mieluummin laivalle, kun ruokapöydästä on lyhyt matka tanssilattialle ja sieltä pääsee nopsasti petiin .
Seuraavaksi pitäisin kutsut läheisille ja ystäville, halaisin heidät pyörryksiin . Sitten sopisin treffit ystävättäreni kanssa ja mentäisiin museoon tai näyttelyyn sekä lopuksi lounaalle .
Iloklubin tapaaminen pitää kanssa asap sopia .

Normaali aika, mikä se on? No, minä varaisin ensimmäiseksi Reinin risteilyn, sitten menisin elokuviin ja sen päälle ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan! Jos silloin on teatterikausi meneillään ja jotain tarjontaakin löytyy, niin sinnekin syöksyisin! Ja joo, matkustaisin nyssellä ja/tai ratikalla eri linjoja päästä päähän ILMAN MASKIA

Kävimme meirämmiähen kanssa TAYS:in uniklinikalla sovittamassa hänelle uutta maskia. Siis uniapnea-maskia Tähän asti hänellä on ollut sellainen pelkästään nenän peittävä maski, mutta sen kanssa on ongelmia, kun hän tuppaa hengittämään suun kautta. Silloin maskista kuuluu sen vietävä kohina, joka häiritsee minua. Nyt hän sai maskin, joka peittää sekä suun että nenän. Se on siitäkin hyvä, että jos sattuu olemaan tukkoinen olo, niin silloinhan sitä on pakkokin hengittää suun kautta. Vanha maski jäi uuden rinnalle, joten sitä voi sitten taas joskus kokeilla ja jos vaikka kesällä koko maski tuntuu liian hiottavalta. Muuten meirämmiäs on maskiin aika hyvin tottunut, vaikka nyt muutamana yönä hän on unohtanut laittaa laitteen käyntiin vessassa käynnin jälkeen! Minä puolestani olen joskus herännyt siihen, että pakoventtiilistä puhaltaa ilmavirta suoraan päin naamaa, mikä tuntuu ilkeältä!

Oli muuten pahuksen liukasta. Onneksi laitoin nastakengät, joten ei ollut pelkoa kaatumisesta. Meirämmiähellä on vanhanaikaiset talvikengät, joissa on jonkin verran kuvioitu pohja, mikä pitää kohtalaisesti, mutta varovainen piti kuitenkin olla. Menimme klinikalle nyssellä ja lähimmältä pysäkiltä on varmaan kilometrin verran matkaa mutkittelevaa kävelytietä, jota ei kovin hyvin ollut hiekoitettu. Selvisimme kuitenkin vaurioitta ja muutenhan ilma oli hyvä, kun ei satanut mitään ja oli tyyntä. Siinä sai kivasti liikuntaa.

Liikunnasta puheen ollen, minä osallistuin Fressi TV:n ohjattuun, Espoon kaupungin tilaamaan, tuolijumppaan, joka on tarkoitettu seniori-ikäisille ja sopi minun laiskottelun "heikentämälle" kunnolleni oivallisesti. Se oli sangen monipuolinen puolituntinen ja välillä meinasi vallan hengästyä. Sen perään olisi ollut samaan kategoriaan kuuluva kehonhuolto- ja tasapainotunti, mutta en viitsinyt sentään liioitella Huomenna olisi samat kuviot, joten tiedä vaikka taas osallistuisin. Olisihan siellä monenlaista liikuntaa, johon voisin kanta-asiakkaana osallistua ilman eri maksua, mutta tietokoneen edessä on aika vaikea tehdä lattiatason liikkeitä. Laitoin meidät muuten ensi kuusta lähtien tauolle, kun olemme tähän asti maksaneet kiltisti kk-maksut á 50,75 euroa, vaikkemme ole montaa kertaa tunneilla käyneetkään. Saamme nyt olla yhdellä 10 euron taukomaksulla tauolla enintään 12 kk ja voimme keskeyttää koska tahansa, joten jos elämä "normalisoituu" jossain vaiheessa, voimme sitten taas palata vallan live-tunneille, mikä on oikeastaan ihan kiva ajatus

Tiinuliinu, minä ihan oikeasti nauroin ääneen tuolle "Harrasta liikuntaa"-nimelle. Se on fingerporilaisuutta parhaimmillaan! Ihmettelen muuten ihan oikeasti, että mihin himpskatin perusoikeuksiin kaiken maailman hurmoslahkot mahtavat kuulua? Normiseurakuntien jumalanpalveluksissa ei juuri ihmisiä kuulu käyvän ja niitä jopa striimataan, samoin kuin jopa siunaustilaisuuksiakin, joten miten jotkut jehovan todistajat tai lestadiolaiset yms. ovat muka vastustuskykyisempiä viruksille?

Ja nyt kun pääsin taas koronavauhtiin, niin mitä teidän mielestänne sellainen tarkoittaa, että Imatran rajan-ylityspaikka suljetaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta "käytännössä" se kuitenkin sulkeutuu vasta loppuviikosta? Ja miksei satamiin saada pakollisia testauksia? Kuka nyt vapaaehtoiseen testiin haluaa mennä, kun sieltä voi tulla positiivinen testitulos ja karanteenia Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pakolliset testit kaikille maahantulijoille niin lentokentillä kuin satamissakin ja jos joku kieltäytyy, niin eikun u-käännös takaisinpäin! Virolaisilla työmiehillä on kortteerit Suomessa, joten jos haluaa tehdä työtä ja saada palkkaa, niin täällä voi pysytellä pidempään. Ja jos on pakko käydä välillä emännän vieressä kotona, niin sitten testiin vain joko ennen laivaan tuloa tai Suomen satamassa. Ei tästä lepsuilemalla ikinä päästä kuiville ja on ihan turhaa puhua mistään ihmis- ja perusoikeuksista, kun elämme kriisin keskellä!

Enää viisi päivää ja sitten tammikuu on takana! Miten aika voikin kulua niin nopeasti Luin lehdestä, että nyt on alkamassa talven kylmin jakso ja että pakkanen kiristyy vähitellen. Nyt on siis pidettävä turkki kaikessa valmiudessa! Pakkasia odotellessa toivotan teille kaikille mukavaa viikon jatkoa

Otan kiinni Tiinuliinun pallon:

Uskaltaudun julkisiin liikennevälineisiin ja käyn kaupungilla, museoissa, teatterissa elokuvissa, kuntosalilla, kuorohakoissa. Halaan lapseni ja lastenlapseni, joista nuorin on muuttunut korona-aikana pikkutytöstä teiniksi. Merellen lailla haaveilen pitkästä matkasta Espanjaan, mutta en ihan ensimmäisten joukossa.

Odotan myös kovasti klubilaisten seuraavaa tapaamista!

Mitä tekisin, kun korona on ohi. Laittaisin kädet ristiin ja toteaisin: - ”Kiitos Taivaan Isä, että selvisimme tästäkin elämän vaiheesta”. Sitten ilmottaisin tyttärelle, että hän saa vapaan viikonlopun ja me huolehdimme pikku kaverista. Viettäisimme aikaa tekemällä kaikenlaista kivaa ja kun peittelisin häntä illalla nukkumaan, halaisin ja suukottelisin häntä niin, että hän lopulta joutuisi huutamaan: - Mummu, lopeta!

Sitten sopisimme muutamien ystävien kanssa kenen luona tapaamme, kuka tuo juhliin mitäkin ja viettäisimme yhteistä iltaa hyvää ruokaa syöden, viiniä juoden ja lauluja laulaen. Muuttaisimme maailmaa niin kuin aina, kun tapaamme ja erotessa sanoisimme toisillemme: - Pysytään hengissä. Selvittiinhän me koronastakin.

Kesällä ( jos korona olisi siihen mennessä ohi) ajelisimme Suomea ristiin rastiin, enimmäkseen tietysti pohjoiseen. Tapaisimme ystäviämme ja sukulaisiamme, kävisimme tsekkaamassa että tunturit ovat tallella, piipahtaisimme vuonoja ja jäämerta katsomassa Norjan puolella, vaeltaisimme sen minkä jaksamme ja nauttisimme siitä, että maailma on ennallaan ja me osana tätä maailmaa.

Ehkä lähettäisin Tiinuliinulle viestin ja kysyisin, mahtuisiko mukaan tälle opastetulle Helsinki turneelle, minä kun en enää synnyinkaupungissani stadissa osaa minnekään millään julkisella liikennevälineellä kulkea.
Ja jokaisessa pienessä kunnassa, joissa pysähtyisimme ja joissa vielä on kirjakauppa, kävisin ostamassa yhden kirjan ja kertomassa miten hienoa on, että vielä on oikeita kirjakauppojakin olemassa.

Hyvin pieniä asioita. Sellaisia, jotka tuovat elämään auringon säteitä, lempeää tuulta ja huimaavan sinistä taivasta. Huolettomuutta tehdä ihan sitä mihin varat riittävät ja mitä haluaa. Vapautta vaikkapa vain olla tekemättä mitään sen kummempaa, tietoisena siitä, että nyt voi tehdä eikä korona tekemisiäni rajoita!

Kutsuisin ystävät ja sukulaiset kylään ja pitäisin kunnon juhlat.


Ystäväni kuoli viime yönä. Häntä en ollut nähnyt yli vuoteen. He eivät halunneet tavata Koronan takia. Onneksi soitin hänelle pari päivää ennen kuin joutui sairaalan. Oli hän yli kymmenen vuotta minua vanhempi, ystävyytemme täytti juuri 19 vuotta.

Kuopus odottaa esikoistaan syyskuun alkuun.

Joten jos surua niin iloakin.

Japenalle osanotto ja onnittelut. Samassa viestissä nämäkin. Elämässä synkkä ja valoisa raita ovat niin kovin usein vierekkäin.

Hei
Tiinuliinun kyselyyn vastaan että tapaisin lapsenlapsia muutenkin kuin etänä. Se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Haaveena on jospa syksyllä pääsisi Espanjaan.
Tulinpa tänne oikeasti kirjoittelemaan kun muistelen että joku teistä vakikirjoittajista mökkeilee ja myös kalastaa, olisiko Kipa? Oletteko harrastaneet myös talvikalastusta? Ja millaisin tuloksin. Me viriteltiin eilen verkot, yksi ainut lahna ja sekin laitettiin kasvamaan.
Me päästiin onneksemme jo hyvän jäätilanteen ansiosta mökille ja aiotaan täällä nyt karanteenia viettää. Kerran viikossa piipahdus kaupungissa kotona postilaatikolla ja kaupassa.
Kielen opiskelu alkaa etänä, nyt ollut tauolla.
Ainut mitä kaupungista kaipaan on uimahalli .
Mutta tuleehan täällä mökillä hyötyliikuntaa onneksi jonkin verran. Jollei muuta niin puun kantoa riittää.