IL, mä oon kattellu ompeluohjelmaa ja vähältä pitää, etten konetta hae mökille?
Olis niin paljon kaikkea kivaa, kutominen, kalligrafia, ompelu, ruokien laitto, leipominen. Jne
Kaikki niin kiinnostais. Isännän vatta ei kestä mitään, joten ruokia ei tartte laittaa kuin perussettiä.
Leipomuksetkin pitää nyt tehdä gluteenittomasti, kun siirsin hänet gluteenittomalle.
Enkä oo perehtynyt gluteenittomaan leivontaan kovin paljoa vielä.

Ompelukonetta en ehdi käyttää millään. Mökkipiha on iso ja puuhaa aivan riittävästi. 
Olisinpa vielä nuori, niin taipuisin vaikka mihin?

Puoliåilvinen päivä, joten peseskelen ikkunoita. Iltapäivällä sitten ulkopuuhiin. Pitää siirrellä valkosipulin alut varsinaiseen penkkiin. Kasvavat nyt pitkin peltoa.
Varhaisperunan siementä pitäis käydä hakemassa jostain. Kohta senkin vois laittaa maahan.

Kävin ostaas uuden iPadin, kun tämä niin vanha versio. Käyttöönotto vaan nyt ei onnistu?
Miniä kyllä auttais, mutta en haluis heille mennä koronan takia. Ja sitäpaitsi poika osti eilen uuden sähköauton, jonka saavat tässä jonain päivänä? Ovat niin täpinöissään, että eivät pysty keskittymään mihinkään muuhun? 

Mutta jatkanpa siivoilua. Pitää silittää makkariin puhtaat verhot. Pääsen sitten ulos.

Voikaahan hyvin💕

IL, seuraan suurella mielenkiinnolla sun ja sinitiaisen suhteen kehitystä. Niin varmaan moni muukin tällä palstalla.

Onhan tuo linnun lähestymisyritys aika erikoinen, mutta ehkä ei aivan ainutlaatuinen. Muistan lukeneeni  joskus joutsenesta, joka rakastui Finnairin lentokoneeseen.

Ikkunat meilläkin pitäisi pestä, mutta perustelen ryhtymisrajoitustani maailmankuulun arkkitehdin Alvar Aallon nimiin pannulla toteamuksella: "Turha pestä ikkunoita. Valo tulee pehmeämmin, kun ikkunassa on pölyä."

Valoisaa viikonjatkoa!

Suupaltti minulle tuli mieleen sappikohtaus. Itse olen sellaisen kerran saanut. Se on juuri tuollaisen kuulosta, ainakin minulla. Oli polyyppi sappirakossa ja se aiheutti sen. 

Onpa ILn Tintti sitkeä.

Ihania nämä keväiset päivät. Lumi on huvennut vauhdilla. Joitain kasoja vielä pihalla. Haravaan olisi syytä tarttua. 
Onneksi viikonloppuna on tulossa nuorisoa viettämään isänsä synttäreitä. Täyttää huomenna 65 v. Huh miten aika on lentänyt, just vasta tutustuin 21 vuotiaaseen nuorukaiseen. 

Ai niin sulle Suupaltti vielä: nyt kun Japena asiasta mainitsi, niin sappikohtaukseksi minäkin tuon diagnosoisin. Ihan ilman lääketieteellistä koulutusta ja potilasta näkemättä 😁

Nimittäin omalle kohdalle noita osui ennen sappileikkausta useampiakin. Hirveimmillään ne ovat tosi hirveitä; minut on kerran kuskattu kaupungin päivystävälle terveysasemalle (jossa kaikkien jonojen ohi) kun kipua epäiltiin sydänperäiseksi. Sitä arveli puhelimessa jututettu lääkärikin; meillä on suvussa aika vahva sydän- ja verisuonitautien perimä, savolaisia kun ollaan.

No tarkemmissa tutkimuksissa tuo paljastui tosiaan sappikiveksi. Semmoinen peukalonpään kokoinen hieman huokoiselta kiveltä (kuten esim kovettunut tulivuoren laava) näyttävä mötikkä kykenee kyllä tukkimaan kaikenlaiset kanavat mitä vatsan alueella on.

Ehkäpä terkkariin? Ultraääneen? Ja sen jälkeen tähystysleikkaukseen?

Mies oli tänään hoitamassa ekaluokkalaista tyttärenpoikaa. Poika kävi nukkumaan ja kuunteli sängyssä äänikirjaa. Ukki kyselemään, että mitä kirjaa kuuntelet iltasaduksi niin poika vastasi että idiootit ympärilläni. Ukki ihmetteli että kuinka sellaista kirjaa niin poika vastasi velmu ilme kasvoilla, jotta oppisin ymmärtämään sinua 😂😂

Ps. Kirjahan on vuorovaikutuskouluttajan kirjoittama,  joten tosiaan outo valinta lapselle, mutta hän on kohta jo kuunnellut sen ja on kuulemma hyvä. 🤔

Suupaltti. 
Rintakipu tutkitaan. Siinä ei lätkitä diagnooseja. Voi olla mitä tahansa kiltistä närästyksestä sydämeen, keuhkoihin, sappiteihin, haimaan, mihin vain sille alueelle. Isolla haravalla haetaan. Mene ensi kerralla tutkimuksiin saman tien tukasta riippumatta. Siinä poissuljetaan ensin sydän ja keuhkot aiheuttajana. Kilttejä syitä on vaikka kuinka. Ja keskivaikeita ja hankalia. Sen alueen kipu selvitetään tyynesti. Se ei päättelemällä aukea. Sydänfilmin kun saa, voi jo jotain päätellä. Esim kun on puhdas, ollaan jo viisaampia. Ja pari labraa päälle, niin voi alkaa jo päätellä jotain. Tässä ei auta lätkiä diagnooseja. Se selvitellään ja minimi on sydänfilmi.
Next time likaisella tukalla vaan ensiapukeikka. Kyllä sieltä sitten kotiin pääsee, jos on joku kiltti versio. Usein on. Tsempillä

Anille kun tuli rintatuntemus, niin ei muuta kuin ensiapuun ja rutiinit läpi. En päätellyt mitään. Oli kiltti syy. Tätä ei päätellä kaverien kanssa eikä tutun lääkärin kanssa, vaan mennään ensiapuun. Sillä selviää yleensä hyvin, mikä ainakaan ei ole. 

Kiitos Ihanaiset neuvoista ja ymmärryksestänne 🥰. Nyt naurattaa nuo yölliset mietteet mutta lupaan lähteä ensiapuun seuraavalla kerralla ja jos ennemmin lääkärin tapaan kerron kohtauksesta hänelle, kiitos.

Tervehdys kaverit.
Taas on reilu viikko vierähtänyt ilman että sain aikaiseksi kirjoitella tänne.
Viime keskiviikkona sain rokotuksen ja ripityksen samana päivänä, molemmat tulivat yllättäen. Piikki hoitui ilman suurempaa draamaa mutta illalla soitti rouva jota olen autellut ja nuhteli minut että olen auttanut häntä ihan väärällä tavalla. Ei kyllä osannut kertoa että mikä se oikea tapa on.
Soitti seuraavana aamuna ja taas kelpasi apuni entiseen malliin.

Pelottaa oma tulevaisuus että miten itse rassaan jälkikasvua ja minua auttavia kun aivot alkavat sakata. 
Eläkeläistyötä olen tehnyt päivittäin. Kävelylenkit ovat tunnista puoleentoista ja matkat vaihtelevat viidestä yhdeksään kilometriin. Aikaa kuluu tunnista kahteen, riippuen maastosta ja siitä kuinka monen tuttavan kanssa jään suustani kiinni. Luulin viime keväänä että olen käpsytellyt kaikki lähiseudun metsäpolut, mutta vielä löysin monta uutta reittiä. Kävellessä sai remontissa kipeytynyt käsikin levätä ja on nyt oireeton.
Kevät on edennyt viikon aikana isoin harppauksin. Olen nauttinut joka hetkestä luonnossa liikkuessa sekä ikkunasta kevään tuloa seuraten. Meillä ei näy lunta pihalla kuin vähän kinosten pohjia. Krookukset alkoivat kukkia heti seuraavana päivänä kun lumi suli päältä. 

Tänään tulin savoon etämiehen kaveriksi puun kaatoon. Mökin pihalla oleva iso koivu alkoi näyttää lahoamisen merkkejä joten sai kaatotuomion. Suunnittelimme mielestämme hyvin kaatosuunnan ohi rakennusten ja muiden isojen puiden. Puu lähtikin hyvin kaatumaan mutta pyörähti vähän kaatuessaan ja vei mennessään saunan räystään kulman. Yleensä koivu lahoaa keskeltä, mutta tässä puussa oli kiilamainen laho keskeltä siihen suuntaan mihin puu kaatui.
Saatiin kuitenkin koivu pätkittyä, pöllit pilkkomispaikalle ja oksat kasaan. Saa siinä vähän aikaa kirvestä heiluttaa ennen kun klapit ovat valmiina.

Huominen päivä meneekin saunan räystästä korjatessa. Tällä menolla töitä tulee riittämään koko kesäksi. Vielä jännitämme mitä jäiden lähtö tekee laiturille. Viime vuonna laiturin korjaamiseen meni tolkuttomasti aikaa.

Siitä tulikin mieleen että viime keväänä laiturin korjaamisen aikaan yksi tuttava, ikäiseni mies kysäisi että mitä olen touhuillut ja minä vastasin että aika on mennyt vesileikeissä. Mies meni hiljaiseksi ja katsoi minua pitkään. Kun ihmettelin etämiehelle tuttavan käytöstä niin hän epäili että mies ei kuullut v-kirjainta leikkisanassa.

Nyt lopetan jottei jutut menisi ihan mahdottomiksi.

Hyvää viikonlopun odotusta.

Olisi kyllä kiva jos viitsisi tässä kokemuksiaan kertoa. Luulen, että monella meidän ikäisellä on ko toimenpide pohdinnassa. 

Ihanaa kun viikonloppu edessä. Huomenna tulee lapsia perheineen miehen synttäreitä juhlimaan. Ei me mitään isompaa kunhan ollaan yhdessä. Viime viikonloppuna oli osa. 
Näin korona aikaan vain pienimuotoisesti. 

Meillä on ollut aikamoista tässä viikon ajan yhden sijoitetun lapsen aiheuttaman asian kanssa. Sillä on kauaskantoiset seuraukset monen elämään. Yritämme nyt haalia apua monelle tilanteessa olleelle ja muille jotka siitä tavalla tai toisella traumatisoitunut. Asiaa en voi sen enempää valoittaa. 

Nyt laittamaan pizzaa uuniin. 

Mukavaa viikonloppua,