Minä rakastan lahjoja ja lahjojen antamista. Hölmöjä lahjoja, kivoja lahjoja, tylsiä lahjoja, tarpeettomia lahjoja. Jos erityisesti en jotain halua ilmoitan sen suoraan, muuten otan vastaan ihan kaikki lahjat iloisella mielellä. Mieheni tietää mitä kirjoja milloinkin lahjaksi haluan ja yleensä ne käydäänkin yhdessä ostamassa. Ja muiden lahjat sitten ovat mitä milloinkin, aina yhtä mukavia i alla fall. Taidan olla hieman hölmö, mutta minulle tärkeintä on ajatella, että toinen on vilpittömästi halunnut minua ilahduttaa ja se tuntuu mukavalle. Tässä iässä tosin olen aika usein sanonut tyttärelleni, että paras lahja on, jos hän leipoo meille jotain, tavaraa kun on muutenkin jo liian kanssa.

Minusta on ihana saada äitienpäiväruusu ja kukkia milloin minkäkin vuoksi: naistenpäivänä, nimipäivänä, tapaamispäivänämme, siksi että siivosimme tai siksi että miehestäni vain tuntui siltä, että nyt on kiva ostaa minulle kukkia. Ja minusta on aina myös mukava antaa lahjoja, lähetellä ystäville kortteja muulloinkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä, ihan vain kertoakseni, että ystävä on mielessäni.

Kaiken lisäksi olen ihan epänaisellinen yöpaitojen suhteen. Nukun joko ilman yöpaitaa tai mukavissa lökäpöksyissä ja T-paidassa. Voi vain ihmetellä miten ihmeessä mieheni edelleen tykkää helliä minua.

Voi olla, että suhtaudun elämään liian mukavuudenhaluisasti ja yltiö myöneisesti, mutta itselläni on paljon parempi olo elää näin. Kyllä minä välillä ahdistun, itken huoliani ja murheitani, olen pahantuulinen ja ärhentelevä, mutta elämän pikku asiat eivät minua rassaa. Yritän aina iloita siitä missä vähänkin on ilon aihetta enkä pohtia sitä mitä ikävää mahdollisesti huomenna tapahtuu.

Haluan uskoa ja luottaa ihmisiin enkä miettiä onko hän luottamukseni arvoinen. Petyn välillä rankastikin, tottakai, mutta entäs sitten. Jos en olisi uskaltanut heittäytyä ihmissuhteisiin, en olisi ikinä kohdannut niitä monia upeita tyyppejä, joita elämäni varrella olen saanut tuntea. Olen jättänyt taakseni monta ihmistä, jotka tunsin vain hetken, mutta jotka yhä ovat lämpimänä muistona mielessäni.

Lunta on sadellut koko päivän. Pihalla on muutenkin yhä joitakin lumikasoja talven jäljiltä. Krookukset ja tulppaanit nostavat päätään lumen keskellä.  Joka vuotinen valon ja lämmön, kevään ihme.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin. Silkin pehmeissä yöpaidoissa tai trikoissa ja T-paidassa nukkuville. Erilaisille mukaville naislle ja heidän läheisilleen.

Ahaa, täällä on menossa suuri äitienpäivä- ja yöpaitakeskustelu! Ehkäpä loikkaan mukaan?

Mitä yöpaitoihin tulee, en käytä kotona. Jos on flunssa tai muuten palelee, kaivan kaapista flanellipyjaman. Veneellä taas on varminta verhoutua reilunkokoiseen täyspuuvillaiseen t-paitaan, kun ei koskaan tiedä jos vaikka joutuu kipittämään kipparin kaveriksi tuulen kääntyessä ja kiinnitysköysien kitistessä. Ne venepaidat ovat sitten just niitä joissa on typeriä tekstejä tai älyttömiä kuvia rintamuksessa.

Aamutakki ja jokin hassu hihaton paituli sen kaveriksi oli pakko hankkia takavuosina, kun Rooman kortteerissa vilisi öiseenkin aikaan kaikenlaista väkeä käytävillä. Kotona en käytä edes aamutakkia, vaan hyppään suoraan suihkusta farkkuihin ja raitapaitaan. (Josta tuli mieleen, että v. 2020 mulla oli leninki päällä kokonaista kolme kertaa. Koko muun ajan kuljin farkuissa ja t-paidassa, ja sama näyttää toistuvan tänäkin vuonna.)

Äitienpäivälahjoja olen saanut vähän vaihtelevasti, hopeakoruista vuohiin. Viimeksi mainitut menivät Kirkon Ulkomaanavun kautta Afrikkaan. Myös Unicef-lahjoja vastaanotan mielelläni. Tänä aamuna UK, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä mun äitiyteni kanssa paitsi että hän on seuraillut sitä sivusta reilun neljännesvuosisadan, yllätti upealla tummanpunaisella ruusukimpulla. Tyttären perhe on kysynyt sunnuntaiksi syömään. Vastasimme myöntävästi.

Tänään on seurattu vaelluswebinaaria ja haaveiltu kivoista kotimaanreiteistä, joille jonakin päivänä lähdemme. Huomenna on ohjelmassa yhdenpäivänkävely Vanhalla Kuninkaantiellä Helsingistä länteen. Vappuna harjoiteltiin tekemällä 10 km lenkki, muina päivinä suoritukset ovat olleet maltillisempia.

Eikös sitä sanota, että vierivä kivi ei sammaloidu?

Aurinkoista viikonloppua!

Mä en koskaan pidä mitään päälläni öisin. Jos joskus jotain päälle jää, niin ei ainakaan aamulla enään ole. Enkä muista riisuneeni.
 Kysyin kerran isännältä riisuuko mut öisin?🤣Mut ei kuulemma.
Joskus vaatteet löytyy kaukana sängystä, joten kävelen unissanikin.

Mut jotain kivaa oloasua saunan jälkeen kaipaisin. Pöksyjä ja paitaa. Olen isännälle ostanut kotiin ja tänne mökille.

Kipa kaipaa mökkipuuhiani. Lähinnä pihan siivoiluun aika mennyt.
Ei oikein mitään voi vielä laittaa maahan. Kolmena päivänä sadellut lunta ja vettä.
Tänään piti käydä haudoillakin, mutta en siinä vesisateessa kyllä arvannut mennä. Ehkä huomenna. 

Pojalle olen sanonut, että viettävät äitienpäivää kotonaan ja hellivät sitä poitsun äitiä.
Tiedän että hän arvostaa mua äitinä, kuten miniäkin ja poitsu mummoaan. En tarvii mitään lahjoja, enkä voi oikein haistella sisällä kukkivia kukkia.

Joskus aina ollaan pojan luona ja hän kyllä yleensä käy aamulla hakemassa kummallekin jotain yrttejä.
Ja siis poikahan hakis vaikka kuun taivaalta, jos äiti haluis? Pitää olla hirveen tarkkana puheissaan🤣

Lukon peliä tulee parhaillaan. Isäntä on jumiutunut telkkarin eteen. Voisin jotain tehdä, mutta mökissä on vähän viileää.

Mukavaa äitienpäivä viikonloppua kaikille❤️

Hyvää äitienpäiväviikonloppua!
Meillä viikonloppu menee hissukseen kahestaan. Nuorisoahan tulee sitten helatorstaina. Niinpä minä olen vähän leiponut pakkaseen. Tänään tein pullaa ja juustosarvia. Aikasemmin jo tein mustikkapiirakan ja mokkapaloja. Vielä ehkä teen suklaamantelipikkuleipiä. Tytär kyllä varoitteli jo, että ei sitten ole  mikään joulu 😄 Mutta oon taas odottanut niin kauan tyttärenkin näkemistä, että joululta se tuntuu. Pojan perhettähän olen nähnyt useammin, mutta ikävä heitäkin on aina. Etenkin nyt kun heillä on se ihana pieni tyllerö,  joka kasvaa huimaa vauhtia. 

Huomenna menemme vielä tekemään vähän polttopuita kun puukatokseen jäi vajetta😃 Ehkä yksi auton peräkärryllinen riittää.

Eilen ja tänään teimme kuuden kilometrin kävelylenkit. Oli niin kylmä molempina päivinä, että mies pisti karvahatun päähänsä. Tänäänkin vaikka aurinko paistoi, oli tuuli silti jäätävä. Ja nyt näkyy jo olevan taas pakkasta ulkona. Jospa se lämmin tosiaan ensi viikolla yltäis tänne meillekin. 

Yöpukua minäkin käytän vaihtelevasti. Niitä on monenpituisia ja enimmäkseen puuvillaa. Ja tosiaan nyt kun olette maininneet, ne tosiaan kiertyvät ikävästi häiriten suorastaan nukkumista. Enimmäkseen yöpuku jää laittamatta, heitän vaan vaatteet tuolille ja menen peiton alle. Sitten yöllä välillä vedän peiton päälle ja välillä potkin pois. Melko levotonta touhua mun nukkuminen, mutta kyllä aamulla silti tunnen nukkuneeni. Vaihteeksi ei ole ollut unettomia öitä ja uni on tullut melko nopeastikin.

Verikoetulokseni tulivat eilen ja kaikki oli ok. Kolesteroli oli 5.5, mutta en huolehdi siitä. Ne muutkin rasva-arvot olivat ihan hyviä, joten jatkan sitten niiden nappien syömistä. Pelkäsin vähän, että kolesteroli ois huonompi kun olen aika huoleton ollut syömisien kanssa ja painokin on muutaman kilon noussut. Trikkerissä on muistutuksena saavutettu paino, että saisin taas itseni kuriin. 😑
Hoitaja oli unohtanut sokeriarvon mittauksen, joten ensi tiistaina aamulla sitten vielä otetaan sekin. Toivottavasti herkuttelu ja painonnousu ei ole sentään diabetesta mulle aiheuttanut😮

Maanantaina mennään Oulussa käymään kun miehen pitää mennä haastatteluun Migriin. Brexitin takia hänen pitää uudistaa pysyvä oleskelulupansa, vaikka on kai kolmisenkymmentä vuotta Suomessa jo asunut. Häntä vähän jännittää jostain syystä, vaikka sanoin, että kai se  nyt on vaan ihan läpihuutojuttu. Ei kai ne häntä nyt maasta poista.🙂 Suomen kansalaisuudenkin olisi saanut jo ajat sitten, mutta ei ole jostain syystä halunnut. Se olisi yksinkertaistanut varmaan asioita.

No, nyt vääntäydyn kohta nukkumaan, jotta jaksan huomenna karsia puita ja raahata niitä kärryn lähelle. Hyvää yötä.

Lauantaipäivää kaikille!

Olen suurimman osan elämääni nukkunut nahkapuvussa eli syntymäasussani paitsi "vieraissa" eli hotelleissa ja yökylässä, mutta sitten jostakin syystä aloin käyttää yöpaitaa. Pyjamista en ole koskaan perustanut. Aitoja silkkisiä paitoja en ole käyttänyt, vaikka ne varmaan olisivat todella ylellisiä. Silkkipuseroiden huolto oli turhan työlästä enkä viitsisi yöpaitojen kanssa nähdä vaivaa. En ole keinotekoisiakaan mitenkään huonoiksi kokenut, kun ne ovat sopivan väljiä ja ohuita. No, ehkäpä palaan nahkapukuun, sillä turhahan yöllä loppujen lopuksi on vaatteita käyttää, kun en koskaan palelekaan!

En vieläkään saa hulavannetta pyörimään 😡 ilmeisesti kroppani ei toimi oikein tai sitten on vika aivoissa. Jotenkin ottaa päähän, kun olen tottunut siihen, että osaan mitä vain ja ellen osaa, niin harjoittelu tekee mestarin! No, vielä en anna periksi 😤

Ilma on kaunis, mutta viileä. Täällä ei onneksi ole satanut lunta, mutta eilen aamulla maa oli kuurassa. Olemme suunnitelleet autonpesua, kun se menee määräaikaishuoltoon viikon päästä. Saamme samalla myös viimeinkin renkaat vaihdetuksi, kun ovat jo reilusti yliajalla. Onneksi ei tähän maailmanaikaan ole tarvis usein ajella ja ainahan voi sitten ratsiassa selittää lähtevänsä seuraavana päivänä ajamaan kohti lumista pohjoista 😉

Huomenna tulee muuten teemalta Tampere-talon Carmen klo 12.05. Kävimme sen katsomassa viime vuonna ja se oli kaikinpuolin hyvä esitys. Sen oli ohjannut Marco Bjurström ja hän oli saanut etenkin kuoron liikkumaan loistavasti. Carmenin esittäjä oli jokseenkin pökkelö ja hänen puvustuksensa oli epäonnistunut, mutta hän lauloi ihan kelvollisesti. Suosittelen.

Hyvää äitienpäivää äideille ja leppoisaa viikonloppua kaikille 🙂

Hyvää äitienpäivää ystävät.

Minä tapaan huomenna pihalla yhden tyttäreni ja miehensä. Edellisen kerran nähtiin jouluaattona. Silloin nautittiin glögit terassillanni. Huomenna tarjoilen sienipiirakkaa ja kakkua kahvin kyytipoikana.

Tervyhdys täältä kaupunkikodista 😊

Pääsimme perjantaina lähtemään hyvissä ajoin. Matkanteko hiukan hitaampaa, kun oli peräkärry mukana. Heinolassa pysähdyimme vielä kaupassa ja oli aika kauhistuttava kaupassakäynti, kun siellä oli niiiiin paljon porukkaa. Keskiviikkona toiseen suuntaan ajaessamme tulee varmasti olemaan vielä enemmän ihmisiä. Harmi, että sinne ei saa nettitilausta tehtyä. Yritin kerran ja sitten soitin, kun ei onnistunut. Olisi kätevää pysähtyä vaan siinä ja nostaa jostain valmiiksi tilatatut ja maksetut ostokset autoon.

Perjantai minulta menikin sitten pyykinpesussa ja imuroinnissa. Rakas siippani kävi hakemassa ystävältään parvekelasit, jotka ovat nyt autotallissa peräkärryn kanssa. Niitä ei voi pakata ennen kuin maanantaina vävy ja siippani hakevat sen uuden sängyn. 

Menna, yöasu kirjoittamiseen osallistun sen verran, että aikanaan kun nuorempana olin vilukissa, niin mieluiten pukeuduin lämpöiseen pyjamaan. Sitä nuorempana kyllä pitkiin yöpaitoihin. Silloin ei nukkumista vielä häirinnyt niiden kietoutuminen jotenkin kropan ympärille. Vaihdevuosien myötä aloin vähentää vaatetusta yöaikaan ja pääsoin nykyään nukun vaan pikkuhousuissa. Illalla ennen nukkumaanmenoa, kyllä joku pyjaman tyyppinen on yleensä ylläni. On minulla muutama kaunis ja vähän "seksikäs" yöasukin, mutta en ole niistä kovin innostunut ollut. 

Hyvä, että otit yhteyden Elisaan ja ongelman syy löytyi. Olet aiemminkin kirjoittanut samasta aiheesta.

Hulahulavannetta en ole koskaan oppinut pyörittämään. Meillä oli mökillä sellainen, kun lapset olivat pieniä. Siinä ei tietty ollut mitään painoa. Molemmat lapset tekivät sen kuin leikiten - siippani ja minä emme kumpikaan oppineet, vaikka miten yritimme harjoitella. Silloin ei vielä ollut tällaisia terveydelliä esteitäkään kuin nyt on. 

Mitä tulee ensimmäisen piikin antamaan suojaan, luin juuri Israelissa tehdystä tutkimuksesta, että Pfeizerin 1. piikki antaisi jotain 53,...prosenttisen suojan. Pienempi kuin mitä muistan aiemmin lukeneeni. Eli edelleen pitää olla tarkkana kuin porkkana ennen kuin toinen piikki on pistetty ja kaksi viikkoa siitä kulunut. 

IL, oli varmasti ihana kauppareissu, kun hait koko ajan pienempää housukokoa. Onnittelut 😊 Minä sen sijaan jouduin kaivamaan mökiltä takaisin menomatkaa varten tarpeeksii ohuet housut, joissa on kuminauhavyötärö ja ovat ihanan löysät muutenkin. Painoa on korkeimmasta tippunut ehkä kilo, nyt kun kortisoni annos on jo ihan minimissään - enää 2,5 milliä. Iso urakka edessä, että mahdun farkkuihin. Pitänee katsella täältä päin muutama leninki lisää mökille otettavaksi.

Tulirumpu, sääli, että lahja ei ilahduttanut. Onneksi oli paketti edes kaunis. 😉

JJ, minä ajattelen lahjoista aika lailla samankaltaisesti kuin sinä. Nyt olen sanonut lapsille, että en halua mitään muuta kuin että saamme istua yhdessä saman ruokapöydän ääressä ja pääsen vielä valmiiseen pöytään. Toivottavasti ovat muistaneet tämän. Tytär vaihtoi töitä ja on yrittäjänä nyt. Kestää aikansa (varsinkin tällaisena aikana), että homma alkaa tuottaa jotain. Siipallenikin sanoin, että toivon vain rauhaa ja rakkautta. Eilen kyllä muutin mieltäni ja kerroin haluavani mökille digiboxiin uuden kaukosäätimen, kun entisessä on yksi "nappula", jota vielä tarvitaan tosi usein aivan surkeasti toimiva. Vielä kun on kipeät kädet, niin tuntuu tosi hankalalta. Siippani tilasi sen eilen. Saa nähdä onko jo postilaatikossa, kun pääsemme takaisin maanpäälliseen paratiisiimme. 

Kirjoitit muutenkin taas niin kauniisti. Minä olen kyllä aina optimistinen ihmisten suhteen (juu ja joskus joutuu pettymään), mutta iän myötä ja kaikkien mahdollisten vaivojen myötä suhtauden pessimistisesti sairauksiin liittyviin asioihin. Harjoittelen kovasti asiaa: päivä vain ja hetki kerrallansa - se kun ei tule minulta luonnostaan. Olen varmaan ennenkin tokaissut, että alan suunnilleen juhannuksena suunnitella seuraavaa joulua ja heti joulun jälkeen seuraavaa juhannusta. Nyt on pitänyt sopeutua muunlaiseen ajatteluun. 

Tiinuliinu, hymyilytti kun luin tekstiäsi yöasuun liittyen. Juu, varmaan viisainta veneellä pitää muutakin kuin Eevan asua 😂 . Saattaisi joku yökyöpeli hämmestellä muuten. Teillä on veneen kunnostus lähtenyt taas hienosti käyntiin. Naamakirjassa oli jotain kuvia. 😊

Karmale, sinun tekstiä lukiessa nauratti, kun kerroit kysyneesi mieheltäsi, josko on riisunut sut yöllä 🤣 Kiva, että olet päässyt puuhastelussa alkuun. Sadepäivät tietty hidastivat hommia, mutta ainakin meillä oli aivan rutikuivaa, joten siellä sade tekin todella hyvää kevään ja kesän etenemiselle.

Kivikasa, jos aikasi käy pitkäksi, niin sinähän voisit perustaa kotileipomon.

Muori ja mustikkaposki hyvää äitienpäivää myös teille. 

Kävimme jo eilen, lauantaina juhlistamassa äitienpäivää äidin hoivakodissa. Isäni oli kanssamme ja syötti äidille mansikkakakkua. Äiti on aina rakastanut runoja ja olin pyytänyt isääni etsimään kirjahyllystä Eino Leinon runokirjan, joita siellä on monta (olen niitä äidille lahjaksi ostanut). Isäni ei löytänyt, joten otin omani täältä kotoota ja vein sen. Nyt kun isäni näki, minkälaiselta kirja näyttää, niin ehkä osaa etsiä. Tyttäremme ja poikamme hauvavauvan kanssa olivat myös jo eilen äitiä onnittelemassa. Olivat vielä isäni luona käyneet sen jälkeen kahvilla ja kyllä isä oli niin tyytyväinen päivään, kun illalla juttelin hänen kanssaan. Lähin naapuri oli ollut kanssaan saunomassa ja tuonut torilta ostettuja vihtoja. Tänään sitten veljeni perhe menee puolen päivän jälkeen äidin luokse ja isäni iltapäivällä. Siellä on iltapäivällä sisäpihalla äitienpäikonsertti. Äiti ja isä voivat kuunnella sitä, kun pitävät ikkunaa auki. Kyllä olen ollut tyytyväinen, että soitin sinne hoivakodin johtajalle heti, kun isäni kertoi, että äiti saa sieltä paikan. Sain siinä tilanteessa valita äidille huoneen joko sisäpihalle päin tai kadulle päin. Äidin huone on tietty sisäpihalle päin ja näkee suoraan sängystään lintuja ja muuta luonnon elämää. 

Kohta olemme lähdössä anopin haudalle ruusua viemään ja samalla käymme mummoni haudalla. Sitten juomme päiväkahvit kahdestaan ja syömme kahdestaan. Ruoka on valmiina, niin että minun ei tarvitse onneksi sitä tänään tehdä. 

Huominen päivä on ohjelmoitu lääkärikäynneillä ja sängynhaulla. Vasemman käden olkapää menee vain pahempaan suuntaan.... Huomasin jo edellisellä kaupunkikäynnillä, että minun oli vaikea nousta ammeesta ylös. Vaikka (varsinkin aikanaan, kun teimme täysremontin nykyiseen kaupunkikotiimme) rakastankin vähän tavallista suurempaa vaaleansinistä ammettamme, niin nyt kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka ovat pitäneet ammetta hankalana. Jo perjantai-iltana pelkäsin, että en pääse ammeesta ylös (siippani oli vielä lasihakureissulla) . Vasen (ei leikattu) polveni, jonka jotenkin onnistuin loukkaamaan maaliskuun lopun liukastumisessa (samoin kuin olkapään) , ei taivu niin, että sen avulla pääsisin istuma-asennosta ammeesta ylös. Se on minulla vielä ponnistava jalka ja kun oikea polvi on leikattu neljä kertaa, niin eipä ihme, että olen aina vasemman varaan painoni laittanut, kun olen ammeesta noussut. Nyt on ollut sitten molemmat kädetkin apuna ja eilen jo meinasin huutaa siippaani apuun, mutta onnistuin punnertamaan itseni ylös. Nyt vaan on sekä vasen polvi (huom. ei kipeytynyt kovasti eilisestä 6 - 7 km:n lenkistä) että varsinkin olkapää niin huonona, että etenkin olkapään vuoksi varasin vielä huomenna päivällä ajan ortopedille. Varmaan pakko saada kortisonipiikki siihenkin. En sitten tiedä, kuvaavatko polven vai miten sen kanssa edetään. Huominen i.p. on ainut aika, joka sopi tuohon hommaan. Aamusta minulla on se toinen lääkäri ja siipallani hammaslääkäri (implanttiin liittyen) ja "työajan" jälkeen meidän autoa tarvitaan sängyn hakuun. Tiistaina mulla on aikaisin aamusta kampaaja, sitten lähdemme isän luokse, jossa siippani kaataa ja pätkii puita ja minä lähden vielä isän kanssa äitiä katsomaan. Ja hyvissä ajoin alkuillasta menemme sitten tyttären ja vävyn luokse syömään. Onneksi ainakin vielä ennusteet pitävät paikkansa, että lämpöä piisaisi. Poikamme tulee varmaan ensin tähän ja meidän kyydissä sitten perille. 

Keskiviikkona onkin sitten pakkausta ja lähtö Mikkelin suuntaan. Tosin joudumme iltapäivästä parkkeeraamaan Peijaksen pihalle siippani nilkkakontrollia varten ja toinen pysähdys on suunniteltu sitten Heinolassa kauppareissun yhteydessä. Sääli, että olemme vasta illasta perillä, kun on luvattu sinne niin upeaa säätä. No, varmaan kesän kuluessa upeita päiviä on tulossa monta lisää. 

Hyvää äitienpäivää teille kaikille. <3 

Kiitos kauniista sanoistasi Merelle 🥰

Huomenet,

olipa teillä somia äitienpäiväpäivityksiä! Kipa taitaa olla tämän joukon ainoa äidillinen, meillä muilla on vain kauniita muistoja omista äideistämme. Lapsellisilla tietysti oli lapset ja lapsenlapset ympärillä, niin mullakin eilisiltana jolloin juhlittiin paitsi kahden sukupolven äitejä, myös 16-vuotiasta tyttärenpoikaa.

(BTW: miten on mahdollista, että nuo taaperot kasvavat niin äkkiä? Ihan vastahan työntelin tuota peruskoulunsa päättävää ja lukioon siirtyvää nuorukaista lastenrattaissa, ja luin vapun alla tupsulakkinsa vastaanottaneelle teekkarineidolle Mauri Kunnaksen lastenkirjoja! Syötetäänkö nykylapsille jotain kasvua edistävää ainetta? Kun isovanhemmat eivät samaan aikaan tunne lainkaan vanhenevansa 😁) 

Tuo toisessa ketjussa (virtuaalicaminolla kotimaassa) käsiteltävä kävely eteni lauantaina aimo harppauksen, sillä mulle ja UK:lle kertyi lauantaina kilometrejä kaikkiaan 25 (varsinainen vaellus vähän yli 22 plus kävelyt kotoa ja kirkoilta rautatieasemille). Kaiken kaikkiaan mulla on kilometrejä kasassa vuoden alusta 545. Tavoitteena on kävellä Suomi päästä päähän (virtuaalisesti) ja joutua jouluksi Utsjoelle.

Lauantaina siis osallistuimme Agricola-kävelyyn. Kyseessä on Suomen Pipliaseuran käynnistämä tapahtuma, jossa huhti-syyskuun aikana kävellään Pernajasta Turkuun. Matkaa tehdään aina lauantaisin noin 20 km pätkissä, ja vaellus vie keskiaikaiselta kivikirkolta toiselle. Kesällä on parin kuukauden tauko, syksyllä saavutaan Turkuun.

Lauantaina meitä oli taipaleella 10 ihmistä ynnä yksi iso villakoira. Lähdettiin Espoon tuomiokirkolta, reitti noudatteli Vanhaa Kuninkaantietä ja päättyi Kirkkonummelle. Siellä on 1400-luvun lopussa rakennettu harmaakivikirkko, jonka portaille vaeltajia tervehtimään tuli Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka. (Hänelläkään ei ollut kirkon avainta ja suntio vaelsi herraties missä, joten Porkkalan vuokra-ajan jälkeen uusitut kirkon sisätilat sekä Lennart Segerstrålen upeat lasimaalaukset jäivät tällä kertaa näkemättä.)

IL kiritti kivasti koko päivän: lähetti tsemppiterveisensä whatsappina Espoon kirkonmäelle ja neuvoi illansuussa oivia konsteja väsyneiden jalkojen elvyttämiseksi. Ja harvoin on kuohuviini maistunut niin hyvältä kuin kotona kuuman suihkun ja nopean aterian jälkeen!

Illan mittaan mieleen tuli myös muinainen setterimme, joka päivän lintumetsässä juostuaan ei tiennyt, mitä tassua olisi ontunut kun kaikki olivat yhtä kipeitä. Eilisen päivän mittaan aloin jo haaveilla, miten houkuttelevaa olisi kävellä nuo muutkin reittiosuudet, tai lähteä jollekin niistä reiteistä, joita perjantaipäivän pyhiinvaellusseminaarissa esiteltiin. (Olen ällistynyt siitä, miten paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä verkosta löytyy nykyisenä korona-aikana!)

Mutta ainakin nyt toukokuussa on laitettava venettä kesäkuntoon, ja kaikenlaista kirjoituspöytäpuuhaakin on. Joten ei kun hommiin!

Aurinkoista viikkoa kaikille!

PS. Aloittiko joku siinä foorumilla mainitussa Elokapina (ei kun Elokuntoon) projektissa? Jos, niin onko kokemuksia? Mä harkitsen, menisinkö mukaan siihen vaiko Kävelykipinään, jossa mm. meidän marttayhdistyksellä on oma joukkue.

Maanantaita, mimmit! Sataa, joten siirsin nurmikon ilmaajan hakemista. Timpuri tuli ajallaan ja rupesi töihin sateesta huolimatta. Sähkömies tuli, katseli tehtävät hommat ja ilmoitti tulevansa keskiviikkoiltana niitä tekemään. Oli kuulemma ainoa sopiva aika. No ei siinä mitään, me rupesimme siirtelemään kaikkia muita sitoumuksiamme. Vävy saa hakea peräkärrin täältä itse, Justuksen veneen tuontia talvisäilöstä siirrettiin, renkaittenvaihto siirrettiin. Onneksi ollaan joustavia ihmisiä. Justus lähti hakemaan jotain räystäspeltiä, ei oltu ymmärretty ostaa tarpeeksi.

Eilisen äitienpäivän vietimme romanttisesti lautatarhalla! Timpuri tarvitsi heti aamusta tiettyä lautaa päästäkseen jatkamaan. Ja ruuveja tietenkin lisää ja lisää. Justus hankki sahapukkitarvikkeet, tekee mulle äitienpäivälahjaksi sahapukin? Toisaalta sopii hänen tyyliinsä, eka kesänähän hän teki huussiin minulle korokepallin.

Iltasella vielä pesin painepesurin terassiharjalla korjattavan alueen. Olisin pessyt vaikka koko valtavan terassin, mutta sormet eivät jaksa puristaa enää pesurin kytkintä kuin vähän aikaa. Ja ennen pesin tuntitolkulla mattoja!

Nyt mulla on kinkkukiusaus uunissa. Minusta on parempi ruokkia timpuri täällä, niin ei lähde johonkin muualle syömään.

Ja nyt mä vähän puran mieltäni. Vähitellen mua on alkanut rasittaa tämä korona-aika. Olen tottunut siihen, että juhlapyhinä tavataan ystäviä ja perhettä, pukeudutaan kauniisti ja nautitaan yhdessäolosta. Vaan nyt pääsiäinen, vappu ja äitienpäivä sujahtivat verkkareissa ja remonttihommissa, pöydän kattauskin vähän niin ja näin, kun koko ajan on kiire pihalle tekemään sitä ja tätä ennen kuin sattuu satamaan. Eilen hoidin jalkani ja lakkasin varpaankynnet upean punaisiksi, ehkä kohta voi jo kuljeskella sandaaleissa. Mulla on kauhea ikävä ystäviä, istumista hyvän ruoan ja juoman ääressä, juttelua, naurua.