Mielialaosastolta, moi!

Nyt pitää taas käydä kehumassa julkista terveydenhoitoa. Mua on nimittäin jo useamman vuoden ajan vaivannut huonokuuloisuus. Kyse ei ole ns. valikoivasta kuulosta mikä miehillä ilmenee kuulemma siivous- tms. pyyntöjen sivuuttamisena ja koirilla taas niin, että mikään muu ääni ei kuulu kuin jääkaapin oven avaaminen. Mä vaan en meinaa saada selvää normaalipuheesta, varsinkaan jos ympärillä on hiukankin taustamelua tai en pysty katsomaan puhujan suuta (olen näköjään kehittynyt melko taitavaksi huuliltalukijaksi. Vielä kun oppisi vatsastapuhumisen taidon!)

Joskus joulun alla sain lähipiirille esittämistäni ”voisitko toistaa hiukan lujemmalla äänellä” pyynnöistä tarpeekseni ja otin yhteyttä terveyskeskukseen. Siellä tuli vartissa valmista, ja helmikuun loppupäivinä sain kutsun kuulonhuoltoyhtiöön (sairaalapiiri on sen verran kuormittunut, että tämmöisiä töitä tehdään ostopalveluina). Istuin jonkin aikaa pienessä pehmustetussa kopissa erilaisia piippauksia kuunnellen ja nappia painellen, piipahdin lääkärille joka vain kurkisti korviin ja esitteli sitten pari erilaista laitevaihtoehtoa joista sain valita (ikään kuin mä niistä olisin mitään ymmärtänyt).

Tänään oli sitten vuorossa laitteen sovitus, viritys ja käyttöopastus. Piipitystä, vinkumista, patterin vaihtoa, keinukytkimen napsuttelua. Ilmeisesti läpäisin näppäryyskokeen, sillä kuuloteknikko (vai mikä mies se sovitusta hoitava tyyppi lienee ollut) ehdotti, että ottaisin puhelimeenkin sovelluksen, jolla voin hallita laitteistoa tarvitsematta pistää kättä korvalle.

Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! iPhonellani voin nyt valita, haluanko kuunnella yleistä keskustelua vai television ääntä. Taustameluakin voi vastustaa, ja ruudun pyyhkäisyllä valita mistä suunnasta mieluiten kuuntelee: edestä, takaa, oikealta vai vasemmalta.

Ihmeellisintä on, että maksan tästä kaikesta 2 x poliklinikkamaksun joka lienee noin neljäkymppiä. Lisäksi sitouduin 85 euron omavastuuosuuteen, jos laite katoaa tai vaurioituu. Paristot toki on hommattava ihan itse, mutta niitäkin sai alle neljälläkympillä vähintään vuodeksi.

Että mä olen iloinen veronmaksaja! Äänimaailma muuttui jopa niin radikaalisti, että kuulen läppärini näppäimistön rapinan, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Oma ääni on oudon kaikuva, mutta kai siihenkin tottuu. Puhelimen sointiääntä on säädettävä hiljaisemmaksi, nykytasolla se kuulostaa paloaseman hälytyskellolta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen teatteriin… ja mitä näitä muita hupeja nyt onkaan.

No olihan taas omaa napaa. Tai siis korvaa. Mutta voikaa oivallisesti, nauttikaa keväästä ja pian alkavasta pääsiäisen ajasta!

  Tervehdys 🥰
 
IL, voimia edelleen surutyöhön. Näyttää siltä, että niitä tarvitaan 😘
 
Tiinuliinu, tervetuloa takaisin kotisuomeen Nyt jäin miettimään, että miten tuo kirjoitetaan oikein... Oli kyllä 10 äidinkielestä ja kieliopista lukion päästötodistuksessa, mutta tuo kirjoitusasu näyttää hassulta. Sulla on todella hyviä Facebook-edeelleenjakoja tästä nykyisestä tilanteesta. En ole kaikkia ehtinyt lukea (eläkeläisten kiireet, you know 😂), mutta aikomus on vielä jälkikäteen muutama lukea, jos aika antaa myöten.....
 
Kivikasa, toivottavasti ja luultavasti teillä on ollut ihania yhdessäolon aikoja siellä hiihtoreissulla. Me aikanamme kävimme varmaan 20 vuotta peräkkäin työporukan tyttölaumassa hiihtämässä ja laskettelemassa. Kyllä siinä sekä kroppa että sielu virkistyi. Mullakin on taas viimeaikoina selkä ollut harvinaisen huonona. Sehän oli syy, miksi aikaan jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt en ehdi olla imurin varressa kuin muutaman minuutin ja heti alkaa selkä roimia🤔
 
Karmale, toivottavasti korona jo hellittää. Kävin pikaisesti vilkuilemassa päikyssäsi, että edelleen tauti vaivaa. Voimia ja tsemppiä teille. 
 
Japena,  voi kuinka ihanaa, että pääset taas tapaamaan poikasi perhettä Mallorcalle. Ei tietty voi valittaa, jos mies mieluummin jää kotiin pitämään kämppää pystyssä. 
 
Mustikkaposki, toivon kovasti, että toipuminen on edistynyt. Soitellaan taas pian. Huomenna on varmaan jo aikaa rupatella puhelimessa. 🤣
 
Karpalo jo tuossa kiitteli IL:ä tiedosta koirien ripulista. Mun piti jo kysyä, kun pikaisesti näimme ja sitä ennen puhelimessa, mutta unohdin: elikä osaatko sanoa, missä päin Helsinkiä tuo kauhea koirien vatsapöpö riehuu?
 
Menna, kyllä nyt toivon lottovoittoa, että saisin palkata siivoojan, kun tuo remontti joskus valmistuu.... Hyvä te. Onnittelut, että sait viimein tuon sopimuksen tehtyä. Mun mielestä hinnat kuulostaa hyvinkin kohtuulliselta - vielä kun ottaa huomioon kotitalousvähennyksen. On varmaan kiva fiilis, että sai pitkään suunnitellun projektin vihdoin käytäntöön. 
 
Teimme pikapyrähdyksen pk-seudulle. Aikataulu oli tiukka. Maanantaiaamuna kello soi jo kuudelta (huh, en muuten nykyään nuku yleensä ikinä hyvin, jos tiedän, että kello herättää aikaisin, enkä muutenkaaan, mutta varsinkin silloin). Heräsin vähän ennen kellon soittoa, joten siippani saattoi kuskina nukkua hiukan pidempään. 
 
Maanantain aikataulu oli tiukka. Tein tietty listan kellonaikoineen etukäteen (IL ja Kipa). Ja nyt yksi aikataulua määrittävä seikka oli IL: n vesijuoksu. Toki Justus olisi vastaanottanut siippani tekemän "taulun" Ikeristä ja salaattikastikkeet, mutta halusin niin kovasti edes hiukan nähdä ja rutistaa IL:ä, että tähtäsimme aikataulun kanssa siihen - ja onnistuimme. Ensin tyttären luo ja kamat autosta sisään ja hauvavauvan haleja ja pusuja ylenpalttisesti (nuoret olivat taaaas aamulla varmuuden vuoksi tehneet koronatestin). Ensimmäinen koneellinen pyykkiä masiinaan (40 asteen pesu kesti yli kolme tuntia - Ihan uusi ekologinen pesukone) ja sitten pikapikaa Saarioisten äitien tekemää kanakeittoa mikroon. Ja menoksi. Ensin IL:n luo ja sieltä Länsi-Pasilaan rakkaan ystäväpariskunnan luokse, joille veimme jo toisen siippani tekemän toisen koirataulun. Jäimme myös kahville (teimme rohkean askeleen - emmehän ole tavanneet sisätiloissa oikeastaan ketään paitsi lapsiamme ja vanhempiani. Rohkein vetoni oli viime syksynä IL:n taloyhtiön tiloissa tapaaminen KK:n porukan kanssa. Olisikohan meitä ollut seitsemän henkeä. 
 
Ehdimme onneksi Hämeenlinnantielle juuri ennen pahimpia ruuhkia ja sain kohtalaisen pian tyhjentää pyykkikonetta. Tyttärellä on kuivuri ja vaikka mitä höyrytin vempaimia kodinhoitohuoneessa. Nyt oli kyllä hyötyä lakanoiden ja pyyhkeiden kuivatuksessa. Ainut, että inhoan silittämistä ja mun oli pakko silittää lakanat.... ne oli niiiiin ryppyisiä. 
Maanantaina sain pestyä kolme koneellista ja vielä yöllä "ladattua" neljännen, jonka ajattelin kuivaavani isäni luona. Sain (tyttärelle jätetyn matkalaukun (putki- ja energia remppa) purettua ja pedit melkein valmiiksi ennen kuin lähdin apukokoksi huippuluokan kokille. Oon voinut kertoa aiemmin, mutta aikanaan serkkuni moitti minua, kun en pakottanut tytärtämme kokkaamaan kanssani. En viitsinyt aikanaan riidellä moisesta, kun murrosiässä sitä suukopua on muutenkin ... ja takana poikamme todella vaikea murrosikä. Poikamme oli kyllä innokas aikanaan kokkaamaan ja niin on vieläkin. Ja tyttärestä on kehittynyt ihan huippu kokki. Aivan uskomattomia makuelämyksiä olemme saaneet siellä kokea. Nytkin kysyin, jos olisimme tilanneet jostain ruuat, kun tiedän, että nuoriso tätä harrastaa ja olisimme tietty haluneet maksaa tämän. Tytär halusi tehdä ruuan itse ja minä olin aputyttönä. Ruoka oli kertakaikkisen herkullista (en ehdi kuvailla enempää...) Miehet menivät sitten aiemmin nukkumaan ja saimme jäädä kahdestaan keittön pöydän ääreen juttelemaan ja parantamaan maailmaa. Voi - kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että meillä on (tietty mun mielestä) maailman paras tytär.  Valvoimme puoli yhteen...
 
Aamulla kello oli soimassa kuudelta - heräsin vähän ennen ja ehdin jo viikata osan kuivuneista pyykeistä. Tytär nousi pian ja taas lähti uusi pyykkikoneellinen käyntiin. Meillä oli kiire, kun mulla oli kampaajalle aika jo 7.30. Ilma oli kauhea ja rakas siippani oli jo luvannut lähteä kuskiksi. Kampaaja on ihan lähellä "virallista" kotiamme ja kun oaltamme putkiremppa alkaa vasta ensi maanantaina, niin hoksasin, että ammekylpyjä rakastava siippani voisi mennä sinne kylpyyn siksi aikaa, kun ihana kampaajani laittaa raitoja (melkein vuoden tauon jälkeen). Olen käynyt samalla kampaajalla pitkään ja varsinkin tämän harvinaisen alopecian vuoksi en uskalla kenenkään muun laittaa mitään ylimääristä hiuskuontalooni. Sieltä sitten tyttären ja vävyn luokse. Petasimme vierashuoneen pedit ja aloin muutenkin kerätä kamoja kasaan. Molemmat nuoret tekivät etätöitä ja paljon neuvotteljuja. Pitää olla varovainen, että ei käytä kovaa ääntä eikä ryysää väärään huoneeseen. Ehdimme jopa levähtää hetkisen ja voi kun oli ihanaa, kun hauvavauva torkkui pullean masuni päällä. Lähdimme sitten puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Nummelaa äitiä katsomaan. Ja kyllä oli niiiiiiin ihana reissu. Äiti ei varmaan ole puoleen vuoteen puhunut yhtä paljon kuin nyt. Olimme siellä ainakin tunnin ellei enemmänkin. Sieltä suuntasimme köhäisen isäni luokse (jota olin ohjeistanut, että ei tule sinä päivänä äitini luokse). Jo matkalla puhuin siipalleni, että isä on niin huonossa hapessa ja yskii ihan kauheasti, että sisällä on pidettävä kirurgisia maskeja. Siippani ei vielä tässä vaiheessa ollut samaa mieltä kanssani... No ei mennyt montaa minuuttia, kun hänkin tajusi tilanteen. Kantoi (kauhean määrän kasseja sisään, koska en halunut, että pestyt vaatteet jäätyvät autoon)  ja lähti sitten lumitöihin. Minä olin siinä vaiheessa FFP2  maskin  kanssa sisällä ja teetätin hänellä vielä yhden koronatestin, oli tehnyt jo aiemmin aamulla yhden, mutta kun ikää alkaa olla lähellä 90 vuotta, niin hän ei ole niin pikkutarkka. On kyllä tehnyt testejä jopa ilman oireita kahden päivän välein (nyt oireiden kanssa joka päivä), koska käy äitiä katsomassa joka päivä. Eilen ei nyt käynyt, kun me olimme äidin luona pidemmän ajan. Testi oli onneksi negatiivinen😇 
 
Tänään heräsin aamulla klo neljän aikohin vessahätään enkä saanut enää uudestaan unen päästä kiinni: Kuuntelin rakkaan siippani kuorsausta enkä raaskinut edes kehottaa kääntämään kylkeä, kun unet oli jääneet molemmilla vähillä ja varsinkin kun siipallani oli edessä vielä monen tunnin ajomatka. Isäni yski sitten viiden aikoihin niin hirveästi, että rakas siippanikin heräsi siihen, eikä enää saanut unta. Isä nousi hetkeksi ylös yskimään ja meni takaisin nukkumaan. Me sitten nousimme noin viiden aikoihin...Luin Hesaria läppäriltä ja pakkasin tavarat. Sitten herätin isän, että sain netin kautta tilattua hänelle uuden ajan Mehiläiseen.... Ajattelin myös, miten kiva isän on herätä, kun pitkästä aikaa on kahvi valmiina ja aamiasleivät/karjalanpiirakat odottavat jääkaapissa. 
 
Nyt en ole varma, toistanko itseäni, mutta jos kelaan alkuun, niin pelkään, että teksti katoaa...
Isä oli siis lauantaina Nummelan Mehiläisessä ja sai jo silloin koviin oireisiiin diagnosin "allergia". Keuhkoja kuunneltiin ja happisaturaatio oli hyvä... sitten sanottiin, että johtuu alleeriasta. Tuo on silkkaa puppua, vaika en lääkäri olekaan. Laitoin nyt isälle lapulle, että vähintään crp pitää mitata ja keuhkokuva ottaa. No, crp oli reilusti koholla ja diagnosi oli nyt keuhkoputken tulehdus ja varmasi antibioottikuuri paikallaan, kun crp on sen verran koholla. 
 
Aamusta jo ennen kahdeksaa lähdimme matkaan. Rakas ihana siippani oli vielä aamulla aikaisen tehnyt viimeiset lumityöt ja skrabsnnut kahden auton lasit ja puhdistanut autot. 

Heinolassa kauppapysähdys... nukuin autuaasti matkalla ja sieltä sitten tänne meidän maanpäälliseen paratiisiimme. Siippani kantoi monta kertaa tavaraa autolta ja miulla alkoi tämä ihana vaihe, kun pitää saada kaikki mahtumaan (pääosin ruoka) ja muutenkin hirveä määrä pyykkejä oikeisiin paikkoihin . Lunta oli tullut vähemmän kuin odotimme. Johonkin aikaan  mennessä tavarat olivat löytäneet paikkana. Lähdin lenkille ja sitten kävimme suihkussa. Siippani ei jaksanut edes ajatella saunan lämmittämistä... Lenkin yhteydessä vein yhdelle naapurille kosteusvoidetta ja edellisviikon pakkasen seurauksena vähän muutakin.... Sitten ihana autuas suihku. Kohta aloitamme illallisen sushin merkeissä. 
 
Voikaa hyvin, yrittäkää löytää jotain hyvää (luonnosta) kaiken kauheuden keskellä. Itselläni toimii siivous. Voi kuinka paljon sain viime viikolla aikaiseksi, en olsi ikinä uskonut. Kullakin tapansa selviytyä. Ei tässä muuta voi kuin laittaa kätensä ristiin ja toivoa, että kansainvälinen oikeus saisi syylliset vastuuseen hirmuteoistaan. 
 
Mukavaa viikon jatketta huonoista hetkistä riippumatta. 🥰😇

Lyhyt viesti. Kiitos  Tiinuliinu kirjoituksestasi, jonka tietysti näin vasta sen jälkeen, kun olin omani laittanut - ja nyt onneksi kopioinnut wordiin. Rakkaalla siipallani on aivan samanlaisia ongelmia ja oireita kuin sinulla Tiinuliinu. Oli pakko pyytää siippani lukemaan tekstisi. Oma (lyhyt 🤣) tekstini olisi varmaan taas kadonnut taivaan tuuliin, jos oisin vain hiirellä tallentanut. Nyt olen vahingosta viisastuneena alkanut tallentaa wordiin. Joten koittakaa nyt kestää jatkossakin kirjoituksiani. 'Nyt alkaa illallisen laitto. Ostimme Heinolalan Cittarista sushia. 

 Edelleen voikaa hyvin <3

Mielialaosaston mahtimurmelina tuon vielä tiedoksenne listan, jonka kopioin tuossa uutislähetystä seuratessani. 

Tutkitusti toimivia tapoja lisätä elämäniloa sotauutisten keskellä:
1. Toisten auttaminen
2. Ihmissuhteisiin panostaminen
3. Kiitollisuus
4. Pienistä iloitseminen
5. Luonto
6. Itsemyötätunto
7. Läsnäolo
8. Resilienssin (eli siis henkisen kestävyyden) vahvistaminen
9. Riittävä uni & ruoka

Kunnia tuosta listasta ei siis kuulu mulle, vaan Twitter-kuplaani kuuluvalle työterveystyypille, joka on positiivisimpia koskaan tapaamiani (tapailemme valitettavasti vain virtuaalisesti) ihmisiä.

Nasu moi, kiitos kommenteista!
En ole ammatti-ihminen, mutta voin vilkaista. Siis tätä resilienssin kehittämistä.

Resilienssi eli henkinen kestävyys on yleisten määritelmien mukaan sitkeyttä, myönteisyyttä, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin – myös ja erityisesti vastoinkäymisissä ja haastavissa tilanteissa.

Minusta siinä nousee päällimmäiseksi luottamus itseen ja kanssaihmisiin sekä realistinen optimismi. Siis että uskoo että tästä selvitään. Tästäkin selvitään. On pyrittävä sulkemaan mielestä pois turhat ärsykkeet ja pelot, keskityttävä siihen mitä on tässä ja nyt, ja miten toimitaan niin että asiat etenevät. Uteliaisuus, uusien asioiden rohkea kokeilu mutta omien rajojen tunnistaminen (siis ettei aina sano kaikkeen juu vaan osaa myös sanoa jämäkästi ei, ja pitämään päänsä) ovat niin ikään tärkeitä, samoin omien tunteiden tunnistaminen.

Käsittääkseni resilienssiä voi vahvistaa ihan arkisin keinoin: pitämällä itsestään huolta riittävän levon, liikunnan, ruoan ja hyvien sosiaalisten suhteiden avulla. Samanhenkisiä ystäviä, mieluisia kokemuksia ja harrastuksia. Ja välillä pikku muistelmatuokio: kun tuostakin pahasta paikasta selvisin niin minähän selviän ihan mistä vaan!

Aiheesta on viime vuosina kirjoitettu kirjoja paljonkin, suomeksikin. Kolmea psykologin/psykoterapeutin teosta vois ehkä suositella – näillä mielen hoitamisen kentillä kun liikkuu kaikenlaista neuvojaa eikä kaikilla ole puhtaita jauhoja pussissaan eikä edes riittävää pätevyyttä. Soili Poijula: Resilienssi, muutosten kohtaamisen taito; Krisse Lipponen: Resilienssi arjessa ja Arto Pietikäinen: Joustava mieli.

Saattaa löytyä kurssejakin, Mieli ry voisi olla paikka josta aloittaa. Tai Naisten Valmiusliitto, nimenomaan näihin nykykriiseihin tähtäävänä. Näyttää Helsingin yliopistollakin olevan ensi syksynä jotakin, työyhteisöihin keskittyvää. Ei se ihan tarpeetonta ole henkinen kestokyky sielläkään – jollei sitä ole, tiimityö menee helposti keskinäiseksi kissanhännänvedoksi ja ties vaikka tappeluksi.

Tää oli tämmönen iltasaarna. Hyvää loppuviikkoa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!

Kiitos kaikille kirjoituksistanne. On niin pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne, että jätän nyt  kommentoinnit niistä lyhyeen: Ikeriä olen minäkin surrut, olenhan seurannut sen elämää IL:n kirjoitusten myötä ihan pennusta asti. Tiinuliinukin tuli jo viikko sitten Suomeen. Kovin keväistä ei täällä keskustan ulkopuolella todellakaan ole. Lumet eivät ole juuri sulaneet ja lisääkin satoi. Toipumisia Mustikkaposkelle varvasleikkauksesta! Toivottavasti Karmalen voimat alkavat piian palautua sairastetun koronataudin jälkeen. Kipa, ihanaa, että äitisi vointi näyttäisi olevan taas parempi, mutta isästäsi on nyt huoli. Uskon että hyväkuntoisena hän pystyy selättämään keuhkoputken tulehduksen. Menna, kunpa saisin meillekin siivoojan, mutta en viitsi vielä ottaa puheeksi, kun jaksan kuitenkin vielä itse pitää yllä perussiisteyttä. Oliko Japena nyt menossa Mallorcalle lastenvahdiksi. Luulisi, että kevätmasennus viimeistää siellä hellittää!

Olen kai kertonut, että olemme tyttären ja miniän kanssa ostelleet toisillemme lahjoiksi teatteri- ja musikaalilippuja. Lauantaina oli vuorossa Miika Nousiaisen romaanista Pintaremontti sovitettu hauska esitys Kansallisteatterissa. Teatterin jälkeen kävimme vielä kahvilla, ja kyllä oli hauskaa olla taas ihmisten ilmoilla!

Kirkkokuorolla on ollut tällä viikolla kaksi esiintymistä srk:n vanhustenkerhoille. Ensimmäisellä kerralla meitä oli vain kolme alttoa, joista yksi ei juuri laulanut, toinen oli uusi enkä minäkään ole laulanut kuorossa kauaa. Kaksi kokeneinta laulajaa olivat pois, joten minusta tilanne oli hyvin stressaava. Kyllä me jotenkin selviydyimme. Äänikin oli hyvin avattu, koska juuri harjoitellut toisen lauluryhmän kanssa ihan toisenlaista musiikkia samassa tilassa. Hoivakoteihin ei vieläkään pääse esiintymään kuin toukokuussa pihoille. Toisena pääsiäispäivänä osallistumme kirkossa messuun.

Ei ole vieläkään kovin turvallista matkustaa. Ryhmä paikallisen eläkeläisyhdistyksen jäseniä olivat olleet Tartossa kylpylässä ja toivat sieltä tullessaan koronan. - Mieheni sai viime viikolla neljännen rokotteen, mutta tällä kertaa minä en alaikäisenä sitä saanut, vaikka asummekin samassa taloudessa.

Melko kurjasta säästä huolimatta kävin tänään pitkällä kävelyllä - tuntuu, että ilman näitä lenkkejä en nuku yöllä. Vastaani tuli äiti, joka oli hakenut kaksi pientä lastaan läheisestä päiväkodista. Pienempi, ehkä 3-vuotias, tokaisi äidilleen minut nähdessään: "Mikäs mummi sieltä tulee?" Olisin halunnut vastata lapselle, mutta ylitimme kumpikin juuri ajotietä. Sainpa hymyn huulilleni. 🥰

Olen vaistomaisesti noudattanut Tiinuliinun eilisessä kirjoituksessaan listaamia tapoja elämänilon säilyttämiseksi sotauutisten keskellä. En seuraa enää aktiivisesti sotauutisia enkä katso ahdistavia kuvia. Kyllä tästä selvitään!

Moi mimmit! Nyt on resilienssiä vahvistettu Tiinuliinun ja Ukkokullan kanssa lounaalla! Se Tiinuliinun uusi kuulokoje on niin huomaamaton, että ihan kuin olisi hius vaan korvan päällä!

Hei, tarvitsen neuvojanne: mikä olisi hyvänmakuinen, alkoholiton alkumalja? Alkoholillinen on rosekuoharia. Ollaan maisteltu vaikka minkälaisia vaihtoehtoja, mutta kaikki maistuvat sokerilitkulta tai muuten pahalta. Ei tarvitse välttämättä olla vaaleanpunainen.

Ikerin uurna on jo kotona. Teetätin teräslaatan sen muistokiveen, joka tulee mökkikuusten alle jo kuuden entisen koiran seuraan. Kipan siipan tekemä puupolttokuva Iksusta on paikoillaan seinällä ja ilahduttaa aina ohikulkiessa. Suru alkaa jo helpottaa, vaikkakin vähän väliä karvanaama muistuu mieleen. Kuten äsken, kun piti viemäni jotain välieteiseen, jossa säilytän mökkilaukkuani. Ehdin ajatella, etten viitsi avata ovea, kun Iksu ryntää sitten ylös päästäkseen pihalle. Vaikkei se enää moneen viikkoon mihinkään rynnännyt.

Tyttären perhe katselee jo tulevia pentueita ja ovat jutelleetkin jo joidenkin kasvattajien kanssa. Justus ja minä odotamme innoissamme pääsevämme pikkupennun isovanhemmiksi! 

Eilen siivosin yläkerran perinpohjaisesti, Justuksen pojan perhe tulee pääsiäisenä ja tuovat tietenkin mukanaan Sysi-koiransa, joten saan silitellä pientä Lapintyttöä niin paljon kuin jaksan. Se kellahtaa heti selälleen, kun vain näkeekin minut, kuten viime sunnuntaina, kun kävimme sen kotona kahvilla. Muutoin aika kuluu askarrellessa kaikenlaista vappujuhliini, voi että mä tykkään näperrellä turhuuksia. Ulkona tulee räntärämmäleitä ja tuulee, kurjet yrittävät löytää syömistä pelloilla ja peurat kuopivat lunta osuakseen edes johonkin syötävään.

IL. Entisenä absolutistina ja taas vahingossa absolutiksi lipsahtaneena ehdotan sokeritonta pommacia. Ihan sama, mikä väri. Siitä tykätään.

Heipparallaa kaikille!
 
Kipa, on kyllä pakko sanoa, etten itse olisi selvinnyt teidän pk-seudulla käyntiruljanssista tuollaisella tarmolla, vaikka suhteellisen hyvä olenkin organisoimaan! Kaiken kaikkiaan vaikutti kuitenkin todella nautittavalta retkeltä siippasi ammekylvystä lähtien. Toivottavasti isäsi paranee pian.
 
Tiinuliinu, hieno juttu, että sait kuulolaitteen, sillä olen ymmärtänyt heikkenevästä kuulosta aiheutuvan huomattaviakin ongelmia, joten kannattaa hakea apua ajoissa. Meirämmiähellä oikeaan korvaan kerääntyy jostain syystä vaikkua ja jossain vaiheessa korva muuttuu ihan kuuroksi. Mikäli hän esim. makaa vasemmalla kyljellään, niin hän ei todellakaan kuule yhtään mitään. Juurikin tällä hetkellä on taas pahin mahdollinen tilanne meneillään ja jankutan jatkuvasti, että hänen pitää laittaa korvaan öljyä pehmittämään vaikkua ja sitten joko huuhdella se itse pumpulla tai hakeutua terkkariin. Hän yleensä puhuu puhelin oikealla korvalla, mutta nyt se on niin kuuro, että hän vaihtoi ensimmäistä kertaa puhelimen vasemmalle 🙄 ja se jo osoittaa, että jotain tarttis tehrä. Minä puhdistan korviani säännöllisesti enkä ole ainakaan itse huomannut mitään kuulemisongelmia. Kaihi minulla kyllä on alkuvaiheisena kasvamassa, mutta siihen löytyy tarvittaessa apu hyvinkin nopeasti. Katselin jo Tampereen Silmäsairaalan hintoja ja yhden silmän leikkaus on siinä 500 euron tietämissä, joten tonnilla selvitään molemmista. Onkohan se liian uskaliasta leikkauttaa molemmat samalla kerralla?
 
IL, aikooko tyttäresi perhe hankkia seuraavaksikin saksanpaimenkoiran vai vaihtavatko he mahdollisesti rotua? Eräällä tutullani on ollut kääpiösnautseri ja äskettäin he ottivat sen seuraksi uuden pennun samaa rotua. On kuulemma erittäin mukava rotu ja niitähän on kolmea kokoa, joten jos pieni tuntuu mitättömältä, voi sitten ottaa suuremman. Itse asiassa kaikki kolme kokoa, kääpiösnautseri, snautseri ja suursnautseri ovat omia rotujansa, vaikka ne näyttävätkin samanlaisilta. Syytä moiseen en tiedä, mutta koiranjalostuksessa on paljon muutakin, mitä en ymmärrä!

Alkoholittomaksi alkudrinkiksi uskallan suositella Mojitoa seuraavalla Hartwallin reseptillä:
 
1 lime lohkoina
Kourallinen minttua
2 tl tummaa sokeria tai tavallista sokeria
Jäätä
Sitruunalimua (esim. Fonti di Crodo Limonata Lemon) tai Novelle Citronellea
 
Rakenna alkoholiton mojito suoraan lasiin. Laita lasin pohjalle 2–3 limelohkoa, sokeri ja mintunlehdet. Murskaa limet kunnolla, täytä lasi jääpaloilla tai jäämurskalla, ja pidennä soodalla tai sitruunalimsalla.
 
Alkoholitonta mojitoa valmistaessa tärkeintä on murskata limet, sokeri ja minttu huolellisesti lasin pohjalle, jotta niiden maut pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Vaikka juoma onkin sitruunamehupohjainen, minttu ja lime tuovat siihen aidon mojiton maun.
 
Toisaalta, Alkosta löytyy mocktaileja, mutta niitä kannattaa ensin itse maistella etukäteen, niin ei tule yllätyksiä.
 

Pikseli, kyllähän mekin vielä jaksaisimme pitää perussiisteyttä yllä, mutta olisikin eri asia, jos sitä oikeasti tekisimme. Kevyehköllä siivouksella esim. pari välein pysyisi huusholli ihan siistissä kunnossa, etenkin jos malttaisimme laittaa aina kaikki tavarat heti omille paikoilleen sen sijaan, että ne lojuvat viikkoja siinä, mihin sen satumme käsistämme laskemaan. Ainoa ongelma vain on se, ettemme siivoa ennen kuin on ihan oikeasti äärimmäinen pakko ja sitten täytyykin siivota niska limassa! Niinpä uskon vakaasti, että teimme hyvän ratkaisun pestatessamme siivoojan siitäkin huolimatta, että he käyvät vain kerran kuukaudessa. Uskon nimittäin, että kun koti on siistissä kunnossa, niin kuukauden aikana on ihan eri motivaatio huolehtia pienestä ylläpitosiistimisestä tietäessään, ettei taas tarvitse kohta raataa hullun lailla!
 
Taisin aiemmin mainita, että meillä oli viime tiistaina auton huolto ja katsastus. Kyllähän maanantaina varoiteltiin tulevasta huonosta säästä, muttemme olisi ikinä osanneet odottaa niiiiin huonoa! Lähdimme kotoa vartin yli yksitoista, kun meillä oli aika klo 12 ja hyvä että varasimme runsaasti aikaa. Liikennettä ei juurikaan ollut, mutta eipä juuri näkyväisyyttäkään! Lunta pyrytti sakeasti ja aina välillä tuuli pölläytti tien varressa olevista puista lunta ilmaan ja oli kuin olisi vähän aikaa ajanut hernerokkasumussa. Kaiken sen valkoisuuden keskellä oli vaikea erottaa missä tie kulki. No, pääsimme hengissä perille ja takaisin kotiinkin ja nyt auto on huollettu sekä katsastettu ja navigaattorikin päivitetty, joten mikäs on ajellessa. Renkaiden vaihtoa ei kannata vielä miettiäkään, mutta sitten kun se tulee ajankohtaiseksi, meillä on tuossa lähellä Linnainmaan Prismassa jo aikaisemmin hyväksi todettu yrittäjä, joka vaihtaa renkaat kohtuuhintaan. Siinä ehtii odottaessa sitten vaikka käydä hampurilaisella.
 
Kipa, mikäli haluat vain kertasiivouksen remontin jälkeen, niin ei siihen lottovoittoa tarvita. Eikä hinnat muutenkaan kovin kalliita ole ja saahan siitä sitten kotitalousvähennyksen. Sinullakin on sen verran vaivoja, että mikäli valitsemallasi firmalla on ns. hoivahinta, sen varmaan saat.
 
Me joudummekin huomenna nousemaan varhain, kun Australiassa on F1-kisa ja se alkaa jo klo 8. Laitamme aamukahvit valmiiksi ja nautimme sen sitten siinä kisaa katsellessa. Toivotan teille kaikille leppoisaa viikonlopun jatkoa. Voikaatten kuka paremmin, kuka hyvin.

Hyvää huomista Palmusunnuntaita kaikille. 
Meillä päin ei trullit huomenna liiku vaan vasta viikon päästä lauantaina. Parina viime vuonna ei ole ketään käynyt koronan takia. Nyt varasin vähän suklaamunia ja naapurin lapsille Kinderit. No tietysti ne oli just sitä takaisin vedettyä sorttia. Onneks lapset eivät ehtineet saada. Pitää osta jotain muuta. Vaikka riittää varmaan niistä toisista  karkeista heillekin. 
Tänään oli lehdessä, että Kinderit voisi palauttaa kauppaan. Meidän kauppa ei ottanut vaan kehottivat ottamaan yhteyttä maahantuojaan. No, muutaman kappaleen takia en meinannut alkaa moiseen, mutta sitten mietin, että periaatteessa taidan ottaakin yhteyttä. Täytin lomakkeen ja kuvasin koodit, myyntipäivät ja kuitinkin. Kun painoin lähetä, ei mitään tapahtunut. Kokeilin useampaan kertaan ja sama juttu. Joten taitaa munat mennä roskikseen. Hieman kyllä kismittää tuo oma kauppa. Eikö heidän pitäisi ottaa vastaan kun ovat myyneet kelvottomia tuotteita? En anna kuitenkaan tämän jutun pilata Pääsiäistä 😄

Kipa: Hiihtoreissu viime viikonloppuna oli ihan niin kiva kuin muinakin vuosina. Vain vielä yhtä päivää pitempi ja samaten varattiin jo ensi vuodeksikin. Sää oli hyvä, joten pe ja la hiihdettiin koko porukka. Kuka missäkin. Me naiset hiihdimme aurinkoladulla. Lauantaina oli vähän tuulista ja latu oli osin peittynyt, mutta ihan sama aika meillä meni kuin edellisenä päivänäkin. Porukalla tehtiin hyvät ruuat ja parannettiin maailmaa. Oli kyllä rentouttava viikonloppu.

Olen tällä viikollakin hiihtänyt kun täällä ainakin on vielä hyvin lunta ja ladut kunnossa. Päivä kerrallaan katson, kuinka vielä voi hiihtää. Olen onnellinen, että nyt niillä uusilla suksillani jo olen tottunut hiihtään. Tänään menin jopa vähän mäkisempää latua ja en kaatunut.😃

Tänään soitin videopuhelun pikku Muruselle ja olipa hauskaa. Hän selvästi tunnisti mummun ja pehmolelun, joka minulla oli kuvassa mukana. Heillä oli ollut koko perheellä tällä viikolla vatsatauti. Liekö noroa kun tuli ja meni nopeasti, mutta oli ollut aika kamala. Miniä veilä oli vähän voimaton.
Heillä on tarkoitus tulla tänne ensi torstaina. Ei kai se enää meihin muihin tartu,  jos he ovat melkein viikon silloin olleet kunnossa? En vaan haluais mitään vatsatautia... Tyttäretkin miehineen tulevat torstaina, joten olen aivan onnessani.

Pikku hiljaa pitää alkaa siivoilemaan. Leiponut olen jo aika paljon, vaikka lapset yrittävät hillitä kun eivät halua, että pikku Murusesta tulee samanlainen herkkusuu kuin me kaikki muut ollaan, paitsi miniä ja vävyt. 😄

Ensi tiistaina haen sen systeemin, jolla tutkitaan, onko minulla uniapneaa. Saankohan sitten unta kun pitää joku laite olla koko yön? Tosin nukuin ihan ok silloin kun minulla oli se holtteri toissa vuonna. Hoitaja sanoi, että voisin ottaa unilääkkeen, mutta ei minulla sellaisia ole. Aivan kuin oletettais, että kaikilla on jotain nukahtamislääkkeitä. Sanoin, että melatoniinia mulla on, otan sitten sitä. En sitä ole tarvinnut montakaan kertaa ottaa. Mun unettomuus on vähän kausiluontoista, tulee miten sattuu. Mutta se laite vaan saattaa vaikeuttaa unen saantia niin ehkä sitten nappaan yhen tabun.

Mies lähtee lastensa luo Pääsiäiseksi, joten minä sitten vietän tuon ajan omien lasteni kanssa. Ehkä hän päättikin lähteä kun meitä on niin paljon ja kaikki vaan häärää pikkuisen kanssa 😍 Vaikka ollaan me aina hyvin sovittu ja jokaiselle on peti löytynyt. Viimeksi joulukuun alussa kun kaikki oli koolla, minä ja mies nukuttiin kodinhoitohuoneessa. Olohuoneessa olisi tietty mahtunut, mutta kun nuoret pelailee lautapelejä keittiössä yömyöhään, on parempi paikka kodinhoitohuoneessa. Meillä on vain kolme makkaria, joten petaan aina nuorille ne huoneet. Ja yksi huone on vakituisesti kalustettu Murusen perheelle. Siellä on lastensänky.

Mutta nyt tämä mummu lähtee nukkumaan. Hyvät yöt. 😴