Moi taas!

Tulin piipahtamaan, koska jouluhommat on jotakuinkin tehty tai ainakin ajoitettu. Hyvänä apuna on ollut päätoimiseksi kotienjärjestelijäksi heittäytyneen ja aiheesta kirjankin kirjoittaneen entisen opiskelukaverini laatima joulukalenteri. Se putoaa sähköpostilaatikkoon joka aamu, ja siinä on jokaiselle päivälle yksi tehtävä.

Alkoi siitä, että kirjoitettiin lista, mitä oikeasti tarvii tehdä ennen joulua. Mä totesin, etteipä paljoakaan kun meidät on sekä aattona että joulupäivänä kutsuttu sukulaisiin. Tapanina sitten loikoillaan sohvalla koira kainalossa, lueskellaan ja muistetaan välillä ulkoilla.

Tämän aamun tehtävä oli ennennäkemättömän helppo: ”mieti minkä homman voit jättää tekemättä. Ja käytä siitä säästyneestä ajasta vartin verran johonkin sopivaan kodinraivaustehtävään.”

No minäpä siivosin jääkaapin. Palkkioksi (josta järjestelijän joulukalenteri ei muistanut mainita mitään) lupasin itselleni ja koiralle reilunmittaisen metsälenkin. On nimittäin aivan upea talvipäivä, ja lunta luultavasti noin puoli metriä (en ole mitannut mutta koira uppoaa hankeen korviaan myöten).

Illalla odottaa vielä syksyn ensimmäinen ja ainoaksi jäävä (kyllä mä muuten mutta kun koira, ja lomallakin oltiin) teatteriesitys. Tyttären kanssa mennään Kansalliseen katsomaan miltä näyttää Ensimmäinen tasavalta.

Upeaa päivää teillekin!

Moi mimmit, nyt on todella valkea joulu Helsingissäkin! Kävimme sunnuntaina mökillä edestakaisin tekemässä lumityöt, joihin meni kuutisen tuntia. Justus raivasi lumilingolla ja minä vetelin halonhalkaisijateltan katolta lumenvetimellä, samoin talousrakennuksen katolta, koska sieltä kaikki putoaa portaille ja sitten ei pääse vierasmökkiin eikä kompostorihuussiin, jos sitä sattuisi vaikka sähkökatkon tullessa tarvitsemaan. Leikkimökin ja vajan katot jäivät puhdistamatta, kun voimat loppuivat kesken. Ja eikös maanantaina ja tiistaina ole lunta tupruttanut kaksin verroin lisää! Mulla käy maanviljelijä auraamassa portilta pihaan sen verran, että auton saa ajettua pihalle, mutta autosta ei taitaisi nyt päästä edes ulko-ovelle. Ja yhdyn Japenan huoleen sähkönhinnasta. Mökillä kaikki mahdollinen sähkönkulutus on laitettu minimiin, silti entisen 300,-/kk sähköön menee noin tonni, vaikkei edes olla paikalla!

Eilen mulla oli jalkahoito Kruununhaassa. Katselin lumimyräkkää ja näin netistä, että ratikat kulkevat miten sattuu tai jättävät kokonaan kulkematta. Justus lupasi viedä minut, kun en enää viime tipassa oikein kehdannut peruakaan. Kadut olivat kavenneet, lumen peittämiä autoja vierustat täynnä ja kadut perunapeltoa. Liisankadulla kääntyi bussi vastaan, Justus hivuttautui sentti kerrallaan, samoin bussi. Ohi päästiin kolaroimatta, mulla rystyset vitivalkoiset, kun olin puristanut käsinojia kauhuissani. Jalat tuli hoidettua, Justus oli käynyt Teurastamolla herkkukaupoissa ja nouti minut turvallisesti ja varmasti. Itse en olisi takuulla ajanut metriäkään siinä rytäkässä. Ja vaikka olikin tiistai, avasimme skumppapullon ihan hyvän kuskin kunniaksi! Loput siitä pullollisesta juodaan kohta mimosoina.

Maanantain käytin lahjojen paketoimiseen, rakastan sitä hommaa. Ja yleensäkin minusta on ihana antaa lahjoja läheisilleni. Aina vaan melkoinen keksiminen, kun nuorisokaan ei enää tahdo tavaraa ja kuitenkin olisi kiva antaa jotain ajateltua. No lahjakorteistakin saa hienoja paketteja! Olemme sopineet, että jouluaattona annamme vain alle 18-vuotiaille jotain pientä (=edullista) ja muut mahdolliset lahjat avataan sitten eri tilanteessa. Me ostimme pojille Happy sockseja, esim. futarille jalkapallokuvioiset, laskettelijalle slalomtyypit, yhden sukissa on Suomenlapinkoiria. Täytin sukat karkeilla ja pakkasin isoiksi, hapsullisiksi karkkipaketeiksi. Pikkutyttö 6 v. saa vaaleanpunaisen karvapallon, jolla on kasvot ja jota voi helliä sekä karkkeja yhtä paljon kuin pojat.

Jääkaappini on täynnä taatelikakkuja, osa menee lahjoiksi. Lauantaina on leivottava vielä jotain sunnuntain glögijuhlia varten. Saa nähdä, miten mullin mallin Justuksen koti menee, kun siellä on kolmetoista ihmistä ja kaksi koiraa! No viisikko pakenee vierashuoneeseen tai mun puolelle juttelemaan omiaan, mutta Zappa varmasti haastaa Sysiä riehumaan.

Tänään pitäisi lähteä vielä Kallion kirkkoon joulukonserttiin, mutta saattaa olla, ettei kuitenkaan mennä. Olen ihan poikki aamuisen vesijumpan jäljiltä, olo on ollut jo pitkään toiskuntoinen. Olen tehnyt monta koronatestiä, mutta negatiivista näyttävät.

Iloista joulunvalmisteluaikaa kuitenkin kaikille meille!

Keskiviikkoiltaa kaikille. 
Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja minä en oikein saa mitään aikaseksi. Ainakin luulen niin. No, huomen aamulla mies lähtee viikonlopuksi lastensa luo pääkaupunkiin ja tulee vasta maanantai-iltana takaisin, joten ehkä mä nyt sitten yksikseni saan jotain aikaan. Olen sentään ne pikkuleivät leiponut, laatikot tehnyt ja pari joululimppua. Ja Murusen huone on valmiina siivottuna.

Minulla oli tänään aamulla vesijuoksu ja päivällä vesijumppa. IL sanoi tuossa, että vesijumpan jälkeen oli poikki, samoin olin minä. Tai vasta illalla tuli jotenkin ihan voimaton olo. Hiukan jo huolestuinkin kun jään tänne yksin. Mittasin verenpaineetkin, mutta ne oli ihan ok ja syke myös. Tosin se nykysin ottamani betasalpaaja varmaan auttaa. Nyt olo on jo parempi kun rentouduin lattialla puoli tuntia jalat 90 asteen kulmassa rahin päällä. Mun yläselkä on jotenkin jumissa. Luulen, että ompelu ei ole hyvää sille kun tänäänkin kiireesti ompelin miehen tyttären tyttärelle pikku mekon. Käyn hierojalla kerran kuussa, ehkä pitäisi käydä useammin...

Viikko olisi nyt aikaa saada huusholli kuntoon ja ruuat ym herkut valmiiksi. Lapset porukoineen tulevat ensi viikon torstaina ja sitten kaikki onkin mullin mallin  . Raivasin vaatehuoneisiin tilaa, että saavat ainakin laukkunsa pois lattioilta. Mutta on niin ihanaa kun kaikki on koossa. Ja joulupukkikin on tilattu. Toivottavasti Murunen ei saa ikuista traumaa kun on vielä niin pieni. No, äitinsä sen päätti, että ehkä joulupukki ois kiva.

Mukavaa viikon jatkoa. Täälläkin on lunta nyt tullut, sanoisinko ihan tarpeeksi. Mies on juuri tekemässä vielä illalla sataneiden lumien siivousta, että minun ei tarttis huomenna yksin niitä kolata. 
Nukkumaan tästä lähden kohta. 

Moikkelis!

Nousin tänään klo 9.56, söin meirämmiähen laittaman aamupalan eli 2 kuppia kahvia, ruispalaleipä Kipparijuuston ja saunapalvin kera sekä paahtoleivän aprikoosihillolla. Eikös vain kuulostakin terveelliseltä 😏  Sen jälkeen en ole tehnyt mitään, istuskellut vain aamutakkisillani, lukenut sähköpostit, pelannut pari peliä tietokoneella ja nyt kirjoitan tätä. Ai niin, kävinhän minä pikasuihkussakin! Tuosta voi kai päätellä, ettei meillä ainakaan joulua valmistella. Kinkku on ostettu sekä lanttuhauta. Kinkku paistetaan aatonaattona, lanttuhaudan teen aattona samoin kuin luumukiisselinkin, mutta muuten kaikki ostetaan valmiina. Kaupassa olisi tarkoitus käydä maanantaina tai tiistaina. Hiukan mietin saaristolaisleivän tekoa ja kun löysin ikivanhoja taateleita kaapista, olin ihan varma, että teen myös taatelikakun. No, ehkä teen, todennäköisesti en. Voihan ne sitten tehdä joulun jälkeenkin 😄

Keskustelitte WC-paperitestistä ja minulle tuli kiire etsiä ko. lehti jätepaperikorista. No, kaikkia testin neljää paperia on kyllä kokeiltu. Pehmeämmät paperit menevät ykköspuolella helposti puhki, ellei ota neljää arkkia kerrallaan. Lidlin papereista käytimme vähän aikaa nelinkertaista paperia, mutta se oli liian paksua ja siitä hiertyi paperia irti kakkospuolella. Me tykkäämme eniten Serlan keltaisesta. Se on riittoisaa ja tarpeeksi pehmeääkin eikä mene puhki. Se on myös edullista. Kun ostaa 24 rullan säkin, rullan hinta jää alle 30 sentin, kun muut ovat selvästi kalliimpia. Olisin toivonut, että HS:n testi olisi ollut kattavampi, kun kaupoista löytyy merkkejä pilvinpimein. Valmistajat ovat kuitenkin aika pitkälle samoja, joten ehkäpä testivalikoima oli sen vuoksi vähäinen. Käytännössä minulle kyllä kelpaa paperi kuin paperi, kun ei tarvitse pyyhkiä Hesariin 😆

Lunta on todella tullut paljon ja kiitän yhä kaukaaviisasta päätöstämme ostaa auraukset kiinteistönhuoltofirmalta. Asuntoihin kuuluvia pihoja ei tietenkään tarvitsse puhdistaa, mutta miten mekin olisimme talkooperiaatteella saaneet pelastustiet pidetyiksi puhtaina. Paria asuntoa lukuunottamatta asukkaat ovat joko vanhoja tai yksineläviä naisia, joten kaikki työ olisi kaatunut epäreilusti parille harteille. Saattaisi hyvinkin olla, ettemme tulisi ollenkaan näin hyvin toimeen keskenämme, jos olisimme valinneet toisin!

Teidän koiratarinanne eivät todellakaan tee hyvää minun krooniselle koirakuumeelleni! Siis mieliksenihän niitä lueskelen, mutta olen taas alkanut muistella sitä aikaa, kun meillä oli koira. Oli tosi ihanaa, kun se mönki viereen nukkumaan tai kiehnäsi kyljessä sohvalla. Ulkoiluttaminen ei niin ihanaa ollut sen enempää isäntäväen kuin koirankaan mielestä, mutta siitä huolimatta Kruununhaan katuja tuli talsittua aika lailla ja Tervasaaressa käytiin vähän juoksentelemassa. Haikeaksi se vetää, mutta on vain tyydyttävä teidän tarinoihinne ja nettivideoihin!

Kruununhaasta puheenollen, IL:n kertomus lumisilla kaduilla ajelusta palautti mieleen lukuisat talviset viikonloput, jolloin me meirämmiähen kanssa etsimme parkkipaikkaa Liisankadulta kinosten keskeltä. Joskus onnisti ja pääsimme ihan äidin asuman talon eteen tai vastapäätä, mutta joskus piti jättää auto Snellmanninkadun mäkeen, Mariankadulle tai mistä nyt paikka sattui löytymään. Tuntuu jotenkin hassulta, kun siellä on käytössä asukaspysäköinti, josta saa pulittaa melko pitkän pennin, mutta se ei kuitenkaan takaa minkäänlaisen parkkipaikan saamista, puhumattakaan oman talon edestä ja kaupungilla ei tunnu olevan mitään kiirettä viedä valtavia lumikinoksia pois, vaikka kyllähän tietenkin ymmärrän resurssien rajallisuudenkin. Meillähän ei isän kuoleman jälkeen ollut autoa, mutta keskustassa asuessa julkinen liikenne toimi hyvin ja kävellenkin pystyi hallitsemaan aika laajan alueen. Meitä pysäköintihankaluudet alkoivat koskea vasta siinä vaiheessa, kun muutimme meirämmiähen kanssa Tampereelle ja kävimme lähes joka viikonloppu äitini luona. Kesällä paikkoja löytyi aika hyvin, kun kaikki tila oli käytettävissä ja aika monet vakiasukkaat olivat kesälaitumilla, mutta talvella olikin sitten hankalaa senkin edestä. No, nyt ei enää tarvitse siellä käydä emmekä muutenkaan käy Helsingissä omalla autolla, kun junalla pääsee niin kivuttomasti. Pari viime jouluakin on jäänyt käymättä haudalla, mutta onneksi serkkulikkani on vienyt sinne kynttilän.

Äidin kuolemasta on nyt 22 vuotta ja "ikuinen hautapaikka" on voimassa 25 vuotta viimeisimmästä hautauksesta, joten oikeutta on enää kolme vuotta jäljellä. Olenkin päättänyt  luopua hautapaikasta viimeistään silloin, kun itse en hautapaikkaa tarvitse. Tuhkani voi sitten sirotella täälläkin siihen varatulle paikalle. No, kylläpäs ajatukseni rönsyilivät lumisista kaduista tuhkan sirotteluun 🙄

Minä muuten varasin OP:n Elohopeakerhon 3 päivän matkan Viroon ensi kevääksi. Se käsittää Saarenmaan, Hiidenmaan ja Haapsalun. Itse en ehkä olisi välttämättä sinne lähtenyt, mutta meirämmiäs innostui kovasti. Minä puolestani innostuin varaamaan lisäksi päivän käynnin Villa Royalissa Sastamalassa ja käymme samalla reissulla Mouhijärvellä juustolassa, jota pitää sveitsiläinen juustomestari. Mitään varsinaista ulkomaanmatkaa emme ole vielä suunnitelleet, ellei sitten Reininristeily tulisi nyt viimeinkin ajankohtaiseksi.

Leppoisaa - toivottavasti! - viikonloppua teille kaikille 😃

Voi Menna, kun mua nauratti sun vessapaperitutkimukset! On tämä ihana foorumi, kun keskustelut menevät laidasta laitaan.

Mun face-kaverit tietänevätkin jo mun uusimmasta tempauksesta. Mä muutuin eilen tummatukkaisesta blondi-harmaaksi. Mulla oli luonnostaan musta tukka 68-vuotiaaksi, sen jälkeen alkoi pukata harmaata juurikasvua. Sitä on sitten peitelty pari vuotta. No minusta paksu tukkani on joskus kuin karvahattu ja aloitin muutoksen haluamalla siihen keventäviä raitoja. Eilen sitten otettiin kaikki väri pois laittamalla jotain mönjää ja odottelemalla se päässä 40 minuuttia. Pestiin ja todettiin, ettei väri lähtenyt, uudet mönjät ja odottelut. Paljastui "venäjänkeltaiset kutrit" ja järkytyin perin pohjin, mutta italialainen maestro rauhoitti, että nyt vasta laitetaan se varsinainen väri. Seuraavaksi järkyttyi Justus, kun tuli hakemaan minua. Hiukseni olivat siinä vaiheessa hopeanharmaan valkoisen kellertävät. Kyselin, voiko hän enää tällaista tapausta rakastaa, niin vastasi, että emmä ennenkään ole sua hiusten takia rakastanut. Kuukauden päästä laitetaan harmaata väriä uudelleen, pitäisi hopeoitua vähitellen ja toiveenanihan on, että jossain vaiheessa koko harmaat hapset ovat omaa väriäni.

Hieman tosin kyseenalaistin operaatiota, kun täpötäydessä ratikassa eräs tyttö nousi ja halusi antaa minulle paikkansa! Sellaistahan ei Hesan ratikoissa ikinä nykyään tapahdu.

Illalla Tiinuliinu tuli Ukkokultansa ja Lyyti-neidon kanssa kyläilemään. Tiinuliinun pokka piti ja väitti jopa kuontaloani kivaksi. Lyyti 5 kk tutki kaikki paikat, kajautteli tervehtimishaukkuja ja latki Justuksen laittamasta kupista vettä. Vaan meillä ei ollut sille mitään leluja, kun se ainoakin oli jo joulupukin kontissa. Justus löysi muovisen Veterano-pullon ja sen kanssa pikkukoira iloisena leikki.

Tänään on viimoisetkin joululahjat ostettu ja paketitkin taiteiltu. Huominen menee glögiuhlien järjestämisessä, olen tehnyt listan, jossa on J-kirjaimella Justuksen vastuulla olevat hommat.

Mieleni on tänään hieman apea, kun tyttären sydänystävän äiti kuoli viime yönä. Ehti olla saattohoidossa vajaan viikon. Olen sopinut, että haemme ystävättären pikkutyttäret glögijuhliimme, vanhemmillaan on paljon mietittävää ja järjesteltävää ja tyttöset pääsevät leikkimään koirien kanssa. Tämän menehtyneen rouvan viimeisinä aikoina olemme jutelleet paljon Justuksen kanssa hänen vaimonsa sairastamisesta ja saattohoidosta, tai lähinnä olen kuunnellut, kun hän on purkanut ajatuksiaan. Hänellä ei silloin aikanaan ollut ketään, jonka kanssa olisi puhunut, kun ei halunnut kuormittaa lapsiaan omalla surullaan.

Mutta nyt alan tehdä joulukukka-asetelmia. Ostimme jouluruusuja, hyasintteja, tulilatvoja ja joulutähtiä ja rakentelen niistä itse eri materiaaleilla (joita olen keräillyt entisistä joulukoreista) uusia juttuja.

Minäpä meinasin polttaa tämän talomme 😨. Perunat olivat kiehuneet jo jonkin aikaa ja olin juuri laittanut varsiparsakaalit kattilaan. Paistinpannu rasvoineen odotteli vielä kalojen paistoa. Olin säätänyt alle hipaisukytkimellä matalan lämpötilan - niin luulin. Keittiösaarekkeella oli Iltiksen ristisanatehtävä esillä, joten täytin siihen muutaman sanan. Yhtäkkiä liedeltä alkoi tulla outoa hajua ja kauhistuksekseni paistinpannun rasva paloi suurella liekillä 🔥. Palovaroitin alkoi huutaa. Mies ihmetteli kirjastossa, että miksi kuulolaite huutaa kauheasti. Huusin takaisin, että ei se mikään kuulolaite ole, vaan täällä on tulipalo! Tempaisin pannun tiskialtaaseen ja sieppasin perunakattilan kannen päälle. Liekit sammuivat, mutta käry täytti olohuoneen ja keittiön. Avasin ulko-oven, terassin oven ja panin liesituulettimen täysille. Mies tuumi: "Joko suakin pitää alkaa vahtia!"

Paraskin puhuja. Edellisenä päivänä olimme Citymarketissa. Olin hakenut postista paketin ja ruokaostosten ajaksi laitoin sen ostoskärryyn. Minulla oli vielä muita asioita, joten mies jäi kärryn kanssa kassalle ja meni sieltä autolla kotiin. Viivyin jonkin aikaa kauppakeskuksessa ja kotiin tullessa kysyin pakettiani. Sitä ei ollut autossa eikä kotona. Se oli siis jäänyt ostoskärryyn! En ymmärrä, miten se on ollut mahdollista, kun hän oli siirtänyt ostoskassit autoon ja palauttanut kärryn keräilypaikalle! Soitto Citymarketin asiakaspalveluun paljasti, että joku rehellinen sielu oli tuonut pakettini sinne. En osannut olla yhtään vihainen, vaan vähän surullinen. Vasta aamulla oli etsitty kodin avaimia kaikkien pusakoiden ja housujen taskuista ja käyty metallinpaljastimella läpi pihatie ja postilaatikon ympäristö. Avaimet löytyivät edellispäivän lumitöissä käytettyjen toppahousujen taskusta. 

Joulu lähestyy uhkaavasti. En ole vielä tehnyt sen eteen mitään. Vähän perusteellisempi viikkosiivous riittää perussiistissä kodissa. Leivon ehkä pihlajanmarjamarmeladitäytteisiä (sitä karkkien makuista uutuutta) torttuja. Kuivakakut ja muut makeat leivonnaiset eivät enää kuulu jouluumme. Makeaöverit saa jo suklaasta. Mies taitaa olla ainoa, joka pitää laatikoista, joten ne ostetaan, lukuunottamatta makaronilaatikkoa, jota varsinkin nuoret syövät. Aatonaattona paistetaan kinkku. Eniten pidämme kaloista, joten savulohta, mätiä, silliä ja silakkaa eri muodoissaan varaamme joulupöytään. Ja perunasalaattia, koska rosollista emme myöskään erityisemmin välitä. Myös tänä vuonna menemme aattona tyttären perheen luo. Joulupäivänä sitten meille ja Tapaninpäivänä pojan perheen vieraaksi.

Minä olen ostanut kaikille joululahjat, yöasuja ym. tarpeellista, sekä nuorille lautapelejä. En ole jaksanut ravata kaupoissa, vaan olen tilaillut lahjat netistä. Kaikkea en ole vielä saanut, ja nyt vähän hermostuttaa, ehtivätkö lahjat ajoissa. Oman perheen lisäksi olen muistanut myös mieheni kahta iäkästä sisarta. Toinen avasi edellisjoulun lahjansa vasta kesällä, joten ei kovasti kiinnostanut. Mutta tuntuisi pahalta olla muistamatta häntä jouluna 🙁. Toinen ottaa kiitollisena vastaan uutta vaatetta, koska ei itse enää pääse kauppaan niitä hankkimaan.

Torstaina on vielä kirkkokuoron parin tunnin harjoitukset ja niiden jälkeen esiintyminen vanhusten hoivakodissa. Joulupäivän aamuna kuoromme laulaa kotikirkkomme messussa.

Mukavia päiviä jouluvalmistelujen parissa! Ottakaa rennosti - kyllä se joulu tulee vähemmälläkin valmistelulla ja juhlasta jaksaa paremmin nauttia, kun ei ole väsyttänyt itseään liikaa. ❤️

Miehillä on erilainen ajatustapa kuin naisilla? Olin tehnyt listan glögikutsuja varten hoidettavista asioista, käytiin se yhdessä läpi Justuksen kanssa. Hommat oli jaksotettu perjantaille, lauantaille ja tähän aamupäivään ja merkitty nimikirjaimillamme. Minulla oli suurin osa, Justuksella vessanpesu ja vaaterekin ja vaatepuiden laittaminen johonkin vieraiden ulkovaatteita varten. Mitä tekee mies? Alkoi purkaa jo pari kesää toimimatonta mökkisuihkua. "Enhän mä voi heittää tätä roskiin tällaisenaan, pitää lajitella." Rauhallisesti ehdotin, että työntää suihkun kaapin perukoille, jossa se on viihtynyt tähänkin asti.

Jonkin ajan kuluttua ihmettelin, missä se mies nyt on, kun oli liian hiljaista. Siellähän se vierashuoneessa purki pöytäkelloa. "Nokun tää ei toimi, mä yritän korjata." Hieman kireämmin kysyin, tarvitseeko hän juuri nyt sitä kelloa, kun ei ole muutamiin vuosiin tarvinnut. Ja että jos mun täytyy muilta kiireiltäni se vessa pestä, tulen vihaiseksi.

Vessa tuli pestyä, vaan mies oli asetellut liilan (!!!) jouluvaloketjun kylppärin tason yllä oleviin kaappeihin niin, ettei niiden ovia saa auki?  Tässä vaiheessa sanoin, että nyt mä menen vähäksi aikaa omalle puolelleni ja sinä valmistaudut kauppaan.

Justus on ihana mies silloin, kun elämä soljuu rutiinilla. Mutta jos pitää improvisoida nopeasti jotain tai yleensä tehdä eriävällä tavalla, hän on ihan eksyksissä. Juttelin sitten myöhemmin, että kun minusta tuntuu, että nalkutan sulle, kun listasta huolimatta joudun toistamaan ja toistamaan enkä mä muutenkaan haluaisi pomoilla sulle. Mun on edelleen vaikea hyväksyä, että meillä on niin täysin erilainen rytmitys ja tempo asioiden hoidossa.

Pikseli, onneksi pakettisi löytyi eikä talokaan palanut. Hurjia juttuja siellä.

IL, ei miehiltä voi enempäänsä vaatia. Meillä listalla kolme asiaa, saunan pesu, leivinuunin päällys (hänen rojujaan) ja takan päällisen imuroiminen. Hyvä jos yksi tulee tehtyä. 
Ja päivät kuluvat autotallissa aivan toisarvoisissa asioissa. Vaikka käytti kesähelteillä viikon lumilingon korjaamiseen.

Voi IL, niin tuttua tuo miesten toiminta. 😄 Minä olen tässä kohta 18 vuoden aikana tottunut, että toivottavat hommat on esitettävä monta päivää aikaisemmin ja muistutettava silloin tällöin. Tosin sitten jo itsestäkin alkaa tuntua nalkutukselta. Meillä yksi pieni asia on keittiön pöytä. Puolet siitä on yleensä arkisin täynnä hänen papereitaan, karttojaan, kyniä ym. tärkeää. Mun puolesta saa olla kunhan minulla pysyy se toinen puoli pöydästä. Mutta kun joku on tulossa, haluan, että pöytä on tyhjä tavaroista. Ja sen ilmoitan sitten pari päivää aikaisemmin, jos suinkin tiedän vieraista tai piipahtajista. Yleensä se tyhjennys sitten menee kyllä viime hetkille. ☺️Saattaa olla pikku juttuja nämä, mutta kun itse on tottunut tietynlaiseen toimintaan eli mä yleensä teen enkä tuumaa tai poikkea ihan muihin hommiin. 
Miehet ne on ihan oma lajinsa ❤️, mutta olen kyllä onnellinen, että hän on olemassa. Nytkin on ikävä olla yksin kun hän on etelässä lastensa luona. Sekin on tietysti tärkeää minustakin. Huomenna hän illalla sitten tulee. Toivottavasti saan kaikki valmiiksi siihen mennessä niin voin sitten vaan keskittyä pitämään liiat tavarat pois keittiön pöydältä 😉

Pikseli, meillä on koko yhdessäolomme ajan etsitty meirämmiähen tavaroita! Parhaimmillaan hän ei ole löytänyt hanskaa päällään olevan takin taskusta ja bussikortin mukanaolo on muistettava tarkistaa hyvissä ajoin, kun se saattaa olla minkä takin taskussa tahansa 🙄  Joskus on huvittanut, kun kotiavaimet on kateissa, vaikka hän ihan varmasti laittoi ne oikeaan housun taskuun, jossa hän niitä aina pitää. Minä sitten olen kysynyt, oletko kuitenkin katsonut vasemmasta taskusta ja siellähän ne ovat olleet! Silloin kun hän kaatui ja mursi lonkkansa, hänellä oli autonavain kädessään ja se lensi kaaressa jonnekin. Yritin hahmottaa suuntaa, mihin se olisi voinut lentää ja etsiskelin sitä lumesta laajenevalla säteellä, mutten löytänyt. Onneksi minulla on oma avain, joten sitä sitten käytimme, kunnes naapuri eräänä päivänä soitti ovikelloa ja kysyi, onko tämä se kadonnut autonavain. Olihan se ja se olikin ollut aika lailla eri paikassa kuin mihin olin kuvitellut sen lentäneen. No, olisihan se lopulta lumien sulettua löytynyt, neuvoin häntä vastedes kuitenkin ottamaan avaimen taskusta vasta auton luona 😉

Rasvapalo onkin aika hurja juttu ja hyvä kun muistit, ettei siihen saa käyttää vettä. Meillä on vielä ihan perinteinen liesi, jossa on koholliset levyt ja turvalliset, käännettävät nappulat. Olen joskus haaveillut keraamisesta liedestä, mutta hipaisunäppäimien käytössä voi tottumattomalle sattua vahinkoja, joten käytetään vanhaa ainakin niin kauan kuin se toimii hyvin. Meidän siivojat ovat saaneet sen ihan siistin näköiseksikin ja käytän nykyään liesilevynsuojia, kun meirämmiähellä on tapana paistaa kaikki täydellä teholla niin, että rasvaroiskeita on jokapuolella!

Olimme eilen Nokia Areenalla Raskasta Joulua-konsertissa ja oli kyllä mahtava elämys 🤘🏽 Soittajia oli viisi ja solisteja yhdeksän eikä turhia taukoja väliaikaa lukuunottamatta ollut. Esiintyjät olivat tosi hyviä ja kaksi kitaristia ovat kyllä valiojoukkoa. Olen heitä ihaillut jo televisioinneissa, mutta livenä he olivat tuhat kertaa parempia! Katsojia oli todella paljon ei ehkä ihan täyttä katsomoa, mutta lähes plus permannolla lavan edessä olijat ja kaikki olivat mukana sataprosenttisesti. Tunnelma oli mahtava ja päätimme, että jos he vain jatkossakin konsertoivat Tampereella, niin tästä tuli meille traditio! Meirämmiäskin, joka ei ehkä ihan yhtä vahvasti ole jakanut minun hevidiggaustani, on hehkuttanut konsertin upeutta! Pitänee ostaa musta tonttulakki 😄 

Nyt täytyy siirtää kuvia tietokoneelle, kun puhelimen muisti alkaa olla vähissä. Kuvasin konsertissakin muutaman videopätkän, kun sitä ei ollut kielletty, joten täytyy tehdä tilaa tuleville kuvauksille.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille. Enää viisi yötä jouluun 😃