Moikkelis!

Uusi viikko ja uudet kujeet 😄 

Eilinen päivä oli melkein kuin työpäivä, kun kello oli soimassa 7.30 Japanin formulakisan vuoksi. Sen piti alkaa klo 8, mutta se siirtyi parilla tunnilla eteenpäin, kun Suzukassa satoi taivaan täydeltä 🙄  Olen aina ihmetellyt, miksi kaukoidän kist pidetään sellaiseen aikaan vuodesta, kun siellä yleensä sataa. Viikko sitten oli Singaporen kisa, joka sekin siirtyi sateen takia. Euroopassa kun ei varsinaisesti ole mitään saidekautta, niin se on sitten huonoa tuuria, jos sattuu satamaan, mitä sitäkin toki tapahtuu. No, joimme aamukahvit ennen oletettua kisaa, joten me sitten vain istuksimme kuuntelemassa selostajien jorinoita ja minä pelasin tabletillani pelejäni. Täytyy kyllä ihailla varsinkin niitä toimittajia, jotka ovat paikan päällä, sillä he jutustelevat ihan asiallisesti erilaisista formuloihin liittyvistä asioista ja nappailevat ohikulkevia tallihenkilöitä haastateltaviksi. Loppujen lopuksi kisaa saatiin ajetuksi aika hyvä osa ja tämän kauden maailmanmestarikin saatiin jo leivotuksi. Max Verstappen otti nyt toisen mestaruutensa.

Meirämmiäs lupasi viedä minut ravintolaan syömään kiitokseksi tippojen tiputtelemisesta, joten olin varannut pöydän ravintola Coussiccasta klo 16.30. Nautiskelimme alkupaloiksi heidän maailman parhaista etanoistaan ja meirämmiäs söi pääateriaksi valkosipulipihvin, valkosipulisilla kasviksilla ja valkosipuliperunoilla (onneksi etanoissa on valkosipulia!). Minä puolestani otin metsästäjän leikkeen, mutta olisi pitänyt ottaa sama kuin meirämmiäs, sillä kun yleensä leikkeet ovat possua, niin tämä oli lehtipihvin tapainen nuijittu naudanpihvi, joka tietenkään ei ollut kovinkaan mehevä. Maku oli ihan kohtuullinen, kun lisäsin vähän suolaa ja sienikastike oli kermainen, mutta pysyttelen kyllä vastedes naudan sisäfileepihveissä! Alkudrinkiksi otimme Negritat, josta olin lukenut, mutten ollut koskaan maistanut. Se oli hyvää (vermuttia, camparia, giniä eikä mitään laimentavia limsoja!) ja sopivan lyhyt, joten oletettavasti sitä otetaan jatkossakin 😋  Jälkiruokia emme yleensä jaksa syödä, joten meirämmiäs otti kahvia ja konjakkia ja minä obligatorisen amarettokahvin. Ravintolassa oli todella paljon syöjiä, vaikka olimme niin aikaisessa, mutta Suomessahan se oli päivällisaika. Oli kyllä kiva vaihteeksi päästä ravintolaan ja nyt en voi enää osoittaa mieltäni tippojen tiputtelun rasittavuudesta 😆 Onneksi toinen loppui eilen ja jatkamme enää toisella vielä pari viikkoa.

Naapuripöydässä istui nuorehko pariskunta vanhemman naisen kanssa, joka oletettavasti oli jomman kumman äiti ja ihmettelin suuresti, kun kaikki söivät kunnon pihvit tykötarpeineen, mutta ottivat ruokajuomaksi coca colaa 😲  Nuoret vielä jotenkin ymmärrän, mutta kun se vanhempi nainenkin. Minä en voisi juoda mitään limsaa enkä varsinkaan colaa pihvini kanssa ja ellen voisi ottaa viiniä, niin sitten pitäytyisin kyllä vedessä. Hampurilaisella juomme Fantaa, kun juoma kuuluu ateriaan, mutta olen senkin suunnitellut vaihtavani veteen, sillä 0,4 litraa limsaa on aika täyttävää ja kun en muutoinkaan limsaa koskaan juo.

Kipa, sinä olet jo jonkin aikaa puhunut hamstringin repeämästäsi ja minua alkoi kiinnostaa, mikä se on, joten googlasin sen netistä. Sehän onkin yleinen vamma urheilijoilla, mutta saattaa tulla juurikin liukastumisen seurauksena muillekin. Kuulemma varsinkin spagaatiin liukastuminen on pahinta. Sama vaiva vai oliko peräti syndrooma taisi olla aitajuoksija Annimari Kortenkin kiusana ja se hoidettiin leikkauksella. Sinä lienet saanut ohjeeksi lepäämistä (!) ja fyssaria?

Meidän taloyhtiö on ollut onneksi alusta saakka kaapeliverkossa. Silloin kun kaikki lähetykset muuttuivat digitaalisiksi, meillä oli vielä oikeasti vanha tv, siis putkisellainen, joten ostimme tietenkin digiboxin. Nykyinen taulutelevisio kyllä toimii kaapeliverkossa, mutta käytämme sitä Elisa Viihteen kautta, kun siten saimme edullisesti myöskin kiinteän laajakaistan sekä tallennusmahdollisuuden. Kipa, kannattaako teidän roudata digiboxia mukananne tullessanne Helsinkiin, kun sitten kaikki kanavatkin täytyy hakea uudelleen molemmissa päissä? Sellaisia pelkkiä digisovittimia varmaan löytyy suht edullisestikin.

Minullakaan ei ole ollut ripsenpidennyksiä enkä ole koskaan käyttänyt tekoripsiäkään. Omani ovat lyhyet ja ihan suorat, mutta sain ne kyllä ripsivärillä ja taivuttimella jonkinlaisiksi. En ole käyttänyt silmämeikkiä piiiiitkään aikaan, kun minulla on todella kuivat silmät ja joudun laittamaan usein kostutustippoja. Silmäni myös kirvelevät herkästi. Olen lukenut jostain, että mikäli käyttää ripsiin kiinnitettäviä pidennyksiä, niin niiden mukana omia irtoaa. Mihinkäs sitä sitten pidennykset kiinnitetään, jos omat ovat irronneet? Kulmakarvani ovat nykyään ihan olemattomat, mutta onneksi silmälasit hämäävät vähän. Joskus olen laittanut niihin hieman väriä kulmakynällä, mutten ole uskaltanut lähteä ottamaan mitään kestopigmentointeja, kun olen nähnyt todella surkeasti muotoiltuja kulmia!

Menen huomenna permanenttiin, jotta karvani ovat edes jonkinlaisessa kunnossa Albanian matkalla. Silloin kun permanentti on melkein mennyt ulos, on niin vaikea saada siistiä kampausta aikaiseksi ilman muotovaahtoa ja lakkaa eikä päänahkani todellakaan enää tykkää mömmöistä. Varsinkin jos joudun käyttämään lakkaa ja vaikka laittaisin sitä kuinka vähän tahansa, niin seuraavana päivänä päänahkani kutisee ja menee joskus jopa suorastaan rikki takaraivon kohdalta, joka ilmeisesti hautuu tyynyä vasten öisin. Jopa korvalehtienkin iho saattaa mennä reunoista rikki. Kaikki käyttämäni tuotteet ovat herkälle iholle tarkoitettuja ja olen keskustellut paljon kampaajani kanssa, joka on on hyvin asiantunteva jo senkin vuoksi, että hänellä on itsellään päässään psoriasis. Hän on mm. seurannut erilaisen ravinnon vaikutusta psorin vaikeusasteeseen. Omalla kohdallani on pakko pestä heti seuraavana päivänä mömmöt pois ja laittaa päänahkaa rauhoittavaa hoitoainetta.

Olemme olleet terveitä ja suunnittelen meille yhdistettyä influenssa- ja uutta koronarokotusta marraskuussa. Se on sitten jo viides. Neljännen otimme kesäkuussa. Kuten Kipa totesi, maskien käyttö on kovasti vähentynyt, mutta johan THL ilmoitti koronan olevan "vain yksi tauti muiden joukossa"! Me emme ole niitä enää missään käyttäneet, mutta käsihygieniasta huolehdimme yhä erittäin hyvin. Saimme matkatoimistosta Albanianmatkaamme koskevan tiedotteen, jossa kerrottiin, että Lufthansan lennoilla sekä Frankfurtin lentoasemalla täytyy käyttää maskia ja Albaniassa tulee maskia käyttää kaikissa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa. Koronatodistuksia tai terveyskaavakkeita siellä ei enää vaadita ja kotiin palatessakaan ei todistuksia tarvita. Täytyy varata runsaasti maskeja mukaan!

Toivotan teille kaikille kaunista syksn jatkoa ja hyvää alkanutta uutta viikkoa 🙂

Mielialaosastolta, moi!

Mietin minäkin Mennan tavoin tuota hamstringia, mutta en lähtenyt googlailemaan kun ajattelin että mahtaa jossakin pakaran paikkeilla sijaita. Ja nythän asia sitten selvisi. Ja toivottavasti Kipakin selviytyy ikävästä tilanteestaan, johan tuota kipuilua on kestänytkin. Eikö siihen todellakaan ole mitään muuta lääkettä tarjolla kuin aika?

Mitä lääkkeisiin tulee, niin taas on kehuttava julkista terveydenhoitoa. Mä aloin tässä jokin aika sitten muistella, että jäykkäkouristusrokotus se varmaan on mennyt vanhaksi, pitänee uusia. Tietoa edellisrokotuksesta ei löytynyt mistään, ei omasta päiväkirjasta eikä Omakannastakaan.
Siispä kuono kohti Malmia (olin saanut IL:ltä vinkin, että siellä on ruuhkaton rokotuspiste jonka edustalla runsaasti parkkitilaa). Vinkki piti paikkansa: olin ainoa asiakas noin kymmenen henkilöstön edustajan seassa.

Kun riisuin takin ja nostin t-paidan hihaa, päätettään näppäilevä hoitaja ilmoitti, että terveydenhuollon merkintöjen mukaan olen saanut jäykkäkouristusrokotteen viimeksi vuonna 2018, ja ikäisilleni eli yli seitsenkymppisille uusintarokotuksia suositellaan vain kymmenen vuoden välein. Sanoin ahaa ja nostin jo peppua penkistä, jolloin hoitaja: ”No jotta sun ei olisi tarvinnut tänne ihan turhan takia tulla ja kun influenssarokotuksiakin aletaan Helsingissä antamaan vasta marraskuun alussa niin kävisikö jos pistettäisiin neljäs koronarokotus? Meillä on nyt ihan uutta rokotettakin joka tehoaa paremmin näihin omikron-muunnoksiin.”

Kävihän se. Puhe oli niin hyvä, että suostuin silmänräpäyksessä, hoitaja kipaisi hakemassa piikin ja pisti. Valitteli vielä että kun sitä influenssarokotetta ei nyt todellakaan vielä voida… Lohdutin häntä toteamalla että ei hätää, mä käväisin yksityisellä influenssapiikillä jo viikko sitten. (Kuten kävinkin; useimpina syksyinä on lähdetty Espanjaan sen verran ajoissa että kaupungin terveysasemat vasta valmistautuvat tautien torjuntaan.)

Hauska on havaita, että meistä eläke-eukoistakin huolehditaan (mullahan oli aikanaan ihan superhyper työterveydenhoito).

Hauska on myös löytää Twittersyötteestään arjen iloksi tällainen miete: ”Aina voi valita, kiinnittääkö huomionsa ruusupensaissa piikkeihin vai ruusuihin. Se vahvistuu, mihin huomio kiinnittyy”.

Se siitä mielialasta tällä kertaa. Nyt iloista tyttöjen päivää (kai sitä voi juhlia tämmöset vähän aikuisemmatkin tytöt) ja mukavaa viikon jatkoa!

Ja juu, Mennalle mukavaa matkaa! Albania kuulostaa mielenkiintoiselta; itse olen viettänyt siellä vain yhden päivän kun oltiin risteilyllä Adrianmerellä. Upeita vuoristoja, rannat täynnä bunkkereita – kerro lisää kunhan kotiudutte!

Mennalle mielenkiintoista matkaa ja matkakertomusta odotellaan.

Mä olen kärsinyt jo kaksi viikkoa melkoisesta flunssasta. Kaksi kertaa tein jo koronatestinkin, kun mietin, ettei mikään flunssa voi näin kamala olla, negatiivinen oli testi. Onneksi Justuksen flunssa jo häipyi ja mies on hoitanut kauppa- ja ruoanlaittoasiat (yleensäkin hoitaa), mutta lisäksi kärsivällisesti kuunnellut mun kiukutteluja. Aamuisin ääni ei kulje yhtään, joten keskitän ärhentelyt iltaan. Nenäkarvatrimmerilahjan jälkeen olen kyllä saanut ruusukimpun sekä vaaleanpunaisen, soman taskulampun kaupunkikotiin sähkökatkojen varalle.

Zappa oli tutustumassa kaupunkikoteihimme sunnuntaina. Ikerhän pelkäsi hissiä ja vinkui ulko-oven edessä, ei osannut rentoutua ollenkaan. No tämä tapaus tutki rauhallisesti joka huoneen ja asettui tyytyväisenä kerälle loikomaan. Vaan kun istuttiin kahvipöydässä, se päätteli minun olevan heikoin lenkki ja yhtäkkiä musta pää sujahti käsivarteni alta ja pistaasipulla oli jo osittain koiran kidassa. Mutta mammapa on tottunut pentujen metkuihin ja salamana vasen käteni puristi tietyllä tapaa koiran kuonoa ja oikea onki kidasta pullani pois. Koira kiljui kuin olisin sahannut tylsällä sahalla sen kaulaa, mutta eipä yrittänyt enää toiste!

Kotonaan Zappa keksi, että osaa jo kiivetä jyrkät avoraput yläkertaan, mutta ei uskalla tulla alas, joten vävy kantoi sen. Ja ei kun kiireesti takaisin yläkertaan kiljumaan, näinhän saakin aina heti huomiota. Ja kun tytär piti etäpalaveria eikä voinut leikkiä pennun kanssa, se asettautui tyttären katsekontaktiin ja väänsi sievät tortut lattialle.

Toisaalta Zappa on aloittanut koirakoulun ja saanut paljon kehuja ohjaajalta, kun osaa jo joitakin perusjuttuja, vävy on treenannut paljon sen kanssa. Sen veli käy samaa tottista ja treenien jälkeen pennut saavat riehua keskenään. Sen veli on aika lailla rauhallisempi tapaus, taisi Zapan kennelnimi Äksön osua aika oikeaan!

Mä alan olla hieman turhautunut tähän sairastamiseen ja paikallaanoloon. Tänään pääsen kampaajalle, kun viime viikon aika piti perua. Saa nähdä, mitä maestro nyt keksii. Ei suostu vähitellen muuttamaan enemmän harmaaksi, joka puskee päästäni jo esiin. Se kuulemma vanhentaa ihan liikaa. Ja minä mietin, että raudanharmaa voisi olla kiva väri.

Mielialaosastolta, moi!
Pari pikku koirajuttua jos suinkin sallitte?

Viimeisen viikon ajan elämä on ollut vähemmän eläimellistä, sillä Lyytin isosisko Justina lähti lauantaina kotiin. Huokasimme helpotuksesta: paitsi että isosisko oli toiminut ns. lapsenvahtina, se oli myös estänyt kaiken koirankoulutustoiminnan.

Tällä viikolla onkin sitten harjoiteltu ahkerasti niin hihnassa kulkemista kuin matkarepussa oleilua. Ensinmainittu ei vielä suju kovin hyvin, mutta jälkimmäisen onnistuminen suorastaan hätkähdytti: ikioma koirankuljetusreppu oli käppänästä niin kiva, että se saattaa nukkua jopa päiväunet siellä. Kotimmehan ei edelleenkään ole siinä kunnossa, että sen voisi esitellä esim. Avotakassa. Sen sijaan siivousfirman mainokseen se sopisi mainiosti. Otsikkona voisi olla vaikkapa ”Emme hätkähdä edes tällaisen haasteen edessä”.

Eilen pikku lemmikkimme vietiin ensi kertaa trimmaajalle. Reipas rouva putsasi pentukarvaa pois niin paljon, että koira näyttää nyt paljon hoikemmalta. Ehkä noin puolet entisestään. Kokemus otti niin voimille, että tämä päivä on mennyt torkkuessa (koiralla siis, ei isäntäväellä).

Lähiympäristöä on otettu hyvin haltuun; rakennustelineet, roska-autot ja sähköpotkulaudat ovat Lyytin mielestä ihan jees. Ne kuuluvat kaupunkiympäristöön. Sen sijaan kadulla oleva viemärinkansi, jossa on reikä, on epäilyttävä. Ja oman kylpyhuoneen lattiakaivo, jossa on runsaasti reikiä, se se vasta epäilyttävä onkin!
 
Voi että olis ihana tietää, mitä tuollaisen pikkuotuksen päässä liikkuu.

Seuraavat moikat saattavat hyvinkin tulla Espanjasta. Lähtö on maanantai-iltana. Ja paluu, kuten kai on tullut todettua, marraskuun lopussa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Onko IL:n flunssa jo parempi? Entäs Kipan hamstring? Joko Japena on kotona? Ja Menna mennyt matkalleen? Missä te kaikki muut luuraatte?

Tiinuliinu, mökille tultiin eilen ja flunssa jyllää edelleen. Ääni kulkee jotenkuten iltapäivästä iltaan kadotakseen jälleen yön aikana. Tänään tulee luppopäivä, kun sataa kaatamalla. Mitä nyt hoitokoira Sysin kanssa haetaan Hesari kilometrin päästä.

Tyttären perheen piti tulla yökylään, jotta koirat saisivat taas leikkiä keskenään. Mutta vävyn työasiat sotkivat kuviot. No ehkä parempi, että tulevat myöhemmin, kun mä olen ihan väsyksissä koko ajan. Tämä Sysi-tyttönen on valtavan hyvin koulutettu, kiltti ja hiljainen. Ei ääntele mitään, meidän sakemannit ovat kaikki olleet juttelijoita. Sysin emäntä laittoi mukaan listan asioista, joita koira osaa tehdä, parikymmentä käskysanaa, kuten nuolaise, jolloin se lipaisee omaa kirsuaan tai puhalla, jolloin se pärskähtää puhallusäänen. Näin sadesäällä on kiva aktivoida sitä noilla jutuilla. Aamulla kävelin olohuoneeseen ja Sysi oli umpiunessa sohvalla. Hieman nolona hyppäsi alas ja alkoi teeskennellä matolla nukkuvaa. Peitin sohvan paksulla pyyhkeellä ja annoin luvan makoilla siinä. Mitähän me sitten keksitään, kun on Zapan kanssa yhtäaikaa täällä, Zappa kun ei saa mennä sohvalle. Sysi on pieni ja minusta on kiva, kun se loikoo mun vierellä.

Keskiviikkona oli kampaaja ja jatkettiin operaatiota "harmaat esiin". Uusia kokemuksia, kun päähän asetettiin keltainen muovihuppu, jonka reikien läpi hiuksia vedeltiin. Väriä laitettiin kahteen kertaan, toinen oli ihan violettia, vaan en saanut vieläkään hopeisia raitoja. Tukka tahtoo näköjään itse ruskehtavia sävyjä.

Sitten vaan hyvää viikonloppua kaikille!

Moikkelis!

Ei ole Menna mennyt matkoillensa. Siihen on vielä kokonainen viikko! Hyvä niin, että ehdin katsastaa kesävaatteita esiin, siellä kun siellä on ollut rapiat 20 astetta lämmintä ja ensi viikolla ennustettiin jopa 25 astetta. Toivottavasti meidän viikkomme on edes jonkinlainen eikä ainakaan sataisi! Odotamme matkaa mielenkiinnolla ottaen huomioon maan historian äärimmäisen suljettuna valtiona. Eihän se vielä kovin kauaa ole ollut avoinna turisteille.

Tiinuliinu, kyllä meillä todella on hyvä terveydenhuolto ja ihan turhaan sitä haukutaan. Meillä ei kumpaisellakaan ole mitään valittamista, mutta lähtökohtaisestihan me kylläkin käymme yksityislääkärillä. Rokotukset ja labrat olemme kuitenkin kaiken aikaa hakeneet terkkarista ja erikoissairaanhoito on tietenkin saatu TAYS:sta. Mehän olemme jo saaneet neljännet koronarokotukset, joten joskus marraskuussa käymme sitten hakemassa uuden version ja influenssarokotuksen samalla kertaa. Tuumasin varata ajan jo hyvissä ajoin, ettei mene turhan pitkälle.

Teidän koiratarinanne ovat sitten herkullisia. Ikerin jututkin olivat hauskoja, mutta pentuelämä oikein tuplasti luettuna on kyllä ihan oma lukunsa. Samahan se kai on lastenkin kanssa, vaikka se aika pitkään onkin vain syömistä, nukkumista ja vaipanvaihtoa ja yhä edelleen vauvat haisevat mielestäni happamalle maidolle 🙄  Koirien kanssa kaikki tapahtuu niin paljon nopeammin, joten uusia asioita riittää luettavaksi 🥰


Korona näyttää taas lisäävän kierroksia. Täytynee alkaa käyttää maskia bussissa ja kaupassa kaiken varalta. Meinaan kun olemme näin pitkään selvinneet ilman tautia, niin olisihan se vallan lepsua nyt yhtäkkiä sairastua! Influenssa vaikuttaa tavanomaista rajummalta, mutta ihmekös tuo, kun pari edellistä vuotta on päästy niin vähällä koronalta suojautumisen vuoksi.

Ostimme muutaman tulppaanin sipulin sekä lisää krookuksen sipuleita ja nyt pitäisi vaan saada meirämmiäs pistämään ne nurmen alle ennen kuin maa jäätyy! Meidän vanhat krookuksemme ovat tulleet niin heiveröisiksi, kun rusakot ovat ne syöneet eikä sipulit ole päässeet kunnolla keräämään voimia. Ja kaipa ne vanhuuttaan muutenkin heikkenevät. Meillä oli rapiat kuukausi sitten rusakko alivuokralaisena meidän pihalla. Se vietti aikaansa siellä makoillen, istuskellen pensaiden varjossa ja puputtaen ruohoa. Aina välillä se piipahti jossain muualla, mutta tuli sitten taas takaisin. Se vaikutti aika nuorelta ja näytti nauttivan pihapiirin rauhallisuudesta. Toisaalta kyllä kiva, mutta toisaalta en toivoisi niiden kovin perusteellisesti kotiutuvan, etteivät luule saavansa pitää pihaamme vallan ravintolana 😒  Oraviakin täällä pyörii ja vaikka meirämmiäs antaisi niiden olla vapaasti, niin minä kyllä hätistelen niitä vähintäänkin kuistin pöydältä pois. Joku tolkku se on oltava oravillakin ja niiden hyysäämisellä!

Täytyy mennä katsomaan, joko kuhafileet ovat sulaneet. Päätimme nimittäin tänään syödä kuhaa, mutta ne olivat vielä aamusella pakkasessa. Lämmittelin niitä vähän mikrossa, joten kyllä ne varmaan jo alkavat olla paistokunnossa. Meirämmiäs lupasi maustaa ne puoliksi lime-pippurilla ja puoliksi valkopippurilla, jotta pääsemme vertailemaan. Ainakin lohen kanssa lime-pippuri on vallan erinomainen mauste eikä tarvitse lisätä suolaakaan, kun siinä on jo valmiiksi muistaakseni 39 % merisuolaa.

Tiinuliinulle hyvää matkaa, IL:lle toipumista flunssasta sekä muillekin poteville paranemista ja kaikille yhdessä ja erikseen mukavaa viikonloppua 🙂

Missä ne mimmit taas luuraa? Tiinuliinulle ja Ukkokullalle ja pikkukoiralle hyvää matkaa ja oleilua etelän lämmössä, kai me saadaan lukea, miten arki siellä lähtee sujumaan?

Meillä oli viime yönä melkoinen ukkosmyrsky. Eka salaman ja jyrinän tullessa Sysi-koira hieman säikähti, mutta sitten hypähti Justuksen viereen sohvalle ja oli ihan levollinen. Yön se nukkui mun sängyn alla.

Tänä aamuna selvisi, että saaren tie on tukossa kaatuneiden puiden takia. Palolaitoksella on kiire raivata teitä ja saari on häntäpäässä listalla. Hesarin jakaja ilmoitti, ettei pääse saareen, joten lehteä ei tänään tule. Mun metsikkö näyttää ainakin ikkunasta katsoen olevan ennallaan, täytyy käydä kuljeksimassa kohta tarkemmin.

Mun uusi harrastus on kurkistaa aamuisin netistä edellisen päivän sähkönkulutus. Eilenhän pörssisähkö oli tosi halpaa, mutta ei ollut pyykkiä eikä tiskikonekaan ollut täysi, joten sitä ei kaikin tavoin voinut hyödyntää. Iltaisin "säästetään sähköä" ja poltellaan led-kynttiöitä, itse asiassa aika tunnelmallista! Mä alan parantua, kun eilen sain pölyt tasoilta pyyhityksi ja tein kynttilöistä ja kukista asetelmia. Tänään ehkä vierashuoneen kimppuun, joku (?) on heitellyt sinne vaan ovesta sisään kaikenlaista. Ei ehkä olekaan maailman paras idea pitää huoneen ovea kiinni, jottei lämpö mene sinne. Koska lämmön sijaan näyttää menevän kaikki sellainen, mitä ei muka just sillä hetkellä ehdi viedä paikoilleen.

Ja nyt iloisin mielin uuteen viikkoon!

Kiitos Menna ja IL matkatoivotuksista! Juu, ihan varmasti kerron miten meillä menee. Nyt parhaillaan pakataan, ettei tule illalla kiire. Laukku painoikin vähemmän kuin luulin, onkohan vaaka epäkunnossa vai olenko unohtanut jotain?

Mutta hyvä näin, jääpähän tilaa tuliaisille. Mielessä on vieläkin se kerta kun Malagassa matkalaukulla oli painoa puoli kiloa liikaa ja mä maksoin viiskymppiä siitä! Uskokaa tai älkää, niin sinä jouluna suklaata syötiin suurella hartaudella ja joka suupalasta nauttien.

Mikähän siinä muuten on, että vaikka kotimaastakin saa suklaata niin jostain syystä se matkoilta ostettu maistuu niin paljon paremmalle?

Koira yritti kovasti avustaa pakkaamisessa, retuutti hampaillaan sitä sun tätä, sekä mukaan lähtevää että kotiin jäävää kamaa, mutta kun huomasi ettei hänen palvelujaan tarvittu niin luovutti ja meni omaan sänkyynsä uinumaan.

Vähän mua tietty jännittää kun sentään Lyytin eka lentomatka, mutta eiköhän se suju. Ainakin kaikissa eteen tulleissa uusissa tilanteissa koira on osoittautunut täyspäiseksi ja rohkeaksi. Saattaa joskus haukahtaa mutta sitä ei kai ainakaan Finnairin säännöissä ole kielletty.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Huomenta uuteen viikkoon.
Kiitos taas kirjoituksistanne. Aika vilahtaa niin äkkiä, että ei meinaa perässä pysyä. 

Kävimme pääkaupunkiseudulla kuun alussa. Miehen lapsilla oli synttärit muutaman päivän välein ja minä piipahdin nuoremmalla tyttärellä Kalasatamassa samalla reissulla. Oli kiva viikonloppu. Mies oli sitten saanut päähänsä, että palataan kotiin Ruotsin kautta. 😄 En ollut yhtään innostunut, mutta kiltti kun olen, annoin periksi. Naantalista menimme Finnswanilla Kapellskäriin. Sää oli mainio ja laivalipun hintaan kuuluin yllättäen lounas ja päivällinen. Eli söimme hyvin ja illalla ei sitten mitään enää tarvinnutkaan. Yövyimme Norrtäljessä b&b paikassa. Muut yöpymispaikat olivat Gävle, Sundsvall ja Uumaja, josta laivalla sitten Vaasaan. Gävlestä teimme päivämatkan junalla Faluniin. Ihan kiva reissu loppujen lopuksi, vaikka aluksi ei kiinnostanut pätkääkään 😄. Alunperin oli lokakuulle suunniteltu piipahdusta Englantiin, mutta sanoin, että minä en sitten lähde enää tässä kuussa mihinkään. Mies nyt suunnittelee menevänsä marraskuussa yksin Englantiin. Menee lähinnä siskolleen ja tuo meidän loppuja venetavaroita tullessaan. 

Pojan perhe tuli eilen kotiin Kroatiasta ja heillä oli ollut hyvä matka. Kaikki oli mennyt Murusen kanssakiin hyvin, hän oli erittäin reipas reissaaja ja innokas uimari. Eniten minua stressasi heidän auton vuokraus ja ajeju kapealla vuoristotiellä. En ole vieläkään pystynyt katsomaan videota tuosta automatkasta. 😳 Kerran soittelin videopuhelun muruselle. Hän oli kyllä  niin touhua täynnä, ettei paljon ehtinyt mummulle jutella. Sain myöhemmin hauskan videon, joka oli otettu aamuhämärissä hotellihuoneessa. Murunen piti yövalon johtoa käsissään ja soitti mummulle. Oli niin ihanaa kun hän lauleli: lallalaa ja toivotti mummulle onnea. "Pittomummulle paljon onnea vaan" 😍 Ei minulla kyllä mitään merkkipäivää ollut. 

Kotona on hiljaista ja minäkin seuraan IL:n tapaan päivittäisiä sähkönkulutuksia netistä. Meillä on kausisähkö ja marraskuun alusta alkaa päivisin talvipäivähinta. En ole vieläkään osannut päättää, vaihdanko yleissähköön vai jatkanko näin. Ajattelin kokeilla marraskuun vielä ja katsoa, missä suhteessä talvipäivä ja muuaika menee näiden mun säästökeinojeni avulla. 
Tänään taas menee takkaan makaronilaatikko muhimaan. Sähköuunia ei ole muutamaan viikkoon lämmitetty ollenkaan. Pitäsi vielä opetella tekemään ruispalojakin itse kun mun suosikkileivän hinta on noussut aivan tolkuttomasti. Myslileipää olen tehnyt vuokiin jo monta kertaa ja paistanut takassa. Tosi hyvin onnistuu. 
Laitoin vessaan ledivaloketjun lasipurkkiin kun siellä on tavalliset loistevalot. En tiedä, paljonko nuo tavalliset loistevalot vie sähköä, mutta tuo ledivaloketju ei ole vielä pariin päivään saanut mun kulutusmittariiin uutta lukemaa, vaikka on ollut yötäpäivää päällä. Annan olla viikon ja katson, saanko näkymään kulutusta. Mittari näyttää sadan watin tarkkuudella, joten ei kai se ihme ole, vaikkei vielä muutosta näy.

Mutta nyt äkkiä kauppaan käymään kun takka on jo hiipumisvaiheessa, pitää saada se makaronilaatikko valmiiksi pistettäväksi takan lämpöön. ☺️

Kivikasa, meidän lapsiperhe tuli jo maanantaina joten emme ole ilmeisesti sukulaisia
Heilläkin oli auto vuokrattuna, mutta olivat käyneet vain yhtenä päivänä retkellä + lentokenttäajot.
Sää oli niin lämmin, että olivat viettäneet aikaa rannalla ja altaalla.
Hain heidät kentältä ja käväisin sisällä, lapsi meni innoissaan lelulaatikolle ja aivan huokaili onnesta levittäessään palapelinsä lattialle. 

Minkälainen laiva on se Uumajasta Vaasaan kulkeva? Lähinnä palveluiden puolesta?